Lämpö ja tunne

TUNTEET ovat erottamaton osa ihmisen elämää. Ilmaistessaan tunteitaan ihminen paljastaa, mitä hänellä on sydämessään, millainen hän on sisimmässään ja miten hän suhtautuu eri tilanteisiin ja ihmisiin. Monet kätkevät tunteensa. Siihen voivat olla syynä elämän varrella saadut kolhut ja toisinaan kulttuuritausta. Jehova kuitenkin kannustaa meitä kehittämään sisimmässämme myönteisiä ominaisuuksia ja ilmaisemaan niitä sopivasti (Room. 12:10; 1. Tess. 2:7, 8).

Kun puhumme, sanamme voivat vastata tarkoin tunteitamme. Ellei näin kuitenkaan ole, toiset saattavat epäillä vilpittömyyttämme. Jos toisaalta sanamme ja tunteemme käyvät oikealla tavalla yksiin, puheestamme voi heijastua sellaista kauneutta ja syvyyttä, joka koskettaa kuulijoiden sydäntä.

Miten ilmaista lämpöä? Meissä herää lämpimiä tunteita usein silloin, kun ajattelemme ihmisiä. Kun siis puhumme Jehovan vetoavista ominaisuuksista ja ilmaisemme arvostavamme hänen hyvyyttään, äänessämme tulisi olla lämmin väri (Jes. 63:7–9). Ja myös keskustellessamme lähimmäistemme kanssa puhetapamme tulisi olla vetoavan lämmin.

Spitaalinen mies lähestyy Jeesusta ja anoo, että tämä parantaisi hänet. Kuvittele, millainen Jeesuksen äänensävy on, kun hän sanoo: ”Minä haluan. Puhdistu.” (Mark. 1:40, 41.) Kuvittele myös, miten nainen, joka on potenut verenvuotoa 12 vuotta, lähestyy hiljaa Jeesusta takaa ja koskettaa hänen päällysvaippansa reunusta. Tajuttuaan, että hänet on huomattu, nainen lankeaa vapisten Jeesuksen jalkoihin ja tuo ilmi kaikkien kuullen, miksi hän on koskenut Jeesuksen päällysvaippaa ja miten hän on parantunut. Kuuntele, millä tavalla Jeesus sanoo hänelle: ”Tytär, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi; lähde matkaasi rauhassa.” (Luuk. 8:42b–48.) Jeesuksen osoittama lämpö noissa tilanteissa koskettaa sydäntämme vieläkin.

Kun tunnemme Jeesuksen tavoin sääliä ihmisiä kohtaan ja todella haluamme auttaa heitä, se ilmenee tavassa, jolla puhumme heille. Sellainen lämpö on aitoa, ei liioiteltua. Meistä huokuva lämpö voi vaikuttaa suuresti siihen, miten ihmiset suhtautuvat meihin. Suurin osa siitä, mitä sanomme kenttäpalveluksessa, sopii tällaisen tunteen ilmaisemiseen, etenkin kun perustelemme jotain asiaa, rohkaisemme, kehotamme ja osoitamme myötätuntoa.

Jos sinulla on lämpimiä tunteita toisia kohtaan, anna sen näkyä kasvonilmeistäsi. Kun ilmaiset lämpöä kuulijoitasi kohtaan, se vetää heitä puoleesi kuin takkatuli koleana iltana. Mikäli lämpö ei näy kasvoistasi, kuulijat eivät ehkä ole vakuuttuneita siitä, että olet aidosti kiinnostunut heistä. Lämpöä ei voi pukea ylle kuin naamiota – sen täytyy olla aitoa.

Lämmön tulisi ilmetä myös äänestä. Jos sinulla on kova, karu ääni, tämä on ehkä sinulle vaikeaa, mutta ponnistelemalla määrätietoisesti voit vähitellen edistyä. Kannattaa pitää mielessä sellainen puhtaasti puhetekninen seikka, että lyhyet, terävät äänet saavat puheen kuulostamaan kovalta. Opettele lausumaan sanat pehmeämmin, niin saat puheeseesi enemmän lämpöä.

Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, mistä olet kiinnostunut. Jos keskityt vilpittömästi ajattelemaan kuulijoitasi ja haluat hartaasti antaa heille jotain, josta he voivat hyötyä, tuo tunne heijastuu puhetavastasi.

Eloisa esitys innostaa kuulijoita, mutta tarvitaan myös lämpimiä tunteita. Aina ei riitä, että vetoaa mieleen; on kosketettava myös sydäntä.

Miten ilmaista muita tunteita? Ahdistunut ihminen saattaa tuntea esimerkiksi huolta, pelkoa ja masennusta. Ilo taas on tunne, jonka pitäisi olla vallitseva elämässämme ja jota ilmaisemme vapaasti puhuessamme toisille. Joitakin tunteita on kuitenkin syytä hillitä, koska ne eivät sovi kristilliseen persoonallisuuteen. (Ef. 4:31, 32; Fil. 4:4.) Kaikenlaisia tunteita voi ilmaista sanoilla, äänensävyllä, puheen intensiteetillä, ilmeillä ja eleillä.

Raamatusta löytyy koko inhimillisten tunteiden kirjo. Joskus siinä yksinkertaisesti mainitaan tunteita nimeltä, toisinaan ne käyvät ilmi tapahtumista tai puheenvuoroista. Kun luet sellaista aineistoa ääneen, se vaikuttaa voimakkaammin sekä sinuun että kuulijoihin, jos ilmaiset noita tunteita äänelläsi. Siksi sinun on asetuttava niiden ihmisten asemaan, joita aineisto käsittelee. Puheen ei ole kuitenkaan tarkoitus olla näytelmä, joten varo liioittelua. Yritä saada tapahtumat elämään kuulijoiden mielessä.

Aineistoon sopiva. Samoin kuin innostuksen osoittaminen myös lämmön ja muiden tunteiden ilmaiseminen riippuu suuresti siitä, mistä puhuu.

Ota esille Matteuksen 11:28–30 ja katso, mitä siinä sanotaan. Lue sitten Matteuksen 23. luvusta tuomiojulistukset, jotka Jeesus kohdisti kirjanoppineille ja fariseuksille. Olisi mahdotonta kuvitella, että hän olisi esittänyt purevat tuomionsa ponnettomasti ja ilmeettömästi.

Millaista tunnetta tarvittaisiin luettaessa esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 44. luvun kertomusta siitä, miten Juuda anoo armoa veljelleen Benjaminille? Huomaa jakeesta 13 huokuva tunne, jakeessa 16 olevat Juudan sanat, jotka osoittavat, mitä hän ajatteli heidän ahdinkonsa syystä, ja 45. luvun 1. jae, joka kertoo Joosefin omasta suhtautumisesta.

Oli sitten kyse lukemisesta tai puhumisesta, voidaksemme suoriutua siitä hyvin meidän täytyy ottaa huomioon paitsi sanat ja ajatukset myös niihin liittyvät tunteet.