LAULUJEN LAULU
1 Laulujen laulu,* jonka on kirjoittanut Salomo:+
2 ”Suutele minua suusi suudelmilla.
Hellyydenosoituksesi ovat parempia kuin viini.+
3 Öljysi tuoksuvat ihanilta.+
Nimesi on kuin valuva, tuoksuva öljy.+
Siksi nuoret naiset rakastavat sinua.
4 Ota* minut mukaasi, juostaan!
Kuningas on tuonut minut sisähuoneisiinsa!
Iloitaan ja riemuitaan yhdessä.
Ylistetään* hellyydenosoituksiasi enemmän kuin viiniä.
Ei ihme, että he* rakastavat sinua.
5 Minä olen tumma* mutta viehättävä, te Jerusalemin tyttäret,
6 Älkää tuijottako minua siksi että olen päivettynyt,
siksi että aurinko on antanut katseensa viipyä minussa.
Äitini pojat olivat minulle vihaisia
ja käskivät minun vartioida viinitarhoja,
mutta omaa viinitarhaani en vartioinut.
7 Kerro minulle, sinä, jota minä niin kovasti rakastan,
missä laidunnat laumaasi,+
missä lepuutat lampaitasi keskipäivällä.
Miksi minun pitäisi olla kuin huntuun* verhoutunut nainen
ystäviesi laumojen keskellä?”
8 ”Jos et tiedä sitä, sinä naisista kaunein,
seuraa katraan jälkiä
ja laidunna nuoria vuohiasi paimenten telttojen vierellä.”
9 ”Vertaan sinua, rakkaimpani, faraon vaunujen edessä olevaan tammaan.*+
10 Poskesi ovat suloiset koruineen,*
kaulasi helminauhoineen.
11 Me teemme sinulle kultakoruja,*
joissa on hopeanastoja.”
13 Rakkaani on minulle kuin tuoksuva mirhapussi,+
joka on yöllä rintojeni välissä.
15 ”Miten kaunis sinä oletkaan, rakkaimpani!
Sinä olet kaunis! Silmäsi ovat kyyhkysen silmät.”+
16 ”Sinä olet kaunis,* rakkaani, ja ihana.+
Vuoteemme on vehreän kasvillisuuden keskellä.
17 Talomme* palkit ovat setrejä,
kattohirtemme katajia.
2 ”Kuin lilja orjantappuroiden joukossa
on rakkaimpani nuorten naisten joukossa.”
3 ”Kuin omenapuu metsän puiden joukossa
on rakkaani nuorten miesten joukossa.
Haluan kiihkeästi päästä istumaan hänen varjoonsa,
ja hänen hedelmänsä maistuu makealta.
4 Hän vei minut juhlataloon,*
ja hänen rakkautensa viiri liehui ylläni.
6 Hänen vasen kätensä on pääni alla,
ja oikean kätensä hän on kietonut ympärilleni.+
7 Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret,
niittyjen gasellien+ ja kauriiden kautta:
älkää yrittäkö herättää tai sytyttää minussa rakkautta ennen kuin se itse haluaa.+
8 Rakkaani ääni!
Katsokaa! Tuolta hän tulee,
kiipeää yli vuorten, hyppii yli kukkuloiden.
9 Rakkaani on kuin gaselli, kuin nuori kauris.+
Tuolla hän on, seisoo seinämme takana,
katsoo ikkunoista,
kurkistaa ristikoista.
10 Rakkaani puhuu minulle, hän sanoo:
’Nouse, rakkaimpani,
kaunokaiseni, tule mukaani!
11 Katso! Talvi* on takana.
Sateet ovat lakanneet, menneet menojaan.
12 Kukkia on noussut maasta,+
on tullut aika leikata köynnökset,+
ja turturikyyhkyn laulu kuuluu maassamme.+
13 Viikunapuussa kypsyvät varhaisviikunat,+
viiniköynnökset kukkivat ja tuoksuvat.
Nouse, rakkaimpani, ja tule.
Kaunokaiseni, tule mukaani!
14 Kyyhkyseni kallionkoloissa,+
kallioseinämän kätköissä,
anna minun nähdä sinut ja kuulla äänesi,+
sillä äänesi on miellyttävä ja sinä olet kaunis.’”+
15 ”Ottakaa kiinni ketut,
pienet ketut, jotka turmelevat viinitarhat,
koska viinitarhamme ovat kukassa.”
16 ”Rakkaani on minun, ja minä olen hänen.+
Hän paimentaa+ liljojen keskellä.+
17 Ennen kuin tuuli alkaa hiljaa puhaltaa* ja varjot pakenevat,
tule takaisin, rakkaani,
kirmaa kuin gaselli,+ kuin nuori kauris+ välillämme olevilla vuorilla.*
3 Vuoteellani öisin
etsin häntä, jota rakastan.+
Etsin häntä mutta en löytänyt.+
2 Minun täytyy nousta ja kierrellä ympäri kaupunkia.
Kaduilta ja toreilta
minun täytyy etsiä häntä, jota rakastan.
Etsin häntä mutta en löytänyt.
3 Kaupungissa kiertävät vartijat huomasivat minut.+
’Oletteko nähneet häntä, jota rakastan?’
4 Tuskin ehdin jatkaa matkaa heidän luotaan,
kun löysin hänet, jota rakastan.
Tartuin häneen enkä päästänyt irti
ennen kuin olin vienyt hänet äitini taloon,+
synnyttäjäni sisähuoneeseen.
5 Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret,
niittyjen gasellien ja kauriiden kautta:
älkää yrittäkö herättää tai sytyttää minussa rakkautta ennen kuin se itse haluaa.”+
6 ”Mikä tuolta erämaasta tulee kuin savupatsaat
tuoksuen mirhalta ja suitsutuspihkalta,
kaikenlaisilta kauppiaan aromaattisilta jauheilta?”+
7 ”Sehän on Salomon kantotuoli!*
Sen ympärillä on kuusikymmentä voimakasta miestä
Israelin voimakkaista miehistä,+
8 kaikki miekoin aseistautuneita,
kaikki sotimaan koulutettuja,
jokaisella miekka lanteillaan
yön kauhujen varalta.”
9 ”Se on kuningas Salomon kantotuoli,
jonka hän teki itselleen Libanonin puista.+
10 Sen pylväät hän teki hopeasta,
sen tuet kullasta,
sen istuimen purppuranvärisestä villasta.
Sen sisäosan koristelivat rakkaudella
Jerusalemin tyttäret.”
11 ”Siionin tyttäret, tulkaa ulos
katsomaan kuningas Salomoa!
Hänellä on kruunu,* jonka hänen äitinsä+ teki hänelle
hänen hääpäivänään,
hänen sydämensä ilon päivänä.”
4 ”Miten kaunis sinä oletkaan, rakkaimpani!
Sinä olet kaunis!
Silmäsi ovat kyyhkysen silmät huntusi takana.
Hiuksesi ovat kuin vuohilauma,
joka laskeutuu Gileadin vuorilta.+
2 Hampaasi ovat kuin lauma vastakerittyjä lampaita,
jotka ovat nousseet pesusta.
Niillä kaikilla on kaksonen,
eikä yksikään ole menettänyt karitsaansa.
3 Huulesi ovat kuin kirkkaanpunainen nauha,
ja puheesi on miellyttävää.
Kuin granaattiomenan lohkot
ovat poskesi* hunnun takana.
4 Kaulasi+ on kuin Daavidin torni,+
joka on rakennettu kivikerroksista
ja johon on ripustettu tuhat kilpeä,
kaikki voimakkaiden miesten pyöreitä kilpiä.+
6 ”Ennen kuin tuuli alkaa hiljaa puhaltaa* ja varjot pakenevat,
menen mirhavuorelle
ja suitsutuspihkakukkulalle.”+
7 ”Kaikki sinussa on kaunista, rakkaimpani,+
sinussa ei ole mitään vikaa.
8 Tule kanssani Libanonilta, morsiameni,
tule kanssani Libanonilta.+
Laskeudu Amanan* huipulta,
Senirin huipulta, Hermonin huipulta,+
leijonien piilopaikoilta, leopardien vuorilta.
9 Olet valloittanut sydämeni,+ sisareni, morsiameni,
olet valloittanut sydämeni yhdellä silmäykselläsi,
yhdellä kaulakorusi riipuksella.
10 Miten kauniita ovatkaan hellyydenosoituksesi,+ sisareni, morsiameni!
Hellyydenosoituksesi ovat paljon parempia kuin viini,+
parfyymisi tuoksuu paremmalta kuin mikään mauste!+
11 Huulillasi helmeilee kennohunaja,+ morsiameni.
Kielesi alla on hunajaa ja maitoa,+
ja vaatteidesi tuoksu on kuin Libanonin tuoksu.
12 Sisareni, morsiameni, on kuin suljettu puutarha,
suljettu puutarha, sinetöity lähde.
13 Versosi ovat* granaattiomenia kasvava paratiisi,*
jossa on herkullisia hedelmiä, henna- ja narduskasveja,
14 nardusta+ ja sahramia, tuoksuruokoa*+ ja kanelia,+
kaikenlaisia suitsutuspihkapuita sekä mirhaa ja aaloeta,+
kaikkia hienoimpia tuoksuja.+
15 Sinä olet puutarhan lähde, raikkaan veden kaivo,
kuin Libanonilta soljuvat purot.+
16 Herää, pohjoistuuli,
tule, etelätuuli.
Puhalla hiljaa* puutarhaani.
Anna sen tuoksun tulvahtaa.”
”Kunpa rakkaani tulisi puutarhaansa
ja söisi sen herkullisia hedelmiä!”
5 ”Minä olen astunut puutarhaani,+
sisareni, morsiameni.
Olen poiminut mirhani ja mausteeni.+
Olen syönyt hunajakennoni ja hunajani,
juonut viinini ja maitoni.”+
”Syökää, rakkaat ystävät!
Juokaa ja juopukaa hellyydenosoituksista!”+
2 ”Minä nukun, mutta sydämeni valvoo.+
Kuulen rakkaani koputtavan!
’Avaa minulle, sisareni, rakkaimpani,
viaton kyyhkyseni!
Pääni on kastunut kasteesta,
hiukseni yön kosteudesta.’+
3 Olen riisunut pitkän vaatteeni.
Täytyykö minun pukea se takaisin päälleni?
Olen pessyt jalkani.
Täytyykö minun liata ne uudelleen?
4 Rakkaani veti kätensä pois oven kolosta,
ja tunsin sykähdyksen sydämessäni.
5 Minä nousin avaamaan rakkaalleni.
Käteni pisaroivat mirhaa
ja sormeni juoksevaa mirhaa
lukon salpoihin.
6 Minä avasin rakkaalleni,
mutta rakkaani oli kääntynyt ja mennyt pois.
Olin epätoivoinen hänen lähdettyään.*
Etsin häntä mutta en löytänyt.+
Kutsuin häntä, mutta hän ei vastannut minulle.
7 Kaupungissa kiertävät vartijat huomasivat minut.
He löivät minua, he haavoittivat minua.
Muurien vartijat ottivat minulta hartiahuivini.*
8 Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret:
jos löydätte rakkaani,
kertokaa hänelle, että olen rakkaudesta sairas.”
9 ”Miten sinun rakkaasi on parempi kuin kukaan muu rakas,
sinä naisista kaunein?
Miten sinun rakkaasi on parempi kuin kukaan muu rakas,
niin että vannotat meitä näin?”
10 ”Rakkaani on häikäisevän komea, punaposkinen.
Hän erottuu kymmenentuhannen joukosta.
11 Hänen päänsä on kultaa, hienointa kultaa.
Hänen hiuksensa ovat kuin leyhyvät palmunlehvät,*
korpinmustat.
12 Hänen silmänsä ovat kuin vesivirtojen varrella olevat kyyhkyset,
jotka kylpevät maidossa
ja istuvat täyden altaan* reunalla.
13 Hänen poskensa ovat kuin maustekasvipenkit,+
hyväntuoksuisten yrttien kummut.
Hänen huulensa ovat liljat, niillä helmeilee juokseva mirha.+
14 Hänen käsiensä sormet ovat kultatangot, krysoliitilla koristetut.
Hänen vatsansa on kiillotettua norsunluuta, safiireilla peitetty.
15 Hänen säärensä ovat marmoripylväät hienointa kultaa olevilla jalustoilla.
Hän on näöltään kuin Libanon, kuin vertaansa vailla olevat setrit.+
Tällainen on minun rakkaani, tällainen on minun rakkaimpani, Jerusalemin tyttäret.”
6 ”Minne rakkaasi on mennyt,
sinä naisista kaunein?
Minne rakkaasi on lähtenyt?
Anna meidän etsiä häntä sinun kanssasi.”
2 ”Minun rakkaani on mennyt alas puutarhaansa,
maustekasvipenkeille,
paimentamaan puutarhojen keskelle
ja poimimaan liljoja.+
3 Minä olen rakkaani oma,
ja rakkaani on minun.+
Hän paimentaa liljojen keskellä.”+
4 ”Sinä olet kaunis kuin Tirsa,*+ rakkaimpani,+
ihana kuin Jerusalem,+
henkeäsalpaava kuin armeijat viiriensä ympärillä.+
5 Käännä silmäsi+ pois minusta,
sillä ne lumoavat minut.
Hiuksesi ovat kuin vuohilauma,
joka laskeutuu Gileadin rinteitä.+
6 Hampaasi ovat kuin lauma lampaita,
jotka ovat nousseet pesusta.
Niillä kaikilla on kaksonen,
eikä yksikään ole menettänyt karitsaansa.
7 Kuin granaattiomenan lohkot
ovat poskesi* hunnun takana.
9 Mutta vain yksi on viaton kyyhkyseni.+
Hän on äitinsä ainokainen,
synnyttäjänsä lemmikki.*
Tyttäret näkevät hänet ja sanovat häntä onnelliseksi,
kuningattaret ja sivuvaimot ylistävät häntä.
10 ’Kuka on tämä nainen, joka säteilee* kuin aamunkoitto,
on kaunis kuin täysikuu,
puhdas kuin auringonvalo,
henkeäsalpaava kuin armeijat viiriensä ympärillä?’”+
11 ”Menin alas pähkinätarhaan+
katsomaan laakson* tuoretta vihreyttä,
katsomaan, oliko viiniköynnös versonut,*
olivatko granaattiomenapuut puhjenneet kukkaan.
13 ”Palaa, palaa, sulamilainen!
Palaa, palaa,
niin että voimme katsella sinua!”
”Miksi te katselette sulamilaista?”+
”Hän on kuin kahden ryhmän* tanssi!”
7 ”Kuinka kauniit ovatkaan jalkasi sandaaleissasi,
ylväs tytär!
Reitesi kaartuvat kuin korut,
taiteilijan kätten tekemät.
2 Napasi on pyöreä malja.
Älköön siitä puuttuko maustettua viiniä.
Vatsasi on vehnäkumpu,
liljojen ympäröimä.
3 Rintasi ovat kuin kaksi vasaa,
gasellin kaksoset.+
4 Kaulasi+ on kuin norsunluutorni.+
Nenäsi on kuin Libanonin torni,
joka katsoo kohti Damaskosta.
Kuningas on jäänyt hulmuavien hiustesi lumoihin.
6 Kuinka kaunis oletkaan ja kuinka miellyttävä,
rakkain tyttöni, suurin ilonaiheeni!
7 Vartalosi on kuin palmu
ja rintasi kuin taatelitertut.+
8 Sanoin: ’Minä kiipeän palmuun
ja tartun sen hedelmien varsiin.’
Olkoot rintasi kuin rypäletertut,
hengityksesi tuoksu kuin omenien tuoksu
9 ja suusi* kuin paras viini.”
”Kunpa se solahtaisi rakkaaseeni,
soljuisi nukkuvien huulten yli.
10 Minä olen rakkaani oma,+
ja hän kaipaa minua.
12 Noustaan varhain ja mennään viinitarhoihin
katsomaan, onko viiniköynnös versonut,*
ovatko nuput auenneet,+
ovatko granaattiomenapuut kukassa.+
Siellä minä osoitan sinulle hellyyttä.+
Sekä tuoreita että kuivattuja*
olen säästänyt sinulle, rakkaani.
8 Kunpa olisit kuin veljeni,
jota äitini imetti rinnoillaan!
Jos tapaisin sinut ulkona, suutelisin sinua,+
eikä kukaan halveksisi minua.
Antaisin sinulle juotavaksi mausteviiniä,
granaattiomenien tuoretta mehua.
3 Hänen vasen kätensä olisi pääni alla,
ja oikean kätensä hän olisi kietonut ympärilleni.+
4 Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret:
älkää yrittäkö herättää tai sytyttää minussa rakkautta ennen kuin se itse haluaa.”+
5 ”Kuka tuolta erämaasta tulee
nojaten rakkaaseensa?”
”Omenapuun alla herätin sinut.
Siellä äitisi synnytti sinut,
siellä synnyttäjälläsi oli synnytyskipuja.
6 Laita minut sinetiksi sydämellesi,
sinetiksi käsivarrellesi,
sillä rakkaus on yhtä voimakas kuin kuolema+
Sen liekit ovat roihuava tuli, Jahin* liekki.+
Jos joku tarjoaisi kaiken arvokkaan talostaan rakkauden vastineeksi,
sitä* halveksittaisiin syvästi.”
8 ”Meillä on pikkusisko,+
jolla ei vielä ole rintoja.
Mitä teemme sisarellemme
sinä päivänä, jona häntä kositaan?”
9 ”Jos hän on muuri,
rakennamme hänelle hopeisen sakaraharjan,
mutta jos hän on ovi,
telkeämme hänet setrilankulla.”
10 ”Minä olen muuri,
ja rintani ovat kuin tornit.
Hän voi omin silmin nähdä,
että olen löytänyt rauhan.
11 Salomolla oli viinitarha+ Baal-Hamonissa.
Hän uskoi viinitarhan vartijoiden hoitoon.
Jokainen antoi sen hedelmistä tuhat sekeliä hopeaa.*
12 Minulla on oma viinitarha, joka on vain minun.
Ne tuhat sekeliä hopeaa* kuuluvat sinulle, Salomo,
ja kaksisataa niille, jotka vartioivat hedelmiä.”
13 ”Sinä, joka asut puutarhoissa,+
ystävät kuuntelevat ääntäsi.
Anna minun kuulla sitä.”+
14 ”Kiirehdi, rakkaani,
ja ole nopea kuin gaselli,+
kuin nuori kauris
tuoksuvia yrttejä kasvavilla vuorilla.”
Tai ”Kaunein laulu”.
Kirjaim. ”Vedä”.
Tai ”Muistetaan”.
Ts. nuoret naiset.
Kirjaim. ”musta”.
Tai ”suruhuntuun”.
Tai ”tammaani”.
Tai mahd. ”hiuspalmikkojen keskellä”.
Tai ”kultavanteita”.
Kirjaim. ”nardukseni”.
Tai ”komea”.
Tai ”Suuren talomme”.
Tai ”krookus”.
Kirjaim. ”viinitaloon”.
Tai ”Sadekausi”.
Kirjaim. ”päivä henkäilee”.
Tai mahd. ”halkeamien vuorilla”. Tai ”Beterin vuorilla”.
Katettu leposohva, jolla kuljetettiin merkkihenkilöitä.
Tai ”seppele”.
Tai ”ohimosi”.
Kirjaim. ”päivä henkäilee”.
Tai ”Anti-Libanonin”.
Tai mahd. ”Ihosi on”.
Tai ”puutarha”.
Jokin aromaattinen ruokokasvi.
Kirjaim. ”Henkäile”.
Tai mahd. ”Sieluni poistui minusta, kun hän puhui”.
Tai ”huntuni”.
Tai mahd. ”kuin taatelitertut”.
Tai mahd. ”istuvat lähteen”.
Kirjaim. ”suulakensa”.
Tai ”Miellyttävä kaupunki”.
Tai ”ohimosi”.
Kirjaim. ”puhdas”.
Kirjaim. ”katsoo alas”.
Ks. sanasto, ”Jokilaakso”.
Tai ”viiniköynnöksessä silmuja”.
Tai ”halukkaan”.
Tai ”kuin Mahanaimin”.
Kirjaim. ”pääsi kiharat”.
Kirjaim. ”suulakesi”.
Tai ”viiniköynnöksessä silmuja”.
Tai ”Rohtomandraket”.
Kirjaim. ”vanhoja”.
Tai ”šeol”, ts. ihmiskunnan kuvaannollinen hauta. Ks. sanasto.
Tai ”yksinomaista antaumusta”.
”Jah” on lyhentymä nimestä Jehova.
Tai mahd. ”häntä”.
Kirjaim. ”1 000 hopeaa”.
Kirjaim. ”Ne 1 000”.