Jehova sanoi Moosekselle: ”Tule vuorelle, niin kirjoitan lakini kivitauluihin ja annan ne sinulle.” Mooses meni vuorelle ja viipyi siellä 40 päivää ja 40 yötä. Jehova kirjoitti kahteen kivitauluun kymmenen käskyä ja antoi taulut Moosekselle.

Kun aikaa kului, israelilaiset luulivat, ettei Mooses enää tulisi takaisin. He sanoivat Aaronille: ”Me haluamme jonkun johtamaan meitä. Tee meille jumala!” Aaron sanoi: ”Antakaa minulle kultaa.” Hän sulatti kullan ja teki siitä vasikkapatsaan. Kansa sanoi: ”Tämä vasikka on meidän Jumalamme, joka toi meidät pois Egyptistä!” He alkoivat juhlia ja palvoa kultaista vasikkaa. Oliko se oikein? Ei ollut, koska he olivat luvanneet palvoa vain Jehovaa. Nyt he rikkoivat lupauksensa.

Jehova näki, mitä tapahtui. Hän sanoi Moosekselle: ”Mene alas kansan luo. Se ei ole totellut minua, vaan palvoo väärää jumalaa.” Mooses lähti kivitaulut käsissään alas vuorelta.

Kun Mooses lähestyi leiriä, hänen korviinsa kantautui laulua. Päästyään vielä lähemmäksi hän näki, että kansa tanssi ja kumarsi vasikkaa. Mooses oli niin vihainen, että hän heitti kivitaulut maahan, ja ne hajosivat pirstaleiksi. Heti ensi töikseen Mooses murskasi vasikkapatsaan. Sitten hän kysyi Aaronilta: ”Miten tämä kansa on saanut sinut tekemään näin järkyttävän teon?” Aaron vastasi: ”Älä ole vihainen. Kyllähän sinä tiedät, millainen tämä kansa on. He halusivat saada jumalan, ja niin minä heitin heidän kultansa tuleen, ja siitä tuli tämä vasikka.” Aaron ei olisi saanut tehdä niin. Mooses meni taas kerran vuorelle ja pyysi Jehovaa antamaan kansalle anteeksi.

Jehova antoi anteeksi niille, jotka halusivat totella häntä. Israelilaisten oli tosi tärkeää totella Jehovaa ja myös Moosesta, koska Jehova oli valinnut hänet kansan johtajaksi.

Siinainvuorella Jehova käski Moosesta rakentamaan pyhäkköteltan. Siellä israelilaiset voisivat palvoa Jehovaa. He voisivat kantaa telttaa mukanaan, kun he siirtyisivät paikasta toiseen.

Jehova sanoi Moosekselle: ”Pyydä kansalta tarvikkeita teltan rakentamiseen, sen verran kuin kukin pystyy antamaan.” Israelilaiset lahjoittivat kultaa, hopeaa, kuparia, jalokiviä ja koruja. Lisäksi he antoivat villaa, pellavaa, eläinten nahkoja ja paljon muuta. He olivat niin anteliaita, että lopulta Mooseksen oli pakko sanoa: ”Kaikkea on jo tarpeeksi. Älkää tuoko enää enempää.”

Teltan rakentamiseen osallistui monia taitavia miehiä ja naisia. Jehova antoi heille viisautta, niin että he onnistuivat työssään. Jotkut kehräsivät lankaa, toiset kutoivat kangasta tai koristelivat sitä. Jotkut taas työstivät puuta, kultaa tai jalokiviä.

Israelilaiset rakensivat pyhäkköteltan juuri sellaiseksi kuin Jehova halusi. Miltä se näytti? Teltan ulkopuolella oli kupariallas ja suuri alttari. Teltan sisäpuolella oli kaunis verho, joka jakoi teltan kahteen osaan: pyhään ja kaikkeinpyhimpään. Pyhässä oli pöytä ja kultainen lampunjalka sekä alttari, jolla voitiin polttaa suitsuketta. Kaikkeinpyhimmässä oli akasiapuusta ja kullasta tehty liiton arkku. Tiedätkö, mikä liitto on? Se on eräänlainen lupaus. Liiton arkku muistutti israelilaisia siitä, että he olivat luvanneet totella Jehovaa.

Jehova valitsi Aaronin ja hänen poikansa työskentelemään pyhäkköteltassa pappeina. Heidän piti huolehtia teltasta ja uhrata uhreja Jehovalle. Kaikkeinpyhimpään sai mennä vain Aaron, joka oli ylimmäinen pappi. Kerran vuodessa hän esitti siellä uhrin, jotta hän ja hänen sukulaisensa sekä koko Israelin kansa saisivat syntinsä anteeksi.

Israelilaiset saivat pyhäkköteltan valmiiksi vuoden kuluttua siitä, kun he olivat lähteneet Egyptistä. Nyt heillä oli paikka, jossa he voisivat palvoa Jehovaa.

Jehova oli tyytyväinen pyhäkkötelttaan. Hän asetti pilven sen yläpuolelle. Niin kauan kuin pilvi oli teltan yllä, israelilaisten leiri pysyi samassa paikassa. Mutta kun pilvi kohosi, he tiesivät, että oli aika lähteä. Silloin he aina purkivat teltan ja lähtivät seuraamaan pilveä, minne se heitä johdattikaan.