Myyttejä ja tosiasioita iäkkäistä

Iäkkäisiin liittyy paljon myyttejä. Maailman terveysjärjestön Ikääntyminen ja terveys -ohjelman julkaisussa Ageing—Exploding the Myths osoitetaan, miten virheellisiä eräät tällaiset myytit ovat. Seuraavassa muutama esimerkki.

Myytti: suurin osa iäkkäistä elää teollisuusmaissa.

Tosiasia: Todellisuudessa yli 60 prosenttia maailman 580 miljoonasta iäkkäästä elää kehitysmaissa. Yhä useammat kehitysmaiden asukkaat elävät vanhoiksi paremman terveydenhuollon ansiosta sekä siksi, että jäteveden käsittely, asuinolot ja ravitsemus ovat kohentuneet.

Myytti: iäkkäillä ei ole mitään annettavaa.

Tosiasia: Iäkkäät antavat paljon tekemällä palkatonta työtä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa arviolta kaksi miljoonaa lasta on isovanhempiensa hoidossa ja 1,2 miljoonaa heistä asuu isovanhempiensa luona. Iäkkäät siis antavat lastenlapsilleen hoitopaikan tai kodin sekä ruoan ja opetusta ja välittävät näille kulttuuriarvoja. Samalla he mahdollistavat sen, että vanhemmat voivat olla jatkuvasti työelämässä. Lisäksi teollisuusmaissa monet vapaaehtoisjärjestöt lakkaisivat toimimasta ilman iäkkäiden panosta. He täyttävät kipeän tarpeen myös huoltajina. Joissakin kehitysmaissa, missä jopa 30 prosenttia aikuisväestöstä on saanut aidsin, iäkkäät huolehtivat sairaista aikuisista lapsistaan ja joutuvat näiden kuoltua kasvattamaan orvoiksi jääneet lastenlapsensa.

Myytti: iäkkäät jäävät pois työelämästä, koska he eivät enää selviydy tehtävistään.

Tosiasia: työelämästä vetäytyminen ei useimmiten johdu ikääntymisestä vaan siitä, että iäkkäillä ei ole riittävää koulutusta tai heitä syrjitään iän vuoksi.

Myytti: iäkkäät eivät halua tehdä työtä.

Tosiasia: Iäkkäät poistetaan usein ansiotyöstä siitä huolimatta, että he haluaisivat jatkaa ja pystyisivät jatkamaan työntekoa. Varsinkin työttömyyskausina kuulee usein vaadittavan, että iäkkäiden pitäisi luopua työpaikoistaan nuorempien työnhakijoiden hyväksi. Iäkkäiden ennenaikainen vetäytyminen työmarkkinoilta ei kuitenkaan välttämättä merkitse, että nuorille avautuisi paikkoja, sillä nuoremmalla työttömällä työnhakijalla ei ehkä ole niitä taitoja, joita vanhemmalta työntekijältä vapautuvaan työhön tarvitaan. Kokeneet vanhemmat työntekijät edistävät tuottavuuden säilymistä ja työvoiman vakautta.

Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan maailman tulisi näiden tosiasioiden valossa pitää ikääntyvää väestöä asiantuntijoina, joita voidaan hyödyntää täysipainoisesti. WHO:n Ikääntyminen ja terveys -ohjelman ryhmänvetäjä Alexandre Kalache toteaa siksi, että ”valtioiden – – ei tulisi pitää ikääntyvää väestöään ongelmana vaan mahdollisena ratkaisuna ongelmiin”. Ja se on tosiasia.