ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA

1 Alussa Jumala loi taivaan ja maan.+

2 Maa oli vailla muotoa ja autio,* ja syvien* vesien yläpuolella vallitsi pimeys.+ Jumalan henki*+ liikehti vesien yläpuolella.+

3 Jumala sanoi: ”Tulkoon valoa.” Silloin valoa tuli.+ 4 Sen jälkeen Jumala näki, että valo oli hyvä, ja Jumala alkoi erottaa valoa pimeydestä. 5 Jumala nimesi valon päiväksi ja pimeyden yöksi.+ Tuli ilta ja tuli aamu; tämä oli ensimmäinen päivä.

6 Sitten Jumala sanoi: ”Tulkoon vesien väliin avara tila,*+ ja erotkoot vedet vesistä.”+ 7 Sen jälkeen Jumala ryhtyi tekemään avaraa tilaa ja erottamaan vesiä, jotka olisivat sen alapuolella, vesistä, jotka olisivat sen yläpuolella.+ Ja tapahtui niin. 8 Jumala nimesi avaran tilan taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu; tämä oli toinen päivä.

9 Sitten Jumala sanoi: ”Kokoontukoot taivaan alla olevat vedet yhteen paikkaan, ja tulkoon kuiva maanpinta näkyviin.”+ Ja tapahtui niin. 10 Jumala nimesi kuivan maanpinnan maaksi+ ja yhteen kokoontuneet vedet mereksi.+ Jumala näki, että niin oli hyvä.+ 11 Sitten Jumala sanoi: ”Kasvakoon maasta lajiensa* mukaan heinäkasveja, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, joiden hedelmissä on siemeniä.” Ja tapahtui niin. 12 Maa alkoi tuottaa lajeittain heinäkasveja, siementä tekeviä kasveja+ ja puita, joiden hedelmissä on siemeniä. Jumala näki, että niin oli hyvä. 13 Tuli ilta ja tuli aamu; tämä oli kolmas päivä.

14 Sitten Jumala sanoi: ”Tulkoon valonlähteitä+ taivaan avaraan tilaan erottamaan päivä ja yö toisistaan.+ Ne osoittavat vuodenajat, päivät ja vuodet.+ 15 Ne ovat taivaan avarassa tilassa valonlähteinä loistamassa maan päälle.” Ja tapahtui niin. 16 Jumala ryhtyi tekemään kahta suurta valonlähdettä – suurempaa hallitsemaan päivää+ ja vähäisempää hallitsemaan yötä – ja myös tähtiä.+ 17 Niin Jumala pani ne taivaan avaraan tilaan loistamaan maan päälle, 18 hallitsemaan päivää ja yötä sekä erottamaan valon ja pimeyden toisistaan.+ Jumala näki, että niin oli hyvä. 19 Tuli ilta ja tuli aamu; tämä oli neljäs päivä.

20 Sitten Jumala sanoi: ”Kuhiskoot vedet eläviä olentoja,* ja lentäköön maan yllä taivaan avarassa tilassa lentäviä luomuksia.”+ 21 Niin Jumala loi suuret merieläimet ja kaikki vesissä kuhisevat elävät olennot* lajeittain sekä kaikki siivekkäät lentävät luomukset lajeittain. Jumala näki, että niin oli hyvä. 22 Sen jälkeen Jumala siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää* ja täyttäkää merien vedet,+ ja lisääntykööt lentävät luomukset maan päällä.” 23 Tuli ilta ja tuli aamu; tämä oli viides päivä.

24 Sitten Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa eläviä olentoja* lajeittain, kotieläimiä, ryömiviä eläimiä* ja maan villieläimiä lajeittain.”+ Ja tapahtui niin. 25 Jumala ryhtyi tekemään maan villieläimiä lajeittain, kotieläimiä lajeittain ja kaikkia maan päällä ryömiviä eläimiä lajeittain. Jumala näki, että niin oli hyvä.

26 Sitten Jumala sanoi: ”Tehkäämme+ ihminen kuvaksemme,+ kaltaiseksemme,+ ja vallitkoon hän meren kaloja, taivaan lentäviä luomuksia, kotieläimiä ja koko maata sekä kaikkia ryömiviä eläimiä, jotka liikkuvat maan päällä.”+ 27 Jumala ryhtyi luomaan ihmistä kuvakseen; Jumalan kuvaksi hän loi hänet. Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.+ 28 Lisäksi Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää,* täyttäkää maa+ ja ottakaa se valtaanne+ ja vallitkaa+ meren kaloja, taivaan lentäviä luomuksia ja kaikkia maan päällä liikkuvia eläimiä.”

29 Sitten Jumala sanoi: ”Olen antanut teille kaikki siementä tekevät kasvit kaikkialla maan päällä ja kaikki puut, joiden hedelmissä on siemeniä. Ne ovat teille ravinnoksi.+ 30 Jokaiselle maan villieläimelle, taivaan lentävälle luomukselle ja kaikelle maan päällä liikkuvalle – kaikelle, mikä elää* – olen antanut kaikki vihreät kasvit ravinnoksi.”+ Ja tapahtui niin.

31 Sen jälkeen Jumala katsoi kaikkea, minkä hän oli tehnyt, ja se oli erittäin hyvää.+ Tuli ilta ja tuli aamu; tämä oli kuudes päivä.

2 Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa sekä kaikki, mitä niissä on.*+ 2 Seitsemänteen päivään mennessä Jumala oli saanut valmiiksi työnsä, jota hän oli tehnyt, ja seitsemäntenä päivänä hän alkoi levätä kaikesta tekemästään työstä.+ 3 Sitten Jumala siunasi seitsemännen päivän ja julisti sen pyhäksi, sillä sen aikana hän on levännyt luotuaan kaiken tarkoituksensa mukaisesti.

4 Tämä on kertomus siitä ajasta,* jolloin taivas ja maa luotiin, siitä päivästä, jona Jehova* Jumala teki maan ja taivaan.+

5 Maassa ei ollut vielä pensaita eikä muutakaan kasvillisuutta, koska Jehova Jumala ei ollut vielä antanut sataa maan päälle eikä ihmistä ollut viljelemässä maata. 6 Maasta nousi kuitenkin usvaa, ja se kasteli koko maanpinnan.

7 Sitten Jehova Jumala muodosti ihmisen maan tomusta+ ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen,*+ ja ihmisestä tuli elävä olento.*+ 8 Lisäksi Jehova Jumala istutti puutarhan Eedeniin,+ itään. Hän asetti sinne ihmisen, jonka hän oli muodostanut.+ 9 Jehova Jumala kasvatti maasta kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joissa oli hyvää syötävää. Hän kasvatti myös elämän puun+ keskelle puutarhaa sekä hyvän ja pahan tiedon puun.+

10 Eedenistä lähti joki, josta puutarha sai vettä, ja sieltä se jakautui neljäksi joeksi.* 11 Ensimmäisen nimi on Pison, ja se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa. 12 Tuon maan kulta on hyvää, ja siellä on myös bdelliumpihkaa ja onyksikiveä. 13 Toisen joen nimi on Gihon, ja se kiertää koko Kuusin maan. 14 Kolmannen joen nimi on Hiddekel,*+ ja se virtaa Assyrian+ itäpuolelle. Neljäs joki on Eufrat.+

15 Jehova Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään sitä ja huolehtimaan siitä.+ 16 Lisäksi Jehova Jumala antoi ihmiselle käskyn: ”Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä niin paljon kuin haluat,+ 17 mutta hyvän ja pahan tiedon puusta et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä varmasti kuolet.”+

18 Sitten Jehova Jumala sanoi: ”Ihmisen ei ole hyvä olla jatkuvasti yksin. Minä teen hänelle auttajan, joka täydentää häntä.”+ 19 Jehova Jumala oli muodostanut maasta kaikki maan villieläimet ja kaikki taivaan lentävät luomukset. Hän alkoi tuoda niitä ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen tämä antaisi kullekin elävälle olennolle,* ja kukin niistä sai sen nimen, jonka ihminen sille antoi.+ 20 Niin ihminen antoi nimet kaikille kotieläimille, taivaan lentäville luomuksille ja maan villieläimille, mutta ihmisellä ei ollut auttajaa, joka olisi täydentänyt häntä. 21 Siksi Jehova Jumala vaivutti ihmisen sikeään uneen, otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja sulki sitten lihan sen kohdalta. 22 Sen jälkeen Jehova Jumala teki miehestä ottamastaan kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo.+

23 Silloin mies sanoi:

24 Sen vuoksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja sitoutuu vaimoonsa,* ja heistä tulee yhtä lihaa.*+ 25 He olivat molemmat alasti,+ mies ja hänen vaimonsa, mutta he eivät tunteneet häpeää.

3 Käärme+ oli varovaisin* kaikista maan eläimistä, jotka Jehova Jumala oli tehnyt. Se kysyi naiselta: ”Onko Jumala tosiaan sanonut, että te ette saa syödä jokaisesta puutarhan puusta?”+ 2 Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä.+ 3 Mutta keskellä puutarhaa olevan puun+ hedelmästä Jumala on sanonut: ’Ette saa syödä siitä puusta ettekä koskea siihen. Jos teette niin, te kuolette.’” 4 Tähän käärme sanoi naiselle: ”Ette varmasti kuole.+ 5 Jumala tietää, että sinä päivänä, jona syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte hyvän ja pahan.”+

6 Nainen näki nyt, että puussa oli hyvää syötävää ja puu näytti houkuttelevalta – se oli kaunis katsella. Siksi hän otti sen hedelmää ja söi sitä.+ Myöhemmin hän antoi sitä myös miehelleen, kun tämä oli hänen kanssaan, ja mieskin söi sitä.+ 7 Silloin molempien silmät avautuivat, ja he tajusivat olevansa alasti. Sen vuoksi he sitoivat viikunanlehtiä yhteen ja kietoivat ne lanteilleen.+

8 Myöhemmin he kuulivat Jehova Jumalan äänen hänen vaeltaessaan puutarhassa päivän tuuliseen aikaan, ja mies ja hänen vaimonsa piiloutuivat Jehova Jumalalta puutarhan puiden sekaan. 9 Jehova Jumala kutsui miestä yhä uudelleen kysyen: ”Missä olet?” 10 Lopulta mies sanoi: ”Minä kuulin äänesi puutarhassa, mutta minua pelotti, koska olin alasti, ja siksi piilouduin.” 11 Siihen Jumala sanoi: ”Kuka sinulle kertoi, että olit alasti?+ Oletko syönyt siitä puusta, josta kielsin sinua syömästä?”+ 12 Mies vastasi: ”Nainen, jonka annoit minulle, antoi minulle hedelmän siitä puusta, ja minä söin.” 13 Sitten Jehova Jumala kysyi naiselta: ”Mitä oikein olet tehnyt?” Nainen vastasi: ”Käärme petti minut, ja minä söin.”+

14 Silloin Jehova Jumala sanoi käärmeelle:+ ”Koska olet tehnyt tämän, olet kirottu kaikkien kotieläinten ja kaikkien maan villieläinten joukossa. Vatsallasi tulet liikkumaan ja tomua tulet syömään niin kauan kuin elät. 15 Minä panen vihollisuuden+ sinun+ ja naisen+ välille ja sinun jälkeläistesi*+ ja hänen jälkeläisensä*+ välille. Hänen jälkeläisensä murskaa* sinun pääsi,+ ja sinä isket häntä kantapäähän.”*+

16 Naiselle hän sanoi: ”Minä teen raskaudestasi yhä vaivalloisempaa, ja lasten synnyttäminen on sinulle kivuliasta. Sinä tunnet voimakasta halua* olla miehesi kanssa, ja hän hallitsee sinua.”

17 Aadamille* hän sanoi: ”Koska kuuntelit vaimoasi ja söit siitä puusta, josta esitin kiellon:+ ’Et saa syödä siitä’, maa on kirottu sinun takiasi.+ Sadon saaminen siitä on sinulle työn ja tuskan takana niin kauan kuin elät.+ 18 Maa tulee kasvamaan orjantappuroita ja ohdakkeita, ja sinun on syötävä sen kasveja. 19 Sinä syöt leipää* otsa hiessä, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on tehty.+ Tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.”+

20 Tämän jälkeen Aadam antoi vaimolleen nimeksi Eeva,* koska hänestä tulisi kaikkien elävien äiti.+ 21 Jehova Jumala vaatetti Aadamin ja hänen vaimonsa tekemällä heille pitkät vaatteet nahasta.+ 22 Jehova Jumala sanoi sitten: ”Ihmisestä on tullut meidän kaltaisemme, niin että hän tietää hyvän ja pahan.+ Ettei hän nyt vain ojentaisi kättään, ottaisi hedelmää elämän puusta,+ söisi sitä ja eläisi ikuisesti...”* 23 Sen jälkeen Jehova Jumala ajoi hänet pois Eedenin puutarhasta+ viljelemään maata, josta hänet oli tehty.+ 24 Niin hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit+ ja jatkuvasti pyörivän, liekehtivän miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.

4 Sitten Aadam yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja tämä tuli raskaaksi.+ Kun Eeva synnytti Kainin,+ hän sanoi: ”Olen saanut* poikalapsen Jehovan avulla.” 2 Myöhemmin hän synnytti Kainin veljen Abelin.+

Abelista tuli lammaspaimen mutta Kainista maanviljelijä. 3 Jonkin ajan kuluttua Kain toi maan satoa uhrilahjaksi Jehovalle. 4 Abel sitä vastoin toi katraansa esikoisia,+ myös niiden rasvan. Vaikka Jehova katsoi hyväksyvästi Abelia ja hänen uhrilahjaansa,+ 5 hän ei katsonut lainkaan hyväksyvästi Kainia ja hänen uhrilahjaansa. Siksi Kain suuttui kovasti, ja hänen ilmeensä synkistyi.* 6 Silloin Jehova kysyi Kainilta: ”Miksi olet niin vihainen ja synkkä? 7 Jos alat tehdä hyvää, etkö saa jälleen hyväksynnän?* Mutta jos et ala tehdä hyvää, synti väijyy ovella ja haluaa saada sinut valtaansa, mutta saatko sinä siitä yliotteen?”

8 Sen jälkeen Kain sanoi veljelleen Abelille: ”Mennään vähän matkan päähän.”* Heidän kuljettuaan jonkin matkaa Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet.+ 9 Myöhemmin Jehova kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Abel?” Hän vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” 10 Tähän Jumala sanoi: ”Mitä olet tehnyt? Kuuntele! Veljesi veri huutaa minulle maasta.+ 11 Nyt olet kirottu, ja minä karkotan sinut siltä maaperältä, johon olet vuodattanut veljesi veren.*+ 12 Kun viljelet maata, et saa siitä satoa.* Tulet vaeltelemaan pakolaisena maan päällä.” 13 Tähän Kain sanoi Jehovalle: ”Rangaistus rikkomuksestani on minulle liian suuri taakka. 14 Sinä karkotat minut tänään tästä maasta,* ja minä joudun pois kasvojesi edestä. Minä vaeltelen pakolaisena maan päällä, ja kuka tahansa minut kohtaa, tappaa minut varmasti.” 15 Siksi Jehova sanoi hänelle: ”Siitä syystä Kainin tappajalle kostetaan seitsemän kertaa.”

Niin Jehova asetti Kainia varten merkin, jottei kukaan, joka hänet kohtaa, löisi häntä kuoliaaksi. 16 Sitten Kain meni pois Jehovan edestä ja asettui asumaan Nodin* maahan Eedenin itäpuolelle.+

17 Myöhemmin Kain yhtyi vaimoonsa,+ ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Hanokin. Sitten Kain alkoi rakentaa kaupunkia, ja hän antoi sille nimen poikansa Hanokin mukaan. 18 Myöhemmin Hanokille syntyi Irad. Iradille syntyi Mehujael, Mehujaelille Metusael ja Metusaelille Lemek.

19 Lemek otti kaksi vaimoa. Ensimmäisen nimi oli Ada ja toisen Sillaa. 20 Ada synnytti Jabalin. Tämä oli ensimmäinen niistä, jotka asuvat teltoissa ja joilla on karjaa. 21 Hänen veljensä nimi oli Jubal. Tämä oli ensimmäinen kaikista niistä, jotka soittavat harppua ja huilua. 22 Sillaa synnytti Tubal-Kainin, joka takoi kaikenlaisia kuparisia ja rautaisia työkaluja. Tubal-Kainin sisar oli Naema. 23 Sitten Lemek lausui vaimoilleen Adalle ja Sillaalle nämä sanat:

25 Aadam yhtyi jälleen vaimoonsa. Tämä synnytti pojan ja antoi sille nimeksi Set,*+ sillä hän sanoi: ”Jumala on antanut* minulle toisen jälkeläisen* Abelin sijaan, koska Kain tappoi hänet.”+ 26 Myös Set sai pojan, ja hän antoi tälle nimeksi Enos.+ Siihen aikaan alettiin vedota Jehovan nimeen.*

5 Tämä on Aadamin sukuluettelo.* Sinä päivänä, jona Jumala loi Aadamin, hän teki hänet Jumalan kaltaiseksi.+ 2 Hän loi heidät mieheksi ja naiseksi.+ Sinä päivänä, jona heidät luotiin,+ hän siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen.*

3 Kun Aadam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi poika, joka oli hänen kaltaisensa, kuvansa, ja hän antoi hänelle nimeksi Set.+ 4 Tultuaan Setin isäksi Aadam eli 800 vuotta. Hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 5 Aadam eli kaikkiaan 930 vuotta, ja sitten hän kuoli.+

6 Kun Set oli elänyt 105 vuotta, hänelle syntyi Enos.+ 7 Tultuaan Enosin isäksi Set eli 807 vuotta. Hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 8 Set eli kaikkiaan 912 vuotta, ja sitten hän kuoli.

9 Kun Enos oli elänyt 90 vuotta, hänelle syntyi Kenan. 10 Tultuaan Kenanin isäksi Enos eli 815 vuotta. Hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 11 Enos eli kaikkiaan 905 vuotta, ja sitten hän kuoli.

12 Kun Kenan oli elänyt 70 vuotta, hänelle syntyi Mahalalel.+ 13 Tultuaan Mahalalelin isäksi Kenan eli 840 vuotta. Hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 14 Kenan eli kaikkiaan 910 vuotta, ja sitten hän kuoli.

15 Kun Mahalalel oli elänyt 65 vuotta, hänelle syntyi Jared.+ 16 Tultuaan Jaredin isäksi Mahalalel eli 830 vuotta. Hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 17 Mahalalel eli kaikkiaan 895 vuotta, ja sitten hän kuoli.

18 Kun Jared oli elänyt 162 vuotta, hänelle syntyi Hanok.+ 19 Tultuaan Hanokin isäksi Jared eli 800 vuotta. Hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 20 Jared eli kaikkiaan 962 vuotta, ja sitten hän kuoli.

21 Kun Hanok oli elänyt 65 vuotta, hänelle syntyi Metusalah.+ 22 Tultuaan Metusalahin isäksi Hanok vaelsi tosi Jumalan kanssa* 300 vuotta. Hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 23 Hanok eli kaikkiaan 365 vuotta. 24 Hanok vaelsi jatkuvasti tosi Jumalan kanssa.+ Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet pois.+

25 Kun Metusalah oli elänyt 187 vuotta, hänelle syntyi Lemek.+ 26 Tultuaan Lemekin isäksi Metusalah eli 782 vuotta. Hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 27 Metusalah eli kaikkiaan 969 vuotta, ja sitten hän kuoli.

28 Kun Lemek oli elänyt 182 vuotta, hänelle syntyi poika. 29 Hän antoi tälle nimeksi Nooa*+ ja sanoi: ”Tämä tuo helpotusta* vaivannäköömme ja kovaan työhömme, jota joudumme tekemään, koska Jehova on kironnut maan.”+ 30 Tultuaan Nooan isäksi Lemek eli 595 vuotta. Hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 31 Lemek eli kaikkiaan 777 vuotta, ja sitten hän kuoli.

32 Sen jälkeen kun Nooa oli elänyt 500 vuotta, hänelle syntyivät Seem,+ Haam+ ja Jafet.+

6 Kun ihmisiä alkoi olla yhä enemmän maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, 2 tosi Jumalan pojat*+ huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita. Niin he alkoivat ottaa näistä vaimoikseen keitä halusivat. 3 Sitten Jehova sanoi: ”Minä en* suvaitse ihmistä loputtomasti,+ koska hän on vain lihaa.* Näin ollen hänellä on aikaa 120 vuotta.”+

4 Noina päivinä ja niiden jälkeen maan päällä oli jättiläiskokoisia tyranneja,* kun tosi Jumalan pojat olivat sukupuolisuhteissa ihmisten tyttärien kanssa ja nämä synnyttivät heille poikia. Nämä olivat niitä entisaikojen vahvoja, kuuluisia miehiä.

5 Niin Jehova näki, että ihmisen pahuus maan päällä oli suurta ja että hän oli sydämeltään taipuvainen ajattelemaan aina vain pahaa.+ 6 Jehova oli pahoillaan* siitä, että oli tehnyt ihmisiä maan päälle, ja hän oli sydämessään surullinen.*+ 7 Sen vuoksi Jehova sanoi: ”Aion pyyhkäistä pois maan pinnalta ihmiset, jotka olen luonut, samoin kuin kotieläimet, ryömivät eläimet* ja taivaan lentävät luomukset, koska olen pahoillani siitä, että olen tehnyt ne.” 8 Mutta Nooa sai Jehovan suosion.

9 Tämä on kertomus Nooasta.*

Nooa oli oikeamielinen* mies,+ ja hän osoittautui moitteettomaksi aikalaistensa* keskuudessa. Hän vaelsi tosi Jumalan kanssa.+ 10 Aikanaan Nooa sai kolme poikaa: Seemin, Haamin ja Jafetin.+ 11 Mutta maa oli turmeltunut tosi Jumalan edessä, ja se oli täynnä väkivaltaa. 12 Jumala katseli maata, ja se oli turmeltunut;+ kaikki ihmiset toimivat turmeltuneella tavalla* maan päällä.+

13 Sen jälkeen Jumala sanoi Nooalle: ”Olen päättänyt tehdä lopun kaikista ihmisistä,* koska maa on heidän takiaan täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät samoin kuin maan.+ 14 Tee itsellesi arkki* pihkaisesta puusta.+ Sinun on tehtävä siihen osastoja ja suojattava se maatervalla*+ sisältä ja ulkoa. 15 Tällaiseksi sinun on tehtävä se: sen tulee olla 300 kyynärää pitkä, 50 kyynärää leveä ja 30 kyynärää korkea.* 16 Sinun on tehtävä siihen ikkuna valoaukoksi,* kyynärä katonrajasta. Sinun tulee tehdä sisäänkäynti arkin kylkeen+ ja rakentaa arkkiin ensimmäinen, toinen ja kolmas kansi.

17 Minä aion aiheuttaa vedenpaisumuksen+ maan päälle hävittääkseni taivaan alta kaiken,* missä on elämän hengitys.* Kaikki, mikä on maan päällä, kuolee.+ 18 Minä solmin liiton sinun kanssasi, ja sinun on mentävä arkkiin poikiesi, vaimosi ja poikiesi vaimojen kanssa.+ 19 Vie arkkiin kaikenlaisista eläimistä+ kaksi, koiras ja naaras,+ jotta ne säilyisivät elossa sinun kanssasi. 20 Lentävistä luomuksista lajiensa* mukaan, kotieläimistä lajiensa mukaan ja kaikista maan päällä ryömivistä eläimistä lajiensa mukaan tulee luoksesi kaksi kutakin, jotta ne säilyisivät elossa.+ 21 Sinun taas tulee koota kaikenlaista syötävää,+ jotta sinulla ja eläimillä olisi ravintoa.”

22 Nooa teki aivan niin kuin Jumala oli häntä käskenyt. Juuri niin hän teki.+

7 Sen jälkeen Jehova sanoi Nooalle: ”Mene arkkiin, sinä ja koko perheesi, koska olen havainnut juuri sinut oikeamieliseksi* edessäni tämän sukupolven keskuudessa.+ 2 Sinun on otettava mukaan kaikkia puhtaita eläimiä seitsemän kutakin,*+ koiraita ja naaraita, ja kaikkia epäpuhtaita eläimiä kaksi, koiras ja naaras, 3 sekä taivaan lentäviä luomuksia seitsemän kutakin,* koiraita ja naaraita, jotta niiden jälkeläiset säilyisivät elossa maan päällä.+ 4 Seitsemän päivän kuluttua minä annan sataa+ maan päälle 40 päivää ja 40 yötä.+ Minä pyyhkäisen pois maan pinnalta jokaisen elollisen, jonka olen tehnyt.”+ 5 Sitten Nooa teki kaiken, mitä Jehova oli käskenyt.

6 Nooa oli 600-vuotias, kun vedenpaisumus tuli maan päälle.+ 7 Hän meni poikiensa, vaimonsa ja poikiensa vaimojen kanssa arkkiin ennen vedenpaisumusta.+ 8 Kaikkia puhtaita ja epäpuhtaita eläimiä sekä lentäviä luomuksia ja kaikkea, mikä liikkuu maan päällä,+ 9 meni Nooan luo arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niin kuin Jumala oli Nooaa käskenyt. 10 Seitsemän päivää myöhemmin vedenpaisumus tuli maan päälle.

11 Toisen kuun 17. päivänä Nooan elämän 600. vuonna, sinä päivänä kaikki syvien vesien lähteet* purkautuivat ja taivaan sulkuportit aukenivat.+ 12 Maan päälle satoi rankasti 40 päivää ja 40 yötä. 13 Juuri sinä päivänä Nooa meni arkkiin poikiensa Seemin, Haamin ja Jafetin+ sekä vaimonsa ja poikiensa kolmen vaimon kanssa.+ 14 He menivät sisään mukanaan kaikki villieläimet lajeittain, kaikki kotieläimet lajeittain ja kaikki maan päällä ryömivät eläimet* lajeittain sekä kaikki lentävät luomukset lajeittain, kaikki linnut ja muut siivekkäät luomukset. 15 Niitä, kaikenlaisia eläimiä, joissa* oli elämän hengitys,* meni Nooan luo arkkiin kaksittain. 16 Kaikenlaisista eläimistä meni sisään koiras ja naaras, niin kuin Jumala oli häntä käskenyt. Sitten Jehova sulki oven hänen jälkeensä.

17 Vettä satoi kaatamalla maan päälle 40 päivää, ja tulvavedet nousivat jatkuvasti ja alkoivat kantaa arkkia, ja se kellui korkealla maan yläpuolella. 18 Vesimassat paisuivat yhä suuremmiksi maan päällä, mutta arkki kellui edelleen vesien pinnalla. 19 Vedet hautasivat maan alleen, niin että kaikki korkeat vuoret koko taivaan alla peittyivät.+ 20 Vedet nousivat 15 kyynärää* vuorten yläpuolelle.

21 Niin kuolivat kaikki elävät olennot, joita* liikkui maan päällä+ – lentävät luomukset, kotieläimet, villieläimet, maan päällä vilisevät pikkueläimet ja koko ihmiskunta.+ 22 Kaikki kuivalla maalla olevat, joiden sieraimissa oli elämän hengitys,* kuolivat.+ 23 Jumala pyyhkäisi maan päältä pois jokaisen elollisen – ihmiset ja eläimet, myös ryömivät eläimet ja taivaan lentävät luomukset. Ne kaikki pyyhkäistiin pois maan päältä.+ Eloon jäivät vain Nooa ja ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa.+ 24 Maa oli veden vallassa 150 päivää.+

8 Jumala kuitenkin kiinnitti huomiota* Nooaan sekä kaikkiin villieläimiin ja kotieläimiin, jotka olivat hänen kanssaan arkissa,+ ja Jumala pani tuulen puhaltamaan yli maan, ja vedet alkoivat laskea. 2 Syvien vesien lähteet ja taivaan sulkuportit sulkeutuivat,* ja niin sade lakkasi.+ 3 Sitten vedet alkoivat vähitellen väistyä maan päältä, ja 150 päivän kuluttua vedet olivat laskeneet. 4 Seitsemännen kuun 17. päivänä arkki pysähtyi Araratin vuorille. 5 Vedet vähenivät jatkuvasti kymmenenteen kuuhun saakka, ja kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä vuorten huiput tulivat näkyviin.+

6 Sitten 40 päivän kuluttua Nooa avasi arkkiin tekemänsä ikkunan+ 7 ja lähetti ulos korpin. Se lenteli ulkona ja palasi aina takaisin, kunnes vedet kuivuivat maan päältä.

8 Myöhemmin hän lähetti ulos kyyhkysen nähdäkseen, olivatko vedet väistyneet maan pinnalta. 9 Kyyhkynen ei löytänyt paikkaa, johon laskeutua,* joten se palasi hänen luokseen arkkiin, koska vesi peitti vielä koko maan pinnan.+ Silloin hän ojensi kätensä ja otti sen arkkiin. 10 Hän odotti vielä seitsemän päivää ja lähetti kyyhkysen uudestaan arkista. 11 Kun se tuli hänen luokseen illan suussa, hän näki sen nokassa oliivipuun tuoreen lehden. Siitä Nooa tiesi, että vedet olivat väistyneet maan päältä.+ 12 Hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja lähetti sitten kyyhkysen ulos, mutta se ei enää palannut hänen luokseen.

13 Ensimmäisen kuun ensimmäisenä päivänä Nooan elämän 601. vuonna+ vedet olivat kuivuneet maan päältä. Nooa poisti osan arkin katosta* ja näki, että maan pinta oli kuivumassa. 14 Toisen kuun 27. päivänä maa oli täysin kuiva.

15 Jumala sanoi nyt Nooalle: 16 ”Lähde arkista vaimosi sekä poikiesi ja heidän vaimojensa kanssa.+ 17 Vie mukanasi ulos kaikki erilaiset eläimet*+ – lentävät luomukset, villieläimet ja kotieläimet sekä maan päällä ryömivät eläimet* – jotta ne lisääntyisivät* ja olisivat hedelmällisiä ja niitä olisi paljon maan päällä.”+

18 Silloin Nooa lähti ulos poikiensa,+ vaimonsa ja poikiensa vaimojen kanssa. 19 Kaikki elävät olennot, kaikki ryömivät eläimet ja kaikki lentävät luomukset, kaikki, mikä liikkuu maan päällä, lähtivät arkista suvuittain.+ 20 Sitten Nooa rakensi alttarin+ Jehovalle, otti kaikkia puhtaita maaeläimiä ja kaikkia puhtaita lentäviä luomuksia+ ja uhrasi alttarilla polttouhreja.+ 21 Jehova tunsi miellyttävän* tuoksun, ja Jehova ajatteli sydämessään: ”En koskaan enää kiroa maata+ ihmisen takia, sillä ihminen on sydämeltään taipuvainen pahaan nuoresta pitäen,+ enkä koskaan enää tuhoa kaikkia elollisia niin kuin olen tehnyt.+ 22 Tästä lähtien maan päällä ei lakkaa kylvö eikä sadonkorjuu, ei kylmyys eikä kuumuus, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.”+

9 Sen jälkeen Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää* ja täyttäkää maa.+ 2 Kaikki maan elävät olennot ja kaikki taivaan lentävät luomukset, kaikki, mikä liikkuu maan päällä, ja kaikki meren kalat pelkäävät ja karttavat teitä edelleen. Ne annetaan nyt teidän käsiinne.*+ 3 Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi.+ Minä annan sen kaiken teille, kuten olen antanut vihreät kasvitkin.+ 4 Ainoastaan lihaa, jossa on sen elämä – sen veri+ – ette saa syödä.+ 5 Lisäksi minä vaadin tilille sen, joka vuodattaa verenne, elämänne. Vaadin tilille jokaisen elävän olennon ja vaadin vastuuseen jokaisen ihmisen, joka riistää veljensä elämän.+ 6 Jos joku vuodattaa ihmisen veren, hänen oman verensä vuodattaa ihminen,+ sillä Jumala teki ihmisen kuvakseen.+ 7 Olkaa te hedelmälliset, lisääntykää ja tulkaa lukuisiksi maan päällä.”+

8 Sitten Jumala sanoi Nooalle ja hänen pojilleen, jotka olivat hänen kanssaan: 9 ”Minä solmin nyt liiton+ teidän ja tulevien jälkeläistenne kanssa 10 ja kaikkien kanssanne olevien elävien olentojen* kanssa – lintujen, maaeläinten ja kaikkien muiden arkista lähteneiden eläinten kanssa – jokaisen maan elävän olennon kanssa.+ 11 Minä solmin liiton teidän kanssanne: vedenpaisumus ei enää koskaan tuhoa kaikkia elollisia,* eikä se enää koskaan hävitä maata.”+

12 Jumala jatkoi: ”Tämä on merkki siitä liitosta, jonka teen teidän ja jokaisen luonanne olevan elävän olennon* kanssa kaikkien tulevien sukupolvien hyväksi. 13 Minä panen sateenkaareni pilviin, ja se on minun ja maan välisen liiton merkkinä. 14 Aina kun nostatan pilviä maan ylle, sateenkaari näkyy pilvissä. 15 Minä varmasti muistan liittoni, jonka olen tehnyt teidän ja kaikenlaisten elävien olentojen* kanssa, eikä enää koskaan tule vedenpaisumusta, joka hävittäisi kaikki elolliset.*+ 16 Sateenkaari ilmaantuu pilviin, ja minä varmasti näen sen ja muistan ikuisen liiton itseni ja kaikenlaisten elävien olentojen* välillä, jotka ovat maan päällä.”

17 Jumala toisti Nooalle: ”Tämä on merkkinä liitosta, jonka solmin kaikkien maan päällä olevien elollisten* kanssa.”+

18 Nooan pojat, jotka tulivat ulos arkista, olivat Seem, Haam ja Jafet.+ Haamista tuli myöhemmin Kanaanin isä.+ 19 Nämä kolme olivat Nooan pojat, ja kaikki ihmiset maan päällä polveutuvat heistä.+

20 Nooa ryhtyi nyt maanviljelijäksi ja istutti viinitarhan. 21 Juotuaan viiniä hän humaltui ja riisui vaatteensa teltassaan. 22 Kanaanin isä Haam näki isänsä alastomuuden* ja kertoi siitä ulkona molemmille veljilleen. 23 Silloin Seem ja Jafet ottivat vaatteen, panivat sen harteilleen ja kävelivät takaperin sisään. Näin he peittivät alastoman isänsä, kasvot poispäin käännettyinä, eivätkä nähneet häntä alastomana.

24 Kun Nooa heräsi humalastaan ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt, 25 hän sanoi:

”Kirottu olkoon Kanaan.+

Tulkoon hänestä veljiensä alhaisin orja.”+

26 Hän lisäsi:

Tulkoon Kanaanista myös Jafetin orja.”

28 Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen vielä 350 vuotta.+ 29 Kaikkiaan Nooa eli 950 vuotta, ja sitten hän kuoli.

10 Tämä on luettelo Nooan poikien Seemin,+ Haamin ja Jafetin jälkeläisistä.

Vedenpaisumuksen jälkeen heille syntyi poikia.+ 2 Jafetin pojat olivat Gomer,+ Magog,+ Madai, Javan, Tubal,+ Mesek+ ja Tiras.+

3 Gomerin pojat olivat Askenas,+ Rifat ja Togarma.+

4 Javanin pojat olivat Elisaa,+ Tarsis,+ Kittim+ ja Dodanim.

5 Nämä olivat niiden esi-isät, jotka asettuivat asumaan saarille* kielittäin, suvuittain ja kansoittain.

6 Haamin pojat olivat Kuus, Misraim,+ Put+ ja Kanaan.+

7 Kuusin pojat olivat Seba,+ Havila, Sabta, Raema+ ja Sabteka.

Raeman pojat olivat Saba ja Dedan.

8 Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen, josta tuli mahtava maan päällä. 9 Hänestä tuli mahtava metsästäjä, joka vastusti Jehovaa. Siksi sanotaan: ”Niin kuin Nimrod, mahtava metsästäjä, joka vastusti Jehovaa.” 10 Hänen valtakuntansa ensimmäiset kaupungit olivat Babel,+ Erek,+ Akkad ja Kalne Sinearin maassa.+ 11 Siitä maasta hän lähti Assyriaan+ ja rakensi Niniven,+ Rehobot-Irin, Kalahin 12 ja Resenin Niniven ja Kalahin välille. Tämä on se suuri kaupunki.*

13 Misraimille syntyivät Ludim,+ Anamim, Lehabim, Naftuhim,+  14 Patrusim,+ Kasluhim (josta polveutuivat filistealaiset+) ja Kaftorim.+

15 Kanaanille syntyivät esikoinen Sidon+ sekä Heet.+ 16 Kanaanista polveutuivat jebusilaiset,+ amorilaiset,+ girgasilaiset, 17 hivviläiset,+ arkiilaiset, siniläiset, 18 arvadilaiset,+ semarilaiset ja hamatilaiset.+ Myöhemmin kanaanilaissuvut hajaantuivat. 19 Kanaanilaisten raja kulki Sidonista Gerariin+ saakka, lähelle Gazaa,+ ja aina Sodomaan, Gomorraan,+ Admaan ja Sebojimiin+ saakka, lähelle Lasaa. 20 Nämä olivat Haamin pojat suvuittain, kielittäin, maittain ja kansoittain.

21 Myös Seemille, kaikkien Eberin+ poikien esi-isälle ja Jafetin, vanhimman, veljelle,* syntyi jälkeläisiä. 22 Seemin pojat olivat Elam,+ Assur,+ Arpaksad,+ Lud ja Aram.+

23 Aramin pojat olivat Us, Hul, Geter ja Mas.

24 Arpaksadista tuli Selahin+ isä ja Selahista Eberin isä.

25 Eber sai kaksi poikaa. Toisen nimi oli Peleg,*+ koska hänen elinaikanaan maa* jakautui, ja hänen veljensä nimi oli Joktan.+

26 Joktanille syntyivät Almodad, Selef, Hasarmavet, Jerah,+ 27 Hadoram, Usal, Dikla, 28 Obal, Abimael, Saba, 29 Ofir,+ Havila ja Jobab. Kaikki nämä olivat Joktanin poikia.

30 Heidän asuinalueensa ulottui Mesasta aina Sefariin, Idän vuoristoon, asti.

31 Nämä olivat Seemin pojat suvuittain, kielittäin, maittain ja kansoittain.+

32 Nämä olivat Nooan poikien suvut sukuhaaroittain ja kansoittain. Näistä suvuista polveutuivat kansat, jotka levittäytyivät maan päälle vedenpaisumuksen jälkeen.+

11 Koko maassa oli edelleen yksi kieli ja yksi sanasto. 2 Kun ihmiset kulkivat itään päin, he löysivät Sinearin maasta+ laaksotasangon ja asettuivat sinne asumaan. 3 Sitten he sanoivat toisilleen: ”Tulkaa! Tehdään tiiliä ja kovetetaan ne polttamalla.” Niin he käyttivät kiven sijasta tiiltä, ja laastina heillä oli bitumi.* 4 He sanoivat: ”Rakennetaan kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, jotta meistä tulisi kuuluisia ja jottemme hajaantuisi yli koko maan.”+

5 Sitten Jehova meni alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmiset* olivat rakentaneet. 6 Jehova sanoi: ”He ovat yhtä kansaa, jolla on yksi kieli.+ Katsokaa, mitä he ovat alkaneet tehdä. Nyt heille ei ole mahdotonta enää mikään, mitä he aikovat tehdä. 7 Tulkaa! Mennään+ alas sekoittamaan heidän kielensä, jotteivät he ymmärtäisi toistensa puhetta.”* 8 Niin Jehova hajotti heidät sieltä yli koko maan,+ ja vähitellen he lakkasivat rakentamasta kaupunkia. 9 Kaupungille annettiin nimeksi Babel,*+ koska siellä Jehova sekoitti kielen, jota puhuttiin kaikkialla maassa. Sieltä Jehova hajotti heidät yli koko maan.

10 Tämä on luettelo Seemin+ jälkeläisistä.

Seem oli 100-vuotias, kun hänelle syntyi Arpaksad+ kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen. 11 Tultuaan Arpaksadin isäksi Seem eli vielä 500 vuotta. Hän sai poikia ja tyttäriä.+

12 Kun Arpaksad oli elänyt 35 vuotta, hänelle syntyi Selah.+ 13 Tultuaan Selahin isäksi Arpaksad eli vielä 403 vuotta. Hän sai poikia ja tyttäriä.

14 Kun Selah oli elänyt 30 vuotta, hänelle syntyi Eber.+ 15 Tultuaan Eberin isäksi Selah eli vielä 403 vuotta. Hän sai poikia ja tyttäriä.

16 Kun Eber oli elänyt 34 vuotta, hänelle syntyi Peleg.+ 17 Tultuaan Pelegin isäksi Eber eli vielä 430 vuotta. Hän sai poikia ja tyttäriä.

18 Kun Peleg oli elänyt 30 vuotta, hänelle syntyi Reu.+ 19 Tultuaan Reun isäksi Peleg eli vielä 209 vuotta. Hän sai poikia ja tyttäriä.

20 Kun Reu oli elänyt 32 vuotta, hänelle syntyi Serug. 21 Tultuaan Serugin isäksi Reu eli vielä 207 vuotta. Hän sai poikia ja tyttäriä.

22 Kun Serug oli elänyt 30 vuotta, hänelle syntyi Nahor. 23 Tultuaan Nahorin isäksi Serug eli vielä 200 vuotta. Hän sai poikia ja tyttäriä.

24 Kun Nahor oli elänyt 29 vuotta, hänelle syntyi Terah.+ 25 Tultuaan Terahin isäksi Nahor eli vielä 119 vuotta. Hän sai poikia ja tyttäriä.

26 Sen jälkeen kun Terah oli elänyt 70 vuotta, hänelle syntyivät Abram,+ Nahor+ ja Haran.

27 Tämä on kertomus Terahista.*

Terahille syntyivät Abram, Nahor ja Haran, ja Haranille syntyi Loot.+ 28 Haran kuoli synnyinmaassaan Kaldean+ Urissa+ isänsä Terahin vielä eläessä. 29 Abram ja Nahor ottivat itselleen vaimot. Abramin vaimon nimi oli Saarai+ ja Nahorin vaimon nimi Milka.+ Tämä oli Haranin tytär. Haran oli Milkan ja Jiskan isä. 30 Saarai oli hedelmätön,+ eikä hänellä ollut lasta.

31 Terah otti sitten poikansa Abramin ja pojanpoikansa Lootin,+ Haranin pojan, sekä miniänsä Saarain, poikansa Abramin vaimon, ja he lähtivät hänen kanssaan Kaldean Urista kohti Kanaanin maata.+ Aikanaan he tulivat Haraniin+ ja asettuivat sinne asumaan. 32 Terah eli kaikkiaan 205 vuotta, ja sitten hän kuoli Haranissa.

12 Jehova sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, sukulaistesi luota ja isäsi kodista* siihen maahan, jonka osoitan sinulle.+ 2 Minä teen sinusta suuren kansakunnan, siunaan sinua ja teen sinun nimestäsi suuren. Sinä tulet olemaan siunaukseksi toisille.+ 3 Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan sen, joka kiroaa sinut.+ Kaikkia maan sukuja siunataan* sinun välitykselläsi.”+

4 Silloin Abram lähti, niin kuin Jehova oli häntä käskenyt, ja Loot lähti hänen kanssaan. Abram oli Haranista lähtiessään 75-vuotias.+ 5 Abram otti vaimonsa Saarain,+ veljenpoikansa Lootin+ sekä kaiken heidän kokoamansa omaisuuden+ ja kaikki heidän Haranissa hankkimansa palvelijat,* ja he lähtivät kohti Kanaanin maata.+ Kun he pääsivät sinne, 6 Abram kulki maan halki aina Sikemin+ seudulle asti lähelle Moren suuria puita.+ Siihen aikaan maassa asuivat kanaanilaiset. 7 Jehova näyttäytyi sitten Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi*+ minä annan tämän maan.”+ Niin Abram rakensi sinne alttarin Jehovalle, joka oli näyttäytynyt hänelle. 8 Sieltä hän siirtyi vuoristoon Betelin+ itäpuolelle ja pystytti telttansa niin, että Betel oli lännessä ja Ai+ idässä. Hän rakensi sinne alttarin Jehovalle+ ja alkoi julistaa Jehovan nimeä.+ 9 Myöhemmin Abram purki leirin ja siirsi leiriään paikasta toiseen matkalla kohti Negeviä.+

10 Sitten maassa puhkesi nälänhätä.+ Koska se oli ankara, Abram lähti kohti Egyptiä asuakseen siellä jonkin aikaa.*+ 11 Kun hän oli tulossa Egyptiin, hän sanoi vaimolleen Saaraille: ”Tiedän, että sinä olet kaunis nainen.+ 12 Nähdessään sinut egyptiläiset varmasti sanovat: ’Tämä on hänen vaimonsa.’ Sitten he tappavat minut, mutta jättävät sinut eloon. 13 Voisitko sanoa, että olet sisareni, jottei minulle tapahtuisi mitään pahaa sinun takiasi vaan jäisin eloon.”*+

14 Heti Abramin tultua Egyptiin egyptiläiset huomasivat, että nainen oli hyvin kaunis. 15 Faraon ruhtinaatkin näkivät hänet, ja he ylistivät häntä faraolle. Niinpä nainen vietiin faraon taloon. 16 Farao kohteli Abramia hyvin Saarain takia, ja Abram sai lampaita, nautakarjaa, aasioreja, aasitammoja, kameleja sekä mies- ja naispalvelijoita.+ 17 Mutta Jehova aiheutti faraolle sekä hänen perheelleen ja palvelusväelleen ankaria vitsauksia Abramin vaimon Saarain vuoksi.+ 18 Silloin farao kutsui Abramin luokseen ja sanoi: ”Mitä oletkaan minulle tehnyt! Miksi et kertonut minulle, että hän on vaimosi? 19 Miksi sanoit häntä sisareksesi?+ Olin vähällä ottaa hänet vaimokseni! Tässä on vaimosi. Ota hänet ja mene!” 20 Farao antoi Abramista käskyjä miehilleen, ja he lähettivät pois hänet, hänen vaimonsa ja kaiken, mitä hänellä oli.+

13 Silloin Abram lähti vaimonsa kanssa Egyptistä Negeviin+ mukanaan kaikki, mitä hänellä oli, ja Loot lähti hänen kanssaan. 2 Abramilla oli hyvin paljon karjaa sekä hopeaa ja kultaa.+ 3 Hän siirsi leiriään paikasta toiseen kulkiessaan Negevistä Beteliin, kunnes hän saapui siihen paikkaan, jossa hänen telttansa oli ollut Betelin ja Ain välillä+ 4 ja johon hän oli aiemmin rakentanut alttarin. Siellä Abram ylisti* Jehovan nimeä.

5 Myös Abramin mukana kulkeneella Lootilla oli lampaita, nautakarjaa ja telttoja. 6 Mutta maata ei ollut riittävästi, jotta he kaikki olisivat voineet asua samassa paikassa. Heille oli karttunut niin paljon omaisuutta, etteivät he voineet enää asua yhdessä. 7 Niinpä Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. (Siihen aikaan maassa asui kanaanilaisia ja perissiläisiä.+) 8 Abram sanoi siksi Lootille:+ ”Eihän minun ja sinun eikä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä pitäisi olla riitaa – mehän olemme veljiä.* 9 Eikö koko maa ole käytettävissäsi? Eroaisitko minusta. Jos sinä menet vasemmalle, minä menen oikealle, mutta jos sinä menet oikealle, minä menen vasemmalle.” 10 Silloin Loot katseli ympärilleen ja näki, että koko Jordanin alanko*+ oli aina Soariin+ saakka runsasvetistä seutua (ennen kuin Jehova hävitti Sodoman ja Gomorran). Se oli kuin Jehovan puutarha+ ja kuin Egyptin maa. 11 Silloin Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja siirsi leirinsä itään. Niin he erosivat toisistaan. 12 Abram asui Kanaanin maassa, mutta Loot asui alangon kaupunkien lähistöllä.+ Lopulta hän pystytti telttansa lähelle Sodomaa. 13 Mutta Sodoman asukkaat olivat pahoja ja harjoittivat räikeää syntiä Jehovaa vastaan.+

14 Jehova sanoi Abramille Lootin erottua hänestä: ”Katsohan ympärillesi paikasta, jossa olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, 15 sillä minä annan koko sen maan, jonka näet, sinulle ja sinun jälkeläisillesi* pysyväksi omaisuudeksi.+ 16 Minä teen jälkeläisesi* lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset. Jos maan tomuhiukkaset voitaisiin laskea, voitaisiin laskea myös sinun jälkeläisesi.*+ 17 Kulje maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä annan sen.” 18 Niin Abram asui edelleen teltoissa. Myöhemmin hän asettui asumaan Hebronissa+ olevien Mamren+ suurten puiden keskelle ja rakensi sinne alttarin Jehovalle.+

14 Noina päivinä Sinearin+ kuningas Amrafel, Ellasarin kuningas Arjok, Elamin+ kuningas Kedorlaomer+ ja Gojimin kuningas Tidal 2 sotivat Sodoman+ kuningasta Beraa, Gomorran+ kuningasta Birsaa, Adman kuningasta Sinabia, Sebojimin+ kuningasta Semeberiä ja Belan eli Soarin kuningasta vastaan. 3 He* kaikki kokosivat joukkonsa Siddiminlaaksoon,*+ toisin sanoen Suolamerelle.*+

4 He* olivat palvelleet Kedorlaomeria 12 vuotta, mutta 13. vuonna he kapinoivat. 5 Niinpä Kedorlaomer ja hänen kanssaan olevat kuninkaat tulivat 14. vuonna ja voittivat refalaiset Asterot-Karnaimissa, suusilaiset Hamissa, emiläiset+ Save-Kirjataimissa 6 ja horilaiset+ alueella, joka ulottui heille kuuluvasta Seirin vuoristosta+ aina erämaan laidassa olevaan El-Paraniin asti. 7 Sitten he kääntyivät takaisin ja tulivat En-Mispatiin eli Kadesiin.+ He valloittivat koko amalekilaisten+ alueen ja voittivat myös amorilaiset,+ jotka asuivat Hasason-Tamarissa.+

8 Tällöin Sodoman kuningas lähti liikkeelle Gomorran kuninkaan, Adman kuninkaan, Sebojimin kuninkaan ja Belan eli Soarin kuninkaan kanssa, ja he järjestäytyivät Siddiminlaaksossa* taisteluun heitä vastaan 9 – Elamin kuningasta Kedorlaomeria, Gojimin kuningasta Tidalia, Sinearin kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia vastaan+ – neljä kuningasta viittä vastaan. 10 Siddiminlaakso* oli täynnä bitumikuoppia, ja Sodoman ja Gomorran kuninkaat yrittivät päästä pakoon mutta putosivat niihin, ja jäljelle jääneet pakenivat vuoristoon. 11 Sitten voittajat ottivat Sodomasta ja Gomorrasta kaiken omaisuuden ja kaikki elintarvikkeet ja lähtivät pois.+ 12 Lähtiessään he ottivat myös Abramin veljenpojan Lootin ja hänen omaisuutensa. Hän asui silloin Sodomassa.+

13 Sen jälkeen eräs pakoon päässyt mies tuli kertomaan siitä heprealaiselle Abramille. Tämä asui* silloin suurten puiden keskellä, jotka kuuluivat amorilaiselle Mamrelle,+ Eskolin ja Anerin veljelle.+ Nämä olivat Abramin liittolaisia. 14 Näin Abram kuuli, että hänen sukulaisensa*+ oli otettu vangiksi. Silloin hän kokosi valmennetut miehensä, 318 talouteensa syntynyttä palvelijaa, lähti ajamaan vihollisiaan takaa ja kulki aina Daniin+ saakka. 15 Yöllä hän jakoi joukkonsa, hyökkäsi palvelijoineen heidän kimppuunsa ja voitti heidät. Hän ajoi heitä takaa aina Hobaan saakka, joka on Damaskoksesta pohjoiseen. 16 Hän toi takaisin kaiken omaisuuden ja myös sukulaisensa Lootin, tämän omaisuuden sekä naiset ja muun väen.

17 Kun Abram oli voittanut Kedorlaomerin ja tämän kanssa olleet kuninkaat ja oli paluumatkalla, Sodoman kuningas lähti häntä vastaan Savenlaaksoon* eli Kuninkaanlaaksoon.+ 18 Salemin kuningas+ Melkisedek+ toi leipää ja viiniä; hän oli korkeimman Jumalan pappi.+

19 Sitten hän siunasi Abramin sanoen:

Silloin Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta.+

21 Sen jälkeen Sodoman kuningas sanoi Abramille: ”Anna minulle ihmiset,* mutta ota omaisuus itsellesi.” 22 Mutta Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: ”Minä kohotan käteni ja vannon korkeimmalle Jumalalle Jehovalle, joka on tehnyt taivaan ja maan, 23 etten ota mitään, mikä on sinun, en edes langanpätkää tai sandaalin hihnaa, jottet sanoisi: ’Minä tein Abramin rikkaaksi.’ 24 En ota mitään paitsi sen, minkä nuoret miehet ovat jo syöneet. Aner, Eskol ja Mamre,+ jotka seurasivat minua, voivat ottaa oman osuutensa.”

15 Tämän jälkeen Abramille tuli näyssä Jehovan sana: ”Älä pelkää,+ Abram. Minä olen sinun kilpesi.+ Sinun palkkasi tulee olemaan hyvin suuri.”+ 2 Abram vastasi: ”Suvereeni Herra Jehova, mitä sinä annat minulle, sillä olen yhä lapseton ja kaiken, mitä minulla on,* perii damaskolainen mies, Elieser?”+ 3 Abram lisäsi: ”Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä,*+ vaan minut perii talouteeni kuuluva palvelija.”* 4 Mutta Jehova vastasi hänelle: ”Tämä mies ei peri sinua, vaan sinut perii oma poikasi.”*+

5 Sitten hän vei Abramin ulos ja sanoi: ”Katsohan taivaalle ja laske tähdet, jos pystyt.” Hän sanoi hänelle vielä: ”Yhtä paljon sinulla tulee olemaan jälkeläisiä.”*+ 6 Abram uskoi Jehovaan,+ ja siksi hän piti Abramia vanhurskaana.*+ 7 Hän lisäsi: ”Minä olen Jehova, joka toin sinut pois Kaldean Urista antaakseni sinun omaksesi tämän maan.”+ 8 Tähän Abram sanoi: ”Suvereeni Herra Jehova, mistä tiedän, että saan sen omakseni?” 9 Hän vastasi Abramille: ”Ota minulle kolmevuotias lehmä, kolmevuotias naarasvuohi, kolmevuotias pässi, turturikyyhky ja nuori kyyhkynen.” 10 Niin hän haki ne kaikki, halkaisi ne ja asetti puolikkaat vastakkain,* mutta lintuja hän ei halkaissut. 11 Sitten raadoille alkoi laskeutua petolintuja, mutta Abram hätisteli ne pois.

12 Kun aurinko oli laskemaisillaan, Abram vaipui sikeään uneen ja pelottavan synkkä pimeys lankesi hänen ylleen. 13 Silloin Jumala sanoi Abramille: ”Voit olla aivan varma, että jälkeläisesi tulevat olemaan muukalaisia* maassa, joka ei ole heidän omansa, ja että siellä heidät orjuutetaan ja heitä sorretaan 400 vuotta.+ 14 Mutta minä tuomitsen sen kansan, jota he palvelevat,+ ja sen jälkeen he lähtevät mukanaan paljon omaisuutta.+ 15 Sinä taas menet esi-isiesi luo rauhassa; sinut haudataan elettyäsi pitkän, hyvän elämän.+ 16 He palaavat tänne+ neljännessä sukupolvessa, koska amorilaisten synti ei ole vielä tullut täyteen mittaansa.”+

17 Kun aurinko oli laskenut ja oli tullut hyvin pimeää, näkyi savuava uuni* ja ruhonpuolikkaiden välissä kulki tulisoihtu. 18 Jehova teki sinä päivänä Abramin kanssa liiton+ sanoen: ”Sinun jälkeläisillesi* minä annan tämän maan,+ Egyptin joelta suureen virtaan, Eufratiin, saakka:+ 19 keniläisten,+ kenissiläisten, kadmonilaisten, 20 heettiläisten,+ perissiläisten,+ refalaisten,+ 21 amorilaisten, kanaanilaisten, girgasilaisten ja jebusilaisten maan.”+

16 Abramin vaimo Saarai ei ollut synnyttänyt miehelleen lapsia,+ mutta Saarailla oli egyptiläinen palvelija, jonka nimi oli Hagar.+ 2 Saarai sanoi Abramille: ”Jehova on estänyt minua saamasta lapsia. Makaisitko palvelijani kanssa. Ehkä voin saada lapsia hänen kauttaan.”+ Niin Abram kuunteli Saaraita. 3 Abramin asuttua kymmenen vuotta Kanaanin maassa hänen vaimonsa Saarai antoi egyptiläisen palvelijansa Hagarin miehelleen Abramille vaimoksi. 4 Niin Abram yhtyi Hagariin, ja tämä tuli raskaaksi. Kun Hagar huomasi olevansa raskaana, hän alkoi halveksia emäntäänsä.

5 Tällöin Saarai sanoi Abramille: ”Kärsimäni vääryys on sinun syytäsi. Minä kyllä annoin palvelijani sinun syliisi, mutta kun hän huomasi olevansa raskaana, hän alkoi halveksia minua. Jehova saa tuomita välillämme, minun ja sinun.” 6 Abram sanoi Saaraille: ”Palvelijasi on sinun vallassasi. Tee hänelle, minkä hyväksi näet.” Silloin Saarai nöyryytti Hagaria, ja tämä pakeni hänen luotaan.

7 Myöhemmin Jehovan enkeli tapasi Hagarin erämaassa vesilähteellä, joka on Surin+ tien varressa. 8 Enkeli kysyi: ”Saarain palvelija Hagar, mistä olet tulossa ja minne olet menossa?” Hagar vastasi: ”Pakenen emäntääni Saaraita.” 9 Silloin Jehovan enkeli sanoi hänelle: ”Palaa emäntäsi luo ja nöyrry hänen edessään.” 10 Jehovan enkeli jatkoi: ”Minä annan sinulle hyvin paljon jälkeläisiä,* niin ettei heitä voida laskea.”+ 11 Jehovan enkeli lisäsi: ”Sinä olet nyt raskaana ja saat pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Ismael,* sillä Jehova on kuullut ahdistuneet huutosi. 12 Hänestä tulee ihmisenä kuin villiaasi.* Hänen kätensä on jokaista vastaan, ja jokaisen käsi on häntä vastaan, ja hän asuu vastapäätä kaikkia veljiään.”*

13 Sitten Hagar rukoili Jehovaa,* joka puhui hänelle. Hagar sanoi: ”Sinä olet Jumala, joka näkee”,+ sillä hän sanoi: ”Olenko tässä tosiaankin katsonut häntä, joka näkee minut?” 14 Siksi kaivo sai nimen Beer-Lahai-Roi.* (Se on Kadesin ja Beredin välillä.) 15 Hagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi pojalleen nimeksi Ismael.+ 16 Abram oli 86-vuotias, kun Hagar synnytti hänelle Ismaelin.

17 Kun Abram oli 99-vuotias, Jehova näyttäytyi hänelle ja sanoi: ”Minä olen Kaikkivaltias Jumala. Vaella edessäni ja osoittaudu moitteettomaksi. 2 Tahdon vahvistaa liittoni, joka on välillämme,+ ja antaa sinulle hyvin paljon jälkeläisiä.”+

3 Tällöin Abram kumartui maahan asti, ja Jumala sanoi hänelle edelleen: 4 ”Tämä on minun liittoni sinun kanssasi,+ ja sinusta tulee ehdottomasti monien kansojen isä.+ 5 Nimesi ei ole enää Abram* vaan Abraham,* koska minä teen sinusta monien kansojen isän. 6 Minä teen sinut hyvin, hyvin hedelmälliseksi, ja sinusta tulee kansoja, ja sinusta polveutuu kuninkaita.+

7 Minä pidän voimassa liittoni sinun+ ja tulevien jälkeläistesi* kanssa sukupolvesta toiseen ikuisena liittona, jotta olisin sinun ja tulevien jälkeläistesi* Jumala. 8 Minä annan sinulle ja jälkeläisillesi* pysyväksi omaisuudeksi maan, jossa olet asunut muukalaisena,+ koko Kanaanin maan, ja minä olen heidän Jumalansa.”+

9 Jumala sanoi edelleen Abrahamille: ”Sinun puolestasi tulee pitää liittoni, sinun ja jälkeläistesi,* sukupolvesta toiseen. 10 Meidän välillämme, minun ja teidän, on tämä liitto, joka sinun ja jälkeläistesi* tulee pitää: Jokainen miespuolinen keskuudessanne on ympärileikattava.+ 11 Teidän on ympärileikattava esinahkanne, ja tämä on meidän välillämme olevan liiton merkkinä.+ 12 Jokainen miespuolinen keskuudessanne sukupolvesta toiseen on ympärileikattava kahdeksan päivän ikäisenä,+ jokainen talouteen* syntynyt ja jokainen, joka ei ole jälkeläisesi* vaan on ostettu rahalla ulkomaalaiselta. 13 Jokainen talouteesi syntynyt ja jokainen rahalla ostamasi mies on ympärileikattava,+ ja lihassanne olevan merkin on oltava todisteena teidän kanssanne tekemästäni pysyvästä liitosta. 14 Jos ympärileikkaamaton mies ei ympärileikkauta esinahkaansa, hänet* on poistettava* kansansa keskuudesta. Hän on rikkonut liittoni.”

15 Sitten Jumala sanoi Abrahamille: ”Vaimoasi Saaraita*+ et saa kutsua Saaraiksi, sillä hänen nimekseen tulee Saara.* 16 Minä siunaan häntä ja myös annan sinulle hänen kauttaan pojan.+ Minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansoja; hänestä tulee kansojen kuninkaita.” 17 Tällöin Abraham kumartui maahan asti, nauroi ja sanoi itsekseen:*+ ”Syntyykö 100-vuotiaalle miehelle lapsi, ja synnyttääkö Saara, 90-vuotias nainen?”+

18 Silloin Abraham sanoi tosi Jumalalle: ”Kunpa Ismael saisi elää edessäsi!”+ 19 Tähän Jumala sanoi: ”Vaimosi Saara synnyttää sinulle aivan varmasti pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Iisak.*+ Minä vahvistan liittoni hänen kanssaan. Se on ikuinen liitto, joka koskee hänen jälkeläisiään.*+ 20 Olen kuitenkin kuullut Ismaelia koskevan pyyntösi. Minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänelle hyvin paljon jälkeläisiä. Hänestä tulee 12 päämiehen isä, ja hänestä polveutuu suuri kansa.+ 21 Mutta liittoni minä vahvistan Iisakin kanssa,+ jonka Saara synnyttää sinulle tähän aikaan ensi vuonna.”+

22 Lakattuaan puhumasta Abrahamin kanssa Jumala kohosi ylös hänen luotaan. 23 Sitten Abraham otti poikansa Ismaelin, kaikki talouteensa syntyneet ja jokaisen rahalla ostamansa, jokaisen miespuolisen taloudestaan, ja ympärileikkasi heidän esinahkansa juuri sinä päivänä, niin kuin Jumala oli hänen kanssaan puhunut.+ 24 Abraham oli 99-vuotias, kun hänen esinahkansa ympärileikattiin.+ 25 Hänen poikansa Ismael oli 13-vuotias, kun hänen esinahkansa ympärileikattiin.+ 26 Juuri sinä päivänä ympärileikattiin Abraham ja myös hänen poikansa Ismael. 27 Samoin ympärileikattiin hänen kanssaan kaikki hänen taloutensa miehet, jokainen talouteen syntynyt ja jokainen ulkomaalaiselta rahalla ostettu.

18 Myöhemmin Jehova+ näyttäytyi hänelle Mamren suurten puiden keskellä+ hänen istuessaan teltan suulla päivän kuumimpaan aikaan. 2 Nostaessaan katseensa hän näki kolmen miehen seisovan jonkin matkan päässä. Kun hän huomasi heidät, hän juoksi+ teltan suulta heitä vastaan ja kumartui maahan. 3 Sen jälkeen hän sanoi: ”Jehova, jos olen saanut sinun suosiosi, ethän mene palvelijasi ohi. 4 Annattehan tuoda hieman vettä ja pestä jalkanne.+ Levähtäkää sitten puun alla. 5 Koska nyt olette tulleet palvelijanne luo, antakaa minun tuoda palanen leipää, jotta virkistyisitte.* Sen jälkeen voitte jatkaa matkaa.” Tällöin he sanoivat: ”Hyvä on. Voit tehdä niin kuin olet puhunut.”

6 Niin Abraham kiirehti telttaan Saaran luo ja sanoi: ”Pidä kiirettä! Hae kolme mitallista* hienoja jauhoja, valmista taikina ja tee leipiä.” 7 Seuraavaksi Abraham juoksi karjalauman luo ja valitsi pehmeälihaisen, hyvän nuoren sonnin. Hän antoi sen palvelijalle, ja tämä kiirehti valmistamaan sitä. 8 Sen jälkeen hän otti voita ja maitoa sekä valmistamansa nuoren sonnin ja pani ruoan heidän eteensä. Itse hän seisoi puun alla heidän vierellään, kun he söivät.+

9 He kysyivät häneltä: ”Missä on vaimosi Saara?”+ Hän vastasi: ”Täällä teltassa.” 10 Niin yksi heistä jatkoi: ”Palaan varmasti luoksesi ensi vuonna tähän aikaan, ja silloin vaimollasi Saaralla on poika.”+ Mutta Saara kuunteli teltan suulla, joka oli miehen takana. 11 Abraham ja Saara olivat hyvin iäkkäitä,+ ja Saara oli ohittanut hedelmällisen iän.*+ 12 Siksi Saara alkoi nauraa itsekseen, ja hän sanoi: ”Vieläkö kokisin sellaisen ilon, vaikka olen kuihtunut ja herrani on vanha?”+ 13 Silloin Jehova sanoi Abrahamille: ”Miksi Saara nauroi ja sanoi: ’Tulenko minä tosiaan synnyttämään, vaikka olen vanha?’ 14 Onko mikään mahdotonta Jehovalle?+ Palaan luoksesi ensi vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on poika.” 15 Mutta Saara kielsi sanoen: ”En minä nauranut!” Hän oli näet peloissaan. Tähän Jumala sanoi: ”Kyllä sinä nauroit!”

16 Kun miehet nousivat lähteäkseen ja katsoivat alas Sodoman+ suuntaan, Abraham lähti saattamaan heitä. 17 Jehova sanoi: ”Pitäisinkö Abrahamilta salassa sen, mitä aion tehdä?+ 18 Tuleehan Abrahamista varmasti suuri ja mahtava kansa, ja kaikkia maan kansoja siunataan* hänen välityksellään.+ 19 Olen valinnut* hänet, jotta hän käskisi poikiaan ja kaikkia tulevia jälkeläisiään noudattamaan Jehovan tietä ja toimimaan oikein ja oikeudenmukaisesti,+ niin että minä, Jehova, toteuttaisin sen, mitä olen Abrahamille luvannut.”

20 Sitten Jehova sanoi: ”Sodoman ja Gomorran takia valitetaan hyvin paljon,+ ja heidän syntinsä on todella raskas.+ 21 Minä aion mennä alas nähdäkseni, toimivatko he niin kuin olen kuullut heistä valitettavan. Jos eivät, voin saada sen selville.”+

22 Niin miehet lähtivät sieltä kohti Sodomaa, mutta Jehova+ jäi Abrahamin luo. 23 Silloin Abraham lähestyi häntä ja sanoi: ”Aiotko todellakin pyyhkäistä oikeamielisen* pois pahojen kanssa?+ 24 Entä jos kaupungissa on 50 oikeamielistä?* Aiotko silloin pyyhkäistä heidät pois armahtamatta sitä paikkaa niiden 50:n tähden? 25 On mahdotonta ajatella, että toimisit tällä tavoin – surmaisit oikeamielisen* yhdessä pahojen kanssa ja oikeamieliselle* kävisi samoin kuin pahoille.+ On mahdotonta ajatella sinusta niin!+ Eikö koko maan Tuomari toimi oikein?”+ 26 Silloin Jehova sanoi: ”Jos löydän Sodoman kaupungista 50 oikeamielistä,* armahdan koko paikan heidän takiaan.” 27 Mutta Abraham sanoi tähän: ”Oi Jehova, olen rohjennut puhua sinulle, vaikka olen tomua ja tuhkaa. 28 Entä jos 50 oikeamielisestä* puuttuu viisi? Hävitätkö niiden viiden vuoksi koko kaupungin?” Tähän hän sanoi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä 45.”+

29 Mutta taas hän sanoi hänelle: ”Entä jos sieltä löytyy 40?” Hän vastasi: ”Niiden 40:n tähden en hävitä sitä.” 30 Mutta hän jatkoi: ”Ethän Jehova suutu,+ vaan anna minun puhua vielä. Entä jos sieltä löytyy vain 30?” Hän vastasi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä 30.” 31 Mutta hän jatkoi: ”Olen rohjennut puhua Jehovalle. Entä jos sieltä löytyy vain 20?” Hän vastasi: ”Niiden 20:n tähden en hävitä sitä.” 32 Lopuksi hän sanoi: ”Ethän Jehova suutu, vaan anna minun puhua vielä kerran. Entä jos sieltä löytyy vain 10?” Hän vastasi: ”Niiden 10:n tähden en hävitä sitä.” 33 Lakattuaan puhumasta Abrahamille Jehova lähti pois,+ ja Abraham palasi kotiinsa.

19 Nuo kaksi enkeliä saapuivat Sodomaan illalla, ja Loot oli istumassa Sodoman portissa. Kun Loot näki heidät, hän nousi, meni heitä vastaan ja kumartui syvään kasvot maata kohti.+ 2 Hän sanoi: ”Poiketkaa palvelijanne taloon, herrani. Jääkää yöksi ja antakaa pestä jalkanne. Sitten voitte nousta varhain ja jatkaa matkaanne.” Tähän he sanoivat: ”Ei, me jäämme yöksi torille.” 3 Mutta hän oli niin itsepintainen, että he menivät hänen kanssaan hänen taloonsa. Sitten hän järjesti heille juhla-aterian ja leipoi happamatonta leipää, ja he söivät.

4 Ennen kuin he ehtivät mennä nukkumaan, kaupungin miehet – kaikki Sodoman miehet, niin nuoret kuin vanhatkin – piirittivät talon yhtenä joukkona. 5 He huusivat Lootille: ”Missä ovat miehet, jotka tulivat luoksesi tänä iltana? Tuo heidät ulos, niin että voimme maata heidän kanssaan!”+

6 Silloin Loot meni heidän luokseen ovelle ja sulki oven jälkeensä. 7 Hän sanoi: ”Veljeni, älkää tehkö tätä pahaa. 8 Minulla on täällä kaksi tytärtä, jotka eivät ole koskaan maanneet miehen kanssa. Antakaa minun tuoda heidät teille, niin voitte tehdä heille, mitä hyväksi näette. Mutta älkää tehkö mitään näille miehille, sillä he ovat tulleet kattoni alle suojaan.”*+ 9 Tähän he sanoivat: ”Pois tieltä!” He lisäsivät: ”Tämä muukalainen tuli tänne asumaan, ja nyt hän julkeaa määräillä meitä! Mepä teemmekin sinulle pahemmin kuin heille.” He saartoivat Lootin* ja työntyivät eteenpäin murtaakseen oven. 10 Silloin miehet ojensivat kätensä, vetivät Lootin taloon ja sulkivat oven. 11 Mutta he sokaisivat talon sisäänkäynnin luona olevat miehet pienimmästä suurimpaan, ja nämä yrittivät väsyksiin asti löytää sisäänkäyntiä.

12 Sitten miehet sanoivat Lootille: ”Onko sinulla täällä muita? Vie pois tästä paikasta vävysi, poikasi, tyttäresi ja kaikki kaupungissa olevat läheisesi! 13 Aiomme hävittää tämän paikan, koska siitä on valitettu kovaan ääneen Jehovan edessä,+ niin että Jehova lähetti meidät hävittämään sen.” 14 Siksi Loot lähti ulos ja puhui vävyilleen, joiden piti mennä naimisiin hänen tyttäriensä kanssa, ja sanoi yhä uudelleen: ”Nouskaa! Lähtekää pois tästä paikasta, koska Jehova hävittää kaupungin!” Mutta hänen vävynsä luulivat, että hän pilaili.+

15 Aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: ”Nouse! Ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat täällä, jottei sinua pyyhkäistäisi pois kaupungin rikkomusten takia!”+ 16 Kun hän yhä viivytteli, miehet tarttuivat häntä sekä hänen vaimoaan ja molempia tyttäriään kädestä, sillä Jehova tunsi myötätuntoa häntä kohtaan,+ ja he veivät hänet ulos ja jättivät hänet kaupungin ulkopuolelle.+ 17 Heti kun he olivat vieneet heidät sen laitamille, toinen heistä sanoi: ”Pakene, jotta säilyisit elossa! Älä katso taaksesi+ äläkä seisahdu koko alangolla!+ Pakene vuoristoon, jottei sinua pyyhkäistäisi pois!”

18 Silloin Loot sanoi heille: ”Oi Jehova, ei sinne! 19 Palvelijasi on saanut osakseen suosiosi, ja osoitat minua kohtaan suurta uskollista rakkautta, kun jätät minut* eloon.+ Mutta en voi paeta vuoristoon, koska pelkään, että minua kohtaa onnettomuus ja minä kuolen.+ 20 Tuo kaupunkihan on lähellä, ja voin paeta sinne, se kun on niin pieni paikka. Saanhan paeta sinne? Se on pieni paikka. Silloin minä säilyn* elossa.” 21 Niin hän sanoi hänelle: ”Hyvä on, otan sinut huomioon myös tässä asiassa.+ En hävitä kaupunkia, josta puhut.+ 22 Pidä kiirettä! Pakene sinne, koska en voi tehdä mitään ennen kuin olet siellä!”+ Tästä syystä hän antoi kaupungille nimeksi Soar.*+

23 Aurinko oli noussut maan ylle, kun Loot saapui Soariin. 24 Silloin Jehova antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle rikkiä ja tulta taivaasta, Jehovan luota.+ 25 Niin hän hävitti nämä kaupungit – koko alangon – sekä kaikki niiden asukkaat ja maan kasvit.+ 26 Mutta Lootin vaimo, joka tuli hänen jäljessään, alkoi katsella taakseen, ja hänestä tuli suolapatsas.+

27 Abraham nousi varhain aamulla ja meni paikkaan, jossa hän oli seissyt Jehovan edessä.+ 28 Kun hän katsoi alas kohti Sodomaa ja Gomorraa ja koko alankoa, häntä kohtasi poikkeuksellinen näky: alueelta nousi sankka savu kuin polttouunista!+ 29 Kun Jumala tuhosi alangon kaupungit, hän piti Abrahamin mielessään ja lähetti Lootin pois niiden kaupunkien läheisyydestä, jotka hän hävitti ja joiden alueella Loot oli asunut.+

30 Myöhemmin Loot lähti kahden tyttärensä kanssa Soarista ja asettui asumaan vuoristoon,+ koska hän pelkäsi asua Soarissa.+ Niin hän alkoi tyttärineen asua luolassa. 31 Sitten esikoinen sanoi nuoremmalle: ”Isämme on vanha, eikä tässä maassa ole ketään miestä, joka makaisi kanssamme niin kuin kaikkialla on tapana. 32 Juotetaan isällemme viiniä ja maataan hänen kanssaan, jotta saisimme jälkeläisiä isämme kautta.”

33 Sinä iltana he juottivat isälleen viiniä. Sitten esikoinen meni sisään ja makasi isänsä kanssa, mutta tämä ei tiennyt, milloin tytär asettui makuulle ja milloin hän nousi. 34 Seuraavana päivänä esikoinen sanoi nuoremmalle: ”Minä makasin isäni kanssa viime yönä. Juotetaan hänelle viiniä tänäkin iltana. Mene sinä sitten sisään ja makaa hänen kanssaan, jotta saisimme jälkeläisiä isämme kautta.” 35 Niinpä he sinäkin iltana juottivat isälleen viiniä. Sitten nuorempi meni ja makasi hänen kanssaan, mutta tämä ei tiennyt, milloin tytär asettui makuulle ja milloin hän nousi. 36 Näin Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaaksi isästään. 37 Esikoinen synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Moab.+ Hän on nykyisten moabilaisten kantaisä.+ 38 Nuorempikin synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Ben-Ammi. Hän on nykyisten ammonilaisten kantaisä.+

20 Abraham siirsi leirinsä sieltä+ Negevin maahan ja asettui asumaan Kadesin+ ja Surin+ välille. Asuessaan* Gerarissa+ 2 Abrahamilla oli tapana sanoa vaimostaan Saarasta: ”Hän on sisareni.”+ Niinpä Gerarin kuningas Abimelek lähetti noutamaan Saaran luokseen.+ 3 Myöhemmin Jumala tuli Abimelekin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: ”Sinun on kuoltava sen naisen takia, jonka olet ottanut,+ koska hän on naimisissa ja kuuluu toiselle miehelle.”+ 4 Abimelek ei ollut kuitenkaan koskenut Saaraan.* Siksi hän sanoi: ”Jehova, surmaatko kansan, joka on todellisuudessa syytön?* 5 Eikö hän sanonut minulle, että nainen on hänen sisarensa? Eikö nainen itsekin sanonut, että mies on hänen veljensä? Olen toiminut vilpittömästi enkä tiennyt tekeväni väärin.”* 6 Tosi Jumala sanoi hänelle unessa: ”Tiedän, että olet toiminut vilpittömästi. Siksi estin sinua tekemästä syntiä minua vastaan enkä antanut sinun koskea häneen. 7 Palauta miehen vaimo, sillä mies on profeetta,+ ja hän rukoilee puolestasi,+ ja sinä pysyt elossa. Mutta ellet palauta häntä, voit olla varma, että kuolet, sinä ja kaikki, jotka sinulle kuuluvat.”

8 Abimelek nousi varhain aamulla, kutsui kaikki palvelijansa ja kertoi heille kaiken tämän, ja he pelästyivät kovasti. 9 Sitten Abimelek kutsui Abrahamin ja sanoi hänelle: ”Mitä oletkaan tehnyt meille! Mitä syntiä olen tehnyt sinua vastaan, niin että saattaisit minut ja valtakuntani vastuuseen näin suuresta synnistä? Et ole toiminut oikein minua kohtaan.” 10 Abimelek kysyi vielä Abrahamilta: ”Mihin oikein pyrit, kun teit tämän?”+ 11 Abraham vastasi: ”Ajattelin, että tällä paikkakunnalla ei varmaankaan pelätä* Jumalaa ja minut tapetaan vaimoni takia.+ 12 Sitä paitsi hän on todella sisareni, isäni tytär, joskaan ei äitini tytär, ja hänestä tuli vaimoni.+ 13 Kun Jumala lähetti minut isäni suvun luota vaeltamaan,+ pyysin vaimoani osoittamaan minua kohtaan uskollista rakkautta ja sanomaan minusta kaikkialla, minne menemme: ’Hän on veljeni.’”+

14 Sitten Abimelek antoi Abrahamille lampaita ja nautakarjaa sekä mies- ja naispalvelijoita ja palautti hänelle hänen vaimonsa Saaran. 15 Abimelek sanoi vielä: ”Maani on käytettävissäsi. Asu missä vain haluat.” 16 Saaralle hän sanoi: ”Annan veljellesi+ 1 000 sekeliä hopeaa. Se on todiste syyttömyydestäsi* kaikille kanssasi oleville ja muille. Sinut on puhdistettu häpeästä.” 17 Abraham rukoili tosi Jumalaa, ja Jumala paransi Abimelekin sekä hänen vaimonsa ja orjattarensa, ja heille alkoi syntyä lapsia, 18 sillä Jehova oli tehnyt kaikista Abimelekin perheen ja palvelusväen naisista hedelmättömiä* Abrahamin vaimon Saaran takia.+

21 Jehova käänsi huomionsa Saaraan, kuten oli sanonut, ja Jehova teki Saaran hyväksi sen, mitä oli luvannut.+ 2 Niin Saara tuli raskaaksi+ ja synnytti sitten Abrahamille tämän vanhalla iällä pojan juuri silloin, kun Jumala oli luvannut.+ 3 Abraham antoi vastasyntyneelle pojalleen, jonka Saara hänelle synnytti, nimeksi Iisak.+ 4 Sitten Abraham ympärileikkasi poikansa Iisakin kahdeksan päivän ikäisenä, niin kuin Jumala oli häntä käskenyt.+ 5 Abraham oli 100-vuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi. 6 Silloin Saara sanoi: ”Jumala on antanut minulle syyn nauraa, ja jokainen, joka kuulee tästä, nauraa kanssani.”* 7 Hän lisäsi: ”Kukapa olisi osannut sanoa Abrahamille, että Saara imettää vielä lapsia? Silti olen synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhalla iällään.”

8 Niin lapsi kasvoi ja hänet vieroitettiin,* ja Abraham järjesti Iisakin vieroituspäivänä suuret juhlat. 9 Mutta Saara huomasi, että egyptiläisen Hagarin poika,+ jonka tämä oli synnyttänyt Abrahamille, teki Iisakista pilaa.+ 10 Sen vuoksi hän sanoi Abrahamille: ”Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa, sillä hänen poikansa ei tule olemaan perillinen minun poikani Iisakin kanssa!”+ 11 Mutta Abrahamista oli hyvin epämieluista se, mitä Saara sanoi hänen pojastaan.+ 12 Silloin Jumala sanoi Abrahamille: ”Älä pahastu siitä, mitä Saara sanoo sinulle pojastasi ja orjattarestasi. Kuuntele häntä, koska ne, joita kutsutaan sinun jälkeläisiksesi, tulevat* Iisakin välityksellä.+ 13 Myös orjattaren pojasta+ minä teen kansan,+ koska hän on sinun jälkeläisesi.”*

14 Niinpä Abraham nousi varhain aamulla, otti leipää ja nahkaisen vesileilin ja antoi ne Hagarille. Hän pani ne hänen olalleen ja lähetti hänet ja hänen poikansa pois.+ Niin Hagar lähti ja harhaili Beerseban+ erämaassa. 15 Lopulta vesi loppui nahkaleilistä, ja hän sysäsi pojan pensaan alle. 16 Sitten hän meni istumaan yksikseen jousen kantaman päähän, sillä hän sanoi: ”En halua nähdä, kun poika kuolee.” Hän istui jonkin matkan päässä ja alkoi itkeä ääneen.

17 Silloin Jumala kuuli pojan äänen,+ ja Jumalan enkeli huusi Hagarille taivaasta sanoen:+ ”Mikä hätänä, Hagar? Älä pelkää, sillä Jumala on kuullut pojan äänen sieltä, missä tämä on. 18 Nouse, nosta poika ja tue häntä kädelläsi, sillä minä teen hänestä suuren kansan.”+ 19 Sitten Jumala avasi Hagarin silmät, ja hän näki kaivon. Hän meni täyttämään nahkaleilin vedellä ja antoi pojalle juotavaa. 20 Kun poika+ varttui, Jumala oli hänen kanssaan. Hän eli erämaassa, ja hänestä tuli jousiampuja. 21 Hän asettui asumaan Paranin erämaahan,+ ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptin maasta.

22 Siihen aikaan Abimelek yhdessä armeijansa päällikön Pikolin kanssa sanoi Abrahamille: ”Jumala on kanssasi kaikessa, mitä teet.+ 23 Vanno nyt minulle Jumalan kautta, ettet toimi petollisesti minua etkä jälkeläisiäni ja jälkipolviani kohtaan vaan osoitat uskollista rakkautta minua ja sitä maata kohtaan, jossa olet asunut, aivan kuten minä olen osoittanut sinua kohtaan.”+ 24 Abraham vastasi: ”Minä vannon.”

25 Abraham valitti kuitenkin Abimelekille siitä, että Abimelekin palvelijat olivat ottaneet erään kaivon väkivalloin haltuunsa.+ 26 Abimelek vastasi: ”En tiedä, kuka sen on tehnyt. Et ole kertonut siitä minulle, enkä minä ole kuullut siitä mitään ennen kuin nyt.” 27 Silloin Abraham otti lampaita ja nautakarjaa ja antoi ne Abimelekille, ja he tekivät keskenään liiton. 28 Kun Abraham otti katraasta seitsemän naaraskaritsaa erilleen, 29 Abimelek kysyi häneltä: ”Miksi olet ottanut erilleen nuo seitsemän naaraskaritsaa?” 30 Hän vastasi: ”Sinun pitää ottaa vastaan nämä seitsemän naaraskaritsaa minun kädestäni merkiksi siitä, että olen kaivanut tämän kaivon.” 31 Siksi hän nimitti sen paikan Beersebaksi,*+ koska he molemmat olivat vannoneet siellä valan. 32 Niin he tekivät liiton+ Beersebassa, minkä jälkeen Abimelek palasi armeijansa päällikön Pikolin kanssa filistealaisten maahan.+ 33 Sitten Abraham istutti Beersebaan tamariskipuun ja julisti siellä Jehovan, ikuisen Jumalan,+ nimeä.+ 34 Abraham asui* filistealaisten maassa vielä pitkään.*+

22 Tämän jälkeen tosi Jumala pani Abrahamin koetukselle+ ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Tämä vastasi: ”Tässä olen!” 2 Sitten hän sanoi: ”Otahan ainoa poikasi Iisak,+ jota rakastat syvästi.+ Mene Morian+ maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä osoitan sinulle.”

3 Niin Abraham nousi varhain aamulla, satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa ja poikansa Iisakin. Hän pilkkoi puut polttouhria varten ja lähti sitten kulkemaan paikkaan, jonka tosi Jumala oli hänelle osoittanut. 4 Kolmantena päivänä Abraham nosti katseensa ja näki paikan kaukaa. 5 Silloin Abraham sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää te tähän aasin luo, mutta poika ja minä menemme tuonne palvomaan ja palaamme sitten luoksenne.”

6 Sitten Abraham otti polttouhripuut, pani ne poikansa Iisakin olalle ja otti käteensä tulen ja veitsen,* ja he molemmat jatkoivat matkaa yhdessä. 7 Iisak sanoi nyt isälleen Abrahamille: ”Isä!” Hän sanoi siihen: ”Mitä, poikani?” Iisak jatkoi: ”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on lammas polttouhriksi?” 8 Abraham vastasi: ”Jumala katsoo itselleen lampaan polttouhriksi,+ poikani.” Niin he molemmat jatkoivat matkaa yhdessä.

9 Lopulta he saapuivat paikkaan, jonka tosi Jumala oli Abrahamille osoittanut. Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi sille puut. Hän sitoi poikansa Iisakin kädet ja jalat ja pani hänet alttarille puiden päälle.+ 10 Sitten Abraham ojensi kätensä ja otti veitsen* tappaakseen poikansa.+ 11 Silloin Jehovan enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: ”Abraham, Abraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen!” 12 Enkeli sanoi: ”Älä vahingoita poikaa äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä todella tiedän, että olet Jumalaa pelkäävä mies,* koska et ole kieltäytynyt antamasta minulle ainoaa poikaasi.”+ 13 Silloin Abraham nosti katseensa ja näki lähellä pässin, joka oli takertunut sarvistaan pensaikkoon. Hän meni hakemaan sen ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. 14 Sen jälkeen Abraham antoi sille paikalle nimeksi Jehova-Jire.* Siksi sanotaan yhä: ”Jehovan vuorella siitä huolehditaan.”+

15 Sitten Jehovan enkeli puhui Abrahamille taivaasta toisen kerran: 16 ”’Vannon itseni kautta’, lausuu Jehova,+ ’että koska olet tehnyt tämän etkä ole kieltäytynyt antamasta ainoaa poikaasi,+ 17 minä varmasti siunaan sinua ja varmasti teen sinun jälkeläisestäsi* niin suuren joukon, että se on kuin tähdet taivaalla ja hiekanjyvät merenrannalla,+ ja sinun jälkeläisesi* ottaa haltuunsa vihollistensa portin.*+ 18 Sinun jälkeläisesi*+ välityksellä kaikki maan kansat hankkivat itselleen siunauksen, koska olet kuunnellut minua.’”+

19 Sen jälkeen Abraham palasi palvelijoidensa luo, ja he lähtivät yhdessä takaisin Beersebaan,+ minne Abraham jäi asumaan edelleen.

20 Tämän jälkeen Abrahamille ilmoitettiin: ”Milkakin on synnyttänyt poikia veljellesi Nahorille:+ 21 esikoisen Usin, tämän veljen Busin ja Kemuelin, Aramin isän, 22 sekä Kesedin, Hason, Pildasin, Jidlafin ja Betuelin.”+ 23 Betuelista tuli Rebekan+ isä. Milka synnytti nuo kahdeksan Abrahamin veljelle Nahorille. 24 Myös hänen sivuvaimonsa Reuma synnytti poikia: Tebahin, Gahamin, Tahasin ja Maakan.

23 Saara eli 127 vuotta; sen verran hänelle kertyi elinvuosia.+ 2 Hän kuoli Kirjat-Arbassa+ eli Hebronissa+ Kanaanin maassa,+ ja Abraham alkoi surra ja itkeä häntä. 3 Sitten Abraham nousi kuolleen vaimonsa vierestä ja sanoi Heetin+ pojille: 4 ”Olen ulkomaalainen ja siirtolainen teidän parissanne.+ Antakaa minulle hautapaikka alueeltanne, jotta voin haudata vaimoni.”* 5 Heetin pojat vastasivat Abrahamille: 6 ”Kuule meitä, herrani. Sinä olet meidän keskuudessamme Jumalan asettama päämies.*+ Voit haudata vaimosi parhaimpaan hautapaikkaamme. Kukaan meistä ei kieltäydy antamasta sinulle hautapaikkaansa, niin ettet voisi haudata häntä.”

7 Silloin Abraham nousi, kumarsi syvään maan asukkaille, Heetin+ pojille, 8 ja sanoi heille: ”Jos te annatte minun haudata vaimoni, kuunnelkaa minua ja pyytäkää puolestani Soharin pojalta Efronilta, 9 että hän myisi minulle maa-alueensa laidassa olevan Makpelan luolan, joka kuuluu hänelle. Pyytäkää häntä myymään se minulle teidän läsnä ollessanne täydestä hopeamäärästä,+ jotta minulla olisi oma hautapaikka.”+

10 Heettiläinen Efron istuikin Heetin poikien joukossa. Hän vastasi Abrahamille Heetin poikien kuullen ja kaikkien kaupunkinsa portista sisään menevien edessä:+ 11 ”Ei, herrani! Kuuntele minua. Minä annan sinulle sekä maa-alueen että sillä olevan luolan. Annan sen sinulle kansani poikien läsnä ollessa. Hautaa vaimosi.” 12 Silloin Abraham kumarsi syvään maan asukkaiden edessä 13 ja puhui heidän kuultensa Efronille: ”Kuuntelehan minua! Minä annan sinulle maa-alueesta täyden hopeamäärän. Ota se minulta, jotta voin haudata sinne vaimoni.”

14 Efron vastasi Abrahamille: 15 ”Herrani, kuuntele minua. Tämän maapalan arvo on 400 sekeliä* hopeaa, mutta mitäpä se sinulle ja minulle merkitsee. Hautaa siis vaimosi.” 16 Abraham kuunteli Efronia ja punnitsi hänelle hopeamäärän, jonka tämä oli maininnut Heetin poikien kuullen, 400 sekeliä* hopeaa kauppiaiden hyväksymän punnuksen mukaan.+ 17 Näin vahvistettiin, että Mamren edustalla Makpelassa oleva Efronin maa-alue – maa-alue, sillä oleva luola ja kaikki puut sen rajojen sisäpuolella – tuli 18 Abrahamin omaisuudeksi. Hän osti sen Heetin poikien läsnä ollessa, kaikkien kaupungin portista sisään menevien edessä. 19 Sen jälkeen Abraham hautasi vaimonsa Saaran Makpelan maa-alueen luolaan Mamren eli Hebronin edustalle Kanaanin maahan. 20 Näin Heetin pojat siirsivät maa-alueen ja sillä olevan luolan Abrahamin omistukseen hautapaikaksi.+

24 Abraham oli hyvin iäkäs, ja Jehova oli siunannut häntä kaikessa.+ 2 Hän sanoi taloutensa vanhimmalle palvelijalle, joka hoiti kaikkea, mitä hänellä oli:+ ”Laitahan kätesi reiteni alle, 3 niin minä vannotan sinua Jehovan, taivaan ja maan Jumalan, kautta, ettet ota pojalleni vaimoa ympärilläni asuvien kanaanilaisten tyttäristä.+ 4 Sen sijaan sinun on mentävä minun maahani ja sukulaisteni+ luo ottamaan pojalleni Iisakille vaimo.”

5 Palvelija kuitenkin kysyi häneltä: ”Entä jos nainen ei tahdo tulla kanssani tähän maahan? Onko minun silloin vietävä poikasi takaisin siihen maahan, josta tulit?”+ 6 Abraham vastasi: ”Älä vain vie poikaani sinne.+ 7 Taivaan Jumala Jehova otti minut isäni kodista, sukulaisteni maasta,+ ja puhui kanssani ja vannoi minulle:+ ’Sinun jälkeläisillesi*+ minä annan tämän maan.’+ Hän lähettää enkelinsä edelläsi,+ ja sinä otat sieltä varmasti pojalleni vaimon.+ 8 Mutta ellei nainen tahdo tulla kanssasi, olet vapaa tästä valasta. Et kuitenkaan saa viedä poikaani sinne.” 9 Silloin palvelija laittoi kätensä isäntänsä Abrahamin reiden alle ja vannoi hänelle näin.+

10 Palvelija otti mukaansa kymmenen isäntänsä kamelia ja kaikenlaista hyvää isännältään ja lähti Mesopotamiaan Nahorin kaupunkiin. 11 Kaupungin ulkopuolella hän antoi kamelien laskeutua polvilleen kaivolla. Alkoi olla ilta, se aika, jolloin naiset tulivat ammentamaan vettä. 12 Hän sanoi: ”Jehova, isäntäni Abrahamin Jumala, vastaathan tänään pyyntööni ja osoita uskollista rakkautta isäntääni Abrahamia kohtaan. 13 Seison lähteellä, ja kaupungin miesten tyttäret ovat tulossa ammentamaan vettä. 14 Suo, että nuori nainen, jolle sanon: ’Laskisitko vesiruukkusi alas, jotta saisin juoda’, ja joka vastaa: ’Juo, ja minä juotan kamelisikin’, on se, jonka olet valinnut palvelijallesi Iisakille. Ilmaisethan minulle näin, että olet osoittanut isännälleni uskollista rakkautta.”

15 Jo ennen kuin hän oli lakannut puhumasta, paikalle tuli vesiruukku olallaan Rebekka, joka oli syntynyt Betuelille,+ Abrahamin veljen Nahorin+ vaimon Milkan+ pojalle. 16 Nuori nainen oli hyvin kaunis, neitsyt, jonka kanssa yksikään mies ei ollut maannut. Hän meni alas lähteelle, täytti vesiruukkunsa ja tuli takaisin ylös. 17 Palvelija juoksi heti häntä vastaan ja sanoi: ”Antaisitko minulle siemauksen vettä ruukustasi.” 18 Nainen sanoi: ”Juo, herrani.” Sitten hän laski nopeasti ruukkunsa kätensä varaan ja antoi palvelijan juoda. 19 Annettuaan hänen juoda hän sanoi: ”Minä ammennan vettä myös kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet tarpeekseen.” 20 Hän tyhjensi nopeasti ruukkunsa juomakaukaloon, juoksi kerta toisensa jälkeen kaivolle ja ammensi yhä uudelleen vettä kaikille miehen kameleille. 21 Kaiken aikaa mies katseli häntä hämmästyneenä sanomatta sanaakaan ja mietti, oliko Jehova antanut hänen matkansa onnistua vai ei.

22 Kun kamelit olivat lakanneet juomasta, mies antoi hänelle puolen sekelin* painoisen kultaisen nenärenkaan ja kaksi kymmenen sekelin* painoista kultaista rannerengasta 23 ja kysyi: ”Kerrohan minulle, kenen tytär sinä olet. Onko isäsi talossa tilaa, jotta voisimme yöpyä siellä?” 24 Nainen vastasi: ”Olen Milkan ja Nahorin+ pojan Betuelin tytär.”+ 25 Hän jatkoi: ”Meillä on sekä olkia että paljon rehua. Meillä on myös tilaa yöpyä.” 26 Silloin mies polvistui ja heittäytyi kasvoilleen Jehovan eteen 27 ja sanoi: ”Ylistetty olkoon Jehova, isäntäni Abrahamin Jumala, koska hän ei ole lakannut osoittamasta rakkautta* ja uskollisuutta isäntääni kohtaan. Jehova on ohjannut minut isäntäni veljien* kotiin.”

28 Nuori nainen juoksi kotiin kertomaan näistä asioista. 29 Rebekalla oli veli nimeltä Laban,+ ja Laban juoksi miehen luo ulos lähteelle. 30 Kun hän oli nähnyt sisarellaan Rebekalla nenärenkaan ja rannerenkaat ja kuullut tältä, mitä mies oli sanonut, hän tuli miehen luo, joka seisoi edelleen kamelien luona lähteellä. 31 Hän sanoi heti: ”Tule, sinä Jehovan siunaama. Miksi seisot yhä täällä ulkona? Olen laittanut talon kuntoon ja valmistanut paikan kameleille.” 32 Silloin mies tuli taloon, ja hän* riisui kameleilta valjaat ja antoi niille olkia ja rehua. Hän antoi myös vettä miehen ja hänen kanssaan olleiden miesten jalkojen pesemiseen. 33 Mutta kun miehen eteen pantiin syötävää, hän sanoi: ”En syö ennen kuin olen kertonut asiani.” Silloin Laban sanoi: ”Kerro!”

34 Mies sanoi: ”Olen Abrahamin palvelija.+ 35 Jehova on siunannut isäntääni hyvin paljon ja tehnyt hänet erittäin varakkaaksi antamalla hänelle lampaita ja nautakarjaa, hopeaa ja kultaa, mies- ja naispalvelijoita sekä kameleja ja aaseja.+ 36 Lisäksi isäntäni vaimo Saara synnytti hänelle vanhaksi tultuaan pojan,+ ja tälle isäntäni antaa kaiken, mitä hänellä on.+ 37 Isäntäni vannotti minua sanoen: ’Et saa ottaa pojalleni vaimoa niiden kanaanilaisten tyttäristä, joiden maassa asun.+ 38 Ei, vaan sinun tulee mennä isäni kotiin ja sukuni+ luo, ja sinun on otettava sieltä pojalleni vaimo.’+ 39 Kysyin kuitenkin isännältäni: ’Entä jos nainen ei tahdo lähteä mukaani?’+ 40 Hän vastasi: ’Jehova, jonka edessä olen vaeltanut,+ lähettää enkelinsä+ sinun kanssasi ja antaa varmasti matkasi onnistua. Sinun on otettava pojalleni vaimo minun suvustani ja isäni kodista.+ 41 Olet vapaa minulle vannomastasi valasta, jos menet sukuni luo eivätkä he anna häntä sinulle. Silloin olet vapaa valastasi.’+

42 Kun tänään tulin lähteelle, sanoin: ’Jehova, isäntäni Abrahamin Jumala, jos annat matkani onnistua, niin tapahtuu näin: 43 Kun seison lähteellä, joku nuori nainen+ tulee ammentamaan vettä ja minä sanon hänelle: ”Antaisitko minun juoda hieman vettä ruukustasi.” 44 Jos hän vastaa minulle: ”Juo, ja minä ammennan vettä myös kameleillesi”, hän on se nainen, jonka Jehova on valinnut isäntäni pojalle.’+

45 Ennen kuin olin lakannut rukoilemasta hiljaa itsekseni, Rebekka tuli sinne ruukku olallaan, ja hän meni alas lähteelle ja alkoi ammentaa vettä. Minä sanoin hänelle: ’Antaisitko minun juoda.’+ 46 Hän laski nopeasti ruukkunsa olaltaan ja sanoi: ’Juo,+ ja minä juotan kamelisikin.’ Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit. 47 Sen jälkeen kysyin häneltä: ’Kenen tytär sinä olet?’ Hän vastasi: ’Nahorin ja Milkan pojan Betuelin tytär.’ Silloin minä panin renkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä.+ 48 Sitten minä polvistuin ja heittäydyin kasvoilleni Jehovan eteen ja ylistin isäntäni Abrahamin Jumalaa Jehovaa,+ joka oli ohjannut minua voidakseni ottaa isäntäni veljen pojantyttären* hänen pojalleen. 49 Kertokaa minulle, haluatteko osoittaa isäntääni kohtaan rakkautta* ja uskollisuutta. Jos ette, kertokaa sekin minulle tietääkseni, mitä tehdä.”*+

50 Laban ja Betuel vastasivat: ”Tämä on lähtöisin Jehovasta. Emme pysty vastaamaan sinulle myöntävästi emmekä kieltävästi.* 51 Tässä on Rebekka edessäsi. Ota hänet ja mene. Hän saa tulla isäntäsi pojan vaimoksi, niin kuin Jehova on puhunut.” 52 Kuultuaan heidän sanansa Abrahamin palvelija kumartui heti maahan Jehovan eteen. 53 Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultaesineitä ja vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Hän antoi arvokkaita tavaroita myös hänen veljelleen ja äidilleen. 54 Sen jälkeen hän ja hänen kanssaan olleet miehet söivät ja joivat ja olivat siellä yötä.

Noustuaan aamulla hän sanoi: ”Lähettäkää minut matkaan isäntäni luo.” 55 Tähän nuoren naisen veli ja äiti sanoivat: ”Annetaan nuoren naisen olla luonamme ainakin kymmenen päivää. Sen jälkeen hän voi lähteä.” 56 Mies kuitenkin sanoi heille: ”Älkää pidätelkö minua, sillä Jehova on antanut matkani onnistua. Lähettäkää minut isäntäni luo.” 57 He sanoivat: ”Kutsutaan nuori nainen ja kysytään sitä häneltä.” 58 He kutsuivat Rebekan ja kysyivät häneltä: ”Haluatko lähteä tämän miehen mukaan?” Hän vastasi: ”Haluan.”

59 Silloin he lähettivät matkaan Rebekan*+ ja hänen imettäjänsä*+ sekä Abrahamin palvelijan ja tämän miehet. 60 He siunasivat Rebekan ja sanoivat hänelle: ”Toivomme, että sinusta, sisaremme, tulee tuhansien ja taas tuhansien äiti* ja jälkeläisesi ottavat* haltuunsa heitä vihaavien portin.”*+ 61 Sen jälkeen Rebekka naispalvelijoineen nousi kamelien selkään ja lähti seuraamaan miestä. Niin palvelija otti Rebekan ja lähti matkaan.

62 Iisak oli palannut Beer-Lahai-Roin+ suunnalta, sillä hän asui Negevin+ maassa. 63 Illansuussa hän oli ulkona kävelemässä ja mietiskelemässä.+ Kun hän nosti katseensa, hän näki kameleja tulevan. 64 Kun Rebekka nosti katseensa, hän huomasi Iisakin ja laskeutui nopeasti kamelin selästä. 65 Sitten hän kysyi palvelijalta: ”Kuka on tuo mies, joka kävelee tuolla meitä vastaan?” Palvelija vastasi: ”Se on isäntäni.” Silloin Rebekka verhoutui huntuun. 66 Palvelija kertoi sitten Iisakille kaiken, mitä oli tehnyt. 67 Sen jälkeen Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan+ ja otti hänet näin vaimokseen. Iisak alkoi rakastaa häntä+ ja sai lohdutusta menetettyään äitinsä.+

25 Abraham otti vielä vaimon, jonka nimi oli Ketura. 2 Aikanaan tämä synnytti hänelle Simranin, Joksanin, Medanin, Midianin,+ Jisbakin ja Suahin.+

3 Joksanille syntyivät Saba ja Dedan.

Dedanin pojat olivat Assurim, Letusim ja Leummim.

4 Midianin pojat olivat Efa, Efer, Hanok, Abida ja Eldaa.

Kaikki nämä olivat Keturan jälkeläisiä.

5 Myöhemmin Abraham antoi Iisakille kaiken, mitä hänellä oli,+ 6 mutta sivuvaimojensa pojille hän antoi lahjoja. Sitten hän lähetti heidät vielä eläessään pois poikansa Iisakin luota+ itään päin, Idän maahan. 7 Abraham eli 175 vuotta. 8 Sitten hän veti viimeisen henkäyksensä ja kuoli vanhana ja tyytyväisenä elettyään pitkän, hyvän elämän, ja hänet otettiin kansansa luo.* 9 Hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet Makpelan luolaan heettiläisen Soharin pojan Efronin maa-alueelle, joka on Mamren edustalla,+ 10 maa-alueelle, jonka Abraham oli ostanut Heetin pojilta. Sinne haudattiin Abraham, samoin kuin hänen vaimonsa Saara.+ 11 Abrahamin kuoltua Jumala siunasi edelleen hänen poikaansa Iisakia,+ ja Iisak asui lähellä Beer-Lahai-Roita.+

12 Tämä on luettelo Abrahamin pojan Ismaelin+ jälkeläisistä, hänen, jonka Saaran egyptiläinen palvelija Hagar+ synnytti Abrahamille.

13 Nämä ovat Ismaelin poikien nimet suvuittain: Ismaelin esikoinen Nebajot,+ sitten Kedar,+ Adbeel, Mibsam,+ 14 Misma, Duma, Massa, 15 Hadad, Tema, Jetur, Nafis ja Kedema. 16 Nämä ovat Ismaelin pojat ja heidän nimensä heidän kyliensä ja leiriensä* mukaan, 12 päämiestä suvuittain.+ 17 Ismael eli 137 vuotta. Sitten hän veti viimeisen henkäyksensä ja kuoli, ja hänet otettiin kansansa luo.* 18 Heitä* asui Egyptin lähellä Surin+ lähistöllä olevasta Havilasta+ Assyriaan asti. He asettuivat kaikkien sukulaistensa* lähelle.*+

19 Tämä on kertomus Abrahamin pojasta Iisakista.+

Abrahamille syntyi Iisak. 20 Iisak oli 40-vuotias ottaessaan vaimokseen Rebekan, Paddan-Aramista olevan aramealaisen Betuelin tyttären+ ja aramealaisen Labanin sisaren. 21 Iisak esitti jatkuvasti hartaita pyyntöjä Jehovalle vaimonsa puolesta, koska tämä oli hedelmätön. Jehova vastasi hänen pyyntöönsä, ja hänen vaimonsa Rebekka tuli raskaaksi. 22 Kun pojat hänen sisällään alkoivat töniä toisiaan,+ hän sanoi: ”Jos näin on, miksi jatkaisin elämää?” Niin hän puhui siitä Jehovalle. 23 Jehova sanoi hänelle: ”Kaksi kansakuntaa on kohdussasi,+ ja kaksi eri kansaa tulee sisästäsi.+ Toinen kansakunta on toista vahvempi,+ ja vanhempi palvelee nuorempaa.”+

24 Kun hänen tuli aika synnyttää, hänen kohdussaan todella oli kaksoset. 25 Ensimmäinen oli ulos tullessaan kauttaaltaan punainen, ja näytti siltä kuin hänellä olisi ollut yllään karvainen vaate.+ Siksi hänelle annettiin nimeksi Esau.*+ 26 Sen jälkeen tuli ulos hänen veljensä, joka piti kädellään kiinni hänen kantapäästään.+ Siksi jälkimmäiselle annettiin nimeksi Jaakob.*+ Iisak oli 60-vuotias, kun Rebekka synnytti heidät.

27 Kun pojat kasvoivat, Esausta tuli taitava metsästäjä,+ joka viihtyi ulkona. Jaakob taas oli moitteeton mies, joka asui teltoissa.+ 28 Iisak rakasti Esauta, koska tämä toi hänelle riistaa syötäväksi, kun taas Rebekka rakasti Jaakobia.+ 29 Kerran Jaakob oli keittämässä muhennosta, kun Esau palasi uupuneena metsästämästä. 30 Esau sanoi Jaakobille: ”Antaisitko nopeasti vähän* tuota punaista muhennosta,* sillä minä olen uuvuksissa!”* Tämän vuoksi hän sai nimen Edom.*+ 31 Tähän Jaakob sanoi: ”Myy minulle ensin esikoisoikeutesi!”+ 32 Esau vastasi: ”Kuolemaahan tässä tehdään. Mitä hyötyä minulle on jostain esikoisoikeudesta?” 33 Jaakob sanoi: ”Vanno minulle ensin!” Silloin Esau vannoi hänelle ja myi hänelle esikoisoikeutensa.+ 34 Sen jälkeen Jaakob antoi Esaulle leipää ja linssimuhennosta, ja tämä söi ja joi ja lähti matkoihinsa. Näin halpa-arvoisena Esau piti esikoisoikeutta.

26 Maahan tuli nälänhätä – sen ensimmäisen nälänhädän jälkeen, joka sattui Abrahamin päivinä+ – ja Iisak lähti filistealaisten kuninkaan Abimelekin luo Gerariin. 2 Silloin Jehova näyttäytyi hänelle ja sanoi: ”Älä mene alas Egyptiin. Asu maassa, jonka minä osoitan sinulle. 3 Asu muukalaisena tässä maassa,+ niin minä pysyn kanssasi ja siunaan sinua, sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi* minä annan kaikki nämä maat.+ Minä pidän isällesi Abrahamille vannomani valan:+ 4 ’Minä annan sinulle niin paljon jälkeläisiä,* että heitä on kuin tähtiä taivaalla,+ ja annan heille kaikki nämä maat.+ Sinun jälkeläisesi* välityksellä kaikki maan kansat hankkivat itselleen siunauksen.’+ 5 Näin siksi, että Abraham kuunteli minua ja noudatti jatkuvasti vaatimuksiani, käskyjäni, säädöksiäni ja lakejani.”+ 6 Niin Iisak jäi asumaan Gerariin.+

7 Kun paikkakunnan miehet kyselivät hänen vaimostaan, hänellä oli tapana sanoa: ”Hän on sisareni.”+ Hän pelkäsi sanoa tätä vaimokseen, koska hän ajatteli, että he voisivat tappaa hänet Rebekan takia, sillä tämä oli kaunis.+ 8 Jonkin ajan kuluttua filistealaisten kuningas Abimelek näki katsellessaan ikkunasta, että Iisak osoitti hellyyttä vaimoaan Rebekkaa kohtaan.*+ 9 Abimelek kutsui heti Iisakin luokseen ja sanoi: ”Hänhän onkin sinun vaimosi! Miksi sitten sanoit, että hän on sisaresi?” Iisak vastasi: ”Sanoin niin, koska pelkäsin, että minut tapetaan hänen takiaan.”+ 10 Abimelek kuitenkin jatkoi: ”Mitä oikein olet tehnyt meille?+ Joku kansasta olisi hyvinkin voinut maata vaimosi kanssa, ja sinä olisit tehnyt meistä syyllisiä!”+ 11 Sitten Abimelek käski koko kansaa: ”Se joka koskee tähän mieheen ja hänen vaimoonsa, surmataan varmasti!”

12 Iisak alkoi kylvää siementä siinä maassa, ja sinä vuonna hän korjasi satakertaisen sadon, koska Jehova siunasi häntä.+ 13 Hänestä tuli varakas, ja hän vaurastui jatkuvasti, kunnes hänestä tuli hyvin rikas. 14 Hän hankki paljon lampaita ja nautakarjaa sekä suuren joukon palvelijoita,+ niin että filistealaiset alkoivat kadehtia häntä.

15 Niinpä filistealaiset täyttivät maa-aineksella kaikki kaivot, jotka Iisakin isän Abrahamin palvelijat olivat kaivaneet Abrahamin eläessä.+ 16 Abimelek sanoi sitten Iisakille: ”Muuta pois täältä, koska sinusta on tullut paljon mahtavampi kuin me.” 17 Iisak muutti sieltä ja leiriytyi Gerarin+ laaksoon,* jonne hän asettui asumaan. 18 Hän kaivoi uudestaan kaivot, jotka oli kaivettu hänen isänsä Abrahamin päivinä mutta jotka filistealaiset olivat tukkineet tämän kuoleman jälkeen,+ ja hän käytti niistä isänsä antamia nimiä.+

19 Ollessaan kaivamassa laaksossa* Iisakin palvelijat löysivät puhdasvetisen kaivon. 20 Gerarin paimenet alkoivat riidellä Iisakin paimenten kanssa sanoen: ”Vesi kuuluu meille!” Siksi hän antoi kaivolle nimeksi Esek,* koska he olivat riidelleet hänen kanssaan. 21 Iisakin palvelijat ryhtyivät kaivamaan toista kaivoa, ja siitäkin tuli riitaa. Siksi hän antoi sille nimeksi Sitna.* 22 Myöhemmin hän siirtyi sieltä pois ja kaivoi vielä yhden kaivon, mutta siitä he eivät riidelleet. Siksi hän antoi sille nimeksi Rehobot* ja sanoi: ”Nyt Jehova on antanut meille runsaasti tilaa ja tehnyt meidät hedelmällisiksi tässä maassa.”+

23 Sen jälkeen hän meni sieltä ylös Beersebaan.+ 24 Sinä yönä Jehova näyttäytyi hänelle ja sanoi: ”Minä olen isäsi Abrahamin Jumala.+ Älä pelkää,+ sillä minä olen sinun kanssasi. Minä siunaan sinua ja annan sinulle paljon jälkeläisiä* palvelijani Abrahamin vuoksi.”+ 25 Iisak rakensi sinne alttarin ja ylisti Jehovan nimeä.+ Hän pystytti sinne telttansa,+ ja hänen palvelijansa kaivoivat sinne kaivon.

26 Myöhemmin Abimelek tuli Gerarista hänen luokseen henkilökohtaisen neuvonantajansa Ahussatin ja armeijansa päällikön Pikolin kanssa.+ 27 Tällöin Iisak kysyi heiltä: ”Miksi olette tulleet luokseni, vaikka vihasitte minua ja lähetitte minut pois?” 28 He vastasivat: ”Me olemme selvästi nähneet, että Jehova on ollut kanssasi.+ Siksi sanoimme: ’Meidän tulisi vannoa toisillemme vala. Solmitaan keskenämme liitto,+ 29 jottet tekisi meille mitään pahaa, niin kuin mekään emme ole vahingoittaneet sinua vaan olemme tehneet sinulle pelkkää hyvää ja lähettäneet sinut matkaan rauhassa. Sinähän olet Jehovan siunaama.’” 30 Sitten Iisak järjesti heille juhlat, ja he söivät ja joivat. 31 Seuraavana aamuna he nousivat aikaisin ja vannoivat toisilleen valan.+ Sen jälkeen Iisak lähetti heidät matkaan, ja he lähtivät hänen luotaan rauhassa.

32 Samana päivänä Iisakin palvelijat tulivat ilmoittamaan hänelle kaivosta, jonka he olivat kaivaneet,+ ja sanoivat hänelle: ”Olemme löytäneet vettä!” 33 Niinpä hän antoi sille nimeksi Sibea.* Siksi kaupunki on nimeltään Beerseba*+ vielä nykyäänkin.

34 Kun Esau oli 40-vuotias, hän otti vaimoikseen heettiläisen Beerin tyttären Juditin ja heettiläisen Elonin tyttären Basematin.+ 35 He aiheuttivat Iisakille ja Rebekalle paljon mielipahaa.*+

27 Kun Iisak oli vanha ja hänen näkönsä oli heikentynyt, niin ettei hän enää nähnyt, hän kutsui vanhemman poikansa Esaun+ luokseen ja sanoi: ”Poikani!” Tämä vastasi: ”Tässä olen!” 2 Sitten Iisak sanoi: ”Olen tullut vanhaksi enkä tiedä, minä päivänä kuolen. 3 Otahan nyt aseesi – nuolikotelosi ja jousesi – ja mene metsästämään minulle riistaa.+ 4 Valmista minulle sen jälkeen herkullinen ateria, mieliruokaani, ja tuo se minulle syötäväksi, jotta minä siunaisin sinut ennen kuin kuolen.”

5 Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen Esaulle. Sitten Esau lähti metsästämään riistaa tuodakseen sitä kotiin.+ 6 Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille:+ ”Kuulin juuri isäsi sanovan veljellesi Esaulle: 7 ’Tuo minulle riistaa, valmista minulle herkullinen ateria ja anna minun sitten syödä, jotta siunaisin sinut Jehovan edessä ennen kuolemaani.’+ 8 Kuuntele nyt tarkkaan, poikani, ja tee niin kuin käsken.+ 9 Menehän hakemaan minulle laumasta kaksi parhaista nuorista vuohista, jotta voin valmistaa niistä isällesi juuri sellaisen herkullisen aterian, josta hän pitää. 10 Vie se sitten isällesi syötäväksi, jotta hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa.”

11 Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle: ”Veljeni Esau on karvainen mies,+ mutta minun ihoni on sileä. 12 Entä jos isäni tunnustelee minua?+ Silloin näyttäisi varmasti siltä, että pidän häntä pilkkanani, ja minut kirotaan eikä siunata.” 13 Tällöin hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Sinulle tarkoitettu kirous saa tulla minun päälleni, poikani. Tee vain niin kuin sanon ja mene hakemaan ne minulle.”+ 14 Niin hän meni hakemaan ne äidilleen, ja tämä valmisti juuri sellaisen herkullisen aterian, josta hänen isänsä piti. 15 Sen jälkeen Rebekka otti kotoaan vanhemman poikansa Esaun parhaimmat vaatteet ja puki ne nuoremman poikansa Jaakobin päälle.+ 16 Hän pani myös vuohennahat hänen käsiinsä ja paljaaseen kaulaansa.+ 17 Sitten hän antoi herkullisen aterian ja leipomansa leivän pojalleen Jaakobille.+

18 Niin Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: ”Isä!” Tämä vastasi: ”Tässä olen! Kumpi pojistani sinä olet?” 19 Jaakob sanoi isälleen: ”Olen esikoisesi Esau.+ Olen tehnyt aivan niin kuin käskit. Nousisitko istumaan ja syömään hankkimaani riistaa, jotta sinä voisit siunata minut.”+ 20 Iisak kysyi: ”Miten sait sitä niin nopeasti, poikani?” Hän vastasi: ”Jumalasi Jehova toi sen luokseni.” 21 Silloin Iisak sanoi Jaakobille: ”Tulehan lähemmäksi, niin tunnustelen sinua, poikani, tietääkseni, oletko sinä todella poikani Esau vai et.”+ 22 Jaakob tuli isänsä Iisakin lähelle, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: ”Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.”+ 23 Iisak ei tunnistanut häntä, koska hänen kätensä olivat karvaiset niin kuin hänen veljellään Esaulla. Niin hän siunasi hänet.+

24 Sen jälkeen Iisak kysyi: ”Oletko sinä todella poikani Esau?” Jaakob vastasi: ”Olen.” 25 Silloin Iisak sanoi: ”Tuo minulle sitä riistaa syötäväksi, poikani, niin minä siunaan sinut.” Niinpä Jaakob toi sitä hänelle, ja hän söi, ja hän toi hänelle viiniä, ja hän joi. 26 Sitten hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: ”Tulehan tänne ja suutele minua, poikani.”+ 27 Jaakob meni hänen luokseen ja suuteli häntä, ja hän saattoi tuntea hänen vaatteidensa tuoksun.+ Silloin Iisak siunasi hänet ja sanoi:

”Poikani tuoksu on kuin Jehovan siunaaman maan tuoksu. 28 Antakoon tosi Jumala sinulle taivaan kastetta,+ hedelmällistä maata+ sekä runsaasti viljaa ja uutta viiniä.+ 29 Kansojen on palveltava sinua ja kansakuntien kumarrettava sinua. Ole veljiesi herra, ja äitisi poikien täytyy kumartaa sinua.+ Kirottu olkoon jokainen, joka kiroaa sinut, ja siunattu olkoon jokainen, joka siunaa sinut.”+

30 Heti kun Iisak oli lakannut siunaamasta Jaakobia ja tämä oli hädin tuskin ehtinyt lähteä isänsä luota, hänen veljensä Esau palasi metsästämästä.+ 31 Hänkin valmisti herkullisen aterian, toi sen isälleen ja sanoi: ”Nousisitko, isä, syömään poikasi riistaa, jotta sinä voisit siunata minut.” 32 Tällöin hänen isänsä Iisak kysyi häneltä: ”Kuka sinä olet?” Hän vastasi: ”Minä olen esikoispoikasi Esau.”+ 33 Iisak alkoi vapista rajusti, ja hän sanoi: ”Kuka sitten oli se, joka metsästi riistaa ja toi sitä minulle? Söin sen jo ennen sinun tuloasi ja siunasin hänet, ja siunattuna hän varmasti tulee olemaan!”

34 Kuullessaan isänsä sanat Esau alkoi valittaa katkerasti kovaan ääneen, ja hän sanoi isälleen: ”Siunaa myös minut, isä!”+ 35 Tämä kuitenkin sanoi: ”Veljesi tuli ja toimi petollisesti saadakseen sinulle tarkoitetun siunauksen.” 36 Tällöin Esau sanoi: ”Eikö hänen nimensä olekin hyvästä syystä Jaakob?* Hän on syrjäyttänyt minut kaksi kertaa:+ esikoisoikeuteni hän on jo vienyt,+ ja nyt hän on vienyt siunaukseni!”+ Sitten hän lisäsi: ”Eikö sinulla ole mitään siunausta minua varten?” 37 Iisak vastasi Esaulle: ”Olen asettanut hänet sinun herraksesi+ ja antanut kaikki hänen veljensä hänelle palvelijoiksi. Olen antanut hänelle viljaa ja uutta viiniä.+ Mitäpä enää voin tehdä sinun hyväksesi, poikani?”

38 Esau sanoi: ”Yksikö siunaus sinulla vain on, isä? Siunaa myös minut, isä!” Sitten Esau valitti suureen ääneen ja puhkesi itkuun.+ 39 Niin hänen isänsä Iisak vastasi hänelle:

”Sinä tulet asumaan kaukana hedelmällisestä maasta ja kasteesta, joka tulee ylhäältä taivaasta.+ 40 Tulet elämään miekkasi varassa+ ja palvelemaan veljeäsi.+ Mutta kun levottomuus valtaa sinut, murrat hänen ikeensä* niskastasi.”+

41 Esau hautoi kuitenkin vihaa Jaakobia kohtaan sen siunauksen takia, jonka hänen isänsä oli antanut Jaakobille,+ ja sanoi toistuvasti itsekseen: ”Kohta tulevat ne päivät, jolloin isääni surraan.+ Sen jälkeen minä tapan veljeni Jaakobin.” 42 Kun Rebekalle kerrottiin hänen vanhemman poikansa Esaun sanat, hän lähetti heti hakemaan nuoremman poikansa Jaakobin luokseen ja sanoi hänelle: ”Veljesi Esau aikoo tappaa sinut kostoksi.* 43 Tee niin kuin sanon, poikani. Lähde pakoon veljeni Labanin luo Haraniin.+ 44 Jää hänen luokseen joksikin aikaa, kunnes veljesi leppyy, 45 kunnes hänen suuttumuksensa laantuu ja hän unohtaa, mitä olet tehnyt hänelle. Sitten lähetän noutamaan sinut sieltä. Miksi minun pitäisi menettää teidät molemmat samana päivänä?”

46 Sen jälkeen Rebekka sanoi yhä uudelleen Iisakille: ”Minä inhoan tätä elämää Heetin tyttärien takia.+ Jos Jaakob joskus ottaa vaimon Heetin tyttäristä, sellaisen kuin nämä tämän maan tyttäret, mitä minun hyödyttää elää?”+

28 Sen tähden Iisak kutsui Jaakobin, siunasi hänet ja käski häntä sanoen: ”Et saa ottaa vaimoa Kanaanin tyttäristä.+ 2 Mene Paddan-Aramiin äitisi isän Betuelin kotiin ja ota sieltä itsellesi vaimo enosi Labanin tyttäristä.+ 3 Kaikkivaltias Jumala siunaa sinua, tekee sinut hedelmälliseksi ja antaa sinulle paljon jälkeläisiä, ja sinusta tulee varmasti kansoista* koostuva joukko.+ 4 Hän antaa sinulle Abrahamin siunauksen,+ sinulle ja jälkeläisillesi,* jotta ottaisit haltuusi Jumalan Abrahamille antaman maan, jossa olet asunut muukalaisena.”+

5 Sitten Iisak lähetti Jaakobin matkaan, ja tämä lähti kohti Paddan-Aramia Labanin luo, joka oli aramealaisen Betuelin poika+ sekä Jaakobin ja Esaun äidin Rebekan veli.+

6 Esau näki, että Iisak oli siunannut Jaakobin ja lähettänyt hänet Paddan-Aramiin ottamaan sieltä vaimon ja että siunatessaan hänet Iisak kielsi häntä ottamasta vaimoa Kanaanin tyttäristä.+ 7 Hän näki myös, että Jaakob totteli isäänsä ja äitiään ja lähti Paddan-Aramiin.+ 8 Silloin Esau käsitti, että Kanaanin tyttäret olivat epämieluisia hänen isälleen Iisakille.+ 9 Siksi hän meni Ismaelin luo ja otti vaimokseen muiden vaimojensa lisäksi Mahalatin, joka oli Abrahamin pojan Ismaelin tytär ja Nebajotin sisar.+

10 Jaakob lähti Beersebasta kohti Harania.+ 11 Jonkin ajan kuluttua hän tuli eräälle paikalle ja valmistautui yöpymään siellä, koska aurinko oli laskenut. Hän otti tuolta paikalta kiven, asetti sen päänalusekseen ja kävi makuulle.+ 12 Sitten hän näki unta: Maan päälle oli asetettu portaat,* joiden pää ulottui taivaaseen, ja Jumalan enkeleitä kulki niitä ylös ja alas.+ 13 Niiden yläpuolella oli Jehova, joka sanoi:

”Minä olen Jehova, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala.+ Tämän maan, jolla makaat, minä annan sinulle ja jälkeläisillesi.*+ 14 Sinun jälkeläisiäsi* tulee varmasti olemaan kuin maan tomuhiukkasia,+ ja sinä leviät laajalle länteen, itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläisesi* välityksellä kaikkia maan sukuja siunataan varmasti.*+ 15 Minä olen sinun kanssasi. Minä suojelen sinua kaikkialla, minne menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan.+ En jätä sinua vaan teen sen, mitä olen luvannut sinulle.”+

16 Sitten Jaakob heräsi unesta ja sanoi: ”Jehova todellakin on tässä paikassa, enkä tiennyt sitä.” 17 Hän joutui pelon valtaan ja lisäsi: ”Millaista kunnioitusta tämä paikka herättääkään! Tämä ei voi olla mikään muu kuin Jumalan huone,+ ja tässä on taivaan portti.”+ 18 Varhain aamulla Jaakob nousi, otti päänsä alla olleen kiven, nosti sen pystyyn muistomerkiksi ja kaatoi sille öljyä.+ 19 Niinpä hän antoi paikalle nimeksi Betel,* mutta kaupungin aiempi nimi oli Lus.+

20 Sitten Jaakob antoi juhlallisen lupauksen sanoen: ”Jos Jumala on edelleen kanssani ja suojelee minua matkallani ja antaa leipää syötäväksi ja vaatteita käytettäväksi 21 ja jos minä palaan rauhassa isäni luo, silloin Jehova on todella osoittanut olevansa minun Jumalani. 22 Tästä kivestä, jonka olen pystyttänyt muistomerkiksi, tulee Jumalan huone,+ ja minä annan hänelle varmasti kymmenykset kaikesta, mitä hän antaa minulle.”

29 Sen jälkeen Jaakob jatkoi matkaansa ja kulki edelleen itämaalaisten maahan. 2 Eräällä laitumella hän näki kaivon, ja sen vieressä lepäsi kolme lammaslaumaa, sillä laumat oli tapana juottaa siitä. Kaivon suulla oli suuri kivi. 3 Kun kaikki laumat oli koottu sinne, kivi vieritettiin kaivon suulta ja katraat juotettiin, minkä jälkeen kivi pantiin takaisin paikalleen kaivon suulle.

4 Jaakob kysyi paimenilta: ”Veljeni, mistä te olette?” He vastasivat: ”Olemme Haranista.”+ 5 Hän kysyi heiltä: ”Tunnetteko Nahorin+ pojanpojan Labanin?”+ He vastasivat: ”Tunnemme.” 6 Tällöin hän kysyi: ”Kuuluuko hänelle hyvää?” He sanoivat: ”Hänelle kuuluu hyvää. Tuolta tuleekin hänen tyttärensä Raakel+ lampaiden kanssa!” 7 Silloin Jaakob sanoi: ”Nythän on keskipäivä, eikä vielä ole aika koota laumoja. Juottakaa lampaat ja viekää ne laiduntamaan.” 8 Tähän he sanoivat: ”Emme saa tehdä niin ennen kuin kaikki laumat on koottu ja kivi on vieritetty kaivon suulta. Sitten juotamme lampaat.”

9 Hänen vielä puhuessaan heidän kanssaan Raakel toi sinne isänsä lampaat, joita hän paimensi. 10 Kun Jaakob näki enonsa Labanin tyttären Raakelin ja Labanin lampaat, hän meni heti kaivolle, vieritti kiven sen suulta ja juotti Labanin lampaat. 11 Sitten Jaakob suuteli Raakelia ja puhkesi itkuun. 12 Jaakob selitti Raakelille, että hän oli tämän isän sukulainen* ja Rebekan poika. Silloin Raakel juoksi kertomaan siitä isälleen.

13 Heti kun Laban+ sai kuulla sisarenpojastaan Jaakobista, hän juoksi tätä vastaan, halasi ja suuteli häntä ja toi hänet taloonsa. Sitten Jaakob alkoi kertoa Labanille kaikesta tapahtuneesta. 14 Laban sanoi hänelle: ”Sinä olet luutani ja lihaani.”* Niin Jaakob oli hänen luonaan kuukauden päivät.

15 Sen jälkeen Laban sanoi Jaakobille: ”Pitäisikö sinun palvella minua ilmaiseksi vain siksi, että olet sukulaiseni?*+ Kerro, mitä haluat palkaksi.”+ 16 Labanilla oli kaksi tytärtä. Vanhemman nimi oli Lea ja nuoremman Raakel.+ 17 Lean silmät eivät olleet kirkkaat,* kun taas Raakelista oli tullut hyvin kaunis ja viehättävä nainen. 18 Jaakob oli rakastunut Raakeliin, joten hän sanoi: ”Olen halukas palvelemaan sinua seitsemän vuotta nuoremman tyttäresi Raakelin vuoksi.”+ 19 Tähän Laban sanoi: ”Minun on parempi antaa hänet sinulle kuin jollekin toiselle miehelle. Jää asumaan luokseni.” 20 Jaakob palveli seitsemän vuotta Raakelin vuoksi,+ mutta ne tuntuivat hänestä vain muutamalta päivältä, koska hän rakasti häntä.

21 Sitten Jaakob sanoi Labanille: ”Anna minulle vaimoni, sillä olen palvellut sovitun ajan. Anna minun yhtyä häneen.” 22 Silloin Laban kutsui koolle kaikki paikkakuntalaiset ja piti juhlat. 23 Mutta illan kuluessa hän ottikin tyttärensä Lean ja toi hänet Jaakobin luo, jotta tämä yhtyisi häneen. 24 Lisäksi Laban antoi naispalvelijansa Silpan tyttärelleen Lealle palvelijaksi.+ 25 Aamulla Jaakob huomasi, että nainen olikin Lea! Siksi hän sanoi Labanille: ”Mitä oletkaan tehnyt minulle! Enkö palvellut sinua Raakelin vuoksi? Miksi olet petkuttanut minua?”+ 26 Tähän Laban sanoi: ”Täällä ei ole tapana antaa nuorempaa naista ennen esikoista. 27 Vietä tämän naisen kanssa juhlaa tämä viikko. Sen jälkeen saat tämän toisenkin naisen vastineeksi siitä, että palvelet minua vielä toiset seitsemän vuotta.”+ 28 Jaakob teki niin ja vietti naisen kanssa juhlaa tuon viikon, minkä jälkeen Laban antoi hänelle tyttärensä Raakelin vaimoksi. 29 Lisäksi Laban antoi naispalvelijansa Bilhan+ tyttärelleen Raakelille palvelijaksi.+

30 Sitten Jaakob yhtyi Raakeliinkin. Hän rakasti Raakelia enemmän kuin Leaa ja palveli Labania vielä toiset seitsemän vuotta.+ 31 Kun Jehova näki, että Leaa ei rakastettu,* hän antoi tämän tulla raskaaksi,*+ mutta Raakel oli hedelmätön.+ 32 Lea tuli raskaaksi ja synnytti pojan, jolle hän antoi nimeksi Ruuben.*+ Hän sanoi: ”Tämä siksi, että Jehova on nähnyt kärsimykseni.+ Nyt mieheni alkaa rakastaa minua.” 33 Hän tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: ”Jehova on kuullut, että minua ei ole rakastettu, ja siksi hän antoi minulle myös tämän.” Sitten Lea antoi pojalle nimeksi Simeon.*+ 34 Hän tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: ”Nyt mieheni vihdoinkin kiintyy* minuun, koska olen synnyttänyt hänelle kolme poikaa.” Siksi pojalle annettiin nimeksi Leevi.*+ 35 Hän tuli raskaaksi vielä kerran, synnytti pojan ja sanoi: ”Tällä kertaa minä kiitän Jehovaa.” Siksi hän antoi pojalle nimeksi Juuda.*+ Sen jälkeen hän lakkasi synnyttämästä.

30 Kun Raakel näki, ettei hän ollut synnyttänyt Jaakobille lapsia, hän tuli kateelliseksi sisarelleen ja alkoi sanoa Jaakobille: ”Anna minulle lapsia, tai muuten minä kuolen.” 2 Tällöin Jaakob suuttui Raakelille ja sanoi: ”Olenko minä Jumala, joka on estänyt sinua saamasta lapsia?”* 3 Raakel sanoi: ”Tässä on orjattareni Bilha.+ Yhdy häneen, jotta hän synnyttäisi lapsia minulle* ja hänen kauttaan minäkin saisin lapsia.” 4 Sen jälkeen hän antoi palvelijansa Bilhan Jaakobille vaimoksi, ja Jaakob yhtyi Bilhaan.+ 5 Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan. 6 Silloin Raakel sanoi: ”Jumala on toiminut tuomarinani ja myös kuullut minua, niin että hän on antanut minulle pojan.” Siksi hän antoi pojalle nimeksi Dan.*+ 7 Raakelin palvelija Bilha tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen pojan. 8 Silloin Raakel sanoi: ”Olen kamppaillut ankarasti sisareni kanssa. Olen myös selviytynyt voittajana!” Niin hän antoi pojalle nimeksi Naftali.*+

9 Kun Lea huomasi, että hän oli lakannut saamasta lapsia, hän otti palvelijansa Silpan ja antoi hänet Jaakobille vaimoksi.+ 10 Lean palvelija Silpa synnytti Jaakobille pojan. 11 Silloin Lea sanoi: ”Mikä onni!” Niin hän antoi pojalle nimeksi Gad.*+ 12 Sen jälkeen Lean palvelija Silpa synnytti Jaakobille toisen pojan. 13 Silloin Lea sanoi: ”Miten onnellinen olenkaan! Naiset* sanovat minua varmasti onnelliseksi.”+ Niin hän antoi pojalle nimeksi Asser.*+

14 Ollessaan kävelemässä vehnänkorjuun aikaan Ruuben+ löysi ulkoa lemmenmarjoja ja toi niitä äidilleen Lealle. Silloin Raakel sanoi Lealle: ”Antaisitko minulle poikasi tuomia lemmenmarjoja?” 15 Tähän Lea sanoi: ”Eikö riitä, että olet vienyt minulta mieheni?+ Vietkö nyt poikani lemmenmarjatkin?” Raakel vastasi: ”Hyvä on. Hän saa maata kanssasi tänä yönä vastineeksi poikasi lemmenmarjoista.”

16 Kun Jaakob oli illalla tulossa laitumelta, Lea meni ulos häntä vastaan ja sanoi: ”Sinun pitää maata minun kanssani, koska olen ostanut siihen oikeuden poikani lemmenmarjoilla.” Niin Jaakob yhtyi sinä yönä häneen. 17 Jumala kuuli Leaa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille viidennen pojan. 18 Silloin Lea sanoi: ”Olen saanut Jumalalta palkan,* koska olen antanut palvelijani miehelleni.” Niin hän antoi pojalle nimeksi Isaskar.*+ 19 Lea tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan.+ 20 Silloin Lea sanoi: ”Jumala on suonut hyvän lahjan juuri minulle. Vihdoinkin mieheni tulee sietämään minua,+ koska olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa.”+ Niin hän antoi pojalle nimeksi Sebulon.*+ 21 Myöhemmin hän synnytti tyttären ja antoi tälle nimeksi Dina.+

22 Lopulta Jumala muisti Raakelia, kuuli häntä ja antoi hänen tulla raskaaksi.*+ 23 Niin Raakel tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän sanoi: ”Jumala on poistanut häpeäni!”+ 24 Hän antoi pojalle nimeksi Joosef*+ ja sanoi: ”Jehova on lisännyt poikiini vielä yhden pojan.”

25 Kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, Jaakob sanoi Labanille: ”Lähetä minut matkaan, jotta voin mennä kotiin omaan maahani.+ 26 Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden vuoksi olen palvellut sinua, niin voin lähteä. Sinähän tiedät, miten olen palvellut sinua.”+ 27 Silloin Laban sanoi hänelle: ”Jos olen saanut suosiosi... Olen ymmärtänyt enteiden* perusteella, että Jehova siunaa minua sinun vuoksesi.” 28 Hän lisäsi: ”Sano minulle, mikä on palkkasi, niin minä annan sen.”+ 29 Jaakob sanoi hänelle: ”Sinähän tiedät, miten olen palvellut sinua ja miten karjalaumasi on voinut huolenpidossani.+ 30 Ennen minun tuloani sinulla oli vain vähän, mutta sen jälkeen laumasi on kasvanut suureksi ja Jehova on siunannut sinua. Milloin saan tehdä jotain oman perheeni hyväksi?”+

31 Silloin Laban kysyi: ”Mitä minun pitää antaa sinulle?” Jaakob vastasi: ”Sinun ei tarvitse antaa minulle yhtään mitään. Minä palaan paimentamaan ja vartioimaan katrastasi, jos suostut seuraavaan:+ 32 Käydään tänään läpi koko katras. Ota siitä erilleen jokainen täplikäs ja kirjava lammas, jokainen tummanruskea nuori pässi sekä jokainen kirjava ja täplikäs naarasvuohi. Tästä lähtien sellaisten täytyy olla minun palkkani.+ 33 Rehellisyyteni* puhukoon puolestani sinä päivänä, jona tulet tarkastamaan palkkaani. Jos minulta löytyy naarasvuohia, jotka eivät ole täplikkäitä tai kirjavia, tai nuoria pässejä, jotka eivät ole tummanruskeita, niitä voidaan pitää varastettuina.”

34 Tähän Laban sanoi: ”Hyvä! Tehdään niin kuin sanot.”+ 35 Sinä päivänä hän otti erilleen juovikkaat ja kirjavat urosvuohet, täplikkäät ja kirjavat naarasvuohet, jokaisen eläimen, jossa oli jotain valkoista, ja jokaisen tummanruskean nuoren pässin ja antoi ne poikiensa hoitoon. 36 Sen jälkeen hän meni kolmen päivämatkan päähän Jaakobista, ja Jaakob paimensi Labanin jäljelle jääneitä katraita.

37 Sitten Jaakob otti tuoreita storaksi-, manteli- ja plataanipuun oksia ja kuori niitä niin, että valkoinen puu tuli paikka paikoin näkyviin. 38 Sitten hän pani kuorimansa oksat katraan eteen vesikouruihin ja juomakaukaloihin, joiden ääreen katraiden oli tapana tulla juomaan, jotta eläimet parittelisivat* niiden edessä.

39 Niin katraat parittelivat* oksien edessä ja synnyttivät juovikkaita, täplikkäitä ja kirjavia jälkeläisiä. 40 Jaakob erotti nuoret pässit ja käänsi eläimet Labanin katraissa juovikkaisiin ja kaikkiin tummanruskeisiin eläimiin päin. Sitten hän erotti omat katraansa eikä antanut niiden sekoittua Labanin katraisiin. 41 Aina kun vahvat eläimet tulivat kiimaan, Jaakob asetti oksat vesikouruihin katraiden silmien eteen, jotta ne parittelisivat oksien vieressä. 42 Heikkojen eläimien eteen hän ei niitä kuitenkaan asettanut. Näin heikot joutuivat aina Labanille mutta vahvat Jaakobille.+

43 Jaakobista tuli hyvin rikas, ja hän hankki suuria katraita, mies- ja naispalvelijoita sekä kameleja ja aaseja.+

31 Aikanaan Jaakob kuuli Labanin poikien sanovan: ”Jaakob on ottanut kaiken isämme omaisuuden ja kerännyt kaiken tämän varallisuuden siitä, mikä on kuulunut isällemme.”+ 2 Jaakob näki Labanin kasvoista, ettei tämän asenne häntä kohtaan ollut sama kuin ennen.+ 3 Lopulta Jehova sanoi Jaakobille: ”Palaa isiesi maahan ja sukulaistesi luo.+ Minä olen edelleen kanssasi.” 4 Silloin Jaakob lähetti Raakelille ja Lealle sanan, että he tulisivat laitumelle hänen katraansa luo. 5 Hän sanoi heille:

”Olen huomannut, että isänne asenne minua kohtaan on muuttunut,+ mutta isäni Jumala on ollut minun kanssani.+ 6 Tehän tiedätte hyvin, että olen tehnyt kaikkeni isänne palveluksessa.+ 7 Hän on yrittänyt petkuttaa minua, ja hän on muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole antanut hänen aiheuttaa minulle vahinkoa. 8 Jos hän sanoi, että täplikkäistä tulee palkkani, kaikki eläimet saivat täplikkäitä poikasia, mutta jos hän sanoi, että juovikkaista tulee palkkani, kaikki eläimet saivat juovikkaita poikasia.+ 9 Näin Jumala otti jatkuvasti karjaa pois isältänne ja antoi sitä minulle. 10 Kerran kun katras tuli kiimaan, näin unessa näyn, jossa naarasvuohien kanssa parittelevat urosvuohet olivat juovikkaita, täplikkäitä ja pilkullisia.+ 11 Sitten tosi Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: ’Jaakob!’ Minä vastasin: ’Tässä olen.’ 12 Hän jatkoi: ’Katso, kaikki naarasvuohien kanssa parittelevat urosvuohet ovat juovikkaita, täplikkäitä ja pilkullisia, sillä olen nähnyt kaiken, mitä Laban tekee sinulle.+ 13 Minä olen tosi Jumala, joka ilmestyi sinulle Betelissä.+ Siellä sinä voitelit muistomerkin ja annoit minulle juhlallisen lupauksen.+ Nouse nyt, lähde tästä maasta ja palaa synnyinmaahasi.’”+

14 Tähän Raakel ja Lea sanoivat: ”Onko meillä enää mitään perittävää isämme talossa? 15 Mehän olemme hänelle kuin muukalaisia, koska hän on myynyt meidät ja elänyt meistä annetulla rahalla.+ 16 Kaikki se rikkaus, jonka Jumala on ottanut pois isältämme, on meidän ja lastemme.+ Tee siis juuri niin kuin Jumala on käskenyt sinua.”+

17 Silloin Jaakob nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään.+ 18 Hän otti mukaansa kaikki hankkimansa tavarat ja laumat,+ Paddan-Aramissa hankkimansa karjan, ja lähti kohti Kanaanin maata mennäkseen isänsä Iisakin luo.+

19 Labanin mentyä keritsemään lampaitaan Raakel oli varastanut isälleen kuuluvat+ kotijumalat.*+ 20 Jaakob harhautti aramealaista Labania ja lähti pakoon sanomatta tälle mitään. 21 Pakomatkallaan hän ylitti Virran*+ mukanaan kaikki hänelle kuuluva ja suuntasi kohti Gileadin vuoristoa.+ 22 Kolmantena päivänä Labanille kerrottiin, että Jaakob oli paennut. 23 Silloin Laban lähti veljiensä* kanssa ajamaan häntä takaa ja tavoitti hänet seitsemän päivän kuluttua Gileadin vuoristossa. 24 Sitten Jumala tuli aramealaisen+ Labanin luo yöllä unessa+ ja sanoi hänelle: ”Mieti tarkkaan, mitä sanot Jaakobille, olipa se hyvää tai pahaa.”+

25 Kun Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle ja Laban oli leiriytynyt veljineen Gileadin vuoristoon, Laban tuli Jaakobin luo. 26 Hän sanoi Jaakobille: ”Mitä oikein olet tehnyt? Miksi harhautit minua ja veit tyttäreni pois kuin miekan avulla otetut vangit? 27 Miksi pakenit salaa ja harhautit minua sanomatta minulle mitään? Jos olisit kertonut, olisin lähettänyt sinut matkaan iloiten ja olisimme laulaneet ja soittaneet tamburiineja ja harppuja. 28 Et antanut minulle kuitenkaan tilaisuutta suudella lastenlapsiani* ja tyttäriäni. Olet toiminut tyhmästi. 29 Minun vallassani on aiheuttaa teille vahinkoa, mutta isänne Jumala sanoi minulle viime yönä: ’Mieti tarkkaan, mitä sanot Jaakobille, olipa se hyvää tai pahaa.’+ 30 Nyt olet paluumatkalla, koska olet kaivannut kotiin isäsi luo, mutta miksi olet varastanut jumalani?”+

31 Jaakob vastasi Labanille: ”Lähdin, koska olin peloissani. Ajattelin, että saattaisit riistää minulta tyttäresi. 32 Se jolta löydät jumalasi, ei saa jäädä eloon. Tutki veljiemme edessä, mitä minulla on, ja ota omasi.” Jaakob ei kuitenkaan tiennyt, että Raakel oli varastanut ne. 33 Sitten Laban kävi Jaakobin teltassa, Lean teltassa ja kahden orjattaren+ teltassa, mutta ei löytänyt niitä. Tultuaan ulos Lean teltasta hän meni Raakelin telttaan. 34 Raakel oli sillä aikaa ottanut kotijumalat ja pannut ne kamelin satulakoriin, jollaista naiset käyttivät, ja hän istui niiden päällä. Laban tutki koko teltan, mutta ei löytänyt niitä. 35 Sitten Raakel sanoi isälleen: ”Ethän suutu, herrani. En voi nousta edessäsi, sillä minulla on se, mikä on naisille tavanomaista.”+ Laban etsi edelleen tarkkaan, mutta ei löytänyt kotijumalia.+

36 Silloin Jaakob suuttui ja alkoi moittia Labania. Hän sanoi tälle: ”Mitä väärää olen tehnyt, ja minkä synnin takia ajat minua kiivaasti takaa? 37 Nyt kun olet tutkinut kaikki tavarani, mitä talouteesi kuuluvaa olet löytänyt? Pane se tähän minun veljieni ja omien veljiesi eteen, ja annetaan heidän ratkaista tämä minun ja sinun välinen asia. 38 Niinä 20 vuotena, jotka olin luonasi, lampaasi ja vuohesi eivät saaneet yhtään keskenmenoa+ enkä koskaan syönyt pässejä katraastasi. 39 En tuonut sinulle yhtään raadeltua eläintä.+ Minä kärsin menetyksen aina itse. Varastettiinpa eläin päivällä tai yöllä, sinä vaadit korvauksen minulta. 40 Päivällä kärsin helteestä ja yöllä kylmästä, ja uni kaikkosi silmistäni.+ 41 Asuin luonasi 20 vuotta. Palvelin sinua 14 vuotta kahden tyttäresi tähden ja 6 vuotta katraasi tähden, ja sinä muutit palkkaani kymmenen kertaa.+ 42 Jos isäni Jumala+ – Abrahamin Jumala ja Hän, jota Iisak pelkää*+ – ei olisi ollut puolellani, olisit nyt lähettänyt minut luotasi tyhjin käsin. Jumala on nähnyt ahdinkoni ja kovan uurastukseni, ja siksi hän ojensi sinua viime yönä.”+

43 Laban vastasi Jaakobille: ”Tyttäret ovat minun tyttäriäni ja lapset minun lapsiani ja katras minun katrastani, ja kaikki, mitä katselet, on minun ja tyttärieni. Minkä minä mahdan tänään heitä tai heidän synnyttämiään lapsia vastaan? 44 Tule nyt, niin tehdään liitto keskenämme, sinä ja minä, ja se on todistajana välillämme.” 45 Silloin Jaakob otti kiven ja nosti sen pystyyn muistomerkiksi.+ 46 Sitten hän sanoi veljilleen: ”Kerätkää kiviä!” Niin he ottivat kiviä ja pinosivat niitä. Sen jälkeen he söivät pinottujen kivien ääressä. 47 Laban alkoi kutsua niitä Jegar-Sahadutaksi* mutta Jaakob Galediksi.*

48 Sitten Laban sanoi: ”Nämä pinotut kivet ovat tänään todistajana välillämme.” Siksi ne saivat nimeksi Galed+ 49 ja Vartiotorni, sillä hän sanoi: ”Jehovan on pidettävä vartiota välillämme, kun olemme poissa toistemme silmistä. 50 Jos kohtelet huonosti tyttäriäni ja alat ottaa vaimoja heidän lisäkseen, muista, että Jumala on todistajana välillämme, vaikka kukaan ihminen ei olisi.” 51 Laban sanoi vielä Jaakobille: ”Tässä ovat pinotut kivet ja tässä muistomerkki, jonka olen pystyttänyt välillemme. 52 Pinotut kivet ja muistomerkki todistavat,+ etten kulje näiden pinottujen kivien ohi vahingoittaakseni sinua etkä sinä kulje niiden ja tämän muistomerkin ohi vahingoittaaksesi minua. 53 Abrahamin Jumala+ ja Nahorin Jumala, heidän isänsä Jumala, tuomitkoon välillämme.” Jaakob vannoi Hänen kauttaan, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi.*+

54 Sen jälkeen Jaakob uhrasi vuorella uhrin ja kutsui veljensä syömään leipää. Niin he söivät ja jäivät vuorelle yöksi. 55 Laban kuitenkin nousi varhain aamulla, suuteli lastenlapsiaan*+ ja tyttäriään ja siunasi heidät.+ Sitten hän lähti matkaan ja palasi kotiin.+

32 Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. 2 Heti kun Jaakob näki heidät, hän sanoi: ”Tämä on Jumalan leiri!” Niin hän antoi sille paikalle nimeksi Mahanaim.*

3 Sitten Jaakob lähetti viestinviejiä edellään veljensä Esaun luo Seirin+ maahan Edomin+ alueelle 4 ja käski heitä: ”Teidän tulee kertoa herralleni Esaulle, että hänen palvelijansa Jaakob sanoo näin: ’Olen asunut* Labanin luona pitkään, aina tähän saakka.+ 5 Olen hankkinut sonneja, aaseja, lampaita ja mies- ja naispalvelijoita+ ja lähetän sinulle, herralleni, tämän viestin saadakseni suosiosi.’”

6 Aikanaan viestinviejät palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: ”Tapasimme veljesi Esaun, ja hän on nyt tulossa sinua vastaan mukanaan 400 miestä.”+ 7 Jaakob pelästyi ja huolestui kovasti.+ Hän jakoi kanssaan olevan väen sekä katraat, nautakarjan ja kamelit kahteen leiriin. 8 Hän sanoi: ”Jos Esau hyökkää toiseen leiriin, toinen leiri pääsee pakoon.”

9 Sen jälkeen Jaakob sanoi: ”Oi isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, oi Jehova, sinä, joka olet sanonut minulle: ’Palaa maahasi ja sukulaistesi luo, niin kohtelen sinua hyvin.’+ 10 En ole kaiken sen rakkauden* ja uskollisuuden arvoinen, jota olet osoittanut palvelijaasi kohtaan.+ Ylitinhän tämän Jordanin vain sauva mukanani, ja nyt minulla on kaksi leiriä.+ 11 Rukoilen sinua pelastamaan minut+ veljeni Esaun kädestä, koska pelkään, että hän tulee ja hyökkää minun+ sekä äitien ja heidän lastensa kimppuun. 12 Olet sanonut: ’Kohtelen sinua aivan varmasti hyvin ja teen jälkeläisesi* lukuisiksi kuin meren hiekanjyvät, joita on niin paljon, ettei niitä voi laskea.’”+

13 Jaakob jäi sinne yöksi. Sitten hän otti siitä, mitä hänellä oli, lahjaksi veljelleen Esaulle+ 14 200 naarasvuohta, 20 pukkia, 200 naaraslammasta, 20 pässiä, 15 30 imettävää kamelia, 40 lehmää, 10 sonnia, 20 aasitammaa ja 10 täysikasvuista aasioria.+

16 Hän antoi lauman toisensa jälkeen palvelijoidensa huostaan ja sanoi heille: ”Menkää yli edelläni, ja teidän pitää jättää välimatkaa laumojen välille.” 17 Lisäksi hän käski ensimmäistä: ”Mikäli veljeni Esau tulee sinua vastaan ja kysyy sinulta, kenen palvelija olet, minne olet menossa ja kenen nämä edelläsi kulkevat eläimet ovat, 18 sinun on sanottava: ’Palvelijasi Jaakobin. Tämä on herralleni Esaulle lähetetty lahja,+ ja Jaakob on itsekin perässämme.’” 19 Hän käski myös toista, kolmatta ja kaikkia niitä, jotka seurasivat laumoja: ”Näin teidän pitää sanoa Esaulle kohdatessanne hänet. 20 Teidän on lisättävä: ’Palvelijasi Jaakob on perässämme.’” Jaakob nimittäin sanoi itsekseen: ”Jos saan hänet leppymään lähettämällä edelläni lahjan,+ hän ehkä ottaa minut ystävällisesti vastaan, kun näen hänet.” 21 Niin lahja vietiin yli hänen edellään, mutta hän itse jäi yöksi leiriin.

22 Myöhemmin sinä yönä hän nousi, otti molemmat vaimonsa,+ molemmat naispalvelijansa+ ja 11 nuorta poikaansa ja meni Jabbokin+ yli kahlauspaikan kohdalta. 23 Niin hän otti heidät ja vei joen* yli heidät ja kaiken muun, mitä hänellä oli.

24 Lopulta Jaakob jäi yksin. Silloin eräs mies alkoi painia hänen kanssaan, ja he painivat aamunkoittoon asti.+ 25 Kun mies näki, ettei ollut päässyt Jaakobista voitolle, hän kosketti tämän lonkkaniveltä, ja Jaakobin lonkkanivel meni sijoiltaan heidän painiessaan.+ 26 Sen jälkeen mies sanoi: ”Päästä minut menemään, sillä aamu sarastaa.” Tähän Jaakob sanoi: ”En päästä sinua menemään ennen kuin siunaat minut.”+ 27 Mies kysyi häneltä: ”Mikä on nimesi?” Hän vastasi: ”Jaakob.” 28 Silloin mies sanoi: ”Nimesi ei ole enää Jaakob vaan Israel,*+ sillä sinä olet otellut Jumalan+ ja ihmisten kanssa ja olet viimein päässyt voitolle.” 29 Jaakob pyysi vuorostaan: ”Kertoisitko minulle nimesi.” Mies sanoi kuitenkin: ”Miksi kysyt nimeäni?”+ Sen jälkeen hän siunasi siellä Jaakobin. 30 Niinpä Jaakob antoi sille paikalle nimeksi Peniel,*+ sillä hän sanoi: ”Olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin minä olen jäänyt eloon.”+

31 Aurinko nousi juuri kun hän oli kulkenut Penuelin* ohi, mutta hän ontui lonkkaansa.+ 32 Siksi israelilaiset eivät nykyäänkään syö lonkkanivelen päällä olevaa lonkkajännettä,* koska mies kosketti Jaakobin lonkkaniveltä lonkkajänteen kohdalta.

33 Nostaessaan katseensa Jaakob näki, että Esau oli tulossa mukanaan 400 miestä.+ Sen vuoksi hän jakoi lapset Lealle, Raakelille ja molemmille naispalvelijoille.+ 2 Hän pani naispalvelijat lapsineen etummaisiksi,+ Lean lapsineen heidän jälkeensä+ ja Raakelin+ ja Joosefin takimmaisiksi. 3 Itse hän kulki heidän edellään ja kumartui maahan seitsemän kertaa lähestyessään veljeään.

4 Mutta Esau juoksi häntä vastaan ja halasi ja suuteli häntä, ja he puhkesivat itkuun. 5 Nostaessaan katseensa Esau näki naiset ja lapset ja kysyi: ”Keitä sinulla on mukanasi?” Jaakob vastasi: ”Lapset, jotka Jumala on hyvyydessään antanut palvelijallesi.”+ 6 Silloin naispalvelijat lapsineen astuivat esiin ja kumartuivat syvään, 7 ja myös Lea lapsineen astui esiin, ja he kumartuivat syvään. Sitten Joosef astui esiin Raakelin kanssa, ja he kumartuivat syvään.+

8 Esau kysyi: ”Mitä tarkoitusta varten olet lähettänyt kaiken tämän väen,* joka tuli minua vastaan?”+ Jaakob vastasi: ”Saadakseni herrani suosion.”+ 9 Silloin Esau sanoi: ”Minulla on yllin kyllin omaisuutta, veljeni.+ Pidä vain omasi.” 10 Mutta Jaakob sanoi: ”Ei, vaan jos olen saanut suosiosi, sinun on otettava minulta lahjani, koska toin sen siksi, että näkisin kasvosi. Nyt olen nähnyt kasvosi ikään kuin olisin nähnyt Jumalan kasvot, kun otit minut ystävällisesti vastaan.+ 11 Ole hyvä ja ota tämä hyvästä tahdostani kertova lahja, joka sinulle tuotiin,+ koska Jumala on osoittanut minulle suosiota ja minulla on kaikkea.”+ Kun hän pyyteli Esauta hartaasti, tämä otti sen.

12 Myöhemmin Esau sanoi: ”Lähdetään liikkeelle ja jatketaan matkaa, ja anna minun kulkea edelläsi.” 13 Jaakob sanoi kuitenkin hänelle: ”Herrani tietää, että lapset ovat hentoja+ ja minulla on huolehdittavana imettäviä lampaita ja nautoja. Jos niitä ajetaan liian nopeasti yksikin päivä, koko lauma kuolee. 14 Kulje vain, herrani, palvelijasi edellä, mutta minä jatkan matkaa hitaammin karjan ja lasten tahtiin, kunnes tulen herrani luo Seiriin.”+ 15 Silloin Esau sanoi: ”Annathan minun jättää sinulle osan väestäni.” Jaakob vastasi: ”Mutta miksi? Anna minun vain saada herrani suosio.” 16 Sinä päivänä Esau lähti takaisin Seiriin.

17 Jaakob lähti Sukkotiin,+ ja hän rakensi itselleen talon ja teki karjalaumalleen suojia. Siksi hän antoi sille paikalle nimeksi Sukkot.*

18 Palattuaan Paddan-Aramista+ Jaakob saapui turvallisesti Sikemin+ kaupunkiin Kanaanin maahan+ ja pystytti leirinsä kaupungin lähelle. 19 Sitten hän hankki Sikemin isän Hamorin pojilta sadalla metallirahalla maapalstan,+ jolle hän pystytti telttansa. 20 Hän rakensi sinne alttarin ja antoi sille nimeksi ”Jumala, Israelin Jumala”.+

34 Jaakobin tyttärellä Dinalla, jonka Lea oli synnyttänyt hänelle,+ oli tapana viettää aikaa sen maan nuorten naisten kanssa.*+ 2 Maan päämiehiin kuuluvan hivviläisen+ Hamorin poika Sikem näki hänet, ja hän otti hänet mukaansa ja teki hänelle väkivaltaa.* 3 Hän kiintyi Jaakobin tyttäreen Dinaan, ja hän rakastui tähän nuoreen naiseen ja puhui hänelle valloittaakseen hänen sydämensä.* 4 Lopulta Sikem sanoi isälleen Hamorille:+ ”Hanki minulle tuo nuori nainen vaimoksi.”

5 Kun Jaakob kuuli, että Sikem oli häpäissyt hänen tyttärensä Dinan, hänen poikansa olivat hänen karjalaumansa luona laitumella. Siksi Jaakob päätti vaieta asiasta heidän tuloonsa saakka. 6 Myöhemmin Sikemin isä Hamor tuli puhumaan Jaakobille. 7 Kuultuaan tapahtuneesta Jaakobin pojat palasivat viipymättä laitumelta. He olivat loukkaantuneita ja hyvin vihaisia, koska Sikem oli aiheuttanut häpeää Israelille makaamalla Jaakobin tyttären kanssa,+ mitä ei saisi tehdä.+

8 Hamor sanoi heille: ”Poikani Sikem on rakastunut tyttäreenne. Pyydän, että antaisitte hänet hänelle vaimoksi 9 ja solmisitte avioliittoja kanssamme. Antakaa tyttäriänne meille ja ottakaa meidän tyttäriämme itsellenne.+ 10 Voitte asua keskuudessamme, ja maa on silloin käytettävissänne. Asukaa ja käykää kauppaa täällä ja asettukaa tänne.” 11 Sitten Sikem sanoi Dinan isälle ja veljille: ”Antakaa minun saada suosionne, niin annan teille, mitä minulta pyydättekin. 12 Voitte pyytää minulta hyvin korkean morsiamenhinnan ja lahjan.+ Olen valmis antamaan, mitä tahansa minulta pyydätte, kunhan vain annatte minulle tuon nuoren naisen vaimoksi.”

13 Silloin Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja hänen isälleen Hamorille petollisesti, koska Sikem oli häpäissyt heidän sisarensa Dinan. 14 He sanoivat heille: ”Emme mitenkään voi tehdä sellaista, antaa sisartamme ympärileikkaamattomalle miehelle,*+ koska se on meille häpeäksi. 15 Voimme suostua vain sillä ehdolla, että teistä tulee samanlaisia kuin me ja ympärileikkaatte kaikki keskuudessanne olevat miespuoliset.+ 16 Silloin annamme tyttäriämme teille ja otamme tyttäriänne itsellemme. Me asumme keskuudessanne, ja meistä tulee yhtä kansaa. 17 Mutta ellette kuuntele meitä ja ympärileikkauta itseänne, otamme sisaremme* ja lähdemme pois.”

18 Ehdotus kuulosti Hamorista+ ja hänen pojastaan Sikemistä+ hyvältä. 19 Nuori mies teki viipymättä niin kuin pyydettiin,+ koska hän oli ihastunut Jaakobin tyttäreen. Hän oli myös kunnioitetuin koko isänsä talossa.

20 Hamor ja hänen poikansa Sikem menivät kaupungin portille ja sanoivat kaupunkinsa miehille:+ 21 ”Nämä miehet haluavat elää rauhassa kanssamme. Annetaan heidän asua maassa ja käydä täällä kauppaa, sillä tässä maassa on tilaa heillekin. Voimme ottaa heidän tyttäriään vaimoiksi ja antaa tyttäriämme heille.+ 22 Heillä on vain yksi ehto sille, että he suostuvat asumaan parissamme ja olemaan kanssamme yhtä kansaa: jokainen miespuolinen meistä pitää ympärileikata, niin kuin heidätkin on ympärileikattu.+ 23 Eikö heidän omaisuutensa, varallisuutensa ja koko karjansa ole silloin meidän? Annetaan heille suostumuksemme, jotta he asuisivat meidän parissamme.” 24 Kaikki, jotka kulkivat ulos kaupungin portista, kuuntelivat Hamoria ja hänen poikaansa Sikemiä, ja kaikki miespuoliset, kaikki, jotka kulkivat ulos kaupungin portista, ympärileikattiin.

25 Mutta kolmantena päivänä, kun he kärsivät vielä kovista kivuista, kaksi Jaakobin poikaa, Dinan veljet Simeon ja Leevi,+ ottivat kumpikin miekkansa, menivät odottamatta kaupunkiin ja tappoivat jokaisen miespuolisen asukkaan.+ 26 He tappoivat miekalla Hamorin ja hänen poikansa Sikemin, ottivat Dinan Sikemin talosta ja menivät pois. 27 Kun miehet oli surmattu, Jaakobin muut pojat tulivat ryöstämään kaupunkia, koska heidän sisarensa oli häpäisty.+ 28 He ottivat heidän katraansa, karjalaumansa, aasinsa ja kaiken, mitä oli kaupungissa ja sen lähistöllä. 29 He veivät myös heidän omaisuutensa, ottivat vangeiksi heidän pienet lapsensa ja vaimonsa ja ryöstivät kaiken, mitä taloissa oli.

30 Silloin Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville:+ ”Teidän takianne olen joutunut suuriin vaikeuksiin,* ja te olette tehneet minusta vastenmielisen maassa asuville kanaanilaisille ja perissiläisille. Minulla on vain vähän väkeä, ja he varmasti hyökkäävät yhdessä kimppuuni, jolloin minä tuhoudun, minä ja sukuni.” 31 Siihen he sanoivat: ”Kukaan ei saa kohdella sisartamme kuin prostituoitua!”

35 Sen jälkeen Jumala sanoi Jaakobille: ”Nouse, mene ylös Beteliin+ ja asu siellä. Tee sinne alttari tosi Jumalalle, joka näyttäytyi sinulle paetessasi veljeäsi Esauta.”+

2 Silloin Jaakob sanoi perheelleen ja kaikelle muulle väelleen: ”Hankkiutukaa eroon vieraiden kansojen jumalista, joita teillä on,+ ja puhdistautukaa ja vaihtakaa vaatteenne, 3 niin noustaan ja mennään ylös Beteliin. Siellä teen alttarin tosi Jumalalle, joka vastasi minulle ahdinkoni päivänä ja joka on ollut kanssani minne tahansa olen kulkenut.”*+ 4 Niin he antoivat Jaakobille kaikki heillä olevat vieraiden kansojen jumalat ja korvissaan olevat korvarenkaat, ja Jaakob hautasi* ne Sikemin lähellä olevan suuren puun alle.

5 Kun he lähtivät liikkeelle, Jumala saattoi heidän ympärillään olevat kaupungit kauhun valtaan, niin etteivät ne ajaneet takaa Jaakobin poikia. 6 Lopulta Jaakob tuli Kanaanin maassa olevaan Lusiin+ eli Beteliin, hän ja kaikki hänen kanssaan oleva väki. 7 Hän rakensi sinne alttarin ja antoi paikalle nimeksi El-Betel,* koska siellä tosi Jumala oli ilmestynyt hänelle hänen paetessaan veljeään.+ 8 Myöhemmin Rebekan imettäjä Debora+ kuoli, ja hänet haudattiin Betelin lähelle tammen alle. Niin Jaakob antoi puulle nimeksi Allon-Bakut.*

9 Jumala näyttäytyi jälleen Jaakobille hänen tullessaan Paddan-Aramista ja siunasi hänet. 10 Jumala sanoi hänelle: ”Sinun nimesi on Jaakob.+ Se ei kuitenkaan tule enää olemaan Jaakob vaan Israel.” Niin hän alkoi kutsua häntä Israeliksi.+ 11 Jumala sanoi hänelle vielä: ”Minä olen Kaikkivaltias Jumala.+ Ole hedelmällinen ja lisäänny.* Sinusta tulee kansoja,* niin, kansoista koostuva joukko,+ ja sinusta polveutuu* kuninkaita.+ 12 Sen maan, jonka olen antanut Abrahamille ja Iisakille, annan sinulle; jälkeläisillesi* minä annan sen.”+ 13 Sitten Jumala kohosi ylös hänen luotaan siitä paikasta, jossa hän oli puhunut hänen kanssaan.

14 Tämän vuoksi Jaakob pystytti muistomerkin paikkaan, jossa Jumala oli puhunut hänen kanssaan, kivimuistomerkin, ja hän vuodatti sen päälle juomauhrin ja kaatoi sille öljyä.+ 15 Jaakob kutsui paikkaa, jossa Jumala oli puhunut hänen kanssaan, edelleen Beteliksi.+

16 Sitten he lähtivät liikkeelle Betelistä. Heidän ollessaan vielä jonkin matkan päässä Efratista Raakelin synnytys alkoi, ja se oli erittäin vaikea. 17 Mutta synnytyskipujen ollessa pahimmillaan kätilö sanoi hänelle: ”Älä pelkää, sillä sinä saat myös tämän pojan.”+ 18 Kun Raakelin elämä oli sammumassa* (sillä hän oli kuolemaisillaan), hän antoi lapselle nimeksi Ben-Oni,* mutta hänen isänsä antoi hänelle nimen Benjamin.*+ 19 Niin Raakel kuoli, ja hänet haudattiin Efratin eli Betlehemin tien varteen.+ 20 Jaakob pystytti hänen haudalleen kiven. Se on merkkinä Raakelin haudalla vielä nykyäänkin.

21 Sen jälkeen Israel lähti liikkeelle ja pystytti telttansa jonkin matkan päähän Ederin tornin toiselle puolelle. 22 Israelin asuessa siinä maassa Ruuben meni ja makasi eräänä päivänä isänsä sivuvaimon Bilhan kanssa, ja Israel sai kuulla siitä.+

Jaakobilla oli 12 poikaa. 23 Lean pojat olivat Jaakobin esikoinen Ruuben+ sekä Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon. 24 Raakelin pojat olivat Joosef ja Benjamin. 25 Raakelin palvelijan Bilhan pojat olivat Dan ja Naftali. 26 Lean palvelijan Silpan pojat olivat Gad ja Asser. Nämä ovat Jaakobin pojat, jotka syntyivät hänelle Paddan-Aramissa.

27 Lopulta Jaakob tuli isänsä Iisakin luo Mamreen+ Kirjat-Arbaan eli Hebroniin, jossa Abraham ja myös Iisak olivat asuneet muukalaisina.+ 28 Iisak eli 180-vuotiaaksi.+ 29 Sen jälkeen Iisak veti viimeisen henkäyksensä ja kuoli, ja hänet otettiin kansansa luo* hänen elettyään pitkän ja antoisan elämän.* Hänen poikansa Esau ja Jaakob hautasivat hänet.+

36 Tämä on luettelo Esaun eli Edomin+ jälkeläisistä.

2 Esau otti vaimonsa Kanaanin tyttäristä: Adan,+ joka oli heettiläisen Elonin tytär,+ Oholibaman,+ joka oli Anan tytär ja hivviläisen Sibeonin pojantytär, 3 ja Basematin,+ joka oli Ismaelin tytär ja Nebajotin sisar.+

Nämä ovat Esaun pojat, jotka syntyivät hänelle Kanaanin maassa. 6 Sitten Esau otti vaimonsa, poikansa, tyttärensä, kaikki talouteensa kuuluvat,* laumansa ja kaikki muut kotieläimensä sekä kaiken omaisuuden, jonka hän oli koonnut+ Kanaanin maassa, ja lähti toiseen maahan jonkin matkan päähän veljestään Jaakobista.+ 7 Heille oli nimittäin karttunut niin paljon omaisuutta, etteivät he voineet elää yhdessä eikä maa, jossa he asuivat,* pystynyt elättämään heitä heidän karjalaumojensa vuoksi. 8 Niin Esau asettui asumaan Seirin vuoristoon.+ Esau on Edom.+

9 Tämä on luettelo Edomin kantaisän Esaun jälkeläisistä, jotka asuivat Seirin vuoristossa.+

10 Nämä ovat Esaun poikien nimet: Esaun vaimon Adan poika Elifas, Esaun vaimon Basematin poika Reuel.+

11 Elifasin poikia olivat Teman,+ Omar, Sefo, Gatam ja Kenas.+ 12 Timnasta tuli Esaun pojan Elifasin sivuvaimo. Aikanaan hän synnytti Elifasille Amalekin.+ Nämä ovat Esaun vaimon Adan pojat.*

13 Nämä ovat Reuelin pojat: Nahat, Serah, Samma ja Missa. Nämä olivat Esaun vaimon Basematin+ poikia.*

14 Nämä olivat Esaun vaimon Oholibaman, Anan tyttären ja Sibeonin pojantyttären, poikia, jotka hän synnytti Esaulle: Jeus, Jalam ja Korah.

15 Nämä ovat Esaun poikien šeikit:*+ Esaun esikoisen Elifasin pojat šeikki Teman, šeikki Omar, šeikki Sefo, šeikki Kenas,+ 16 šeikki Korah, šeikki Gatam ja šeikki Amalek. Nämä ovat Elifasin šeikit+ Edomin maassa. Nämä ovat Adan pojat.

17 Nämä ovat Esaun pojan Reuelin pojat: šeikki Nahat, šeikki Serah, šeikki Samma ja šeikki Missa. Nämä ovat Reuelin šeikit Edomin maassa.+ Nämä ovat Esaun vaimon Basematin pojat.

18 Nämä ovat vielä Esaun vaimon Oholibaman pojat: šeikki Jeus, šeikki Jalam ja šeikki Korah. Nämä ovat Esaun vaimon Oholibaman, Anan tyttären, šeikit.

19 Nämä ovat Esaun pojat, ja nämä ovat heidän šeikkinsä. Hän on Edom.+

20 Nämä ovat horilaisen Seirin pojat, sen maan asukkaat:+ Lotan, Sobal, Sibeon, Ana,+ 21 Dison, Eser ja Disan.+ Nämä ovat horilaisten šeikit, Seirin pojat, Edomin maassa.

22 Lotanin poikia olivat Hori ja Hemam, ja Lotanin sisar oli Timna.+

23 Nämä ovat Sobalin pojat: Alvan, Manahat, Ebal, Sefoo ja Onam.

24 Nämä ovat Sibeonin pojat:+ Ajja ja Ana. Tämä Ana löysi kuumat lähteet erämaasta ollessaan paimentamassa isänsä Sibeonin aaseja.

25 Nämä ovat Anan lapset: Dison ja Anan tytär Oholibama.

26 Nämä ovat Disonin pojat: Hemdan, Esban, Jitran ja Keran.+

27 Nämä ovat Eserin pojat: Bilhan, Saavan ja Akan.

28 Nämä ovat Disanin pojat: Us ja Aran.+

29 Nämä ovat horilaisten šeikit: šeikki Lotan, šeikki Sobal, šeikki Sibeon, šeikki Ana, 30 šeikki Dison, šeikki Eser ja šeikki Disan.+ Nämä ovat horilaisten šeikit heidän šeikkiensä mukaan Seirin maassa.

31 Nämä ovat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa+ ennen kuin yksikään kuningas hallitsi israelilaisia.*+ 32 Beorin poika Bela hallitsi Edomissa, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Dinhaba. 33 Kun Bela kuoli, Bosrasta olevan Serahin poika Jobab alkoi hallita hänen tilallaan. 34 Kun Jobab kuoli, temanilaisten maasta oleva Husam alkoi hallita hänen tilallaan. 35 Kun Husam kuoli, Bedadin poika Hadad, joka löi midianilaiset+ Moabin alueella, alkoi hallita hänen tilallaan, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Avit. 36 Kun Hadad kuoli, Masrekasta oleva Samla alkoi hallita hänen tilallaan. 37 Kun Samla kuoli, Rehobotista Virran varrelta oleva Saul alkoi hallita hänen tilallaan. 38 Kun Saul kuoli, Akborin poika Baal-Hanan alkoi hallita hänen tilallaan. 39 Kun Akborin poika Baal-Hanan kuoli, Hadar alkoi hallita hänen tilallaan. Hänen kaupunkinsa nimi oli Pau, ja hänen vaimonsa oli Mehetabel, Me-Sahabin tyttären Matredin tytär.

40 Nämä siis ovat Esaun šeikkien nimet heidän sukujensa, asuinpaikkojensa ja nimiensä mukaan: šeikki Timna, šeikki Alva, šeikki Jetet,+ 41 šeikki Oholibama, šeikki Ela, šeikki Pinon, 42 šeikki Kenas, šeikki Teman, šeikki Mibsar, 43 šeikki Magdiel ja šeikki Iram. Nämä ovat Edomin šeikit heidän alueidensa mukaan heidän hallussaan olevassa maassa.+ Tämä on Esau, Edomin kantaisä.+

37 Jaakob asui edelleen Kanaanin maassa, jossa hänen isänsä oli asunut muukalaisena.+

2 Tämä on kertomus Jaakobin suvusta.*

Kun Joosef+ oli 17-vuotias nuori mies, hän oli paimentamassa katrasta+ isänsä vaimojen Bilhan+ ja Silpan+ poikien kanssa. Hänellä oli heistä huonoa kerrottavaa heidän isälleen. 3 Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiaan,+ koska hän oli saanut hänet vanhalla iällään, ja hän teetti hänelle kauniin pitkän vaatteen. 4 Kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia heitä, he alkoivat vihata häntä, eivätkä he pystyneet puhumaan hänelle rauhallisesti.

5 Myöhemmin Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen,+ ja he saivat lisäsyyn vihata häntä. 6 Hän sanoi heille: ”Kuulkaahan, millaisen unen olen nähnyt. 7 Olimme sitomassa lyhteitä keskellä peltoa, kun minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne asettuivat minun lyhteeni ympärille ja kumarsivat sitä.”+ 8 Hänen veljensä sanoivat hänelle: ”Aiotko muka tehdä itsestäsi meidän kuninkaamme ja hallita meitä?”+ Niin he saivat hänen unistaan ja sanoistaan lisäsyyn vihata häntä.

9 Sen jälkeen hän näki vielä toisen unen, ja hän kertoi sen veljilleen: ”Olen nähnyt toisen unen. Tällä kertaa aurinko, kuu ja 11 tähteä kumartuivat eteeni.”+ 10 Sitten hän kertoi sen isälleen samoin kuin veljilleen, ja hänen isänsä nuhteli häntä ja sanoi hänelle: ”Mitä tämä unesi merkitsee? Tulisimmeko minä, äitisi ja veljesi tosiaan kumartumaan maahan edessäsi?” 11 Hänen veljensä tulivat hänelle kateellisiksi,+ mutta hänen isänsä painoi nämä sanat mieleensä.

12 Sitten hänen veljensä menivät laiduntamaan isänsä katrasta lähelle Sikemiä.+ 13 Myöhemmin Israel sanoi Joosefille: ”Eivätkö veljesi olekin paimentamassa katraita lähellä Sikemiä? Annahan kun lähetän sinut heidän luokseen.” Joosef vastasi hänelle: ”Hyvä on!” 14 Niin Israel sanoi hänelle: ”Mene katsomaan, voivatko veljesi hyvin. Ota selvää, miten katras voi, ja tule kertomaan minulle.” Sen jälkeen hän lähetti Joosefin matkaan Hebronin+ laaksosta,* ja tämä kulki Sikemiä kohti. 15 Myöhemmin muuan mies tapasi hänet kiertelemästä alueella ja kysyi häneltä: ”Mitä etsit?” 16 Hän vastasi: ”Etsin veljiäni. Kertoisitko minulle, missä he ovat paimentamassa katraita?” 17 Mies sanoi: ”He ovat lähteneet täältä liikkeelle. Kuulin heidän sanovan: ’Mennään Dotaniin.’” Niin Joosef lähti veljiensä perään ja löysi heidät Dotanista.

18 He huomasivat hänet jo kaukaa, ja ennen kuin hän saapui heidän luokseen, he alkoivat punoa juonia surmatakseen hänet. 19 He sanoivat toisilleen: ”Katsokaa! Tuolta tulee se unennäkijä.+ 20 Tulkaa, tapetaan hänet ja heitetään hänet johonkin vesikuoppaan. Sanotaan sitten, että petoeläin on syönyt hänet. Sittenpä nähdään, toteutuvatko hänen unensa.” 21 Kun Ruuben+ kuuli tämän, hän yritti pelastaa Joosefin heidän käsistään. Siksi hän sanoi: ”Ei riistetä hänen elämäänsä.”*+ 22 Ruuben sanoi heille vielä: ”Älkää vuodattako verta.+ Heittäkää hänet tähän erämaan vesikuoppaan, mutta älkää vahingoittako häntä.”*+ Hän aikoi pelastaa hänet heidän käsistään palauttaakseen hänet hänen isälleen.

23 Heti kun Joosef tuli veljiensä luo, he kiskoivat kauniin pitkän vaatteen pois hänen yltään.+ 24 Sitten he tarttuivat häneen ja heittivät hänet vesikuoppaan. Kuoppa oli silloin tyhjä, eikä siinä ollut vettä.

25 Sen jälkeen he istuutuivat syömään. Kun he nostivat katseensa, he näkivät, että ismaelilaisten+ karavaani oli tulossa Gileadista. Heidän kamelinsa kuljettivat ladaania,* balsamia ja pihkaista kuorta,+ ja he olivat matkalla Egyptiin. 26 Tällöin Juuda sanoi veljilleen: ”Mitä hyötyä siitä olisi, että tappaisimme veljemme ja salaisimme veritekomme?+ 27 Tulkaa, myydään hänet+ ismaelilaisille eikä käydä häneen käsiksi. Hän on sentään meidän veljemme, meidän lihaamme.” Niin he kuuntelivat veljeään. 28 Kun midianilaiset+ kauppiaat kulkivat ohi, veljet nostivat Joosefin vesikuopasta ja myivät hänet ismaelilaisille 20 sekelistä hopeaa.+ Nämä miehet veivät hänet Egyptiin.

29 Kun Ruuben myöhemmin palasi vesikuopalle ja näki, ettei Joosef ollutkaan siellä, hän repäisi vaatteensa. 30 Palatessaan veljiensä luo hän huudahti: ”Poika on poissa! Mitä minä nyt teen?”

31 Silloin he ottivat Joosefin pitkän vaatteen, teurastivat vuohipukin ja kastoivat vaatteen sen vereen. 32 Sen jälkeen he lähettivät vaatteen isälleen ja sanoivat: ”Tämän me löysimme. Tarkastaisitko, onko se poikasi pitkä vaate vai ei.”+ 33 Hän tarkasteli sitä ja huudahti: ”Se on poikani pitkä vaate! Petoeläimen on täytynyt syödä hänet! Joosef on varmasti raadeltu!” 34 Sen jälkeen Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkkikankaan lanteilleen ja suri poikaansa monta päivää. 35 Kaikki hänen poikansa ja kaikki hänen tyttärensä yrittivät lohduttaa häntä, mutta hän ei välittänyt lohdutuksesta vaan sanoi: ”Minä menen alas hautaan*+ poikaani surren!” Ja Joosefin isä itki häntä.

36 Midianilaiset puolestaan myivät Joosefin Egyptissä Potifarille, joka oli faraon hovivirkamies+ ja vartioston päällikkö.+

38 Noihin aikoihin Juuda lähti veljiensä luota ja pystytti telttansa lähelle adullamilaista miestä nimeltä Hira. 2 Siellä Juuda näki kanaanilaisen miehen Suan tyttären.+ Hän otti hänet vaimokseen ja yhtyi häneen. 3 Nainen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja Juuda antoi hänelle nimeksi Er.+ 4 Nainen tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Onan. 5 Hän synnytti vielä yhden pojan ja antoi hänelle nimeksi Selaa. Selaan syntymän aikaan Juuda asui Aksibissa.+

6 Aikanaan Juuda otti vaimon esikoiselleen Erille, ja hänen nimensä oli Tamar.+ 7 Mutta Juudan esikoinen Er oli Jehovan silmissä paha, ja siksi Jehova surmasi hänet. 8 Sen vuoksi Juuda sanoi Onanille: ”Yhdy veljesi vaimoon, solmi lankousavioliitto hänen kanssaan ja anna veljellesi jälkeläisiä.”+ 9 Onan kuitenkin tiesi, että jälkeläisiä ei pidettäisi hänen jälkeläisinään.+ Siksi hän maatessaan veljensä vaimon kanssa päästi siemennesteensä maahan, jottei olisi antanut veljelleen jälkeläisiä.+ 10 Se mitä hän teki, oli pahaa Jehovan silmissä, ja siksi hän surmasi hänetkin.+ 11 Juuda sanoi miniälleen Tamarille: ”Asu leskenä isäsi talossa, kunnes poikani Selaa tulee täysikasvuiseksi.” Juuda näet sanoi itsekseen: ”Hänkin saattaa kuolla veljiensä tavoin.”+ Niinpä Tamar meni asumaan isänsä taloon.

12 Jonkin ajan kuluttua Juudan vaimo, Suan tytär,+ kuoli. Juuda vietti suruajan ja lähti sitten adullamilaisen ystävänsä Hiran+ kanssa ylös Timnaan+ lampaankeritsijöidensä luo. 13 Tamarille kerrottiin: ”Appesi on menossa ylös Timnaan keritsemään lampaitaan.” 14 Silloin hän riisui leskenpukunsa, peitti kasvonsa hunnulla, verhoutui huiviin ja istuutui Enaimin lähelle Timnan tien varteen. Hän oli nimittäin huomannut, että Selaa oli tullut täysikasvuiseksi mutta häntä ei kuitenkaan ollut annettu tälle vaimoksi.+

15 Kun Juuda huomasi naisen, hän luuli häntä heti prostituoiduksi, koska nainen oli peittänyt kasvonsa. 16 Niin Juuda poikkesi hänen luokseen tien varteen ja sanoi: ”Saanko maata kanssasi?” Hän ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä.+ Tämä kuitenkin kysyi: ”Mitä annat minulle saadaksesi maata kanssani?” 17 Juuda vastasi: ”Lähetän nuoren vuohen laumastani.” Mutta nainen pyysi: ”Antaisitko pantin siihen saakka, kun lähetät sen?” 18 Juuda jatkoi: ”Mitä minun pitää antaa sinulle pantiksi?” Nainen vastasi: ”Sinettisormuksesi,+ nauhasi ja sauvasi, joka on kädessäsi.” Silloin Juuda antoi ne hänelle ja makasi hänen kanssaan, ja nainen tuli hänestä raskaaksi. 19 Sen jälkeen nainen meni pois, riisui huivinsa ja pukeutui leskenpukuunsa.

20 Juuda lähetti adullamilaisen ystävänsä+ viemään nuoren vuohen saadakseen pantin takaisin naiselta, mutta mies ei löytänyt tätä. 21 Mies tiedusteli paikallisilta miehiltä: ”Missä on se temppeliprostituoitu, joka oli Enaimissa tien varressa?” Mutta he sanoivat: ”Ei täällä ole koskaan ollut temppeliprostituoitua.” 22 Lopulta hän palasi Juudan luo ja sanoi: ”En löytänyt häntä, ja paikalliset miehetkin sanoivat, ettei siellä ole koskaan ollut temppeliprostituoitua.” 23 Juuda sanoi: ”Pitäköön hän ne itsellään, jottei meitä halveksittaisi. Olen joka tapauksessa lähettänyt tämän nuoren vuohen, mutta sinä et löytänyt häntä.”

24 Noin kolme kuukautta myöhemmin Juudalle kerrottiin: ”Miniäsi Tamar on ollut prostituoituna ja on sen johdosta raskaana.” Siihen Juuda sanoi: ”Viekää hänet ulos ja polttakaa hänet.”+ 25 Kun häntä vietiin ulos, hän lähetti apelleen sanan: ”Olen raskaana siitä miehestä, jolle nämä kuuluvat.” Hän lisäsi: ”Tarkastaisitko, kenelle nämä kuuluvat – sinettisormus, nauha ja sauva.”+ 26 Silloin Juuda tarkasti ne ja sanoi: ”Hän on toiminut oikeammin* kuin minä, sillä en antanut häntä pojalleni Selaalle.”+ Sen jälkeen Juuda ei enää yhtynyt häneen.

27 Kun Tamarin tuli aika synnyttää, kävi ilmi, että hänen kohdussaan oli kaksoset. 28 Hänen synnyttäessään toinen työnsi ulos kätensä, ja kätilö otti heti kirkkaanpunaisen langanpätkän, sitoi sen lapsen käden ympärille ja sanoi: ”Tämä tuli ulos ensin.” 29 Mutta heti kun lapsi veti kätensä takaisin, ulos tulikin hänen veljensä, ja kätilö huudahti: ”Millaisen aukon oletkaan repäissyt itsellesi!” Niin hänelle annettiin nimeksi Peres.*+ 30 Sen jälkeen tuli ulos hänen veljensä, jonka kädessä oli kirkkaanpunainen langanpätkä, ja tälle annettiin nimeksi Serah.+

39 Joosef vietiin siis Egyptiin,+ ja egyptiläinen Potifar,+ faraon hovivirkamies ja vartioston päällikkö, osti hänet ismaelilaisilta,+ jotka olivat tuoneet hänet sinne. 2 Jehova oli kuitenkin Joosefin kanssa.+ Sen vuoksi hän menestyi ja hänestä tuli egyptiläisen isäntänsä taloudenhoitaja. 3 Hänen isäntänsä näki, että Jehova oli hänen kanssaan ja että Jehova sai menestymään kaiken, mitä hän teki.

4 Joosef oli jatkuvasti isäntänsä suosiossa, ja hänestä tuli hänen henkilökohtainen palvelijansa. Siksi Potifar asetti hänet taloudenhoitajakseen ja antoi hänen vastuulleen kaiken, mitä hänellä oli. 5 Siitä lähtien kun egyptiläinen asetti Joosefin hoitamaan talouttaan ja vastaamaan kaikesta, mitä hän omisti, Jehova siunasi hänen taloaan Joosefin vuoksi. Jehova siunasi kaikkea, mitä hänellä oli talossa ja maa-alueilla.+ 6 Lopulta Potifar jätti Joosefin hoitoon kaiken, mitä hänellä oli, eikä hän itse huolehtinut muusta kuin siitä, mitä hän söi. Lisäksi Joosefista tuli komea ja voimakasrakenteinen.

7 Tämän jälkeen isännän vaimo iski silmänsä Joosefiin ja alkoi pyydellä: ”Makaa minun kanssani.” 8 Mutta hän kieltäytyi ja sanoi isännän vaimolle: ”Isäntäni ei kanna huolta siitä, mikä talossa on vastuullani, ja hän on uskonut käsiini kaiken, mitä hänellä on. 9 Tässä talossa ei ole ketään minua suurempaa, eikä hän ole pidättänyt minulta mitään muuta kuin sinut, koska olet hänen vaimonsa. Miten siis voisin syyllistyä niin suureen pahuuteen ja tehdä todellisuudessa syntiä Jumalaa vastaan?”+

10 Nainen puhui Joosefille päivä toisensa jälkeen, mutta tämä ei suostunut makaamaan hänen kanssaan eikä jäämään hänen luokseen. 11 Mutta eräänä päivänä, kun Joosef meni taas taloon hoitamaan tehtäviään, sisällä ei ollut ketään talon palvelijoista. 12 Silloin nainen tarttui hänen vaatteeseensa ja sanoi: ”Makaa minun kanssani!” Mutta hän jätti vaatteensa naisen käsiin ja pakeni ulos. 13 Heti kun nainen näki, että hän oli jättänyt vaatteensa hänen käsiinsä ja paennut ulos, 14 hän alkoi huutaa talonsa miehille sanoen: ”Katsokaa! Hän toi meille tämän heprealaisen miehen pitämään meitä pilkkanaan. Mies tuli luokseni maatakseen kanssani, mutta minä aloin huutaa kovalla äänellä. 15 Heti kun hän kuuli, että aloin huutaa, hän jätti vaatteensa viereeni ja pakeni ulos.” 16 Sen jälkeen nainen piti vaatteen vierellään, kunnes Joosefin isäntä tuli taloonsa.

17 Sitten nainen esitti hänelle samat sanat: ”Se heprealainen palvelija, jonka toit meille, tuli luokseni pitämään minua pilkkanaan. 18 Mutta heti kun aloin huutaa kovalla äänellä, hän jätti vaatteensa viereeni ja pakeni ulos.” 19 Siinä samassa kun isäntä kuuli vaimonsa sanat ”näin sinun palvelijasi teki minulle”, hän raivostui. 20 Niin isäntä otti Joosefin ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja säilytettiin, ja sinne vankilaan hän jäi.+

21 Jehova oli kuitenkin edelleen Joosefin kanssa. Hän osoitti hänelle jatkuvasti uskollista rakkautta ja antoi hänen päästä vankilan päällikön suosioon.+ 22 Siksi vankilan päällikkö antoi Joosefin vastuulle kaikki vankilassa olevat vangit, ja juuri Joosef teetti heillä kaiken, mitä he siellä tekivät.+ 23 Vankilan päällikkö ei huolehtinut mistään, mikä oli Joosefin hoidossa, sillä Jehova oli Joosefin kanssa ja Jehova sai menestymään kaiken, mitä hän teki.+

40 Näiden tapahtumien jälkeen Egyptin kuninkaan ylijuomanlaskija+ ja ylileipuri tekivät syntiä herraansa, Egyptin kuningasta, vastaan. 2 Niin farao vihastui näihin kahteen virkamieheensä, ylijuomanlaskijaan ja ylileipuriin,+ 3 ja pani heidät vartioston päällikön+ talossa olevaan vankilaan, paikkaan, jossa Joosef oli vankina.+ 4 Vartioston päällikkö määräsi Joosefin olemaan heidän kanssaan ja huolehtimaan heistä,+ ja he jäivät vankilaan joksikin aikaa.*

5 Vankilassa Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri näkivät molemmat unta samana yönä, ja kummallakin unella oli oma selityksensä. 6 Kun Joosef tuli seuraavana aamuna sisään ja näki heidät, he näyttivät alakuloisilta. 7 Hän kysyi näiltä faraon virkamiehiltä, jotka olivat hänen kanssaan vankeudessa hänen isäntänsä talossa: ”Miksi te näytätte tänään synkiltä?” 8 He vastasivat: ”Olemme kumpikin nähneet unen, mutta ei ole ketään, joka selittäisi ne meille.” Joosef sanoi heille: ”Eivätkö selitykset kuulu Jumalalle?+ Kertoisitteko unenne minulle.”

9 Silloin ylijuomanlaskija kertoi unensa Joosefille sanoen: ”Unessa edessäni oli viiniköynnös. 10 Viiniköynnöksessä oli kolme oksaa, ja se versoi ja kukki, ja sen tertut kypsyivät rypäleiksi. 11 Kädessäni oli faraon malja, ja otin rypäleitä ja pusersin ne faraon maljaan. Sen jälkeen annoin maljan faraon käteen.” 12 Silloin Joosef sanoi hänelle: ”Tämä on sen selitys: Ne kolme oksaa ovat kolme päivää. 13 Kolmen päivän kuluttua farao päästää sinut ulos* ja palauttaa sinut virkaasi.+ Sinä panet faraon maljan hänen käteensä kuten ennenkin, kun olit hänen juomanlaskijansa.+ 14 Sinun on kuitenkin muistettava minua, kun sinun käy hyvin. Osoitathan minulle uskollista rakkautta, niin että kerrot minusta faraolle, jotta saisit minut pois tästä paikasta.* 15 Minut nimittäin siepattiin heprealaisten maasta,+ enkä ole tehnyt täällä mitään, minkä takia minut olisi pitänyt panna vankilaan.”*+

16 Kun ylileipuri huomasi, että Joosefin selitys oli myönteinen, hän sanoi tälle: ”Minäkin näin unen. Pääni päällä oli kolme koria vaaleaa leipää, 17 ja ylimmässä korissa oli kaikenlaisia leivonnaisia faraon syötäväksi, mutta linnut söivät ne korista pääni päältä.” 18 Silloin Joosef vastasi: ”Tämä on sen selitys: Ne kolme koria ovat kolme päivää. 19 Kolmen päivän kuluttua farao mestaa sinut* ja kiinnittää sinut paaluun riippumaan, ja linnut syövät sinun lihasi.”+

20 Kolmantena päivänä oli faraon syntymäpäivä,+ ja hän järjesti juhlat kaikille palvelijoilleen ja päästi ulos sekä ylijuomanlaskijan että ylileipurin* palvelijoidensa läsnä ollessa. 21 Hän palautti ylijuomanlaskijan hänen juomanlaskijan tehtäväänsä, ja tämä sai taas ojentaa maljan faraolle. 22 Mutta ylileipurin hän kiinnitti paaluun riippumaan, niin kuin Joosef oli heille selittänyt.+ 23 Ylijuomanlaskija ei kuitenkaan muistanut Joosefia vaan unohti hänet.+

41 Kahden täyden vuoden kuluttua farao näki sellaista unta,+ että hän seisoi Niilin varrella. 2 Samassa Niilistä nousi seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, ja ne alkoivat laiduntaa lähellä jokea.+ 3 Niiden jälkeen Niilistä nousi seitsemän muuta lehmää, jotka näyttivät rumilta ja laihoilta, ja ne jäivät seisomaan lihavien lehmien viereen Niilin rannalle. 4 Sitten rumat ja laihat lehmät alkoivat syödä seitsemää kaunista ja lihavaa lehmää. Tähän farao heräsi.

5 Sen jälkeen hän nukahti uudelleen ja näki toisen unen. Samaan korteen kasvoi seitsemän paksua ja täyteläistä tähkää.+ 6 Niiden jälkeen kasvoi seitsemän tähkää, jotka olivat ohuita ja itätuulen polttamia. 7 Sitten ohuet tähkät alkoivat niellä seitsemää paksua ja täyteläistä tähkää. Tähän farao heräsi, ja hän tajusi nähneensä unta.

8 Aamulla hän* oli kiihdyksissä, ja siksi hän kutsui luokseen kaikki Egyptin taikuutta harjoittavat papit ja kaikki sen viisaat. Hän kertoi heille unensa, mutta kukaan ei pystynyt selittämään niitä hänelle.

9 Silloin ylijuomanlaskija sanoi faraolle: ”Tunnustan tänään syntini. 10 Farao oli vihastunut palvelijoihinsa, ja siksi hän pani minut vartioston päällikön talossa olevaan vankilaan, minut ja ylileipurin.+ 11 Sen jälkeen me molemmat näimme unen samana yönä. Hän ja minä näimme kumpikin unen, jolla oli oma selityksensä.+ 12 Siellä oli kanssamme nuori heprealainen mies, vartioston päällikön palvelija.+ Kun kerroimme unemme hänelle,+ hän selitti meille kummankin unen merkityksen. 13 Tapahtui juuri niin kuin hän oli meille selittänyt. Minut palautettiin virkaani, mutta toinen mies kiinnitettiin paaluun riippumaan.”+

14 Silloin farao lähetti hakemaan Joosefia,+ ja hänet tuotiin nopeasti vankilasta.*+ Hän ajeli partansa,* vaihtoi vaatteensa ja meni faraon luo. 15 Sitten farao sanoi Joosefille: ”Olen nähnyt unen, mutta kukaan ei pysty selittämään sitä. Olen kuullut sanottavan sinusta, että kun kuulet unen, osaat selittää sen.”+ 16 Joosef vastasi faraolle: ”En minä, vaan Jumala kertoo faraolle hyvän sanoman.”+

17 Farao jatkoi ja sanoi Joosefille: ”Seisoin unessani Niilin rannalla. 18 Samassa Niilistä nousi seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, ja ne alkoivat laiduntaa lähellä jokea.+ 19 Niiden jälkeen nousi seitsemän muuta lehmää, heikkoa, kurjan näköistä ja laihaa. En ole koskaan nähnyt yhtä kurjan näköisiä lehmiä koko Egyptin maassa. 20 Luisevat ja kurjan näköiset lehmät alkoivat syödä seitsemää ensimmäistä lehmää, jotka olivat lihavia. 21 Mutta kun ne olivat syöneet ne, kukaan ei olisi voinut tietää niiden tehneen niin, koska ne näyttivät yhtä kurjilta kuin alussa. Siihen minä heräsin.

22 Sen jälkeen minä näin sellaista unta, että samaan korteen kasvoi seitsemän paksua ja täyteläistä tähkää.+ 23 Niiden jälkeen kasvoi seitsemän kuihtunutta, ohutta, itätuulen polttamaa tähkää. 24 Sitten ohuet tähkät alkoivat niellä seitsemää täyteläistä tähkää. Kerroin tämän taikuutta harjoittaville papeille,+ mutta kukaan ei osannut antaa minulle selitystä.”+

25 Silloin Joosef sanoi faraolle: ”Faraon unilla on sama merkitys. Tosi Jumala on kertonut faraolle, mitä hän aikoo tehdä.+ 26 Seitsemän hyvää lehmää ovat seitsemän vuotta. Samoin seitsemän hyvää tähkää ovat seitsemän vuotta. Unilla on sama merkitys. 27 Seitsemän luisevaa ja kurjan näköistä lehmää, jotka nousivat hyvien jälkeen, ovat seitsemän vuotta, ja seitsemän tyhjää, itätuulen polttamaa tähkää osoittautuvat seitsemäksi nälkävuodeksi. 28 On aivan niin kuin sanoin faraolle: tosi Jumala on antanut faraon nähdä, mitä hän aikoo tehdä.

29 Koko Egyptin maahan tulee seitsemän suuren yltäkylläisyyden vuotta. 30 Niiden jälkeen tulee kuitenkin seitsemän nälkävuotta, ja koko Egyptin maan yltäkylläisyys unohdetaan, ja nälänhätä näännyttää maan.+ 31 Maan aiempaa yltäkylläisyyttä ei enää muisteta sitä seuraavan nälänhädän vuoksi, koska se tulee olemaan hyvin ankara. 32 Uni annettiin faraolle kahdesti, koska tosi Jumala on lujasti päättänyt asiasta ja tosi Jumala toteuttaa sen pian.

33 Faraon tulisi nyt etsiä kyvykäs ja viisas mies ja asettaa hänet Egyptin maan johtoon. 34 Faraon tulisi ryhtyä toimeen ja nimittää maahan valvojia, ja faraon on kerättävä viidennes Egyptin maan sadosta seitsemän yltäkylläisyyden vuoden aikana.+ 35 Heidän tulisi kerätä kaikkia elintarvikkeita noina tulevina hyvinä vuosina ja koota viljaa kaupunkeihin faraon ruokavarastoihin huolellisesti säilytettäväksi.+ 36 Näin maassa on varastossa ruokaa niitä seitsemää nälkävuotta varten, jotka tulevat Egyptin maahan, jottei nälänhätä tuhoaisi maata.”+

37 Ehdotus tuntui faraosta ja kaikista hänen palvelijoistaan hyvältä. 38 Siksi farao sanoi palvelijoilleen: ”Onko toista tällaista miestä, jossa on Jumalan henki!” 39 Sitten farao sanoi Joosefille: ”Koska Jumala on antanut sinun tietää tämän kaiken, ei ole ketään niin kyvykästä ja viisasta kuin sinä. 40 Hoida sinä henkilökohtaisesti talouttani, ja koko kansani tottelee sinua ehdottomasti.+ Ainoastaan minä kuninkaana* olen sinua suurempi.” 41 Farao sanoi edelleen Joosefille: ”Asetan sinut koko Egyptin maan johtoon.”+ 42 Sen jälkeen farao otti sinettisormuksensa kädestään ja pani sen Joosefin käteen, puki hänet hienosta pellavasta tehtyihin vaatteisiin ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa. 43 Lisäksi hän antoi hänen ajaa toiseksi parhaissa vaunuissaan, ja hänen edellään piti huutaa: ”Avrek!”* Näin hän asetti hänet koko Egyptin maan johtoon.

44 Farao sanoi vielä Joosefille: ”Minä olen farao, mutta ilman sinun valtuutustasi kukaan ei saa tehdä yhtään mitään* koko Egyptin maassa.”+ 45 Sen jälkeen farao alkoi kutsua Joosefia nimellä Safenat-Paneah ja antoi hänelle vaimoksi Asenatin,+ joka oli Onin* papin Potiferan tytär. Niin Joosef alkoi valvoa* Egyptin maata.+ 46 Joosef oli 30-vuotias+ seisoessaan faraon, Egyptin kuninkaan, edessä.*

Sitten Joosef lähti faraon edestä ja matkusti ympäri Egyptin maata. 47 Seitsemänä yltäkylläisyyden vuonna maa tuotti runsaasti.* 48 Noina seitsemänä vuonna hän kokosi kaikkia Egyptin maan elintarvikkeita ja varastoi ne kaupunkeihin. Hän varastoi kuhunkin kaupunkiin sitä ympäröivien peltojen sadon. 49 Joosef varastoi viljaa hyvin suuria määriä, niin kuin meren hiekkaa, kunnes lopulta sen mittaamisesta luovuttiin, koska se ei ollut mitattavissa.

50 Ennen nälkävuoden tuloa Joosef sai kaksi poikaa,+ jotka Asenat, Onin* papin Potiferan tytär, synnytti hänelle. 51 Joosef antoi esikoiselle nimeksi Manasse,*+ sillä hän sanoi: ”Jumala on saanut minut unohtamaan kaikki vastoinkäymiseni ja koko isäni suvun.” 52 Toiselle hän antoi nimeksi Efraim,*+ sillä hän sanoi: ”Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi koettelemusteni maassa.”+

53 Sitten Egyptin maan seitsemän yltäkylläisyyden vuotta päättyivät+ 54 ja seitsemän nälkävuotta alkoivat, niin kuin Joosef oli sanonut.+ Nälänhätä tuli kaikkiin maihin, mutta koko Egyptin maassa oli leipää.*+ 55 Lopulta nälänhätä levisi koko Egyptin maahan ja kansa alkoi huutaa faraolta leipää.+ Silloin farao sanoi kaikille egyptiläisille: ”Menkää Joosefin luo ja tehkää niin kuin hän käskee.”+ 56 Nälänhätä jatkui kaikkialla maan päällä.+ Silloin Joosef ryhtyi avaamaan kaikkia viljavarastoja, jotka heillä oli, ja myymään viljaa egyptiläisille,+ koska nälänhätä oli ankara Egyptin maassa. 57 Lisäksi kaikkialta tultiin Egyptiin ostamaan elintarvikkeita Joosefilta, sillä nälänhätä oli ankara kaikissa maissa.+

42 Kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli viljaa,+ hän sanoi pojilleen: ”Miksi te vain katselette toisianne?” 2 Hän lisäsi: ”Olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ostamaan sitä meille, jotta pysyisimme elossa emmekä kuolisi.”+ 3 Sen vuoksi kymmenen Joosefin veljeä+ lähti ostamaan viljaa Egyptistä. 4 Jaakob ei kuitenkaan lähettänyt Joosefin veljeä Benjaminia+ hänen veljiensä mukana, sillä hän sanoi: ”Hänelle voi sattua kohtalokas onnettomuus.”+

5 Niin Israelin pojat saapuivat toisten tulijoiden mukana ostamaan elintarvikkeita, koska nälänhätä oli levinnyt Kanaanin maahan.+ 6 Joosef oli maan johdossa,+ ja juuri hän myi viljaa kaikkien maiden ihmisille.+ Niinpä Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat syvään hänen edessään kasvot maata kohti.+ 7 Kun Joosef näki veljensä, hän tunsi heidät heti mutta salasi heiltä oman henkilöllisyytensä.+ Hän puhui heille ankarasti ja kysyi: ”Mistä olette tulleet?” He vastasivat: ”Kanaanin maasta ostamaan elintarvikkeita.”+

8 Joosef siis tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä. 9 Joosef muisti heti unet, jotka hän oli nähnyt heistä,+ ja sanoi heille: ”Te olette vakoojia! Olette tulleet katsomaan, mitkä alueet maassa ovat suojattomia!”* 10 Silloin he sanoivat hänelle: ”Ei, herra, vaan palvelijasi ovat tulleet ostamaan elintarvikkeita. 11 Olemme kaikki saman miehen poikia. Olemme rehellisiä miehiä. Palvelijasi eivät ole vakoojia.” 12 Mutta hän sanoi heille: ”Ei, vaan te olette tulleet katsomaan, mitkä alueet maassa ovat suojattomia!” 13 Tähän he sanoivat: ”Palvelijoitasi on 12 veljestä.+ Olemme saman miehen poikia+ Kanaanin maasta. Nuorin on nyt isämme luona,+ kun taas yhtä ei enää ole.”+

14 Joosef sanoi kuitenkin heille: ”On juuri niin kuin sanoin: te olette vakoojia! 15 Näin teidät koetellaan: niin varmasti kuin farao elää, te ette lähde täältä ennen kuin nuorin veljenne tulee tänne.+ 16 Lähettäkää yksi teistä hakemaan veljenne, kun taas te muut jäätte vangeiksi. Näin koetellaan, puhutteko totta. Jos ette, olette vakoojia, niin varmasti kuin farao elää.” 17 Sitten hän vangitsi heidät kaikki kolmeksi päiväksi.

18 Kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: ”Tehkää näin, niin saatte elää, sillä minä pelkään* tosi Jumalaa. 19 Jos olette rehellisiä, yksi teistä veljeksistä jää sidottuna tähän taloon, jossa olette olleet vangittuina, mutta te muut saatte lähteä ja viedä viljaa perheidenne nälän lievittämiseksi.+ 20 Tuokaa sitten luokseni nuorin veljenne, jotta sananne todetaan luotettaviksi. Silloin ette kuole.” He suostuivat siihen.

21 Sitten he sanoivat toisilleen: ”Meitä varmastikin rangaistaan veljemme takia,+ sillä me näimme hänen ahdinkonsa, kun hän anoi meiltä sääliä, mutta me emme kuunnelleet. Siksi olemme joutuneet tähän ahdinkoon.” 22 Silloin Ruuben sanoi heille: ”Enkö minä kieltänyt teitä tekemästä syntiä poikaa vastaan, mutta te ette kuunnelleet!+ Nyt me joudumme vastuuseen hänen verensä vuodattamisesta.”+ 23 He eivät kuitenkaan tienneet, että Joosef ymmärsi heidän sanansa, sillä hän puhui heidän kanssaan tulkin välityksellä. 24 Silloin hän meni syrjään ja itki.+ Kun hän palasi ja puhui heille uudelleen, hän otti heidän joukostaan Simeonin+ ja sitoi hänet heidän silmiensä edessä.+ 25 Joosef käski sitten täyttämään heidän säkkinsä viljalla, palauttamaan kunkin miehen rahat hänen omaan säkkiinsä ja antamaan heille evästä matkalle. Näin tehtiin.

26 Niin he kuormasivat viljansa aasiensa selkään ja lähtivät sieltä. 27 Kun yksi heistä avasi säkkinsä antaakseen aasilleen rehua yöpymispaikassa, hän näki säkin suussa rahansa. 28 Hän sanoi veljilleen: ”Rahani on palautettu, ja ne ovat nyt täällä säkissäni!” Silloin pelko kouraisi heidän sydäntään, ja he kääntyivät vapisten toistensa puoleen ja sanoivat: ”Mitä Jumala onkaan meille tehnyt!”

29 Tultuaan isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan he kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut: 30 ”Sen maan herra puhui meille ankarasti+ ja syytti meitä maan vakoilemisesta. 31 Mutta me sanoimme hänelle: ’Olemme rehellisiä miehiä, emme vakoojia.+ 32 Meitä on 12 veljestä,+ saman isän poikia. Yhtä ei enää ole,+ ja nuorin on nyt isämme luona Kanaanin maassa.’+ 33 Mutta sen maan herrana oleva mies sanoi meille: ’Siitä tiedän teidän olevan rehellisiä, että jätätte yhden veljistänne luokseni.+ Ottakaa sitten jotain perheidenne nälän lievittämiseksi ja menkää.+ 34 Tuokaa nuorin veljenne luokseni tietääkseni, ettette ole vakoojia vaan rehellisiä miehiä. Sen jälkeen saatte veljenne takaisin ja voitte käydä tässä maassa kauppaa.’”

35 Kun he olivat tyhjentämässä säkkejään, kukin löysi säkistään rahakukkaronsa. Nähdessään rahat he ja heidän isänsä pelästyivät. 36 Heidän isänsä Jaakob huudahti heille: ”Te olette riistäneet minulta lapseni!+ Joosefia ei enää ole+ eikä Simeonia,+ ja Benjaminin te aiotte viedä! Minua tämä kaikki on kohdannut!” 37 Mutta Ruuben sanoi isälleen: ”Saat surmata minun kaksi poikaani, ellen tuo häntä sinulle takaisin.+ Anna hänet huostaani, niin palautan hänet sinulle.”+ 38 Mutta hän sanoi: ”Poikani ei lähde sinne kanssanne, koska hänen veljensä on kuollut ja vain hän on jäljellä.+ Jos hänelle sattuu kohtalokas onnettomuus matkalla, jonka aiotte tehdä, te varmasti saatatte minut harmaine hiuksineni hautaan*+ surun murtamana.”+

43 Nälänhätä oli maassa ankara.+ 2 Kun he olivat syöneet loppuun Egyptistä tuomansa viljan,+ heidän isänsä sanoi heille: ”Menkää takaisin ostamaan meille hieman ruokaa.” 3 Silloin Juuda sanoi hänelle: ”Se mies varoitti meitä selvin sanoin, ettemme saa tulla enää hänen kasvojensa eteen, ellei veljemme ole mukanamme.+ 4 Jos lähetät veljemme mukanamme, me menemme sinne ostamaan sinulle ruokaa. 5 Mutta ellet lähetä häntä, emme mene sinne. Mies sanoi meille, ettemme saa tulla enää hänen kasvojensa eteen, ellei veljemme ole mukanamme.”+ 6 Israel+ kysyi: ”Miksi teidän piti aiheuttaa minulle tällaisia vaikeuksia kertomalla sille miehelle, että teillä on vielä yksi veli?” 7 He vastasivat: ”Mies kyseli suoraan meistä ja sukulaisistamme: ’Onko isänne yhä elossa? Onko teillä vielä muita veljiä?’ Sitten me kerroimme hänelle niin kuin asiat ovat.+ Kuinka olisimme voineet mitenkään tietää, että hän käskisi meitä tuomaan veljemme sinne?”+

8 Sitten Juuda pyysi isältään Israelilta: ”Lähetä poika minun mukanani,+ niin lähdemme matkaan, jotta sinä, me ja lapsemme+ pysyisimme elossa emmekä kuolisi.+ 9 Minä takaan hänen turvallisuutensa.+ Voit katsoa minun olevan vastuussa hänestä. Ellen tuo häntä takaisin sinun luoksesi, tulen aina olemaan syyllinen edessäsi. 10 Mutta ellemme olisi viivytelleet, olisimme jo käyneet siellä kaksi kertaa.”

11 Niin heidän isänsä Israel sanoi heille: ”Jos muuta mahdollisuutta ei ole, tehkää näin: Ottakaa säkkeihinne maan parhaimpia tuotteita ja viekää ne sille miehelle lahjaksi+ – vähän balsamia,+ vähän hunajaa, ladaania,* pihkaista kuorta,+ pistaasipähkinöitä ja manteleita. 12 Ottakaa mukaanne kaksinkertainen rahamäärä. Viekää myös takaisin rahat, jotka palautettiin säkkienne suuhun.+ Ehkä se oli erehdys. 13 Ottakaa veljenne ja menkää. Palatkaa miehen luo. 14 Suokoon Kaikkivaltias Jumala, että se mies säälisi teitä ja vapauttaisi toisen veljenne ja Benjaminin. Mutta jos minun täytyy menettää lapseni, sitten menetän hänet!”+

15 Niin miehet ottivat lahjan ja kaksinkertaisen rahamäärän sekä Benjaminin. Sitten he lähtivät matkaan, menivät Egyptiin ja tulivat uudestaan Joosefin eteen.+ 16 Kun Joosef näki Benjaminin heidän kanssaan, hän sanoi heti miehelle, joka hoiti hänen taloaan: ”Vie miehet taloon, teurasta eläimiä ja valmista ateria, koska miesten pitää syödä minun kanssani puolenpäivän aikaan.” 17 Mies teki heti niin kuin Joosef oli sanonut+ ja vei heidät hänen taloonsa. 18 Mutta miehet pelästyivät, kun heitä vietiin Joosefin taloon, ja he sanoivat: ”Meitä viedään tänne niiden rahojen takia, jotka viime kerralla palautettiin säkkeihimme. Nyt he käyvät kimppuumme, tekevät meistä orjia ja ottavat aasimme!”+

19 Niinpä he lähestyivät miestä, joka hoiti Joosefin taloa, ja puhuivat hänelle talon sisäänkäynnin luona. 20 He sanoivat: ”Anteeksi, herra! Ensimmäisellä kerralla me tulimme tänne todellakin ostamaan ruokaa.+ 21 Mutta kun tulimme yöpymispaikkaan ja avasimme säkkejämme, kunkin rahat olivatkin hänen säkkinsä suussa, rahamme täysimääräisenä.+ Haluaisimme siis palauttaa ne itse. 22 Olemme tuoneet lisää rahaa ostaaksemme ruokaa. Emme tiedä, kuka pani rahat säkkeihimme.”+ 23 Silloin hän sanoi: ”Kaikki on kunnossa. Älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala pani aarteen säkkeihinne. Olen saanut rahanne.” Sen jälkeen hän toi Simeonin heidän luokseen.+

24 Sitten mies vei heidät Joosefin taloon ja antoi heille vettä jalkojen pesuun ja rehua aaseille. 25 He asettivat lahjan+ valmiiksi ennen kuin Joosef tuli puolenpäivän aikaan, sillä he olivat kuulleet, että he söisivät siellä aterian.+ 26 Kun Joosef tuli taloon, he toivat hänelle lahjansa ja heittäytyivät kasvoilleen hänen eteensä.+ 27 Tämän jälkeen hän tiedusteli heidän vointiaan ja kysyi: ”Miten voi iäkäs isänne, josta puhuitte? Onko hän yhä elossa?”+ 28 He vastasivat: ”Palvelijasi, isämme, voi hyvin. Hän on yhä elossa.” Sitten he polvistuivat ja heittäytyivät kasvoilleen maahan.+

29 Kun hän nosti katseensa ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan,+ hän kysyi: ”Onko tämä teidän veljenne, se nuorin, josta puhuitte minulle?”+ Hän lisäsi: ”Olkoon Jumala sinulle hyvä, poikani.” 30 Sitten Joosef kiirehti pois, sillä hän joutui syvän liikutuksen valtaan veljensä vuoksi, ja hän etsi paikkaa, missä itkeä. Niin hän meni yksityishuoneeseen ja itki siellä.+ 31 Saatuaan tunteensa hallintaan hän pesi kasvonsa ja tuli takaisin. Hän sanoi: ”Tarjoilkaa ateria.” 32 Se tarjoiltiin erikseen hänelle ja erikseen heille, ja hänen luonaan olevat egyptiläiset söivät keskenään. Egyptiläiset eivät voineet aterioida heprealaisten kanssa, koska se on egyptiläisistä inhottavaa.+

33 Veljet asetettiin istumaan hänen eteensä esikoisesta – hänen esikoisoikeutensa+ mukaan – nuorimpaan saakka, ja he katselivat toisiaan hämmästyneinä. 34 Hän lähetti heille pöydästään ruoka-annoksia, mutta Benjaminille hän antoi viisi kertaa suuremman annoksen kuin kaikille muille.+ Niin he söivät ja joivat hänen kanssaan, kunnes olivat kylläisiä.

44 Myöhemmin Joosef käski miestä, joka hoiti hänen talouttaan: ”Laita miesten säkkeihin niin paljon ruokatavaraa kuin he pystyvät kantamaan ja pane kunkin rahat hänen säkkinsä suuhun.+ 2 Mutta nuorimmaisen säkin suuhun sinun on pantava minun maljani, hopeamalja, sekä hänen viljasta maksamansa rahat.” Hän teki niin kuin Joosef oli käskenyt.

3 Kun aamu oli valjennut, miehet lähetettiin matkaan aaseineen. 4 He eivät olleet ehtineet kauas kaupungista, kun Joosef sanoi talouttaan hoitavalle miehelle: ”Lähde ajamaan miehiä takaa! Kun tavoitat heidät, sano heille: ’Miksi olette maksaneet hyvän pahalla? 5 Eikö isäntäni juo juuri tästä maljasta ja lue tämän avulla tarkkaan enteitä? Miten pahasti olettekaan toimineet!’”

6 Lopulta mies tavoitti heidät ja sanoi heille nämä sanat. 7 Mutta he sanoivat hänelle: ”Miksi herramme sanoo näin? On mahdotonta ajatella, että palvelijasi tekisivät mitään sellaista. 8 Rahankin, jonka löysimme säkkiemme suusta, me toimme sinulle takaisin Kanaanin maasta.+ Kuinka siis voisimme varastaa hopeaa tai kultaa isäntäsi talosta? 9 Jos se löytyy joltain orjaltasi, hänen on kuoltava, ja lisäksi meistä muista tulee herrani orjia.” 10 Niin hän sanoi: ”Olkoon niin kuin sanotte. Siitä jolta se löytyy, tulee orjani, mutta te muut olette syyttömiä.” 11 Sen jälkeen kukin heistä laski nopeasti säkkinsä maahan ja avasi sen. 12 Mies etsi tarkoin aloittaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan. Lopulta malja löytyi Benjaminin säkistä.+

13 Silloin he repäisivät vaatteensa, nostivat kukin kuormansa takaisin aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin. 14 Kun Juuda+ ja hänen veljensä menivät Joosefin taloon, hän oli yhä siellä, ja he lankesivat hänen eteensä maahan.+ 15 Joosef sanoi heille: ”Mitä olettekaan tehneet? Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies osaa lukea enteitä?”+ 16 Siihen Juuda sanoi: ”Mitä voimme sanoa herralleni? Mitä voimme puhua? Ja kuinka voimme osoittaa syyttömyytemme?* Tosi Jumala on saanut selville orjiesi rikkomuksen.+ Nyt olemme herrani orjia, sekä me että se, jolta malja löytyi!” 17 Mutta hän sanoi: ”Minun on mahdotonta ajatella, että tekisin niin! Orjakseni tulee se mies, jolta malja löytyi.+ Menkää te muut rauhassa isänne luo.”

18 Silloin Juuda lähestyi häntä ja sanoi: ”Pyydän hartaasti, herrani, annathan orjasi puhua sanan herrani kuullen äläkä vihastu orjaasi, sillä sinä olet kuin itse farao.+ 19 Herrani kysyi orjiltaan, onko meillä isää tai veljeä. 20 Me vastasimme herralleni: ’On meillä iäkäs isä ja hänen vanhoilla päivillään saamansa lapsi, nuorin.+ Mutta lapsen veli on kuollut,+ joten hän on äitinsä ainoa jäljellä oleva poika,+ ja hänen isänsä rakastaa häntä.’ 21 Sen jälkeen sanoit orjillesi: ’Tuokaa hänet tänne minun luokseni, jotta näkisin hänet.’+ 22 Mutta me sanoimme herralleni: ’Poika ei voi jättää isäänsä. Jos hän lähtisi isänsä luota, tämä varmasti kuolisi.’+ 23 Silloin sanoit orjillesi: ’Ellei nuorin veljenne tule tänne kanssanne, ette saa enää tulla kasvojeni eteen.’+

24 Niin me menimme orjasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat. 25 Myöhemmin isämme sanoi: ’Menkää takaisin ostamaan meille hieman ruokaa.’+ 26 Me kuitenkin sanoimme: ’Emme voi mennä sinne. Jos nuorin veljemme on mukanamme, me menemme sinne. Mutta emme voi astua sen miehen kasvojen eteen, ellei nuorin veljemme ole mukanamme.’+ 27 Silloin orjasi, minun isäni, sanoi meille: ’Tehän tiedätte, että vaimoni synnytti minulle vain kaksi poikaa.+ 28 Toinen lähti kuitenkin luotani, ja sanoin, että hänet on varmasti raadeltu,+ enkä ole sen jälkeen nähnyt häntä. 29 Jos viette tämänkin pois silmieni edestä ja hänelle sattuu kohtalokas onnettomuus, te saatatte minut harmaine hiuksineni murheellisena+ hautaan.’*+

30 Jos nyt palaan orjasi, isäni, luo eikä mukanamme ole tätä poikaa, jonka elämään isäni elämä liittyy erottamattomasti, 31 niin heti kun hän näkee, ettei poikaa olekaan, hän kuolee, ja orjasi saattavat sinun orjasi, harmaapäisen isämme, hautaan* surun murtamana. 32 Orjasi lupasi isälleen taata pojan turvallisuuden sanoessaan: ’Ellen tuo häntä takaisin luoksesi, tulen aina olemaan syyllinen isäni edessä.’+ 33 Annathan siis orjasi jäädä pojan sijasta herrani orjaksi, jotta poika voisi palata takaisin veljiensä kanssa. 34 Kuinka voin palata isäni luo ilman poikaa? En kestäisi katsella, kun tämä onnettomuus kohtaisi isääni!”

45 Nyt Joosef ei enää kyennyt hillitsemään tunteitaan kaikkien palvelijoidensa edessä.+ Siksi hän huusi: ”Toimittakaa kaikki pois luotani!” Joosefin luo ei jäänyt muita, kun hän kertoi veljilleen, kuka hän on.+

2 Sitten hän alkoi itkeä niin äänekkäästi, että egyptiläiset ja faraon talo kuulivat sen. 3 Lopulta Joosef sanoi veljilleen: ”Minä olen Joosef. Onko isäni yhä elossa?” Mutta hänen veljensä olivat niin järkyttyneitä, etteivät kyenneet vastaamaan hänelle mitään. 4 Joosef sanoi veljilleen: ”Tulkaa tänne lähelleni.” Silloin he tulivat hänen lähelleen.

Sitten hän sanoi: ”Minä olen veljenne Joosef, jonka te myitte Egyptiin.+ 5 Mutta älkää nyt surko älkääkä syytelkö toisianne siksi, että myitte minut tänne, sillä Jumala on lähettänyt minut teidän edellänne, jotta säilyisimme elossa.*+ 6 Tämä on maassa toinen nälkävuosi,+ ja tulee vielä viisi vuotta, jolloin ei kynnetä eikä korjata satoa. 7 Jumala lähetti minut kuitenkin teidän edellänne säilyttääkseen sukuhaaranne*+ maan päällä* ja pitääkseen teidät elossa suuren pelastuksen avulla. 8 Ette siis te lähettäneet minua tänne vaan tosi Jumala, jotta hän asettaisi minut faraon pääneuvonantajaksi,* koko hänen taloutensa herraksi ja koko Egyptin maan hallitsijaksi.+

9 Palatkaa nopeasti isäni luo, ja teidän on sanottava hänelle: ’Näin on poikasi Joosef sanonut: ”Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi.+ Tule tänne luokseni. Älä viivyttele.+ 10 Sinun on asuttava Gosenin maassa,+ missä olet lähelläni – sinä, poikasi ja pojanpoikasi sekä katraasi, karjalaumasi ja kaikki, mitä sinulla on. 11 Minä toimitan sinulle sinne ruokaa, sillä jäljellä on vielä viisi nälkävuotta.+ Muuten sinä ja väkesi köyhdytte ja sinä menetät kaiken, mitä sinulla on.”’ 12 Te ja veljeni Benjamin voitte nyt omin silmin nähdä, että minä itse puhun teille.+ 13 Teidän on siis kerrottava isälleni kaikesta kunniasta, jota olen saanut Egyptissä, ja kaikesta, mitä olette nähneet. Pitäkää kiirettä ja tuokaa isäni tänne.”

14 Sitten hän halasi veljeään Benjaminia* ja puhkesi itkuun, ja Benjamin itki hänen kaulassaan.+ 15 Hän suuteli ja halasi kaikkia veljiään ja itki, ja sen jälkeen he puhuivat hänen kanssaan.

16 Uutinen kiiri faraon taloon: ”Joosefin veljet ovat tulleet!” Farao ja hänen palvelijansa olivat siitä iloisia. 17 Niinpä farao sanoi Joosefille: ”Sano veljillesi: ’Tehkää näin: Kuormatkaa juhtanne ja menkää Kanaanin maahan. 18 Ottakaa isänne ja perheenne ja tulkaa tänne luokseni. Minä annan teille Egyptin maan hyvyyttä, ja te saatte syödä maan parasta satoa.’*+ 19 Sinun on lisäksi sanottava heille:+ ’Tehkää näin: Ottakaa itsellenne vankkureita+ Egyptin maasta lapsianne ja vaimojanne varten ja pankaa isänne yhteen niistä ja tulkaa tänne.+ 20 Älkää olko huolissanne omaisuudestanne,+ sillä se, mikä on parasta Egyptissä, on teidän.’”

21 Israelin pojat tekivät niin. Joosef antoi heille vankkureita faraon käskyjen mukaisesti sekä evästä matkaa varten. 22 Kullekin heistä hän antoi yhden vaatekerran, mutta Benjaminille hän antoi 300 sekeliä hopeaa ja viisi vaatekertaa.+ 23 Isälleen hän lähetti kymmenen aasioria, jotka kuljettivat kaikenlaista hyvää Egyptistä, ja kymmenen aasitammaa, jotka veivät hänelle viljaa, leipää ja muita ruokatarvikkeita matkaa varten. 24 Näin hän lähetti veljensä matkaan, ja heidän lähtiessään hän sanoi heille: ”Älkää riidelkö matkalla.”+

25 Sitten he lähtivät Egyptistä ja tulivat Kanaanin maahan isänsä Jaakobin luo. 26 He kertoivat hänelle: ”Joosef on yhä elossa, ja hän on koko Egyptin maan hallitsija!”+ Mutta hänen sydämensä turtui, koska hän ei uskonut heitä.+ 27 Kun he sitten kertoivat isälleen Jaakobille kaiken, mitä Joosef oli puhunut heille, ja hän näki vankkurit, jotka Joosef oli lähettänyt häntä varten, hän* alkoi elpyä. 28 Israel huudahti: ”Nyt minä uskon! Poikani Joosef on yhä elossa! Minun täytyy mennä katsomaan häntä ennen kuin kuolen!”+

46 Niin Israel otti kaiken, mitä hänellä oli,* ja lähti matkaan. Saavuttuaan Beersebaan+ hän uhrasi uhreja isänsä Iisakin Jumalalle.+ 2 Silloin Jumala puhui Israelille yöllä näyssä sanoen: ”Jaakob, Jaakob!” Tämä vastasi: ”Tässä olen!” 3 Hän sanoi: ”Minä olen tosi Jumala, isäsi Jumala.+ Älä pelkää mennä Egyptiin, sillä minä teen sinusta siellä suuren kansan.+ 4 Minä itse menen sinun kanssasi Egyptiin, ja minä myös tuon sinut sieltä takaisin.+ Joosef laskee kätensä sinun silmiesi päälle.”*+

5 Sen jälkeen Jaakob lähti Beersebasta, ja Israelin pojat kuljettivat isäänsä Jaakobia, lapsiaan ja vaimojaan vankkureissa, jotka farao oli lähettänyt häntä hakemaan. 6 He ottivat mukaansa karjalaumansa ja tavaransa, jotka he olivat koonneet Kanaanin maassa. Niin he tulivat Egyptiin, Jaakob ja hänen mukanaan kaikki hänen jälkeläisensä. 7 Hän toi mukanaan Egyptiin poikansa ja poikiensa pojat sekä tyttärensä ja poikiensa tyttäret, kaikki jälkeläisensä.

8 Nämä ovat Egyptiin tulleiden Israelin poikien – Jaakobin ja hänen poikiensa – nimet:+ Jaakobin esikoinen oli Ruuben.+

9 Ruubenin pojat olivat Hanok, Pallu, Hesron ja Karmi.+

10 Simeonin+ pojat olivat Jemuel, Jamin, Ohad, Jakin, Sohar ja Saul,+ kanaanilaisnaisen poika.

11 Leevin+ pojat olivat Gerson, Kehat ja Merari.+

12 Juudan+ pojat olivat Er, Onan, Selaa,+ Peres+ ja Serah.+ Er ja Onan kuitenkin kuolivat Kanaanin maassa.+

Peresin pojat olivat Hesron ja Hamul.+

13 Isaskarin pojat olivat Tola, Puva, Joob ja Simron.+

14 Sebulonin+ pojat olivat Seered, Elon ja Jahleel.+

15 Nämä ovat Lean pojat, jotka hän synnytti Jaakobille tämän tyttären Dinan+ ohella Paddan-Aramissa. Kaikkiaan näitä Jaakobin poikia ja tyttäriä* oli 33.

16 Gadin+ pojat olivat Sifjon, Haggi, Suni, Esbon, Eri, Arodi ja Areli.+

17 Asserin+ pojat olivat Jimna, Jisva, Jisvi ja Beria, ja heidän sisarensa oli Sarah.

Berian pojat olivat Heber ja Malkiel.+

18 Nämä ovat Silpan+ pojat, hänen, jonka Laban antoi tyttärelleen Lealle. Hän synnytti Jaakobille kaikkiaan nämä 16.*

19 Jaakobin vaimon Raakelin pojat olivat Joosef+ ja Benjamin.+

20 Joosefille syntyivät Egyptin maassa Manasse+ ja Efraim,+ jotka Onin* papin Potiferan tytär Asenat+ synnytti hänelle.

21 Benjaminin+ pojat olivat Bela, Beker, Asbel, Gera,+ Naaman, Ehi, Ros, Muppim, Huppim+ ja Ard.+

22 Nämä ovat Raakelin pojat, jotka syntyivät Jaakobille. Heitä oli kaikkiaan 14.*

23 Danin+ poika oli* Husim.+

24 Naftalin+ pojat olivat Jahseel, Guni, Jeser ja Sillem.+

25 Nämä ovat Bilhan pojat, hänen, jonka Laban antoi tyttärelleen Raakelille. Hän synnytti Jaakobille kaikkiaan nämä seitsemän.*

26 Kaikkia niitä,* jotka polveutuivat Jaakobista ja menivät hänen kanssaan Egyptiin, oli 66 Jaakobin poikien vaimoja lukuun ottamatta.+ 27 Joosefin poikia, jotka syntyivät hänelle Egyptissä, oli kaksi.* Kaikkiaan Jaakobin perheeseen kuuluvia,* jotka tulivat Egyptiin, oli 70.+

28 Jaakob lähetti Juudan+ edellään kertomaan Joosefille, että hän oli matkalla Goseniin. Kun he tulivat Gosenin maahan,+ 29 Joosef käski laittaa vaununsa valmiiksi ja meni Goseniin isäänsä Israelia vastaan. Saavuttuaan isänsä luokse hän halasi häntä* heti ja itki pitkään. 30 Sitten Israel sanoi Joosefille: ”Nyt olen valmis kuolemaan. Olen nähnyt kasvosi ja tiedän, että olet yhä elossa.”

31 Joosef sanoi sitten veljilleen ja isänsä koko perheelle: ”Haluan mennä ilmoittamaan faraolle:+ ’Veljeni ja isäni koko perhe, jotka olivat Kanaanin maassa, ovat tulleet tänne luokseni.+ 32 Miehet ovat paimenia+ ja karjankasvattajia,+ ja he ovat tuoneet mukanaan katraansa, karjalaumansa ja kaiken, mitä heillä on.’+ 33 Kun farao kutsuu teidät luokseen ja kysyy, mikä on ammattinne, 34 sanokaa: ’Me, sinun palvelijasi, olemme kasvattaneet karjaa nuoruudestamme tähän asti, sekä me että esi-isämme.’+ Silloin saatte asua Gosenin maassa,+ sillä egyptiläiset inhoavat kaikkia lammaspaimenia.”+

47 Niin Joosef meni ilmoittamaan faraolle:+ ”Isäni ja veljeni sekä heidän katraansa, karjalaumansa ja kaikki, mitä heillä on, ovat tulleet Kanaanin maasta, ja he ovat parhaillaan Gosenin maassa.”+ 2 Hän otti viisi veljeään ja vei heidät faraon eteen.+

3 Farao kysyi hänen veljiltään: ”Mikä on ammattinne?” He vastasivat faraolle: ”Palvelijasi ovat lammaspaimenia, sekä me että esi-isämme.”+ 4 Sitten he sanoivat faraolle: ”Olemme tulleet asumaan muukalaisina tässä maassa,+ koska Kanaanin maassa on ankara nälänhätä, niin ettei palvelijoidesi katraalle ole laidunta.+ Annathan nyt palvelijoidesi asua Gosenin maassa.”+ 5 Siihen farao sanoi Joosefille: ”Isäsi ja veljesi ovat tulleet tänne luoksesi. 6 Egyptin maa on käytettävissäsi. Anna isäsi ja veljiesi asua maan kaikkein parhaassa osassa.+ He saavat asua Gosenin maassa, ja jos tiedät, että heidän joukossaan on kyvykkäitä miehiä, pane heidät hoitamaan minun karjaani.”

7 Sen jälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin faraon eteen ja esitteli hänet, ja Jaakob toivotti faraolle siunausta. 8 Farao kysyi Jaakobilta: ”Kuinka vanha olet?” 9 Jaakob sanoi faraolle: ”Vaellukseni on kestänyt* 130 vuotta. Vähäiset ja ahdistavat ovat olleet elinvuoteni,+ eikä niitä ole yhtä paljon kuin oli esi-isieni elinvuosia heidän vaelluksensa aikana.”*+ 10 Sen jälkeen Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen edestään.

11 Niin Joosef sijoitti isänsä ja veljensä asumaan Egyptiin ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Rameseksen maasta,+ kuten farao oli käskenyt. 12 Joosef toimitti jatkuvasti isälleen, veljilleen ja isänsä koko suvulle ruokaa* heidän lastensa lukumäärän mukaan.

13 Ruokaa* ei ollut nyt koko maassa, koska nälänhätä oli hyvin ankara, ja Egyptin maa ja Kanaanin maa nääntyivät nälänhädän vuoksi.+ 14 Vähitellen Joosef kokosi kaiken rahan, joka oli Egyptin maassa ja Kanaanin maassa ja jolla ihmiset ostivat viljaa,+ ja toi sen faraon taloon. 15 Aikanaan raha loppui Egyptin maasta ja Kanaanin maasta, ja kaikki egyptiläiset alkoivat tulla Joosefin luo ja sanoa: ”Anna meille ruokaa! Pitäisikö meidän kuolla sinun silmiesi edessä siksi, että rahamme ovat loppuneet?” 16 Siihen Joosef sanoi: ”Jos rahanne ovat loppuneet, luovuttakaa karjanne, niin minä annan teille ruokaa karjanne vastineeksi.” 17 Silloin he alkoivat tuoda karjaansa Joosefille, ja Joosef antoi heille ruokaa vastineeksi heidän hevosistaan sekä pienkarjasta, nautakarjasta ja aaseista, ja hän toimitti heille ruokaa koko sen vuoden kaiken heidän karjansa vastineeksi.

18 Niin tuo vuosi kului loppuun, ja he tulivat hänen luokseen seuraavana vuonna ja sanoivat: ”Emme salaa herraltamme, että raha ja kotieläimet on jo annettu herrallemme. Meillä ei ole antaa herrallemme enää mitään muuta kuin itsemme ja maamme. 19 Miksi meidän pitäisi tuhoutua silmiesi edessä, sekä meidän että maamme? Osta meidät ja maamme antamalla meille ruokaa, niin meistä tulee faraon orjia ja maastamme hänen omansa. Anna meille siementä, jotta eläisimme emmekä kuolisi eikä maamme autioituisi.” 20 Silloin Joosef osti faraolle kaiken egyptiläisten maan, kun kaikki egyptiläiset myivät peltonsa, sillä nälänhätä oli ankara. Niin maa tuli faraon omaksi.

21 Sen jälkeen Joosef siirsi kansan kaupunkeihin kaikkialta Egyptin alueelta.+ 22 Ainoastaan pappien maata hän ei ostanut,+ sillä pappien ruoka tuli faraolta ja he elivät faraon heille antamalla ruoalla. Siksi he eivät myyneet maataan. 23 Sitten Joosef sanoi kansalle: ”Olen tänään ostanut teidät ja maanne faraolle. Tässä on teille siementä, ja teidän on kylvettävä se maahan. 24 Kun se tuottaa satoa, antakaa siitä viidennes faraolle,+ mutta neljä osaa jää teille kylvösiemeneksi ja ruoaksi itsellenne, väellenne ja lapsillenne.” 25 Niin he sanoivat: ”Sinä olet pitänyt meidät elossa.+ Herrani, anna meidän saada suosiosi, niin meistä tulee faraon orjia.”+ 26 Sitten Joosef laati Egyptin maata koskevan säädöksen, jonka mukaan viidennes kuului faraolle, ja se on voimassa vielä nykyäänkin. Ainoastaan pappien maa ei joutunut faraolle.+

27 Israel jäi asumaan Egyptiin, Gosenin maahan.+ He asettuivat sinne ja olivat hedelmällisiä, ja heidän määränsä kasvoi suureksi.+ 28 Jaakob eli Egyptin maassa vielä 17 vuotta, niin että hän eli 147 vuotta.+

29 Kun lähestyi aika, jolloin Israel kuolisi,+ hän kutsui poikansa Joosefin ja sanoi: ”Jos nyt olen saanut suosiosi, niin laitahan kätesi reiteni alle ja osoita minua kohtaan rakkautta* ja uskollisuutta. Ethän hautaa minua Egyptiin.+ 30 Kun kuolen,* sinun on vietävä minut Egyptistä ja haudattava minut esi-isieni hautaan.”+ Joosef sanoi: ”Minä teen juuri niin kuin sanot.” 31 Sitten Israel sanoi: ”Vanno minulle.” Niin hän vannoi hänelle.+ Silloin Israel kumartui vuoteensa päädyssä.+

48 Näiden tapahtumien jälkeen Joosefille kerrottiin: ”Isäsi heikkenee.” Silloin hän otti mukaansa molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin.+ 2 Sen jälkeen Jaakobille ilmoitettiin: ”Poikasi Joosef on tullut luoksesi.” Niin Israel kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteellaan. 3 Jaakob sanoi Joosefille:

”Kaikkivaltias Jumala näyttäytyi minulle Lusissa Kanaanin maassa ja siunasi minut.+ 4 Sitten hän sanoi minulle: ’Minä teen sinusta hedelmällisen, annan sinulle paljon jälkeläisiä ja teen sinusta kansoista* koostuvan joukon.+ Minä annan tämän maan jälkeläisillesi* pysyväksi omaisuudeksi.’+ 5 Molemmat poikasi, jotka ovat syntyneet sinulle Egyptin maassa ennen kuin tulin luoksesi Egyptiin, ovat nyt minun.+ Efraim ja Manasse tulevat olemaan minun niin kuin Ruuben ja Simeon.+ 6 Mutta lapset, jotka syntyvät sinulle heidän jälkeensä, ovat sinun. Heitä kutsutaan perintömaallaan veljiensä nimellä.+ 7 Ja kun minä olin tulossa Paddanista, Raakel kuoli+ rinnaltani Kanaanin maassa. Matkaa oli vielä jäljellä jonkin verran ennen Efratiin+ tuloa, joten hautasin hänet sinne Efratin eli Betlehemin+ tien varteen.”

8 Sitten Israel huomasi Joosefin pojat ja kysyi: ”Keitä nämä ovat?” 9 Niin Joosef sanoi isälleen: ”He ovat poikani, jotka Jumala on antanut minulle täällä.”+ Silloin Jaakob sanoi: ”Tuohan heidät luokseni, jotta voin siunata heidät.”+ 10 Mutta Israelin näkö oli heikentynyt iän myötä, eikä hän voinut nähdä. Niinpä Joosef toi heidät hänen lähelleen, ja hän suuteli ja halasi heitä. 11 Israel sanoi Joosefille: ”En osannut kuvitellakaan, että näkisin vielä kasvosi,+ mutta nyt Jumala on antanut minun nähdä myös jälkeläisesi.”* 12 Sen jälkeen Joosef otti heidät pois Israelin polvilta ja kumartui syvään kasvot maata kohti.

13 Joosef otti nyt heidät molemmat, Efraimin+ oikealla kädellään Israelin vasemmalle puolelle ja Manassen+ vasemmalla kädellään Israelin oikealle puolelle, ja toi heidät hänen lähelleen. 14 Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja pani sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle. Hän asetti kätensä näin tieten tahtoen, vaikka Manasse oli esikoinen.+ 15 Sitten hän siunasi Joosefin sanoen:+

17 Kun Joosef näki, että hänen isänsä piti oikeaa kättään Efraimin pään päällä, se oli hänelle epämieluista. Siksi hän yritti tarttua isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle. 18 Joosef sanoi isälleen: ”Ei noin, isä, sillä tämä on esikoinen.+ Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.” 19 Mutta hänen isänsä kieltäytyi ja sanoi: ”Tiedän sen, poikani, tiedän sen. Hänestäkin tulee kansa, ja hänestäkin tulee huomattava. Hänen nuoremmasta veljestään tulee kuitenkin häntä huomattavampi,+ ja nuoremmalla tulee olemaan niin paljon jälkeläisiä,* että heistä voisi muodostaa kansoja.”+ 20 Niinpä hän jatkoi heidän siunaamistaan sinä päivänä+ sanoen:

Näin hän yhä asetti Efraimin Manassen edelle.

21 Sen jälkeen Israel sanoi Joosefille: ”Minä kuolen,+ mutta Jumala on varmasti teidän kanssanne ja vie teidät takaisin esi-isienne maahan.+ 22 Minä puolestani annan sinulle yhden maa-alueen* enemmän kuin veljillesi, sen, jonka otin miekallani ja jousellani amorilaisilta.”

49 Sitten Jaakob kutsui poikansa ja sanoi: ”Kokoontukaa luokseni, jotta voin kertoa, mitä teille tapahtuu päivien lopulla. 2 Tulkaa koolle ja kuunnelkaa, te Jaakobin pojat, kuunnelkaa isäänne Israelia.

3 Ruuben,+ sinä olet esikoiseni,+ voimani ja ensi osoitus suvunjatkamiskyvystäni, ensi sijalla arvossa ja ensi sijalla voimassa. 4 Koska olet hallitsematon kuin kuohuvat vedet, et ole ensi sijalla: sinä nousit isäsi vuoteeseen.+ Silloin sinä saastutit* vuoteeni. Hän todellakin nousi siihen!

5 Simeon ja Leevi ovat veljeksiä.+ Heidän aseensa ovat väkivallan välineitä.+ 6 Heidän seuraansa älä tule, oi sieluni,* heidän joukkoonsa älä liity, oi kunniani,* sillä suuttumuksessaan he tappoivat miehiä+ ja huvikseen he katkaisivat sonnien akillesjänteitä.* 7 Kirottua olkoon heidän suuttumuksensa, koska se on julmaa, ja heidän raivonsa, koska se on raakaa.+ Minä hajotan heidät Jaakobiin ja hajaannutan heidät Israeliin.+

8 Juuda,+ sinua veljesi ylistävät.+ Sinun kätesi on vihollistesi niskassa.+ Isäsi pojat kumartuvat eteesi.+ 9 Juuda on leijonanpentu.+ Sinä nouset varmasti saaliilta, poikani. Hän on laskeutunut maahan ja ojentautunut pitkäkseen kuin leijona, ja koska hän on kuin leijona, kuka uskaltaa herättää häntä? 10 Ei poistu valtikka Juudalta+ eikä käskijänsauva hänen jalkojensa välistä ennen kuin tulee Silo,*+ ja hänelle kuuluu kansojen tottelevaisuus.+ 11 Hän sitoo aasinsa viiniköynnökseen ja aasinsa varsan jaloon viiniköynnökseen. Hän pesee pukunsa viinissä ja vaatteensa rypäleiden veressä. 12 Hänen silmänsä ovat tummanpunaiset viinistä ja hänen hampaansa valkoiset maidosta.

13 Sebulon+ asuu merenrannalla, rannikolla, jossa laivat ovat ankkurissa,+ ja hänen kaukaisin rajansa on Sidoniin päin.+

14 Isaskar+ on vahvaluinen aasi, joka makaa kahden satulapussinsa välissä. 15 Hän näkee, että lepopaikka on hyvä ja maa on miellyttävä. Hän taivuttaa olkansa kantamaan taakkaa ja alistuu pakkotyöhön.

16 Dan+ tuomitsee kansaansa yhtenä Israelin heimoista.+ 17 Danin tulee olla käärme tien vierellä, polun varrella makaava sarvikyy, joka puree hevosta vuohiseen,* niin että sen ratsastaja suistuu taaksepäin.+ 18 Minä odotan pelastusta sinulta, oi Jehova.

19 Gadin+ kimppuun hyökkää rosvojoukko, mutta hän ajaa heitä takaa heidän kannoillaan.+

20 Asserilla+ on runsaasti leipää,* ja häneltä tulee ruokaa, joka kelpaa kuninkaalle.+

21 Naftali+ on siro naaraskauris. Hän esittää miellyttäviä sanoja.+

22 Joosef+ on hedelmällisen puun sivuhaara, lähteen luona olevan hedelmällisen puun, joka levittää oksansa muurin yli. 23 Jousiampujat kuitenkin ahdistelivat häntä, ampuivat häntä ja hautoivat vihamielisyyttä häntä kohtaan.+ 24 Silti hänen jousensa pysyi paikallaan+ ja hänen kätensä olivat vahvat ja ripeät.+ Tämä oli Jaakobin voimakkaan käsistä, paimenesta, Israelin kivestä. 25 Hän* on isäsi Jumalalta, joka auttaa sinua. Hän on Kaikkivaltiaan kanssa, joka siunaa sinua ylhäällä olevan taivaan siunauksin, alhaalla olevan syvyyden siunauksin,+ rintojen ja kohdun siunauksin. 26 Isäsi siunaukset ylittävät ikuisten vuorten siunaukset, pysyvien kukkuloiden hyvyyden.+ Ne pysyvät Joosefin pään päällä, veljistään valikoidun päälaella.+

27 Benjamin+ raatelee kuin susi.+ Aamulla hän syö riistaa, ja illalla hän jakaa saalista.”+

28 Nämä kaikki ovat Israelin 12 heimoa, ja näin heidän isänsä sanoi heille, kun hän siunasi heidät. Hän antoi kullekin pojalle tälle sopivan siunauksen.+

29 Sen jälkeen hän käski heitä: ”Minut otetaan kansani luo.*+ Haudatkaa minut isieni viereen heettiläisen Efronin maa-alueella olevaan luolaan.+ 30 Se on Kanaanin maassa Mamren edustalla Makpelan maa-alueella, jonka Abraham osti heettiläiseltä Efronilta hautapaikaksi. 31 Sinne haudattiin Abraham ja hänen vaimonsa Saara.+ Sinne haudattiin Iisak+ ja hänen vaimonsa Rebekka, ja sinne minä hautasin Lean. 32 Maa-alue ja sillä oleva luola ostettiin Heetin pojilta.”+

33 Annettuaan pojilleen nämä ohjeet Jaakob asettui vuoteelle makaamaan ja veti viimeisen henkäyksensä, ja hänet otettiin kansansa luo.*+

50 Silloin Joosef heittäytyi itkien isäänsä vasten+ ja suuteli häntä. 2 Sen jälkeen Joosef käski palveluksessaan olevia lääkäreitä balsamoimaan+ hänen isänsä. Niin he balsamoivat Israelin. 3 Siihen kului täydet 40 päivää, sillä niin kauan balsamointi kestää, ja egyptiläiset itkivät häntä 70 päivää.

4 Kun suruaika oli ohi, Joosef sanoi faraon hoville: ”Jos olen saanut suosionne, viekää faraolle tämä sana: 5 ’Isäni vannotti+ minua sanoen: ”Minä kuolen pian.+ Sinun pitää haudata minut hautapaikkaani,+ jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maahan.”+ Annathan minun mennä sinne hautaamaan isäni, minkä jälkeen palaan takaisin.’” 6 Farao vastasi: ”Mene hautaamaan isäsi, niin kuin hän sinua vannotti.”+

7 Niin Joosef lähti hautaamaan isäänsä, ja hänen mukanaan lähtivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat+ ja kaikki Egyptin maan vanhimmat. 8 Joosefin kanssa lähtivät myös hänen koko perheensä, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe.+ He jättivät Gosenin maahan ainoastaan pienet lapsensa sekä katraansa ja karjalaumansa. 9 Lisäksi hänen mukanaan lähti vaunuja+ ja ratsumiehiä. Seurue oli hyvin suuri. 10 Sitten he tulivat Atadin puimatantereelle, joka on Jordanin seudulla, ja siellä he järjestivät hyvin suuren ja vaikuttavan surujuhlan, ja Joosef suri isäänsä seitsemän päivää. 11 Nähdessään surujuhlan Atadin puimatantereella maan asukkaat, kanaanilaiset, huudahtivat: ”Egyptiläisillä on suuri suru!” Siksi tuolle Jordanin seudulla olevalle paikalle annettiin nimeksi Abel-Misraim.*

12 Jaakobin pojat tekivät hänelle juuri niin kuin hän oli heitä käskenyt.+ 13 Hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet luolaan Mamren edustalla olevalla Makpelan maa-alueella, jonka Abraham oli ostanut hautapaikaksi heettiläiseltä Efronilta.+ 14 Haudattuaan isänsä Joosef palasi Egyptiin veljiensä ja kaikkien niiden kanssa, jotka olivat lähteneet hänen mukaansa hautaamaan hänen isäänsä.

15 Isänsä kuoleman jälkeen Joosefin veljet sanoivat: ”Ehkä Joosef hautoo vihamielisyyttä meitä kohtaan ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä teimme hänelle.”+ 16 Niin he lähettivät Joosefille seuraavan sanan: ”Isäsi antoi ennen kuolemaansa tämän käskyn: 17 ’Teidän on sanottava Joosefille näin: ”Pyydän hartaasti, että antaisit anteeksi veljiesi rikkomuksen ja synnin, johon he syyllistyivät aiheuttaessaan sinulle vahinkoa.”’ Annathan nyt anteeksi isäsi Jumalan palvelijoiden rikkomuksen.” Kuullessaan nämä sanat Joosef alkoi itkeä. 18 Sitten hänen veljensä tulivat ja kumartuivat maahan hänen edessään ja sanoivat: ”Me olemme sinun orjiasi!”+ 19 Joosef sanoi heille: ”Älkää pelätkö. Enhän minä ole Jumalan asemassa. 20 Vaikka teidän tarkoituksenne oli vahingoittaa minua,+ Jumala päätti kääntää sen hyväksi ja pitää monia ihmisiä elossa, kuten hän parhaillaan tekee.+ 21 Älkää siis pelätkö. Minä toimitan jatkuvasti teille ja pienille lapsillenne ruokaa.”+ Näin hän lohdutti heitä ja puhui heille rauhoittavasti.

22 Joosef jäi asumaan Egyptiin, hän ja hänen isänsä perhe, ja hän eli 110-vuotiaaksi. 23 Joosef näki Efraimin poikia kolmanteen polveen asti,+ samoin kuin Manassen pojan Makirin+ pojat. He syntyivät Joosefin polvien päälle.* 24 Lopulta Joosef sanoi veljilleen: ”Minä kuolen, mutta Jumala kääntää varmasti huomionsa teihin+ ja vie teidät tästä maasta siihen maahan, jota koskevan valan hän vannoi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.”+ 25 Sen tähden Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: ”Jumala kääntää varmasti huomionsa teihin, ja teidän on vietävä minun luuni* täältä pois.”+ 26 Joosef kuoli 110-vuotiaana, ja hänet balsamoitiin+ ja pantiin arkkuun Egyptissä.