LEILI

Astia, jossa säilytettiin esim. vettä, öljyä, maitoa, viiniä, voita ja juustoa. Nahkaleilejä käytettiin Raamatun maissa jo muinaisina aikoina. Ne valmistettiin yleensä siten, että eläin tapettiin, sen pää ja jalat katkaistiin, minkä jälkeen ruho vedettiin varovaisesti irti nahasta niin, ettei eläimen vatsaa tarvinnut leikata auki. Sitten nahka parkittiin ja kaikki reiät, yhtä lukuun ottamatta, ommeltiin kiinni. Kaula tai ehkä yksi raajan kohta jätettiin ompelematta, ja se toimi leilin suuaukkona, joka voitiin sulkea tulpalla tai narulla. Leilien valmistukseen käytettiin lampaiden, vuohien ja joskus nautojen vuotia, ja joissakin tapauksissa karva jätettiin nahkoihin, joita käytettiin maidon, voin, juuston ja veden säilyttämiseen. Öljyä ja viiniä varten tarkoitetut nahkaleilit vaativat kuitenkin perusteellisempaa parkitsemista. Lähi-idässä on valmistettu monia nahkaleilejä samaan tapaan nykyaikanakin. Jos nahkaisia vesileilejä ei parkita, niistä tarttuu epämiellyttävää makua niissä säilytettävään veteen.

Lähettäessään Hagarin pois Abraham antoi tälle ”nahkaleilin [hepr. ḥeʹmet]” (1Mo 21:14, 15, 19). Gibeonilaiset sanoivat Joosualle: ”Nämä ovat ne nahkaiset viinileilit [hepr. noʼ·dōtʹ haj·jaʹjin], jotka täytimme uusina, ja katso, ne ovat haljenneet.” (Jos 9:13.) Sellaista saattoi ajan myötä tapahtua viinin käymisen aiheuttaman paineen vuoksi. Elihu sanoi: ”Katso! Vatsani on kuin viini, jolle ei ole purkautumistietä, se on pakahtumaisillaan kuin uudet nahkaleilit [hepr. ʼo·vōtʹ].” (Job 32:19.) Tavallisesti uudet viinileilit kuitenkin kestivät sen sisäisen paineen, jota viinin käyminen synnytti. Vanhat viinileilit sen sijaan kovettuivat ajan mittaan ja menettivät kimmoisuutensa, jolloin ne todennäköisesti halkesivat. Siksi Jeesus Kristus sanoi sattuvasti: ”Eikä uutta viiniä kaadeta vanhoihin viinileileihin; muutoin viinileilit halkeavat ja viini valuu ulos ja viinileilit turmeltuvat; vaan uusi viini kaadetaan uusiin viinileileihin, ja molemmat säilyvät.” (Mt 9:17.)

Ollessaan vihollisten saartamana pakolaisena Daavid viittasi nahkaleiliin kuvaannollisesti sanoessaan: ”Pane kyyneleeni nahkaleiliisi.” (Ps 56:8.) Näin Daavid pyysi, että Jumala, johon hän luotti, panisi hänen kyyneleensä ikään kuin nahkaleiliin muistaakseen ne.

Viinillä täytettyjä nahkoja ripustettiin luultavasti joskus paikkaan, jossa niitä voitiin savustaa niiden suojelemiseksi hyönteisiltä tai joidenkin haluttujen ominaisuuksien siirtämiseksi nopeasti viiniin. Kun nahkaleilit eivät olleet käytössä, ne saatettiin ripustaa huoneeseen, jossa ei ollut savupiippua, jolloin huoneeseen sytytetystä tulesta lähtenyt savu tummensi ne. Nämä viinileilit menettivät pian kimmoisuutensa ja käpristyivät. Ehkä psalmistalla oli tämä mielessään, kun hän koetusten keskellä sanoi: ”Sillä minusta on tullut kuin nahkaleili savussa.” (Ps 119:83.) (Ks. ASTIAT; SAVENVALAJA; VIINILEILIT.)