Traagiset murhenäytelmät järkyttävät uskoa
”RUUMIITA lojui kaikkialla, emmekä erottaneet, missä talomme oli seissyt”, sanoi eräs srilankalainen mies, kun tsunami oli pyyhkäissyt maan tasalle hänen kotikylänsä joulukuussa 2004. Kirjoittaessaan tuosta katastrofista eräs uskonnollisiin aiheisiin erikoistunut toimittaja sanoi, että hän toisinaan joutuu ”rukoilemaan hammasta purren”.
Monet pitävät luonnonkatastrofeja Jumalan rangaistuksina. Muuan kolumnisti kuvaili erästä tuhoisaa hirmumyrskyä ”Jumalan nyrkiksi”. Yhdysvalloissa jotkut uskonnolliset johtajat ovat väittäneet, että hurrikaani Katrinan kaltaiset ilmiöt ovat ”Jumalan suuttumuksen” ilmauksia ”syntisiä kaupunkeja” vastaan. Sri Lankassa kiihkeät buddhalaiset syyttivät tsunamista kristittyjä, mikä syvensi entisestään uskontojen välistä juopaa. Eräässä hindutemppelissä luottamustoimessa oleva mies uskoi, että Šiva-jumala oli vihainen, koska ihmiset eivät elä oikealla tavalla. Yhdysvalloissa muuan buddhalaisjohtaja sanoi luonnononnettomuuksista: ”Emme tiedä, miksi niitä sattuu. Emmehän edes tiedä, miksi olemme täällä.”
Kun näet kuvia raunioituneista kodeista, kuolonuhreista ja epätoivoisista ihmisistä, mietitkö joskus, miksi Jumala sallii näin paljon kärsimystä? Tai ajatteletko, että hänellä varmasti on hyvät syyt sallia onnettomuuksia mutta hän vain ei paljasta niitä? Tarkastelemme tätä aihetta seuraavissa kirjoituksissa. Katsomme myös, mitä luonnononnettomuuden uhatessa tai sattuessa on tehtävissä loukkaantumisriskin ja hengenvaaran pienentämiseksi.
[Kuva s. 3]
Monet uskonnolliset johtajat eivät tiedä, miksi Jumala sallii luonnononnettomuuksia.