Oli kulunut yli 400 vuotta siitä, kun Jerusalemin muurit oli korjattu. Jerusalemin lähellä asui Sakarja-niminen pappi ja hänen vaimonsa Elisabet. He olivat olleet naimisissa jo monia vuosia, mutta heillä ei ollut lapsia. Erään kerran kun Sakarja oli temppelissä uhraamassa suitsuketta, hänelle näyttäytyi Gabriel-niminen enkeli. Sakarja pelästyi, mutta Gabriel sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Minulla on sinulle hyviä uutisia Jehovalta. Sinun vaimosi Elisabet synnyttää pojan. Anna hänelle nimeksi Johannes. Jehovalla on pojalle erikoistehtävä.” Sakarja kysyi: ”Voiko se olla totta? Vaimoni ja minä olemme jo liian vanhoja saamaan lapsia.” Gabriel sanoi: ”Itse Jumala lähetti minut kertomaan sinulle tämän uutisen. Mutta koska et usko minua, sinusta tulee mykkä. Pystyt puhumaan vasta sitten, kun lapsi on syntynyt.”

Sakarja viipyi temppelissä tavallista kauemmin. Ihmiset odottivat häntä pihalla, ja kun hän lopulta tuli ulos, he halusivat tietää, mitä oli tapahtunut. Sakarja ei pystynyt puhumaan mitään. Hän viittoili heille käsillään, ja lopulta he ymmärsivät, että hän oli saanut sanoman Jumalalta.

Myöhemmin Sakarjan vaimo Elisabet tuli raskaaksi ja synnytti pojan, aivan niin kuin enkeli Gabriel oli sanonut. Sukulaiset ja ystävät tulivat katsomaan vauvaa. He olivat tosi iloisia Elisabetin puolesta. Elisabet kertoi heille, että pojan nimeksi tulisi Johannes. He sanoivat: ”Eihän teidän suvussanne ole ketään Johannes-nimistä. Antakaa hänelle hänen isänsä nimi, Sakarja.” Mutta sitten Sakarja kirjoitti tauluun: ”Pojan nimi on Johannes.” Heti sen jälkeen Sakarjan puhekyky palasi! Koko Juudeassa kohistiin Johannes-vauvasta. Ihmiset puhuivat keskenään: ”Mikähän tästä lapsesta tulee isona?”

Sakarja tuli täyteen pyhää henkeä ja sanoi: ”Jehova ansaitsee ylistyksen. Hän lupasi Abrahamille, että hän lähettäisi Messiaan, pelastajan, auttamaan meitä. Johanneksesta tulee aikuisena profeetta. Hän valmistaa meitä Messiaan tuloon.”

Myös Elisabetin sukulainen Maria sai hämmästyttäviä uutisia. Seuraavassa luvussa kerrotaan siitä lisää.

Elisabetilla oli nuori sukulainen, jonka nimi oli Maria. Maria asui Galileassa Nasaretin kaupungissa. Hän oli kihloissa Joosef-nimisen puusepän kanssa. Kun Elisabetin raskaus oli kestänyt noin kuusi kuukautta, Marian luokse tuli enkeli Gabriel. Hän sanoi: ”Hyvää päivää, Maria. Jehova on siunannut sinua suuresti.” Maria ei ymmärtänyt, mitä enkeli tarkoitti. Enkeli selitti Marialle: ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Sinun täytyy antaa hänelle nimeksi Jeesus. Hänestä tulee kuningas, ja hänen valtakuntansa pysyy ikuisesti.”

Maria sanoi: ”Mutta minähän olen neitsyt. Miten minä voisin saada lapsen?” Gabriel sanoi: ”Jehovalle kaikki on mahdollista. Pyhää henkeä tulee sinun päällesi, ja sinä saat pojan. Sinun sukulaisesi Elisabetkin odottaa lasta, vaikka hän on jo iäkäs.” Maria sanoi: ”Teen mielelläni Jehovan tahdon. Olen valmis ottamaan vastaan sen tehtävän, jonka hän on antanut.”

Maria lähti tapaamaan Elisabetia siihen vuoristokaupunkiin, jossa tämä asui. Kun Maria pääsi perille ja tervehti Elisabetia, Elisabet tunsi, miten vauva hänen sisällään hypähti ilosta. Hän täyttyi pyhällä hengellä ja sanoi: ”Jehova on siunannut sinua, Maria. On suuri kunnia saada Messiaan äiti vierailulle kotiini.” Maria vastasi: ”Sydämeni pohjasta minä ylistän Jehovaa.” Maria oli Elisabetin luona kolme kuukautta ja palasi sitten kotiin Nasaretiin.

Kun Joosef sai tietää, että Maria odotti lasta, hän halusi purkaa kihlauksen. Mutta sitten hänelle ilmestyi unessa enkeli, joka sanoi: ”Ota Maria vaimoksesi. Hän ei ole tehnyt mitään väärää.” Niinpä Joosef meni naimisiin Marian kanssa.