Nuoret kysyvät:

Voiko musiikki tosiaan vahingoittaa minua?

TOM oli normaali 14-vuotias, koulussa hyvin menestyvä oppilas, joka teki mielellään palveluksia naapureilleen. Mutta hankittuaan kalliit stereolaitteet hän alkoi kuunnella heavy-metal-musiikkia.

Tom eristäytyi huoneeseensa lähes täysin. Hänen isänsä muistelee: ”Sanoin hänelle: ’Et sinä voi koko aikaa nyhjöttää huoneessasi kuuntelemassa stereoita.’” Mutta Tom vain jatkoi niiden kuuntelemista. Eräänä talvipäivänä hän sitten puukotti äitinsä kuoliaaksi ja teki sen jälkeen itsemurhan. ”Kehottakaa vanhempia tarkkailemaan, millaista musiikkia heidän lapsensa kuuntelevat”, neuvoo Tomin murheen murtama isä. Surmatekoja edeltäneinä päivinä Tom oli jatkuvasti laulanut kappaletta, jossa puhuttiin ”verestä ja äitinsä tappamisesta”.

Oliko tämä ääritapaus? Varmasti. Lisäksi vaikka tähän tragediaan liittyi epäilemättä muitakin tekijöitä, se todistaa kuitenkin sellaisen seikan paikkansapitävyyden, jota nuoret helposti vähättelevät: musiikki voi tosiaan vaikuttaa sinuun! Et ehkä ole heavy-metal-musiikin ihailija etkä taipuvainen raivostumaan, mutta musiikki voi silti vaikuttaa sinuun tavoilla, joita et ehkä itse edes huomaa.

Musiikin voima

Musiikissa on voimaa. Se voi herättää ihmisissä hyvin monenlaisia tunteita – surusta ja säälistä iloon ja rakkauteen. Musiikki voi tuudittaa levollisuuteen tai lietsoa raivoon. Se voi innoittaa antaumukseen ja yllyttää turmelukseen. Ei siis mikään ihme, että ”tämän asiainjärjestelmän jumala”, Saatana Panettelija, on ammoisista ajoista lähtien käyttänyt musiikkia tehokkaana aseenaan (2. Korinttolaisille 4:4).

Pari esimerkkiä: Pian sen jälkeen kun israelilaiset oli pelastettu Egyptin orjuudesta, he hylkäsivät Jehovan palvonnan ja ryhtyivät palvomaan kultaista vasikkaa. Mikä heidän häpeämättömään käytökseensä liittyi? Hillitön ja turmeltunut musiikki! (2. Mooseksen kirja 32:1–6, 17, 18.) Ja kun omahyväinen kuningas Nebukadnessar määräsi alamaisensa palvomaan pakanallista kuvapatsasta, niin miten hän pyrki nostattamaan kansansa isänmaalliset ja uskonnolliset tunteet? Soittamalla sävähdyttävää musiikkia! (Daniel 3:1–7.)

Meidän tulisi näin ollen odottaa Saatanan nykyäänkin käyttävän musiikkia ihmisten harhaanjohtamiseen. Hän on ”ilmavallan hallitsija – – se henki, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden lapsissa” (Efesolaisille 2:2). Suuri osa nykyajan musiikista heijastaa Saatanan kapinahenkeä. Eikä se ole mikään ihme, sillä tuota musiikkia säveltävät ja sanoittavat enimmäkseen sellaiset ihmiset, joista Raamatussa sanotaan, että he ”vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä” ja ”ovat mieleltään pimeydessä ja vieraantuneet Jumalalle kuuluvasta elämästä”. Monet poplaulajat, -muusikot ja -säveltäjät ovatkin elämäntavastaan päätellen menettäneet ”kaiken moraalitajunsa”. (Efesolaisille 4:17–19.)

Heidän musiikkinsa kuunteleminen voi siksi aiheuttaa kristityille nuorille todellisia vaaroja. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki popmusiikki olisi huonoa tai että rock on ainoa musiikinlaji, jonka suhteen tulee olla varovainen.a Vahingollista musiikkia löytyy myös klassisten sävellysten ja oopperoitten joukosta. Kun jotkin musiikkikappaleet aikaisemmin vain vihjasivat tai viittasivat moraalittomuuteen, niin suuri osa nykyajan musiikista mainostaa turmeltuneisuutta ennen kuulumattoman julkeasti.

Sopimatonta silmille ja korville

Otetaanpa esimerkiksi heavy-metal-musiikki, erityisen epäterve hardrockin muoto, jota yleensä soitetaan korviasärkevän kovaa. Heavy-metal-yhtyeet käyttävät tarkoituksellisesti huomiota herättäviä nimiä, esimerkiksi Poison, Skid Row, Guns N’ Roses ja Slayer. Time-aikakauslehdessä sanottiin: ”Jo pelkät yhtyeitten nimet loihtivat silmien eteen kuvan silpomisesta, kiduttamisesta ja kuolemasta.” Samaa voidaan sanoa levyjen kamalista kansikuvista, joissa usein kuvataan saatanallisia symboleja.

Entä sitten itse musiikki? Kappaleilla on seuraavanlaisia nimiä: ”Flesh and Blood” ja ”Appetite for Destruction”, ja niiden sanat ylistävät sadomasokismia, raiskausta ja murhaa. Ei siis ole ihme, että Stairway to Hell -nimisessä heavy-metal-musiikin oppaassa tuota musiikkia kuvaillaan ”mauttomuuden, vauhdikkuuden, suorasukaisuuden ja väkivaltaisen apatian riemuvoitoksi”. Heavy-metal-musiikki on myös toistuvasti yhdistetty sen kuuntelijoitten huumeiden käyttöön, saatananpalvontaan ja itsemurhiin. Tiedotusvälineitten mukaan heavy-metal-musiikki on kuitenkin saamassa yhä laajempaa suosiota muidenkin ihmisten keskuudessa.

Suuri osa rap-musiikista (eli hip-hopista) menee myös villeihin äärimmäisyyksiin.b Time-aikakauslehdessä sanotaan: ”Rapin sanoittajat – – vaativat sanoituksissaan poliisia vastaan käytävän sodan tulta tai yksityiskohtaisesti kuvaillun – – seksin – – tulikiveä.” Suoraan sanoen monien tunnettujen rap-kappaleitten sanat ovat liian rivoja lainattavaksi tässä kirjoituksessa. Muuan teini-ikäinen tyttö sanoi yhdestä tällaisesta kappaleesta: ”Kuultuani ensimmäisen sanan tyrmistyin!”

Kuitenkin suuri osa tavanomaisestakin rockista on kristityn korville sopimatonta. Vaikka useimmat 40 suosituimmasta laulusta eivät ole yhtä häpeämättömiä kuin rap- tai heavy-metal-kappaleet, niin monissa niistä kannatetaan kuitenkin joko peitellysti tai avoimesti sukupuolista moraalittomuutta ja muita epäkristillisiä tapoja. Nuorten keskuudessa valtavan suositut musiikkivideot vielä voimistavat musiikin vaikutusta tehokkailla kuvilla. Eräässä musiikkivideoita koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että 57 prosenttia niistä sisälsi väkivaltaa ja 75 prosenttia sukupuolisuhteita kuvaavia intiimejä kohtauksia. Musiikkivideoissa nähtiin usein myös kiihottavaa pukeutumista ja aistillista tanssia.

Voiko se vahingoittaa sinua?

Suuri osa nykyään esitettävästä musiikista on selvästi ”maallista, eläimellistä, demonista”, ei mieltä ylentävää tai tervehenkistä (Jaakob 3:15). Kumma kyllä kaikki kristityt nuoret eivät näe mitään vaaraa sellaisten laulujen kuuntelemisessa eivätkä tuollaisten videoiden katselemisessa. ”Ei rap-musiikin sanoista kannata välittää”, väittää muuan nuori tyttö ja jatkaa: ”Ei niistä kuitenkaan saa mitään selvää!” Jokainen joka on yrittänyt tulkita rapin sanoja, voi myöntää, että tämä on osittain totta.

Nuoret eivät aina käsitä poplaulujen peiteltyjä sanomia. Eräässä tutkimuksessa teini-ikäisiä pyydettiin kuvailemaan joidenkin suosittujen laulujen sisältöä. Useimmat nuoret eivät yksinkertaisesti huomanneet niitä ovelasti kätkettyjä seksistä, väkivallasta, huumeista ja saatananpalvonnasta kertovia sanomia, jotka kyllästivät heidän musiikkinsa. Yhdysvaltain lääkäriliiton julkaisussa (The Journal of the American Medical Association) tehtiinkin seuraava päätelmä: ”Ei ole mitään todisteita siitä, että tällä musiikilla olisi minkäänlaista [vahingollista] vaikutusta nuoriin.”

Raamatussa sanotaan kuitenkin toisin. Ensinnäkin siinä mainitaan, että ”huono seura turmelee hyödylliset tavat” (1. Korinttolaisille 15:33). Kuuntelisitko sellaista ihmistä tai viettäisitkö tuntikausia sellaisen ihmisen seurassa, joka käyttäisi törkeää kieltä, kehottaisi sinua käyttämään huumeita, kannattaisi saatananpalvontaa tai kuvailisi hyvin yksityiskohtaisesti kieroutunutta seksiä? Et tietenkään! Miksi tuollainen puhe olisi sitten vähemmän vahingollista vain siksi, että sen säestyksenä on joko musiikki tai voimakas syke? Kun kuuntelet tällaisia ala-arvoisia asioita yhä uudelleen, ne varmasti alkavat vaikuttaa sinuun! ”Voiko kukaan kantaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?” kysytään Sananlaskujen 6:27:ssä.

Tästä syystä Raamattu kieltää meitä edes mainitsemasta moraalittomia asioita – puhumattakaan niiden toistamisesta yhä uudelleen (Efesolaisille 5:3–5; Filippiläisille 4:8). Se joka jättää tämän periaatteen huomiotta, ”niittää” varmasti ”turmeluksen” (Galatalaisille 6:8). ”Laulujen sanat synnyttävät ajatuksia”, myöntää Jodie-niminen nuori tyttö. ”Kun väärät halut heräävät, laulujen sanat vain lietsovat niitä.” Kuunneltuaan erästä rap-kappaletta, jossa kuvailtiin kieroutunutta seksiä hyvin yksityiskohtaisesti, muuan nuori tunnusti: ”En kerta kaikkiaan pystynyt työntämään sitä pois mielestäni.”

Entä mitä on sanottava heavy-metal-kappaleista, joissa puhutaan kuolemasta, huumeista tai saatananpalvonnasta? Eräs kristitty nuori alkoi kuunnella heavy-metal-musiikkia, minkä johdosta kuolemasta tuli hänelle pakkomielle. Vain vanhempiensa ja erään kypsän kristityn ystävän päättäväisen avun ansiosta hänen onnistui välttää hengellinen ja fyysinen tuho.

Toisinaan ajatukset johtavat tekoihin (Jaakob 1:14, 15). Suuri osa nykyajan musiikista on suunniteltu huolellisesti täyttämään mielesi pahoilla ajatuksilla. Tosin jos sinut on kasvatettu Raamatun mittapuitten mukaan, et todennäköisesti tee murhaa tai syyllisty sukupuoliseen moraalittomuuteen vain siksi, että olet kuullut niistä laulettavan jossakin laulussa. Mutta on muitakin keinoja, joilla sinuun voidaan vaikuttaa haitallisesti. Jotkut kristityt nuoret ovat alkaneet käyttää samanlaisia omituisia vaatteita ja hiustyylejä, joilla rock- ja rap-laulajat pöyhistelevät. Sellaisten nuorten puhe, eleet ja asenteet osoittavat selvästi, että heidän kuuntelemansa musiikki tosiaan on vaikuttanut heihin.

”Nuoret väittävät, ettei musiikki vaikuta heihin”, sanoo eräs eteläafrikkalainen poika. ”Mutta se antaa Saatanalle tilaisuuden vaikuttaa elämääsi – hallita sitä.” Hän voi sanoa näin omasta kokemuksestaan, kuten hän selittää: ”Kuuntelin musiikkia, jossa puhuttiin spiritismistä, huumeista ja seksistä.” Miten hän pääsi eroon tuon turmelevan musiikin vaikutuksista?

”Heitin pois kaikki levyni ja kasettini. Oli suuri muutos istua hiljaisessa huoneessa. Mutta minusta on sen ansiosta tullut paljon parempi ihminen.” Tuleeko sinun tehdä jotakin samankaltaista – ei välttämättä heittää pois kaikkea musiikkiasi, mutta hankkiutua eroon ainakin niistä levyistä, jotka ovat selvästi turmelevia? (Vrt. Apostolien teot 19:19.)

Tämä ei merkitse sitä, että sinun tulisi vannoa luopuvasi kaikesta musiikista, vaan sitä, että opit olemaan sen suhteen valikoiva! Tätä aihetta käsittelemme tällä palstalla myöhemmin.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 26]

Hyödyttääkö vai vahingoittaako sinua sellaisten sanojen kuunteleminen, jotka käsittelevät kuolemaa, tuhoa ja seksuaalista rappiota?