KEBARJOKI

(babylonian kielestä; nimen Kebar merkitys on ’suuri [kanava]’).

”Kaldealaisten maassa” sijainnut joki, jonka läheisyydessä Tel-Abibin yhdyskunnan juutalaiset olivat pakkosiirtolaisuudessa (Hes 1:1–3; 3:15). Puhuessaan ”Kebarjoesta” Hesekiel käytti heprealaista sanaa na·harʹ (käännetty vastineella ”joki”) ilmeisesti sen laajimmassa merkityksessä, johon sisältyvät ne lukuisat babylonialaiset kanavat, jotka aikoinaan risteilivät Eufratin ja Tigriin alajuoksujen välisellä hedelmällisellä alueella. Tämä merkitys olisi yhdenmukainen vastaavan babylonialaisen sanan kanssa, joka myös merkitsee joko jokea tai kanavaa. Kebarjoen tarkkaa sijaintia ei tiedetä.

Useimmat Raamatun maantiedon tutkijat yhdistävät kuitenkin ”Kebarjoen” Shatt en-Niliin, jonka on katsottu olevan naru Kabaru (eli ’suuri kanava’), sellaisissa nuolenpääkirjoituksella laadituissa sopimustauluissa mainittu paikka, jotka löydettiin n. 85 km Babylonista kaakkoon sijainneesta Nippurin kaupungista. Shatt en-Nil eroaa Eufratista Babylonin yläpuolella ja virtaa kaakkoon, ohittaa Nippurin ja yhtyy jälleen Eufratiin Urin eteläpuolella, n. 240 km Babylonin alapuolella.

Vuonna 613 eaa. Kebarjoen lähistöllä sijainnut Tel-Abib oli profeetta Hesekielin ensimmäisen muistiinmerkityn näyn tapahtumapaikka, näyn, jonka mykistävät vaikutukset kestivät seitsemän päivää, ja siellä Hesekiel myös määrättiin ”Israelin huoneelle vartiomieheksi” (Hes 1:1–3:21). Profeetan myöhemmin saamat samantapaiset näyt muistuttivat häntä siitä, mitä hän oli kokenut Kebarjoen varrella (Hes 10:15, 20, 22; 43:3).