Lipun tervehtiminen, kansallislaulut ja äänestäminen
Mahdollisesti arkaluonteisimpia seikkoja lastemme koulunkäynnin yhteydessä ovat isänmaalliset juhlamenot. Me ymmärrämme, että niihin saattaa liittyä syviä tunteita, ja me arvostamme hyvin paljon opettajia, jotka käsittelevät eri tilanteita hienotunteisesti ja ymmärtäväisesti. Saattaa olla hyödyllistä tietää, miksi Jehovan todistajat eivät osallistu isänmaallisiin juhlamenoihin.
Historian todistus osoittaa, että ensimmäiset kristityt eivät osallistuneet politiikkaan. Jeesus sanoi siksi heistä: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Johannes 17:16) He olivat sen sijaan uskollisia taivaalliselle hallitukselle, Jumalan valtakunnalle. Newyorkilaiset kasvattajat Eugene A. Colligan ja Maxwell F. Littwin sanoivat heistä kirjassaan From the Old World to the New: ”He pitivät Jumalan valtakuntaa mitä tahansa maan päällä palvelemaansa valtakuntaa parempana.”
Varhaiskristityt noudattivat tässä suhteessa läheisesti Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä, ja Jehovan todistajat yrittävät nykyään elää saman mittapuun mukaan. (Johannes 6:15; 18:36) On merkillepantavaa, millaisia ajatuksia oppikirjat esittävät Kristuksen varhaisten seuraajien omaksumasta puolueettomasta asenteesta politiikkaan nähden:
”Ne jotka hallitsivat pakanamaailmaa, ymmärsivät tai arvostivat vain vähän varhaiskristillisyyttä. – – Kristityt kieltäytyivät osallistumasta eräisiin Rooman kansalaisten velvollisuuksiin. – – He eivät ottaneet poliittisia virkoja.” – Albert K. Heckel ja James G. Sigman, On the Road to Civilization, A World History s. 237, 238.
”Rooman hallitus sanoi kristittyjä valtion vihollisiksi. He eivät palvelleet Rooman armeijassa. He kieltäytyivät tervehtimästä keisarin kuvapatsasta, jolla oli roomalaisille samanlainen merkitys kuin kansallislipulla on kansalaisille nykyään. He olivat uskollisia vain omalle uskonnolleen.” – Edith McCall, Evalyn Rapparlie ja Jack Spatafora, Man – His World and Cultures (1974) s. 67, 68.
Kuten voitte ymmärtää, samanlaisen puolueettoman menettelyn noudattaminen nykyään vaikuttaa nuortemme osallistumiseen moniin koulun juhlamenoihin ja toimintoihin. Millaisen omantunnontarkan asenteen Jehovan todistajat ovat kautta maailman omaksuneet näihin asioihin?
Lipun tervehtiminen
Vaikka emme tervehdikään minkään maan lippua, se ei varmasti merkitse sitä, että haluamme osoittaa epäkunnioitusta. Me kunnioitamme sen maan lippua, jossa asumme, ja me osoitamme tällaista kunnioitusta noudattamalla maan lakeja. Me emme osallistu koskaan minkäänlaiseen hallituksenvastaiseen toimintaan. Me itse asiassa uskomme, että nykyiset ihmishallitukset ovat ”Jumalan järjestely”, jonka hän on sallinut olla tilapäisesti olemassa. Me katsomme siksi, että meidän tulee Jumalan käskyn mukaisesti maksaa verot ja tullit ”esivalloille” sekä kunnioittaa niitä. – Roomalaisille 13:1–7.
’Mutta miksi te ette sitten kunnioita lippua tervehtimällä sitä?’ joku saattaisi kysyä. Se johtuu siitä, että me pidämme lipun tervehtimistä palvontatekona. Vaikka emme kehotakaan toisia olemaan tervehtimättä lippua, me emme voi antaa sitä, mitä pidämme palvontana, millekään muulle kuin Jumalallemme Jehovalle. (Matteus 4:10) Monet ihmiset eivät tietenkään pidä lippua pyhänä eivätkä sen tervehtimistä palvontatekona. Huomaa kuitenkin, mitä tietoteokset sanovat tästä:
”Lipun nostaminen ja laskeminen on suoritettava arvokkaasti ja tilanteen vaatimalla tavalla, koska se on joka kerta isänmaallinen juhlahetki – –. Lippu ei saa missään vaiheessa koskettaa maata. – – Lipun pyhyyttä on aina varjeltava.” – Jouko Hulkko, Siniristilippumme, 1963, s. 21, 33.
”Kun me näin ollen käsitämme, mitä arvoja siniristilippummekin poimuihinsa kätkee, niin täytyy myöskin meidän nurjamielisen suhtautumisemme siihen muuttua lipunpalvonnaksi, joka kohdistaa pyhän vihansa kaikkiin niihin, jotka uskaltavat kansamme kalleinta symbolia aliarvioida tai loukata.” – Arvo Viklund, Siniristilippumme s. 11, 20. Itsenäisyyden Liitto, 1927.
”Sen merkeissä eletään, taistellaan ja kuollaankin.” – Otavan suuri ensyklopedia 5 s. 3776.
Edellä olevat näkemykset saattavat tuntua äärimmäisiltä. On kuitenkin kiinnostavaa, että Amerikan siirtomaa-aikoina puritaanit vastustivat Englannin lippua, koska siinä oli ”Pyhän” Yrjön punainen risti. Encyclopædia Britannican (1910–1911) mukaan he eivät toimineet näin siksi, että he olisivat ”mitenkään olleet uskottomia emämaalle, vaan koska he vastustivat omantunnonsyistä sitä, mitä he pitivät epäjumalisena symbolina”.
Yksi kymmenestä käskystä kieltää tekemästä palvonnan kohdetta mistään ’kuvasta, niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, tai niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä’. (2. Mooseksen kirja 20:4, 5) Kristittyinä me ajattelemme myös, että Raamatun käsky ’varjella itseämme epäjumalilta’ koskee meitä. – 1. Johannes 5:21.
Me arvostamme sitä, että opettajat suhtautuvat ymmärtäväisesti uskomuksiimme ja auttavat lapsiamme pitämään niistä kiinni. Jotkut ovat ilmaisseet ymmärtävänsä sen näkemyksemme, että lipuntervehtiminen liittyy palvontaan, kuten seuraavat lainaukset osoittavat:
”Kristityt kieltäytyivät – – uhraamasta [Rooman] keisarin hengelle – mikä on suunnilleen samaa kuin nykyään lipuntervehtimisestä tai uskollisuudenvalan toistamisesta kieltäytyminen.” – Daniel P. Mannix, Those About to Die (1958) s. 135.
”Perusolettamus on, että lipuntervehtiminen on uskonnollinen palvontateko. – – Vaikka näkemys on outo, ei se ole kokonaan vailla Raamatun tukea. – – Jos tervehtiminen on uskonnollinen teko, niin Jumalan laki kieltää sen, olkoon kunnioituksen kohde miten arvokas tahansa. Toisin sanoen, kieltäytymisen tervehtimästä ei tarvitse itsessään merkitä kunnioituksen puutetta lippua tai maata kohtaan.” – Render Unto Caesar, The Flag-Salute Controversy (1962) s. 32. Kirjoittanut valtiotieteen apulaisprofessori David R. Manwaring (Hobart and William Smith Colleges).
Haluaisimme korostaa sitä, että tarkoituksemme ei ole lipun tervehtimisestä kieltäytymällä osoittaa millään tavalla kunnioituksen puutetta hallitusta tai vallassa olevia kohtaan. Kysymys on vain siitä, että me emme halua palvoen kumartaa tai tervehtiä sellaisia valtiota edustavia kuvia kuin se, jonka Nebukadnessar pystytti Duuran lakeudelle, tai kansojen nykyiset liput. (Daniel 3:1–30) On merkittävää, että Yhdysvaltain korkein oikeus historiallisessa päätöksessään, jossa se kumosi aikaisemman päätöksensä, sanoi:
”Me olemme sitä mieltä, että paikallisten viranomaisten menettely heidän pakottaessaan ihmisiä lipun tervehtimiseen ja uskollisuusvalan tekemiseen ylittää perustuslain heidän valtuuksilleen asettamat rajat ja tunkeutuu sille älyn ja hengen alueelle, mitä ensimmäisellä lainmuutoksella on tarkoitus varjella kaikelta viralliselta valvonnalta.” – Länsi-Virginian osavaltion kouluhallitus Barnettea vastaan (1943).
Siksi kun toiset tervehtivät lippua, meidän lapsemme seisovat hiljaa tervehtimisseremonian aikana. Jos seremonia järjestetään kuitenkin jostakin syystä sellaiseksi, että pelkkä seisominen osoittaisi jonkun osallistuvan seremoniaan, nuoremme jäävät istumaan. He eivät lisäksi myöskään marssi isänmaallisissa paraateissa, jotka osoittaisivat heidän tukevan sitä, mille paraatin välityksellä osoitetaan kunnioitusta. Me pysymme puolueettomina.
Kansallislaulut
Kansallislaulu on usein itse asiassa hymni tai sävelletty rukous. Encyclopedia Americana (1956) sanoo: ”Useimpien kansallislaulujen perusaihe on isänmaanrakkaus ja ylpeys omasta maastaan, ja uskonnollinen tunne sekoittuu usein isänmaallisuuteen.” Isänmaalliset laulut sisältävät todellisuudessa samoja perusajatuksia kuin uskollisuudenvalat lipulle. Ja koska kansallisylpeydellä, joka on niin jakanut maailmamme, ei ole mitään raamatullista perustetta, me emme yhdy laulamaan lauluja, jotka ylistävät jotakin maan päällä olevaa kansaa. – Apostolien teot 17:26; Johannes 17:15, 16.
Kansallislaulua soitettaessa siinä ilmeneviin näkemyksiin yhtyvältä odotetaan tavallisesti vain, että hän nousee seisomaan. Sellaisissa tapauksissa todistajanuoret jäävät istumaan. Jos nuoremme ovat kuitenkin jo seisomassa, kun kansallislaulua aletaan soittaa, heidän ei olisi tarpeen ryhtyä varta vasten istumaan; siinä tilanteessa heidän ei voitaisi ajatella erityisesti nousseen seisomaan kansallislaulua varten. Jos ihmisten toisaalta odotetaan seisovan ja laulavan, silloin nuoremme voivat nousta ja seisoa kunnioituksesta. Mutta pidättymällä laulamisesta he osoittaisivat, etteivät he osallistu laulun ajatuksiin.
Vaaliin perustuvat virat ja asemat
Oppilaita äänestetään monissa kouluissa johonkin virkaan tai asemaan, esimerkiksi kouluneuvoston jäseniksi. Joissakin kouluissa käydään pienimittaisia poliittisia kampanjoita, joissa käytetään ehdokkaita mainostavia julisteita. Tarkoitus on tutustuttaa nuoret politiikassa käytettäviin menetelmiin. Todistajanuoret eivät koulussa kuitenkaan sekaannu politiikkaan ottamalla vastaan vaaleihin perustuvia virkoja tai äänestämällä toisia virka-asemiin. Jos heidät siksi asetetaan ehdolle tai valitaan sellaiseen virkaan, he kieltäytyvät tahdikkaasti. He noudattavat tässä Jeesuksen esimerkkiä. Hän vetäytyi pois, kun ihmiset halusivat tehdä hänestä kuninkaan. – Johannes 6:15.
Me pidämme kuitenkin opettajan suorittamaa nimitystä erilaisena. Siksi jos todistajanuoria määrätään auttamaan liikenteen ohjaamisessa tai jossakin muussa sellaisessa toiminnassa, heitä kehotetaan olemaan siinä mahdollisimman yhteistoiminnallisia.
Nuoremme ymmärtävät tietenkin, ettei kaikki äänestäminen ole poliittista. Opettaja pyytää joskus oppilaita esittämään mielipiteensä. Kysymys ei ole lainkaan Raamatun periaatteiden rikkomisesta, jos joku ilmaisee kannattavansa joitakin toimintoja tai esittää arvionsa jostakin puheesta tai ainekirjoituksesta tms. Jos oppilaat ilmaisevat kättään nostamalla mielipiteensä siitä, millaisena he jotakin pitävät, niin se ei ole samaa kuin jonkun äänestäminen poliittisesti virkaan.
[Huomioteksti s. 12]
”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” – Johannes 17:16
[Huomioteksti s. 13]
Jehovan todistajat pitävät lipun tervehtimistä palvontatekona
[Huomioteksti s. 14]
”Kristityt kieltäytyivät – – uhraamasta [Rooman] keisarin hengelle – mikä on suunnilleen samaa kuin nykyään lipuntervehtimisestä – – kieltäytyminen”
[Kuva s. 15]
Samoin kuin uskolliset heprealaisnuorukaiset kieltäytyivät palvomasta valtiota edustavaa kuvaa, Jehovan todistajatkaan eivät tervehdi lippua
[Kuva s. 16]
Todistajanuoret eivät koulussa sekaannu politiikkaan