Kuningas Saulin vanhin poika Jonatan oli urhea soturi. Daavidkin sanoi, että Jonatan oli nopeampi kuin kotka ja vahvempi kuin leijona. Kerran Jonatan näki eräällä kukkulalla filistealaissotilaita. Hän sanoi aseenkantajalleen: ”Katsotaan, haluaako Jehova, että hyökkäämme heidän kimppuunsa. Jos filistealaiset käskevät meidän mennä ylös, se on merkki siitä, että voimme hyökätä.” Filistealaiset huusivat: ”Tulkaa ylös, niin taistellaan!” Niinpä Jonatan ja hänen aseenkantajansa kiipesivät kukkulalle ja surmasivat kaksikymmentä sotilasta.

Koska Jonatan oli Saulin vanhin poika, hänestä olisi tullut Saulin jälkeen Israelin seuraava kuningas. Mutta Jonatan tiesi, että Jehova oli valinnut kuninkaaksi Daavidin. Oliko hän Daavidille kateellinen? Päinvastoin! Heistä tuli hyvät ystävät. He lupasivat suojella ja puolustaa toisiaan. Jonatan antoi ystävyyden merkiksi Daavidille oman päällysvaatteensa sekä miekkansa, jousensa ja vyönsä.

Kun Daavid pakeni Saulia, Jonatan meni hänen luokseen ja sanoi: ”Älä pelkää. Jehova on valinnut sinut kuninkaaksi, ja isänikin tietää sen.” Haluaisitko sinä saada yhtä hyvän ystävän kuin Jonatan oli?

Jonatan jopa vaaransi henkensä Daavidin vuoksi. Hän tiesi, että hänen isänsä Saul halusi tappaa Daavidin, mutta silti hän uskalsi sanoa hänelle: ”Jos tappaisit Daavidin, tekisit syntiä. Hän ei ole tehnyt mitään väärää.” Saul raivostui tästä kovasti Jonatanille.

Muutamia vuosia myöhemmin Saul ja Jonatan kuolivat taistelussa. Daavid halusi löytää Jonatanin pojan Mefibosetin. Kun Daavid tapasi hänet, hän sanoi: ”Sinun isäsi oli hyvä ystäväni, ja siksi huolehdin sinusta niin kauan kuin elät. Saat asua palatsissani ja syödä samassa pöydässä minun kanssani.” Daavid ei koskaan unohtanut ystäväänsä Jonatania.

Saulin kuoleman jälkeen Daavidista tuli kuningas. Hän oli silloin 30-vuotias. Kun hän oli ollut kuninkaana joitakin vuosia, hän teki pahan virheen. Eräänä iltana hän näki palatsinsa katolta kauniin naisen. Hän sai selville, että naisen nimi oli Batseba ja että hän oli naimisissa. Daavid käski silti palvelijoita hakemaan Batseban luokseen ja oli sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Batseba alkoi odottaa lasta. Daavid yritti salata sen, mitä oli tehnyt. Siksi hän käski sotapäällikköään järjestämään niin, että Batseban mies Uuria, joka oli sotilas, kuolisi sodassa. Uuria pitäisi laittaa etulinjaan, ja sitten muiden sotilaiden pitäisi vetäytyä pois ja jättää hänet yksin. Uuria kuoli taistelussa, ja Daavid meni naimisiin Batseban kanssa.

Jehova kuitenkin näki, mitä pahaa Daavid oli tehnyt. Hän lähetti Natan-nimisen profeetan Daavidin luokse. Natan sanoi Daavidille: ”Oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla miehellä oli monta lammasta. Köyhällä miehellä taas oli vain yksi lammas, ja hän rakasti sitä hyvin paljon. Mutta sitten rikas mies vei köyhältä mieheltä hänen lampaansa.” Daavid suuttui ja sanoi: ”Se mies ansaitsee kuoleman!” Natan sanoi Daavidille: ”Se rikas mies olet sinä!” Daavid oli aivan murtunut ja sanoi Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Jehovaa vastaan.” Daavid aiheutti teollaan paljon kärsimystä itselleen ja perheelleen. Jehova rankaisi Daavidia, mutta koska Daavid oli nöyrä ja rehellinen, Jehova säästi hänen henkensä.

Daavid olisi halunnut rakentaa Jehovalle temppelin, mutta Jehova päätti, että temppelin rakentaisi Daavidin poika Salomo. Daavid halusi auttaa Salomoa ja alkoi siksi tehdä valmisteluja rakentamista varten. Daavid sanoi: ”Jehovan temppelin kuuluu olla tosi hieno rakennus. Salomo on vielä kovin nuori, mutta minä autan häntä.” Daavid keräsi kultaa ja hopeaa ja lahjoitti rakennustyöhön suuren määrän rahaa. Hän etsi taitavia työntekijöitä, ja setripuuta tuotiin Tyroksesta ja Sidonista saakka. Ennen kuolemaansa Daavid antoi Salomolle temppelin rakennussuunnitelman, jonka hän oli saanut Jehovalta, ja sanoi: ”Älä pelkää vaan ryhdy vain rohkeasti työhön. Kyllä sinä selviät siitä. Jehova auttaa sinua.”