Nuori joka on ylpeä uskonnostaan

OLLESSAAN 13-vuotias Andrew’n piti valmistaa kouluun esitys aiheesta kulttuuriperintö. ”Ensiksi ajattelin kirjoittaa isoisästäni”, hän sanoo, ”mutta sitten ajattelin: ’Hetkinen! Minähän olen Jehovan todistaja. Tämähän on mahtava tilaisuus puhua uskostani!’

Otin aiheekseni ’He pysyvät lujina’ ja tein suuren julisteen, jossa kerrottiin Jehovan todistajien natsi-Saksassa kokemasta raa’asta vainosta. Havaintovälineinä minulla oli muun muassa jäljennös vanginpuvusta, jossa oli violetti kolmio, ja kuvia Kusserowin perheestä ja heidän kirjoittamistaan kirjeistä.a Jaoin kopioita Jehovan todistajien Saksan hallitukselle lähettämästä kirjeestä, jossa tuomittiin päättäväisesti mutta poliittista kantaa ottamatta ne epäoikeudenmukaiset teot, joihin oli syyllistytty Jehovan todistajia vastaan. Esitykseni aikana taustalla pyöri koko ajan video Jehovan todistajat pysyvät lujina natsien hyökätessä. Olin lisäksi pannut näytteille Raamattuja, kirjasia ja traktaatteja.

Ensiksi esitimme esityksemme voimistelusalissa kaikille koulun oppilaille ja opettajille. Seuraavana iltana paikalle kutsuttiin perheet ja ystävät. Monet tekivät minulle kysymyksiä, sillä heillä ei ollut ollut aavistustakaan siitä, että natsit olivat vainonneet Jehovan todistajia.”

Andrew myöntää, että uskostaan puhuminen kysyi rohkeutta. ”Tiesin, että jotkut pitäisivät minua pilkkanaan”, hän sanoo, ”mutta minusta olisi tuntunut kauhealta, jollen olisi tehnyt sitä. Kerroin ihmisistä, jotka olivat antaneet elämänsä puolustaakseen uskoaan Jehovaan, joten kyllä minä voisin sentään kestää vähän arvostelua.”

Loppujen lopuksi Andrew oli iloinen siitä, että hän oli käyttänyt hyväkseen tilaisuuden antaa todistusta. ”Kävin monia keskusteluja siitä, miksi me emme osallistu sotaan, ja sain levittää Raamattuja, kirjoja ja traktaatteja kiinnostuneille”, hän sanoo ja jatkaa: ”En tiedä milloin olisin ollut ylpeämpi siitä, että olen Jehovan todistaja.”

[Alaviite]