VÄRILIITE
Kreikan maailmanvalta
KREIKAN historian hämmästyttävät tapahtumat ovat täyttäneet Raamatun profetian. Kreikan nousu maailmanvallaksi ei näyttänyt todennäköiseltä, koska sen kansa oli jakautunut itsenäisiin heimoihin ja kaupunkivaltioihin.
Raamatun profetia, joka kirjoitettiin muistiin 500-luvulla eaa., viittasi kuitenkin dramaattiseen muutokseen. Kreikka kuvattiin siinä ensin siivekkääksi leopardiksi ja sitten pukiksi, jolla oli huomiota herättävä sarvi, ja siinä ennustettiin selvästi, että Kreikka tallaisi Meedo-Persian maailmanvallan. Lisäksi paljastettiin, että ”huomiota herättävän sarven” valta murtuisi ja sen tilalle nousisi neljä muuta valtaa. (Da 7:6; 8:5–8, 20–22; 11:3, 4.)
Aleksanteri Suuri osoittautui tuoksi ”huomiota herättäväksi sarveksi”. Vuodesta 334 eaa. lähtien hän johti pienen mutta erittäin kurinalaisen kreikkalaisarmeijan voitosta voittoon. Salamannopeasti hän valloitti Vähän-Aasian, Syyrian, Palestiinan, Egyptin ja koko Meedo-Persian maailmanvallan aina Intiaan saakka. Mutta vain muutamaa vuotta myöhemmin Aleksanteri kuoli, ja suhteellisen lyhyen ajan kuluttua hänen imperiuminsa jaettiin neljään osaan hänen neljän kenraalinsa kesken.
Kreikan maailmanvalta oli lyhytikäinen, mutta sen vaikutus tuntui pitkään. Ennen kuolemaansa Aleksanteri oli levittänyt kreikkalaista kulttuuria ja kreikan kielen valtakuntansa kaikkiin osiin. Yleiskreikasta tuli monien kansallisuuksien lingua franca eli yleiskieli, mikä edisti myöhemmin kristillisyyden nopeaa leviämistä kautta Välimeren alueen.
Ateena; etualalla paikka, jolla sijaitsi muinainen agora, ja taustalla oikealla Akropolis. Ateena pysyi kansainvälisenä kulttuurikeskuksena vielä sen jälkeenkin, kun Kreikka lakkasi olemasta maailmanvalta
KARTTA: Kreikka, Aleksanterin valloittamat alueet
KARTTA: Kreikka, Kreikan maailmanvalta
Vuonna 323 eaa. 32-vuotias Aleksanteri sairastui malariaan ja kuoli. Vuoteen 301 eaa. mennessä neljä hänen kenraaliaan oli vakiinnuttanut valtansa: Ptolemaios I Soter Egyptissä ja Palestiinassa, Seleukos Nikator Mesopotamiassa ja Syyriassa, Lysimakhos Traakiassa ja Vähässä-Aasiassa sekä Kassandros Makedoniassa ja Kreikassa (Da 7:6; 8:8; 11:4)
Kreikkalaiset urheilukisat, kuten tässä Ateenasta löydetyssä reliefissä kuvataan, liittyivät kreikkalaiseen uskontoon ja edistivät hellenismiä. Jerusalemiin perustetulla gymnasionilla oli turmeleva vaikutus juutalaisnuoriin
Keramiikkalautanen jossa kuvataan sian uhraamista. Yrittäessään ilkeämielisesti saastuttaa ja tukahduttaa Jehovan palvonnan Antiokhos IV (Epifanes) uhrasi tällaisen uhrin alttarilla, joka oli rakennettu Jerusalemissa sijainneen Jehovan temppelin suuren alttarin päälle, ja vihki sitten temppelin Zeukselle
Kolikko, jossa on Antiokhos IV:n (Epifanes) muotokuva
Muinainen Korintti. Täällä ensimmäisellä vuosisadalla toimineeseen seurakuntaan kuuluneiden kristittyjen täytyi taistella kreikkalaista filosofiaa ja sikäläisen uskonnon moraalisesti turmelevia tapoja vastaan
Filosofi Platon, joka eli 300-luvulla eaa., levitti ponnekkaasti kreikkalaista käsitystä sielun kuolemattomuudesta
Kreikankielinen Codex Alexandrinus 400-luvulta. Suurin osa Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista kirjoitettiin alun perin koinee- eli yleiskreikaksi