Todellinen Saaran tytär

ÄITINI oli lämminsydäminen ja seurallinen ihminen, joka rakasti Raamattua. Kun hän tapasi Manadossa Pohjois-Sulawesissa asuvan lähetystyöntekijän Gertrud Ottin, hän alkoi mielellään tutkia Raamattua ja tuli totuuteen. Mutta isäni Erwin, joka oli huomattava pankkiiri ja myöhemmin Jakartan pörssin puheenjohtaja, vastusti ankarasti äidin uutta uskoa.

Eräänä päivänä isäni esitti äidille uhkavaatimuksen.

”Uskontosi tai aviomiehesi – sinun täytyy valita!” hän raivosi.

Äitini mietti pitkään ja hartaasti. Sitten hän vastasi lempeästi: ”Tahdon molemmat – aviomieheni ja Jehovan.”

Isäni oli sanaton, ja hänen vihansa laantui.

Aikaa myöten isästäni tuli suvaitsevaisempi, koska hän rakasti äitiäni hyvin paljon ja arvosti suuresti tämän viisautta.

Äitini halusi kuitenkin, että myös hänen aviomiehestään tulisi Jehovan palvoja. Kun hän oli rukoillut hartaasti asian suhteen, hänelle tuli mieleen, että isäni piti kovasti kielten opiskelemisesta. Siksi hän päätti asetella englanninkielisiä raamatunjakeita eri puolille kotia. ”Yritän parantaa englannin taitoani”, äiti sanoi isälle. Äiti tiesi myös, että isä arvosti julkista puhumista, joten hän pyysi isää avukseen harjoitellessaan teokraattisen palveluskoulun puheita. Isä otti tehtävän vastaan. Koska isä oli vieraanvarainen, äiti kysyi, voisivatko he majoittaa vierailevan kierrosvalvojan. Isä suostui. Äiti tiesi myös, että isä rakasti perhettään, joten hän lempeästi vihjaisi tälle mahdollisuudesta istua kanssamme kristillisissä konventeissa. Niin isä tekikin.

Äitini kärsivällinen ja hienovarainen menettely pehmensi vähitellen isän sydäntä. Myöhemmin kun perheemme asui Englannissa, hän kävi kokouksissa ja ystävystyi John Barrin kanssa, josta tuli Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen. Samana vuonna isäni kastettiin, mikä toi äidille suunnatonta iloa. Seuraavina vuosina hän suorastaan hukutti äitini rakkaudenosoituksiin.

Jotkut ystävistämme vertaavat äitiäni Lyydiaan, ensimmäisen vuosisadan kristittyyn naiseen, joka osoitti huomattavaa vieraanvaraisuutta (Apt. 16:14, 15). Minä kuitenkin usein ajattelen hänen olleen kuin Saara, joka oli mielellään alamainen aviomiehelleen Abrahamille (1. Piet. 3:4–6). Äitini oli hyväsydäminen, kunnioittava ja hengellismielinen nainen. Hän teki vaikutuksen kaikkiin, jotka tunsivat hänet. Hänen esimerkkinsä auttoi isääni omaksumaan totuuden. Minulle hän oli todellinen Saaran tytär.