NABUNAID

(babylonian kielestä, merk. ’Nebo [eräs babylonialainen jumala] on korotettu’).

Babylonian maailmanvallan ylimmistä hallitsijoista viimeinen; Belsassarin isä. Hänen uskotaan nuolenpäätekstien perusteella hallinneen n. 17 vuotta (556–539 eaa.). Hän oli erittäin kiinnostunut kirjallisuudesta, kuvataiteista ja uskonnosta.

Omissa kirjoituksissaan Nabunaid väittää olleensa jalosukuinen. Eräästä muinaisen Haranin lähistöltä löytyneestä taulusta käy ilmi, että Nabunaidin äiti tai isoäiti oli harras kuunjumala Sinin palvoja. (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 311, 312.) Kuninkaana Nabunaid palvoi antaumuksellisesti kuunjumalaa sekä Haranissa että Urissa, missä tällä jumalalla oli hallitseva asema (kuva, 2. osa, s. 324).

Nebukadnessarin kahdeksannelta vuodelta (nisan 617 – nisan 616 eaa.) peräisin olevissa nuolenpäätauluissa mainitaan muuan Nabu-naʼid, ”joka johtaa kaupunkia”, ja jotkut historioitsijat uskovat, että tämä on sama Nabunaid, josta myöhemmin tuli kuningas. Se merkitsisi kuitenkin sitä, että Nabunaid asetettiin tuohon hallintotehtävään hyvin nuorena ja että hän oli erittäin iäkäs Babylonin kukistuessa n. 77 vuotta myöhemmin (539 eaa.).

Käsitellessään Nebukadnessarin 20. vuoden (nisan 605 – nisan 604 eaa.) aikaisia tapahtumia kreikkalainen historioitsija Herodotos (Historiateos, I, 74) kertoo lydialaisten ja meedialaisten solmimasta sopimuksesta, jonka välittäjänä toimi muuan ”babylonilainen Labynetos”. Herodotoksen katsotaan kirjoittaneen Nabunaidin nimen muodossa Labynetos. Myöhemmin Herodotos (I, 188) kertoo persialaisen Kyyroksen taistelleen Labynetoksen ja Nitokriksen poikaa vastaan.

Professori R. P. Dougherty tukee kirjassa Nabonidus and Belshazzar (Yale Oriental Series, 1929, s. 63; ks. myös s. 17, 30) olettamusta, jonka mukaan Nitokris oli Nebukadnessarin tytär ja näin ollen Nabunaid (Labynetos) oli Nebukadnessarin vävy. Herodotoksen mainitseman Nitokriksen ja Nabunaidin (Labynetoksen) ”pojan” taas ajatellaan olevan Belsassar, jota vastaan Kyyros tosiaan soti. Vaikka tämä väite perustuu melkoiseen deduktiiviseen ja induktiiviseen päättelyyn, se voisi selittää Nabunaidin nousun Babylonian valtaistuimelle. Se olisi myös sopusoinnussa sen kanssa, että Nebukadnessarin sanotaan Raamatussa olevan Nabunaidin pojan Belsassarin ”isä” (Da 5:11, 18, 22), sillä nimitys isä voi toisinaan tarkoittaa isoisää tai esi-isää. Tämän näkemyksen mukaan Belsassar oli Nebukadnessarin tyttärenpoika. (Ks. kuitenkin BELSASSAR.)

Nabunaid nousi valtaistuimelle sen jälkeen, kun Labaši-Marduk oli murhattu. Eräässä kirjoituksessaan Nabunaid kuitenkin sanoo itseään Nebukadnessarin ja Neriglissarin ”mahtavaksi valtuutetuksi”, mikä osoittaa hänen väittäneen, että hän sai valtaistuimen laillisesti eikä anastamalla.

Joissakin särmiöissä Nabunaid yhdistää esikoispoikansa Belsassarin itseensä rukouksissa, joita hän esittää kuunjumalalle (Documents From Old Testament Times, toim. D. W. Thomas, 1962, s. 73). Erään tekstin mukaan Nabunaid nimitti Belsassarin Babylonin kuninkaaksi kolmantena vuotenaan, ennen kuin hän lähti sotaretkelle, joka johti Arabiassa sijaitsevan Teman valloitukseen. Tuon saman tekstin mukaan Nabunaid loukkasi valtakuntansa alamaisia keskittämällä palvonnan kuunjumalaan ja olemalla poissa Babylonin uudenvuodenjuhlasta. Nabunaidin aikakirjana tunnetussa dokumentissa kerrotaan, että Nabunaid oli Temassa 7., 9., 10. ja 11. hallitusvuotenaan, ja kussakin tapauksessa todetaan: ”Kuningas ei tullut Babyloniin [nisankuun juhliin]; Nebo-jumala(n kuva) ei tullut Babyloniin, Bel-jumala(n kuva) ei lähtenyt ulos (Esagilasta kulkueessa), [uudenvuoden] juhla [jätettiin pois].” (Ancient Near Eastern Texts s. 306; ks. myös Armas Salonen, Pyhä maa ja Assur s. 107.) Muiden vuosien muistiinmerkinnät ovat tekstin turmeltumisen vuoksi vaillinaisia.

Teman keidaskaupungista sanotaan muualla: ”Hän teki kaupungista kauniin, rakensi (sinne) [palatsinsa], samanlaisen kuin Su·an·nan (Babylonin) palatsi.” (Ancient Near Eastern Texts s. 313.) Nähtävästi Nabunaidin kuninkaallinen asunto sijoitettiin Temaan, ja muissa teksteissä osoitetaan, että kamelikaravaanit kuljettivat sinne tarvikkeita Babyloniasta. Vaikka Nabunaid ei luopunutkaan asemastaan valtakunnan kuninkaana, hän uskoi Babylonin hallituksen johdon Belsassarille. Koska Temassa yhtyivät muinaiset karavaanireitit, joita pitkin kuljetettiin kultaa ja mausteita halki Arabian, Nabunaidin kiinnostus sitä kohtaan on saattanut johtua taloudellisista tai sotilaalliseen strategiaan liittyvistä syistä. On myös esitetty, että hän katsoi poliittisesti viisaaksi johtaa Babylonian asioita poikansa kautta. Muita mahdollisia syitä siihen, että Nabunaid oli niin ilmiselvästi mieltynyt Temaan, on sanottu olleen Teman terveellinen ilmasto ja kuunpalvonnan huomattava asema Arabiassa.

Nabunaidin toimista hänen 12. vuotensa ja viimeisen vuotensa välisenä aikana ei ole saatavilla tietoja. Koska Nabunaid odotti meedialaisten ja persialaisten hyökkäävän Kyyros Suuren johdolla, hän oli liittoutunut Lydian valtakunnan ja Egyptin kanssa. Nabunaidin aikakirjan mukaan Nabunaid oli palannut Babyloniin sinä vuonna, jona Meedo-Persia hyökkäsi, ja tuolloin vietettiin uutta vuotta ja kaupunkiin tuotiin erilaisia babylonialaisten jumalia. Nabunaidin aikakirjassa sanotaan Kyyroksen etenemisestä, että sen jälkeen kun hän oli saanut voiton Opiksessa, hän valloitti Sipparin (n. 60 km Babylonista pohjoiseen) ja ”Nabunaid pakeni”. Sitten kerrotaan, miten Meedo-Persia valloitti Babylonin, ja todetaan, että Nabunaidin palattua sinne hänet otettiin vangiksi. (Ancient Near Eastern Texts s. 306.) 200-luvulla eaa. eläneen babylonialaisen papin Berossoksen kirjoituksissa kerrotaan, että Nabunaid oli lähtenyt kaupungista sitoakseen Kyyroksen joukot taisteluun mutta hän kärsi tappion. Lisäksi niissä sanotaan, että Nabunaid pakeni turvaan Borsippaan (Babylonista etelälounaaseen) ja että Babylonin kukistuttua Nabunaid antautui Kyyrokselle, minkä jälkeen hänet karkotettiin Karmaniaan (Persian eteläosassa). Tämä kertomus on yhtäpitävä Raamatun Danielin kirjan 5. luvun kanssa, jossa osoitetaan, että Belsassar oli Babylonin kuninkaana sen kukistuessa.

Nabunaidia ei tosin mainita Danielin 5. luvussa suoranaisesti, mutta Daniel kuvaileekin vain hyvin harvoja tapahtumia, jotka edelsivät Babylonin kukistumista, ja koko valtakunnan varsinainen romahtaminen kuitataan vain muutamilla sanoilla. Ilmeisesti hänen hallitusvaltaansa kuitenkin viitataan Danielin 5:7, 16, 29:ssä, missä Belsassar tarjoutuu tekemään Danielista valtakunnan kolmannen hallitsijan, mikä antaa ymmärtää, että Nabunaid oli ensimmäinen ja Belsassar toinen. Professori Dougherty toteaakin: ”Danielin viidennen luvun voidaan katsoa olevan totuudenmukainen siinä, ettei kertomuksessa anneta mitään sijaa Nabunaidille, sillä hänellä ei nähtävästi ollut mitään tekemistä sen kanssa, mitä tapahtui, kun Gobryas [Kyyroksen armeijan etunenässä] saapui kaupunkiin.” (Nabonidus and Belshazzar s. 195, 196; ks. myös s. 73, 170, 181; ks. Da 5:1, Rbi8, alav.)

Mitä Nabunaidin aikakirja sisältää?

Tätä savitaulun palasta, joka on nykyään British Museumissa, sanotaan myös ”Nabunaidin-Kyyroksen kronikaksi”. Siinä kuvaillaan pääasiassa Babylonin ylimmistä hallitsijoista viimeisen eli Nabunaidin hallituskauden päätapahtumia, ja lisäksi siinä on lyhyt kertomus Babylonin kukistumisesta Kyyroksen joukkojen edessä. Vaikka se olikin epäilemättä alkujaan peräisin Babylonista ja kirjoitettu babylonialaisella nuolenpääkirjoituksella, sen kirjoitustyyliä tarkastelleet tutkijat sanovat, että se voi olla peräisin seleukidien aikakaudelta (312–65 eaa.) eli ainakin parisataa vuotta Nabunaidin päiviä myöhäisemmältä ajalta. Sitä pidetään lähes varmasti aiemman dokumentin jäljennöksenä. Tämä aikakirja ylistää niin voimaperäisesti Kyyrosta ja esittää Nabunaidin niin väheksyvässä valossa, että sen ajatellaan olevan jonkun persialaisen kirjurin käsialaa, ja sitä onkin sanottu ”persialaiseksi propagandaksi”. Joka tapauksessa sen sisältämät seikkaperäiset tiedot ovat historioitsijoiden mielestä luotettavia.

Lyhyydestään huolimatta – taulu on leveimmillään n. 14 cm ja suurin piirtein yhtä pitkä – Nabunaidin aikakirja on edelleen täydellisin saatavissa oleva nuolenpääkirjoitus Babylonin kukistumisesta. Siinä on neljä palstaa, joista kolmannella on riviltä 5 alkaen olennaisilta osiltaan seuraava teksti: ”[Seitsemäntenätoista vuonna:] – – Tašritukuussa, kun Kyyros hyökkäsi Akkadin armeijaa vastaan Opiksessa Tigriin varrella, Akkadin asukkaat kapinoivat, mutta hän (Nabunaid) surmasi nuo hämmentyneet asukkaat. 14. päivänä Sippar valloitettiin ilman taistelua. Nabunaid pakeni. 16. päivänä Gobryas (Ugbaru), Gutiumin käskynhaltija, ja Kyyroksen armeija tulivat Babyloniin ilman taistelua. Myöhemmin kun Nabunaid palasi, hänet otettiin kiinni Babylonissa. – – Arahšamnukuun 3. päivänä Kyyros saapui Babyloniin, vihreitä oksia levitettiin hänen eteensä – ’rauhan’ (sulmu) tila saatettiin voimaan kaupungissa.” (Ancient Near Eastern Texts s. 306.)

Huomautettakoon, että taulussa ei ole ilmausta ”seitsemäntenätoista vuonna”, koska tuo osa tekstistä on tuhoutunut. Kääntäjät lisäävät tämän ilmauksen, koska he uskovat, että Nabunaidin 17. hallitusvuosi oli hänen viimeisensä. Siksi he olettavat, että Babylon kukistui hänen tuona hallitusvuotenaan ja että jos taulu ei olisi turmeltunut, nuo sanat esiintyisivät sen nyt tuhoutuneessa osassa. Vaikka Nabunaidin hallituskausi olisi kestänyt kauemmin kuin yleensä arvellaan, se ei muuttaisi Babylonin kukistumisen ajankohdaksi hyväksyttyä vuotta 539 eaa., sillä on muita lähteitä, jotka viittaavat tuohon vuoteen. Tämä vähentää kuitenkin jossain määrin Nabunaidin aikakirjan arvoa.

Vaikka jäljellä olevasta tekstistä puuttuukin kaupungin kukistumisen vuosi, siinä on kuitenkin sen kuukausi ja päivä. Tämän perusteella maalliset ajanlaskun tutkijat laskevat, että tašritukuun (tisrikuun) 16. päivä oli juliaanisen kalenterin mukaan 11. lokakuuta ja gregoriaanisen kalenterin mukaan 5. lokakuuta 539 eaa. Koska tämä ajankohta on hyväksytty, eikä sitä vastaan ole löydetty todisteita, sitä voidaan käyttää kiinteänä ajankohtana, kun rinnastetaan maallista historiaa ja Raamatun historiaa. (Ks. AJANLASKU.)

Nabunaidin aikakirja sanoo kiinnostavasti Babylonin kukistumisyöstä: ’Kyyroksen armeija tuli Babyloniin ilman taistelua.’ Tämä merkitsee todennäköisesti sitä, ettei syntynyt yleistä yhteenottoa, ja se on sopusoinnussa sen Jeremian profetian kanssa, jonka mukaan ’Babylonin väkevät miehet lakkaisivat taistelemasta’ (Jer 51:30).

Myös Nabunaidin aikakirjan selvät viittaukset Belsassariin ovat kiinnostavia. Vaikka Belsassaria ei mainitakaan nimenomaisesti, Sidney Smith on teoksessaan Babylonian Historical Texts: Relating to the Capture and Downfall of Babylon (Lontoo 1924, s. 100) tulkinnut Nabunaidin aikakirjan 1. palstan 8. rivin tuon aikakirjan muiden kohtien (2. palsta, rivit 5, 10, 19, 23) valossa niin, että se osoittaa Nabunaidin uskoneen kuninkuuden Belsassarille ja tehneen hänestä hallitsijakumppaninsa. Nabunaidin aikakirjassa sanotaan toistuvasti, että ’kruununprinssi oli Akkadissa [Babyloniassa]’, kun taas Nabunaid itse oli Temassa (Arabiassa). Se ettei Nabunaidin aikakirjassa mainita Belsassaria nimeltä eikä viitata hänen kuolemaansa, ei kuitenkaan mitenkään aseta kyseenalaiseksi Danielin henkeytettyä kirjaa, jossa Belsassarin nimi esiintyy kahdeksan kertaa ja jonka 5. luvun havainnollinen kuvaus Babylonin kukistumisesta päättyy Belsassarin kuolemaan. Päinvastoin nuolenpäätekstien asiantuntijat myöntävät, että Nabunaidin aikakirja on erittäin lyhyt, ja kuten edellä on osoitettu, he ovat lisäksi sitä mieltä, että se kirjoitettiin Nabunaidin häpäisemiseksi, ei yksityiskohtaisen historian esittämiseksi. R. P. Dougherty sanookin kirjassaan Nabonidus and Belshazzar (s. 200): ”Raamatun kertomusta voidaan pitää parempana, koska se mainitsee Belsassarin nimen.” (Kursivointi meidän.)

Vaikka Nabunaidin aikakirjan 4. palsta on pahoin vaurioitunut, tutkijat ovat päätelleet jäljellä olevan tekstin perusteella, että siinä käsiteltiin jonkun vallananastajan myöhemmin toimeenpanemaa Babylonin piiritystä. Ensimmäisen sellaisen piirityksen, joka olisi tapahtunut Kyyroksen toimeenpaneman Babylonin piirityksen jälkeen, arvellaan olleen Nebukadnessar III:n eli Nidintu-Belin kapinan aikana; hän väitti olevansa Nabunaidin poika. Hänet kukistettiin samana vuonna, jona Dareios I nousi valtaan, eli vuoden 522 eaa. loppupuolella.