Lähtö Egyptistä

JEHOVA neuvoi Moosesta menemään faraon eteen ja sanomaan Jehovan nimessä: ”Lähetä kansani pois.” (2Mo 5:1.) Farao kieltäytyi. Hän ei halunnut menettää orjakansaansa. Lisäksi farao ei tuntenut Jehovaa, tosi Jumalaa, eli ei tunnustanut häntä sellaiseksi (2Mo 5:2). Farao palvoi Egyptin jumalia ja piti itseäänkin jumalana! Niinpä heräsikin kiistakysymys: kuka on tosi Jumala? Kymmenen vitsauksen avulla Jehova pani täytäntöön tuomion ”kaikille Egyptin jumalille”, mikä johti Israelin vapauttamiseen ja sen todistamiseen, että Jehova on elävä tosi Jumala (2Mo 12:12).

Israel lähti liikkeelle ryhmänä Egyptin Rameseksesta 15. nisankuuta 1513 eaa. Joukon edetessä itään siihen epäilemättä liittyi lisää väkeä Gosenista. Kun väki saapui Etamiin, Jehova käski sen ”kääntyä takaisin ja leiriytyä Pi-Hahirotin eteen – – meren rannalle”. Egyptiläisistä vaikutti siltä, että israelilaiset olivat eksyneet. (2Mo 13:20; 14:1–3.) He näyttivät joutuneen satimeen Punaisenmeren ja vuorten väliin. Koska egyptiläisten sotavaunut olivat heidän takanaan, heillä ei tuntunut olevan mitään mahdollisuutta päästä pakoon! Tässä tilanteessa Jehova vapautti Israelin ja tuhosi faraon ja hänen armeijansa. (2Mo 14:13–31.) Näin Jehova osoitti valtavan voimansa ja sai ihmiset ”kaikessa maassa” puhumaan siitä, mitä hän teki Israelin hyväksi (2Mo 9:16; Jos 2:10; 9:9).