Eräänä yönä kuningas Nebukadnessar näki erikoisen unen. Se vaivasi häntä niin paljon, ettei hän saanut enää unta. Hän kutsui luokseen taikojen tekijät ja sanoi heille: ”Näin yöllä kummallisen unen. Selittäkää minulle, mitä se tarkoittaa.” He vastasivat: ”Kertoisitko meille, millaisen unen olet nähnyt.” Nebukadnessar sanoi heille: ”Ei, vaan te kerrotte minulle, millainen uneni oli. Muuten minä tapan teidät.” Jälleen he sanoivat: ”Jos saamme tietää, millainen se uni oli, niin me selitämme sen sinulle.” Nebukadnessar sanoi: ”Te kaikki yritätte vain huijata minua. Kertokaa minulle minun uneni!” He sanoivat: ”Ei kukaan pysty sellaista kertomaan. Se on mahdotonta.”

Nebukadnessar oli niin vihainen, että hän käski tappaa kaikki Babylonin viisaat miehet. Myös Daniel, Sadrak, Mesak ja Abednego olivat vaarassa kuolla. Daniel pyysi kuningasta odottamaan jonkin aikaa. Sitten hän ja hänen ystävänsä rukoilivat Jehovalta apua. Vastasiko Jehova heille?

Daniel sai näyn, jossa Jehova paljasti hänelle, minkälaisen unen Nebukadnessar oli nähnyt ja mitä se merkitsi. Seuraavana päivänä Daniel meni tapaamaan miestä, joka oli saanut tehtäväksi tappaa Babylonin viisaat. Daniel sanoi: ”Älä tapa ketään. Minä voin selittää kuninkaan unen.” Daniel vietiin kuninkaan eteen. Hän sanoi kuninkaalle: ”Jumala näytti sinulle unessa, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tällainen sinun unesi oli: Sinä näit valtavan patsaan. Sen pää oli kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja reidet kuparia, sääret rautaa ja jalat rautaa ja savea. Sitten sinä näit vuoren. Siitä irtosi kivi, joka iskeytyi patsaan jalkoihin. Patsas hajosi tomuksi, ja tuuli vei tomun mennessään. Kivestä taas tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan.”

Daniel jatkoi: ”Tämä on unesi selitys: Patsaan kultainen pää tarkoittaa sinun valtakuntaasi. Hopea tarkoittaa valtakuntaa, joka alkaa hallita sinun jälkeesi. Sitten tulee seuraava valtakunta, joka on kuin kuparia ja hallitsee koko maata. Neljäs valtakunta on vahva kuin rauta. Viimeinen valtakunta on jakautunut: jotkin sen osat ovat vahvoja kuin rauta mutta toiset heikkoja kuin savi. Kivi, josta tuli suuri vuori, tarkoittaa Jumalan valtakuntaa. Se murskaa kaikki muut valtakunnat ja hallitsee ikuisesti.”

Nebukadnessar kumartui maahan Danielin edessä ja sanoi: ”Sinun Jumalasi paljasti sinulle minun uneni. Ei ole ketään hänen vertaistaan.” Nebukadnessar ei enää halunnut tappaa Danielia vaan nimitti hänet kaikkien viisaitten miestensä päälliköksi ja Babylonin alueen hallitsijaksi. Jehova tosiaan vastasi Danielin rukoukseen!

Oli kulunut jonkin aikaa siitä kun kuningas Nebukadnessar näki unta valtavasta patsaasta. Nyt hän pystytti itse suuren kultaisen patsaan Duran tasangolle. Hän kutsui paikalle kaikki maan tärkeät virkamiehet, myös Sadrakin, Mesakin ja Abednegon. Sitten hän käski: ”Kun kuulette trumpettien, harppujen ja säkkipillien äänen, kumartakaa patsasta, jonka olen pystyttänyt. Se joka ei kumarra, heitetään tuliseen pätsiin.” Mitä Sadrak, Mesak ja Abednego tekisivät? Kumartaisivatko he patsasta, vai palvoisivatko he vain Jehovaa?

Nebukadnessar antoi käskyn, ja musiikki alkoi soida. Ihmiset heittäytyivät maahan ja palvoivat patsasta. Mutta Sadrak, Mesak ja Abednego eivät kumartuneet. Jotkut huomasivat sen ja kertoivat kuninkaalle: ”Täällä on kolme heprealaista miestä, jotka eivät suostu kumartamaan sinun patsastasi.” Kuningas lähetti hakemaan Sadrakin, Mesakin ja Abednegon luokseen ja sanoi sitten heille: ”Annan teille uuden mahdollisuuden. Mutta jos ette vieläkään kumarra patsasta, heitän teidät pätsiin, ja sieltä teitä ei voi yksikään jumala pelastaa.” He vastasivat kuninkaalle: ”Me emme muuta mieltämme. Meidän Jumalamme voi kyllä pelastaa meidät. Ja vaikka ei pelastaisikaan, emme silti palvo sinun patsastasi.”

Nebukadnessar suuttui silmittömästi. Hän sanoi palvelijoilleen: ”Kuumentakaa pätsi seitsemän kertaa kuumemmaksi!” Sitten hän käski sotilaita: ”Sitokaa nämä miehet ja heittäkää heidät pätsiin!” Sotilaat sitoivat Sadrakin, Mesakin ja Abednegon ja heittivät heidät tuleen. Pätsi oli niin kuuma, että sotilaat itse kuolivat. Mutta mitä tapahtui Sadrakille, Mesakille ja Abednegolle? Kun Nebukadnessar katsoi pätsin sisälle, hän näki, että tulen keskellä käveli – ei kolme vaan neljä miestä. Hän pelästyi ja kysyi virkamiehiltään: ”Eikö tuleen heitetty kolme miestä? Nyt siellä on neljä, ja yksi heistä näyttää enkeliltä!”

Nebukadnessar meni lähemmäksi ja huusi: ”Tulkaa ulos, te Korkeimman Jumalan palvelijat!” Sadrak, Mesak ja Abednego tulivat ulos. He olivat täysin kunnossa! Heidän ihonsa, hiuksensa tai vaatteensa eivät olleet palaneet, eikä heissä ollut edes savun hajua. Kaikki olivat aivan ihmeissään.

Nebukadnessar sanoi: ”Sadrakin, Mesakin ja Abednegon Jumala on mahtava Jumala. Hän lähetti enkelinsä pelastamaan heidät. Ei ole olemassa toista sellaista Jumalaa kuin hän.”

Haluatko sinä olla niin kuin Sadrak, Mesak ja Abednego – aina uskollinen Jehovalle?