OFIR

1. Seemin jälkeläinen Arpaksadin, Selahin, Eberin ja Joktanin kautta; Joktanin 13 pojasta 11:s (1Mo 10:22–29; 1Ai 1:17–23). Ofir syntyi luultavasti parisataa vuotta ennen Abrahamia, joka oli hänen setänsä Pelegin jälkeläinen (1Mo 10:25; 11:18–26). Nähtävästi Ofir johti veljiensä tavoin yhtä niistä seemiläisheimoista, jotka luettiin Nooan jälkeläisiin ”suvuittain, kielittäin, maittensa ja kansakuntiensa mukaan” (1Mo 10:31, 32). Nro 2:ssa on käsitelty sen Ofirin maan mahdollista sijaintia, jonne tämä heimo lopulta asettui asumaan.

2. Paikka, joka oli kuuluisa siitä, että siellä oli paljon erittäin hyvälaatuista kultaa. Jo Jobin päivinä (n. 1600 eaa.) ’kallisarvoisesta tomussa olevasta malmista’ ja ”puhtaasta kullasta” puhuttiin rinnan ”Ofirin kullan” kanssa (Job 22:24; 28:15, 16). Psalmissa 45:9 kuvaillaan kuningatarpuolison pukeutuneen kallisarvoiseen Ofirin kultaan, ja Jesajan 13:11, 12:n julistuksessa, joka oli kohdistettu Babylonia vastaan, suhteellisen harvinaisella Ofirin kullalla kuvattiin tyrannimaisten miesten olevan vähissä Babylonissa sen tuhon jälkeen.

Daavid lahjoitti temppelin rakentamiseen 3000 talenttia Ofirin kultaa (1156050000 dollaria) (1Ai 29:1, 2, 4). Myöhemmin Daavidin pojan Salomon kauppalaivasto toi Ofirista mukanaan 420 talenttia kultaa (1Ku 9:26–28). 2. Aikakirjan 8:18:n rinnakkaiskertomuksessa tuo määrä on 450 talenttia. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että tämä ero syntyi siinä vaiheessa, kun aakkosten kirjaimet edustivat lukuja, ts. että joku muinainen jäljentäjä olisi erehdyksessä kirjoittanut heprealaisen 50:tä edustavan kirjaimen nun (20 )נ:tä edustavan kirjaimen kaf (כ) asemesta tai toisin päin. Todisteet osoittavat kuitenkin, että kaikki Raamatun heprealaisten kirjoitusten luvut kirjoitettiin sanoina sen sijaan, että niitä olisivat edustaneet jotkin kirjaimet. Siksi onkin todennäköisempää, että nuo molemmat luvut ovat oikein ja että koko tuodun kullan arvo oli 450 talenttia ja siitä 420 talenttia oli puhdasta voittoa.

Vuonna 1946 Tel Aviv-Jaffan koillispuolelta kaivettiin esiin saviastian kappale, joka vahvisti nämä Ofirin kullan tuontia koskevat Raamatun kertomukset. Siinä luki: ”Ofir-kultaa bet horoniin, kolmekymmentä sekeliä.” (Journal of Near Eastern Studies, 1951, X vsk., s. 265, 266.)

Sen lisäksi, että Ofirin maasta saatiin valtavat määrät kultaa, Salomo tuotti sieltä myös ”algumpuita” ja kallisarvoisia kiviä (1Ku 10:11; 2Ai 9:10). Mutta kun kuningas Josafat sata vuotta myöhemmin yritti tehdä retken tuohon maahan, se päättyi katastrofiin, sillä hänen ’Tarsisin-laivansa’ haaksirikkoutuivat Esjon-Geberissä Akabanlahden pohjukassa (1Ku 22:48; ks. TARSIS nro 4).

Sijainti. Ofirin tarkkaa sijaintia ei voida nykyisin määrittää varmasti. Sen sijaintipaikaksi on ehdotettu useita paikkoja, joista kolme on erityisen suosittuja: Intia, Arabia ja Koillis-Afrikka. Näihin kaikkiin päästiin laivalla Esjon-Geberistä, joka sijaitsi Punaisenmeren itäisen haaran pohjukassa. Kaikkia Salomon ja Hiramin laivojen kuljettamia tarvikkeita voitiin hankkia Intiasta. Josefuksen, Hieronymuksen ja Septuagintan voidaan myös sanoa tukevan jossain määrin sitä, että Ofir sijaitsi Intiassa. Toisaalta ne, joiden mielestä Ofir oli Koillis-Afrikassa lähellä Somaliaa, Punaisenmeren eteläosan kohdalla, huomauttavat, että kaikki nuo tarvikkeet olisi voitu tuottaa sieltä paljon lähempää kuin Intiasta.

Yleinen mielipide näyttää kuitenkin tukevan päätelmää, jonka mukaan Ofir oli alue Lounais-Arabiassa lähellä Jemeniä. Tämän näkemyksen tueksi esitetyt todisteet perustuvat siihen, että Joktanin pojan Ofirin jälkeläiset asettuivat asumaan Arabian niemimaalle sellaisten veljesheimojensa kuin Saban ja Havilan jälkeläisten kanssa (1Mo 10:28, 29). Kertomus Saban kuningattaren vierailusta (hän tuli todennäköisesti Arabian eteläosista) on sijoitettu kahden sellaisen viittauksen väliin, joissa mainitaan Salomon käyneen kauppaa Ofirin kanssa (1Ku 9:26–10:11).