Kuningas Nebukadnessar näki eräänä yönä unen, joka pelotti häntä. Hän kutsui luokseen Babylonin viisaat miehet ja pyysi heitä kertomaan, mitä uni merkitsi. Kukaan heistä ei kuitenkaan osannut selittää unen merkitystä. Niinpä kuningas kertoi unesta Danielille.

Nebukadnessar sanoi Danielille: ”Minä näin unessani suuren puun. Se kasvoi niin korkeaksi, että se ulottui taivaaseen asti ja kaikki maailman ihmiset pystyivät näkemään sen. Puussa oli kauniit lehdet ja paljon hedelmiä. Eläimet lepäsivät sen varjossa. Linnut tekivät pesänsä sen oksille. Mutta sitten taivaasta tuli enkeli, joka huusi: ’Hakatkaa puu poikki ja katkaiskaa sen oksat! Jättäkää kuitenkin puun kanto ja juuret maahan, ja kietokaa kannon ympärille rauta- ja kuparivanteet. Puun sydän muuttuu ihmisen sydämestä eläimen sydämeksi, ja kuluu seitsemän aikaa. Kaikki ihmiset saavat tietää, että Jumala on hallitsija ja että hän voi antaa valtakunnan kenelle haluaa.’ ”

Jehova paljasti Danielille, mitä uni tarkoitti. Kun unen merkitys selvisi Danielille, hän pelästyi ja sanoi Nebukadnessarille: ”Toivoisin, että uni kertoisi vihollisistasi, mutta se kertoo sinusta. Se suuri puu, joka hakattiin poikki, olet sinä. Sinä menetät valtakuntasi ja joudut syömään ruohoa ulkona kuin villieläin. Mutta se että kanto ja juuret jätettiin maahan, merkitsee sitä, että sinä saat valtakuntasi takaisin ja sinusta tulee taas kuningas.”

Vuosi tämän jälkeen Nebukadnessar käveli eräänä päivänä palatsinsa katolla ja ihaili Babylonia. Hän sanoi: ”Katsokaa tätä mahtavaa kaupunkia, jonka minä olen rakentanut. Tämä kaikki on minun ansiotani!” Siinä samassa taivaasta kuului ääni, joka sanoi: ”Nebukadnessar! Nyt sinä menetät valtakuntasi.”

Juuri sillä hetkellä Nebukadnessar tuli hulluksi. Hän alkoi käyttäytyä kuin eläin, ja hänet ajettiin pois palatsista. Hän eli ulkona eläinten kanssa, ja hänen hiuksensa kasvoivat pitkiksi kuin kotkan sulat, ja hänen kynsistään tuli kuin linnun kynnet.

Kului seitsemän vuotta. Sitten Nebukadnessar parani ja hänestä tuli taas Babylonin kuningas. Nebukadnessar sanoi: ”Minä ylistän Jehovaa, taivaiden kuningasta. Nyt tiedän, että Jehova on suurin hallitsija. Ylpeät ihmiset hän pakottaa nöyrtymään, ja valtakunnan hän voi antaa kenelle tahtoo.”

Aikanaan Babylonin kuninkaaksi tuli Belsassar-niminen mies. Eräänä iltana hän järjesti juhlat, ja niihin tuli tuhat korkea-arvoista vierasta. Belsassar käski palvelijoitaan tuomaan juhliin ne kultaiset astiat, jotka kuningas Nebukadnessar oli ryöstänyt Jehovan temppelistä. Sitten hän ja vieraat joivat niistä ja ylistivät samalla omia jumaliaan. Yhtäkkiä juhlasalin seinälle ilmestyi käsi, joka alkoi kirjoittaa salaperäisiä sanoja.

Belsassar oli kauhuissaan. Hän kutsui paikalle taikojen tekijät ja lupasi heille: ”Jos joku pystyy kertomaan, mitä nämä sanat tarkoittavat, niin minä teen hänestä valtakuntani kolmanneksi korkeimman miehen.” Kukaan ei kuitenkaan pystynyt selittämään seinällä olevaa kirjoitusta. Sitten juhlasaliin tuli kuningatar, ja hän sanoi Belsassarille: ”Eräs Daniel-niminen mies selitti aikoinaan Nebukadnessarille erilaisia unia ja arvoituksia. Hän pystyy varmasti auttamaan sinua.”

Daniel tuotiin paikalle, ja Belsassar sanoi hänelle: ”Jos pystyt lukemaan seinällä olevat sanat ja selittämään, mitä ne tarkoittavat, annan sinulle kultaisen kaulaketjun ja sinusta tulee valtakuntani kolmanneksi korkein mies.” Daniel sanoi: ”En halua lahjoja, mutta voin kyllä kertoa sinulle, mitä sanat tarkoittavat. Sinun isäsi Nebukadnessar oli ylpeä mies, mutta Jehova pakotti hänet nöyrtymään. Sinä tiedät hyvin, mitä isällesi tapahtui, ja silti olet halveksinut Jehovaa käyttämällä hänen temppelinsä kulta-astioita. Sen vuoksi Jehova on kirjoittanut seinään nämä sanat: MENE, MENE, TEKEL ja PARSIN. Ne tarkoittavat, että meedialaiset ja persialaiset valloittavat Babylonin ja että sinun kuninkuutesi päättyy.”

Babylonin ympärillä oli paksut muurit, ja sinne pääsi vain ylittämällä suuren joen. Siksi kukaan ei uskonut, että sitä voisi valloittaa. Mutta vielä samana yönä kaupunkiin hyökkäsi meedialaisten ja persialaisten armeija. Persian kuningas Kyyros ohjasi joen vedet muualle niin että sotilaat pääsivät kaupungin porteille. Porttien luona he huomasivat, että ne olivatkin auki! Sotilaat ryntäsivät kaupunkiin, valloittivat sen ja tappoivat Belsassarin. Kyyroksesta tuli Babylonin hallitsija.

Ei kulunut vuottakaan, kun Kyyros ilmoitti: ”Jehova on käskenyt minua rakentamaan uudelleen Jerusalemin temppelin. Kaikki Jehovan palvojat, jotka haluavat mennä auttamaan rakentamisessa, saavat lähteä.” Näin toteutui se, mitä Jehova oli luvannutkin: 70 vuotta sen jälkeen, kun Jerusalem oli tuhottu, monet juutalaiset saivat palata kotiin. Kyyros antoi heidän mukaansa kulta- ja hopea-astiat ja muut välineet, jotka Nebukadnessar oli vienyt temppelistä. Eikö Jehova auttanutkin kansaansa ihmeellisellä tavalla?