Jonkin matkan päässä Babelista oli Ur-niminen kaupunki. Sen asukkaat palvoivat monia jumalia. Oli kuitenkin yksi mies, joka palvoi vain Jehovaa. Hänen nimensä oli Abraham.

Jehova sanoi Abrahamille: ”Lähde kodistasi ja sukulaistesi luota ja muuta maahan, jonka minä näytän sinulle.” Sitten Jehova lupasi: ”Sinun jälkeläisistäsi tulee suuri kansa. Minä teen monien kansojen ihmisille hyvää sinun välitykselläsi.”

Abraham ei tiennyt, mihin Jehova hänet veisi. Hän kuitenkin luotti Jehovaan. Niinpä Abraham, hänen vaimonsa Saara, hänen isänsä Terah ja hänen veljenpoikansa Loot pakkasivat tavaransa ja lähtivät pitkälle matkalleen.

Abraham oli 75-vuotias, kun hän ja hänen perheensä lopulta saapuivat siihen maahan, johon Jehova halusi heidän muuttavan. Sitä sanottiin Kanaanin maaksi. Siellä Jehova lupasi Abrahamille: ”Minä annan lapsillesi koko tämän maan, jonka näet ympärilläsi.” Abraham ja Saara olivat kuitenkin jo vanhoja, eikä heillä ollut lapsia. Miten Jehova täyttäisi lupauksensa?

Abraham ja Saara olivat olleet naimisissa monta vuotta. He olivat jättäneet mukavan kotinsa Urissa ja asuivat nyt teltassa. Mutta Saara ei valittanut, koska hän luotti Jehovaan.

Saara halusi niin kovasti saada lapsen, että hän sanoi Abrahamille: ”Jos palvelijallani Hagarilla olisi lapsi, se olisi minulle kuin oma lapseni.” Myöhemmin Hagar saikin pojan, jonka nimeksi annettiin Ismael.

Monta vuotta myöhemmin, kun Abraham oli 99-vuotias ja Saara 89-vuotias, heille tuli kolme vierasta. Abraham kutsui heidät lepäämään puun alle ja tarjosi heille ruokaa. Tiedätkö, keitä vieraat olivat? He olivat enkeleitä! He sanoivat Abrahamille: ”Ensi vuonna tähän aikaan sinulla ja Saaralla on poika.” Saara kuunteli teltassa ja nauroi itsekseen. Hän mietti: ”Voinko muka saada lapsen, vaikka olen näin vanha?”

Seuraavana vuonna Saara synnytti pojan, aivan niin kuin Jehovan enkeli oli luvannut. Abraham antoi pojalle nimen Iisak, joka merkitsee ’naurua’.

Kun Iisak oli noin 5-vuotias, Saara huomasi, että Ismael kiusasi Iisakia. Saara halusi suojella poikaansa. Hän meni siksi Abrahamin luokse ja pyysi häntä lähettämään Hagarin ja Ismaelin pois. Ensin Abraham ei halunnut tehdä niin. Mutta Jehovakin halusi suojella Iisakia, ja hän sanoi Abrahamille: ”Kuuntele Saaraa. Minä kyllä huolehdin Ismaelista. Lupaukseni täyttyvät kuitenkin Iisakin kautta.”