Katsaus Mongoliaan

TŠINGIS-KAANI, 1100-luvun peloton soturi, loi perustan mahtavalle mongolivaltakunnalle. Nykyisen Mongolian koko on vain murto-osa entisestään. Tämä meriyhteyksiä vailla oleva maa sijaitsee Venäjän ja Kiinan välissä, ja se on maailman harvaan asutuimpia maita.

Mongolian maisema muodostuu joista ja puroista, korkealle kohoavista vuorista, kumpuilevista ruohomaista sekä laajoista aroista. Eteläosassa sijaitsee Gobin autiomaa, joka on kuuluisa hyvin säilyneistä dinosaurusten fossiileista. Mongolian keskikorkeus merenpinnasta on 1 580 metriä. Paikalliset kutsuvat Mongoliaa ”sinisen taivaan maaksi”, mikä on osuva nimi, sillä siellä on yli 250 aurinkoista päivää vuodessa.

Mongolian sääolot vaihtelevat äärimmäisyydestä toiseen. Lämpötila voi nousta kesällä 40 asteeseen ja painua talvella -40 asteeseen. Miltei kolmannes mongolialaisista on paimentolaisia. Aamulla aikaisin miehet ja naiset lypsävät vuohet, lehmät, kamelit ja hevoset. Mongolialaisten ruokavalio koostuu yleensä maitotuotteista ja lihasta. Erityisen suosittua on lampaanliha.

Mongolialaisille on ominaista vieraanvaraisuus. He asuvat jurtissa, pyöreissä telttamaisissa asumuksissa, joista käytetään nimeä ger. Näitä siirreltäviä koteja ei lukita, jotta ohikulkijat voivat astua sisään lepäämään ja syömään heitä varten jätettyjä ruokia. Vieraille tarjotaan usein lämmintä teetä, jossa on loraus maitoa ja hyppysellinen suolaa.

Suuri osa väestöstä on buddhalaisia. Asukkaiden joukossa on myös jonkin verran muslimeja ja kristittyjä sekä šamanismin harjoittajia, ja monet ovat uskonnottomia. Mongoliassa on runsaat 350 Jehovan todistajaa, jotka tutkivat Raamattua yli 770 ihmisen kanssa.