Jehovan todistajat – vuosikirjan 1993 raportti

”TÄMÄN maailman näyttämö on vaihtumassa”, kirjoitti apostoli Paavali kristityille tovereilleen, jotka asuivat maineikkaassa Korinton kaupungissa (1. Kor. 7:31). Korintto oli älyllisesti vireä, aineellisesti vauras ja moraalisesti turmeltunut. Sen väestö oli mitä kirjavin ja koostui suurelta osin kauppiaista ja matkailijoista, jotka viipyivät paikkakunnalla muutaman päivän ja jatkoivat taas kulkuaan pitkälti samalla tavoin kuin näyttelijät, jotka astuvat kulisseista esiin näytelläkseen osansa ja katoavat sitten nopeasti takaisin odottamaan seuraavaa kohtausta. Korinton ulkoinen elämäntapa – ”näyttämö” – oli kaikessa välkehtivässä rikkaudessaan hetkellistä, muutostilassa; se vaihtui yhtenään. Siksi Paavali varoitti veljiään käyttämästä maailmaa täysin hyväkseen. Hän kehotti heitä olemaan uppoutumatta maallisten asioiden maailmaan. Ne eivät ole pysyviä. Jäljellä oleva aika on liian lyhyt kristittyjen tarttua ihmisten epävakaisiin hankkeisiin. Tämän vuoksi Paavali muistutti: eläkää niin että palvelette alinomaa Herraa huomiota hajottamatta (1. Kor. 7:35).

Vaikka Paavalin sanat kirjoitettiin yli 1900 vuotta sitten, ne pitävät yhä paikkansa. Nykyisen maailman ulkomuoto on jatkuvassa käymistilassa. Aineelliset tavarat ja kovalla työllä hankittu omaisuus voivat olla kuin näytelmän ohikiitävä kohtaus: tänään tässä ja huomenna poissa. Tulva, maanjäristys, pyörremyrsky tai mikä tahansa muu luonnononnettomuus voi suistaa elämän raiteiltaan silmänräpäyksessä. Kauan pysyneet poliittiset ja taloudelliset ideologiat – jotka usein ovat veren tahraamia – saattavat vaihtua yhdessä yössä. Esimerkiksi Itä-Euroopan maiden olot näyttivät kolmisen vuotta sitten vakailta. Mutta yhtäkkiä marraskuussa 1989 kaatui Berliinin muuri, ja uskomukset, joista oli pidetty tiukasti kiinni vuosikymmeniä, kaatuivat perätysten kuin dominonappulat yli Itä-Euroopan.

Miljardi tuntia!

Vaikka tällaiset vaihtuvat näyttämöt vaikuttavat Jehovan todistajiin, he ovat kuitenkin aina pyrkineet elämään tavalla, joka osoittaa heidän palvelevan alinomaa Herraa. Julistajahuippu oli kuluneena palvelusvuotena 4472787, ja he käyttivät 1024910434 tuntia Jehova Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen 229 maassa ja 69558 seurakunnassa! Mikä muu uskonnollinen järjestö teki saman?

Mutta sen lisäksi että he saarnasivat, he myös opettivat henkilökohtaisesti miljoonille ihmisille Jumalan sanaa ilmaiseksi. He johtivat joka kuukausi keskimäärin 4278127:ää Raamatun kotitutkistelua. Mihin tällainen evankelioimistyö johti? Niitä jotka kastettiin Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi, oli kaikkiaan 301002 henkeä. Lisäksi illalla 17. huhtikuuta 1992 pidettiin arvokas, hengellinen juhla, Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistonvietto. Jehovan todistajien seurakunnissa kautta maailman oli tuona iltana läsnä 11431171 henkeä.

Valtakunnansalit olivat maassa toisensa jälkeen viimeistä sijaa myöten täynnä. Esimerkiksi Sambiassa, jossa hyvän uutisen julistajien huippu oli 80460, iloittiin, kun muistonvietossa oli läsnä 365828 henkeä – yli 4 prosenttia tuon maan asukkaista! Meksikossa muistonviettoon saapui 1283203 henkeä. Kuvittelehan, että Jeesuksen kuoleman muistoa vietettiin siellä 9000 seurakunnassa! Tšekkoslovakiassa, missä julistajahuippu oli 25435, oli muistonvietossa läsnä kaikkiaan 54082 henkeä. Se pidettiin ensimmäistä kertaa myös kolmessa tuon maan vankilassa; läsnä olivat 54 vankia ja heidän vartijansa. Erään vankilan viranomaiset ilmaisivat arvostavansa miellyttävää ja hyvin valmistettua ohjelmaa, johon kuului myös laulua. Eräässä toisessa kaupungissa veljet yllättyivät suuresti, kun muistonviettoon valtakunnansaliin saapuivat paitsi muuan vanki myös hänen vartijansa.

Brasiliassa, jossa oli 332050 julistajaa maaliskuussa, kaiken kaikkiaan 985252 henkeä oli läsnä muistonvietossa. Heitä oli 87513 henkeä enemmän kuin edellisenä vuonna. Nuoretkin hyötyvät tästä erikoistilaisuudesta.

Yhdeksänvuotias Paul oli vuonna 1990 koulunsa ainoa Jehovan todistaja. Hänen opettajansa pani merkille hänen hyvän käytöksensä. Esittäessään rukouksen tunnilla opettaja huomasi kuitenkin, ettei Paul painanut päätään alas, ja kun jokaisen oppilaan oli lausuttava vuorollaan rukous, poika pyysi siitä vapautusta. Kristikunnan viettämänä pitkänäperjantaina opettaja antoi luokalle tehtäväksi piirtää kuvan ristiinnaulitusta Jeesuksesta. Mutta kun Paul piirsi hänet paaluun, opettaja kysyi syytä siihen. Poika esitti perustelut ratkaisulleen, antoi hänelle raamatullista kirjallisuutta luettavaksi ja kutsui hänet muistonviettoon.

Paul sai myös luvan johtaa säännöllistä raamatuntutkistelua luokalleen. Se kesti 40 minuuttia ja pidettiin joka viikko Raamatun ja julkaisun Kirjani Raamatun kertomuksista avulla. Läsnä olivat myös koulun johtaja, sihteerit, Paulin opettaja sekä muita. Seuraavana vuonna kolme muuta opettajaa pyysi tutkistelua omille luokilleen. Se ei ilahduttanut paikallista pappia. Häntä ärsytti kuulla lasten käyttävän Jumalan nimeä Jehova. Hän piti kokouksen vanhempien kanssa ja sanoi, etteivät he eivätkä heidän lapsensa saaneet käyttää tuota nimeä. Vanhemmat valittivat asiasta opettajille, jotka vuorostaan puhuivat Paulille.

”Jos Jumalan nimeä ei saa käyttää, niin minä en voi jatkaa tutkisteluja”, Paul sanoi ja selitti Jumalan nimen pyhittämisen olevan Isä meidän -rukouksen tärkein osa. Tällä perusteella tutkistelu jatkui, ja nyt, vuonna 1992, tutkistelua pidetään viidelle luokalle, muun muassa oppimisvaikeuksista kärsivien lasten ryhmälle. Opettajat ovat ihmeissään, sillä lapset kuuntelevat Jumalan tarkoituksia koskevaa opetusta hiljaa eivätkä ole yhtä levottomia kuin muilla tunneilla.

Jehovan todistajat voivat nyt saarnata vapaasti

Jehovan todistajien työ laillistettiin Albaniassa hallituksen säädöksellä 22. toukokuuta 1992. Juuri ennen vapauttavaa säädöstä pidettiin muistonvietto, jossa oli läsnä 325 henkeä. Kesäkuussa 1992 hyvää uutista julisti 56 henkeä. Se oli melkoinen muutos verrattuna niihin yhdeksään, jotka raportoivat kesäkuussa 1991! Muuan mies kertoi todistajille kadulla: ”Olimme kaikki hylänneet Jumalan kommunistien aikana. Ainoastaan Jehovan todistajat pysyivät hänelle uskollisina kaikissa koetuksissa ja vaikeuksissa.”

Angola laillisti Jehovan todistajien hyvän työn 10. huhtikuuta 1992. Vuosikymmeniä jatkuneen vainon ja sodan jälkeen tuon maan julistajat riemuitsivat suuresti ja ilmaisivat kiitollisuutensa Jehovalle siitä, että hän oli kaunistanut vuoden hyvyydellään (Ps. 65:12).

Vuosien varrella tähän maahan määrätyt lähetystyöntekijät karkotettiin maasta nopeasti. Monia todistajia vangittiin 1950-luvulla. Jotkut tuomittiin työleireille 15:ksi tai useammaksi vuodeksi; toiset teloitettiin. Hellittämättä todistajat osoittivat vaalivansa etuaan saarnata hyvää uutista toisille. Miten heidän uskollinen palveluksensa on palkittu?

Samassa kuussa, jossa työ rekisteröitiin, saavutettiin uusi, 18911 julistajan huippu – joka on 30 prosenttia suurempi kuin viime vuoden keskimäärä – ja raportoitiin 56075 Raamatun kotitutkistelua. Raporteissa kerrotaan kiinnostuneista ihmisistä, jotka tulevat veljien kotiin pyytämään raamatuntutkistelua. Sadan julistajan tai vielä suurempien seurakuntien yleisökokouksissa käy kaikkialla 300–500 henkeä. Koska olosuhteet olivat suotuisat juuri ennen työn laillistamista, veljet saattoivat pitää ensimmäiset piirikonventtinsa – kaikkiaan 20 konventtia, joissa oli yhteensä 17064 läsnäolijaa. Ne olivat hyvin koskettavia tilaisuuksia!

Joillakin Angolan seurakunnilla on vain vähän aluetta, ja siksi todistajien on saarnattava valppaasti jokaiselle tapaamalleen ihmiselle. Eräässä talossa ovelle tullut mies sanoi todistajalle, ettei hän ollut kiinnostunut, sillä hän oli katolilainen. Seuraavalla viikolla veli huomasi tuon talon ohi kulkiessaan naisen seisomassa sen ovella ja tarttui tilaisuuteen puhua hänen kanssaan. Nainen vastasi samoin kuin miehensä, mutta lausahti lopuksi sananlaskun: ”Ei koira kahta luuta voi kantaa”, millä hän tarkoitti sitä, ettei samanaikaisesti voi tunnustaa kahta uskontoa. Viikon kuluttua veli näki talon ovella tytön. Koska hän tiesi perheen olevan uskonnollinen, hän tarjosi tytölle kirjaa Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia. Tyttö kuunteli tarkkaavaisesti, otti kirjan ja suostui siihen, että veli palaisi seuraavalla viikolla. Perheen isä kuunteli keskustelua veljen tietämättä viereisessä huoneessa. Joitakin päiviä myöhemmin hän lähestyi veljeä kadulla ja kertoi tälle, että hänen tyttärensä oli lukenut koko kirjan ja pitänyt siitä kovasti. Hän muistutti veljeä tämän lupauksesta tulla käymään heillä uudestaan. Nyt koko perhe tutkii ja käy kokouksissa.

Pakolaiset kuulevat hyvää uutista

Tämän maailman näyttämö on vaihtumassa Sveitsissäkin, eivätkä tuon maan tavallisesti niin vakaat olot ole enää entisensä. Monet konkurssit ja työttömien kasvavat rivit ovat jotakin uutta sveitsiläisille. Maahan ei ole koskaan aiemmin muuttanut niin monia ulkomaalaisia – pakolaisia tai siirtolaisia, jotka etsivät parempia taloudellisia oloja, usein omaksi pettymyksekseen. Hallituksen on yhä vaikeampi tehdä päätöksiä, joita ihmiset eivät vastustaisi. ”Kaikki tämä luo turvattomuudentunnetta”, haaratoimiston veljet kirjoittavat, ”ja monet ovat sen ansiosta päässeet keskustelemaan Raamattuun perustuvasta toivostamme”.

Oivallinen esimerkki tästä on nigerialaisen Felician kokemus. Hän muutti pois miehensä Jimmyn luota heidän avioliitossaan syntyneiden ongelmien takia. Jätettyään pienen lapsensa vanhempiensa huostaan hän muutti Sveitsiin. Hän toivoi voivansa aloittaa uuden elämän Genevessä, mutta valitettavasti työpaikan ja asunnon löytäminen oli turvapaikkaa hakevalle ulkomaalaiselle paljon vaikeampaa kuin hän oli kuvitellut. Eräänä päivänä hän puhui työpaikallaan vaikeuksistaan toiselle pakolaiselle, joka jo tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Tämä kertoi Felicialle niistä ihmeellisistä asioista, joita hän oppi parhaillaan Raamatusta, ja siitä, miten Jumalan tahdon tekeminen ratkaisee monia ongelmia. Felicia suostui raamatuntutkisteluun, ja kahdeksan kuukauden kuluttua hänestä tuli kastamaton julistaja. Siihen mennessä hänen perhetilanteensa oli alkanut painaa häntä ja hän kertoi huolestaan eräälle seurakunnan vanhimmalle.

Samaan aikaan hänen miehensä, jonka kanssa hän oli yhä laillisesti naimisissa, oli niin ikään tullut Sveitsiin, ja ne muutokset, joita hän huomasi tapahtuneen luotaan lähteneen vaimonsa persoonallisuudessa, tekivät häneen suuren vaikutuksen. Hänkin alkoi tutkia Raamattua erään veljen kanssa omalla asuinpaikkakunnallaan. Felicia meni kasteelle marraskuussa 1991 tutkittuaan vain 11 kuukautta. Hän alkoi heti palvella osa-aikaisena tienraivaajana, ja hänen miehensä puolestaan aloitti kenttäpalveluksen kastamattomana julistajana ja liittyi seurakuntansa teokraattiseen palveluskouluun. He asuivat tässä vaiheessa yhä erillään, mutta nyt he molemmat ajattelivat samalla tavalla, ja halusivat muuttaa jälleen yhteen ja kasvattaa poikansa kristityssä perheessä. Siksi Jimmy ja Felicia toivat seurakunnan vanhimmille todistuksen laillisesta avioliitostaan ja ilmoittivat haluavansa uudistaa suhteensa aviomiehenä ja vaimona, jotta he eivät tuottaisi häpeää Jehovan nimelle ja kristilliselle seurakunnalle. Jimmy meni kasteelle ”Valon kantajien” piirikonventissa Genevessä vuonna 1992, ja pariskunta suunnittelee palaavansa Nigeriaan päätettyään lujasti kasvattaa poikansa kristillisten periaatteiden mukaan.

Ruotsi on ollut avoin maa pakolaisille. Seurakunnat ovat ottaneet menestyksellisesti vastaan haasteen saarnata heille heidän omalla kielellään. Seuraukset ovat olleet suurenmoiset. Esimerkiksi viime kesänä pidetyistä 11 piirikonventista vain 5 oli ruotsinkielisiä; muut pidettiin arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kreikaksi, serbokroaatiksi ja suomeksi. Englanninkielisessä piirikonventissa oli läsnä 696 henkeä 77:stä eri kansasta. Myös persiaksi ja venäjäksi on alettu todistaa.

Muutaman viime kuukauden aikana on Ruotsiin saapunut yli 50000 pakolaista entisestä Jugoslaviasta. Serbokroatian kieltä taitavat seurakunnat ovat keskittyneet todistamaan näille pakolaisille ja saaneet loistavia tuloksia. Kokouksissa on läsnä kaikkialla vähintään 75–100 pakolaista. Jotkut heistä ovat edistyneet vihkiytymiseen ja kasteeseen asti vajaassa puolessa vuodessa.

Hollannissa asuvat Jehovan todistajat saarnaavat 17:llä eri kielellä. Muuan espanjankieliseen seurakuntaan kuuluva veli tapasi miehen, joka oli tullut Hollantiin pakolaisena. Tämä oli palvellut monissa maissa erään afrikkalaisen maan suurlähettiläänä, mutta jouduttuaan hallituksensa epäsuosioon hän etsi turvapaikkaa Hollannista. Raamatuntutkistelu aloitettiin ensin hänen kanssaan hänen vaimonsa ollessa vielä Portugalissa. Kun perhe oli viimein taas koossa Hollannissa, sen kaikki jäsenet lukuun ottamatta vanhinta viidestä lapsesta tulivat mukaan tutkisteluun. He edistyivät hyvin, ja entinen suurlähettiläs on nykyisin hengellinen veli. Hän kävi kasteella 25. heinäkuuta 1992. Hänen vaimonsa ja yksi tyttärensä ovat kastamattomia julistajia. Uusi veli totesi: ”Olen ollut maani kuninkaan suurlähettiläs. Mutta nyt olen korkeimman kuninkaan ja Jumalan valtakunnan suurlähettiläs.”

”Palvelukseksi avustusta” puutteenalaisille veljille

SUURI nälänhätä vitsasi maata ensimmäisellä vuosisadalla eläneen Rooman keisarin Claudiuksen päivinä. Syyrian Antiokiassa olleen seurakunnan kristityt ”päättivät, kukin heistä varojensa mukaan, lähettää palvelukseksi avustusta Juudeassa asuville veljille” (Apt. 11:28, 29). Barnabas ja Saulus toimittivat avustuslähetyksen Juudean vanhimmistolle, jonka tehtävänä oli jakaa tarpeeseen tullut apu. Tämä on ensimmäinen muistiin kirjoitettu tapaus, joka koski näin suurimittaista kristillisen seurakunnan avustustoimintaa. Myös nykyään, kun jossain osassa maailmaa asuvat Jehovan todistajat saavat tietää jollain toisella alueella olevien veljiensä olevan suuressa puutteessa, he antavat halukkaasti sen, minkä voivat. Nopeasti, järjestyksellisesti ja täsmällisesti pyörähtää avustuspalvelus käyntiin. Tarkastelehan seuraavia esimerkkejä.

Itä-Eurooppa

Hallintoelin pyysi vuoden 1991 lopulla seitsemää Vartiotorni-seuran Länsi-Euroopassa sijaitsevaa haaratoimistoa järjestämään ruokaa ja vaatteita Itä-Euroopassa asuville puutteenalaisille veljilleen.a Mitä tapahtui, kun Ruotsin Jehovan todistajat saivat kuulla tarpeesta? Kuorma-auto toisensa perään saapui seurakunnista läheltä ja kaukaa. Vielä kun Ruotsin haaratoimiston tilat olivat viimeistä sopukkaa myöten täynnä vaatteita ja muita tavaroita, niitä saapui yhä enemmän jatkuvana virtana, niin että haaratoimistokompleksin ulkopuolelta täytyi vuokrata halli, jotta kaikki lahjoitukset olisi saatu suojaan. Lähiseurakuntien veljet ja sisaret tulivat auttamaan. Keskimäärin 35 vapaaehtoista lajitteli ja pakkasi vaatteita, kunnes 15 rekkakuormaa oli valmiina lähtemään kohti määränpäätään. Kolmeen muuhun kuormaan lastattiin 51 tonnia elintarvikkeita vietäväksi Venäjälle.

Ruokatavarat olivat jo muutaman päivän kuluttua ilmoituksesta valmiina ensimmäiseen lähetykseen suuntanaan Pietari. Ne oli pakattu 750 laatikkoon, joista jokaisessa oli 20 kiloa peruselintarvikkeita, esimerkiksi jauhoa, ruokaöljyä, säilykelihaa ja maitojauhetta. Kaikki tullin vaatimat asiapaperit oli käännetty venäjäksi ja pantu asianmukaiseen järjestykseen, ja niin ensimmäinen kuorma-auto ylitti rajan ongelmitta 19. joulukuuta 1991. Pietarilaiset Jehovan todistajat odottivat lähetystä innokkaasti ja olivat jo valmistautuneet siirtämään kuorman edelleen pienempiin kulkuneuvoihin vietäväksi eri jakelukeskuksiin, joista ruoka voitaisiin antaa nopeasti tarvitseville. Millainen vastaanotto perillä odottikaan! Kuorma-autoa odotelleet onnelliset veljet syleilivät sydämellisesti ruotsalaisia veljiään.

Todistajat etsivät omista kaapeistaan siistejä ja puhtaita vaatteita lahjoitettaviksi. Toiset lähtivät ostamaan uusia. Eräs todistaja meni miesten vaatetusliikkeeseen ja osti sieltä viisi pukua. Tämä sai kauppiaan uteliaaksi. Kuultuaan syyn moiseen ostoon hän lahjoitti viisi pukua kaupan päälle. Muuan toinen veli osti useita laatikollisia sukkia, hansikkaita ja muuta sellaista eräästä vaatekaupasta ja selitti, miksi hän teki näin suuren hankinnan. Liikkeenomistaja tunsi myötätuntoa asiaa kohtaan ja tarjosi hänelle 30:tä uutta pukua kahden hinnalla. Veli kykeni vaivoin peittämään innostuksensa ja hyväksyi tarjouksen viipymättä. Eräs veli taas vei valtavan pinon vaatteita kuivapesuun ja kertoi pesulan omistajalle, mitä oli tekeillä. Tämä antoi hänelle kaikki ne vaatteet, joita asiakkaat eivät olleet koskaan tulleet hakemaan pois. Kun erään urheiluliikkeen omistaja kuuli tavaralähetyksen menevän suoraan puutteenalaisille, hän otti hyllystä sata paria upouusia talvikenkiä ja -saappaita ja lahjoitti ne lähetyksen mukaan pantavaksi.

Lajitteluorganisaatio käynnistyi. Kymmenen sisarta, joilla oli silmää arvioida laatua, lajitteli vaatteet miesten, naisten ja lasten vaatteisiin; toiset kymmenen sisarta pakkasivat lajitellut vaatekappaleet näppärästi pahvilaatikoihin ja joukko riuskoja veljiä teipitti laatikot ja lastasi ne kuormalavoille valmiiksi lähetystä varten. Päivittäin pakattiin yhteensä 40 kuutiometriä vaatteita ja kenkiä.

Myös Hollannin ja Sveitsin Jehovan todistajilla oli etu osallistua tähän avustustyöhön. Hollannin veljet lahjoittivat 52 tonnia ruokaa ja 11 kuorma-autollista vaatteita. Sveitsiläiset valmistivat 600 ruokapakettia, joiden yhteispaino oli 12 tonnia. Entä lapset? Kun ukrainalaiset todistajat vastaanottivat 72 tonnia vaatteita, he löysivät lasten vaatteita sisältävistä paketeista leluja, joita todistajien lapset olivat lahjoittaneet tuntemattomille pikku ystävilleen. Olipa koko joukko suklaalevyjäkin löytänyt paikkansa vaatekerrosten välistä.

Talvella 1991–92 palvelukseksi lähetetty avustus käsitti 400 tonnia elintarvikkeita ja suuret määrät miesten, naisten ja lasten vaatteita. Ne jaettiin käytännöllisesti katsoen joka puolelle entistä Neuvostoliittoa, niinkin kauas kuin Irkutskiin Siperiaan ja lähellä Japania sijaitsevaan Habarovskiin.

Afrikka

Etelä-Afrikan ja Portugalin Jehovan todistajien runsaitten ruoka- ja vaatelahjoitusten ansiosta voitiin lähettää ”palvelukseksi avustusta” ja kipeästi kaivattua kirjallisuutta Angolaan. Miksi niistä oli pulaa?

Angolaa koetteli vuonna 1990 ankara kuivuus, jonka vuoksi tuhannet ihmiset menehtyivät ja koko maan sato tuhoutui. Veljet empivät joissakin paikoissa lähteä julkiseen palvelukseen, koska heillä ei ollut kunnollisia vaatteita. Etelä-Afrikan todistajat huolehtivat siitä, että 25 tonnin avustuslähetys pääsi onnellisesti perille ja jaettiin tasapuolisesti heidän Angolassa asuville veljilleen. Koska maa on pitkällisen sisällissodan runtelema, pulaa oli edelleen myös vaatteista. Suur-Lissabonin seurakuntia pyydettiin lahjoittamaan niitä angolalaisille veljille, ja pyyntöön vastattiin suurenmoisella tavalla. Maaliskuun 1991 ja elokuun 1992 välisenä aikana lähetettiin matkaan seitsemän kuusimetristä konttia vaatteita, elintarvikkeita ja kirjallisuutta – kaikkiaan 75 tonnia tavaraa!

Pohjois-Amerikka

Varhain maanantaiaamuna 24. elokuuta 1992 kuohui Atlantilta mantereelle hurrikaani Andrew. Se paiskautui Etelä-Floridan ylle ja kääntyi sitten Meksikonlahden poikki Louisianan kimppuun. Tuon sireenin lailla ulvovan hirmumyrskyn tuulet puhalsivat hellittämättä 230 kilometrin tuntinopeudella ja yltyivät puuskittain yli 260 kilometriin tunnissa, ja niin se hävitti Etelä-Floridaa 430 neliökilometrin laajuudelta. Andrew jätti 250000 ihmistä kodittomiksi, tuhosi arviolta 63000 taloa ja surmasi 38 henkeä. ”Vahingot olivat vailla vertaansa Yhdysvaltojen historiassa”, sanoi muuan kokenut vahingonkorvaushakemuksia käsittelevä vakuutusmies. ”En ole koskaan nähnyt pahempaa.”

Jehovan todistajat eivät säästyneet hurrikaani Andrew’n raivolta; heistä jäi 3500 kodittomiksi, kun heidän taloistaan 1120 vaurioitui, 150 korjauskelvottomaksi. Kymmenen valtakunnansaliakin vahingoittui. Hallintoelin reagoi heti tilanteeseen. Se nimitti avustuskomitean, joka toimi 60 kilometrin päässä Floridan tuhoalueelta pohjoiseen sijaitsevasta konventtisalista käsin, ja antoi varoja hätäavun hankkimista varten. Tuulten heiketessä alkoi onnettomuusalueen ulkopuolelta virrata todistajia apuun. Lauantaina 29. elokuuta oli konventtisalille tuotu jo 305 tonnia rakennusmateriaalia. Seuraavana päivänä, sunnuntaina, oli paikalle saapunut noin 70 rekallista avustustarvikkeita. ”Noin 3000 vapaaehtoista [Jehovan] todistajaa kaikkialta maasta on kokoontunut tuhoalueelle auttamaan ensin omiaan ja sitten toisia”, kerrottiin Miami Herald -sanomalehdessä 31. elokuuta.

Todistajien ripeyttä ryhtyä avustusurakkaan valaisee se, mitä tapahtui kohta tuulten laannuttua. Erään hävitetyllä alueella sijaitsevan kaupungintalon eteen ajoi kahdessa autossa ihmisiä, jotka eivät olleet Jehovan todistajia, tarjoamaan apuaan. Poliisi saattoi heidät ainoan korjaustyöhön järjestäytyneen ryhmän – Jehovan todistajien – luo.

Todistajat, myös maailmankeskuksessa työskentelevät kokoajanpalvelijat, lahjoittivat varoja avustustyöhön eri puolilla Yhdysvaltoja. Brooklynissa, Pattersonissa ja Vartiotornin maatiloilla toimiva Beetel-perhe lahjoitti vain yhden viikon aikana 26291,10 dollaria (runsaat 100000 markkaa). Floridaan tulleiden rahojen joukossa oli pieni rasia, jossa oli 6,81 dollaria (noin 30 markkaa) kolikkoina. Sisällä oli lappunen, jossa luki: ”Rakkaat veljet, toivottavasti saatte asianne kuntoon. Rukoilimme puolestanne. Olen kuusivuotias. Rakkain terveisin Chance.”

Edellä oleva todistaa varmastikin sen puolesta, että Jehovan todistajat ilmaisevat samaa myötätunnon ja yhteenkuuluvuuden henkeä kuin varhaiskristillinen seurakunta (Apt. 4:32). Siksi voimme syystä olla kiitollisia Jehova Jumalalle siitä, että hän tänä lopun aikana paitsi huolehtii vastaanottavaisten ihmisten hengellisestä ravinnosta kautta maapallon myös pitää yllä maailmanlaajuista veljesseuraa, joka voi nopeasti yhdistää voimansa ja järjestää puutteen hetkellä aineellista apua. Tämä lujittaa turvallisuudentunnettamme ja luottamustamme tulevaisuuteen, jolloin koko maailma on yhden rakkaudellisen veljesseuran asuttama.

”Hengestä palavia” maailmankeskuksessa

”ÄLKÄÄ vitkastelko toimessanne. Olkaa hengestä palavia. Palvelkaa Jehovan orjina.” (Room. 12:11.) Ne kaikki 12068 sananpalvelijaa, jotka palvelevat uskonnollisen erityisyhteisön jäseninä eri puolilla maailmaa sijaitsevissa Beetel-kodeissa, ovat painaneet nuo apostoli Paavalin sanat sydämeensä. He eivät anna vaihtuvan maailmannäyttämön hajottaa heidän huomiotaan heidän kristillisestä palveluksestaan. Heidän intonsa Herran työn puolesta ei ole haalennut. Se työ, jota Beetel-perheen 4520 jäsentä tekevät maailmankeskuksessa Brooklynissa New Yorkissa, läheisillä Vartiotornin maatiloilla ja Vartiotornin koulutuskeskuksessa Pattersonissa New Yorkin osavaltiossa, edustaa hyvin kaikkien beeteliläisten ponnisteluja heidän palvellessaan Jehovan orjina. Seuraavassa vain joitakin maailmankeskuksen tuoreimpia kuulumisia.

Furman Street

Furman Street 360:ssä sijaitsevan talon kahdeksanteen kerrokseen rakennettiin uudet tilat tavallista ja kemiallista pesulaa varten syys–marraskuussa 1991. Ne muodostavat miellyttävän ympäristön henkilökunnalle, joka huolehtii Brooklynissa olevan päätoimiston runsaan 3000 työntekijän pyykistä – pestävää on joka viikko 25 tonnia.

Mitä muuta tapahtuu Furman Streetin rakennuksessa? Nauhojen kopiointiosastolla valmistettiin viime palvelusvuonna 6,5 miljoonaa kasettia. Osasto aloitti toimintansa vuonna 1978 ja on sen jälkeen tuottanut yli 53 miljoonaa kasettia. Puusepänverstaalla iloittiin viime palvelusvuonna kaikkien aikojen ennätystuotannosta: 11000 kaappia ja kaapin osaa. Verstaan toimistosta kerrotaan: ”Odotamme vuoden 1993 kokonaistuotannon olevan vielä suurempi, sillä Sands Street 90:n rakennushankkeessa tarvitaan 4000–5000 kaappia vuosittain kahden vuoden ajan ja Pattersonin hankkeessa 4000 kaappia vuosittain vielä ainakin kolmen vuoden ajan.”

Toimistorakennus

Sairaalatietopalvelu, joka toimii Columbia Heights 25:ssä, auttaa maailmanlaajuista veljesseuraa pysymään lujana päätöksessään olla rikkomatta Jumalan selvästi ilmaistua lakia veren käytöstä (Apt. 15:29). Muutamien viime vuosien aikana on lukuisten lääkäreiden ja sairaaloiden asenteissa ja menettelytavoissa tapahtunut monenlaisia suuria muutoksia kautta maailman.

Yksi näistä muutoksista on se, että veretöntä hoitoa voi saada yhä useammissa sairaaloissa. Kun Jehovan todistajien kanssa työskenteleviä avuliaita lääkäreitä oli aikaisemmin vain kourallinen, on sairaalatietopalvelun listoilla tätä nykyä 27420 yhteistyöhaluista lääkäriä niiden 64 haaratoimiston alueella, joiden alaisuudessa 854 sairaalayhteyskomiteaa toimivat. Tämä on suureksi osaksi sen hyvän työn ansiota, jota noiden komiteoiden 4300 vanhinta ovat tehneet.

Tuossa alati kasvavassa lääkäreiden joukossa on suuria työryhmiä, jotka ovat halukkaita hoitamaan Jehovan todistajia ilman verta; kukin työryhmä on koottu samassa sairaalassa työskentelevistä lääkäreistä. Tällaisia työryhmiä on nyt 14 yhdysvaltalaisessa sairaalassa. Denver Post -lehden etusivulla ollut uutinen oli otsikoitu: ”Yliopiston sairaala voi nyt suorittaa ’verettömiä’ leikkauksia.” Eräässä toisessa sanomalehdessä luki: ”Lääkärit arvioivat uudelleen verensiirtoja”, ja alaotsikossa lisättiin: ”Jehovan todistajien hyväksi suunniteltu ohjelma hyödyttää kaikkia.”

Samanlaisia tuloksia on saatu muissakin maissa. Norjan sairaalatietopalvelu piti tiedotustilaisuuden maan suurimmassa syövän hoitoon erikoistuneessa sairaalassa; läsnä oli 79 lääkäriä ja sairaanhoitajaa. Tuo sairaala ottaa nykyään vastaan Jehovan todistajia, eikä henkilökunnassa ole ketään, joka kieltäytyisi olemasta mukana heidän hoito-ohjelmassaan. Saksan veljet kertovat, että maassa on viisi veretöntä hoitoa antavaa sairaalaa. Espanjassa sellaisia on kaksi, yksi Barcelonassa ja yksi Madridissa, ja Australiassa yksi. Samanlainen suuntaus on yhä selvemmin nähtävissä myös Italiassa. Erään perulaisen klinikan johtaja sanoi: ”Haluamme ilmoittaa teille ja teidän kauttanne Jehovan todistaja -veljillenne, että saatte klinikallamme varmasti kaiken tarvitsemanne lääkärinhoidon [ilman] verensiirtoja.”

Terveydenhuollon ammattilaisten asenteet ovat muuttumassa. Erään suuren, wieniläisen sairaalan johtava lääkäri sanoi veljille: ”Olette uskonnollisen kantanne vuoksi olleet oikealla polulla ennen meitä.” Aucklandissa Uudessa-Seelannissa sijaitsevan sairaalan ylilääkäri sanoi olevansa ”hämmästynyt [sen tutkimuksen] perusteellisuudesta”, joka heijastui sairaalatietopalvelun antamasta verettömiä hoitovaihtoehtoja käsittelevästä aineistosta. Tuossa samassa laitoksessa työskentelevä lastenlääkäri totesi: ”Jehovan todistajat ovat tehneet meille palveluksen välittämällä meille informaatiota ja kannustamalla meitä tarkistamaan asennettamme verensiirtoihin.” Nimekäs yhdysvaltalainen lastenortopedi sanoi: ”Sen perusteella mitä nykyään tiedämme vereen liittyvistä vaaroista, voimme sanoa, että Jehovan todistajien kanta on osoittautunut oikeaksi.” Eräässä yhdysvaltalaisessa yliopiston sairaalassa työskentelevä, johtava sydän- ja rintakehäleikkausten anestesialääkäri sanoi: ”Kaikki potilaat, myös Jehovan todistajat, voivat hyötyä siitä, että pyritte tiedottamaan aluelääkäreille verensiirron eri vaihtoehdoista. Haluamme antaa tunnustuksen ryhmällenne ja ponnisteluillenne.”

Rakennustoimisto koordinoi Columbia Heights 30:ssä sijaitsevassa toimistorakennuksessa noin 50 maan haaratoimistohankkeita Antiguasta Zimbabween. Lakiosastolla iloitaan siitä, että ”lehdissämme olleet lapsen holhousta ja avioerolasten tarpeita koskeneet kirjoitukset ovat saaneet suotuisaa huomiota osakseen lakimiesten, sosiaalityöntekijöiden ja psykologien parissa”. Eräs sisar, joka oli mukana lapsen holhousta koskevassa riitajutussa, huomasi yllätyksekseen, että asiaa hoitanut perheoikeuden sovittelija käyttää nykyään säännöllisesti Herätkää!-lehdessä 22. lokakuuta 1988 ollutta kirjoitusta ”Lapsen holhous – kiperä ongelma” auttaessaan asiakkaitaan selvittämään erimielisyyksiään. Sovittelija arvosti kirjoituksen puolueetonta asennetta ja piti aineistoa hyödyllisenä kaikille tuollaisessa tilanteessa oleville vanhemmille.

Videopalvelu ilmoittaa, että sen ensimmäisestä kuvanauhasta ”Jehovan todistajat – järjestö tämän nimen takana” on tehty yli 500000 kopiota 5 kielellä ja pian se on saatavissa 22 muulla kielellä. Hollannin haaratoimisto oli mukana tässä projektissa, ja sieltä kirjoitetaan: ”Beetel-perheestämme on ollut innostavaa saada osallistua tuon videonauhan selostuksen nauhoituksiin; selostus on äänitetty 19 kielellä, muun muassa useilla Itä-Euroopan kielillä.”

Eräässä Tyynenmeren saaressa tämä videonauha esitettiin poikkeuksellisella tavalla, kuten seuraava Fidžisaarten haaratoimistosta tullut kirje osoittaa: ”Yksi seurakunta toimii kaukaisessa Rotuman saaressa, noin 500 kilometrin päässä Suvasta. Vaikka saaressa ei ole tavallisesti sähköä, kierrosvalvoja otti Seuran videoesityksen mukaansa ja toivoi voivansa sopia sen näyttämisestä 13 julistajan seurakunnalle jonkun sellaisen saarelaisen kanssa, jolla oli generaattori, videonauhuri ja televisiovastaanotin. Mahdollisuudet näyttivät heikoilta. Suureksi yllätykseksi saatiin tietää, että valtakunnansalin lähistöllä asui muuan kauppias, jolla oli nuo kaikki kolme välinettä! Kysyttäessä hän suostuikin esittämään videonauhan kotonaan. Kun veljet saapuivat miehen taloon, he tapasivat melkoisen joukon ihmisiä seuraamasta lännenfilmiä. Se keskeytettiin viipymättä, ja tilalle pantiin Seuran videonauha. Kaikki jäivät katsomaan sitä. Paikalla oli yhteensä runsaat 80 henkeä. Eristyneisyydestään huolimatta veljistä oli suurenmoista nähdä, miten mahtava Jehovan järjestö on, ja tuntea kuuluvansa siihen. Videoesitys sai erään naisen tulemaan seuraavaan kokoukseen valtakunnansaliin. Hän sanoi sen olleen paras videonauha, minkä hän oli koskaan nähnyt!”

Uusi videonauha, ”Raamattu – täsmällistä historiaa, luotettavia ennustuksia”, on valmis levitykseen. Se on kolmiosaisen sarjan ensimmäinen osa.

Vartiotornin maatilat

Suurin osa Yhdysvaltojen Beetel-perheen tarvitsemasta ruoasta tuotetaan Vartiotornin maatiloilla ja jaetaan sieltä eteenpäin. Siellä toimii väliaikaisesti myös Vartiotornin raamattukoulu Gilead, jossa eri puolilta maailmaa tulleita veljiä ja sisaria valmennetaan lähetystyöhön. Lisäksi siellä painetaan Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä levitettäväksi Yhdysvalloissa.

Vartiotornin maatiloilla toimiva tietokoneosasto auttaa Seuran maailmanlaajuisen, monikielisen tietokonejärjestelmän avulla raamatullisen kirjallisuuden latomisessa, kääntämisessä ja julkaisemisessa nyt kolmella uudella kielellä entisten 208 kielen lisäksi. Yksi huomattava tapahtuma oli myös Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen viitelaitoksen (engl.) julkaiseminen tietokonelevykkeenä. Tietokonetta käyttävät voivat tämän Uuden maailman käännöksen levykeversion ansiosta etsiä Raamatusta tietoja nopeasti.

Pattersonin hanke

Vartiotornin koulutuskeskuksen rakennustyöt ovat edenneet hämmästyttävällä vauhdilla. Yhdeksän rakennusta on jo saatu valmiiksi samoin kuin viemäristö ja vedenpuhdistamo. Yhdeksän rakennusta on tekeillä, ja neljää muuta aletaan rakentaa tämän vuoden aikana. Hankkeessa työskentelee runsaat 800 veljeä ja sisarta joka päivä. Gilead-koulu muuttaa lopulta tähän keskukseen. Lisäksi hallintoelin ilmoitti, että koulutuskeskukseen siirretään joitakin maailmanlaajuiseen valmennukseen liittyviä osastoja.

Palvelijoiden valmennuskoulu hyödyttää yhä useampia

PALVELIJOIDEN valmennuskoulusta valmistui palvelusvuoden 1992 aikana yhteensä 14 kurssia 10 maassa. Se pidettiin ensimmäistä kertaa Australiassa, Meksikossa, Nigeriassa ja Ruotsissa. Entistä useammille veljille avautui näin mahdollisuus saada erityisvalmennusta. Kun ensimmäistä kertaa Sydneyssä pidetyn kurssin australialaiset ja uusseelantilaiset oppilaat esittivät kiitoksensa, he sanoivat kurssin tason ja laajuuden koskettaneen heitä syvästi. Meksikon ensimmäisen kurssin osanottajat totesivat, että he olivat opintojensa ansiosta päässeet lähemmäksi Jehovaa ja hänen järjestöään. Nigeriassa pidetyltä kurssilta tulleessa kirjeessä oppilaat kertoivat vahvistuneensa päätöksessään parantaa palveluksensa ja palvontansa laatua ymmärtäessään nyt paremmin Jehovan lahjojen moninaisuuden. Ruotsissa koulu pidettiin englanniksi, ja siinä oli mukana naimattomia vanhimpia ja avustavia palvelijoita Hollannista, Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Tanskasta. He tajusivat entistä selvemmin, että kaikkien eri elämänalueiden, muun muassa seurakunnassa tehtävän opetus- ja paimennustyön sekä kenttäpalveluksen, on pohjauduttava Jumalan sanaan.

Kaikissa maissa, missä koulu pidettiin, veljet sanoivat päättäneensä tukea täysin seurakuntiaan ja hoitaa samoin muita tehtäviään Jehovan eteenpäin menevässä järjestössä. Tästä koulusta valmistuneet veljet palvelevat nyt yli 50 maassa. Heidät on nimitetty hoitamaan eri tehtäviä seurakunnissa, haaratoimistoissa, kierroksilla ja lähetyskentillä.

Haaratoimistojen vihkiäisiä Jehovan onnellisen kansan hyödyksi

”AUTUAS se kansa, jonka Jumala Herra [”Jehova”, UM] on!” (Ps. 144:15.) Jehovan todistajat tuntevat näin kautta maailman. Uuden haaratoimistorakennuksen valmistuminen jossakin maassa on heille aivan erityinen ilonaihe. Koska Jehovan kansa ei ole antanut vaihtuvan maailmannäyttämön pettää itseään, Jehova on siunannut sitä kasvulla.

Suomi

Kesäkuun 13. päivä 1992 alkoi poikkeuksellisen lämpimänä Vantaalla. Haaratoimistoa oli laajennettu vuoden ja kolmen kuukauden ajan, ja vihkiäisten hetki oli nyt koittanut! Tilaisuuteen oli kutsuttu 99 Beetel-perheen jäsentä, yli 100 tilapäistä rakentajaa ja maan kaikki matkavalvojat. Valtakunnansaliin, ruokasaliin ja uuden rakennuksen tiloihin kokoontui yhteensä 559 henkeä kuuntelemaan vihkiäispuhetta.

Beetel-kotia on sen rakentamisen jälkeen laajennettu seitsemän kertaa. Robert Tracy, joka oli Pohjoismaissa vyöhykevierailulla, sanoi vihkiäispuheessaan: ”Naapurimaassanne Ruotsissa sanottiin, että täällä Suomessa te rakennatte koko ajan.” Haaratoimiston vanhemmassa osassa ovat uudenaikaiset painokoneet, sitomo, postitus, toimistot ja asuntoja. Uuden, viisikerroksisen siiven pinta-ala on 7200 neliömetriä, ja siinä on 39 asuinhuonetta, terveydenhoitotilat, 2 saunaa ja varastotiloja. Tämä uusi laajennos on suurin, mitä haaratoimistoon on koskaan tehty. Kompleksin lattiapinta-ala on nyt kaiken kaikkiaan 21600 neliömetriä.

Suomi on Venäjän naapurimaa ja toimi vuosikymmenien ajan porttina länsimaailman ja entisen Neuvostoliiton välillä. Haaratoimistossa painetaankin suomenkielisen kirjallisuuden lisäksi myös vironkielistä Vartiotornia sekä julkaisuja liettuaksi ja latviaksi. Suomen 18316 julistajaa ovat hyvin iloisia siitä, että Jehova on nyt palkinnut palvelijansa antamalla heille edun saada tukea hänen Itä-Euroopassa tehtävää työtään. Beetel-kodin uusi laajennos on suuri siunaus, joka hyödyttää kaikkia tuon alueen Jehovan todistajia.

Thaimaa

Thaimaan Jehovan todistajilla oli 8. helmikuuta 1992 syytä riemuun: heidän uusi Beetel-kotinsa vihittiin. Se oli kaksi vuotta kestäneen kovan työn huipennus. Miksi näitä uusia tiloja tarvittiin?

Ensimmäinen Beetel-koti perustettiin Thaimaahan vuonna 1947, jolloin koko maassa oli 31 hyvän uutisen julistajaa. Samassa vuokratussa rakennuksessa asui myös lähetystyöntekijöitä. Julistajien määrä oli vuonna 1962 kasvanut yli 300:aan, ja kolmesta beeteliläisestä ja muutamasta lähetystyöntekijästä koostuva henkilökunta muutti vastavalmistuneeseen, Seuran omistamaan rakennukseen. Seuraavien 25 vuoden aikana julistajien määrä kolminkertaistui ja Beetel-perheen jäsenten määrä kasvoi 16:een. Koska taloa ei voitu laajentaa tuolla bangkokilaisella asuinalueella, hallintoelin suositti haaratoimistokomitealle uuden kiinteistön hankkimista. Pitkän etsinnän jälkeen veljet löysivät lopulta vuonna 1987 sopivan tontin eräältä uudelta esikaupunkialueelta.

Ennen kuin rakennustyöt saattoivat alkaa, oli puolen hehtaarin suuruista palstaa korotettava metrin verran, jotta vedet eivät tulvisi sisään sadekautena. Sitten oli rakennettava kaksikerroksinen talo, jonka kokonaislattiapinta-ala olisi noin 3000 neliömetriä valtakunnansali mukaan luettuna. Lisäksi oli pystytettävä vajaan 400 metrin pituinen ympärysmuuri; se koottaisiin 1200 betonielementistä 145 paalun päälle, joista kukin olisi 6 metriä pitkä. Kuka tämän kaiken tekisi? Olisiko noin 900 julistajan joukossa riittävästi vapaaehtoisia työntekijöitä, jotka muodostaisivat ”rakennusperheen” ja tukisivat hanketta, niin että se saataisiin valmiiksi tarvitsematta turvautua ulkopuoliseen apuun kovin suuressa määrin? Edellisen Beetel- ja lähetyskodin oli rakentanut alusta loppuun kaupallinen yhtiö.

Kutsut lähetettiin vuonna 1987 kaikille maan 33 seurakunnalle, ja vastaus oli hyvin ilahduttava. Sellaisia vapaaehtoisia työntekijöitä, joilla oli joitakin erityistaitoja, oli vain vähän, mutta monet veljet ja sisaret tarjoutuivat alttiisti käytettäviksi ja olivat valmiita antamaan ilmaiseksi aikaansa ja voimiaan sekä oppimaan uusia taitoja itse työmaalla (Ps. 110:3). Bangkokin alueen kahdeksan seurakunnan julistajat käyttivät kaksi vuotta kestäneen rakennusvaiheen aikana arviolta seitsemisen tuntia kuussa rakennuksella. Kenttäpalvelustunneissa se ei kuitenkaan juuri näkynyt. Erittäin tärkeä – ja suuresti arvostettu – oli niiden 37 kansainvälisen vapaaehtoisen rakentajan panos, jotka tulivat neljästä maasta.

Vihkiäiset olivat todella iloinen ja ikimuistoinen juhla kaikille 427 kutsuvieraalle. Heidän joukossaan oli edustajia kuudesta Aasian ja Tyynenmeren alueen haaratoimistosta. Vyöhykevalvoja, veli H. V. Mouritz, kiinnitti vihkiäispuheessaan huomiota siihen, että Jehova on kautta historian järjestänyt kansalleen aina sen, mitä se on tarvinnut suorittaakseen hänen työnsä ja palvellakseen häntä. Ohjelman päätyttyä kaikki läsnäolijat tunsivat saaneensa paljon rohkaisua saarnaamistyön jatkamiseen uudistunein voimin.

Kasvusta kertoo myös se, että hallintoelimen jäsenet vihkivät kaksi haaratoimistoa Länsi-Intian saaristossa vuonna 1992: Milton G. Henschel vihki Leewardsaarten haaratoimiston 2. helmikuuta ja John E. Barr Bahamasaarten haaratoimiston 8. helmikuuta.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 5]

Hyvää uutista saarnattiin yli miljardi tuntia 229 maassa, muun muassa Irkutskin kaupungissa Siperiassa

[Kuvat s. 12]

Sveitsiläiset Jehovan todistajat paketoivat ruokaa ja vaatteita Itä-Eurooppaa varten. Myös Hollanti, Italia, Itävalta, Ruotsi, Suomi ja Tanska osallistuivat avustuspalvelukseen

[Kuvat s. 14, 15]

Hurrikaani Andrew hävitti Etelä-Floridaa 24. elokuuta 1992 ja jätti 3500 Jehovan todistajaa kodittomiksi

[Kuvat s. 19]

Kello 6.00 Seuran kuorma-auto lähtee hakemaan pyykkiä Brooklynin 21 asuntolasta

Saavuttuaan Furman Street 360:een koko auto nostetaan hissillä kahdeksanteen kerrokseen, missä sen kuorma puretaan

[Kuvat s. 20, 21]

1.Vaatteista etsitään numerotunnus

2.Yhdessä huoneessa jyrisee 14 tietokoneohjattua pesukonetta, joihin mahtuu 15–200 kiloa pyykkiä. Koneellinen suuressa pesukoneessa vastaa yli 1000 paidan pesemistä kotikäyttöön tarkoitetussa koneessa

3.Pesty ja kuivatettu pyykki lähetetään silitettäväksi. Päivittäin silitetään yli 4500 pukinetta

Kemiallisessa pesulassa käsitellään 3000–4000 vaatetta joka viikko. Vuonna 1991 siellä pestiin 70000 kiloa pyykkiä

[Kuvat s. 22]

Sands Street 90:ssä sijaitseva 30-kerroksinen, tornimainen asuinrakennus erottuu helposti Brooklynin siluetista. Katutason yläpuolella olevat ensimmäiset kymmenen kerrosta valmistuvat suunnitelmien mukaan vuoden 1993 loppuun mennessä.

90 Sands Street

[Kuvat s. 26, 27]

Texcoco, Meksiko, tammikuu 1992

Sydney, Australia, elokuu 1992

Igieduma, Nigeria, maaliskuu 1992

Örebro, Ruotsi, toukokuu 1992

[Kuvat s. 28, 29]

Suomi

Suomen haaratoimistoon tehty suuri laajennos vihittiin 13. kesäkuuta 1992

[Kuvat s. 30]

Bahamasaaret

Bahamasaarten haaratoimisto ja konventtisali vihittiin 8. helmikuuta 1992

Thaimaa

Thaimaan uuden Beetel-kodin vihkiäiset olivat 8. helmikuuta 1992

Leewardsaaret

Leewardsaarten (Antiguan) haaratoimisto vihittiin 2. helmikuuta 1992