RAAMATUN KREIKKALAISET KIRJOITUKSET

Tämä nimi erottaa nämä kirjoitukset Raamatun heprealaisista kirjoituksista. Yleisenä tapana on sanoa tätä Raamatun jälkimmäistä osaa Uudeksi testamentiksi. (Ks. RAAMATTU.)

Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset sisältävät 27 kanonista kirjaa. Kahdeksan miestä – Matteus, Markus, Luukas, Johannes, Paavali, Jaakob, Pietari ja Juudas – kirjoitti nämä kirjat henkeytettynä Jeesuksen kuoleman jälkeen. Kaikki heistä eivät olleet Jeesuksen seuraajia hänen palveluksensa aikaan; oikeastaan vain kolmen apostolin, Matteuksen, Johanneksen ja Pietarin, tiedetään varmasti olleen silloin hänen seuraajiaan. Markus on ehkä ollut se ”eräs nuori mies”, joka seurasi Jeesusta jonkin matkan päässä sen jälkeen, kun tämä oli pidätetty (Mr 14:51, 52). Helluntaina Jaakob, Juudas ja ehkä Markuskin olivat heidän kanssaan (Ap 1:13–15; 2:1). Apostoli Paavalin kääntymys tapahtui myöhemmin. Kaikki nämä kirjoittajat olivat läheisesti yhteydessä ensimmäisen vuosisadan seurakunnan hallintoelimeen, joka toimi Jerusalemissa.

Millä kielellä nämä kirjat alun perin kirjoitettiin? Lukuun ottamatta Matteuksen kirjaa, joka kirjoitettiin alun perin hepreaksi ja käännettiin myöhemmin kreikaksi, kaikki muut 26 kirjaa kirjoitettiin yleis- eli koineekreikaksi, joka oli siihen aikaan kansainvälinen kieli (ks. MATTEUKSEN EVANKELIUMI).

Ei ollut mikään sattuma, että nämä henkeytetyt kristityt miehet, jotka kaikki olivat juutalaista syntyperää (Ro 3:1, 2), laativat kirjoituksensa kreikaksi. Ne eivät olleet yksityistä tiedonvälitystä, vaan tarkoitus oli, että niitä levitettäisiin laajalti, luettaisiin ja tutkittaisiin kaikissa seurakunnissa (Kol 4:16; 1Te 5:27; 2Pi 3:15, 16). Kirjoittajat olivat saaneet Jumalalta käskyn levittää tätä hyvää uutista ja opetusta maan ääriin asti, paikkoihin, joissa ei luettu hepreaa eikä latinaa (Mt 28:19; Ap 1:8). Jopa Palestiinan lähialueilla tuli paikallisiin seurakuntiin yhä enemmän ei-juutalaisia. Lisäksi kirjoittajat käyttivät usein kreikkalaista Septuagintaa lainatessaan Heprealaisia kirjoituksia.

Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjat voidaan luetella arvioidun kirjoitusvuoden mukaan seuraavasti: Matteus, 41; 1. ja 2. Tessalonikalaisille, 50 ja 51; Galatalaisille, 50–52; 1. ja 2. Korinttilaisille, 55; Roomalaisille, 56; Luukas, 56–58; Efesolaisille, Kolossalaisille, Filemonille, Filippiläisille, 60–61; Heprealaisille, Apostolien teot, 61; Jaakobin kirje, ennen vuotta 62; Markus, 60–65; 1. Timoteukselle, Titukselle, 61–64; 1. Pietarin kirje, 62–64; 2. Pietarin kirje, 64; 2. Timoteukselle, Juudaan kirje, 65; Ilmestys, 96; Johannes, 1., 2. ja 3. Johanneksen kirje, 98. Tämä vajaan 60 vuoden pituinen ajanjakso on melkoinen vastakohta niille lähes 1100 vuodelle, jotka Heprealaisten kirjoitusten valmistuminen vaati.

Kun tuli aika yhdistää nämä Kreikkalaisten kirjoitusten kirjat yhdeksi teokseksi, niitä ei koottu niiden kirjoitusjärjestyksen mukaan. Sen sijaan ne pantiin johdonmukaiseen järjestykseen niiden sisällön mukaan, jolloin ne voitiin luokitella seuraavasti: 1) viisi historiakirjaa, nimittäin evankeliumit ja Apostolien teot, 2) 21 kirjettä ja 3) Ilmestyskirja.

Neljä evankeliumia (sana ”evankeliumi” tarkoittaa ’hyvää uutista’), jotka Matteus, Markus, Luukas ja Johannes kirjoittivat, esittävät meille nelinkertaisen historiallisen kertomuksen Jeesuksen elämästä ja toiminnasta, mutta jokainen näistä kertomuksista on oma itsenäinen kokonaisuutensa. Kolmea ensimmäistä niistä sanotaan joskus synoptisiksi (merkitsee ’samanlaista näkemystä’), koska ne käsittelevät Jeesuksen palvelusta jokseenkin samalla tavalla (toisin kuin Johanneksen evankeliumi), kuitenkin niin, että jokaisesta heijastuvat kirjoittajan yksilölliset piirteet. Johanneksen evankeliumissa lisätään joitakin yksityiskohtia, jotka kolmessa muussa on jätetty pois. Sen jälkeen seuraa johdonmukaisessa järjestyksessä Apostolien tekojen kirja, joka valottaa kristillisen seurakunnan historiaa sen helluntaina tapahtuneesta perustamisesta aina siihen asti, kun Jeesuksen kuolemasta oli kulunut lähes 30 vuotta.

Seurakunnan sisäistä toimintaa, sen ongelmia, sen julkista saarnaamista, sen muita etuja ja sen toiveita käsitellään historiallisen jakson jälkeen seuraavissa 21 kirjeessä. Paavali nimetään 13 kirjeen kirjoittajaksi. Myös Heprealaiskirjettä pidetään yleensä Paavalin kirjoittamana. Näiden kirjoitusten jälkeen seuraa joukko kirjeitä, joista useimmat Jaakob, Pietari, Johannes ja Juudas kirjoittivat yleisesti kaikille seurakunnille. Viimeisenä on koko Raamatun ihastuttava huipentuma, Ilmestyskirja, jossa kerrotaan etukäteen merkittävistä tulevaisuuden tapahtumista.

Missä määrin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat lainasivat Heprealaisia kirjoituksia?

Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat lainasivat Heprealaisia kirjoituksia satoja kertoja. Uuden maailman käännös esittää Kreikkalaisissa kirjoituksissa 320 raamatunkohtaa suorina lainauksina Heprealaisista kirjoituksista. Westcottin ja Hortin julkaiseman luettelon mukaan lainausten ja viittausten yhteismäärä on noin 890 (The New Testament in the Original Greek, Graz 1974, I osa, s. 581–595). Kaikki henkeytetyt kristityt kirjoittajat käyttävät Heprealaisista kirjoituksista otettuja esimerkkejä (1Ko 10:11). Epäilemättä nämä kristityt kirjoittajat käyttivät Jumalan nimeä Jehova, kun he lainasivat Heprealaisia kirjoituksia. Nämä myöhemmät kirjoittajat tunnustavat Heprealaiset kirjoitukset Jumalan henkeyttämiksi ja sillä tavoin hyödyllisiksi, että ne varustavat Jumalan ihmisen täysin kaikkeen hyvään työhön, ja he lukevat ne tällaisten kirjoitusten joukkoon kuuluviksi (2Ti 3:16, 17; 2Pi 1:20, 21).

Apostolien kuoleman jälkeen henkeyttämättömät kirjoittajat lainasivat runsaasti Kreikkalaisia kirjoituksia, kuten henkeytetyt kristityt raamatunkirjoittajat olivat lainanneet heitä edeltäneitä kirjoituksia.

Vertailevaan tutkimukseen on käytettävissä yli 13000 papyrus- ja pergamenttikäsikirjoitusta, joissa ovat joko kaikki Kreikkalaiset kirjoitukset tai osia niistä ja jotka ovat peräisin 100–1500-luvuilta. Noin 5000 näistä on kirjoitettu kreikaksi ja loput joillakin muilla kielillä. Yli 2000 näistä vanhoista jäljennöksistä sisältää evankeliumit ja yli 700 Paavalin kirjeet. Vaikka alkuperäisiä kirjoituksia ei olekaan enää olemassa, niiden jäljennöksiä on jopa 100-luvulta eli hyvin läheltä alkuperäiskappaleiden kirjoitusaikaa. Tämä valtava käsikirjoitusten määrä on auttanut kreikan tutkijoita laatimaan vuosien kuluessa erittäin korkeatasoisen Kreikkalaisten kirjoitusten tekstin, joka monessa suhteessa vahvistaa Kreikkalaisista kirjoituksista meidän aikanamme tehtyjen käännösten luotettavuuden ja tekstin väärentämättömyyden. (Ks. RAAMATUN KÄSIKIRJOITUKSET.)

Tämä valtava käsikirjoitusvuori sai erään tutkijan huomauttamaan: ”Valtaosaan Uuden testamentin sanoista ei mikään tekstimuunnelmakritiikki ulotu, koska niitä ei ole muunneltu, ja ne tarvitsee vain kopioida. – – Jos ei oteta huomioon suhteellisen mitättömiä pikkuseikkoja, esimerkiksi järjestyksen muutoksia, artikkelin lisäämistä erisnimiin tai poistamista niistä yms., niin sanoja, joita meidän mielestämme vielä saatetaan epäillä, voi tuskin olla enempää kuin tuhannesosa koko Uudesta testamentista.” (The New Testament in the Original Greek, I osa, s. 561.) Tähän voidaan lisätä Jack Fineganin havainto: ”Vanhimpien Uuden testamentin käsikirjoitusten ja alkuperäisten tekstien läheinen ajallinen yhteys on myös suorastaan hämmästyttävä. – – Tietomme useimpien klassikoiden kirjoituksista riippuvat käsikirjoituksista, joista vanhimmat ovat 800–1000-luvuilta. – – Näin ollen Uuden testamentin tekstin luotettavuus on vahvistettu pitävämmin kuin minkään muun muinaisen kirjan. Ne sanat, jotka Uuden testamentin kirjoittajat kohdistivat omalle maailmalleen ja ajalleen, ovat ylittäneet monet kilometrit ja myöhemmät vuosisadat meille asti muuttumatta olennaisesti muodoltaan ja varmasti menettämättä voimaansa.” (Light From the Ancient Past, 1959, s. 449, 450.)

Kreikkalaiset kirjoitukset ovat Jumalan kirjoitetun sanan kiinteänä osana mittaamattoman arvokkaita. Ne sisältävät neljä kertomusta Jumalan ainosyntyisen Pojan palveluksesta, ja noissa kertomuksissa tuodaan esiin hänen alkuperänsä, opetuksensa, esimerkkinsä, uhrikuolemansa ja ylösnousemuksensa. Historiallinen kertomus kristillisen seurakunnan synnystä ja pyhän hengen vuodattamisesta, mikä auttoi sitä kasvamaan menestyksellisesti, sekä jotkin yksityiskohtaiset tiedot sen ongelmista ja siitä, miten ne ratkaistiin, ovat kaikki hyvin merkittäviä tosi kristillisen seurakunnan toiminnalle nykyään. Erilliset kirjat, jotka kirjoitettiin itsenäisesti joillekin nimenomaisille ihmisille tai joitakin tiettyjä tilanteita varten tai jokin nimenomainen näkökulma ja tarkoitus mielessä, sulautuvat kaikki suurenmoisen ehjäksi ja täydelliseksi kokonaisuudeksi, josta ei puutu mitään yksityiskohtia. Ne täydentävät Raamatun kaanonia ja saattavat sen päätökseen, ja nykyään ne ovat yleismaailmallisesti merkittäviä ja kiinnostavia pääasiassa hengelliselle Israelille, joka on Jumalan seurakunta, mutta myös kaikille niille, jotka etsivät Jumalan hyväksyntää.

Tietoja näiden 27 kirjan sisällöstä, kirjoittajista, kirjoitusajasta ja oikeaperäisyyden todisteista löytyy eri kirjoja käsittelevistä artikkeleista.