Syyrian kuningas Ben-Hadad yritti hyökätä Israelia vastaan monta kertaa. Hänen suunnitelmansa menivät kuitenkin joka kerta pilalle, koska profeetta Elisa varoitti Israelin kuningasta hyökkäyksistä. Niinpä Ben-Hadad päätti siepata Elisan. Hän sai selville, että Elisa oli Dotan-nimisessä kaupungissa, ja lähetti armeijansa ottamaan hänet kiinni.

Syyrialaiset tulivat Dotaniin yöllä. Kun Elisan palvelija meni aamulla ulos, hän näki, että kaupunkia piiritti suuri armeija. Kauhuissaan hän huusi Elisalle: ”Mitä me nyt teemme?” Elisa sanoi hänelle: ”Ei hätää. Meillä on apunamme suurempi armeija kuin heillä.” Siinä samassa Jehova näytti Elisan palvelijalle, että kaupungin ympärillä olevat vuoret olivat täynnä hevosia ja tulisia sotavaunuja.

Kun syyrialaiset sotilaat alkoivat uhkaavasti lähestyä, Elisa rukoili: ”Jehova, tee heidät sokeiksi.” Yhtäkkiä sotilaat eivät enää tienneet, missä olivat, vaikka he pystyivätkin näkemään. Elisa sanoi heille: ”Te olette väärässä kaupungissa. Minä vien teidät sen miehen luo, jota etsitte. Seuratkaa vain minua.” Sitten Elisa vei sotilaat Samariaan, missä Israelin kuningas asui.

Vasta Samariassa syyrialaiset tajusivat, mihin he olivat joutuneet. Israelin kuningas kysyi Elisalta: ”Haluatko, että tapan heidät?” Mitä Elisa vastasi? Halusiko hän kostaa syyrialaisille sen, että he olivat yrittäneet tehdä hänelle pahaa? Ei, vaan hän sanoi: ”Älä tapa heitä. Anna heille ruokaa ja lähetä heidät sitten kotiin.” Kuningas järjesti heille suuret juhlat, minkä jälkeen he palasivat kotimaahansa.

Isebelillä oli Atalja-niminen tytär, joka oli yhtä paha kuin äitinsä. Atalja oli naimisissa Juudan kuninkaan kanssa. Kun kuningas kuoli, kuninkaaksi tuli Ataljan poika. Kun sitten poikakin kuoli, Atalja teki itsestään hallitsijan. Sen jälkeen hän yritti murhata kaikki kuninkaan perilliset, koska hän ei halunnut, että kukaan heistä tulisi hallitsijaksi hänen tilalleen. Atalja tappoi jopa omia lapsenlapsiaan. Kaikki pelkäsivät häntä.

Ylimmäinen pappi Jehojada ja hänen vaimonsa Jehoseba tiesivät, että se, mitä Atalja teki, oli hirvittävän väärin. He vaaransivat rohkeasti oman henkensä ja pelastivat yhden Ataljan lapsenlapsista, pienen Joas-nimisen pojan. He piilottivat pojan temppeliin ja huolehtivat hänestä siellä koko hänen lapsuutensa ajan.

Kun Joas oli seitsemänvuotias, Jehojada kutsui koolle kaikki sotapäälliköt ja leeviläiset ja sanoi heille: ”Vahtikaa temppelin ovia. Ketään ei saa päästää sisään.” Sitten Jehojada laittoi kruunun Joasin päähän ja teki hänestä Juudan kuninkaan. Juudan kansa huusi: ”Kauan eläköön kuningas!”

Kuningatar Atalja kuuli metelin ja ryntäsi temppeliin. Kun hän näki uuden kuninkaan, hän kirkui: ”Salaliitto! Salaliitto!” Sotapäälliköt ottivat hänet kiinni, veivät hänet pois ja surmasivat hänet. Atalja oli kuitenkin ehtinyt saada aikaan paljon pahaa. Miten kansaa voitaisiin auttaa toipumaan?

Jehojadan aloitteesta kansa teki Jehovan kanssa liiton: se lupasi palvoa ainoastaan häntä. Baalin temppeli hajotettiin ja epäjumalankuvat murskattiin. Jehojada nimitti pappeja ja leeviläisiä tekemään työtä temppelissä, jotta kansa voisi taas palvoa siellä Jehovaa. Hän määräsi vartijoita temppelin porteille varmistamaan, ettei kukaan epäpuhdas pääsisi sisään. Sitten Jehojada ja sotapäälliköt veivät Joasin kuninkaanpalatsiin ja asettivat hänet valtaistuimelle. Kansa iloitsi. He olivat vihdoinkin päässeet eroon Ataljasta ja Baalin palvonnasta ja pystyivät palvomaan Jehovaa vapaasti. Eikö olekin hienoa, että Jehojada oli niin rohkea?