Joosef ja Maria asuivat Jeesuksen ja muiden poikiensa ja tyttäriensä kanssa Nasaretissa. Joosef teki puusepän töitä ja opetti perheelleen, millainen Jumala Jehova on ja mitä hänen laissaan sanotaan. Koko perhe kävi säännöllisesti paikallisessa synagogassa palvomassa Jehovaa. He menivät myös joka vuosi Jerusalemiin pesah-juhlaan.

Kun Jeesus oli 12-vuotias, perhe meni taas tavalliseen tapaansa Jerusalemiin. Jerusalem oli tupaten täynnä ihmisiä, jotka olivat tulleet viettämään pesahia. Juhlan jälkeen Joosef ja Maria lähtivät pitkälle kotimatkalle. He luulivat, että Jeesus oli muiden mukana. Mutta kun he matkalla alkoivat etsiä häntä sukulaisten joukosta, häntä ei löytynytkään mistään.

Joosef ja Maria palasivat Jerusalemiin. He etsivät Jeesusta kolme päivää. Lopulta he löysivät hänet temppelistä. Siellä hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille hyviä kysymyksiä. Jeesus teki opettajiin niin suuren vaikutuksen, että he alkoivat vuorostaan esittää kysymyksiä hänelle. He olivat aivan hämmästyneitä hänen vastauksistaan. He huomasivat, että Jeesus todella ymmärsi Jehovan lakia.

Joosef ja Maria olivat ehtineet huolestua pahanpäiväisesti. Maria sanoi Jeesukselle: ”Me olemme etsineet sinua joka paikasta! Missä sinä oikein olet ollut?” Jeesus vastasi: ”Ettekö te tienneet, että minun täytyy olla täällä, Isäni talossa?”

Jeesus palasi vanhempiensa kanssa kotiin Nasaretiin. Joosef opetti hänelle puusepän ammatin. Mitä luulet, minkälainen ihminen Jeesus oli nuorena? Sitä mukaa kuin Jeesukselle tuli lisää ikää, hän tuli entistäkin viisaammaksi. Hän miellytti Jumalaa, ja ihmiset pitivät hänestä aina vain enemmän.

Sakarjan ja Elisabetin pojasta Johanneksesta tuli aikuisena profeetta. Hän sai Jehovalta tärkeän tehtävän: hänen piti kertoa ihmisille, että Messias oli tulossa. Johannes ei opettanut ihmisiä synagogissa tai kaupungin kaduilla ja toreilla vaan erämaassa. Hänen luokseen tuli ihmisiä Jerusalemista ja kaikkialta Juudeasta. Hän opetti heille, että jos he halusivat miellyttää Jumalaa, he eivät saaneet enää tehdä pahaa. Monet katuivatkin syntejään, ja Johannes kastoi heidät Jordanjoessa.

Johannes eli hyvin vaatimatonta elämää. Hänen vaatteensa oli tehty kamelinkarvoista, ja hän söi heinäsirkkoja ja luonnonhunajaa. Ihmiset olivat uteliaita ja halusivat nähdä, millainen mies Johannes oli. Jopa juutalaisten uskonnolliset johtajat – fariseukset ja saddukeukset – tulivat katsomaan häntä. He olivat ylpeitä, ja Johannes sanoi heille: ”Teidän täytyy katua ja muuttua. Te sanotte, että olette Abrahamin lapsia, ja luulette, että olette sen takia parempia kuin muut. Mutta se ei vielä tarkoita sitä, että Jumala hyväksyisi teidät.”

Monet tulivat Johanneksen luokse ja sanoivat: ”Me haluamme miellyttää Jumalaa. Mitä meidän täytyy tehdä?” Johannes sanoi heille: ”Jos jollakulla on kaksi vaatetta, hän voisi antaa toisen niistä sellaiselle, jolla ei ole yhtään vaatetta.” Tiedätkö, miksi Johannes sanoi niin? Hän halusi opettaa, että jos haluaa miellyttää Jumalaa, on tärkeää rakastaa toisia ihmisiä.

Johanneksen luokse tuli myös veronkantajia ja sotilaita. Veronkantajille Johannes sanoi: ”Teidän pitää olla rehellisiä. Ette saa huijata ihmisiltä rahaa.” Sotilaille hän sanoi: ”Älkää ottako lahjuksia älkääkä valehdelko.”

Papit ja leeviläiset kysyivät Johannekselta: ”Kuka sinä oikein olet? Kaikki pohtivat sitä.” Johannes sanoi heille: ”Minä olen ääni, joka huutaa erämaassa ja johdattaa ihmisiä Jehovan luo, aivan niin kuin Jesaja ennusti.”

Ihmiset kuuntelivat Johannesta mielellään. Monet miettivät, voisiko hän olla Messias. Johannes sanoi kuitenkin heille: ”On tulossa eräs toinen, joka on paljon tärkeämpi kuin minä. Minä en ole tarpeeksi merkittävä edes riisumaan sandaaleja hänen jalastaan. Minä kastan ihmisiä vedellä, mutta hän kastaa pyhällä hengellä.”