Mooses ja Aaron menivät taas faraon luokse. Tällä kertaa Jehovan sanoma kuului: ”Jos et päästä kansaani menemään, Egyptiin tulee paarmoja.” Sankat paarmaparvet tunkeutuivat kaikkien egyptiläisten koteihin, sekä rikkaiden että köyhien. Tämä oli neljäs vitsaus. Kolme ensimmäistä vitsausta olivat vaikuttaneet myös israelilaisiin, mutta tästä lähtien vitsaukset vahingoittaisivat ainoastaan egyptiläisiä. Siksi Gosenin maassa, jossa israelilaiset asuivat, ei ollut yhtään paarmaa. Farao anoi: ”Pyytäkää Jehovaa ottamaan paarmat pois, niin minä päästän israelilaiset menemään.” Mutta sen jälkeen kun paarmat olivat lähteneet, farao muutti mielensä. Ottaisiko hän koskaan opikseen?

Jehova sanoi: ”Jos farao ei päästä kansaani pois, egyptiläisten eläimet sairastuvat ja kuolevat.” Seuraavana päivänä egyptiläisten eläimiä alkoi kuolla, mutta israelilaisten eläimet jäivät eloon. Tämäkään vitsaus ei saanut jääräpäistä faraota taipumaan.

Jehova käski jälleen Moosesta menemään faraon luokse. Nyt Mooseksen piti heittää tuhkaa ilmaan faraon edessä. Tuhka muuttui pölyksi, joka täytti ilman. Kun se laskeutui egyptiläisten päälle, heihin ja heidän eläimiinsä tuli tuskallisia paiseita. Taaskin farao kieltäytyi päästämästä israelilaisia pois.

Jehova lähetti Mooseksen sanomaan faraolle: ”Etkö vieläkään päästä kansaani pois? Huomenna maahan sataa rakeita.” Seuraavana päivänä Egyptiin iski niin raju myrsky, että sellaista ei ollut koskaan ennen koettu. Ukkonen jyrisi, ja tuli ja rakeet piiskasivat maata. Puut ja kasvit tuhoutuivat, mutta eivät Gosenin maassa. Farao sanoi: ”Pyytäkää Jehovalta, että tämä loppuisi! Sitten saatte mennä.” Mutta heti kun raesade loppui, farao perui puheensa.

Seuraavaksi Mooses sanoi faraolle: ”Egyptiin tulee heinäsirkkoja, jotka syövät kaikki kasvit, joita raesade ei tuhonnut.” Heinäsirkkoja tuli miljoonittain, ja ne söivät kaiken, mitä pelloille ja puihin oli jäänyt. Farao anoi: ”Pyytäkää Jehovaa lähettämään heinäsirkat pois.” Jehova poisti heinäsirkat, mutta farao oli itsepäinen eikä päästänyt israelilaisia lähtemään.

Sitten Jehova käski Moosesta ojentamaan kätensä taivasta kohti. Taivas pimeni! Kolmeen päivään egyptiläiset eivät nähneet yhtään mitään. Vain israelilaisilla oli valoa.

Farao sanoi Moosekselle: ”Sinä ja kansasi voitte lähteä, kunhan vain jätätte eläimenne tänne.” Mooses vastasi: ”Meidän täytyy ottaa eläimet mukaan, koska uhraamme niitä Jehovalle.” Farao oli raivoissaan. Hän huusi: ”Häivy silmistäni! Jos näen sinut vielä, niin tapan sinut!”

Mooses lupasi faraolle, ettei tulisi enää hänen luokseen. Mutta ennen kuin hän lähti, hän sanoi: ”Keskiyöllä jokainen esikoispoika Egyptissä kuolee, niin sinun poikasi kuin sinun orjiesikin pojat.”

Jehova käski israelilaisia valmistamaan tavallisesta poikkeavan aterian. Hän sanoi: ”Teurastakaa vuoden vanha urospuolinen lammas tai vuohi. Laittakaa sitten sen verta talojenne ovenpieliin. Paahtakaa liha ja syökää se happamattoman leivän kanssa. Olkaa valmiina lähtöön, vaatteet päällä ja sandaalit jalassa. Tänä yönä minä vapautan teidät.” Mitä luulet, olikohan israelilaisista jännittävää odottaa, mitä tapahtuisi?

Keskiyöllä Jehovan enkeli kävi kaikissa Egyptin taloissa. Jokaisen egyptiläisen perheen, niin rikkaan kuin köyhänkin, esikoinen kuoli, koska heidän talojensa ovenpielissä ei ollut verta. Israelilaisten talot enkeli kuitenkin ohitti, koska ne oli merkitty verellä. Yksikään israelilaisten lapsista ei kuollut.

Myös farao menetti poikansa. Hän ei kestänyt enää enempää ja sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Lähtekää pois täältä. Menkää palvomaan Jumalaanne. Ottakaa eläimet ja lähtekää!”

Täydenkuun valossa israelilaiset marssivat pois Egyptistä. Matkaan lähti 600 000 israelilaista miestä sekä paljon naisia ja lapsia. He kulkivat perheittäin ja heimoittain. Heidän joukkoonsa liittyi paljon muitakin ihmisiä, jotka halusivat palvoa Jehovaa. Vihdoinkin israelilaiset olivat vapaita!

Jehova käski israelilaisten muistella tätä päivää joka vuosi. Heidän pitäisi valmistaa samanlainen ateria kuin sinä yönä, jona Jehova pelasti heidät. Ateriaa kutsuttaisiin pesah-ateriaksi.