JOB

(’vihamielisyyden kohde’).

Mies, joka asui Usin maassa, nykyisessä Arabiassa (Job 1:1). Jumala sanoi Jobista: ”Maan päällä [ei] ole ketään hänen kaltaistaan, moitteetonta ja oikeamielistä miestä, joka pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.” (Job 1:8.) Tämä viittaa siihen, että Job asui Usissa suunnilleen niihin aikoihin kun hänen kaukaiset serkkunsa, Israelin 12 heimoa, olivat orjuudessa Egyptin maassa. Siihen mennessä oli Jaakobin (Israelin) poika Joosef kuollut (1657 eaa.) kestettyään paljon epäoikeudenmukaisia kärsimyksiä mutta pysyttyään nuhteettomana Jehova Jumalaa kohtaan. Mooses ei ollut vielä ilmaantunut Jehovan profeettana johtamaan Israelin 12:ta heimoa pois Egyptin orjuudesta. Sinä aikana, joka kului Joosefin kuolemasta siihen, kun Mooses oli käytöksellään osoittanut olevansa moitteeton ja oikeamielinen mies, ei ollut ketään ihmistä, joka olisi ollut yhtä nuhteeton kuin Job. Todennäköisesti Jobia koskevat keskustelut Jehovan ja Saatanan välillä käytiin juuri näihin aikoihin (Job 1:6–12; 2:1–7).

Moosesta pidetään yleisesti Jobin kokemuksia käsittelevän kertomuksen kirjoittajana. Hän on voinut saada tietää Jobista ollessaan 40 vuotta Midianissa, ja ehkä hän on kuullut Jobin loppuelämästä ja hänen kuolemastaan, kun israelilaiset olivat lähellä Usia erämaavaelluksensa loppupuolella. Jos Mooses kirjoitti Jobin kirjan loppuun suunnilleen niihin aikoihin, kun israelilaiset saapuivat Luvattuun maahan 1473 eaa. (luultavasti vain vähän aikaa Jobin kuoleman jälkeen), niin Jobin koettelemukset ajoittuvat vuoden 1613 eaa. tienoille, sillä hän eli vielä 140 vuotta sen jälkeen kun hänen koettelemuksensa olivat ohi (Job 42:16, 17).

Job oli sukua Abrahamille, koska he olivat molemmat Seemin jälkeläisiä. Job oli Jehovan palvoja, vaikka hän ei ollutkaan israelilainen. Hän oli ”kaikista itämaalaisista suurin” ja valtavan rikas. Jobin perheeseen kuului hänen vaimonsa, seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. (Job 1:1–3.) Hän toimi tunnontarkasti perheenjäsentensä pappina esittäen Jumalalle uhreja heidän puolestaan (Job 1:4, 5).

Job oli merkittävä mies kaupungin portissa, ja jopa iäkkäät miehet ja ruhtinaat kunnioittivat häntä (Job 29:5–11). Hän toimi puolueettomana tuomarina, toimitti oikeuden leskille puolustamalla heitä ja oli kuin isä isättömille pojille, ahdistetuille ja niille, joilla ei ollut auttajaa (Job 29:12–17). Hän piti itsensä puhtaana moraalittomuudesta, ahneesta materialismista ja epäjumalanpalveluksesta, ja hän oli antelias köyhille ja puutteesta kärsiville (Job 31:9–28).

Jobin nuhteettomuus. Saatana asetti kyseenalaiseksi Jobin nuhteettomuuden Jehovaa kohtaan. Silloin Jehova, joka luotti Jobin nuhteettomuuteen ja tiesi pystyvänsä palauttamaan hänen elämänsä ennalleen ja palkitsemaan hänet, salli Saatanan koetella Jobin nuhteettomuuden äärimmilleen, mutta ei antanut hänen surmata Jobia. Vaikka Saatana eri keinoja käyttäen vei Jobilta ensin hänen karjansa ja palvelijansa ja sitten hänen lapsensa (Job 1:13–19), Job ei missään vaiheessa syyttänyt Jumalaa mielettömyydestä tai väärinteosta. Hän ei myöskään kääntynyt pois Jumalasta, ei edes silloin, kun hänen oma vaimonsa ja muutkin painostivat häntä. (Job 1:20–22; 2:9, 10.) Hän kertoi Jumalasta totuuden (Job 42:8). Hän otti vastaan ojennusta sen johdosta, että hän oli ollut liian innokas julistamaan itsensä vanhurskaaksi eikä ollut saattanut kunniaan Jumalaa (Job 32:2), ja hän tunnusti syntinsä Jumalalle (Job 42:1–6).

Jehova rakasti Jobia. Kun Job oli pysynyt uskollisena koetuksensa loppuun asti, Jumala asetti hänet papiksi hänen kolmelle toverilleen, jotka olivat väitelleet hänen kanssaan, ja palautti Jobin elämän entiselleen. Hän sai jälleen hyvän perheen (ilmeisesti saman vaimon kanssa) ja kaksi kertaa niin paljon varallisuutta kuin hänellä ennen oli ollut. Kaikki hänen sukulaisensa ja entiset tuttavansa tulivat tervehtimään häntä ja toivat hänelle lahjoja. (Job 42:7–15.) Hän eli niin kauan, että hän sai nähdä poikansa ja pojanpoikansa neljänteen sukupolveen asti (Job 42:16).

Jumala totesi profeetta Hesekielin välityksellä Jobin olevan vanhurskauden esimerkki (Hes 14:14, 20). Hänen pitkäjänteinen kestävyytensä kärsimyksissä asetetaan malliksi kristityille, ja onnellisen lopputuloksen sanotaan olevan suurenmoinen osoitus Jehovan kiintymyksestä ja armosta (Ja 5:11). Kertomus hänen koettelemuksistaan lohduttaa ja vahvistaa suuresti kristittyjä, ja hänen mukaansa nimetyssä kirjassa tähdennetään ja valaistaan monia Raamatun periaatteita.