Usin maassa asui Job-niminen mies, joka palvoi Jehovaa. Hän oli hyvin rikas, ja hänellä oli suuri perhe. Hän oli ystävällinen ja huolehti köyhistä. Jos joltain naiselta oli kuollut mies tai jollain lapsella ei ollut isää ja äitiä, Job oli valmis auttamaan. Mutta vaikka Job oli hyvä ihminen, hänkin joutuisi kokemaan vaikeuksia.

Job ei tiennyt, että Saatana tarkkaili häntä. Jehova sanoi Saatanalle: ”Oletko huomannut palvelijaani Jobia? Maan päällä ei ole ketään sellaista kuin hän. Hän tottelee minua ja tekee sitä, mikä on oikein.” Saatana vastasi: ”Tietysti Job tottelee sinua. Sinä suojelet häntä ja annat hänelle kaikkea hyvää. Olet antanut hänelle maata ja eläimiä. Mutta jos otat sen kaiken häneltä pois, hän lakkaa palvelemasta sinua.” Jehova sanoi: ”Saat koetella Jobia. Et saa kuitenkaan tappaa häntä.” Miksi Jehova antoi Saatanan koetella Jobia? Hän luotti siihen, että Job pysyisi uskollisena.

Saatana alkoi koetella Jobia eri tavoin. Ensin sabalaiset varastivat Jobin karjan ja aasit. Sen jälkeen tuli tuhosi kaikki hänen lampaansa. Sitten kaldealaiset veivät hänen kamelinsa. Jobin palvelijat, jotka huolehtivat eläimistä, menettivät henkensä. Seuraava koetus oli kaikkein pahin. Jobin lapset olivat eräässä talossa juhlimassa, kun talo yhtäkkiä sortui heidän päälleen ja he kaikki kuolivat. Job oli surun murtama, mutta hän ei lakannut palvelemasta Jehovaa.

Saatana halusi, että Job kärsisi vieläkin enemmän. Joka puolelle Jobin ruumista ilmaantui pahoja paiseita. Jobilla oli hirvittävät tuskat. Hän ei tiennyt, miksi hänelle oli tapahtunut niin paljon pahaa. Siitä huolimatta hän palvoi Jehovaa. Jehova näki sen ja oli siitä hyvin iloinen.

Sitten Saatana lähetti Jobin luo kolme miestä. He sanoivat hänelle: ”Sinä olet varmasti tehnyt jonkin synnin ja yrität salata sen. Nyt Jumala rankaisee sinua.” Job sanoi: ”En minä ole tehnyt mitään väärää.” Hänestä alkoi kuitenkin tuntua, että Jehova aiheutti hänen kärsimyksensä, ja hän sanoi, että Jehova oli epäoikeudenmukainen häntä kohtaan.

Tätä keskustelua seurasi nuori mies nimeltä Elihu. Hän oli aluksi hiljaa, mutta sanoi lopulta: ”Te kaikki olette väärässä. Jehova on suurempi kuin ymmärrämmekään. Hän ei voisi koskaan tehdä mitään pahaa. Hän näkee kaiken ja auttaa ihmisiä, kun heillä on vaikeaa.”

Sitten Jobille puhui Jehova. Hän sanoi: ”Missä olit, kun minä tein taivaan ja maan? Miksi sanot, että minä olen epäoikeudenmukainen? Sinä puhut, vaikka et tiedä kaikkea.” Job myönsi: ”Olin väärässä. Olin kyllä kuullut sinusta, mutta vasta nyt tunnen sinut kunnolla. Sinä pystyt mihin vain. Pyydän anteeksi sitä, mitä sanoin.”

Viimein Jobin koettelemukset loppuivat. Jehova paransi hänet ja antoi hänelle kaikkea hyvää vielä paljon enemmän kuin hänellä oli aikaisemmin ollut. Job eli pitkän ja onnellisen elämän. Jehova palkitsi hänet siitä, että hän oli ollut tottelevainen silloinkin kun se oli vaikeaa. Haluatko sinäkin palvella Jehovaa yhtä päättäväisesti kuin Job?

Kun Jaakob ja Joosef olivat kuolleet, Egyptiä alkoi hallita uusi farao. Hän pelkäsi, että Jaakobin jälkeläisistä, israelilaisista, tulisi mahtavampi kansa kuin egyptiläiset olivat. Siksi hän teki heistä orjia. Hän pakotti heidät tekemään tiiliä ja raatamaan pelloilla. Mutta siitä huolimatta heidän määränsä vain kasvoi. Farao ei pitänyt siitä yhtään. Hän käski, että kaikki vastasyntyneet israelilaispojat piti tappaa. Voitko kuvitella, miten peloissaan israelilaiset olivat?

Eräällä israelilaisella naisella, jonka nimi oli Jokebed, oli suloinen poikavauva. Hän halusi suojella vauvaa, ja niinpä hän laittoi sen koriin ja kätki korin kaislikkoon Niilijoen rantaan. Vauvan isosisko Mirjam jäi lähelle katsomaan, mitä tapahtuisi.

Faraon tytär tuli jokirantaan pesulle ja huomasi korin. Hän näki itkevän vauvan, ja hänen kävi sitä sääliksi. Mirjam kysyi: ”Haluaisitko, että haen naisen, joka voi hoitaa lasta sinun puolestasi?” Faraon tyttären mielestä se oli hyvä ajatus. Mirjam haki paikalle äitinsä Jokebedin. Faraon tytär pyysi Jokebedia hoitamaan lasta ja lupasi maksaa hänelle siitä.

Lapsi kasvoi, ja Jokebed vei hänet faraon tyttärelle. Faraon tytär antoi lapselle nimeksi Mooses ja kasvatti häntä kuin omaa poikaansa. Mooses oli prinssi, ja hänellä oli mahdollisuus saada kaikki, mitä hän halusi. Hän ei kuitenkaan unohtanut Jehovaa. Hän tiesi, että hän oli israelilainen eikä egyptiläinen, ja päätti palvella Jehovaa.

40-vuotiaana Mooses päätti auttaa muita israelilaisia. Kun hän näki erään egyptiläisen hakkaavan israelilaista orjaa, hän löi egyptiläistä niin kovaa, että tämä kuoli. Sen jälkeen hän piilotti ruumiin hiekkaan. Kun farao kuuli, mitä oli tapahtunut, hän yritti tappaa Mooseksen. Mooses kuitenkin pakeni Midianin maahan, ja Jehova piti hänestä siellä huolta.