SYKOMORIPUU

(hepr. šiq·mahʹ).

Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa mainittu puu. (Pohjois-Amerikassa sykomori-nimeä käytetään myös plataaneista ja sykomorivaahterasta.) Se on ilmeisesti sama puu kuin Luukkaan 19:4:ssä mainittu ”metsäviikunapuu”. Tämän puun (Ficus sycomorus) hedelmät ovat samanlaiset kuin viikunapuun, mutta sen lehdet muistuttavat mulperipuun lehtiä. Se kasvaa 10–15 m:n korkuiseksi, se on vahva ja saattaa elää satoja vuosia. Toisin kuin viikunapuu sykomoripuu (metsäviikunapuu) on ainavihanta. Sen sydämenmuotoiset lehdet ovat pienemmät kuin viikunapuun lehdet, mutta sen lehvistö on tuuhea ja laaja, ja puu tarjoaa mainion varjon. Tästä syystä sitä istutettiin usein teiden varsille. Sen lyhyt, vankka runko haarautuu jo alhaalta, joten sen alimmat oksat ovat lähellä maata, ja tämän vuoksi pienikasvuinen Sakkeus saattoi helposti kiivetä siihen nähdäkseen Jeesuksen tien varrelta (Lu 19:2–4).

Puun viikunat kasvavat rehevinä terttuina, ja ne ovat pienempiä kuin viikunapuun hedelmät eivätkä ole yhtä hyviä. Egyptiläiset ja kyproslaiset sykomoripuiden (metsäviikunapuiden) kasvattajat lävistävät nykyään viikunan raakileet naulalla tai jollain muulla terävällä välineellä, jotta hedelmistä tulisi syötäväksi kelpaavia. Sykomoriviikunoiden rikkominen eli lävistäminen kypsymisen alkuvaiheessa lisää voimakkaasti etyleenikaasun vapautumista, mikä kiihdyttää huomattavasti (3–8-kertaisesti) hedelmän kasvua ja kypsymistä. Tämä on tärkeää, sillä muutoin hedelmä ei kehity kokonaan vaan pysyy kovana tai pistiäiset pilaavat sen tunkeutumalla hedelmään asumaan ja lisääntymään. Tämä valottaa jonkin verran profeetta Aamoksen ammattia, sillä hän sanoo olleensa ”paimen ja sykomoripuiden viikunoiden puhkoja” (Am 7:14).

Sen lisäksi, että sykomoripuita kasvoi Jordaninlaaksossa (Lu 19:1, 4) ja Tekoan ympäristössä (Am 1:1; 7:14), niitä kasvoi erityisen paljon Sefelan alangoilla (1Ku 10:27; 2Ai 1:15; 9:27), ja vaikka niiden hedelmät eivät olleetkaan yhtä hyviä kuin viikunapuun hedelmät, kuningas Daavid katsoi niiden olevan sen verran arvokkaita, että hän asetti Sefelan lehdoille ylivalvojan (1Ai 27:28). Egyptissä kasvoi ilmeisesti paljon sykomoripuita (metsäviikunapuita) kymmenen vitsauksen aikoihin, ja ne ovat siellä ravinnonlähde vielä nykyäänkin (Ps 78:47). Puuaine on jokseenkin pehmeää ja huokoista ja paljon huonompaa kuin setri, mutta se oli varsin kestävää ja sitä käytettiin paljon rakennuksissa (Jes 9:10). Egyptiläisistä haudoista on löytynyt muumioiden arkkuja, jotka on tehty sykomoripuusta ja jotka ovat vielä noin 3000 vuoden jälkeenkin hyvässä kunnossa.