ARIEL

(’Jumalan alttarin liesi’ tai ’Jumalan leijona’).

1. Moabilainen, jonka kaksi poikaa Benaja tappoi (2Sa 23:20; 1Ai 11:22).

2. Yksi niistä yhdeksästä päämiehestä, joita Esra erityisesti käytti hankkimaan päteviä ”palvelijoita Jumalamme huonetta varten”. Tämä tapahtui keväällä 468 eaa., jolloin n. 1500 israelilaismiestä oli Esran johdolla lähdössä Ahavajoelta Jerusalemiin. (Esr 8:15–17, 31.)

3. Peitenimi, jota käytetään Jerusalemista Jesajan 29:1, 2, 7:ssä. Jerusalemissa sijaitsi Jumalan temppeli, jonka alueella oli uhrialttari. Tämän vuoksi kaupunki oli itse asiassa Jumalan alttarin liesi. Sen oli myös määrä olla Jehovan puhtaan palvonnan keskus. Jesajan 29:1–4:n sanoma on kuitenkin sisällöltään pahaenteinen ja ennustaa tuhon, jonka on määrä kohdata Jerusalemia babylonialaisten käsissä 607 eaa., jolloin siitä tulee ”alttarin liesi” eri merkityksessä: kaupunkina, jossa virtaa vuodatettu veri ja jonka tuli kuluttaa ja joka täyttyy tulisen tuhon uhrien ruumiista. Tämän onnettomuuden syyt kerrotaan jakeissa 9–16. Jesajan 29:7, 8:ssa osoitetaan kuitenkin, että kansakunnat, jotka aiheuttavat tuon tuhon Jerusalemille, epäonnistuisivat lopullisen tarkoituksensa ja päämääränsä toteuttamisessa.