JUUDAN ERÄMAA

Juudan vuoriston karut, miltei asumattomat itärinteet (Tu 1:16). Tämä n. 16–24 km leveä erämaaseutu alkaa Öljyvuoren itäpuolelta, melko läheltä sitä, ja ulottuu n. 80 km:n päähän pitkin Kuolleenmeren länsirannikkoa. Se käsittää pääasiassa sileitä, pyöreitä, karuja ja pehmeärakenteisia kalkkikivikukkuloita, joita halkovat purolaaksot ja rotkot (kuva, 1. osa, s. 335, 747). Lähempänä Kuolluttamerta pyöreät kukkulat vaihtuvat kalliosoliin, ja itse meren puolella on rosoisten rantakallioiden seinämä. Koska tämä erämaa laskeutuu 24 km:n matkalla n. 1200 m, sadetta tuovat länsituulet eivät pääse sinne, ja siksi siellä sataa vain vähän. Samaan aikaan se on idästä puhaltavien kuivien tuulten armoilla. Mutta silloin kun sataa, vesi syöksyy kohisten muutoin kuivissa purolaaksoissa, ja erämaahan puhkeaa sadekautena muutaman viikon ajaksi vähän kasvillisuutta.

Daavid sanoi Juudan erämaan olevan ”kuivaa ja nääntynyttä maata, jossa ei ole vettä” (Ps 63:pk., 1). Yksikään virta ei saa alkuaan tämän kuivan seudun uumenista, eikä siellä virtaa pintavesiä. Jyrkän vastakohdan muodosti Hesekielin näyn temppelistä kumpuava virta, joka juoksi tämän erämaan halki ja piti yllä sen rannoilla kasvavia lukuisia puita (Hes 47:1–10).

’Asaselille kuuluva vuohi’ lähetettiin vuotuisena sovituspäivänä epäilemättä juuri autioon Juudan erämaahan sen jälkeen kun se oli viety sinne Jerusalemin temppelistä (3Mo 16:21, 22). Johannes Kastaja aloitti palveluksensa ensimmäisellä vuosisadalla tältä seudulta, Kuolleenmeren pohjoispuolelta (Mt 3:1–6). Ilmeisesti jossakin tässä samaisessa erämaassa Panettelija kiusasi Kristusta Jeesusta (Mt 4:1).