SIMSON

(sanajuuresta, joka merkitsee ’aurinkoa’).

Yksi Israelin huomattavista tuomareista; Sorasta kotoisin olleen danilaisen Manoahin poika. Ennen Simsonin syntymää enkeli ilmestyi hänen äidilleen ja ilmoitti, että tämä synnyttäisi pojan, joka olisi nasiiri syntymästään saakka ja joka ’ottaisi johdon Israelin pelastamiseksi filistealaisten käsistä’. (Tu 13:1–5, 24; 16:17.) Koska Simson tulisi olemaan johtaja taisteltaessa filistealaisia vastaan, hän joutuisi lähelle taistelussa kaatuneiden ruumiita. Näin ollen jo hänen tehtävänsä luonne osoitti, ettei hän ollut sen lain alainen, jonka mukaan nasiirit eivät saaneet koskettaa kuolleita ruumiita (4Mo 6:2–9). Lisäksi on huomattava, että tämä laki koski niitä, jotka antoivat nasiirilupauksen vapaaehtoisesti; Simsonia taas koskivat ne vaatimukset, jotka Jehovan enkeli oli nimenomaan kertonut hänen äidilleen.

Kun Simson oli kyllin vanha menemään naimisiin, hän pyysi, että hänen vanhempansa ottaisivat erään Timnassa asuvan filistealaisen naisen hänen vaimokseen. Tämä oli sopusoinnussa Jumalan hengen ohjauksen kanssa, sillä Simson saisi sitä kautta tilaisuuden taistella filistealaisia vastaan. (Tu 13:25–14:4.) Sen jälkeen harjakas nuori leijona tuli Simsonia vastaan lähellä Timnaa. Jumalan hengen vahvistamana hän repi tuon eläimen kahtia paljain käsin. Sitten hän jatkoi matkaansa Timnaan ja puhui siellä sen filistealaisnaisen kanssa, jonka hän halusi vaimokseen. (Tu 14:5–7.)

Hiukan myöhemmin Simson meni vanhempiensa kanssa Timnaan hakemaan kihlattunsa kotiin. Matkalla sinne hän poikkesi tieltä katsomaan aiemmin tappamansa leijonan raatoa ja näki siinä mehiläisparven sekä hunajaa. Simson söi hunajaa ja palattuaan vanhempiensa luo tarjosi sitä heillekin. Hääjuhlassa hän laati tästä tapauksesta arvoituksen ja esitti sen 30 filistealaiselle sulhaspojalle. Tähän arvoitukseen myöhemmin liittyneet tapahtumat antoivat Simsonille tilaisuuden surmata 30 filistealaista Askelonissa. (Tu 14:8–19.)

Kun Simsonin kihlatun isä antoi tytön toiselle miehelle eikä sallinut Simsonin nähdä kihlattuaan, Simsonille tarjoutui jälleen tilaisuus toimia filistealaisia vastaan. Käyttäen 300:aa kettua hän sytytti filistealaisten viljapellot, viinitarhat ja oliivilehdot tuleen. Raivostuneet filistealaiset polttivat sen vuoksi Simsonin kihlatun ja tämän isän, koska filistealaisten menetys johtui tavasta, jolla tuo isä oli kohdellut Simsonia. Näin filistealaiset antoivat Simsonille taas syyn kostaa heille. Hän surmasi monia heistä ja ’kasasi sääriä reisien päälle’. (Tu 14:20–15:8.)

Filistealaiset halusivat kostaa Simsonille ja tulivat sen vuoksi Lehiin. Sitten 3000 pelokasta Juudan miestä suostutteli Simsonin antautumaan Eetaminkalliolla, minkä jälkeen he sitoivat hänet kahdella uudella köydellä ja veivät hänet filistealaisten luo. Filistealaiset valmistautuivat riemuissaan ottamaan Simsonin vastaan. Mutta ”Jehovan henki alkoi vaikuttaa hänessä, ja köydet, jotka olivat hänen käsivarsissaan, tulivat kuin tulen polttamiksi pellavalangoiksi, niin että hänen siteensä sulivat pois hänen käsistään”. Simson otti urosaasin tuoreen leukaluun ja iski sillä kuoliaaksi tuhat miestä, minkä jälkeen hän antoi kunnian voitosta Jehovalle. Silloin Jehova vastaukseksi Simsonin pyyntöön antoi hänelle ihmeen avulla vettä, jotta hän saattoi sammuttaa janonsa. (Tu 15:9–19.)

Kerran Simson meni prostituoidun kotiin filistealaisessa Gazan kaupungissa. Saatuaan tietää siitä filistealaiset väijyivät häntä aikomuksenaan surmata hänet aamulla. Keskiyöllä Simson kuitenkin nousi ja repäisi Gazan muurista irti kaupungin portin sivupylväineen ja salpoineen ja kantoi ne kaikki ”sen vuoren laelle, joka on Hebronin edustalla”. (Tu 16:1–3; ks. GAZA nro 1.) Tämä oli melkoinen nöyryytys filistealaisille, koska Gaza jäi siten heikoksi ja suojattomaksi tunkeutujia vastaan. Se, että Simson pystyi tähän hämmästyttävään urotekoon, osoitti hänellä olleen yhä Jumalan henkeä. Tämä todistaa sitä vastaan, että hän olisi mennyt prostituoidun taloon moraalittomassa tarkoituksessa. Raamatunselittäjä Paulus Cassel sanoo tästä Langen teoksessa Commentary on the Holy Scriptures (saksasta käänt. ja toim. P. Schaff, 1976, s. 212: Tu 16:1): ”Simson ei tullut Gazaan käydäkseen porton luona, sillä kerrotaan, että ’hän meni sinne ja näki siellä – – [prostituoidun]’. Mutta kun hän halusi jäädä sinne [Gazaan] yöksi, hänellä ei kansan vihollisena ollut muuta mahdollisuutta kuin jäädä – – [prostituoidun] luo. – – Hänen siellä olostaan kerrotaan samanlaisin sanakääntein kuin vakoojien majoittumisesta Rahabin taloon. Sanat ’hän näki hänet’ tarkoittavat vain sitä, että kun hän näki tuon naisen luokkaan kuuluvan naisen, hän tiesi, mistä hän saisi suojan yöksi.” On myös syytä huomata, että kertomuksessa todetaan ’Simsonin maanneen keskiyöhön saakka’ eikä sanota ’Simsonin maanneen naisen kanssa keskiyöhön saakka’.

Menemällä vihollisen alueelle Simson osoitti pelottomuutensa. Voi hyvinkin olla, että hän meni Gazaan ’etsimään tilaisuutta filistealaisia vastaan’, kuten aiemmin hakiessaan vaimoa heidän keskuudestaan (Tu 14:4). Siinä tapauksessa Simson ilmeisesti aikoi kääntää minkä tahansa häntä vastaan tähdätyn yrityksen tilaisuudeksi aiheuttaa vahinkoa filistealaisille.

Delilan petos. Tämän jälkeen Simson rakastui Delilaan (ks. DELILA). Tämä yritti taloudellisen hyödyn vuoksi saada selville Simsonin voiman salaisuuden. Kolme kertaa Simson antoi hänelle harhaanjohtavan vastauksen. Mutta naisen kiusatessa Simsonia itsepintaisesti tämä lopulta antoi periksi ja paljasti Delilalle voimansa johtuvan siitä, että hän oli ollut nasiiri syntymästään saakka. Sitten Delila otti yhteyttä filistealaisiin saadakseen palkkion Simsonin luovuttamisesta heille. Simsonin nukkuessa Delilan polvilla tämä leikkautti hänen hiuksensa. Kun Simson heräsi, hänellä ei ollut enää Jehovan henkeä, sillä hän oli antanut itsensä joutua tilaan, joka lakkautti hänen nasiiriutensa. Simsonin voiman lähde ei ollut hänen hiuksissaan sinänsä, vaan siinä mitä ne edustivat, ts. hänen erikoissuhteessaan Jehovaan nasiirina. Tuon suhteen päätyttyä Simson oli samanlainen kuin kaikki muutkin ihmiset. Sen vuoksi filistealaiset pystyivät sokaisemaan hänet, sitomaan hänet kuparikahleilla ja panemaan hänet vankilaan työskentelemään jauhajana. (Tu 16:4–21.)

Simsonin viruessa vankilassa filistealaiset järjestivät suuren uhrijuhlan jumalansa Dagonin kunniaksi, jonka ansioksi he lukivat sen, että he olivat onnistuneet vangitsemaan Simsonin. Valtavat ihmisjoukot, myös kaikki akseliruhtinaat, kokoontuivat Dagonin palvontaan käytettyyn taloon. Pelkästään sen katolla oli 3000 miestä ja naista. Juhlatuulella olevat filistealaiset tuotattivat Simsonin, jonka hiukset olivat sillä välin kasvaneet tuuheiksi, vankilasta huvittamaan heitä. Saavuttuaan paikalle Simson pyysi häntä taluttaneelta pojalta, että tämä antaisi hänen tunnustella rakennuksen kannatinpylväitä. Sitten hän rukoili Jehovaa: ”Muistathan minua ja vahvistathan minua vain tämän kerran, oi sinä tosi Jumala, ja salli minun kostaa filistealaisille, kostaa toinen kahdesta silmästäni.” (Tu 16:22–28.) Ehkä hän rukoili voivansa kostaa vain toisen silmänsä, koska hän tajusi, että hänen silmiensä menetys oli osaksi hänen omaa syytään. Tai kenties hänestä tuntui, ettei hän voisi Jehovan edustajana täysin kostaa omasta puolestaan.

Simson painautui kahta kannatinpylvästä vasten ja ”taivuttautui voimallisesti”, niin että hän sai talon luhistumaan. Näin hän kuoli itse ja surmasi samalla enemmän filistealaisia kuin koko elämänsä aikana. Sukulaiset hautasivat hänet ”hänen isänsä Manoahin hautapaikkaan Soran ja Estaolin välille”. Simson kuoli siis uskollisena Jehovalle tuomittuaan Israelia 20 vuotta. Sen vuoksi hänen nimensä esiintyykin aiheellisesti niiden miesten joukossa, jotka ”voimistuivat” uskon kautta. (Tu 15:20; 16:29–31; Hpr 11:32–34.)