2. Samuelin kirja

18 Sitten Daavid laski kanssaan olevat miehet ja asetti heille tuhannen- ja sadanpäälliköitä.+ 2 Daavid lähetti liikkeelle kolmasosan miehistä Joabin+ johdolla,* kolmasosan Joabin veljen Abisain,+ Serujan+ pojan, johdolla ja kolmasosan gatilaisen Ittain+ johdolla. Kuningas sanoi sitten miehille: ”Minäkin lähden teidän kanssanne.” 3 Mutta he sanoivat: ”Et saa lähteä.+ Jos me pakenisimme, kukaan ei välittäisi siitä,* ja jos puolet meistä kuolisi, kukaan ei välittäisi siitä, koska sinä vastaat kymmentätuhatta meistä.+ Siksi olisi parempi, jos lähettäisit meille apua kaupungista.” 4 Kuningas sanoi heille: ”Teen niin kuin parhaaksi näette.” Niin kuningas seisoi kaupungin portin vieressä, ja kaikki miehet lähtivät liikkeelle sadan ja tuhannen miehen joukkoina. 5 Sitten kuningas käski Joabia, Abisaita ja Ittaita: ”Kohdelkaa nuorta miestä Absalomia lempeästi* minun tähteni.”+ Kaikki miehet kuulivat, kun kuningas antoi kaikille päälliköille tämän Absalomia koskevan käskyn.

6 Miehet lähtivät kaupungista Israelia vastaan, ja taistelu käytiin Efraiminmetsässä.+ 7 Siellä Daavidin palvelijat voittivat israelilaiset,+ ja surmansa saaneita oli sinä päivänä joukoittain, 20 000 miestä. 8 Taistelu oli levinnyt koko tuolle seudulle, ja metsä oli vaatinut sinä päivänä enemmän uhreja kuin miekka.

9 Absalom havaitsi lopulta olevansa vastakkain Daavidin palvelijoiden kanssa. Absalom ratsasti muulilla, ja muuli kulki erään suuren puun tiheän oksiston alta. Silloin hänen hiuksensa takertuivat suureen puuhun, niin että hän jäi riippumaan ilmaan,* kun muuli, jolla hän oli ratsastanut, jatkoi matkaansa. 10 Eräs mies näki sen ja kertoi Joabille:+ ”Näin, että Absalom riippuu suuressa puussa.” 11 Joab sanoi miehelle: ”Jos näit sen, miksi et lyönyt häntä kuoliaaksi siihen paikkaan? Silloin olisin mielelläni antanut sinulle 10 sekeliä hopeaa* ja vyön.” 12 Mutta mies sanoi Joabille: ”Vaikka minulle annettaisiin* 1 000 sekeliä hopeaa,* en voisi nostaa kättäni kuninkaan poikaa vastaan. Mehän kuulimme, kun kuningas käski sinua, Abisaita ja Ittaita: ’Katsokaa, ettei kukaan vahingoita nuorta miestä Absalomia.’+ 13 Jos en olisi totellut vaan olisin tappanut hänet,* se ei olisi mitenkään voinut pysyä salassa kuninkaalta, etkä sinä olisi suojellut minua.” 14 Siihen Joab sanoi: ”Minä en enää tuhlaa aikaa sinun kanssasi!” Hän otti kolme terävää keppiä* käteensä ja iski ne Absalomin sydämeen, kun tämä oli vielä elossa ja riippui suuressa puussa. 15 Sitten kymmenen Joabin aseita kantavaa palvelijaa tuli paikalle ja löi Absalomin kuoliaaksi.+ 16 Joab puhalsi torveen, ja miehet palasivat ajamasta Israelia takaa. Näin Joab keskeytti taistelun. 17 He ottivat Absalomin, heittivät hänet metsässä suureen kuoppaan ja kasasivat hänen päälleen hyvin suuren kiviröykkiön.+ Kaikki israelilaiset pakenivat kukin kotiinsa.

18 Absalom oli eläessään pystyttänyt itselleen patsaan Kuninkaanlaaksoon.*+ Hän näet sanoi: ”Minulla ei ole poikaa, joka säilyttäisi nimeni.”+ Niinpä hän antoi patsaalle oman nimensä, ja sitä kutsutaan vielä nykyäänkin Absalomin muistomerkiksi.

19 Sadokin poika Ahimaas+ sanoi: ”Saanhan juosta viemään kuninkaalle uutiset, sillä Jehova on huolehtinut siitä, että oikeus tapahtuu, vapauttamalla hänet hänen vihollistensa käsistä.”+ 20 Mutta Joab sanoi hänelle: ”Tänään sinä et ole uutisten viejä. Jonain toisena päivänä voit viedä uutisia, mutta tänään et saa viedä uutisia, koska kuninkaan oma poika on kuollut.”+ 21 Sitten Joab sanoi eräälle kuusilaiselle:+ ”Mene, kerro kuninkaalle, mitä olet nähnyt.” Silloin kuusilainen kumarsi Joabille ja lähti juoksemaan. 22 Sadokin poika Ahimaas sanoi jälleen Joabille: ”Kävi miten kävi, annathan minun juosta kuusilaisen perään.” Mutta Joab sanoi: ”Miksi sinun pitäisi juosta, poikani, kun sinulla ei ole mitään uutisia kerrottavana?” 23 Silti hän sanoi: ”Kävi miten kävi, anna minun juosta.” Joab sanoi hänelle: ”Juokse!” Niin Ahimaas juoksi Jordanin alangon* tietä ja ohitti lopulta kuusilaisen.

24 Daavid istui kahden kaupunginportin välissä,+ ja vartiomies+ nousi muurissa olevan portin katolle. Hän nosti katseensa ja näki miehen juoksevan yksinään. 25 Silloin vartiomies huusi ja ilmoitti asian kuninkaalle. Kuningas sanoi: ”Jos hän on yksin, hänellä on uutisia kerrottavana.” Kun mies tuli kaiken aikaa lähemmäksi, 26 vartiomies näki toisen miehen juoksevan. Silloin vartiomies huusi portinvartijalle: ”Katso! Toinen mies juoksee yksinään!” Kuningas sanoi: ”Hänkin tuo uutisia.” 27 Vartiomies sanoi: ”Ensimmäinen mies näyttää minusta juoksevan kuin Sadokin poika Ahimaas.”+ Kuningas sanoi: ”Hän on hyvä mies, ja hän tuo hyviä uutisia.” 28 Ahimaas huusi kuninkaalle: ”Kaikki hyvin!” Sitten hän kumartui kuninkaan edessä maahan asti ja sanoi: ”Ylistetty olkoon Jumalasi Jehova! Hän on luovuttanut herralleni, kuninkaalle, miehet, jotka kapinoivat* sinua vastaan!”+

29 Mutta kuningas kysyi: ”Onko nuorella miehellä Absalomilla kaikki hyvin?” Ahimaas vastasi: ”Näin, että oli kova hälinä, kun Joab lähetti kuninkaan palvelijan ja minut, palvelijasi, mutta en tiennyt, mistä oli kyse.”+ 30 Kuningas sanoi: ”Astu sivuun, seiso tässä.” Silloin hän astui sivuun ja jäi seisomaan.

31 Sitten kuusilainen saapui+ ja sanoi: ”Tuon herralleni, kuninkaalle, uutisia: Jehova on tänään huolehtinut siitä, että oikeus tapahtuu, vapauttamalla sinut kaikkien sinua vastaan kapinoineiden käsistä.”+ 32 Kuningas kuitenkin kysyi kuusilaiselta: ”Onko nuorella miehellä Absalomilla kaikki hyvin?” Kuusilainen vastasi: ”Käyköön herrani, kuninkaan, kaikille vihollisille ja kaikille niille, jotka ovat kapinoineet sinua vastaan vahingoittaakseen sinua, niin kuin kävi tuolle nuorelle miehelle!”+

33 Kuningas järkyttyi tästä, nousi itkien porttikäytävän päällä olevaan kattohuoneeseen ja sanoi mennessään: ”Poikani Absalom, poikani, poikani Absalom! Kunpa minä olisin kuollut sinun sijastasi, Absalom, poikani, poikani!”+