Yksi Babyloniaa hallinneista kuninkaista oli meedialainen Dareios. Hän huomasi, että Daniel oli poikkeuksellisen viisas mies, ja teki hänestä maan tärkeimpien virkamiesten johtajan. Nämä miehet olivat kateellisia Danielille ja halusivat päästä hänestä eroon. He tiesivät, että Danielilla oli tapana rukoilla Jehovaa kolme kertaa päivässä. Niinpä he menivät sanomaan Dareiokselle: ”Meillä on sinulle ehdotus. Tehdään sellainen laki, että kukaan ei saa rukoilla ketään muuta kuin sinua ja että jos joku rikkoo sitä lakia, hän joutuu luolaan leijonien syötäväksi.” Dareioksen mielestä ehdotus oli hyvä, ja hän hyväksyi lain.

Heti kun Daniel sai kuulla uudesta laista, hän meni kotiinsa, polvistui avonaisen ikkunan eteen ja rukoili Jehovaa. Miehet, jotka juonittelivat Danielia vastaan, tunkeutuivat hänen taloonsa ja saivat hänet kiinni itse teosta. He menivät juoksujalkaa kuningas Dareioksen luokse ja sanoivat hänelle: ”Daniel rikkoo lakia eikä tottele sinua. Hän rukoilee Jumalaansa kolme kertaa päivässä.” Dareios piti Danielista eikä halunnut, että hän joutuisi leijonien kitaan. Hän yritti koko päivän keksiä, miten voisi pelastaa Danielin. Mutta hän oli jo hyväksynyt lain, eikä sitä voitu enää muuttaa. Dareioksella ei ollut vaihtoehtoa. Hän antoi käskyn miehilleen, ja he heittivät Danielin saaliinhimoisten leijonien keskelle.

Dareios oli niin huolissaan Danielista, ettei hän saanut unta koko yönä. Heti aamulla hän kiiruhti luolalle ja huusi: ”Daniel, oletko elossa? Onko sinun Jumalasi pelastanut sinut?”

Daniel oli elossa! Hän huusi luolasta: ”Kaikki on hyvin. Jehovan enkeli sulki leijonien suut, eivätkä ne tehneet minulle mitään.” Dareios oli hyvin iloinen. Daniel nostettiin ylös luolasta, eikä hänessä ollut naarmuakaan. Sitten Dareios sanoi: ”Tuokaa tänne ne miehet, jotka syyttivät Danielia!” Dareioksen käskystä miehet heitettiin luolaan. Leijonat hyökkäsivät heti heidän kimppuunsa ja tappoivat heidät.

Dareios lähetti kaikille alamaisilleen käskyn: ”Jokaisen täytyy kunnioittaa Danielin Jumalaa. Hän pelasti Danielin leijonien kynsistä.”

Rukoiletko sinä Jehovaa joka päivä niin kuin Daniel?

Persiassa Susan kaupungissa asui Jehovaa palvova juutalaistyttö nimeltä Ester. Esterillä oli Mordokai-niminen serkku, joka oli kasvattanut hänet. Mordokai oli Persian kuninkaan Ahasveroksen palveluksessa.

Kuningas Ahasveros halusi itselleen uuden kuningattaren. Niinpä hänen luokseen tuotiin maan kauneimmat naiset. Myös Ester oli heidän joukossaan, ja kuningas valitsi kuningattareksi hänet. Ester ei kertonut kenellekään olevansa juutalainen, koska Mordokai oli kieltänyt häntä.

Tuohon aikaan Persian korkein ruhtinas oli eräs Haman-niminen mies. Hän oli ylpeä ja halusi, että kaikki kumartaisivat häntä. Mordokai ei kuitenkaan kumartanut Hamania, ja Haman suuttui tästä niin paljon, että hän halusi tappaa Mordokain. Sen jälkeen kun Haman sai tietää, että Mordokai oli juutalainen, hän päätti tappaa kaikki juutalaiset. Hän sanoi kuninkaalle: ”Juutalaiset ovat vaarallisia. Heistä on päästävä eroon.” Kuningas antoi Hamanille luvan tehdä, mitä tämä halusi. Haman laati lain, jossa sanottiin, että kaikki juutalaiset pitäisi tappaa adarkuun 13. päivänä. Jehova kuitenkin tarkkaili tapahtumia.

Mordokai kertoi Hamanin laatimasta laista Esterille ja pyysi tätä puhumaan asiasta kuninkaalle. Ester sanoi: ”Kuningas ei ole pyytänyt minua luokseen 30 päivään! Jokainen, joka menee kuninkaan luo ilman lupaa, surmataan, jollei kuningas ojenna valtikkaansa häntä kohti.” Hän lupasi kuitenkin mennä kuninkaan eteen.

Ester meni kuninkaan palatsin pihaan. Kun kuningas näki hänet, hän ojensi valtikkansa ja kysyi Esteriltä: ”Voinko tehdä jotain sinun hyväksesi?” Ester pyysi, että kuningas ja Haman tulisivat juhlaan, jonka hän järjestäisi. Juhlassa Ester kutsui heidät toiseen juhlaan, joka olisi seuraavana päivänä. Siellä kuningas kysyi Esteriltä jälleen: ”Voinko tehdä jotain sinun hyväksesi?” Ester sanoi: ”Eräs vihollinen aikoo tappaa minut ja minun kansani. Pelastathan meidät.” Kuningas kysyi: ”Kuka se vihollinen on?” Ester vastasi: ”Se on tuo paha Haman.” Kuningas tuli niin vihaiseksi, että hän käski teloittaa Hamanin saman tien.

Kukaan ei kuitenkaan voinut kumota lakia, jonka Haman oli laatinut – ei edes kuningas. Niinpä kuningas teki Mordokaista Persian korkeimman ruhtinaan ja antoi hänelle vallan säätää uuden lain. Uusi laki salli juutalaisten puolustaa itseään, kun heitä vastaan hyökättäisiin adarkuun 13. päivänä. Tuona päivänä juutalaiset voittivat vihollisensa. Siitä lähtien he juhlivat voittoaan joka vuosi.