Ketä uskoa?

”Jokainen huone on tietenkin jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.” (HEPREALAISILLE 3:4)

ONKO yllä olevan raamatunkohdan ajatus sinusta johdonmukainen? Luonnontieteiden tuntemus on kasvanut sen jälkeen, kun tuo jae parituhatta vuotta sitten kirjoitettiin. Vieläkö joku ajattelee, että luonnossa näkyvän suunnitelmallisuuden takana täytyy olla Suunnittelija eli Luoja – Jumala?

Monet ihmiset jopa teollisuusmaissa uskovat, että näin on. Esimerkiksi Newsweek-lehden vuonna 2005 tekemän kyselyn mukaan 80 prosenttia amerikkalaisista uskoo, että ”Jumala on luonut maailman”. Suomalaisista 68 prosenttia pitää sitä vuonna 1999 tehdyn tutkimuksen mukaan todennäköisenä tai varmana asiana. Johtuuko tämä näkemys koulutuksen puutteesta? Uskooko kukaan tiedemies Jumalaan? Nature-tiedelehdessä kerrottiin vuonna 1997, että lähes 40 prosenttia haastatelluista biologeista, fyysikoista ja matemaatikoista uskoi paitsi Jumalan olemassaoloon myös siihen, että hän kuuntelee ja vastaa rukouksiin.

Toiset tiedemiehet taas ovat jyrkästi eri mieltä. Nobelin palkinnon saanut tri Herbert A. Hauptman sanoi hiljattain eräässä tiedekonferenssissa, että uskoa yliluonnolliseen ja varsinkaan Jumalaan ei voida sovittaa yhteen todellisen tieteen kanssa. Hän jatkoi: ”Tällainen usko on vahingoksi ihmiskunnan hyvinvoinnille.” Nekään tiedemiehet, jotka uskovat Jumalaan, eivät mielellään opeta, että kasveista ja eläimistä heijastuva suunnitelmallisuus vaatii Suunnittelijan. Smithsonian-instituutin paleobiologi Douglas H. Erwin mainitsee yhden syyn tähän haluttomuuteen: ”Tieteessä on sellainen sääntö, että ihmeet ovat kiellettyjä.”

Voit antaa toisten päättää puolestasi, mitä saat ajatella ja uskoa. Toinen vaihtoehto on tutkia todisteita itse ja tehdä niistä omat johtopäätökset. Kun tutustut seuraavilla sivuilla tieteen viimeaikaisiin löytöihin, kysy samalla itseltäsi: onko loogista ajatella, että Luoja on olemassa?

[Huomioteksti s. 3]

Tutki todisteita itse

[Tekstiruutu s. 3]

OVATKO JEHOVAN TODISTAJAT KREATIONISTEJA?

Jehovan todistajat uskovat Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa olevaan Raamatun luomiskertomukseen. He eivät ole kuitenkaan kreationisteja. Millä perusteilla näin voidaan sanoa? Ensinnäkin monien kreationistien mukaan koko maailma, mukaan luettuna maapallo ja kaikki elämä sen päällä, luotiin kuudessa 24-tuntisessa päivässä noin 10000 vuotta sitten. Raamattu ei kuitenkaan opeta näin.a Kreationistit ovat omaksuneet monia muitakin oppeja, joille ei löydy tukea Raamatusta. Jehovan todistajat perustavat uskonnolliset opetuksensa yksinomaan Jumalan sanaan.

Lisäksi kreationistit yhdistetään joissakin maissa fundamentalistisiin ryhmiin, jotka osallistuvat aktiivisesti politiikkaan. Nämä yrittävät painostaa poliitikkoja, tuomareita ja kasvattajia säätämään lakeja ja omaksumaan opetuksia, jotka olisivat kreationististen uskonkäsitysten mukaisia.

Jehovan todistajat ovat poliittisesti puolueettomia. He kunnioittavat hallitusten oikeutta säätää lakeja ja valvoa, että niitä noudatetaan (Roomalaisille 13:1–7). Toisaalta he suhtautuvat vakavasti siihen, mitä Jeesus sanoi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta.” (Johannes 17:14–16.) Julkisessa palveluksessaan todistajat tarjoavat ihmisille mahdollisuuden nähdä, miten hyödyllistä on elää Jumalan normien mukaisesti. He eivät kuitenkaan tingi kristillisestä puolueettomuudestaan siten, että he tukisivat fundamentalististen ryhmien pyrkimyksiä saada aikaan oikeussäännöksiä, jotka pakottaisivat yksityiset ihmiset omaksumaan Raamatun normit (Johannes 18:36).

[Alaviite]

Mitä luonto opettaa?

”Kysypä kotieläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaiden siivekkäiltä, niin ne kertovat sinulle. Tai ole kiinnostunut maasta, niin se opettaa sinua, ja meren kalat julistavat sinulle.” (JOB 12:7, 8)

TIEDEMIEHET ja insinöörit ovat viime vuosina antaneet kasvien ja eläinten opettaa heitä hyvin kirjaimellisessa mielessä. He tutkivat ja jäljittelevät niiden rakenteita voidakseen kehittää uusia tuotteita ja parantaa entisten ominaisuuksia. Alaa kutsutaan biomimetiikaksi. Pohtiessasi seuraavia esimerkkejä kysy itseltäsi: kenelle kuuluu kunnia näistä rakenteista?

Valaan rintaevät

Mitä lentokonesuunnittelijat voivat oppia ryhävalaasta? Ilmeisesti paljonkin. Aikuinen ryhävalas painaa noin 30 tonnia – saman verran kuin täydessä lastissa oleva rekka-auto – ja sillä on suhteellisen kankea ruumis, jossa on suuret, siipimäiset rintaevät. Tämä toistakymmentä metriä pitkä eläin liikkuu veden alla hämmästyttävän sulavasti. Esimerkiksi saalistaessaan se saattaa uida spiraalimaisesti ympyrää yläpuolellaan olevaa äyriäis- tai kalaparvea kohti päästäen samalla ilmaa puhallusaukostaan. Näin syntyy ehkä vain puolitoista metriä laaja sylinterin muotoinen ilmakuplaverkko, johon pintavedessä olevat eläimet jäävät saarroksiin. Sitten valas hotkaisee kerralla koko annoksen suihinsa.

Tutkijoita on kiinnostanut erityisesti se, miten tuo kankea eläin pystyy uimaan mahdottoman pieneltä tuntuvaa ympyrää. He ovat saaneet selville, että salaisuus piilee sen rintaevien muodossa. Niiden etureuna ei ole lentokoneiden siipien tapaan tasainen vaan pykäläinen: siinä on ulkonevia kyhmyjä rivissä.

Kun valas halkoo vettä, kyhmyt parantavat nostetta ja vähentävät veden vastusta. Natural History -lehdessä selitetään, että kyhmyt saavat veden kulkemaan evän yli hallittuna pyörteenä kiihtyvällä nopeudella, vaikka valas uisi ylöspäin hyvin jyrkässä kulmassa. Jos evässä olisi tasainen etureuna, nousu näin pienessä ympyrässä ei onnistuisi, koska vesi kiertäisi ja pyörteilisi evän takana hallitsemattomasti eikä synnyttäisi nostetta.

Mitä käytännön sovelluksia tämän havainnon perusteella on luvassa? Jos lentokoneiden siivissä olisi samanlainen rakenne, laskusiivekkeitä ja muita ilmavirtaa sääteleviä mekanismeja tarvittaisiin luultavasti vähemmän. Siivet olisivat tällöin myös turvallisempia ja niiden huoltaminen olisi helpompaa. Biomekaniikan asiantuntija John Long uskoo, että lähitulevaisuudessa ”ryhävalaan rintaevien kyhmyjä voidaan hyvinkin nähdä joka ikisessä suihkukoneessa”.

Lokin siipi

Lentokoneiden siivet jäljittelevät jo nyt lintujen siipiä. Insinöörit ovat kuitenkin äskettäin yltäneet tässä suhteessa aivan uusiin ulottuvuuksiin. New Scientist -lehti kertoo, että ”Floridan yliopiston tutkijat ovat – – rakentaneet kauko-ohjattavan lentokoneen prototyypin, joka pystyy lokin tavoin liitelemään, tekemään syöksyjä ja nostamaan korkeutta nopeasti”.

Lokkien näyttävä lento perustuu siihen, että ne pystyvät taittamaan siipensä kyynär- ja olkanivelistä. Tämän mallin mukaisesti tuossa ”60 senttimetriä pitkässä prototyypissä on pieni moottori, jonka avulla hallitaan siipiä liikuttelevia metallisauvoja”, lehti kuvailee. Taitavasti suunniteltujen siipiensä ansiosta pienkone voi liidellä ja tehdä syöksyjä korkeiden rakennusten välissä. Yhdysvaltain ilmavoimat on kiinnostunut kehittämään tämäntyyppistä nopealiikkeistä konetta kemiallisten ja biologisten aseiden etsintään suurkaupungeissa.

Gekkoliskon jalat

Maaeläimilläkin on paljon opetettavaa. Esimerkiksi pieni gekkolisko pystyy kiipeämään seiniä pitkin ja tarrautumaan ylösalaisin kattoon, vaikka pinta olisi peilinsileä. Eläin tunnettiin tästä hämmästyttävästä kyvystä jo Raamatun aikoina (Sananlaskut 30:28). Mikä on painovoimaa uhmaavan gekon salaisuus?

Liskon jalkojen pohja on täynnä pikkuriikkisiä harjaksia. Jaloista ei erity mitään liimamaista ainetta, vaan tarttuvuus perustuu molekyylien väliseen hyvin heikkoon voimaan: kahden pinnan molekyyleja vetävät yhteen niin sanotut van der Waalsin voimat. Tavallisesti painovoima kumoaa nämä voimat helposti, minkä vuoksi ihminen ei voi kiivetä seinää pitkin siten, että vain painaisi kämmenensä sitä vasten. Gekkoliskon jalkojen pienet harjakset kasvattavat kuitenkin pinta-alaa, joka on kosketuksissa seinään, ja kun van der Waalsin voimat moninkertaistuvat noiden tuhansien karvojen ansiosta, molekyylien välinen vetovoima riittää kannattamaan kevyttä gekkoa.

Miten tätä havaintoa voitaisiin hyödyntää? Gekkoliskon jalkoja jäljitteleviä synteettisiä materiaaleja voitaisiin käyttää vaihtoehtona tarranauhalle, jonka idea on sekin saatu alun perin luonnosta.a Muuan tutkija kertoi The Economist -lehdessä, että ”gekkoteipistä” olisi hyötyä etenkin ”lääketieteessä silloin kun kemiallisia liimoja ei voida käyttää”.

Kenelle kuuluu kunnia?

Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallitus (NASA) kehittelee parhaillaan monijalkaista robottia, joka kävelee kuin skorpioni, ja suomalaiset insinöörit ovat suunnitelleet kuusijalkaisen metsäkoneen, joka kulkee esteiden yli kuin jättiläishyönteinen. Toiset tutkijat ovat kehitelleet kankaan, jonka pienet läpät avautuvat ja sulkeutuvat samaan tapaan kuin männynkäpyjen suomut. Suunnitteilla on myös auto, jonka muotoilussa on otettu mallia losserokalan hämmästyttävän pienivastuksisesta ruumiinrakenteesta. Yksi tutkimuskohde on punamerikorvan kuori ja sen iskuja vaimentavat ominaisuudet, joita soveltamalla voitaisiin valmistaa kevyempiä mutta lujempia suojavarusteita.

Luonnosta on saatu niin paljon hyviä ideoita, että tutkijat ovat luoneet tietokannan, johon on koottu jo tuhansia erilaisia biologisia järjestelmiä. Tutkijat voivat etsiä sieltä ”luonnollisia ratkaisuja suunnitteluongelmiinsa”, kirjoittaa The Economist. Tietokannassa olevista järjestelmistä puhutaan ”biologisina patenttikeksintöinä”. Yleensä patentinhaltija on se henkilö tai yritys, joka virallisesti rekisteröi uuden idean tai laitteen. Viitatessaan tuohon tietokantaan The Economist sanoo: ”Kutsumalla biomimeettisiä ideoita ja rakenteita biologisiksi patenttikeksinnöiksi tutkijat vain korostavat sitä, että patentinhaltija on oikeastaan luonto.”

Mistä luonto on saanut kaikki nuo loistavat ideat? Monet tutkijat sanoisivat, että luonnon nerokkailta näyttävät rakenteet ja järjestelmät ovat kehittyneet yrityksen ja erehdyksen kautta miljoonien vuosien aikana. Toiset tutkijat ovat tulleet toisenlaiseen tulokseen. Mikrobiologi Michael Behe kirjoitti The New York Times -lehdessä vuonna 2005: ”[Luonnossa] vahvasti ilmenevän suunnitelmallisuuden perusteella voidaan esittää vastaansanomattoman yksinkertainen väite: jos se näyttää ankalta, kävelee kuin ankka ja kaakattaa kuin ankka eivätkä mitkään todisteet viittaa vääjäämättömästi johonkin muuhun, se todennäköisesti on ankka.” Mihin tulokseen hän itse on tullut? ”Suunnitelmallisuus on otettava huomioon yksinkertaisesti siksi, että se on niin ilmeistä.”

Jos insinööri suunnittelee turvallisemman ja toimivamman lentokoneen siiven, kunnia siitä kuuluu varmasti juuri hänelle. Samoin jos joku kehittelee monikäyttöisemmän siteen – tai miellyttävämmän kankaan tai tehokkaamman moottoriajoneuvon – hän ansaitsee keksinnöstään kunnian. Keksinnön luvaton kopioiminen tunnustamatta alkuperäistä suunnittelijaa voidaan jopa katsoa rikokseksi.

Tuntuuko sinusta loogiselta, että pitkälle koulutetut tutkijat, jotka ratkovat vaikeita ongelmia jäljittelemällä kömpelösti luonnon rakenteita ja järjestelmiä, lukevat alkuperäisen idean nerokkuuden sokean evoluution ansioksi? Jos jäljennös vaatii älykkään suunnittelijan, niin miten on alkuperäisen laita? Kummalle kuuluu suurempi kunnia: mestarille vai oppipojalle, joka jäljittelee hänen tekniikkaansa?

Looginen johtopäätös

Punnittuaan luonnon tarjoamia todisteita suunnittelusta monet ajattelevat ihmiset tuntevat samalla tavoin kuin psalmista: ”Miten monet ovatkaan tekosi, oi Jehova! Kaikki ne olet viisaasti tehnyt. Maa on täynnä tuotteitasi.” (Psalmit 104:24.) Raamatunkirjoittaja Paavali tuli samaan tulokseen. Hän kirjoitti: ”[Jumalan] näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin.” (Roomalaisille 1:19, 20.)

Monet vilpittömät ihmiset, jotka kunnioittavat Raamattua ja uskovat Jumalaan, sanovat kuitenkin, että Jumala on voinut käyttää evoluutiota luodessaan ihmeellisen maailman. Mutta mitä Raamattu opettaa?

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 5]

Mistä luonto on saanut niin paljon hyviä ideoita?

[Huomioteksti s. 6]

Kuka on luonnon patentinhaltija?

[Tekstiruutu/Kuvat s. 7]

Jos jäljennös vaatii älykkään suunnittelijan, niin miten on alkuperäisen laita?

Tähän nopealiikkeiseen lentokoneeseen on otettu mallia lokin siivestä

Gekkoliskon jalat eivät likaannu eivätkä jätä jälkiä, ne pysyvät kiinni pinnassa kuin pinnassa teflonia lukuun ottamatta, ja ne tarrautuvat pintaan ja irtoavat siitä vaivattomasti. Tutkijat yrittävät jäljitellä niitä

Losserokalan hämmästyttävän pienivastuksisesta ruumiinrakenteesta on saatu idea uuteen automalliin

[Lähdemerkinnät]

Lentokone: Kristen Bartlett/ University of Florida; gekkoliskon jalka: Breck P. Kent; losserokala ja auto: Mercedes-Benz USA

[Tekstiruutu/Kuvat s. 8]

VAISTONVARAISESTI VIISAITA SUUNNISTAJIA

Monet eläimet ovat ”vaistonvaraisesti viisaita” (Sananlaskut 30:24, 25). Tämä ilmenee muun muassa siitä, miten ne löytävät perille liikkuessaan maapallolla paikasta toiseen. Katsotaanpa kahta esimerkkiä.

◼ Muurahaisten liikenteenohjaus. Miten ruoanhakumatkalta palaavat muurahaiset löytävät takaisin pesäänsä? Brittiläiset tutkijat ovat saaneet selville, että hajumerkkien lisäksi jotkin muurahaiset hyödyntävät geometrian lakeja tehdessään polkuja, joiden avulla on helppo löytää kotiin. Esimerkiksi faraomuurahaisten ”pesästä säteittäin lähtevät polut haarautuvat aina 50–60 asteen kulmassa”, kertoo New Scientist -lehti. Merkittävää tässä on se, että kun muurahainen paluumatkalla tulee risteykseen, se vaistonvaraisesti valitsee reitiltään vähiten poikkeavan polun ja ohjautuu näin väistämättä kotipesään. Lehti kirjoittaa: ”Haarautuvien polkujen geometria optimoi muurahaisten virran polkujen verkostossa, varsinkin jos muurahaiset kävelevät niillä molempiin suuntiin, ja minimoi energianhukan, joka aiheutuisi harhaan kulkemisesta.”

◼ Lintujen kompassit. Monet linnut suunnistavat piirun tarkasti pitkilläkin matkoilla ja kaikenlaisessa säässä. Tutkijat ovat havainneet, että linnut aistivat maapallon magneettikentän. Science-lehdessä kuitenkin todetaan, että kentän ”viivat vaihtelevat paikan mukaan eivätkä ne aina osoita todelliseen pohjoiseen”. Miksi muuttolinnut pysyvät silti kurssissa? Ilmeisesti ne kalibroivat eli tarkistavat sisäisen kompassinsa laskevan auringon mukaan joka ilta. Koska aurinko laskee hiukan eri kohtaan eri leveysasteilla ja eri vuodenaikoina, tutkijat arvelevat, että lintujen täytyy osata kompensoida muutokset ”biologisen kellon avulla, joka ilmoittaa niille vuodenajan”, Science selittää.

Kuka on ohjelmoinut muurahaisiin geometrian tajun? Kuka on antanut linnuille kompassin, biologisen kellon ja aivot, joiden avulla ne kykenevät tulkitsemaan noiden mekanismien välittämät tiedot? Sokea evoluutio vai älykäs Luoja?

[Lähdemerkintä]

© E.J.H. Robinson 2004

Käyttikö Jumala evoluutiota luodessaan elämää?

”Sinä, Jehova, niin, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman, koska sinä olet luonut kaikki ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja ne luotiin.” (ILMESTYS 4:11)

VÄHÄN sen jälkeen kun Charles Darwin teki evoluutioteorian tunnetuksi, monet kristikunnan uskonnot alkoivat etsiä keinoja sovittaa yhteen evoluutio ja usko Jumalaan.

Nykyään kristikunnan huomattavimmat ryhmät ovat ilmeisen halukkaita ajattelemaan, että Jumala olisi tavalla tai toisella käyttänyt evoluutioprosessia luodessaan elämää. Erään näkökannan mukaan Jumala olisi ohjelmoinut maailman kehittymään siten, että elottomista aineista syntyi vääjäämättä eläviä olentoja ja niistä lopulta ihminen. Tämän niin sanotun teistisen evoluutionäkemyksen kannattajat uskovat, että Jumala ei puuttunut prosessiin sen jälkeen kun hän pani sen alulle. Toiset taas ovat sillä kannalla, että Jumala antoi evoluution tuottaa suurimman osan kasvien ja eläinten heimoista mutta edesauttoi prosessia välillä suoranaisesti.

Toimiiko näkemysten yhdistelmä?

Sopiiko evoluutioteoria tosiaan yhteen Raamatun opetusten kanssa? Jos evoluutio pitäisi paikkansa, Raamatun kertomus ensimmäisen ihmisen, Aadamin, luomisesta olisi korkeintaan tarina, johon sisältyy moraalinen opetus mutta jota ei ole tarkoituskaan ymmärtää kirjaimellisesti (1. Mooseksen kirja 1:26, 27; 2:18–24). Pitikö Jeesus sitä sellaisena? ”Ettekö ole lukeneet”, hän kysyi, ”että hän, joka loi heidät, teki heidät alusta pitäen mieheksi ja naiseksi ja sanoi: ’Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat olemaan yhtä lihaa’? He eivät siis enää ole kaksi, vaan he ovat yhtä lihaa. Sen tähden, minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (Matteus 19:4–6.)

Jeesus lainasi tässä Ensimmäisen Mooseksen kirjan 2. luvussa olevaa luomiskertomusta. Jos hän olisi uskonut, että kertomus ensimmäisestä avioliitosta oli kuvitteellinen, olisiko hän perustellut sen avulla opetustaan avioliiton pyhyydestä? Ei, vaan hän viittasi tuohon kertomukseen siksi, että hän tiesi sen olevan todellista historiaa (Johannes 17:17).

Raamatun luomiskertomukseen uskoivat myös Jeesuksen opetuslapset. Esimerkiksi Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen sukupuu jatkuu aina Aadamiin saakka (Luukas 3:23–38). Jos Aadam oli kuvitteellinen henkilö, niin missä kohtaa tuo sukuluettelo vaihtuu todesta taruksi? Jos sen juuret ovat mytologiassa, niin minkä verran se antaa tukea sille Jeesuksen väitteelle, että hän oli Daavidin sukuhaaraan syntynyt Messias? (Matteus 1:1.) Evankeliuminkirjoittaja Luukas sanoi, että hän oli ”tarkoin tutkinut kaiken alusta alkaen”. Hän selvästikin uskoi Raamatun luomiskertomukseen. (Luukas 1:3.)

Apostoli Paavalin usko Jeesukseen kytkeytyi hänen luottamukseensa luomiskertomukseen. Hän kirjoitti: ”Koska kuolema on ihmisen kautta, niin kuolleiden ylösnousemuskin on ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa.” (1. Korinttilaisille 15:21, 22.) Ellei Aadam ollut kirjaimellisesti koko ihmiskunnan esi-isä ja se, jonka kautta ”synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema”, niin miksi Jeesuksen piti kuolla ja tehdä siten tyhjäksi perisynnin seuraukset? (Roomalaisille 5:12; 6:23.)

Jos uskoa Raamatun luomiskertomukseen nakerretaan, samalla nakerretaan koko kristillisen uskon perustaa. Evoluutioteoria ja Kristuksen opetukset ovat yhteensovittamattomia. Kaikki yritykset yhdistää nämä katsomukset tuottavat tulokseksi vain heikon uskon, jolloin ihminen on altis ”heittelehtimään kuin aaltojen ajamana ja – – jokainen opetuksen tuuli kuljettaa [häntä] sinne tänne” (Efesolaisille 4:14).

Luja perusta uskolle

Raamattu on satojen vuosien ajan pitänyt pintansa kritiikkiä ja hyökkäyksiä vastaan. Sen teksti on kerta toisensa jälkeen osoitettu paikkansapitäväksi. Sen luotettavuus on yhä uudelleen käynyt ilmi historiaa, terveysasioita ja luonnontieteitä sivuavissa kohdissa. Sen ihmissuhteita koskevat neuvot ovat toimivia ja ajattomia. Ihmisten ajatusrakennelmat ja teoriat orastavat ja kuihtuvat kuin vihreä ruoho, mutta Jumalan sana pysyy iäti (Jesaja 40:8).

Evoluutio ei ole pelkästään tieteellinen teoria. Se on maailmankatsomuksellinen ajattelutapa, joka oraalle noustuaan kukoisti vuosikymmenien ajan. Klassinen darvinistinen evoluutiokäsitys on kuitenkin viime vuosina itsekin muuttunut – kokenut suoranaisen mutaation – sitä mukaa kuin sen kannattajat ovat yrittäneet kumota jatkuvasti lisääntyvät todisteet luonnossa ilmenevästä suunnitelmallisuudesta. Kannustamme sinua tutkimaan tätä aihetta lisää. Voit esimerkiksi tutustua tämän numeron muihin kirjoituksiin. Ehkä haluat myös lukea julkaisut, jotka esitellään tämän sivun alalaidassa ja sivulla 32.

Tutkittuasi asiaa hieman enemmän huomaat todennäköisesti, että luottamuksesi Raamatun kertomukseen menneistä tapahtumista vahvistuu. Mikä tärkeämpää, uskosi Raamatun tulevaisuudenlupauksiin lujittuu (Heprealaisille 11:1). Kenties sinussa herää myös halu ylistää Jehovaa, ”taivaan ja maan – – Tekijää” (Psalmit 146:6).

LISÄAINEISTOA

Kirja kaikille ihmisille Kirjasessa tarkastellaan yksityiskohtaisia esimerkkejä Raamatun oikeaperäisyydestä

Onko Luojaa joka välittää sinusta? Kirjassa käsitellään laajemmin tieteellistä todistusaineistoa ja selitetään, miksi rakastava Jumala sallii niin paljon kärsimystä

Mitä Raamattu todella opettaa? Kirjan 3. luku vastaa kysymykseen, mikä on Jumalan tarkoitus maan suhteen

[Huomioteksti s. 10]

Jeesus uskoi Raamatun luomiskertomukseen. Erehtyikö hän?

[Tekstiruutu s. 9]

MITÄ ON EVOLUUTIO?

”Evoluutio” voidaan määritellä tietynsuuntaiseksi muutosprosessiksi. Termiä käytetään kuitenkin eri yhteyksissä. Sillä esimerkiksi kuvaillaan elollisissa tapahtuvia pieniä muutoksia, kuten kasvien ja eläinten sopeutumista ympäristöönsä. Tavallisesti termillä viitataan kuitenkin teoriaan, jonka mukaan elottomista aineista syntyi itsestään kopioituvia soluja, ja näistä elävistä rakenteista kehittyi vähitellen yhä monimutkaisempia eläviä olentoja, joista ihminen on kaikkein älykkäin. Tässä lehdessä sanaa ”evoluutio” käytetään jälkimmäisessä merkityksessä.

Biokemisti haastateltavana

MICHAEL J. BEHE, joka toimii nykyään biokemian professorina Lehigh’n yliopistossa Pennsylvanian osavaltiossa Yhdysvalloissa, julkaisi vuonna 1996 kirjansa Darwin’s Black Box—The Biochemical Challenge to Evolution (”Darwinin musta laatikko – evoluutioteorian biokemiallinen haaste”). Herätkää!-lehdessä oli 8.5.1997 kirjoitussarja ”Ihmisen olemassaolo – sattuman vai suunnittelun tulos?”, jossa lainattiin tuota kirjaa. Kuluneiden kymmenen vuoden aikana teoksen julkaisemisen jälkeen evoluutiota kannattavat tiedemiehet ovat kaikin keinoin yrittäneet kumota Behen esittämät väitteet. Arvostelijat ovat syyttäneet häntä siitä, että hän on antanut uskonnollisen vakaumuksensa (Behe on roomalaiskatolilainen) hämärtää tieteellistä arvostelukykyään. Toisten mielestä hänen perustelunsa on epätieteellistä. Herätkää!-lehti otti selvää, miksi hänen ajatuksensa ovat herättäneet tällaista kiistaa tiedemiespiireissä.

HERÄTKÄÄ!: MILLÄ PERUSTEILLA TEIDÄN MIELESTÄNNE VOIDAAN SANOA, ETTÄ LUONTO TARJOAA TODISTEITA ÄLYLLISESTÄ SUUNNITTELUSTA?

BEHE: Aina kun näemme monimutkaisia, toimivia kokonaisuuksia, ajattelemme niiden olevan suunniteltuja. Hyvä esimerkki ovat arkielämän koneet, kuten ruohonleikkuri, auto tai vielä yksinkertaisemmat laitteet. Mieliesimerkkini on hiirenloukku. Siinä eri osat on järjestetty siten, että ne yhdessä täyttävät tehtävänsä pyydystää hiiri, ja looginen johtopäätös on, että tuo kokonaisuus on suunniteltu.

Tieteessä tutkitaan nykyisin jo elämän perusyksiköitä. Molekyylitasolta on suureksi yllätykseksi löydetty toimivia, monimutkaisia järjestelmiä. Esimerkiksi elävissä soluissa on pieniä ”molekyylirekka-autoja”, jotka kuljettavat solussa tarvikkeita paikasta toiseen. Niissä on myös pikkuruisia ”tienviittoja”, joiden opastuksella ”rekka-autot” kääntyvät vasemmalle tai oikealle. Joillakin soluilla on molekyyleista koostuvia ”perämoottoreita”, jotka vievät niitä eteenpäin nesteessä. Kun ihmiset näkevät tällaisia toimivia, monimutkaisia kokonaisuuksia missä tahansa muualla, he ajattelevat, että joku on ne suunnitellut. Meillä ei ole niille mitään muuta selitystä, jos darvinistisen evoluutioteorian väitteitä ei oteta lukuun. Koska tällaista järjestelmällisyyttä pidetään yksimielisesti suunnittelun tuloksena, on perusteita ajatella, että myös molekyylitason järjestelmät ovat älyllisen suunnittelun tulosta.

HERÄTKÄÄ!: MIKSI SUURIN OSA KOLLEGOISTANNE ON ERI MIELTÄ ÄLYLLISTÄ SUUNNITTELUA KOSKEVISTA PÄÄTELMISTÄNNE?

BEHE: Monet tiedemiehet ovat eri mieltä päätelmistäni, koska he ymmärtävät, että ajatus älyllisestä suunnittelusta ulottuu tieteen rajojen ulkopuolelle. Se näyttää viittaavan vahvasti johonkin luontoa korkeampaan. Tämä johtopäätös herättää monissa ihmisissä levottomuutta. Minulle on kuitenkin aina opetettu, että tieteen tarkoitus on seurata todisteita, minne tahansa ne johtavatkin. Mielestäni on kyse rohkeuden puutteesta, jos peräännytään sellaisen päätelmän edessä, johon todisteet selvästi viittaavat, vain siksi että sillä on epämieluisia maailmankatsomuksellisia seuraamuksia.

HERÄTKÄÄ!: MITEN VASTAATTE ARVOSTELIJOILLE, JOIDEN MIELESTÄ ÄLYLLISEN SUUNNITTELUN HYVÄKSYMINEN EDISTÄÄ TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ?

BEHE: Suunnittelua koskeva johtopäätös ei perustu tietämättömyyteen. Se ei perustu siihen, mitä emme tiedä, vaan siihen, mitä tiedämme. Kun Darwin julkaisi kirjansa Lajien synty 150 vuotta sitten, elämä näytti yksinkertaiselta. Tiedemiesten silmissä solu oli niin yksinkertainen, että se olisi aivan hyvin voinut pulpahtaa merenpohjasta esiin itsestään. Sittemmin on kuitenkin havaittu, että solut ovat erittäin monimutkaisia – paljon monimutkaisempia kuin 2000-luvun koneet ja laitteet. Tämä toimiva monimutkaisuus puhuu tarkoituksellisen suunnittelun puolesta.

HERÄTKÄÄ!: ONKO TIEDE LÖYTÄNYT MITÄÄN TODISTEITA SEN PUOLESTA, ETTÄ EVOLUUTIO OLISI LUONNONVALINNAN KAUTTA VOINUT TUOTTAA NE MONIMUTKAISET MOLEKYYLIKONEET, JOISTA PUHUTTE?

BEHE: Kun käydään läpi tieteellistä kirjallisuutta, voidaan huomata, että kukaan ei ole yrittänyt vakavasti – ei kokeellisesti eikä yksityiskohtaisen tieteellisen mallin avulla – selittää, miten darvinistinen evoluutioprosessi olisi voinut tuottaa nuo molekyylikoneet. Näin on siitä huolimatta, että kuluneiden kymmenen vuoden aikana kirjani julkaisemisen jälkeen monet tieteelliset seurat, kuten Yhdysvaltain tiedeakatemia ja Yhdysvaltain tieteidenedistämisliitto, ovat lähettäneet jäsenilleen kiireellisiä vetoomuksia tehdä kaikki voitava, jotta ajatus älyllisestä suunnittelusta voitaisiin väistää.

HERÄTKÄÄ!: MITEN VASTAATTE, KUN JOTKUT POIMIVAT ESIMERKKEJÄ KASVIEN TAI ELÄINTEN RAKENTEISTA, JOTKA OVAT HEIDÄN MIELESTÄÄN HUONOSTI SUUNNITELTUJA?

BEHE: Se ettemme satu tietämään jonkin rakenteen tarkoitusta, ei vielä merkitse sitä, ettei sillä ole eliössä mitään tärkeää tehtävää. Esimerkiksi niin sanottujen surkastuneiden elinten luultiin aiemmin osoittavan, että ihmisruumis ja eräät muut organismit on suunniteltu huonosti. Muun muassa umpilisäkettä ja nielurisoja pidettiin surkastumina ja ne poistettiin rutiiniluonteisesti. Mutta sitten havaittiin, että niillä on tehtävä immuunijärjestelmässä, eikä niitä enää pidetä surkastumina.

On hyvä muistaa myös se, että biologiassa jotkin asiat näyttävät tapahtuvan sattumalta. Mutta jos autossani on lommo tai sen rengas on tyhjä, se ei merkitse, ettei auto tai rengas olisi suunniteltu. Vastaavasti se, että jotain tapahtuu luonnossa sattumalta, ei merkitse, että elämän hienosäätöiset, monimutkaiset molekyylikoneet olisivat sattuman seurausta. Se ei ole loogista.

[Huomioteksti s. 12]

”Mielestäni on kyse rohkeuden puutteesta, jos peräännytään sellaisen päätelmän edessä, johon todisteet selvästi viittaavat, vain siksi että sillä on epämieluisia maailmankatsomuksellisia seuraamuksia”

Onko evoluutio tosiasia?

”EVOLUUTIO on yhtä selvä tosiasia kuin auringon lämpö”, väittää tunnettu evoluution kannattaja, professori Richard Dawkins. Auringon kuumuus voidaan tietysti todeta kokeellisesti ja suoraan havainnoimalla, mutta voivatko kokeet ja suorat havainnot tarjota yhtä kiistattomia todisteita evoluutioteorian puolesta?

Ennen kuin vastaamme tähän kysymykseen, on tärkeää tehdä selväksi eräs asia. On monia tieteellisiä havaintoja siitä, että elollisten jälkeläiset voivat ajan myötä muuttua jossain määrin. Charles Darwin kutsui tätä prosessia ”jatkuvaksi muuntumiseksi”. Tällaisista muutoksista on tehty suoria havaintoja, niitä on tutkittu kokeellisesti, ja niitä on hyödynnetty taitavasti kasvien ja eläinten jalostuksessa.a Voidaan siis sanoa, että ne ovat tosiasioita. Tiedemiehet liittävät kuitenkin näihin vähäisiin muutoksiin termin mikroevoluutio. Jo nimi paljastaa, millä kannalla monet heistä ovat; heidän mukaansa nämä pienet muutokset todistavat aivan erilaisen ilmiön, josta kukaan ei ole tehnyt havaintoja ja jolle on annettu nimeksi makroevoluutio.

Darwin teki nimittäin noista havaittavista muutoksista hyvin pitkälle meneviä päätelmiä. Hän kirjoitti kuuluisassa teoksessaan Lajien synty: ”En pidä niitä [eliöitä] erikoisina luomina, vaan muutamien harvojen – – eliöiden suoranaisina jälkeläisinä.” Hänen mukaansa nämä ensimmäiset ”muutamat harvat” eliöt eli niin sanotut yksinkertaiset eliöt kehittyivät hitaasti pitkien ajanjaksojen kuluessa ”äärettömän vähäisten muutosten” kautta miljooniksi eri eliöiksi. Evoluutioteorian kannattajat selittävät, että nämä pienet muutokset tuottivat yhdessä ne suuret muutokset, jotka mahdollistivat kalojen muuttumisen sammakkoeläimiksi ja apinoiden ihmisiksi. Näitä oletettuja suuria muutoksia kutsutaan makroevoluutioksi. Monien korvissa tämä toinen väite kuulostaa järkevältä: jos kerran lajinb sisällä voi tapahtua pieniä muutoksia, niin miksei evoluutio voisi tuottaa suuriakin muutoksia pitkien ajanjaksojen kuluessa?

Makroevoluution ajatus perustuu kolmeen perusoletukseen:

1. Mutaatiot tuottavat uusien lajien syntyyn tarvittavan raaka-aineen.c

2. Luonnonvalinta johtaa uusien lajien muodostumiseen.

3. Fossiilisto vahvistaa, että kasveissa ja eläimissä on tapahtunut makroevolutiivisia muutoksia.

Onko makroevoluution puolesta esitetty niin vahvoja todisteita, että sitä voidaan pitää tosiasiana?

Johtavatko mutaatiot uusien lajien syntyyn?

Monet kasvien ja eläinten yksityiskohdat määräytyvät niiden ohjeiden mukaan, jotka ovat niiden geneettisessä koodissa jokaisen solun tumassa.d Tutkimuksissa on havaittu, että geneettisen koodin sattumanvaraiset mutaatiot eli muutokset voivat tuottaa muutoksia jälkeläisissä. Mutaatiogenetiikan tutkimusalan perustaja, nobelisti Hermann J. Muller väitti vuonna 1946: ”Sen lisäksi että tämä monien harvinaisten, enimmäkseen hyvin pienten muutosten rikastuminen on eläinten ja kasvien jalostuksen päämenetelmä, se on vielä suuremmassa määrin keino, jolla eliöt ovat kehittyneet luonnonvalinnan ohjaamana.”

Makroevoluution ajatus perustuu siis oletukseen, että mutaatioiden kautta voi syntyä paitsi uusia lajeja myös täysin uusia kasvi- ja eläinheimoja. Voidaanko tätä rohkeaa väittämää testata jollain tavalla? Katsotaanpa, mitä perinnöllisyystieteen tutkimuksissa on sadan vuoden aikana saatu selville.

1930-luvun lopulla tiedemiehet innostuivat sellaisesta ajatuksesta, että jos kerran uusia kasvilajeja syntyi sattumanvaraisten mutaatioiden kautta luonnonvalinnan ohjaamana, niin mutaatioiden valikointi ihmisen ohjauksessa tuottaisi lajeja varmasti vielä tehokkaammin. ”Biologien ja erityisesti perinnöllisyystieteilijöiden ja jalostajien keskuuteen levisi euforia”, sanoi Herätkää!-lehden haastattelussa Wolf-Ekkehard Lönnig, joka toimii tutkijana Max Planck -instituutin kasvinjalostuksen tutkimusyksikössä Saksassa. Miksi ajatus herätti näin suurta innostusta? Lönnig, joka on tutkinut kasvien geenimutaatioita noin 28 vuotta, sanoo: ”Tutkijat uskoivat, että oli koittanut aika mullistaa kasvien ja eläinten jalostusmenetelmät. He ajattelivat, että aiheuttamalla mutaatioita keinotekoisesti ja valikoimalla niistä edulliset he voisivat tuottaa uusia ja parempia kasveja ja eläimiä.”e

Yhdysvalloissa, Aasiassa ja Euroopassa käynnistettiin runsaan rahoituksen turvin tutkimusohjelmia, joissa käytetyt menetelmät antoivat toiveita evoluution nopeutumisesta. Millaisia tuloksia yli 40 vuoden tiivis tutkimustyö tuotti? ”Hankkeisiin käytettiin valtavia rahasummia”, kertoo tutkija Peter von Sengbusch, ”mutta siitä huolimatta yritys luoda säteilyttämällä yhä tuottoisampia lajikkeita epäonnistui suurelta osin.” Lönnig kertoo: ”1980-luvulle tultaessa tutkijoiden toiveet ja euforia olivat hiipuneet kautta maailman. Mutaatiojalostuksesta erillisenä tutkimushaarana luovuttiin länsimaissa. Lähes kaikilla mutanteilla oli ’negatiivisia valinta-arvoja’, eli ne kuolivat tai olivat heikompia kuin villimuodot.”f

Yleiset mutaatiotutkimukset sadan vuoden ajalta ja erityisesti mutaatiojalostuksessa saadut kokemukset 70 vuoden ajalta tarjoavat tiedemiehille kuitenkin aineistoa, jonka pohjalta he voivat tehdä johtopäätöksiä mutaatioiden mahdollisuuksista tuottaa uusia lajeja. Aineistoon perehtynyt Lönnig toteaa: ”[Kasvi- tai eläin]laji ei voi muuttua kokonaan uudeksi lajiksi mutaatioiden kautta. Tämä päätelmä on sopusoinnussa kaikkien 1900-luvun mutaatiotutkimuksissa saatujen kokemusten ja tulosten samoin kuin todennäköisyyslaskennan kanssa. Toistuvan muuntelun sääntö merkitsee näin ollen sitä, että geneettisesti selväpiirteisillä lajeilla on todelliset rajat, joita ei voida kaataa tai ylittää sattumanvaraisten mutaatioiden kautta.”

Mitä nämä tosiasiat merkitsevät? Jos pitkälle koulutetut tiedemiehet eivät pysty tuottamaan uusia lajeja aiheuttamalla mutaatioita keinotekoisesti ja valitsemalla niistä edullisia, onko todennäköistä, että prosessi, jolla ei ole älyä, selviytyisi tehtävästä paremmin? Jos tutkimukset osoittavat, että mutaatiot eivät voi muuttaa lajia täysin uudeksi lajiksi, niin miten makroevoluutio olisi tarkalleen sanottuna tapahtunut?

Johtaako luonnonvalinta uusien lajien syntymiseen?

Darwin uskoi, että ilmiö, jota hän kutsui luonnonvalinnaksi, suosisi niitä eliöitä, jotka sopisivat ympäristöön kaikkein parhaiten, kun taas huonommin sopivat eliöt kuolisivat pois. Nykyään evoluutioteoreetikot esittävät, että kun lajit levisivät uusille alueille ja eristyivät, luonnonvalinta suosi niitä yksilöitä, joiden geenimutaatiot tekivät niistä kelvollisimpia uuteen ympäristöön. Näiden eristyneiden ryhmien oletetaan sitten kehittyneen aivan uusiksi lajeiksi.

Kuten edellä todettiin, todisteet viittaavat tutkimusten perusteella vahvasti siihen, että täysin uusia kasvi- ja eläinlajeja ei synny mutaatioiden kautta. Millaisia todisteita evoluution kannattajat sitten esittävät sen tueksi, että uusia lajeja syntyisi edullisten mutaatioiden kautta luonnonvalinnan ohjauksessa? Yhdysvaltain tiedeakatemian vuonna 1999 julkaisemassa kirjasessa sanottiin: ”Erityisen vakuuttava esimerkki lajiutumisesta ovat ne 13 sirkkulajia, joita Darwin tutki Galápagossaarilla ja jotka nykyään tunnetaan darwininsirkkuina.”g

Peter ja Rosemary Grantin johtama tutkimusryhmä alkoi 1970-luvulla tutkia noita sirkkuja ja havaitsi, että vuoden kestäneen kuivuuden jälkeen ne sirkut, joilla oli hieman suurempi nokka kuin muilla sirkuilla, selviytyivät paremmin. Koska nokan koko ja muoto on yksi niistä keskeisistä ominaisuuksista, joilla nuo 13 sirkkulajia erotetaan toisistaan, havaintoa pidettiin merkittävänä. Kirjasessa selitetään: ”Grantit ovat arvioineet, että jos kuivia kausia sattuu noilla saarilla suunnilleen kerran kymmenessä vuodessa, uusi sirkkulaji voisi syntyä jo noin 200 vuodessa.”

Tiedeakatemian kirjasessa jätetään kuitenkin mainitsematta muutama tärkeä mutta kiusallinen seikka. Kuivuutta seuranneina vuosina sirkkupopulaatiossa nousivat jälleen valta-asemaan ne, joilla oli pienempi nokka. Peter Grant ja jatko-opiskelija Lisle Gibbs totesivatkin Nature-tiedelehdessä vuonna 1987, että ”valinnan suunta on muuttunut”. Vuonna 1991 Grant kirjoitti, että ”luonnonvalinnan ohjauksessa populaation koostumus heilahtelee edestakaisin” aina sen mukaan, miten ilmasto muuttuu. Tutkijat havaitsivat lisäksi, että osa ”sirkkulajeista” risteytyi keskenään ja tuotti jälkeläisiä, jotka selviytyivät paremmin kuin vanhempansa. Peter ja Rosemary Grant tulivat siihen tulokseen, että jos risteytyminen jatkuisi, kaksi ”lajia” voisi sulautua yhdeksi jo 200 vuodessa.

Evoluution kannattajiin kuuluva biologi George Christopher Williams kirjoitti vuonna 1966: ”Minusta on harmillista, että luonnonvalintaa koskeva teoria laadittiin aikoinaan selittämään evolutiivisia muutoksia. Se on paljon tärkeämpi, kun selitetään sopeutumisen säilymistä.” Evoluutioteoreetikko Jeffrey Schwartz kirjoitti vuonna 1999, että jos Williamsin johtopäätökset pitävät paikkansa, luonnonvalinta saattaa auttaa lajeja sopeutumaan muuttuvan ympäristön vaatimuksiin mutta ”se ei tuota mitään uutta”.

Darwininsirkut eivät tosiaankaan ole muuttumassa ”miksikään uudeksi”. Ne ovat edelleen sirkkuja. Lisäksi se, että ne risteytyvät keskenään, herättää epäilyjä sen suhteen, millä perusteilla jotkut evoluution kannattajat määrittelevät lajin. Tässä yhteydessä on myös käynyt ilmi, että ennakko-oletukset voivat vaikuttaa jopa arvostettujen tiedeakatemioiden tapaan raportoida todisteista.

Vahvistaako fossiilisto makroevolutiiviset muutokset?

Edellä mainitusta tiedeakatemian kirjasesta saa sellaisen vaikutelman, että tutkijoiden löytämät fossiilit tarjoavat makroevoluution puolesta enemmän kuin riittävästi todisteita. Siinä sanotaan: ”Kalojen ja sammakkoeläinten, sammakkoeläinten ja matelijoiden, matelijoiden ja nisäkkäiden sekä kädellisten lajien välimuotoja on löydetty niin paljon, että usein on vaikea sanoa kategorisesti, milloin siirrytään lajista toiseen.”

Näistä sanoista heijastuva varmuus on varsin yllättävää. National Geographic -lehdessä nimittäin sanottiin vuonna 2004 seuraavasti: ”[Fossiiliaineisto] on kuin evoluutiosta kertova elokuva, jonka tuhannesta ruudusta aina 999 on pudonnut leikkaamon lattialle.” Riittävätkö ”ruudut”, joita tuhannesta jää jäljelle aina vain yksi, vahvistamaan makroevoluution? Mitä fossiilisto tosiasiassa osoittaa? Vakaumuksellinen evoluution kannattaja Niles Eldredge myöntää, että fossiilien perusteella ”useimmissa lajeissa ei tapahtunut juuri mitään evolutiivisia muutoksia” pitkiin aikoihin.

Tutkijat ovat eri puolilla maailmaa löytäneet ja luetteloineet tähän mennessä noin 200 miljoonaa suurta fossiilia ja miljardeja mikrofossiileja. Monet tiedemiehet ovat yhtä mieltä siitä, että tämän laajan, yksityiskohtaisen aineiston perusteella kaikki suuret eläinryhmät ilmaantuivat äkillisesti ja pysyivät lähes muuttumattomina ja monet lajit hävisivät yhtä äkillisesti kuin olivat ilmaantuneet. Fossiilistoa tutkinut biologi Jonathan Wells kirjoittaa: ”Yhteisistä vanhemmista polveutuvien jälkeläisten muuntuminen kuntien, pääjaksojen ja luokkien tasolla ei ole [tieteellisesti] havainnoitu tosiasia. Fossiiliston ja molekyylitason todisteiden perusteella se ei ole edes pätevästi perusteltu teoria.”

Evoluutio – totta vai tarua?

Miksi monet huomattavat evoluution kannattajat pysyvät sitkeästi sillä kannalla, että makroevoluutio on tosiasia? Vaikutusvaltainen evoluutioteoreetikko Richard Lewontin arvosteli joitakin Richard Dawkinsin esittämiä perusteluja ja kirjoitti sitten, että monet tiedemiehet ovat valmiita hyväksymään terveen järjen vastaisia tieteellisiä väittämiä, ”koska olemme jo ennalta sitoutuneet materialismiin”h. Monet tiedemiehet kieltäytyvät edes harkitsemasta älykkään Suunnittelijan mahdollisuutta, koska, kuten Lewontin kirjoittaa, ”emme voi sallia Jumalan astuvan kynnykselle”.

Sosiologi Rodney Stark sanoo Scientific American -lehdessä: ”Kahdensadan vuoden ajan on markkinoitu, että jos haluaa olla tieteellisesti ajatteleva ihminen, mieli täytyy pitää vapaana uskonnon kahleista.” Hän jatkaa, että tutkimustyötä tekevissä yliopistoissa ”uskonnolliset ihmiset pitävät suunsa kiinni” ja ”uskonnottomat syrjivät” heitä. Starkin mukaan ”uskonnottomuudesta palkitaan systemaattisesti [tiedeyhteisön] ylemmillä portailla”.

Jos hyväksyt makroevoluution tosiasiaksi, sinun täytyy uskoa, että agnostikko- tai ateistitutkijat eivät anna maailmankatsomuksensa vaikuttaa siihen, miten he tulkitsevat tieteellisiä havaintoja. Sinun täytyy uskoa, että mutaatiot ja luonnonvalinta ovat tuottaneet kaikki monimutkaiset eliöt, vaikka miljardeja mutaatioita käsitelleissä tutkimuksissa ei sadan vuoden aikana ole havaittu, että mutaatiot olisivat muuttaneet edes yhtä selvästi määriteltyä lajia täysin uudeksi lajiksi. Sinun täytyy uskoa, että kaikki elolliset olennot ovat kehittyneet asteittain yhteisestä kantamuodosta, vaikka fossiilisto osoittaa selvästi, että tärkeimmät kasvi- ja eläinlajit ilmaantuivat äkillisesti eivätkä kehittyneet muiksi lajeiksi edes pitkien ajanjaksojen kuluessa. Kuulostaako tämäntyyppinen katsomus siltä kuin se perustuisi tosiasioihin? Vai lepääkö se sittenkin tyhjän päällä?

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 15]

”[Kasvi- tai eläin]laji ei voi muuttua kokonaan uudeksi lajiksi mutaatioiden kautta”

[Huomioteksti s. 16]

Darwininsirkut osoittavat korkeintaan, että laji voi sopeutua ilmaston muutoksiin

[Huomioteksti s. 17]

Fossiilisto osoittaa, että kaikki suuret eläinryhmät ilmaantuivat äkillisesti ja pysyivät lähes muuttumattomina

[Taulukko s. 14]

(Ks. painettu julkaisu)

ELIÖIDEN LUOKITTELU

Eliöt luokitellaan aste asteelta laajeneviin ryhmiin lajeista kuntiin.i Alla esimerkkeinä ihmisten ja banaanikärpästen luokittelu.

IHMISET BANAANIKÄRPÄSET

Laji sapiens melanogaster

Suku Homo Drosophila

Heimo Hominidit Mahlakärpäset

Lahko Kädelliset Kaksisiipiset

Luokka Nisäkkäät Hyönteiset

Pääjakso Selkäjänteiset Niveljalkaiset

Kunta Eläimet Eläimet

[Alaviite]

[Lähdemerkintä s. 14]

Taulukko perustuu Jonathan Wellsin kirjaan Icons of Evolution—Science or Myth? Why Much of What We Teach About Evolution Is Wrong.

[Kuvat s. 15]

Banaanikärpäsen mutantti (ylempänä) on epämuodostuneenakin edelleen banaanikärpänen

[Lähdemerkintä]

© Dr. Jeremy Burgess/Photo Researchers, Inc.

[Kuvat s. 15]

Kasvien mutaatiokokeissa kävi yhä uudelleen ilmi, että uusien mutanttien määrä väheni tasaisesti ja samat mutanttityypit toistuivat säännöllisesti (Mutantissa suuremmat kukat)

[Kuvan lähdemerkintä s. 13]

From a Photograph by Mrs. J. M. Cameron/U.S. National Archives photo

[Kuvan lähdemerkintä s. 16]

Sirkkujen päät: © Dr. Jeremy Burgess/Photo Researchers, Inc.

[Kuvien lähdemerkinnät s. 17]

Hirmulisko: © Pat Canova/Index Stock Imagery; fossiilit: GOH CHAI HIN/AFP/Getty Images

Miksi uskomme Luojaan

Monet eri tieteenalojen asiantuntijat näkevät luonnossa todisteita älyllisestä suunnittelusta. Heistä on epäjohdonmukaista ajatella, että elämän monimutkainen kudelma olisi syntynyt maan päälle sattumalta. Suuri joukko tiedemiehiä ja tutkijoita uskookin Luojaan.

Joistakin heistä on tullut Jehovan todistajia. He ovat vakuuttuneet siitä, että Raamatun Jumala on fyysisen maailman Suunnittelija ja Rakentaja. Millä perusteilla he ovat tulleet tähän tulokseen? Herätkää!-lehti haastatteli heistä muutamia. Tässä heidän kiinnostavia ajatuksiaan.a

”Elämän – – käsittämätön monimutkaisuus”

◼ WOLF-EKKEHARD LÖNNIG

TAUSTA: Olen kuluneet 28 vuotta tutkinut kasvien geenimutaatioita. Niistä 21 vuotta olen työskennellyt Max Planck -instituutin kasvinjalostuksen tutkimuslaitoksessa Kölnissä Saksassa. Olen myös palvellut lähes 30 vuotta vanhimpana Jehovan todistajien kristillisessä seurakunnassa.

Empiirinen tutkimustyöni perinnöllisyystieteen alalla sekä tutkimukseni fysiologian ja morfologian saralla tuovat silmieni eteen elämän valtavan ja usein käsittämättömän monimutkaisuuden. Tutkimukseni ovat vahvistaneet sitä vakaumustani, että elämällä täytyy olla älyllinen alkuperä aivan sen perustasolta lähtien.

Tiedeyhteisö on täysin selvillä elollisten monimutkaisuudesta. Niiden kiehtovia piirteitä selitetään kuitenkin yleensä vain evoluution näkökulmasta. Raamatun luomiskertomusta vastaan esitetyt väitteet eivät mielestäni kuitenkaan kestä lähempää tieteellistä tarkastelua. Olen vuosikymmenien varrella itse punninnut noita väitteitä. Tutkittuani laajalti elollista luontoa ja mietittyäni sitä, miten maailmankaikkeutta hallitsevat luonnonlait ovat kuin säädettyjä juuri sellaisiksi, että ne mahdollistavat elämän maan päällä, tulen väistämättä siihen johtopäätökseen, että on olemassa Luoja.

”Kaikella, mitä havaitsen, on jokin syy”

◼ BYRON LEON MEADOWS

TAUSTA: Työskentelen Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallituksessa (NASA) laserfysiikan alalla. Parhaillaan kehittelemme tekniikkaa, jonka avulla voitaisiin paremmin seurata maapallon ilmasto-oloja ja muita planetaarisia ilmiöitä. Toimin vanhimpana Jehovan todistajien seurakunnassa Kilmarnockin alueella Virginian osavaltiossa.

Tutkimustyössäni sovellan usein fysiikan periaatteita. Pyrin ymmärtämään, miten ja miksi jotain tapahtuu. Omalla tutkimusalallani näen selviä todisteita siitä, että kaikella, mitä havaitsen, on jokin syy. Mielestäni usko Jumalaan kaiken elollisen alkusyynä on sopusoinnussa tieteen kanssa. Luonnonlait ovat niin vakaita, että niiden täytyy olla Organisoijan, Luojan, laatimia.

Miksi sitten monet tiedemiehet uskovat evoluutioon, vaikka johtopäätös on näin ilmeinen? Voisiko olla, että he tarkastelevat todisteita ennakko-oletusten pohjalta? Se ei olisi ennenkuulumatonta tiedeyhteisössä. Havainnoista ei aina voida tehdä suoraan oikeaa johtopäätöstä, olivatpa ne kuinka vakuuttavia tahansa. Esimerkiksi laserfysiikkaa tutkiva henkilö voisi väittää, että valo on samantyyppistä aaltoliikettä kuin ääniaallot, koska valo käyttäytyy usein kuin aalto. Tämä johtopäätös olisi kuitenkin vaillinainen, koska todisteet osoittavat lisäksi, että valo muodostuu hiukkasista, fotoneista, ja käyttäytyy sen mukaisesti. Vastaavasti evoluution kannattajat perustavat johtopäätöksensä vain joillekin todisteille ja antavat omien ennakko-oletustensa vaikuttaa siihen, miten he tulkitsevat niitä.

Minusta on kummallista, että kukaan pitää evoluutiota tosiasiana, kun sitä kannattavat ”asiantuntijatkin” väittelevät siitä, miten sen oletetaan tapahtuneen. Pitäisimmekö esimerkiksi laskuoppia todistetusti paikkansapitävänä, jos jotkut asiantuntijat sanoisivat, että 2 plus 2 on 4, kun taas toiset väittäisivät, että loppusumma on 3 tai mahdollisesti 6? Jos tieteen tehtävänä on hyväksyä vain se, mikä voidaan osoittaa todeksi, testata ja toistaa, niin teoria, jonka mukaan kaikki elämä on kehittynyt yhteisestä kantamuodosta, ei ole tieteellinen tosiasia.

”Tyhjästä ei synny mitään”

◼ KENNETH LLOYD TANAKA

TAUSTA: Olen geologi ja työskentelen Yhdysvaltain geologisessa tutkimuslaitoksessa Flagstaffissa Arizonassa. Olen lähes 30 vuoden ajan tehnyt tutkimustyötä geologian eri osa-alueilla, muun muassa planeettageologian saralla. Arvostetuissa tiedelehdissä on julkaistu kymmeniä tieteellisiä artikkeleitani ja Marsista tekemiäni geologisia karttoja. Jehovan todistajana käytän noin 70 tuntia kuussa työhön, jossa kannustan ihmisiä lukemaan Raamattua.

Minulle opetettiin evoluutiota, mutta minun oli vaikea uskoa, että maailmankaikkeuden syntymiseen tarvittava valtava määrä energiaa olisi voinut ilmaantua ilman voimakasta Luojaa. Tyhjästä ei synny mitään. Näen Raamatussakin painavia todisteita Luojan olemassaolon puolesta. Se sisältää useita esimerkkejä tieteellisistä tosiasioista omalta erikoisalaltani. Siinä muun muassa mainitaan, että maa on pallonmuotoinen ja se lepää ”tyhjyyden päällä” (Job 26:7; Jesaja 40:22). Nämä asiat kirjoitettiin Raamattuun jo kauan ennen kuin ihmiset vahvistivat ne todeksi tutkimuksissaan.

Ajatellaanpa meitä ihmisiä. Meillä on aistit, olemme tietoisia itsestämme, pystymme ajattelemaan älyllisesti, kykenemme viestimään, ja meillä on tunteita. Voimme erityisesti tuntea ja ilmaista rakkautta ja olla kiitollisia meitä kohtaan osoitetusta rakkaudesta. Evoluutio ei pysty selittämään, miten nämä suurenmoiset inhimilliset ominaisuudet ovat syntyneet.

Miten luotettavia ja uskottavia sitten ovat ne tietolähteet, joita käytetään evoluution tukemiseen? Geologinen aineisto on puutteellinen, monimutkainen ja hämmentävä. Evoluutioteoreetikot eivät ole onnistuneet havainnollistamaan oletettuja evoluutioprosesseja laboratoriossa tieteellisin menetelmin. Ja vaikka tiedemiehet käyttävät yleensä hyviä menetelmiä aineiston kokoamisessa, heihin vaikuttavat usein itsekkäät motiivit, kun he tulkitsevat löytöjään. Tiedetään, että tutkijat ovat joissakin tapauksissa esittäneet epäselvän tai ristiriitaisen aineiston siten, että se tukee heidän näkemyksiään. Oma ura tai omanarvontunto painaa vaa’assa paljon.

Sekä tiedemiehenä että Raamatun tutkijana etsin kokonaisvaltaista totuutta, jossa kaikki tunnetut tosiasiat ja havainnot yhdistyvät sopusointuisesti mahdollisimman täsmälliseksi ymmärrykseksi asioista. Minusta kaikkein järkevintä on uskoa Luojaan.

”Solusta selvästi heijastuva suunnitelmallisuus”

◼ PAULA KINCHELOE

TAUSTA: Olen tutkinut useita vuosia solu- ja molekyylibiologiaa sekä mikrobiologiaa. Työskentelen tätä nykyä Emoryn yliopistossa Atlantassa Georgian osavaltiossa Yhdysvalloissa. Lisäksi autan vapaaehtoistyössä venäjänkielisiä ihmisiä ymmärtämään Raamattua.

Opiskellessani biologiaa keskityin neljän vuoden ajan pelkästään solun ja sen osien tutkimiseen. Mitä enemmän opin DNA:sta, RNA:sta, proteiineista ja aineenvaihdunnan ketjureaktioista, sitä suuremman vaikutuksen minuun teki niiden monimutkaisuus, järjestyksellisyys ja tarkkuus. Ja vaikka hämmästelin sitä, miten paljon solusta tiedetään, minua ihmetytti vielä enemmän se, miten paljon on vielä opittavaa. Solusta selvästi heijastuva suunnitelmallisuus on yksi peruste uskolleni Jumalaan.

Tutkimalla Raamattua olen oppinut tuntemaan Luojan – Jehova Jumalan. Olen vakuuttunut siitä, että hän on paitsi älykäs Suunnittelija myös huomaavainen ja rakastava Isä, joka välittää minusta. Raamattu kertoo, mikä on elämän tarkoitus, ja antaa toivon onnellisesta tulevaisuudesta.

Kun nuorille opetetaan koulussa evoluutiota, he eivät ehkä oikein tiedä, mihin uskoa. Tämä voi olla heille hämmentävää aikaa. Jos he uskovat Jumalaan, se merkitsee uskonkoetusta. He voivat kuitenkin vastata haasteeseen tutkimalla meitä ympäröivän luonnon monia ihmeellisiä asioita ja hankkimalla jatkuvasti tietoa Luojasta ja hänen ominaisuuksistaan. Olen itse tehnyt näin ja tullut siihen tulokseen, että Raamatun luomiskertomus on todenmukainen ja sopusoinnussa tosi tieteen kanssa.

”Lakien selkeä yksinkertaisuus”

◼ ENRIQUE HERNÁNDEZ-LEMUS

TAUSTA: Olen Jehovan todistajien kokoaikainen evankelista, ja lisäksi tutkin teoreettista fysiikkaa Meksikon kansallisessa yliopistossa. Parhaillaan etsin termodynaamisesti todennäköistä selitystä pallomaisten tähtijoukkojen painovoimaluhistumiseen, joka on tähtien yhteensulautumisen mekanismi. Olen tutkinut myös DNA:n sekvenssikompleksisuutta.

Eliöt ovat liian monimutkaisia ollakseen sattuman seurausta. Ajatellaanpa esimerkiksi sitä, miten paljon DNA-molekyyli sisältää informaatiota. Sen todennäköisyys, että yksi ainoa kromosomi syntyisi sattumalta, on vähemmän kuin yksi yhdeksästä biljoonasta, mikä on niin epätodennäköistä, että sitä voidaan pitää mahdottomuutena. Minusta on järjetöntä uskoa, että älyä vailla olevat voimat voisivat tuottaa paitsi yhden kromosomin myös kaikki hämmästyttävän monimutkaiset elolliset olennot.

Lisäksi kun tutkin aineen erittäin monimutkaista käyttäytymistä mikroskooppiselta tasolta jättimäisten tähtisumujen liikkeisiin avaruudessa, minuun tekee vaikutuksen niitä hallitsevien lakien selkeä yksinkertaisuus. Minulle nuo lait merkitsevät muutakin kuin mestarillisen Matemaatikon työtä; ne ovat kuin mestarillisen Taiteilijan signeeraus.

Ihmiset ovat usein yllättyneitä kuullessaan, että olen Jehovan todistaja. Joskus he kysyvät, miten voin uskoa Jumalaan. Heidän ihmetyksensä on ymmärrettävää, koska useimmat uskontokunnat eivät kannusta jäseniään pyytämään todisteita sille, mitä heille opetetaan, tai tutkimaan uskonkäsitystensä perusteita. Raamattu kehottaa kuitenkin käyttämään ”ajattelukykyä” (Sananlaskut 3:21). Kaikki älyllisestä suunnittelusta kertovat todisteet luonnossa sekä Raamatun tarjoamat todisteet vakuuttavat minut siitä, että Jumala on olemassa ja että hän on myös kiinnostunut rukouksistamme.

[Alaviite]

[Kuvan lähdemerkintä s. 22]

Taustalla näkyvä Mars: USGS Astrogeology Research Program, http://astrogeology.usgs.gov

Kasvien kiehtovia rakenteita

OLETKO huomannut, että monet kasvit kasvavat kierteisesti? Esimerkiksi ananaksessa suomut voivat kiertää hedelmän ympäri toiseen suuntaan 8 spiraalina ja vastakkaiseen suuntaan 5 tai 13 spiraalina (ks. kuva 1). Jos katsot auringonkukassa olevia siemeniä, saatat erottaa 55 ja 89 toisiaan risteävää spiraalia tai vielä useampia. Spiraalimaisia kuvioita voi löytyä jopa kukkakaalista. Kun alat huomata ympärilläsi spiraaleja, käynti kauppojen hedelmä- ja vihannesosastolla saa aivan uutta hohtoa. Miksi kasvit kasvavat tällä tavoin? Onko spiraalien määrällä jotain merkitystä?

Kasvutapa

Useimmissa kasveissa varret, lehdet, kukat ja muut osat kehittyvät pienistä kasvupisteistä, joissa on kasvusolukkoa eli meristeemiä. Jokaisen uuden elimen aihe, primordium, lähtee kehittymään kasvupisteestä uuteen suuntaan muodostaen kulman edelliseen primordiumiin nähden (ks. kuva 2).a Useimmissa kasveissa kulma on sellainen, että uudet elimet järjestyvät spiraaleiksi. Kuinka suuri tuo kulma on?

Kuvitellaanpa, että sinun pitäisi suunnitella kasvi, jossa uudet osat kasvavat tiiviisti kasvupisteen ympärille tilaa hukkaamatta. Oletetaan, että valitset uuden primordiumin kasvukulmaksi kaksi viidesosaa täydestä kierroksesta suhteessa edelliseen primordiumiin. Pian törmäisit ongelmaan, kun joka viides primordium osuisi aina samaan kohtaan ja lähtisi kasvamaan siitä samaan suuntaan. Syntyisi rivejä, joiden välissä olisi hukkatilaa. (Ks. kuva 3.) Valitsitpa kulmaksi minkä tahansa murtoluvun, tuloksena olisi rivejä, eikä tilankäyttö olisi optimaalista. Ihanteellisen tiivis järjestys syntyy ainoastaan niin sanotussa kultaisessa kulmassa, joka on noin 137,5 astetta (ks. kuva 5). Mikä tässä kulmassa on poikkeuksellista?

Kultainen kulma on ihanteellinen siksi, että sen osuutta täydestä kierroksesta ei ole mahdollista määritellä murtoluvulla. Murtoluku 5/8 on lähellä, 8/13 on lähempänä ja 13/21 vielä lähempänä, mutta mikään murtoluku ei vastaa sitä täsmälleen. Kun siis kasvusolukosta lähtee kehittymään uusi osa juuri tässä kulmassa edelliseen osaan nähden, mitkään kaksi osaa eivät milloinkaan kasva täsmälleen samaan suuntaan (ks. kuva 4). Säteiden sijasta muodostuu spiraaleja.

Kun tätä kasvutapaa on simuloitu tietokoneella, on havaittu, että keskipisteestä lähtevät spiraalit ovat hahmotettavissa vain jos kulma on piirulleen oikea. Jos siinä on vaikkapa vain asteen kymmenesosan suuruinen virhe, spiraalia ei muodostu. (Ks. kuva 5.)

Terälehtien määrä

Kultaiseen kulmaan perustuvassa kasvutavassa spiraalien määrä vastaa yleensä jotakin niin sanotuista Fibonaccin luvuista. Tämän lukujonon kuvaili ensimmäisenä italialainen matemaatikko Leonardo Fibonacci 1200-luvulla. Siinä kukin luku 1:n jälkeen on yhtä kuin kahden edellisen luvun summa: 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55 ja niin edelleen.

Monissa kierteisesti kasvavissa kukissa terälehtien määrä vastaa jotakin Fibonaccin lukua. Joidenkin havainnoitsijoiden mukaan leinikeissä on yleensä 5 terälehteä, lumikeissa 8, villakoissa 13, joissakin astereissa 21, päivänkakkaroissa 34 ja tuoksuastereissa 55 tai 89 (ks. kuva 6). Hedelmissä ja vihanneksissa on monesti rakenteita ja muotoja, jotka noudattavat Fibonaccin lukuja. Esimerkiksi banaanin poikkileikkauksessa on viisi sivua.

”Kaiken hän on tehnyt kauniiksi”

Kultainen kulma kytkeytyy niin sanottuun kultaiseen leikkaukseen, jota taiteilijat ovat jo kauan pitäneet ihmissilmää kaikkein eniten miellyttävänä suhteena. Mikä saa kasvit noudattamaan tarkoin tätä kiehtovaa suhdetta? Monet ovat tulleet siihen tulokseen, että tämä on jälleen yksi esimerkki älyllisestä suunnittelusta.

Luonnossa näkyvä suunnitelmallisuus ja kykymme saada elollisista mielihyvää ovat monien mielestä todiste Luojasta, joka haluaa meidän nauttivan elämästä. Raamattu sanoo hänestä: ”Kaiken hän on tehnyt kauniiksi aikanaan.” (Saarnaaja 3:11.)

[Alaviite]

[Kaaviot s. 24, 25]

Kuva 1

(Ks. painettu julkaisu)

Kuva 2

(Ks. painettu julkaisu)

Kuva 3

(Ks. painettu julkaisu)

Kuva 4

(Ks. painettu julkaisu)

Kuva 5

(Ks. painettu julkaisu)

Kuva 6

(Ks. painettu julkaisu)

[Kuva s. 24]

Lähikuva kasvusolukosta

[Lähdemerkintä]

R. Rutishauser, University of Zurich, Switzerland

[Kuvan lähdemerkintä s. 25]

Valkoinen kukka: Thomas G. Barnes @ USDA-NRCS PLANTS Database

Onko sillä merkitystä mitä uskoo?

USKOTKO, että elämällä on tarkoitus? Jos evoluutio olisi tosiasia, Scientific American -lehdessä esitetty näkemys pitäisi paikkansa: ”Nykyinen käsityksemme evoluutiosta merkitsee – – että elämällä ei pohjimmiltaan ole tarkoitusta.”

Mietitäänpä, mitä nämä sanat merkitsevät käytännössä. Jos elämällä ei ole perimmäistä tarkoitusta, voimme korkeintaan yrittää tehdä elämässä jonkin verran hyvää ja mahdollisesti siirtää omia perinnöllisiä ominaisuuksiamme seuraavalle polvelle. Kuolemassa ihminen lakkaisi lopullisesti olemasta. Aivot, joiden avulla pystymme ajattelemaan, päättelemään ja mietiskelemään elämän tarkoitusta, olisivat vain luonnonoikku.

Eikä siinä kaikki. Monet evoluution kannattajat väittävät, että Jumalaa ei ole tai hän ei puutu ihmisten asioihin. Kummassakin tapauksessa tulevaisuutemme olisi poliitikkojen, oppineiden ja uskonnollisten johtajien käsissä. Heidän menneiden tekojensa perusteella sekasorto, konfliktit ja korruptio vitsaisivat ihmiskuntaa vastakin. Jos evoluutio olisi tosiasia, meillä olisi kaikesta päättäen täysi syy elää fatalistisen moton mukaisesti: ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.” (1. Korinttilaisille 15:32.)

Huomaa, että Jehovan todistajat eivät yhdy näihin näkemyksiin. He eivät hyväksy myöskään niiden lähtökohtana olevaa ajatusta evoluutiosta. Todistajat uskovat sitä vastoin Raamatun todenmukaisuuteen (Johannes 17:17). He uskovat, mitä siinä sanotaan elämän alkuperästä: ”Sinun [Jumalan] luonasi on elämän lähde.” (Psalmit 36:9.) Näillä sanoilla on syvällinen merkitys.

Elämällä on tarkoitus. Luojallamme on rakkaudellinen tarkoitus kaikkien niiden hyväksi, jotka päättävät elää hänen tahtonsa mukaan (Saarnaaja 12:13). Siihen sisältyy lupaus elämästä maailmassa, jossa ei ole sekasortoa, konflikteja eikä korruptiota – ei edes kuolemaa (Jesaja 2:4; 25:6–8). Miljoonat Jehovan todistajat ympäri maailmaa voivat todistaa, että Jumalan tuntemuksen hankkiminen ja hänen tahtonsa tekeminen tuovat elämään enemmän tarkoitusta kuin mikään muu (Johannes 17:3).

Ei ole tosiaankaan yhdentekevää, mitä ihminen uskoo, sillä se voi vaikuttaa paitsi nykyiseen onnellisuuteen myös tulevaan elämään. Jokaisen on tehtävä henkilökohtainen valinta. Uskotko sinä teoriaan, joka ei ole pystynyt kumoamaan jatkuvasti lisääntyviä todisteita luonnossa ilmenevästä suunnitelmallisuudesta? Vai uskotko Raamattuun, jonka mukaan maapallo ja elämä sen päällä ovat suurenmoisen Suunnittelijan työtä – Jehova Jumalan, joka ”on luonut kaikki”? (Ilmestys 4:11.)

Raamatun näkökanta

Osoittaako tiede Raamatun luomiskertomuksen vääräksi?

MONET väittävät, että tiede kumoaa Raamatun luomiskertomuksen. Tosiasiassa ristiriitaa ei kuitenkaan ole tieteen ja Raamatun välillä vaan tieteen ja niin sanottujen kristittyjen fundamentalistien mielipiteiden välillä. Jotkin näistä ryhmistä sanovat, että maailma olisi Raamatun mukaan luotu kuudessa 24-tuntisessa päivässä noin 10000 vuotta sitten.

Raamattu ei kuitenkaan tue tällaista päätelmää. Jos tukisi, se tosiaan näyttäisi epäluotettavalta niiden monien tieteellisten havaintojen valossa, joita sadan vuoden aikana on tehty. Kun Raamatun tekstiä tutkitaan huolellisesti, voidaan nähdä, että se ei ole ristiriidassa vahvistettujen tieteellisten tosiasioiden kanssa. Tästä syystä Jehovan todistajat ovat eri kannalla kuin ”kristityt” fundamentalistit ja monet kreationistit. Katsomme seuraavaksi, mitä Raamattu todella opettaa.

Milloin oli ”alku”?

Ensimmäinen Mooseksen kirja alkaa yksinkertaisella, voimakkaalla toteamuksella: ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan.” (1. Mooseksen kirja 1:1.) Raamatunoppineet ovat yhtä mieltä siitä, että jakeessa kuvaillaan toimintaa, joka ei sisälly jakeesta 3 eteenpäin kuvailtuihin luomispäiviin. Tämä on erittäin merkittävä seikka. Raamatun ensimmäisen lauseen mukaan maapallo ja koko maailmankaikkeus olivat olemassa määrättömiä aikoja ennen kuin luomispäivät alkoivat.

Geologit ovat arvioineet, että maapallo on noin neljä miljardia vuotta vanha, ja tähtitieteilijöiden laskelmien mukaan maailmankaikkeudella on ikää ehkä jopa 15 miljardia vuotta. Osoittavatko nämä arviot – tai mahdolliset tulevat tarkistetut arviot – Raamatun ensimmäisen jakeen vääräksi? Eivät, sillä Raamattu ei mainitse ”taivaiden ja maan” tarkkaa ikää. Tiede ei kumoa Raamatun tekstiä.

Kuinka pitkiä olivat luomispäivät?

Entä luomispäivien pituus? Kestivätkö ne kirjaimellisesti 24 tuntia kukin? Jotkut ovat väittäneet, että koska Mooses asetti myöhemmin viikoittaisen sapatin malliksi kuutta luomispäivää seuranneen päivän, jokaisen luomispäivän on täytynyt kestää kirjaimelliset 24 tuntia (2. Mooseksen kirja 20:11). Tukeeko Raamatun sanamuoto tätä päätelmää?

Ei tue. ”Päiväksi” käännetty heprean sana voi viitata 24-tuntisen vuorokauden lisäksi muunkin pituisiin ajanjaksoihin. Esimerkiksi esittäessään tiivistelmän Jumalan luomistyöstä Mooses puhui kaikista kuudesta luomispäivästä yhtenä päivänä (1. Mooseksen kirja 2:4). Lisäksi kerrotaan, että ensimmäisenä luomispäivänä ”Jumala nimitti valoa ’päiväksi’, mutta pimeyden hän nimitti ’yöksi’” (1. Mooseksen kirja 1:5). Tässä sana ”päivä” tarkoittaa vain osaa vuorokaudesta. Raamatusta ei löydy tukea sellaiselle tulkinnalle, että jokainen luomispäivä olisi kestänyt 24 tuntia.

Kuinka pitkiä ne sitten olivat? Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1. ja 2. luvun sanamuoto osoittaa, että ne kestivät huomattavan pitkän aikaa.

Luomistyö eteni vähitellen

Mooses kirjoitti kertomuksensa hepreaksi ja maan päällä olevan ihmisen näkökulmasta. Kun vielä tiedetään, että maailmankaikkeus oli olemassa ennen kuin luomisjaksot eli ”päivät” alkoivat, luomiskertomukseen liittyvä kiistely osoittautuu pitkälti turhaksi. Kuinka niin?

Kun luomiskertomusta tarkastellaan huolellisesti, voidaan havaita, että yhtenä ”päivänä” alkaneet tapahtumat jatkuivat seuraavana tai useampana päivänä. Esimerkiksi jo olemassa olevan auringon valo ei ulottunut maan pinnalle ennen ensimmäisen ”päivän” alkua, mikä saattoi johtua paksusta pilviverhosta (Job 38:9). Ensimmäisenä ”päivänä” tuo este alkoi hälvetä, jolloin ilmakehään pääsi hajavaloa.a

Toisena ”päivänä” ilma selkeni ilmeisesti edelleen, jolloin paksujen pilvien ja meren väliin syntyi tyhjä tila. Neljäntenä ”päivänä” ilma oli vähitellen kirkastunut niin paljon, että aurinko ja kuu tulivat näkyviin ”taivaiden laajuudessa” (1. Mooseksen kirja 1:14–16). Toisin sanoen aurinko ja kuu olivat nyt havaittavissa maan pinnalta käsin. Tapahtumat etenivät vähitellen.

Luomiskertomuksessa sanotaan myös, että kun ilma selkiytyi edelleen, lentäviä luomuksia – muun muassa hyönteisiä ja kalvosiipisiä eliöitä – alkoi ilmaantua viidentenä ”päivänä”. Raamattu kuitenkin osoittaa, että vielä kuudentena ”päivänä” Jumala ”muodosti maasta kaikkia kedon villieläimiä ja kaikkia taivaiden lentäviä luomuksia” (1. Mooseksen kirja 2:19).

Raamatun kieli jättää selvästikin tilaa sille mahdollisuudelle, että jotkin keskeiset tapahtumat etenivät kunakin ”päivänä” eli luomisjaksona vähitellen sen sijaan että ne olisivat tapahtuneet hetkessä, ja jotkin niistä jatkuivat ehkä vielä seuraavina ”päivinä”.

Lajiensa mukaan

Merkitseekö tämä kasvien ja eläinten vähittäinen ilmaantuminen sitä, että Jumala tuotti moninaiset elolliset evoluution avulla? Ei merkitse. Kertomuksessa sanotaan selvästi, että Jumala loi kaikki kasvien ja eläinten tärkeimmät ”lajit” (1. Mooseksen kirja 1:11, 12, 20–25). Ohjelmoitiinko näihin ensimmäisiin ”lajeihin” kyky sopeutua ympäristön muuttuviin olosuhteisiin? Missä kulkevat ”lajin” rajat? Raamattu ei sano sitä. Siinä kuitenkin kerrotaan, että elollisia olentoja ilmaantui runsain määrin ”lajiensa mukaan” (1. Mooseksen kirja 1:21). Ilmaus antaa ymmärtää, että ”lajin” sisäisellä muuntelulla on rajansa. Sekä fossiiliaineisto että nykypäivän tutkimukset tukevat sitä ajatusta, että kasvien ja eläinten perusryhmät ovat pitkien ajanjaksojen kuluessa muuttuneet vain vähän.

Toisin kuin jotkut fundamentalistit väittävät, Raamatun luomiskertomus ei opeta, että koko maailma ja kaikki elolliset olisi luotu lyhyessä ajassa suhteellisen läheisessä menneisyydessä. Luomiskertomus on sen sijaan sopusoinnussa monien viime aikoina tehtyjen tieteellisten havaintojen kanssa.

Monet tiedemiehet torjuvat maailmankatsomuksellisista syistä Raamatun opetuksen, jonka mukaan Jumala on luonut kaiken. Eräs seikka on kuitenkin kiinnostava. Mooses kirjoitti tuolloin kauan sitten, että maailmalla on ollut alku ja että elämä ilmaantui maan päälle vähitellen, vaiheittain, tiettyinä ajanjaksoina. Miten Mooseksella saattoi olla tällaista tieteellisesti todenmukaista tietoa noin 3500 vuotta sitten? Siihen on vain yksi looginen selitys. Hän, jolla oli voimaa ja viisautta luoda taivaat ja maa, pystyi varmasti antamaan Moosekselle tuollaista täsmällistä tietoa. Tämä antaa painoa Raamatun sanoille, joiden mukaan se on ”Jumalan henkeyttämä” (2. Timoteukselle 3:16).

[Alaviite]

OLETKO MIETTINYT?

◼ Kuinka kauan sitten Jumala loi maailman? (1. Mooseksen kirja 1:1)

◼ Luotiinko maapallo kuudessa päivässä, jotka kestivät 24 tuntia kukin? (1. Mooseksen kirja 2:4)

◼ Miten Mooses saattoi kirjoittaa maapallon syntyvaiheista asioita, jotka pitävät tieteellisesti paikkansa? (2. Timoteukselle 3:16)

[Huomioteksti s. 19]

Raamatun luomiskertomus ei opeta, että maailma olisi luotu lyhyessä ajassa suhteellisen läheisessä menneisyydessä

[Huomioteksti s. 20]

”Alussa Jumala loi taivaat ja maan.” (1. Mooseksen kirja 1:1)

[Kuvan lähdemerkintä s. 18]

Avaruus: IAC/RGO/David Malin Images

[Kuvan lähdemerkintä s. 20]

NASA photo

Nuoret kysyvät:

Miten voin puolustaa uskoani luomiseen?

”Kun koulussa alettiin käsitellä evoluutiota, kaikki, mitä minulle oli opetettu, alkoi näyttää kyseenalaiselta. Tuntui pelottavalta, kun evoluutio esitettiin tosiasiana.” (Ryan, 18)

”Joskus 12-vuotiaana minulla oli opettajana vakaumuksellinen evoluution kannattaja. Hänellä oli jopa Darwin-merkki autossaan. Ei paljon huvittanut puhua omasta uskosta luomiseen.” (Tyler, 19)

”Olin kauhuissani, kun yhteiskuntaopin opettaja sanoi, että seuraavana oli vuorossa evoluutio. Tiesin, että minun pitäisi kertoa tunnilla oma kantani tähän kiistakysymykseen.” (Raquel, 14)

EHKÄ sinullekin tulee Ryanin, Tylerin ja Raquelin tavoin epämukava olo, kun koulussa aletaan puhua evoluutiosta. Uskot, että Jumala on ”luonut kaikki” (Ilmestys 4:11). Näet joka puolella todisteita älyllisestä suunnittelusta. Oppikirjoissa kuitenkin selitetään, että olemme kehittyneet, ja samaa sanoo opettaja. Kuka sinä olet kiistämään ”asiantuntijoiden” väitteitä? Ja miten luokkatoveritkin reagoivat, jos alat puhua... Jumalasta?

Jos tällaiset kysymykset huolettavat sinua, rauhoitu! Et ole ainoa ihminen maan päällä, joka uskoo luomiseen. On joukko tiedemiehiä, jotka eivät usko evoluutioon. Eivät liioin monet opettajat. Yhdysvalloissa peräti neljä oppilasta viidestä uskoo Luojaan, vaikka oppikirjat opettavat muuta.

Voit silti ihmetellä, mitä oikein sanoa, jos sinun täytyy puolustaa uskoasi luomiseen. Voit olla varma, että vaikka olisit ujo, sinä pystyt esittämään kantasi. Se vaatii kuitenkin vähän valmistautumista.

Testaa uskonkäsityksesi

Jos sinulla on kristityt vanhemmat, saatat uskoa luomiseen vain siksi, että sinut on opetettu uskomaan siihen. Mutta nyt kun olet kasvamassa aikuiseksi, haluat palvoa Jumalaa ”järjenkykyinesi” ja saada uskollesi lujan perustuksen (Roomalaisille 12:1). Paavali kannusti ensimmäisen vuosisadan kristittyjä ”varmistautumaan kaikesta” (1. Tessalonikalaisille 5:21). Miten voit varmistautua luomisesta?

Mieti ensin, mitä Paavali kirjoitti Jumalasta: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty.” (Roomalaisille 1:20.) Pidä nämä sanat mielessäsi ja tutustu tarkemmin ihmisruumiin toimintaan, maapalloon, suunnattomaan avaruuteen ja merten syvyyksiin. Tutki hyönteisten, kasvien tai eläinten ihmeellistä maailmaa – mitä tahansa aluetta, joka kiinnostaa juuri sinua. Käytä sitten ”järjenkykyjäsi” ja kysy itseltäsi: mikä saa minut vakuuttumaan siitä, että on olemassa Luoja?

14-vuotias Sam sai vastauksen tähän kysymykseen, kun hän mietti ihmisruumiin eri piirteitä. ”Se on tosi monimutkainen”, hän sanoo, ”ja kaikki osat toimivat kitkattomasti yhdessä. Ihmisruumis ei ole voinut kehittyä itsestään.” 16-vuotias Holly on samaa mieltä. Hän kertoo: ”Olen oppinut paljon elimistön toiminnasta sen jälkeen kun minulla todettiin diabetes. On esimerkiksi ihmeellistä, miten valtavan suuren työn vatsan takaosassa oleva pieni haima tekee, jotta veri ja muut elimet voivat hoitaa tehtävänsä.”

Toiset nuoret katsovat asiaa eri näkökulmasta. 19-vuotias Jared sanoo: ”Minulle vakuuttavin todiste on se, että meissä ihmisissä on hengellinen puoli ja meillä on kauneudentajua ja oppimishalua. Nämä ominaisuudet eivät ole välttämättömiä eloonjäämisen kannalta, kuten evoluutioteoriassa väitetään. Ainoa järkevä selitys on minusta se, että meidät on pannut tänne joku, joka haluaa, että nautimme elämästä.” Johdannossa mainittu Tyler on tehnyt samanlaisen johtopäätöksen. ”Kun mietin, miten tärkeitä kasvit ovat elämän ylläpitäjinä ja miten käsittämättömän monimutkaisia ne ovat, olen aivan varma Luojan olemassaolosta.”

On helpompi puhua luomisen puolesta, jos on tehnyt asian itselleen selväksi ja on siitä aivan varma. Varaa siksi aikaa Jumalan kätten töiden tutkimiseen, kuten Sam, Holly, Jared ja Tyler ovat tehneet. ”Kuuntele” sitten, mitä ne ”kertovat” sinulle. Tulet varmasti samaan tulokseen kuin apostoli Paavali: Jumalan olemassaolon lisäksi myös hänen ominaisuutensa ovat ”selvästi nähtävissä – – siitä, mikä on tehty”.a

Selvitä itsellesi mitä Raamattu todella opettaa

Pystyäksesi puolustamaan luomista sinun on paitsi tutustuttava luomakuntaan myös tiedettävä, mitä Raamattu todella opettaa siitä. On turha ryhtyä kiistelemään asioista, joista Raamattu ei edes puhu. Otetaan tästä muutama esimerkki.

◼ Biologian kirjassani sanotaan, että maapallo ja aurinkokunta ovat olleet olemassa miljardeja vuosia. Raamattu ei puhu maapallon tai aurinkokunnan iästä. Se mitä siinä sanotaan, on sopusoinnussa sen ajatuksen kanssa, että maailmankaikkeus on voinut olla olemassa jo miljardeja vuosia ennen kuin luomistyön ensimmäinen ”päivä” alkoi (1. Mooseksen kirja 1:1, 2).

◼ Opettaja sanoo, että maata ei ole voitu luoda kuudessa päivässä. Raamattu ei sano, että luomisen kuusi ”päivää” olisivat olleet kukin 24-tuntisia vuorokausia. Tätä käsitellään tarkemmin sivuilla 18–20.

◼ Tunnilla käsiteltiin useita esimerkkejä siitä, miten eläimet ja ihmiset ovat muuttuneet ajan mittaan. Raamattu sanoo, että Jumala loi kaikki elolliset ”lajiensa mukaan” (1. Mooseksen kirja 1:20, 21). Se ei tue sellaista ajatusta, että elämä olisi syntynyt elottomasta aineesta tai että Jumala olisi käynnistänyt evoluution yhdestä solusta. Jokaisessa ”lajissa” on kuitenkin paljon vaihtelun varaa. Raamattu jättää siis tilaa sille, että muutoksia voi tapahtua kunkin ”lajin” sisällä.

Älä häpeile uskoasi

Ei ole mitään syytä häpeillä sitä, että uskoo luomiseen, eikä tuntea itseään sen vuoksi vaivautuneeksi. Kun otetaan huomioon kaikki todisteet, on täysin järkevää – jopa tieteellisten tosiasioiden mukaista – uskoa, että olemme älyllisen suunnittelun tulosta. Luomisen sijasta nimenomaan evoluutio vaatii loppujen lopuksi suurta uskoa ja edellyttää suoranaisia ihmeitä ilman ihmeidentekijää. Jos luet tämän lehden muut kirjoitukset, näet epäilemättä selvästi, että todisteet tukevat luomista. Ja kun olet tehnyt asian itsellesi selväksi käyttämällä järjenkykyjäsi, sinulla on varmempi olo, kun puolustat uskoasi koulussa.

Edellä mainittu Raquel huomasi tämän. Hän sanoo: ”Minulta meni pari päivää tajuta, etten saisi pitää uskonkäsityksiäni omana tietonani. Annoin opettajalle kirjan Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? ja merkitsin siihen kohtia, joihin toivoin hänen kiinnittävän erityisesti huomiota. Jälkikäteen hän sanoi, että kirja oli antanut hänelle aivan uuden näkökulman evoluutioon ja että vastaisuudessa hän ottaisi kirjan aineiston huomioon opettaessaan näitä asioita.”

Lisää Nuoret kysyvät -palstan kirjoituksia englanniksi verkko-osoitteessa www.watchtower.org/ype

[Alaviite]

MIETITTÄVÄKSI

◼ Millä tavoin voisit suhteellisen helposti ilmaista uskosi luomiseen koulussa?

◼ Miten voit osoittaa arvostavasi häntä, joka on luonut kaiken? (Apostolien teot 17:26, 27)

[Tekstiruutu s. 27]

”TODISTEITA ON VAIKKA KUINKA PALJON”

”Mitä sanoisit nuorelle, joka on kotona oppinut uskomaan Luojaan mutta jolle koulussa opetetaan evoluutiota?” Tämä kysymys esitettiin eräälle mikrobiologille, joka on Jehovan todistaja. Hän vastasi: ”Pidä sitä tilaisuutena todistaa itsellesi, että Jumala on olemassa. Silloin et usko häneen vain siksi, että vanhempasi ovat opettaneet sinut uskomaan, vaan koska olet itse tutkinut todisteita ja tullut tähän tulokseen. Joskus kun opettajia pyydetään todistamaan evoluutio, he huomaavat, etteivät he pystykään siihen, ja he tajuavat hyväksyneensä tuon teorian vain sen vuoksi, että niin on opetettu. Luomiseen uskovat voivat langeta samaan ansaan. Siksi kannattaa todistaa itselleen, että Jumala tosiaan on olemassa. Todisteita on vaikka kuinka paljon. Niitä ei ole vaikea löytää.”

[Tekstiruutu/Kuva s. 28]

MIKÄ VAKUUTTAA SINUT?

Listaa kolme asiaa, jotka saavat sinut vakuuttumaan Luojan olemassaolosta.

1. ․․․․․

2. ․․․․․

3. ․․․․․