2. Aikakirja

18 Josafat sai paljon rikkautta ja kunniaa,+ mutta järjestämänsä avioliiton kautta hänestä tuli Ahabin+ sukulainen. 2 Joitain vuosia myöhemmin hän meni Ahabin luo alas Samariaan,+ ja Ahab uhrasi paljon lampaita ja nautoja hänen ja hänen kanssaan olleiden puolesta. Ahab suostutteli häntä hyökkäämään Ramot-Gileadiin.+ 3 Israelin kuningas Ahab sanoi Juudan kuninkaalle Josafatille: ”Lähdetkö kanssani Ramot-Gileadiin?” Tämä vastasi hänelle: ”Minä tulen mukaasi. Minun kansani on sinun kansasi, ja se tukee sinua sodassa.”

4 Josafat sanoi kuitenkin Israelin kuninkaalle: ”Tiedustelehan ensin, mitä Jehova sanoo.”+ 5 Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, 400 miestä, ja kysyi heiltä: ”Pitäisikö meidän lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan, vai pitäisikö minun olla lähtemättä?” He vastasivat: ”Lähde! Tosi Jumala antaa sen kuninkaan käsiin.”

6 Silloin Josafat sanoi: ”Eikö täällä ole ketään Jehovan profeettaa?+ Tiedustellaan myös hänen kauttaan.”+ 7 Siihen Israelin kuningas sanoi Josafatille: ”On vielä yksi mies,+ jonka kautta voimme tiedustella asiaa Jehovalta, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan profetoi minusta hyvää vaan aina pahaa.+ Hän on Jimlan poika Mikaja.” Josafat kuitenkin sanoi: ”Kuningas ei saisi puhua noin.”

8 Niinpä Israelin kuningas kutsui luokseen hovivirkamiehen ja sanoi: ”Hae tänne pian Jimlan poika Mikaja.”+ 9 Israelin kuningas ja Juudan kuningas Josafat istuivat kumpikin kuninkaallisessa asussaan valtaistuimellaan. He istuivat puimatantereella Samarian portin luona, ja kaikki profeetat profetoivat heidän edessään. 10 Kenaanan poika Sidkia teki itselleen rautasarvet ja sanoi: ”Näin sanoo Jehova: ’Näillä sinä pusket* syyrialaisia, kunnes hävität heidät perin pohjin.’” 11 Kaikki muutkin profeetat profetoivat samalla tavalla: ”Mene ylös Ramot-Gileadiin, niin sinä voitat.+ Jehova antaa sen kuninkaan käsiin.”

12 Viestinviejä, joka oli mennyt kutsumaan Mikajaa, sanoi hänelle: ”Profeetat lupaavat kaikki kuninkaalle hyvää. Pyydän, että puhuisit samalla tavalla kuin he+ ja lupaisit hyvää.”+ 13 Mutta Mikaja vastasi: ”Niin varmasti kuin Jehova elää, minä puhun sen, mitä Jumalani sanoo.”+ 14 Sitten hän tuli kuninkaan luo ja kuningas kysyi häneltä: ”Mikaja, pitäisikö meidän lähteä sotaan Ramot-Gileadiin, vai pitäisikö minun olla lähtemättä?” Hän vastasi heti: ”Lähde, niin sinä voitat. Heidät annetaan teidän käsiinne.” 15 Siihen kuningas sanoi hänelle: ”Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totta Jehovan nimessä?” 16 Niin hän sanoi: ”Minä näen kaikki israelilaiset hajallaan vuorilla kuin lampaat ilman paimenta.+ Jehova sanoi: ’Näillä ei ole isäntää. Menköön jokainen rauhassa takaisin kotiinsa.’”

17 Silloin Israelin kuningas sanoi Josafatille: ”Enkö sanonut sinulle, että hän ei profetoi minusta hyvää vaan ainoastaan pahaa?”+

18 Sitten Mikaja sanoi: ”Kuule sen vuoksi Jehovan sana: Minä näin Jehovan istuvan valtaistuimellaan+ ja koko taivaan armeijan+ seisovan hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.+ 19 Jehova sanoi: ’Kuka johtaisi Israelin kuninkaan Ahabin harhaan, niin että hän menee Ramot-Gileadiin ja kaatuu siellä?’ Yksi sanoi yhtä, ja toinen sanoi toista. 20 Eräs henki*+ tuli esiin, asettui seisomaan Jehovan eteen ja sanoi: ’Minä harhautan häntä.’ Jehova kysyi häneltä: ’Millä tavalla?’ 21 Hän vastasi: ’Minä menen ja panen kaikki hänen profeettansa kertomaan valheita.’* Silloin hän sanoi: ’Sinä harhautat häntä, ja sinä myös onnistut. Mene ja tee niin.’ 22 Nyt Jehova on pannut nämä profeettasi kertomaan valheita,+ mutta Jehova on päättänyt, että onnettomuus kohtaa sinua.”

23 Kenaanan poika Sidkia+ tuli nyt esiin, löi Mikajaa+ poskelle+ ja sanoi: ”Miten muka Jehovan henki on jättänyt minut ja puhuu sinulle?”+ 24 Mikaja vastasi: ”Näet sen sinä päivänä, jona piiloudut sisimpään huoneeseen.” 25 Silloin Israelin kuningas sanoi: ”Ota Mikaja ja vie hänet kaupunginpäällikkö Amonin ja kuninkaan pojan Joasin luo. 26 Sano heille: ’Näin sanoo kuningas: ”Pankaa tämä vankilaan+ ja antakaa hänelle tavallista pienempi annos vettä ja leipää, kunnes palaan turvallisesti.”’” 27 Mutta Mikaja sanoi: ”Jos tosiaan palaat turvallisesti, Jehova ei ole puhunut minulle.”+ Hän lisäsi: ”Painakaa tämä mieleenne, te kaikki.”*

28 Sitten Israelin kuningas ja Juudan kuningas Josafat lähtivät ylös Ramot-Gileadiin.+ 29 Israelin kuningas sanoi Josafatille: ”Minä pukeudun tuntemattomaksi ja lähden taisteluun, mutta laita sinä päällesi kuninkaallinen asu.” Niin Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi, ja he lähtivät taisteluun. 30 Syyrian kuningas oli antanut vaunujoukkojensa päälliköille käskyn: ”Älkää taistelko kenenkään muun kuin Israelin kuninkaan kanssa, älkää pienten älkääkä suurten.” 31 Kun vaunujoukkojen päälliköt näkivät Josafatin, he ajattelivat: ”Tuo on Israelin kuningas.” Siksi he kääntyivät taistelemaan häntä vastaan, ja Josafat alkoi huutaa apua,+ jolloin Jehova auttoi häntä. Jumala ohjasi heidät heti pois hänen luotaan. 32 Kun vaunujoukkojen päälliköt huomasivat, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, he lakkasivat saman tien ajamasta häntä takaa.

33 Eräs mies ampui jousella sattumanvaraisesti mutta osuikin Israelin kuningasta panssaripaidan saumakohtaan. Kuningas sanoi vaununajajalleen: ”Käänny ympäri ja vie minut pois taistelusta,* koska olen haavoittunut pahasti.”+ 34 Taistelu riehui kiivaana koko päivän, ja Israelin kuningasta täytyi pitää pystyssä vaunuissa syyrialaisten edessä iltaan asti. Auringonlaskun aikaan hän kuoli.+