Jehova sanoi Samuelille: ”Mene Iisai-nimisen miehen luokse. Olen valinnut yhden hänen pojistaan Israelin seuraavaksi kuninkaaksi.” Kun Samuel pääsi perille ja näki Iisain vanhimman pojan, hän ajatteli: ”Tuo nuori mies on varmasti seuraava kuningas.” Jehova oli kuitenkin toista mieltä. Hän sanoi Samuelille: ”Minä katson pintaa syvemmälle ja näen, millainen ihminen oikeasti on.”

Seuraavaksi Iisai esitteli Samuelille kuusi nuorempaa poikaansa. Samuel sanoi: ”Jehova ei ole valinnut ketään heistä. Onko sinulla muita poikia?” Iisai vastasi: ”On minulla vielä yksi, nuorin poikani Daavid. Hän on ulkona paimentamassa lampaita.” Kun Daavid tuli sisään, Jehova sanoi Samuelille: ”Hän se on!” Samuel kaatoi öljyä Daavidin päähän ja voiteli hänet näin Israelin tulevaksi kuninkaaksi.

Myöhemmin israelilaiset kokoontuivat taistelemaan filistealaisia vastaan. Filistealaisten armeijassa taisteli jättiläismäisen iso mies, jonka nimi oli Goljat. Päivästä toiseen hän pilkkasi israelilaisia ja huusi: ”Lähettäkää joku taistelemaan minua vastaan. Jos hän voittaa, meistä tulee teidän orjianne. Mutta jos minä voitan, teistä tulee meidän orjiamme.”

Daavid tuli israelilaisten leiriin tuomaan ruokaa veljilleen, jotka olivat sotilaita. Hän kuuli Goljatin pilkan ja sanoi: ”Minä taistelen häntä vastaan!” Kuningas Saul sanoi Daavidille: ”Mutta sinähän olet ihan pikkupoika Goljatiin verrattuna.” Daavid vastasi: ”Jehova auttaa minua.”

Saul tarjosi Daavidille omaa kypäräänsä ja panssaripaitaansa, mutta kokeiltuaan niitä Daavid sanoi: ”En minä pysty taistelemaan näissä varusteissa.” Daavid otti linkonsa ja meni poimimaan joenuomasta viisi sileää kiveä, jotka hän laittoi laukkuunsa. Nyt Daavid oli valmis kohtaamaan Goljatin. Goljat huusi: ”Tule vain tänne, pikkupoika. Minä syötän sinut linnuille ja villieläimille.” Daavidia ei pelottanut, vaan hän huusi takaisin: ”Sinulla on aseina miekka ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Jehovan nimessä. Sinä taistelet todellisuudessa Jehovaa vastaan. Kaikki saavat nähdä, että Jehova on voimakkaampi kuin miekat ja keihäät. Hän antaa teidät meidän käsiimme.”

Daavid sujautti kiven linkoonsa, pyöritti sitä niin kovaa kuin pystyi ja sinkosi sitten kiven kohti Goljatia. Jehova varmisti, että kivi osui suoraan Goljatin otsaan. Goljat rojahti kuolleena maahan, ja muut filistealaiset pakenivat henkensä edestä. Luotatko sinä Jehovaan yhtä lujasti kuin Daavid?

Sen jälkeen kun Daavid oli lyönyt Goljatin, Saul nimitti hänet armeijan päälliköksi. Daavidin johdolla voitettiin monia taisteluja, ja hänestä tuli hyvin suosittu. Aina kun hän palasi kotiin, naiset tanssivat ja lauloivat: ”Saul on surmannut tuhansia. Daavid on surmannut kymmeniätuhansia!” Saul oli kateellinen Daavidin saamasta huomiosta ja halusi tappaa hänet.

Daavid oli taitava harpunsoittaja. Kerran kun hän soitti harppua Saulille, Saul yritti heittää häntä keihäällä. Daavid kuitenkin väisti viime hetkellä, ja keihäs osui seinään. Saul yritti tappaa Daavidin monta muutakin kertaa. Lopulta Daavid pakeni erämaahan ja jäi piileskelemään sinne.

Saul otti mukaansa 3 000 miestä ja lähti etsimään Daavidia. He tulivat sattumalta luolalle, jossa Daavid ja hänen miehensä olivat piilossa. Saul ei tiennyt, että Daavid oli luolassa, ja meni sisään. Daavidin miehet kuiskasivat: ”Nyt sinulla on mahdollisuus tappaa Saul.” Daavid lähestyi Saulia vaivihkaa ja leikkasi palan hänen vaatteestaan. Saul ei huomannut mitään. Pian Daavidia alkoi kuitenkin harmittaa, että hän oli tehnyt sillä tavalla Saulille, joka sentään oli Jehovan valitsema kuningas. Hän ei antanut miestensä hyökätä Saulin kimppuun. Kun Saul oli lähtenyt luolasta, Daavid huusi hänen peräänsä ja kertoi, että oli säästänyt hänen henkensä vaikka olisi voinut tappaa hänet. Nyt Saul varmaan alkaisi pitää Daavidista!

Mutta ei! Saul jahtasi Daavidia edelleen. Eräänä yönä Daavid ja hänen sisarenpoikansa Abisai hiipivät Saulin leiriin. Koko leiri oli unessa. Jopa Saulin henkivartija Abner nukkui. Abisai sanoi: ”Tässä on tilaisuutemme! Saanhan tappaa Saulin!” Daavid kuitenkin sanoi: ”Annetaan Jehovan päättää, mitä hän tekee Saulille. Otetaan vain Saulin keihäs ja vesikannu ja mennään.”

Daavid kiipesi leirin vieressä olevan vuoren huipulle ja huusi: ”Abner, miksi et vartioinut kuningasta? Missä hänen keihäänsä ja vesikannunsa ovat?” Saul tunnisti Daavidin äänen ja sanoi: ”Olisit voinut tappaa minut mutta et tehnyt sitä. Tiedän, että sinusta tulee Israelin seuraava kuningas.” Sitten Saul lähti takaisin kotiinsa. Oliko Saulin perheessä ketään, joka olisi pitänyt Daavidista?