Loot asui setänsä Abrahamin kanssa Kanaanin maassa. Ajan mittaan Abrahamille ja Lootille kertyi niin paljon eläimiä, että niille kaikille ei ollut riittävästi laidunmaata. Abraham sanoi Lootille: ”Me emme enää mahdu asumaan yhdessä. Sinä saat valita ensin, missä haluat asua. Minä menen sitten jonnekin muualle.” Abraham oli tosi reilu, vai mitä?

Loot näki Sodoma-nimisen kaupungin, joka oli kauniilla paikalla. Siellä oli paljon vettä ja vihreää ruohoa. Hän päätti muuttaa perheensä kanssa sinne.

Sodoman asukkaat olivat erittäin pahoja. Samanlaisia olivat myös lähellä sijaitsevan Gomorran asukkaat. He olivat niin pahoja, että Jehova päätti tuhota molemmat kaupungit. Hän halusi kuitenkin pelastaa Lootin ja hänen perheensä, joten hän lähetti kaksi enkeliä varoittamaan heitä. Enkelit sanoivat: ”Pitäkää kiirettä! Lähtekää pois kaupungista! Jehova tuhoaa sen.”

Loot ei lähtenyt heti. Hän viivytteli. Niinpä enkelit tarttuivat kädestä Lootia, hänen vaimoaan ja hänen kahta tytärtään ja veivät heidät pois kaupungista. He sanoivat: ”Juoskaa! Paetkaa henkenne edestä älkääkä katsoko taaksenne. Jos katsotte, te kuolette!”

Kun he tulivat Soar-nimiseen kaupunkiin, Sodomaan ja Gomorraan alkoi sataa tulta ja rikkiä. Jehova tuhosi nuo kaupungit täysin. Lootin vaimo ei kuitenkaan totellut Jehovaa. Hän katsoi taakseen ja muuttui sen takia suolapatsaaksi! Mutta Loot ja hänen tyttärensä tottelivat ja pelastuivat. He olivat varmasti iloisia siitä, että he olivat pelastuneet, mutta samalla surullisia siitä, mitä äiti oli tehnyt. Opimme tästä kertomuksesta, että on tärkeää totella Jehovaa.

Abraham opetti poikaansa Iisakia rakastamaan Jehovaa ja luottamaan siihen, että Jehova pitää aina lupauksensa. Mutta kun Iisak oli noin 25-vuotias, Jehova pyysi Abrahamia tekemään jotain, mikä olisi hänelle hyvin vaikeaa.

Jumala sanoi: ”Ota ainoa poikasi Iisak ja uhraa hänet vuorella, joka on Morian maassa.” Abraham ei ymmärtänyt, miksi Jehova pyysi häntä tekemään niin, mutta hän päätti silti totella Jehovaa.

Aikaisin seuraavana aamuna Abraham otti mukaansa Iisakin ja kaksi palvelijaa, ja he lähtivät kohti Morian maata. Kolme päivää myöhemmin he näkivät vihdoin kaukana häämöttävät vuoret. Abraham käski palvelijoita odottamaan, kun hän ja Iisak menisivät uhraamaan. Abraham antoi Iisakin kannettavaksi polttopuut, ja hän itse otti veitsen. Iisak kysyi isältään: ”Missä on eläin, jonka uhraamme?” Abraham vastasi: ”Jehova kyllä huolehtii siitä.”

Kun Abraham ja Iisak lopulta saapuivat vuorelle, he rakensivat alttarin. Sitten Abraham sitoi Iisakin kädet ja jalat ja laittoi hänet alttarille puiden päälle.

Abraham tarttui veitseen. Mutta juuri silloin Jehovan enkeli huusi taivaasta: ”Abraham! Älä tapa Iisakia! Nyt minä tiedän, että sinä tosiaan uskot Jumalaan, koska olit valmis uhraamaan poikasi.” Abraham huomasi, että lähellä olevassa pensaassa oli pässi, joka oli jäänyt siihen sarvistaan kiinni. Hän päästi Iisakin nopeasti vapaaksi ja uhrasikin pässin.

Siitä päivästä lähtien Jehova sanoi Abrahamia ystäväkseen. Tiedätkö miksi? Abraham teki aina sen, mitä Jehova häneltä pyysi – silloinkin kun hän ei ymmärtänyt, miksi Jehova pyysi häntä tekemään jotakin.

Jehova lupasi uudelleen, että hän siunaisi Abrahamia eli tekisi hänelle hyvää ja että Abraham saisi paljon jälkeläisiä. Lisäksi Jehova sanoi, että hän siunaisi kaikkia hyviä ihmisiä Abrahamin perheen välityksellä.