Sen jälkeen kun Salomosta oli tullut Israelin kuningas, Jehova kysyi häneltä: ”Onko jotain, mitä sinä haluaisit?” Salomo vastasi: ”Minä olen nuori enkä oikein tiedä, miten kansaa pitäisi hallita. Antaisitko minulle viisautta, jotta osaisin pitää kansastasi hyvää huolta?” Jehova oli iloinen siitä, että Salomo pyysi viisautta, ja sanoi: ”Minä annan sinulle viisautta, niin että sinusta tulee viisain ihminen maailmassa. Teen sinusta myös hyvin rikkaan. Ja jos tottelet minua, saat elää pitkän elämän.”

Myöhemmin Salomo alkoi rakentaa Jehovan temppeliä. Temppelin rakentamiseen käytettiin kultaa, hopeaa ja hienoja puulajeja sekä kallisarvoisia kiviä. Työhön osallistui tuhansia taitavia miehiä ja naisia. Seitsemän vuoden kuluttua temppeli oli valmis. Sitten vietettiin temppelin vihkiäisiä. Salomo polvistui alttarin eteen ja rukoili: ”Oi Jehova, sinä ansaitsisit vielä paljon suuremman ja kauniimman temppelin kuin tämä. Pyydämme, että hyväksyt silti palvontamme ja kuuntelet rukouksiamme.” Jehova piti temppelistä ja Salomon rukouksesta. Heti kun Salomo oli lakannut rukoilemasta, taivaasta leimahti tuli, joka poltti alttarilla olevat uhrit. Kun israelilaiset näkivät tämän, he ymmärsivät, että Jehova oli tyytyväinen temppeliin, ja he tulivat hyvin iloisiksi.

Salomon viisaudesta puhuttiin koko Israelissa ja jopa kaukaisissa maissa. Monet tulivat pyytämään häneltä neuvoja. Kerran Salomon luokse tuli Saban kuningatar. Hän halusi kokeilla, osaisiko Salomo vastata hänen kysymyksiinsä. Kun hän kuuli Salomon vastaukset, hän sanoi: ”En uskonut, että olisit niin viisas kuin ihmiset sanovat, mutta nyt olen nähnyt, että olet vielä paljon viisaampi kuin mitä minulle on kerrottu. Sinun Jumalasi Jehova on siunannut sinua.” Tuohon aikaan Israelin kansalla oli hyvät oltavat, ja ihmiset olivat onnellisia. Tilanne kuitenkin muuttuisi.

Niin kauan kuin Salomo palvoi Jehovaa, Israelissa oli rauhallista. Salomo otti kuitenkin vaimoikseen monia ulkomaalaisia naisia, jotka palvoivat epäjumalia, ja vähitellen hän alkoi itsekin palvoa niitä. Jehova oli vihainen ja sanoi Salomolle: ”Olen päättänyt jakaa Israelin valtakunnan kahteen osaan. Pienempi osa jää sinun suvullesi, mutta suuremman osan repäisen sinulta pois ja annan sen sinun palvelijallesi.”

Yksi Salomon palvelijoista, Jerobeam, tapasi tiellä Ahia-nimisen profeetan. Ahia repi päällään olevan vaatteen 12 osaan ja sanoi Jerobeamille: ”Jehova ottaa Israelin valtakunnan pois Salomon suvulta ja jakaa sen kahteen osaan. Ota sinä 10 näistä kangaspaloista, koska sinusta tulee 10 heimon kuningas.” Salomo kuuli, mitä oli tapahtunut, ja yritti tappaa Jerobeamin, mutta Jerobeam pakeni Egyptiin. Myöhemmin Salomo kuoli ja hänen pojastaan Rehabeamista tuli kuningas. Jerobeam tuli Egyptistä takaisin Israeliin, koska hänen henkensä ei ollut enää vaarassa.

Israelin vanhimmat sanoivat Rehabeamille: ”Jos kohtelet alamaisiasi hyvin, he tukevat sinua uskollisesti.” Mutta Rehabeamin ystävät, jotka olivat nuoria, neuvoivat: ”Ole ankara! Laita kansa raatamaan oikein kunnolla!” Rehabeam noudatti ystäviensä neuvoa ja oli ankara kansaa kohtaan. Suurin osa kansasta alkoi siksi kapinoida häntä vastaan, ja Israelin 12 heimoa jakautuivat kahteen osaan: 10 heimoa valitsi kuninkaakseen Jerobeamin. Niitä alettiin kutsua Israelin valtakunnaksi. 2 heimoa pysyi uskollisena Rehabeamille. Niitä alettiin sanoa Juudan valtakunnaksi.

Jerobeam ei halunnut, että hänen alamaisensa kävisivät enää palvomassa Jehovaa Jerusalemissa, koska se oli Rehabeamin hallitsemalla alueella. Jerobeam pelkäsi, että he siirtyisivät Rehabeamin puolelle. Siksi hän teki kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi kansalle: ”Jerusalem on turhan kaukana. Voitte hyvin palvoa täällä näitä vasikoita.” Kansa alkoi palvoa kultaisia vasikoita ja unohti Jehovan jälleen kerran.