Hämmästyttävä vaistonvarainen viisaus
”[Lintujen] muutto on luonnonilmiöistä luultavasti kaikkein vaikuttavin.” (COLLINS ATLAS OF BIRD MIGRATION)
JOULUKUUN 9. päivänä 1967 muuan lentäjä havaitsi taivaalla noin 30 laulujoutsenen parven, joka lensi Irlantiin päin peräti 8200 metrin korkeudessa. Miksi joutsenet lensivät niin korkealla, missä lämpötila oli 40 astetta pakkasen puolella? Alempana niiden kulkua olisivat haitanneet jatkuvat lumimyräkät, mutta lisäksi ne käyttivät hyväkseen ilmavirtausta, joka nosti niiden lentonopeuden maanpinnan suhteen noin 200 kilometriin tunnissa. Linnut taittoivat 1300 kilometrin matkansa Islannista Irlantiin arviolta vain seitsemässä tunnissa.
Pisimmän muuttomatkan maailmanennätystä pitää hallussaan lapintiira, joka pesii napapiirin pohjoispuolella mutta lentää pohjolan talven ajaksi Etelämantereelle. Tämä pieni merilintu kulkee vuoden aikana tavallisesti 40000–50000 kilometriä – maapallon ympärysmitan verran!
Kattohaikarat puolestaan pesivät Pohjois-Euroopassa ja talvehtivat Etelä-Afrikassa, joten edestakaisen matkan pituudeksi tulee 24000 kilometriä. Syksyisin ja keväisin ne lentävät tuhatpäisinä parvina Israelin yli saman aikataulun mukaan, joka tunnettiin Raamatun aikoina (Jeremia 8:7).
Kuka on istuttanut lintuihin tämän vaistonvaraisen kyvyn? Noin 3500 vuotta sitten Jumala kysyi vanhurskaalta Jobilta: ”Sinunko ymmärryksesi ansiosta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä etelätuuleen? Tai sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja rakentaa pesänsä korkeuteen?” Vastauksessaan Job antoi kunnian lintujen ja muiden eläinten hämmästyttävistä kyvyistä hänelle, jolle se kuuluu – Jumalalle. (Job 39:26, 27; 42:2.)
Ei pelkästään vaistojen varassa
Ihmistä, Jumalan luomistekojen huipentumaa, eivät ohjaa ensisijaisesti vaistot. Meillä on sen sijaan vapaa tahto sekä omatunto ja kyky rakastaa. (1. Mooseksen kirja 1:27; 1. Johanneksen kirje 4:8.) Näiden lahjojen avulla voimme tehdä oikeudenmukaisia ja moraalisesti oikeita ratkaisuja, joista joskus heijastuu poikkeuksellinen rakkaus ja uhrautuvuus.
Ihmisen asenne ja käytös ovat tietysti pitkälti hänelle pienestä pitäen opetettujen moraalisääntöjen ja uskonkäsitysten – tai tällaisen opetuksen puutteen – tulosta. Siksi ihmisillä voi olla erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on oikein tai väärin ja mikä hyväksyttävää tai tuomittavaa. Erot puolestaan voivat synnyttää väärinymmärryksiä, suvaitsemattomuutta ja jopa vihaa, varsinkin silloin kun esimerkiksi kulttuuri, kansallismielisyys tai uskonto vaikuttaa voimakkaasti.
Miten paljon parempi maailma olisikaan, jos koko ihmiskunnalla olisi yhteiset normit, jotka heijastaisivat moraalista ja hengellistä totuutta, aivan kuten me kaikki elämme samojen kaikkeutta hallitsevien luonnonlakien alaisuudessa. Mutta onko kellään niin paljon tietoa ja taitoa, että hän voisi asettaa yleismaailmallisia normeja? Jos on, niin aikooko hän tehdä niin tai onko hän jo tehnyt niin? Käsittelemme näitä kysymyksiä seuraavissa kirjoituksissa.