JESAJA
1 Näky, jonka Jesaja,*+ Amosin poika, näki Juudasta ja Jerusalemista Juudan kuninkaiden Ussian,+ Jotamin,+ Ahasin+ ja Hiskian+ päivinä:+
2 Kuule, taivas, ja kuuntele, maa,+
sillä Jehova on sanonut:
3 Sonni tuntee ostajansa
ja aasi omistajansa seimen,
mutta Israel ei tunne minua,*+
oma kansani toimii vailla ymmärrystä.”
4 Voi syntistä kansakuntaa,+
kansaa, jota rikkomus kuormittaa,
pahojen jälkeläisiä, turmeltuneita lapsia!
He ovat hylänneet Jehovan,+
kohdelleet Israelin Pyhää epäkunnioittavasti.
He ovat kääntäneet hänelle selkänsä.
5 Mihin teitä pitää lyödä seuraavaksi, kun aina vain kapinoitte?+
Koko pää on kipeä
ja koko sydän sairas.+
6 Jalkapohjista päähän asti ei ole tervettä paikkaa.
On vain viiltoja, mustelmia ja verestäviä haavoja,
7 Maanne on autio,
kaupunkinne on poltettu.
Muualta tulleet ahmivat maanne silmienne edessä.+
Kaikki on autiona kuin ulkomaalaisten hyökkäyksen jäljiltä.+
8 Siionin tytär on jätetty jäljelle kuin katos* viinitarhaan,
kuin maja kurkkumaalle,
kuin saarrettu kaupunki.+
9 Ellei armeijoiden Jehova olisi jättänyt meistä muutamia eloon,
meistä olisi tullut Sodoman kaltaisia,
olisimme muistuttaneet Gomorraa.+
10 Kuulkaa Jehovan sana, Sodoman tyrannit.*+
Kiinnittäkää huomiota Jumalamme lakiin,* Gomorran kansa.+
11 ”Mitä hyötyä minulle on monista uhreistanne?”+ sanoo Jehova.
”Olen saanut tarpeekseni polttouhripässeistä+ ja syöttöeläinten rasvasta.+
Minulle ei ole iloa nuorten sonnien,+ karitsojen ja vuohien+ verestä.+
13 Lakatkaa jo tuomasta arvottomia* viljauhreja.
Suitsutuksenne on minusta inhottavaa.+
Uudetkuut,+ sapatit,+ kokousten koolle kutsumiset+
– en voi sietää maagisen voiman käyttöä+ juhlakokouksenne yhteydessä.
14 Olen* vihannut uusiakuitanne ja juhlianne.
Niistä on tullut minulle taakka.
Olen väsynyt niiden kantamiseen.
15 Kun te levitätte kätenne,
minä peitän silmäni teiltä.+
17 Opetelkaa tekemään hyvää, etsikää oikeutta,+
oikaiskaa sortajaa,
puolustakaa isättömän lapsen* oikeuksia
ja ajakaa lesken asiaa.”+
18 ”Tulkaahan, niin oikaistaan asiat välillämme”, sanoo Jehova.+
”Vaikka teidän syntinne ovat kirkkaanpunaisia,
niistä tehdään yhtä valkoisia kuin lumi.+
Vaikka ne ovat punaisia kuin karmiininvärinen kangas,
niistä tulee yhtä valkoisia kuin villa.
19 Jos olette valmiita kuuntelemaan,
saatte syödä maan hyvää satoa.+
21 Uskollisesta kaupungista+ on tullut prostituoitu!+
23 Ruhtinaasi ovat itsepäisiä, ja he ovat varkaiden kumppaneita.+
Jokainen heistä rakastaa lahjusta ja tavoittelee lahjoja.+
He eivät kohtele oikeudenmukaisesti isättömiä lapsia,*
eikä lesken oikeusasia pääse koskaan heidän eteensä.+
24 Sen vuoksi tosi Herra, armeijoiden Jehova,
Israelin Voimakas, julistaa:
”Kuunnelkaa! Minä hankkiudun eroon vastustajistani
ja kostan vihollisilleni.+
25 Minä kohotan käteni sinua vastaan,
sulatan pois kuonasi kuin lipeällä
ja poistan sinusta kaikki epäpuhtaudet.+
26 Minä teen tuomareistasi sellaisia kuin he olivat alun perin
ja neuvonantajistasi sellaisia kuin he olivat alussa.+
Sen jälkeen sinua kutsutaan Vanhurskaaksi kaupungiksi, Uskolliseksi kaupungiksi.+
28 Kapinalliset ja syntiset tuhoutuvat yhdessä,+
ja ne, jotka hylkäävät Jehovan, kohtaavat loppunsa.+
29 Te häpeätte niitä mahtavia puita, joita te halusitte,+
ja olette häpeissänne niiden puutarhojen* vuoksi, jotka valitsitte.+
30 Teistä tulee kuin suuri puu, jonka lehvistö kuihtuu,+
ja kuin puutarha, joka on ilman vettä.
31 Vahvasta miehestä tulee kuin rohdinta*
ja hänen työstään kuin kipinä.
Ne molemmat kohoavat yhdessä liekkeinä ilmaan,
eikä kukaan sammuta niitä.”
2 Amosin poika Jesaja näki tämän Juudaa ja Jerusalemia koskevan näyn:+
Jehovan temppelin* vuori
asetetaan lujasti vuorenhuippujen yläpuolelle+
ja korotetaan kukkuloita korkeammalle,
ja kaikki kansakunnat virtaavat sinne.+
3 Monet kansat menevät ja sanovat:
”Tulkaa, noustaan Jehovan vuorelle,
Jaakobin Jumalan temppeliin.+
Hän opettaa meille teitään,
ja me haluamme vaeltaa hänen polkujaan.”+
4 Hän tuomitsee kansakuntien keskuudessa
ja oikaisee monien kansojen asiat.
He takovat miekkansa auranteriksi
ja keihäänsä vesureiksi.+
Kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan,
eivätkä he enää opettele sotimaan.+
5 Jaakobin jälkeläiset, tulkaa,
vaeltakaamme Jehovan valossa.+
6 Sinä olet hylännyt kansasi, Jaakobin jälkeläiset,+
koska heidän maansa on tullut täyteen sitä, mikä on Idästä.
He harjoittavat taikuutta+ filistealaisten tavoin,
ja heidän keskuudessaan on paljon ulkomaalaisten lapsia.
7 Heidän maansa on täynnä hopeaa ja kultaa,
ja heillä on rajattomasti aarteita.
Heidän maansa on täynnä hevosia,
ja heillä on rajattomasti vaunuja.+
8 Heidän maansa on täynnä arvottomia jumalia.+
He kumartavat omien kättensä töitä,
sitä, minkä he ovat tehneet omin sormin.
9 Ihminen kumartuu, painuu alas,
etkä sinä voi mitenkään antaa heille anteeksi.
10 Mene kallion uumeniin ja kätkeydy tomuun
Jehovan pelottavan vihan
ja hänen majesteettisen suuruutensa vuoksi.+
11 Ihmisen ylpeät silmät painetaan alas,
ja ylimieliset miehet kumartuvat.*
Sinä päivänä yksin Jehova korotetaan.
12 Se on armeijoiden Jehovan päivä.+
Se kohtaa jokaista ylpeää ja ylhäistä,
jokaista korotettua ja alhaista,+
13 kaikkia Libanonin setrejä, jotka ovat ylväitä ja korotettuja,
ja kaikkia Basanin tammia,
14 kaikkia ylväitä vuoria
ja kaikkia korkeita kukkuloita,
15 jokaista korkeaa tornia ja jokaista vahvaa muuria,
16 kaikkia Tarsiin-laivoja+
ja kaikkia komeita aluksia.
17 Ihmisen ylpeys painetaan alas,
ja ylimieliset miehet kumartuvat.*
Sinä päivänä yksin Jehova korotetaan.
18 Arvottomat jumalat katoavat kokonaan.+
19 Silloin mennään kallioluoliin
ja maakuoppiin+
Jehovan pelottavan vihan
ja hänen majesteettisen suuruutensa vuoksi,+
kun hän saa maan vavahtelemaan kauhusta.
20 Sinä päivänä ihmiset tarttuvat arvottomiin hopea- ja kultajumaliinsa,
jotka he ovat tehneet kumarrettavikseen,
ja heittävät ne päästäisille ja lepakoille,+
21 ja he menevät kallionkoloihin
ja kallioiden halkeamiin
Jehovan pelottavan vihan
ja hänen majesteettisen suuruutensa vuoksi,
kun hän saa maan vavahtelemaan kauhusta.
22 Lakatkaa oman etunne vuoksi luottamasta ihmiseen,
joka on pelkkä sieraintensa henkäys.*
Miksi hänet pitäisi ottaa huomioon?
3 Tietäkää, että tosi Herra, armeijoiden Jehova,
poistaa Jerusalemilta ja Juudalta kaiken tuen ja turvan:
kaiken leivän ja veden,+
2 voimakkaan miehen ja soturin,
tuomarin ja profeetan,+ ennustajan ja vanhimman,
3 viidenkymmenenpäällikön,+ arvohenkilön ja neuvonantajan,
taikuuden asiantuntijan ja taitavan lumoojan.+
4 Minä teen pojista heidän ruhtinaitaan,
ja epävakaat* ihmiset hallitsevat heitä.
5 Ihmiset sortavat toinen toistaan,
kukin lähimmäistään.+
Poika käy vanhan miehen kimppuun,
ja vähäpätöisenä pidetty vastustaa kunnioitettua.+
6 Kukin tarttuu veljeensä isänsä talossa ja sanoo:
”Sinulla on viitta. Ryhdy meidän päälliköksemme.
Ota tämä rauniokasa vastuullesi.”
7 Mutta sinä päivänä hän kieltäytyy:
”Minä en ryhdy sitomaan teidän haavojanne,*
eikä minulla ole talossani ruokaa eikä vaatteita.
Älkää tehkö minusta kansan päällikköä.”
8 Jerusalem on kompastunut
ja Juuda on kaatunut,
koska he vastustavat Jehovaa sanoin ja teoin.
He käyttäytyvät uhmakkaasti hänen nähtensä, joka on kunniakas.+
9 Heidän kasvojensa ilme todistaa heitä vastaan,
ja he kertovat synnistään avoimesti niin kuin Sodoma.+
He eivät yritä salata sitä.
Voi heitä, sillä he aiheuttavat onnettomuuden itselleen!
11 Voi jumalatonta!
Häntä kohtaa onnettomuus,
sillä hänelle tehdään niin kuin hän itse on tehnyt!
12 Minun kansani työnjohtajat toimivat julmasti,
ja naiset hallitsevat sitä.
Kansani, johtajasi saavat sinut harhailemaan,
ja he hämärtävät polkujesi suunnan.+
13 Jehova asettuu syyttämään,
hän nousee julistamaan tuomiota kansoille.
14 Jehova ryhtyy tuomitsemaan kansan vanhimpia ja ruhtinaita.
”Te olette polttaneet viinitarhan,
ja se, mitä olette varastaneet köyhiltä, on teidän taloissanne.+
15 Miten te uskallatte murskata minun kansaani
ja ruhjoa köyhien kasvoja?”+ julistaa suvereeni Herra, armeijoiden Jehova.
16 Jehova sanoo: ”Koska Siionin tyttäret ovat pöyhkeitä,
kulkevat pää pystyssä,*
flirttailevat silmillään, sipsuttelevat
ja helistelevät nilkkakorujaan,
17 Jehova tekee Siionin tyttärien pään rupiseksi
ja Jehova tekee heidän otsastaan paljaan.+
18 Sinä päivänä Jehova ottaa heiltä pois kauniit nilkkarenkaat,
otsanauhat ja puolikuun muotoiset koristeet,+
19 korvakorut,* rannerenkaat ja hunnut,
20 pääkoristeet, nilkkaketjut ja vyönauhat,*
hajusteastiat* ja taikakalut,*
21 sormukset ja nenärenkaat,
22 juhlavaatteet, tunikat, viitat ja kukkarot,
23 käsipeilit+ ja pellavavaatteet,*
turbaanit ja hunnut.
24 Balsamiöljyn+ tilalla tulee olemaan pilaantuneen löyhkä,
vyön tilalla naru,
kauniin kampauksen tilalla kaljuus,+
upean puvun tilalla säkkikankainen vaate,+
kauneuden tilalla polttomerkki.
25 Miehesi kaatuvat miekkaan,
voimakkaat miehesi kuolevat taistelussa.+
4 Ja sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen+ ja sanoo:
”Me syömme omaa leipäämme
ja käytämme omia vaatteitamme,
jos vain sallit sen, että meitä kutsutaan sinun nimelläsi
2 Sinä päivänä se, minkä Jehova saa versomaan, on suurenmoinen ja kunniakas, ja Israelista jäljelle jääneet ovat ylpeitä ja iloisia maan hedelmästä.+ 3 Jokaista Siioniin jäljelle jäänyttä ja Jerusalemiin jätettyä sanotaan pyhäksi, kaikkia Jerusalemissa olevia, jotka on kirjattu elossa säilymistä varten.+
4 Kun Jehova pesee pois Siionin tyttärien saastan*+ ja huuhtoo Jerusalemista pois sen vuodattaman veren tuomion hengellä ja polttamisen* hengellä,+ 5 Jehova myös luo koko Siioninvuoren ja sen kokouspaikan ylle päiväksi pilven ja savun ja yöksi kirkkaana liekehtivän tulen,+ sillä kaiken tämän kunniakkaan yllä on suoja. 6 Siellä tulee olemaan maja, joka suojaa päivän kuumuudelta+ sekä varjelee ja suojelee myrskyltä ja sateelta.+
5 Antakaa minun laulaa rakkaalleni
laulu hänestä ja hänen viinitarhastaan.+
Rakkaallani oli viinitarha hedelmällisellä mäenrinteellä.
2 Hän kaivoi sen ja raivasi siitä kivet.
Hän istutti siihen ensiluokkaista viiniköynnöstä,
rakensi tornin sen keskelle
ja hakkasi siihen viinikuurnan.+
Hän toivoi jatkuvasti, että se tuottaisi viinirypäleitä,
mutta se tuottikin vain villirypäleitä.+
3 ”Ja nyt, te Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet,
antaisitteko tuomion minun ja viinitarhani välisessä asiassa.+
4 Mitä sellaista olisin voinut tehdä viinitarhalleni,
mitä en jo tehnyt?+
Miksi se tuotti vain villirypäleitä,
vaikka minä toivoin viinirypäleitä?
5 Antakaahan minun kertoa,
mitä teen viinitarhalleni:
Minä poistan sen aidan,
ja se poltetaan.+
Minä puran sen kivimuurin,
ja sitä tallataan.
6 Minä teen siitä joutomaata.+
Sitä ei leikata eikä kuokita.
7 Armeijoiden Jehovan viinitarha on Israelin kansa.+
Juudan miehet ovat istutus, joka oli hänelle mieleen.
Hän toivoi jatkuvasti oikeudenmukaisuutta+
mutta näki epäoikeudenmukaisuutta,
toivoi oikeutta*
mutta kuuli valitushuutoa.”+
8 Voi niitä, jotka liittävät talon toiseen taloon+
ja yhdistävät pellon toiseen peltoon,+
kunnes ei ole enää tilaa
ja asutte maassa aivan yksin!
9 Olen kuullut armeijoiden Jehovan vannovan,
että monia taloja, myös suuria ja kauniita,
tullaan kauhistelemaan
ja että ne jäävät asumattomiksi.+
11 Voi niitä, jotka nousevat varhain aamulla juomaan alkoholia,+
jotka viipyvät viinin ääressä myöhään iltapimeään, kunnes tulevat riehakkaiksi!
12 Heillä on juhlissaan harppu ja kielisoitin,
tamburiini ja huilu sekä viiniä,
mutta he eivät ajattele Jehovan toimintaa
eivätkä näe hänen kättensä töitä.
13 Niinpä minun kansani viedään vankeuteen
tiedon puutteen takia.+
Heidän arvostetut miehensä tulevat näkemään nälkää,+
ja he kaikki nääntyvät janoon.
14 Siksi hauta* on tehnyt itsestään avaramman
ja avannut rajattoman kitansa ammolleen.+
Sinne alas joutuvat varmasti
Jerusalemin loisto,* meluavat joukot ja rellestäjät.
15 Ihminen kumartuu,
mies painetaan alas,
ja ylpeiden silmät painetaan alas.
16 Armeijoiden Jehova korotetaan tuomionsa* välityksellä.
Tosi Jumala, Pyhä,+ pyhittää itsensä oikeudenmukaisuuden* välityksellä.+
17 Karitsat syövät kuin omalla laitumellaan,
ja vierasmaalaiset saavat ruokansa autioilta syöttöeläinten seuduilta.
18 Voi niitä, jotka vetävät perässään syyllisyyttä petoksen köysillä
ja syntiä vankkureiden valjailla,
19 niitä, jotka sanovat: ”Tehköön Jumala työnsä nopeammin,
tapahtukoon se nopeasti, jotta näkisimme sen.
20 Voi niitä, jotka sanovat hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi,+
niitä, jotka korvaavat pimeyden valolla ja valon pimeydellä,
niitä, jotka vaihtavat karvaan makeaan ja makean karvaaseen!
21 Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään
ja älykkäitä omasta mielestään!+
22 Voi niitä, jotka ovat viininjuonnin mestareita,
ja miehiä, jotka ovat taitavia sekoittamaan alkoholijuomia,+
23 niitä, jotka vapauttavat jumalattoman syytteestä lahjusta vastaan,+
ja niitä, jotka eivät kohtele oikein toimivaa* oikeudenmukaisesti!+
24 Sen tähden niin kuin tulen kieli tuhoaa oljenkorret
ja kuiva ruoho käpristyy liekeissä,
heidän juurensa mätänevät
ja heidän kukkansa haihtuvat tomuna ilmaan,
koska he ovat hylänneet armeijoiden Jehovan lain*
eivätkä ole kunnioittaneet sitä, mitä Israelin Pyhä on sanonut.+
25 Siksi Jehovan viha on syttynyt hänen kansaansa kohtaan,
ja hän ojentaa kätensä heitä kohti ja lyö heitä.+
Vuoret tulevat järähtelemään,
ja heidän ruumiinsa ovat silloin kuin jätettä kaduilla.+
Heidän kapinallisuutensa vuoksi hänen vihansa ei ole väistynyt,
vaan hänen ojennettu kätensä on yhä valmiina lyömään.
26 Hän on kohottanut merkin* kaukaiselle kansalle,+
viheltänyt heille, jotta he tulisivat maan ääristä,+
ja he tulevatkin hyvin nopeasti.+
27 Kukaan heistä ei väsy eikä kompastele.
Kukaan ei torku eikä nuku.
Heidän vyönsä ei irtoa vyötäröltä,
eivätkä heidän sandaaliensa hihnat katkea.
28 Kaikki heidän nuolensa ovat teräviä
ja kaikki heidän jousensa jännitettyjä.*
Heidän hevostensa kaviot ovat kuin piikiveä
ja heidän vaunujensa pyörät kuin myrskytuuli.+
29 Heidän karjuntansa on kuin leijonan,
he karjuvat kuin nuoret leijonat.+
He ärjyvät ja tarttuvat saaliiseen
ja vievät sen pois, eikä kukaan voi pelastaa sitä.
30 Sinä päivänä he ärjyvät sille
niin kuin meri ärjyy.+
Se joka tähyilee maata, näkee ahdistavaa pimeyttä.
Pilvet ovat pimentäneet kaiken valon.+
6 Kuningas Ussian kuolinvuonna+ minä näin Jehovan istuvan korkealla ja korotetulla valtaistuimella,+ ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. 2 Hänen yläpuolellaan seisoi serafeja. Jokaisella oli kuusi siipeä. Kahdella jokainen* peitti kasvonsa ja kahdella jalkansa, ja kahdella jokainen lensi.
3 He huusivat toinen toiselleen:
”Pyhä, pyhä, pyhä on armeijoiden Jehova.+
Koko maa on täynnä hänen kunniaansa.”
4 Huudot saivat* kynnysten tapit tärisemään, ja koko paikka tuli täyteen savua.+
5 Silloin minä sanoin: ”Voi minua,
minä kuolen!*
Minä olen huuliltani epäpuhdas mies,
ja kansa, jonka keskuudessa asun, on huuliltaan epäpuhdas.+
Silmäni ovat nähneet Kuninkaan, armeijoiden Jehovan!”
6 Silloin yksi serafeista lensi luokseni, ja hänen kädessään oli hehkuva hiili,+ jonka hän oli ottanut pihdeillä alttarilta.+ 7 Hän kosketti sillä suutani ja sanoi:
”Katso! Tämä on koskettanut huuliasi.
Syyllisyytesi on poistettu
ja syntisi sovitettu.”
8 Sitten minä kuulin Jehovan kysyvän: ”Kenet minä lähetän, ja kuka lähtee meidän puolestamme?”+ Minä vastasin: ”Tässä minä olen! Lähetä minut!”+
9 Silloin hän sanoi: ”Mene ja sano tälle kansalle:
10 Paaduta tämän kansan sydän,*+
sulje heidän korvansa+
ja liimaa heidän silmänsä umpeen,
jotta he eivät näkisi silmillään
eivätkä kuulisi korvillaan
eikä heidän sydämensä ymmärtäisi
eivätkä he kääntyisi ja parantuisi.”+
11 Silloin minä kysyin: ”Kuinka pitkäksi aikaa, Jehova?” Hän sanoi:
”Kunnes kaupungit sortuvat raunioiksi ja autioituvat
eikä taloissa asu ketään
ja maa tuhoutuu ja jää asumattomaksi,+
12 kunnes Jehova karkottaa ihmiset kauas+
ja maa on täysin autioitunut.
13 Mutta siihen jää jäljelle kymmenesosa, ja se poltetaan uudestaan kuin suuri puu ja kuin tammi, joista kaadettaessa jää kanto. Kanto ovat pyhät jälkeläiset.”*
7 Juudan kuninkaan Ahasin,+ Ussian pojan Jotamin pojan, päivinä Syyrian kuningas Resin ja Israelin kuningas Pekah,+ Remaljan poika, tulivat sotimaan Jerusalemia vastaan, mutta he eivät kyenneet* valloittamaan sitä.+ 2 Daavidin kuningassuvulle ilmoitettiin: ”Syyria on yhdistänyt voimansa Efraimin kanssa.”
Silloin Ahasin sydän ja hänen kansansa sydän alkoi vapista pelosta niin kuin metsän puut heiluvat tuulessa.
3 Jehova sanoi sitten Jesajalle: ”Menehän Ahasia vastaan, sinä ja poikasi Sear-Jasub,*+ yläaltaan kanavan*+ päähän pesijänpellon valtatielle. 4 Sinun on sanottava hänelle: ’Pysy tyynenä. Älä pelkää äläkä menetä rohkeuttasi näiden kahden kytevän halonpätkän takia, Syyrian kuninkaan Resinin ja Remaljan pojan+ hehkuvan vihan takia. 5 Syyria on Efraimin ja Remaljan pojan kanssa suunnitellut pahaa sinua vastaan ja sanonut: 6 ”Hyökätään Juudaa vastaan, revitään se hajalle* ja valloitetaan se.* Tehdään Tabeelin pojasta sen kuningas.”+
7 Näin sanoo suvereeni Herra Jehova:
”Se ei onnistu,
eikä niin tapahdu.
8 Syyrian pää on Damaskos,
ja Damaskoksen pää on Resin.
Vain 65 vuoden kuluessa
Efraim murskataan kokonaan, eikä se ole enää kansa.+
Jos uskonne ei ole vahva,
te ette pysy vahvana.”’”
10 Jehova sanoi Ahasille lisäksi: 11 ”Pyydä merkki Jumalaltasi Jehovalta.+ Se voi olla syvä kuin hauta* tai korkea kuin taivas.” 12 Mutta Ahas sanoi: ”En pyydä, enkä pane Jehovaa koetukselle.”
13 Silloin Jesaja sanoi: ”Daavidin jälkeläiset, pyydän teitä kuuntelemaan. Eikö riitä, että koettelette ihmisten kärsivällisyyttä? Täytyykö teidän koetella myös Jumalan kärsivällisyyttä?+ 14 Sen vuoksi Jehova itse antaa teille merkin: Nuori nainen* tulee raskaaksi ja synnyttää pojan+ ja antaa hänelle nimeksi Immanuel.*+ 15 Poika syö voita ja hunajaa siihen aikaan, kun hän osaa hylätä pahan ja valita hyvän. 16 Ennen kuin poika osaa hylätä pahan ja valita hyvän, niiden kahden kuninkaan maa, joita sinä kammoat, hylätään kokonaan.+ 17 Jehova antaa sinun, kansasi ja isäsi suvun kokea ajan, jollaista ei ole ollut sen jälkeen kun Efraim irtautui Juudasta.+ Hän nimittäin lähettää kimppuunne Assyrian kuninkaan.+
18 Sinä päivänä Jehova kutsuu viheltämällä Egyptistä Niilin kaukaisten sivuhaarojen kärpäset ja Assyrian maan mehiläiset. 19 Ne kaikki tulevat ja laskeutuvat syviin laaksoihin,* kallioiden halkeamiin, kaikkiin orjantappurapensaisiin ja kaikille juottopaikoille.
20 Sinä päivänä Jehova ajaa Virran* seudulta palkatun partaveitsen, Assyrian kuninkaan, avulla+ pään sekä jalkojen karvat, ja veitsi pyyhkäisee pois myös parran.
21 Sinä päivänä mies pitää elossa karjalauman nuoren lehmän ja kaksi lammasta. 22 Koska maitoa on runsaasti, hän syö voita, sillä jokainen maahan jäljelle jäänyt syö voita ja hunajaa.
23 Sinä päivänä siellä, missä oli 1 000 viiniköynnöstä, arvoltaan 1 000 sekeliä hopeaa, on vain orjantappurapensaita ja rikkakasveja. 24 Sinne tullaan jousi ja nuoli mukana, sillä koko maa on täynnä orjantappurapensaita ja rikkakasveja. 25 Koska pelkäät orjantappurapensaita ja rikkakasveja, sinä et mene lähellekään yhtään niistä vuorista, joita raivattiin kuokalla. Niistä tulee sonnien laitumia, ja lampaat tallaavat niitä.”
8 Jehova sanoi minulle: ”Ota suuri taulu+ ja kirjoita siihen tavallisella* piirtimellä:* Maher-Salal-Has-Bas.* 2 Haluan, että luotettavat todistajat, pappi Uuria+ ja Sakarja, Jeberekjan poika, vahvistavat sen kirjallisesti.”*
3 Sitten minä yhdyin naisprofeettaan,* ja hän tuli raskaaksi ja synnytti aikanaan pojan.+ Jehova sanoi sitten minulle: ”Anna hänelle nimeksi Maher-Salal-Has-Bas, 4 sillä ennen kuin poika osaa huutaa ’isä’ ja ’äiti’, viedään Damaskoksen rikkaudet ja Samarian saalis Assyrian kuninkaan eteen.”+
5 Jehova sanoi minulle vielä:
6 ”Koska tämä kansa on hylännyt Siloan* hiljaa virtaavat vedet+
ja he riemuitsevat Resinistä ja Remaljan pojasta,+
7 juuri sen vuoksi Jehova nostaa heitä vastaan
Virran* mahtavat ja paljot vedet:
Assyrian kuninkaan+ ja koko hänen mahtavuutensa.
Se tulvii yli kaikkien uomiensa,
nousee yli kaikkien äyräidensä
8 ja pyyhkäisee Juudan yli.
Se tulvii, vyöryy eteenpäin ja ulottuu kaulaan saakka.+
Sen levitetyt siivet täyttävät maasi koko leveydeltä,
9 Tehkää vahinkoa, te kansat, mutta teidät lyödään pirstaleiksi.
Kuunnelkaa, kaikki te maan kaukaisissa osissa olevat!
Valmistautukaa taisteluun,* mutta teidät lyödään pirstaleiksi!+
Valmistautukaa taisteluun, mutta teidät lyödään pirstaleiksi!
10 Tehkää suunnitelma, mutta se raukeaa!
11 Jehova piti vahvaa kättään ylläni, ja varoittaakseen minua toimimasta tämän kansan tavoin hän sanoi:
12 ”Ette saa sanoa salaliitoksi sitä, mitä tämä kansa sanoo salaliitoksi!
Älkää pelätkö sitä, mitä se pelkää,
älkääkä vapisko sen vuoksi.
13 Armeijoiden Jehovaa teidän tulee pitää pyhänä,+
häntä teidän tulee pelätä,*
ja hänen tulee saada teidät vapisemaan.”+
14 Hänestä tulee kuin pyhäkkö,
mutta kuin kivi, johon kaadutaan,
ja kuin kallio, johon kompastutaan,+
molemmille Israelin valtakunnille,
kuin pyydys ja ansa
Jerusalemin asukkaille.
15 Monet heistä varmasti kompastuvat, kaatuvat ja loukkaavat itsensä.
He joutuvat ansaan ja pyydykseen.
17 Minä odotan* Jehovaa,+ joka kätkee kasvonsa Jaakobin jälkeläisiltä,+ ja panen toivoni häneen.
18 Katsokaa! Minä ja lapset, jotka Jehova on minulle antanut,+ olemme Israelissa merkkeinä+ ja ihmeinä, jotka ovat lähtöisin Siioninvuorella asuvalta armeijoiden Jehovalta.
19 Jos teille sanotaan: ”Kysykää neuvoa meedioilta tai ennustajilta, jotka sirkuttavat ja mumisevat”, niin eikö kansan pitäisi kääntyä Jumalansa puoleen? Pitäisikö elävien asioita tiedustella kuolleilta?+ 20 Heidän pitäisi sen sijaan kääntyä lain ja kirjallisen vahvistuksen* puoleen!
Kun he eivät puhu näiden sanojen mukaan, heillä ei ole valoa.*+ 21 Jokainen tulee kulkemaan maan halki ahdistettuna ja nälkäisenä,+ ja koska hän on nälkäinen ja vihainen, hän kiroaa kuningastaan ja Jumalaansa katsoessaan ylöspäin. 22 Sitten hän katsoo maahan ja näkee vain ahdinkoa ja pimeyttä, hämäryyttä ja kovia aikoja, synkkyyttä vailla valoa.
9 Synkkyys ei kuitenkaan ole sellaista kuin silloin kun maa oli ahdingossa, kuin entisaikaan, kun Sebulonin maata ja Naftalin maata kohdeltiin halveksivasti.+ Mutta myöhemmin Jumala saattaa sen kunniaan – meren tien Jordanin seudulla, muiden kansojen Galilean.
2 Kansa, joka vaelsi pimeydessä,
on nähnyt suuren valon.
Niille, jotka asuvat syvän varjon maassa,
on loistanut valo.+
3 Sinä olet tehnyt kansakunnasta lukuisan,
sinä olet tehnyt sen ilosta suuren.
He iloitsevat edessäsi
niin kuin sadonkorjuuaikana iloitaan,
niin kuin ne, jotka jakavat saalista riemuiten.
4 Sinä olet pirstonut heitä kuormittaneen ikeen,
heidän hartioillaan olleen sauvan, heidän työnjohtajansa kepin,
kuten Midianin päivänä.+
5 Jokaisesta saappaasta, joka marssiessaan tömistää maata,
ja jokaisesta veren tahraamasta vaatteesta
tulee tulen ruokaa.
6 Meille on syntynyt lapsi,+
meille on annettu poika,
Hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvonantaja,+ Voimakas Jumala,+ Ikuinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
7 Hänen valtansa* kasvulla
ja rauhalla ei ole loppua+
Daavidin valtaistuimella+ ja hänen valtakunnassaan.
Se tulee olemaan lujalla perustalla,+ ja sitä ylläpidetään
oikeudella+ ja oikeudenmukaisuudella*+
nyt ja ikuisesti.
Tämän saa aikaan armeijoiden Jehovan into.
8 Jehova lähetti varoitussanoman Jaakobille,
ja se on tullut Israeliin.+
9 Sen saa tietää koko kansa
– Efraimin ja Samarian asukkaat –
joka ylpeänä ja sydämeltään röyhkeänä sanoo:
10 ”Tiilitalot ovat luhistuneet,
mutta me rakennamme hakatusta kivestä.+
Sykomoripuut on kaadettu,
mutta me korvaamme ne setreillä.”
11 Jehova nostaa Resinin vastustajat häntä vastaan
ja yllyttää hänen vihollisensa toimintaan,
12 Syyrian idästä ja filistealaiset lännestä.*+
Ne avaavat suunsa ja ahmivat Israelia.+
Silti hänen vihansa ei ole väistynyt,
vaan hänen ojennettu kätensä on yhä valmiina lyömään.+
13 Kansa ei ole palannut lyöjänsä luo.
He eivät ole etsineet armeijoiden Jehovaa.+
15 Vanhin ja suuresti kunnioitettu on pää,
ja väärää opetusta antava profeetta on häntä.+
16 Tämän kansan johtajat saavat sen harhailemaan,
ja ne, joita johdetaan, ovat hämmentyneitä.
17 Siksi Jehova ei iloitse sen nuorista miehistä,
eikä hän ole armollinen heidän isättömille lapsilleen* eikä leskilleen.
He kaikki ovat näet luopioita ja pahantekijöitä,+
ja jokainen suu puhuu järjettömästi.
Kaiken tämän vuoksi hänen vihansa ei ole väistynyt,
vaan hänen ojennettu kätensä on yhä valmiina lyömään.+
18 Jumalattomuus palaa kuin tuli,
joka polttaa orjantappurapensaat ja rikkakasvit.
Se sytyttää palamaan metsän tiheiköt,
ja ne nousevat savuna ilmaan.
19 Armeijoiden Jehovan vihan vuoksi
maa on syttynyt palamaan,
ja kansasta tulee tulen ruokaa.
Kukaan ei säästä edes veljeään.
20 Oikealla leikataan
mutta jäädään silti nälkäisiksi,
vasemmalla syödään
mutta ei tulla kylläisiksi.
Jokainen ahmii oman käsivartensa lihaa,
21 Manasse ahmii Efraimia
ja Efraim Manassea.
He ovat yhdessä Juudaa vastaan.+
Heidän kapinallisuutensa vuoksi hänen vihansa ei ole väistynyt,
vaan hänen ojennettu kätensä on yhä valmiina lyömään.+
10 Voi niitä, jotka säätävät vahingollisia säännöksiä,+
niitä, jotka alituisesti laativat sortavia säädöksiä!
2 He hylkäävät köyhien oikeudellisen vaatimuksen,
estävät kansani vähäosaisia saamasta oikeutta,+
jotta he voisivat ottaa saalista leskiltä
4 Ei voi muuta kuin kyyristyä vankien joukkoon
tai kaatua tapettujen joukkoon.
Hänen vihansa ei ole kuitenkaan väistynyt,
vaan hänen ojennettu kätensä on yhä valmiina lyömään.+
5 ”Katso! Assyrialainen,+
keppi, jota käytän vihani ilmaisemiseen,+
ja sauva, joka on heidän kädessään ja jota käytän rankaisemiseen!
6 Minä lähetän hänet luopiokansakunnan kimppuun,+
minut vihastuttaneen kansan kimppuun.
Minä käsken hänen ottaa paljon saalista ja paljon ryöstettävää
ja tallata sitä kuin katujen lokaa.+
7 Hän ei kuitenkaan ajattele näin,
eikä hän suunnittele sydämessään tällaista,
sillä hän haluaa sydämessään tuhota,
hävittää monia kansakuntia, ei harvoja.
8 Hän näet sanoo:
’Eivätkö kaikki ruhtinaani ole kuninkaita?+
9 Eikö Kalno+ ole kuin Karkemis?+
Eikö Samaria+ ole kuin Damaskos?+
10 Käteni on vallannut valtakunnat, joiden jumalat olivat arvottomia,
joissa oli veistettyjä jumalankuvia enemmän kuin Jerusalemissa ja Samariassa!+
11 Enkö siis tee Jerusalemille ja sen epäjumalille
niin kuin olen tehnyt Samarialle ja sen arvottomille jumalille?’+
12 Kun Jehova saa valmiiksi kaiken työnsä Siioninvuorella ja Jerusalemissa, hän rankaisee* Assyrian kuningasta tämän julkean sydämen ja ylpeän, ylimielisen katseen vuoksi.+ 13 Hän nimittäin sanoo:
’Minä teen tämän voimakkaalla kädelläni
ja viisaudellani, sillä minä olen viisas.
14 Minä kaappaan kansojen rikkaudet
niin kuin linnunpesään kurkotetaan,
minä kokoan maasta kaiken
niin kuin hylätyt munat kootaan!
Kukaan ei räpyttele siipiään, avaa suutaan eikä sirkuta.’”
15 Korottaako kirves itsensä sen yläpuolelle, joka sillä hakkaa?
Korottaako saha itsensä sen yläpuolelle, joka sillä sahaa?
Voiko keppi+ heiluttaa sitä, joka sen nostaa?
Voiko sauva nostaa sitä, jota ei ole tehty puusta?
16 Sen vuoksi tosi Herra, armeijoiden Jehova,
saa tuon assyrialaisen lihavat miehet riutumaan+
ja sytyttää roihun hänen kunniansa alle.+
17 Israelin Valosta+ tulee tuli+
ja sen Pyhästä liekki.
Se leimuaa ja polttaa hänen rikkakasvinsa ja orjantappurapensaansa yhdessä päivässä.
18 Hän tuhoaa perin pohjin hänen metsänsä ja hedelmätarhansa kunnian.
Sille käy niin kuin sairaalle, joka riutuu.+
19 Hänen metsäänsä jää niin vähän puita,
että lapsikin osaa merkitä ne muistiin.
20 Sinä päivänä Israelista jäljelle jääneet
ja Jaakobin jälkeläisistä eloon jääneet
eivät enää tukeudu lyöjäänsä,+
vaan he tukeutuvat uskollisina
Jehovaan, Israelin Pyhään.
21 Vain pieni osa palaa,
Jaakobista jäljellä olevat, voimakkaan Jumalan luo.+
22 Vaikka sinulla, Israel, olisi ihmisiä
yhtä paljon kuin on meren hiekanjyviä,
vain pieni osa heistä palaa.+
23 Hävitys, jonka suvereeni Herra, armeijoiden Jehova, on päättänyt aiheuttaa,
kohtaa koko maata.+
24 Tämän vuoksi suvereeni Herra, armeijoiden Jehova, sanoo näin: ”Siionissa asuva kansani, älä pelkää assyrialaista, joka löi sinua kepillä+ ja nosti sauvansa sinua vastaan Egyptin tavoin.+ 25 Aivan pian olen ilmaissut vihastukseni. Kohdistan vihani heihin, niin että he tuhoutuvat.+ 26 Armeijoiden Jehova heiluttaa häntä vastaan ruoskaa+ niin kuin silloin, kun hän kukisti Midianin Orebinkallion luona.+ Hänen sauvansa on meren yläpuolella, ja hän nostaa sen niin kuin hän teki toimiessaan Egyptiä vastaan.+
27 Sinä päivänä hänen kuormansa heltiää hartioiltasi+
ja hänen ikeensä niskastasi,+
ja ies murretaan+ öljyn takia.”
30 Huuda ja kilju, Gallimin tytär!
Ole valppaana, Laisa!
Voi Anatot-parkaa!+
31 Madmena on paennut.
Gebimin asukkaat ovat etsineet suojaa.
32 Tänä päivänä hän pysähtyy Nobissa.+
Hän pui nyrkkiään Siionin tyttären vuorta,
Jerusalemin kukkulaa, kohti.
33 Tosi Herra, armeijoiden Jehova,
katkoo oksia suurella ryskeellä.+
Korkeimmat puut kaadetaan,
ja ylväistä tehdään matalia.
34 Hän hakkaa maahan metsän tiheiköt rautaisella työkalulla,*
ja voimakas saa Libanonin kaatumaan.
11 Iisain+ kannosta puhkeaa verso,+
ja hänen juuristaan kasvaa vesa,*+ joka tulee kantamaan hedelmää.
2 Hänen päälleen laskeutuu Jehovan henki,+
viisauden+ ja ymmärryksen henki,
neuvon ja voiman henki,+
tiedon ja Jehovan pelon* henki.
3 Hän iloitsee Jehovan pelosta.+
Hän ei tuomitse näkemänsä perusteella
eikä ojenna vain kuulemansa perusteella.+
4 Hän tuomitsee alhaisessa asemassa olevat oikeudenmukaisesti*
ja antaa ojennusta oikeamielisesti maan nöyrien hyödyksi.
5 Vanhurskaus on vyönä hänen vyötäröllään,
ja uskollisuus on vyönä hänen lanteillaan.+
6 Susi on rauhassa karitsan kanssa,+
ja leopardi asettuu lepäämään nuoren vuohen viereen,
ja vasikka, leijona* ja syöttöeläin ovat yhdessä,*+
ja pikkupoika johdattaa niitä.
7 Lehmä ja karhu ovat yhdessä laitumella,
ja niiden jälkeläiset lepäävät yhdessä.
Leijona syö heinää* niin kuin sonni.+
9 Pyhällä vuorellani+ ei tehdä mitään pahaa
eikä aiheuteta vahinkoa,+
sillä Jehovan tunteminen täyttää maan
niin kuin vesi peittää meren.+
10 Sinä päivänä Iisain juuri+ nousee merkiksi* kansoille.+
Hänen puoleensa kansakunnat kääntyvät saadakseen opastusta,*+
ja hänen lepopaikastaan tulee loistokas.
11 Sinä päivänä Jehova ojentaa jälleen kätensä, toisen kerran, hankkiakseen takaisin Assyriasta,+ Egyptistä,+ Patrosista,+ Kuusista,+ Elamista,+ Sinearista,* Hamatista ja meren saarilta+ ne, jotka ovat jääneet jäljelle hänen kansastaan. 12 Hän kohottaa merkin* kansakunnille ja kokoaa Israelin karkotetut,+ ja hän kerää yhteen Juudasta hajallaan olevat maan neljältä kulmalta.+
13 Efraimin kateus on mennyttä,+
ja ne, jotka ovat vihamielisiä Juudaa kohtaan, tuhotaan.
Efraim ei kadehdi Juudaa,
eikä Juuda vihaa Efraimia.+
14 He syöksyvät länteen filistealaisten rinteisiin,
ja yhdessä he ryöstävät itämaalaisia.
Polttavalla henkäyksellään* hän lyö sitä sen seitsemään puroon,*
ja hän saa ihmiset kulkemaan sandaaleissa sen yli.
16 Assyriasta lähtee valtatie+ hänen kansastaan jäljelle jääneitä varten,+
niin kuin Israelia varten oli valtatie sinä päivänä, jona se tuli pois Egyptin maasta.
12 Sinä päivänä sanot varmasti:
”Minä kiitän sinua, Jehova.
Vaikka sinä olit minulle vihainen,
vihasi on vähitellen laantunut ja sinä olet lohduttanut minua.+
2 Jumala on minun pelastukseni!+
Olen luottavainen enkä ole kauhuissani,+
sillä Jah* Jehova on minun voimani ja turvani,
ja hän on pelastanut minut.”+
3 Te saatte ammentaa iloiten vettä
pelastuksen lähteistä.+
4 Sinä päivänä te sanotte:
”Kiittäkää Jehovaa, huutakaa avuksenne hänen nimeään,
tehkää hänen tekonsa tunnetuiksi kansojen keskuudessa!+
Julistakaa, miten ylevä hänen nimensä on.+
5 Laulakaa ylistyslauluja* Jehovalle,+ sillä hän on tehnyt suurenmoisia tekoja.+
Tämä täytyy kertoa kaikkialla maassa.
6 Huuda ja riemuitse, sinä Siionin asukas,*
sillä suuri on keskelläsi Israelin Pyhä.”
13 Amosin pojan Jesajan+ näkemä näky, julistus Babylonia* vastaan:+
2 ”Kohottakaa merkki*+ paljaalle vuorenlaelle.
Huutakaa heille, heiluttakaa kättänne,
jotta he tulisivat ylimysten sisäänkäynteihin.
3 Minä olen antanut käskyn niille, jotka olen nimittänyt.*+
Olen kutsunut koolle soturini, jotka riemuitsevat ylpeinä,
ilmaistakseni vihaani heidän kauttaan.
4 Kuuntele! Ihmisjoukko vuorilla!
Se kuulostaa suurelta kansalta!
Kuuntele! Valtakunnat,
kokoontuneet kansakunnat, pauhaavat!+
Armeijoiden Jehova tarkastaa armeijan sotaa varten.+
5 Jehova ja hänen vihansa aseet
tulevat kaukaisesta maasta,+
taivaan ääristä,
raunioittamaan koko maan.+
6 Vaikeroikaa, sillä Jehovan päivä on lähellä!
Se tulee kuin tuho Kaikkivaltiaalta.+
7 Sen vuoksi kaikkien kädet herpoavat
ja jokaisen ihmisen sydän lamaantuu pelosta.+
8 Ihmiset ovat pakokauhun vallassa.+
He kouristelevat ja ovat tuskissaan,
he ovat kuin synnyttävä nainen.
He katsovat toisiaan kauhuissaan,
heidän kasvonsa liekehtivät ahdistuksesta.
9 Jehovan päivä tulee
suuttumuksesta ja hehkuvasta vihasta julmana.
Se tekee maasta kauhistuttavan näyn+
ja tuhoaa siitä syntiset.
10 Taivaan tähdet ja sen tähdistöt*+
eivät säteile valoaan.
Aurinko on pimeä noustessaan,
eikä kuu valaise.
11 Minä vaadin maan tilille sen pahuudesta+
ja jumalattomat heidän rikkomuksistaan.
Minä teen lopun julkeiden ylpeydestä
ja pakotan ylimieliset tyrannit nöyrtymään.+
12 Minä teen kuolevaisista harvinaisempia kuin puhdistettu kulta+
ja ihmisistä harvinaisempia kuin Ofirin kulta.+
13 Siksi minä vavisutan taivasta,
ja maa järkkyy paikaltaan+
armeijoiden Jehovan suuttumuksen vuoksi hänen hehkuvan vihansa päivänä.
14 Kuin takaa-ajettu gaselli ja kuin katras, jota kukaan ei kokoa,
jokainen palaa oman kansansa luo,
jokainen pakenee omaan maahansa.+
15 Jokainen, joka tavoitetaan, lävistetään,
ja jokainen, joka saadaan kiinni, surmataan miekalla.+
16 Heidän lapsensa isketään murskaksi heidän silmiensä edessä,+
heidän talonsa ryöstetään
ja heidän vaimonsa raiskataan.
18 Heidän jousensa murskaavat nuoret miehet.+
He eivät sääli kohdun hedelmää
eivätkä osoita armoa lapsille.
19 Babylonista, joka on valtakunnista loistokkain,*+
kaldealaisten kaunistus ja ylpeys,+
tulee niin kuin Sodoma ja Gomorra, jotka Jumala hävitti.+
Arabi ei pystytä sinne telttaansa,
eivätkä paimenet vie katraitaan sinne lepäämään.
21 Autiomaan eläimet lepäävät siellä,
sen talot täyttyvät huuhkajista.
22 Ulvovat eläimet huutavat sen torneissa
ja sakaalit sen upeissa palatseissa.
Sen aika koittaa pian, eivätkä sen päivät jatku pitkään.”+
14 Jehova osoittaa armoa Jaakobille+ ja valitsee Israelin uudestaan.+ Hän asettaa heidät asumaan heidän maahansa,*+ ja ulkomaalaisia tulee heidän joukkoonsa ja liittyy Jaakobin jälkeläisiin.+ 2 Kansat tuovat heidät takaisin heidän omaan paikkaansa. Israelin kansa ottaa heidät mies- ja naispalvelijoikseen+ Jehovan maassa. He vangitsevat ne, jotka pitivät heitä vankeinaan, ja vallitsevat niitä, jotka pakottivat heidät työhön.*
3 Sinä päivänä, jona Jehova antaa sinun päästä rauhaan tuskasta ja hämmennyksestä ja kovasta orjatyöstä, jota sinulla teetettiin,+ 4 sinä pilkkaat Babylonin kuningasta:*
”Se joka pakotti muita työhön,* on kohdannut loppunsa!
Sorto on päättynyt!+
5 Jehova on murtanut jumalattomien sauvan,
hallitsijoiden kepin,+
6 joka raivokkaana löi kansoja toistuvin iskuin,+
joka vihaisena alisti kansakuntia hellittämättä vainoten.+
7 Koko maa on rauhassa, eikä sitä häiritä.
Kansa huutaa ilosta.+
8 Katajatkin iloitsevat sinusta
yhdessä Libanonin setrien kanssa.
Ne sanovat: ’Nyt kun sinä olet kaatunut,
yksikään puunhakkaaja ei käy meihin käsiksi.’
9 Jopa hauta* alhaalla on kiihdyksissä,
kun se valmistautuu ottamaan sinut vastaan.
Sinun vuoksesi se herättää kuolemaan vaipuneet,
kaikki maan julmat johtajat.*
Se pakottaa kaikki kansojen kuninkaat nousemaan valtaistuimiltaan.
10 He kaikki alkavat puhua ja sanovat sinulle:
’Onko sinusta tullut yhtä heikko kuin meistä?
Onko sinusta tullut samanlainen kuin meistä?
Toukkia on levitetty allesi vuoteeksi,
ja madot ovat peitteenäsi.’
12 Kuinka oletkaan pudonnut taivaalta,
sinä loistava tähti, aamunkoiton poika!
Kuinka sinut onkaan kaadettu maahan,
sinut, joka kukistit kansakuntia!+
13 Sinä ajattelit sydämessäsi: ’Minä nousen taivaisiin.+
Korotan valtaistuimeni Jumalan tähtien yläpuolelle+
ja istuudun kohtaamisvuorelle
pohjoisen kaukaisimpiin kolkkiin.+
14 Minä nousen paljon pilviä korkeammalle,
teen itsestäni Korkeimman kaltaisen.’
15 Mutta sinut viedäänkin alas hautaan,*
hautakuopan syvyyksiin.
16 Ne, jotka näkevät sinut, tuijottavat sinua.
He tutkivat sinua tarkkaan ja sanovat:
’Tämäkö on se mies, joka vavisutti maata,
joka sai valtakunnat järkkymään,+
17 joka teki asutusta maasta erämaan kaltaisen
ja hävitti sen kaupungit,+
joka ei suostunut päästämään vankejaan kotiin?’+
19 Mutta sinä et saa hautaa, vaan sinut heitetään pois
kuin inhottu verso.*
Peitteenäsi on surmattuja, miekalla lävistettyjä,
alas kiviseen hautakuoppaan meneviä.
Sinä olet kuin tallattu raato.
20 Sinä et liity heidän joukkoonsa haudassa,
koska tuhosit oman maasi,
tapoit oman kansasi.
Pahantekijöiden jälkeläisten nimiä ei mainita enää koskaan.
21 Valmistakaa teuraspenkki hänen poikiaan varten
heidän esi-isiensä syyllisyyden takia,
etteivät he nouse ja ota maata haltuunsa
ja täytä maata kaupungeillaan.”
22 ”Minä nousen heitä vastaan”,+ julistaa armeijoiden Jehova.
”Minä pyyhkäisen pois Babylonista nimen, jäljelle jääneet, jälkeläiset ja jälkipolvet”,+ julistaa Jehova.
23 ”Ja minä teen siitä piikkisikojen omaisuutta ja suoalueen ja lakaisen sen tuhon luudalla”,+ julistaa armeijoiden Jehova.
24 Armeijoiden Jehova on vannonut:
”Juuri niin kuin olen aikonut tehdä, niin tapahtuu,
juuri se, mitä olen päättänyt, toteutuu.
25 Minä murskaan assyrialaisen maassani
ja poljen hänet maahan vuorillani.+
Hänen ikeensä poistetaan heidän päältään
ja hänen kuormansa heidän hartioiltaan.”+
26 Tämä päätös koskee koko maata,
ja tämä käsi on ojennettu kaikkia kansoja vastaan.*
27 Kun armeijoiden Jehova on tehnyt päätöksen,
kuka voi kumota sen?+
Kun hän on ojentanut kätensä,
kuka voi pidätellä sitä?+
28 Kuningas Ahasin kuolinvuonna+ julistettiin:
29 ”Älä iloitse, Filistea, älköön kukaan sinussa,
vain siksi että lyöjäsi keppi on katkennut.
30 Alhaisten esikoiset laiduntavat,
ja köyhät lepäävät turvassa,
mutta minä näännytän nälkään sinun juuresi,
ja se, mitä sinusta jää jäljelle, tapetaan.+
31 Vaikeroi, portti! Huuda, kaupunki!
Sinä menetät kokonaan rohkeutesi, Filistea!
Pohjoisesta tulee savua,
eikä kukaan lähde harhailemaan vihollisen riveistä.”
32 Mitä tuon kansan viestinviejille pitäisi vastata?
Että Jehova on laskenut Siionin perustuksen+
ja hänen kansansa alhaiset etsivät sieltä turvaa.
15 Julistus Moabia vastaan:+
Vaiennettu on Ar-Moab,+
koska se on hävitetty yhdessä yössä.
Vaiennettu on Kir-Moab,+
koska se on hävitetty yhdessä yössä.
2 Temppeliin ja Diboniin,+
uhripaikoille, hän on noussut itkemään.
Moab vaikeroi Nebon+ ja Medeban+ tähden.
Jokaisen pää on ajeltu kaljuksi,+ jokaisen parta on leikattu.+
3 Sen kaduilla he kulkevat säkkikankaaseen pukeutuneina.
Katoilla ja toreilla he kaikki vaikeroivat,
lyyhistyvät maahan itkien.+
Siksi Moabin aseistautuneet miehet huutavat lakkaamatta.
Hän vapisee.
5 Minun sydämeni huutaa Moabin takia.
Sen pakolaiset ovat paenneet Soariin+ ja Eglat-Selisijaan+ asti.
He nousevat Luhitin rinnettä itkien,
Horonaimin tiellä he valittavat suuren onnettomuuden vuoksi.+
6 Nimrimin vedet ovat kuivuneet.
Vihreä ruoho on kuihtunut,
ruoho on hävinnyt, eikä jäljellä ole mitään vihreää.
7 Siksi he kantavat mukanaan sitä, mitä heidän varastoistaan ja rikkauksistaan on jäljellä.
He ylittävät poppelilaaksoa.*
8 Valitus kaikuu kaikkialla Moabin alueella.+
Vaikerointi kantautuu Eglaimiin asti,
vaikerointi kantautuu Beer-Elimiin asti.
9 Dimonin vedet ovat täynnä verta.
Dimonin varalle minulla on muutakin:
leijona Moabista pakoon päässeitä
ja sinne jäljelle jääneitä varten.+
16 Lähettäkää maan hallitsijalle pässi
Selasta erämaan halki
Siionin tyttären vuorelle.
3 ”Antakaa neuvo, toteuttakaa päätös.
Tee varjostasi keskipäivällä yön kaltainen.
Piilota hajaantuneet, älä kavalla pakenevia.
4 Salli hajaantuneiden asua luonasi, Moab.
Kätke heidät tuhoajalta.+
Sortaja kohtaa loppunsa,
tuhoaminen päättyy,
ja ne, jotka polkevat toisia maahan, häviävät maan päältä.
5 Valtaistuin vahvistetaan uskollisella rakkaudella.
Se joka sillä istuu Daavidin teltassa, on luotettava.+
Hän tuomitsee oikeudenmukaisesti ja saa oikeuden* toteutumaan nopeasti.”+
6 Olemme kuulleet Moabin ylpeydestä – hän on hyvin ylpeä –+
hänen ylimielisyydestään, ylpeydestään ja vihastaan.+
Hänen turhat puheensa eivät johda mihinkään.
7 Niinpä Moab vaikeroi Moabin tähden.
He kaikki vaikeroivat.+
Ne jotka on lyöty, surevat Kir-Haresetin+ rusinakakkujen tähden.
8 Hesbonin+ penkereet ovat kuihtuneet,
samoin Sibman+ viiniköynnös.
Kansojen hallitsijat ovat polkeneet maahan sen kirkkaanpunaiset oksat.*
Ne olivat ulottuneet Jaseriin+ asti,
ne olivat yltäneet erämaahan asti.
Sen versot olivat levinneet ja ulottuneet mereen asti.
9 Sen vuoksi minä itken Sibman viiniköynnöksen takia niin kuin itken Jaseria.
Kyynelilläni minä kastelen teidät likomäriksi, Hesbon ja Eleale,+
sillä kesähedelmienne ja sadonkorjuunne aikaan ei enää kuulla riemuhuutoa.*
10 Ilo ja riemu on otettu pois hedelmätarhasta,
eikä viinitarhoissa lauleta tai huudeta iloisesti.+
Viinikuurnissa ei poljeta rypäleitä,
sillä minä olen tehnyt lopun riemuhuudosta.+
12 Vaikka Moab uuvuttaa itsensä uhripaikalla ja menee rukoilemaan pyhäkköönsä, hän ei saa mitään aikaan.+
13 Nämä sanat Jehova puhui aiemmin Moabista. 14 Nyt Jehova sanoo: ”Kolmen vuoden kuluessa, vuosien, jotka ovat kuin palkkatyöläisen vuosia,* Moabin kunnia joutuu häpeään kaiken sekasorron keskellä. Jäljelle jääviä on hyvin vähän, ja he ovat vähäpätöisiä.”+
17 Julistus Damaskosta vastaan:+
”Damaskos lakkaa olemasta kaupunki!
Siitä tulee rauniokasa.+
2 Aroerin+ kaupungit hylätään.
Niistä tulee paikkoja, joissa karjalaumat lepäävät
ja joissa niiden ei tarvitse pelätä ketään.
3 Linnoitetut kaupungit häviävät Efraimista,+
ja valtakunta häviää Damaskoksesta.+
Syyriasta jäljelle jääville
käy niin kuin israelilaisten* kunnialle”, julistaa armeijoiden Jehova.
4 ”Sinä päivänä Jaakobin kunnia heikkenee
ja hänen terve ruumiinsa* kuihtuu.
5 Käy niin kuin sadonkorjaajan korjatessa viljaa
ja leikatessa käsivarrellaan tähkäpäitä,
niin kuin jäljelle jääneitä tähkäpäitä poimittaessa Refaiminlaaksossa.*+
6 Sadosta jää jäljelle vain rippeet,
niin kuin silloin kun oliiveja karistetaan oliivipuusta:
vain kaksi kolme kypsää oliivia jää korkeimpaan oksaan,
vain neljä viisi sen hedelmää kantaville oksille”,+ julistaa Jehova, Israelin Jumala.
7 Sinä päivänä ihminen katsoo Tekijäänsä ja hänen katseensa kiinnittyy Israelin Pyhään. 8 Hän ei katso alttareita,+ jotka hän on tehnyt käsillään,+ eikä hänen katseensa kiinnity siihen, mitä hän on tehnyt sormillaan, ei pyhiin paaluihin* eikä suitsutusjalustoihin.
9 Sinä päivänä hänen linnoituskaupungeistaan tulee kuin metsään hylätty paikka,+
kuin oksa, joka on hylätty israelilaisten edessä.
Siitä tulee erämaata.
11 Päivällä aitaat huolellisesti istutuksesi,
aamulla saat siemenesi itämään,
mutta sato tuhoutuu sairauden ja parantumattoman tuskan päivänä.+
12 Kuuntele! Monet kansat kuohuvat,
myllertävät kuin meret!
Kansakunnat pauhaavat,
jylisevät kuin mahtavat vedet!
13 Kansakuntien ääni on kuin paljojen vesien pauhu.
Hän nuhtelee niitä, ja ne pakenevat kauas
takaa-ajettuina kuin tuulen lennättämät akanat vuorilla,
kuin kierivät ohdakepallot myrskytuulessa.
14 Illalla on kauhuja.
Aamulla heitä ei enää ole.
Tämä osa lankeaa ryöstäjillemme,
tämä arpa riistäjillemme.
18 Voi surisevien hyönteisten siipien maata
Etiopian+ jokien seudulla!
2 Se lähettää lähettejä meritse,
vesien yli papyrusaluksilla, ja sanoo:
”Menkää, te nopeat viestinviejät,
pitkien ja sileäihoisten ihmisten luo,
kansan, jota pelätään kaikkialla,+
voimakkaan valloittajakansan,*
jonka maata joet huuhtovat pois.”
3 Kaikki te maan asukkaat ja te maassa asuvat,
te näette ikään kuin vuorille kohotetun merkin*
ja kuulette äänen, joka on kuin torven soitto.
4 Jehova on nimittäin sanonut minulle:
”Minä pysyn tyynenä ja katselen pysyvää paikkaani.*
Tämä on kuin väreilevä kuumuus auringonpaisteella,
kuin kastepilvi sadonkorjuun helteellä.
5 Ennen sadonkorjuuta,
kun kukinta loppuu ja kukasta tulee kypsyvä rypäle,
versot karsitaan pois vesureilla
ja kärhet katkotaan ja poistetaan.
6 Ne kaikki jätetään vuorten petolinnuille
ja maan eläimille.
Petolinnut ovat niiden äärellä koko kesän,
ja kaikki maan eläimet ovat niiden äärellä koko sadonkorjuuajan.
7 Siihen aikaan armeijoiden Jehovalle tuodaan lahja
pitkiltä ja sileäihoisilta ihmisiltä,
kansalta, jota pelätään kaikkialla,
voimakkaalta valloittajakansalta,*
jonka maata joet huuhtovat pois,
paikkaan, johon on liitetty armeijoiden Jehovan nimi, Siioninvuorelle.”+
19 Julistus Egyptiä vastaan:+
Katsokaa! Jehova ratsastaa nopealla pilvellä ja tulee Egyptiin.
Egyptin arvottomat jumalat vapisevat hänen edessään,+
ja Egyptin sydän lamaantuu.
2 ”Minä yllytän egyptiläiset egyptiläisiä vastaan,
ja he taistelevat toisiaan vastaan,
kukin veljeään ja lähimmäistään vastaan,
kaupunki kaupunkia, valtakunta valtakuntaa vastaan.
3 Egyptin henki häkeltyy,
ja minä sekoitan sen suunnitelmat.+
He turvautuvat arvottomiin jumaliin,
lumoojiin, meedioihin ja ennustajiin.+
4 Minä luovutan Egyptin ankaran isännän käsiin,
ja julma kuningas hallitsee heitä”,+ julistaa tosi Herra, armeijoiden Jehova.
5 Meren vedet kuivuvat,
ja joki ehtyy ja kuivuu.+
6 Joet haisevat,
Niilin kanavat madaltuvat ja ehtyvät Egyptissä.
Ruo’ot ja kaislat maatuvat.+
Tuuli vie sen mennessään, eikä sitä enää ole.
8 Kalastajat vaikeroivat,
ongenkoukkuja Niiliin heittävät murehtivat,
ja verkkoja veteen levittävät kaikkoavat.
9 Kammattua pellavaa+ käsittelevät
ja valkoista kangasta kutovat joutuvat häpeään.
10 Egyptin kutojat musertuvat,
kaikki palkkatyöläiset surevat.
11 Soanin+ ruhtinaat ovat tyhmiä.
Faraon viisaimmat neuvonantajat antavat typeriä neuvoja.+
Kuinka voitte sanoa faraolle:
”Olen viisaiden jälkeläinen,
muinaisten kuninkaiden jälkeläinen”?
12 Missä sitten ovat viisaat miehesi?+
Antaa heidän kertoa sinulle, jos he tietävät, millaisen Egyptiä koskevan päätöksen armeijoiden Jehova on tehnyt.
13 Soanin ruhtinaat ovat toimineet tyhmästi,
Egyptin heimojen päälliköt ovat johtaneet sen harhaan.
14 Jehova on kaatanut sen päälle hämmennyksen hengen,+
ja he ovat saaneet Egyptin harhailemaan kaikessa, mitä se tekee,
niin kuin oksennuksessaan hoiperteleva humalainen.
15 Egyptillä ei tule olemaan mitään työtä,
ei päällä eikä hännällä, ei versolla eikä kaislalla.*
16 Sinä päivänä Egyptistä tulee naisten kaltainen. Se vapisee ja on kauhuissaan, koska armeijoiden Jehova nostaa sille uhkaavasti kätensä.+ 17 Juudan maasta tulee Egyptille kauhun aihe. Pelkkä sen mainitseminen saa heidät pelkäämään sen vuoksi, millaisen päätöksen armeijoiden Jehova on tehnyt heitä vastaan.+
18 Sinä päivänä Egyptin maassa on viisi kaupunkia, jotka puhuvat Kanaanin kieltä+ ja vannovat uskollisuutta armeijoiden Jehovalle. Yhtä kaupunkia kutsutaan Repimiskaupungiksi.
19 Sinä päivänä keskellä Egyptin maata on alttari Jehovalle ja sen rajalla patsas Jehovalle. 20 Se on Egyptin maassa merkkinä ja todistuksena armeijoiden Jehovasta. Kun he huutavat avuksi Jehovaa sortajien takia, hän lähettää heille pelastajan, suuren pelastajan, joka vapauttaa heidät. 21 Jehova tekee itsensä tunnetuksi egyptiläisille, ja sinä päivänä he tuntevat Jehovan. He uhraavat uhreja ja lahjoja ja tekevät Jehovalle juhlallisen lupauksen ja täyttävät sen. 22 Jehova lyö Egyptiä,+ lyö ja parantaa. He palaavat Jehovan luo, ja hän vastaa heidän rukouksiinsa ja parantaa heidät.
23 Sinä päivänä Egyptistä Assyriaan kulkee valtatie.+ Silloin Assyria tulee Egyptiin ja Egypti Assyriaan, ja Egypti palvelee Jumalaa yhdessä Assyrian kanssa. 24 Sinä päivänä Israel on kolmantena Egyptin ja Assyrian rinnalla,+ siunauksena keskellä maata, 25 sillä armeijoiden Jehova on siunannut sen sanoen: ”Siunattu olkoon kansani Egypti ja Assyria, jonka olen käsilläni tehnyt, sekä perintöni Israel.”+
20 Samana vuonna, jona Assyrian kuningas Sargon lähetti tartanin* Asdodiin,+ hän soti Asdodia vastaan ja valloitti sen.+ 2 Siihen aikaan Jehova puhui Amosin pojan Jesajan välityksellä.+ Hän sanoi: ”Mene, riisu säkkikangas lanteiltasi ja ota sandaalit pois jalastasi.” Jesaja teki niin ja kuljeskeli alasti* ja avojaloin.
3 Jehova sanoi sitten: ”Samoin kuin palvelijani Jesaja on kuljeskellut alasti ja avojaloin kolme vuotta, merkkinä+ ja varoituksena* siitä, mitä Egyptille+ ja Etiopialle+ tapahtuu, 4 niin johdattaa Assyrian kuningas Egyptin vankeja+ ja Etiopian pakkosiirtolaisia, poikia ja vanhoja miehiä, alastomina, avojaloin ja takamukset paljaina – häpeäksi Egyptille.* 5 He kauhistelevat ja häpeävät Etiopiaa, toivoaan, sekä Egyptiä, ylpeyttään.* 6 Tämän rannikkomaan asukkaat sanovat sinä päivänä: ’Katsokaa, mitä on tapahtunut meidän toivollemme, jonka luo pakenimme hakemaan apua päästäksemme turvaan Assyrian kuninkaalta! Miten me nyt selviydymme?’”
21 Julistus meren erämaata* vastaan:+
Se tulee niin kuin etelässä puhaltavat myrskytuulet
erämaasta, pelottavasta maasta.+
2 Minulle on näytetty synkkä näky:
Petollinen toimii petollisesti
ja tuhoaja tuhoaa.
Nouse, Elam! Piiritä, Meedia!+
Minä teen lopun kaikesta hänen aiheuttamastaan huokailusta.+
3 Siksi olen suurissa tuskissa.*+
Vääntelehdin kouristuksissa
kuin synnyttävä nainen.
Olen niin ahdistunut, etten kuule.
Olen niin järkyttynyt, etten näe.
4 Sydämeni hakkaa rajusti, tärisen kauhusta.
Iltahämärä, jota kaipasin, saa minut vapisemaan.
5 Kattakaa pöytä, järjestäkää istuinpaikat!
Syökää ja juokaa!+
Nouskaa, te ruhtinaat, voidelkaa* kilpi!
6 Näin Jehova sanoi minulle:
”Mene, aseta tähystäjä ja käske hänen kertoa, mitä hän näkee.”
7 Hän näki sotavaunut hevosvaljakkoineen,
aasien sotavaunut,
kamelien sotavaunut.
Hän katsoi tarkasti, erittäin valppaana.
8 Sitten hän huusi kuin leijona:
”Jehova, minä seison vartiotornissa aina päivällä
ja pysyn vartiopaikallani joka yö.+
9 Katsokaa! Tuolta tulee
miehiä sotavaunuissa hevosvaljakkoineen!”+
Sitten hän sanoi suureen ääneen:
”Se on kukistunut! Babylon on kukistunut!+
Kaikki sen jumalien veistetyt kuvat hän on murskannut maahan!”+
10 Voi kansaani, joka on puitu,
Olen ilmoittanut teille, mitä olen kuullut armeijoiden Jehovalta, Israelin Jumalalta.
11 Julistus Dumaa* vastaan:
Joku huutaa minulle Seiristä:+
”Vartija, kauanko yö vielä jatkuu?
Vartija, kauanko yö vielä jatkuu?”
12 Vartija sanoi:
”Aamu on tulossa ja myös yö.
Jos haluatte kysyä, kysykää.
Tulkaa uudelleen!”
13 Julistus aavikkotasankoa vastaan:
Metsässä aavikkotasangolla te vietätte yön,
te Dedanin+ karavaanit.
15 He ovat näet paenneet miekkoja, esiin vedettyä miekkaa,
jännitettyä jousta ja sodan julmuutta.
16 Jehova sanoi minulle: ”Vuoden kuluessa, vuoden, joka on kuin palkkatyöläisen vuosi,* koko Kedarin+ kunnia kohtaa loppunsa. 17 Kedarin sotureista jää jäljelle vain harvoja jousimiehiä, sillä Jehova, Israelin Jumala, on puhunut.”
22 Näkylaaksoa*+ koskeva julistus:
Mikä sinun on, kun te kaikki olette nousseet katoille?
2 Sinä olit sekasorron vallassa,
kuohuva kaupunki, riemuitseva kaupunki.
Sinussa surmattuja ei surmattu miekalla,
eivätkä he kuolleet taistelussa.+
3 Kaikki julmat vallanpitäjäsi pakenivat yhdessä.+
Heidät saatiin vangittua ilman jousta.
Kaikki, jotka saatiin kiinni, otettiin vangeiksi,+
vaikka he olivat paenneet kauas.
4 Siksi sanoin: ”Kääntäkää katseenne pois minusta.
Minä itken katkerasti.+
5 Sekasorron, tappion ja paniikin päivä+
Näkylaaksossa
on lähtöisin suvereenilta Herralta, armeijoiden Jehovalta.
Muuria murretaan,+
ja on huuto vuorelle.
7 Parhaimmat laaksosi*
tulevat täyteen sotavaunuja,
hevoset* asettuvat asemiinsa portille,
8 ja Juudalta poistetaan suojus.*
Sinä päivänä sinä katsot Metsätalon+ asevarastoon. 9 Te näette Daavidin kaupungin monet murtumat+ ja keräätte alalammikon+ vettä. 10 Te laskette Jerusalemin talot ja puratte niitä vahvistaaksenne muuria. 11 Te teette kahden muurin väliin altaan vanhan lammikon vettä varten, mutta te ette turvaudu sen suureen Tekijään ettekä näe häntä, joka muodosti sen kauan sitten.
12 Sinä päivänä suvereeni Herra, armeijoiden Jehova,
kehottaa itkemään ja suremaan,+
ajamaan pään paljaaksi ja pukeutumaan säkkikankaaseen.
13 Siitä huolimatta juhlitaan ja iloitaan,
tapetaan karjaa ja teurastetaan lampaita,
syödään lihaa ja juodaan viiniä.+
’Syödään ja juodaan, sillä huomenna me kuolemme.’”+
14 Sitten armeijoiden Jehova paljasti minulle tämän: ”’Tätä syntiänne ei soviteta ennen kuin te kuolette’,+ sanoo suvereeni Herra, armeijoiden Jehova.”
15 Näin sanoo suvereeni Herra, armeijoiden Jehova: ”Mene tämän taloudenhoitajan, Sebnan,+ luo, joka on vastuussa palatsista, ja sano: 16 ’Mikä sinua täällä kiinnostaa ja kuka sinua täällä kiinnostaa, kun olet hakannut tänne hautapaikan itsellesi?’ Hän hakkaa hautapaikkansa korkealle, hän louhii itselleen lepopaikan* kallioon. 17 ’Jehova heittää sinut, mies, rajusti alas ja ottaa sinusta lujan otteen. 18 Hän varmasti käärii sinut tiukasti kerälle ja heittää sinut kuin pallon avaraan maahan. Siellä sinä kuolet, ja sinne jäävät loistavat vaunusi, isäntäsi talouden häpeä. 19 Minä syöksen sinut asemastasi ja heitän sinut pois tehtävästäsi.
20 Sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin,+ Hilkian pojan, 21 ja puen hänet sinun pitkään vaatteeseesi, sidon sinun vyösi tiukasti hänen ympärilleen+ ja annan sinun valtasi hänen käsiinsä. Hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille ja Juudan kansalle. 22 Minä panen Daavidin kuningassuvun avaimen+ hänen olalleen. Hän avaa, eikä kukaan sulje. Hän sulkee, eikä kukaan avaa. 23 Minä isken hänet vaarnaksi* pysyvään paikkaan, ja hänestä tulee kunniakas valtaistuin isänsä suvulle. 24 He ripustavat hänen varaansa hänen isänsä suvun koko kunnian,* jälkeläiset ja jälkipolvet,* kaikki pienet astiat, maljamaiset astiat sekä kaikki suuret ruukut.
25 Sinä päivänä’, julistaa armeijoiden Jehova, ’poistetaan pysyvään paikkaan isketty vaarna.+ Se hakataan poikki, se putoaa ja sen varassa ollut kuorma tuhoutuu, sillä Jehova itse on puhunut.’”
23 Julistus Tyroksesta:+
Vaikeroikaa, te Tarsiin-laivat!+
Satama on tuhottu, eikä sinne voi mennä.
Se on paljastettu heille Kittimin+ maasta.
2 Olkaa vaiti, te rannikkomaan asukkaat.
Sidonin+ kauppiaat, jotka kulkevat merellä, ovat täyttäneet sinut.
4 Häpeä, Sidon, sinä meren linnoitus,
koska meri on sanonut:
”Minulla ei ole ollut synnytyskipuja, enkä ole synnyttänyt
5 Samoin kuin kuullessaan Egyptiä koskevan sanoman+
ihmiset tulevat olemaan tuskissaan Tyrosta koskevan sanoman vuoksi.+
6 Menkää meren yli Tarsiiseen!
Vaikeroikaa, te rannikkomaan asukkaat!
7 Onko tämä teidän kaupunkinne, joka on riemuinnut jo pitkään, varhaisista ajoista saakka?
Sen jalat veivät sitä kaukaisiin maihin asumaan.
8 Kuka on päättänyt näin Tyroksesta,
joka jakoi kruunuja,
jonka kauppiaat olivat ruhtinaita,
jonka kauppamiehiä kunnioitettiin koko maassa?+
9 Armeijoiden Jehova on päättänyt näin
tehdäkseen lopun siitä, että se ylpeilee kaikesta kauneudestaan,
nöyryyttääkseen kaikki ne, joita kunnioitettiin koko maassa.+
10 Ylitä maasi Niilin tavoin, Tarsiin tytär.
11 Hän on ojentanut kätensä meren yli,
hän on vavisuttanut valtakuntia.
Jehova on käskenyt tuhota Foinikian linnoitukset.+
12 Hän sanoo: ”Sinä et riemuitse enää,+
sinä sorrettu, Sidonin neitsyttytär.
Nouse, mene meren yli Kittimiin.+
Sielläkään et voi levätä.”
13 Katsokaa kaldealaisten+ maata!
Tämä kansa – ei Assyria+ –
teki siitä paikan aavikon asujille.
He ovat pystyttäneet piiritystorninsa,
he ovat riisuneet paljaiksi sen linnoitustornit+
ja tehneet siitä murenevan raunion.
14 Vaikeroikaa, te Tarsiin-laivat,
sillä teidän linnoituksenne on hävitetty.+
15 Sinä päivänä Tyros unohdetaan 70 vuodeksi,+ yhden kuninkaan elinajaksi.* 70 vuoden kuluttua Tyrokselle käy niin kuin prostituoidulle laulussa:
16 ”Ota harppu, kierrä kaupunki, sinä unohdettu prostituoitu.
Soita harppuasi taitavasti
ja laula monia lauluja,
jotta sinut muistettaisiin.”
17 70 vuoden kuluttua Jehova kääntää huomionsa Tyrokseen, ja se alkaa taas prostituoituna myydä itseään kaikille maailman valtakunnille maan päällä. 18 Hänen voitostaan ja palkastaan tulee kuitenkin pyhää Jehovalle. Sitä ei varastoida eikä talleteta, koska hänen palkkansa on niitä varten, jotka asuvat Jehovan edessä, jotta he voivat syödä kyllikseen ja pukeutua tyylikkäästi.+
24 Katso! Jehova tyhjentää maan ja autioittaa sen.+
Hän kääntää sen ylösalaisin*+ ja hajottaa sen asukkaat.+
2 Kaikille käy samalla tavoin:
kansalle ja papille,
miespalvelijalle ja hänen isännälleen,
naispalvelijalle ja hänen emännälleen,
ostajalle ja myyjälle,
lainanantajalle ja lainanottajalle,
velkojalle ja velalliselle.+
Tuottoisa maa kuihtuu, se lakastuu.
Maan merkkihenkilöt kuihtuvat.
6 Sen vuoksi kirous ahmii maan+
ja siinä asuvia pidetään syyllisinä.
Sen vuoksi maan asukkaat ovat huvenneet
ja hyvin harvoja on jäljellä.+
9 He juovat viiniä laulutta,
ja alkoholi maistuu kitkerältä sitä juovista.
10 Hylätty kaupunki on luhistunut,+
jokainen talo on suljettu, niin ettei sen sisään pääse.
11 Kaduilla huudetaan, koska viiniä ei ole.
Kaikki ilo on kaikonnut,
riemu on kadonnut maasta.+
12 Kaupungista on jäljellä vain rauniot,
portti on murskattu sorakasaksi.+
13 Maassa, kansojen keskuudessa,
käy niin kuin silloin kun oliiveja karistetaan oliivipuusta+
ja kun rypäleitä jää jäljelle viininkorjuusta.+
14 He korottavat äänensä,
he huutavat iloisesti.
Mereltä* he julistavat Jehovan majesteettiutta.+
15 He ylistävät Jehovaa valon seudulla,*+
meren saarilla he ylistävät Jehovan, Israelin Jumalan, nimeä.+
16 Maan ääristä me kuulemme lauluja:
”Ylistys* vanhurskaalle* Jumalalle!”+
Mutta minä sanon: ”Minä riudun, minä riudun!
Voi minua! Petolliset ovat toimineet petollisesti.
Pettäen ovat petolliset toimineet petollisesti.”+
17 Kauhu ja kuopat ja pyydykset odottavat sinua, maan asukas.+
18 Jokainen kauhistuttavaa ääntä pakeneva putoaa kuoppaan
ja jokainen kuopasta nouseva jää kiinni pyydykseen,+
sillä taivaan sulkuportit aukenevat
ja maan perustukset järisevät.
20 Maa hoipertelee kuin humalainen,
ja se huojuu kuin maja tuulessa.
Sen rikkomus painaa sitä raskaasti,+
ja se kaatuu eikä enää nouse.
21 Sinä päivänä Jehova kääntää huomionsa ylhäällä korkeuksissa olevaan armeijaan
ja maan päällä oleviin maan kuninkaisiin.
22 Heidät kootaan yhteen
kuin vangit kuoppaan,
ja heidät suljetaan tyrmään.
Monien päivien kuluttua heihin kiinnitetään huomiota.
23 Täysikuu joutuu hämilleen
ja hehkuva aurinko häpeään,+
sillä armeijoiden Jehovasta on tullut Kuningas+ Siioninvuorella+ ja Jerusalemissa,
25 Oi Jehova, sinä olet minun Jumalani.
Minä ylistän sinun suuruuttasi, ylistän sinun nimeäsi,
sillä sinä olet tehnyt ihmeellisiä tekoja,+
toteuttanut sen, minkä olet päättänyt jo kauan sitten,+
uskollisesti,+ luotettavasti.
2 Sinä olet tehnyt kaupungista kiviröykkiön,
linnoitetusta kaupungista murenevan raunion.
Ulkomaalaisten torni ei ole enää kaupunki,
eikä sitä koskaan rakenneta uudelleen.
3 Siksi voimakas kansa antaa sinulle kunnian,
tyrannimaisten kansakuntien kaupunki pelkää sinua.+
4 Sinusta on tullut linnoitus vähäosaiselle,
linnoitus köyhälle hänen ahdingossaan,+
turva rajuilmalla,
varjo helteellä.+
Kun tyrannien puuska on kuin rankkasade seinää vasten
5 ja kuin helle rutikuivassa maassa,
sinä vaimennat vieraiden metelöinnin.
Niin kuin pilven varjo taltuttaa helteen,
niin vaiennetaan tyrannien laulu.
6 Armeijoiden Jehova valmistaa tällä vuorella+ kaikille kansoille
juhla-aterian öljyisistä ruoista,+
juhla-aterian, jolla on laadukasta* viiniä,
öljyisiä, täynnä luuydintä olevia ruokia,
laadukasta, suodatettua viiniä.
7 Tällä vuorella hän poistaa* verhon, joka peittää alleen kaikki kansat,
ja peitteen, joka on kudottu kaikkien kansakuntien ylle.
8 Hän nielee* kuoleman ikuisiksi ajoiksi,+
ja suvereeni Herra Jehova pyyhkii kyyneleet kaikilta kasvoilta.+
Hän poistaa kansansa häpeän koko maasta,
sillä näin on Jehova puhunut.
9 Sinä päivänä sanotaan:
”Tämä on meidän Jumalamme!+
Tämä on Jehova!
Me olemme panneet toivomme häneen.
Riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä, että hän pelastaa meidät.”+
10 Jehovan käsi lepää tämän vuoren päällä,+
ja Moab tallataan paikkaansa+
niin kuin oljet tallataan lantakasaan.
11 Hän lyö sitä käsillään
niin kuin uimari lyö käsiään veteen uidessaan.
Hän painaa alas sen ylimielisyyden+
käsiensä taitavilla liikkeillä.
12 Linnoitetun kaupungin korkeine suojamuureineen
hän tuhoaa.
Hän kaataa sen maahan, tomuun asti.
26 Sinä päivänä Juudan maassa+ lauletaan tätä laulua:+
”Meillä on vahva kaupunki.+
Hän tekee pelastuksesta sen muurit ja vallit.+
3 Sinä suojelet niitä, jotka turvautuvat sinuun täysin.*
Sinä annat heille pysyvän rauhan,+
koska he luottavat sinuun.+
5 Hän on kukistanut korkealla asuvat, ylhäällä olevan kaupungin.
Hän alentaa sen,
hän alentaa sen maahan,
hän heittää sen tomuun.
6 Jalka tallaa sen maahan,
ahdistettujen jalat, alhaisten askeleet.”
7 Oikein toimivan* polku on suora.*
Koska sinä olet oikeamielinen,
sinä tasoitat oikein toimivan* tien.
8 Kulkiessamme oikeutesi polkua, Jehova,
me turvaudumme sinuun.
Me haluamme, että sinun nimesi ja kaikki, mitä se edustaa, muistetaan.*
9 Yöllä minun koko olemukseni kaipaa sinua,
henkeni etsii sinua jatkuvasti.+
Kun sinä tuomitset maata,
11 Jehova, olet kohottanut kätesi, mutta he eivät näe sitä.+
He tulevat näkemään, kuinka innokas olet kansasi puolesta, ja heidät häpäistään.
Tuli tuhoaa sinun vastustajasi.
12 Sinä, Jehova, annat meille rauhan,+
sillä kaiken, mitä olemme tehneet,
sinä olet saanut aikaan puolestamme.
13 Meitä ovat hallinneet muut herrat kuin sinä, Jumalamme Jehova,+
mutta me ylistämme vain sinun nimeäsi.+
14 He ovat kuolleita, he eivät tule elämään.
Elottomina he eivät tule nousemaan.+
Sinä olet kääntänyt huomiosi heihin
tuhotaksesi heidät ja hävittääksesi heidän muistonsa.
15 Sinä, Jehova, olet suurentanut kansaa,
sinä olet suurentanut kansaa.
Sinä olet saattanut itsesi kunniaan.+
Olet saanut kaikki maan rajat ulottumaan hyvin kauas.+
16 Jehova, ahdingon aikana he kääntyivät sinun puoleesi.
He vuodattivat rukouksensa kuiskaten, kun sinä kuritit heitä.+
17 Niin kuin raskaana oleva, pian synnyttävä nainen,
jolla on polttoja ja joka huutaa tuskissaan,
sellaisia me olemme olleet sinun vuoksesi, Jehova.
18 Me olimme raskaana, meillä oli polttoja,
mutta synnytimme ikään kuin tuulta.
Emme ole saaneet maalle aikaan pelastusta,
eikä maahan ole syntynyt yhtään asukasta.
19 ”Kuolleesi tulevat elämään.
Herätkää ja huutakaa ilosta,
te tomussa asuvat!+
21 Jehova näet tulee paikastaan
vaatimaan maan asukkaat tilille heidän synnistään,
ja maa paljastaa sen päällä vuodatetun veren
eikä enää peitä surmattujaan.”
27 Sinä päivänä Jehova kääntää huomionsa julmalla, suurella ja vahvalla miekallaan+
Leviataniin,* liukuvaan käärmeeseen,
Leviataniin, kiemurtelevaan käärmeeseen,
ja tappaa meressä olevan hirviön.
2 Laulakaa sinä päivänä naiselle:*
”Kuohuvan viinin viinitarha!+
3 Minä, Jehova, suojelen sitä.+
Joka hetki minä kastelen sitä.+
Minä suojelen sitä yötä päivää,
jotta kukaan ei vahingoittaisi sitä.+
4 En ole lainkaan vihastunut.+
Kuka taistelee minua vastaan orjantappurapensain ja rikkakasvein?
Minä tallaan ne ja sytytän ne kaikki palamaan.
5 Turvautukoon hän sen sijaan minun linnoitukseeni.
Tehköön rauhan kanssani,
rauhan hän tehköön kanssani.”
7 Täytyykö sitä lyödä sellaisen lyönnillä, joka lyö sitä?
Tai täytyykö se tappaa niin kuin sen surmatut tapettiin?
8 Pelästyttävällä huudolla sinä käyt oikeutta sen kanssa lähettäessäsi sen pois.
Hän ajaa sen pois puhaltamalla rajusti itätuulen päivänä.+
hän tekee kaikista alttarin kivistä
kuin murskattuja kalkkikiviä,
10 Linnoitettu kaupunki jätetään autioksi,
laitumet jätetään heitteille ja hylätään kuin erämaa.+
Siellä vasikka laiduntaa, käy lepäämään
ja kaluaa sen oksat.+
11 Kun sen versot ovat kuivuneet,
naiset tulevat katkomaan ne,
ja he käyttävät niitä tulentekoon.
Tämä kansa ei ymmärrä.+
Siksi hän, joka sen on tehnyt, ei osoita sille armoa
eikä hän, joka sen on muodostanut, sääli sitä.+
12 Sinä päivänä Jehova karistaa hedelmät maahan Virrasta* Egyptin jokilaaksoon*+ asti, ja teidät, te israelilaiset, kootaan yksi kerrallaan.+ 13 Sinä päivänä puhalletaan suureen torveen,+ ja Assyrian maassa menehtymäisillään olevat+ ja Egyptin maassa hajallaan olevat+ tulevat kumartamaan Jehovaa pyhälle vuorelle Jerusalemiin.+
28 Voi Efraimin juoppojen näyttävää* kruunua*+
ja sen loistavan kauneuden kuihtuvaa kukkaa,
joka on viinistä juopuneiden hedelmällisen laakson päässä!
2 Jehovalla on muuan voimakas ja vahva.
Kuin raesade ja ukkonen, tuhoisa myrsky,
kuin mahtavien tulvavesien rajuilma
hän syöksee sen voimalla maahan.
4 Sen loistavan kauneuden kuihtuvalle kukalle,
joka on hedelmällisen laakson päässä,
käy kuin varhaisviikunalle ennen kesää.
Kun joku näkee sen, hän nielaisee sen heti kun saa sen käteensä.
5 Sinä päivänä armeijoiden Jehovasta tulee loistava kruunu ja kaunis seppele niille, jotka ovat jäljellä hänen kansastaan.+ 6 Hän antaa oikeuden hengen sille, joka jakaa oikeutta, ja hänestä tulee voimanlähde niille, jotka torjuvat hyökkäyksen portilla.+
7 Nämäkin eksyvät viinin takia,
hoipertelevat alkoholijuomien vuoksi.
Pappi ja profeetta eksyvät alkoholin takia,
viini saa heidät sekaisin,
ja he hoipertelevat alkoholin vaikutuksesta.
Heidän näkynsä johtavat heidät harhaan,
he horjuvat tehdessään ratkaisuja.+
8 Heidän pöytänsä ovat täynnä saastaista oksennusta
– ei ole paikkaa, jossa sitä ei olisi.
9 Keille annetaan tietoa
ja keille sanomaa selitetään?
Niillekö, jotka on juuri vieroitettu maidosta,
jotka on juuri otettu rinnoilta?
10 Se on ”käsky käskyn jälkeen, käsky käskyn jälkeen,
sääntö säännön jälkeen, sääntö säännön jälkeen,*+
vähän siellä, vähän täällä”.
11 Niinpä hän puhuu tälle kansalle niiden välityksellä, jotka sopertavat ja puhuvat vierasta kieltä.+ 12 Hän on sanonut heille: ”Tämä on lepopaikka. Antakaa uupuneen levätä. Täällä voi virkistyä.” He eivät kuitenkaan ole halunneet kuunnella.+ 13 Siksi Jehovan sana heille on tämä:
”Käsky käskyn jälkeen, käsky käskyn jälkeen,
sääntö säännön jälkeen, sääntö säännön jälkeen,*+
vähän siellä, vähän täällä”,
niin että kun he kävelevät,
he kompastuvat ja kaatuvat taaksepäin
ja loukkaavat itsensä ja joutuvat ansaan ja pyydykseen.+
14 Kuulkaa siis Jehovan sana, te kerskailijat,
te tämän Jerusalemissa olevan kansan hallitsijat,
15 sillä te olette sanoneet:
Kun vyöryvä hyökyaalto syöksyy yli,
se ei saavuta meitä,
sillä me olemme turvautuneet valheeseen
ja piiloutuneet vääryyteen.”+
16 Siksi suvereeni Herra Jehova sanoo näin:
Kukaan, joka uskoo, ei joudu pakokauhun valtaan.+
Rakeet pyyhkäisevät pois valheiden tarjoaman turvan,
ja vedet huuhtovat pois piilopaikan.
Kun vyöryvä hyökyaalto syöksyy yli,
te muserrutte sen alle.
19 Joka kerta kun se syöksyy yli,
se pyyhkäisee teidät mukaansa,+
sillä se syöksyy yli aamu toisensa perään,
päivällä ja yöllä.
Vain kauhu saa heidät ymmärtämään sen, mitä he ovat kuulleet.”*
20 Vuode on niin lyhyt, ettei siinä voi ojentautua,
ja kudottu peite niin kapea, ettei siihen voi kääriytyä.
21 Jehova nousee niin kuin Perasiminvuorella,
hän kiihtyy niin kuin laaksossa* lähellä Gibeonia+
toteuttaakseen tekonsa – oudon tekonsa –
ja tehdäkseen työnsä – epätavallisen työnsä.+
22 Älkää siis pilkatko,+
etteivät kahleenne tiukentuisi entisestään,
sillä minä olen kuullut suvereenilta Herralta, armeijoiden Jehovalta,
että koko maa on päätetty tuhota.+
23 Kuulkaa ja kuunnelkaa ääntäni,
kiinnittäkää huomiota ja kuunnelkaa, kun puhun.
24 Kyntääkö kyntäjä kaiken päivää ennen kylvämistä?
Möyhentääkö ja äestääkö hän jatkuvasti maata?+
25 Eikö hän tasoitettuaan sen pinnan
ripottele mustakuminaa ja kylvä kuminaa?
Eikö hän istuta vehnän, hirssin ja ohran omiin paikkoihinsa
ja spelttivehnän+ reunoille?
Mustakumina hakataan irti sauvalla
ja kumina kepillä.
28 Onko leipävilja tapana murskata?
Ei sitä puida loputtomasti.+
Hevosten vetämien rattaiden jyrällä ajetaan sen yli,
mutta sitä ei murskata.+
29 Tämäkin on lähtöisin armeijoiden Jehovalta,
jonka neuvot ovat suurenmoisia*
29 ”Voi Arielia,* Arielia, kaupunkia, johon Daavid leiriytyi!+
Jatkakaa vuodesta toiseen,
kiertäkööt juhlat kiertonsa.+
2 Minä kuitenkin aiheutan ahdistusta Arielille,+
ja on surua ja valitusta,+
ja siitä tulee minulle kuin Jumalan alttarin tulisija.+
3 Minä leiriydyn joka puolelle käydäkseni sinua vastaan,
saarran sinut paaluaidalla
ja pystytän ympärillesi piirityslaitteet.+
4 Sinut painetaan alas.
Maasta sinä puhut,
ja tomu vaimentaa sanasi.
Tämä tapahtuu hetkessä, yhtäkkiä.+
6 Armeijoiden Jehova vapauttaa sinut
aiheuttaen jylinää, maan järisemistä ja kovaa ääntä,
myrskytuulta, rajuilmaa ja tulen polttavia liekkejä.”+
7 Kaikkien Arielia vastaan sotivien kansojen joukosta+
– kaikista, jotka sotivat sitä vastaan,
pystyttävät piiritystorneja sitä vastaan
ja aiheuttavat sille ahdinkoa –
tulee kuin uni, yöllinen näky.
8 Kaikkien niiden kansojen joukolle,
jotka sotivat Siioninvuorta vastaan,+
käy niin kuin nälkäiselle, joka näkee unta siitä, että hän syö,
mutta herääkin nälkäisenä,
ja niin kuin janoiselle, joka näkee unta siitä, että hän juo,
mutta herääkin väsyneenä ja janoisena.
He ovat juovuksissa, mutta eivät viinistä.
He hoipertelevat, mutta eivät alkoholista.
10 Jehova on vaivuttanut teidät sikeään uneen.+
Hän on sulkenut teidän silmänne – sokaissut profeettanne.+
Hän on peittänyt teidän päänne – vienyt näön näkyjennäkijöiltänne.+
11 Jokaisesta näystä tulee teille kuin sinetöidyn kirjan sanat.+ Kun kirja annetaan jollekin lukutaitoiselle ja hänelle sanotaan: ”Luehan tämä ääneen”, hän sanoo: ”En voi, sillä se on sinetöity.” 12 Ja kun kirja annetaan jollekin lukutaidottomalle ja hänelle sanotaan: ”Luehan tämä ääneen”, hän sanoo: ”En osaa lainkaan lukea.”
13 Jehova sanoo: ”Tämä kansa lähestyy minua suullaan
ja kunnioittaa minua huulillaan,+
mutta heidän sydämensä on hyvin kaukana minusta
ja heidän pelkonsa* minua kohtaan perustuu vain heille opetettuihin ihmisten käskyihin.+
14 Sen vuoksi minä teen jälleen ihmeellisiä asioita tälle kansalle,+
ihmeen toisensa jälkeen,
ja sen viisaiden miesten viisaus häviää
ja sen älykkäiden miesten ymmärrys katoaa.”+
15 Voi niitä, jotka näkevät paljon vaivaa salatakseen suunnitelmansa Jehovalta!+
He toimivat pimeässä
ja sanovat: ”Kuka meitä näkee?
Kuka meistä tietää?”+
16 Miten vääristelettekään asioita!*
Pidetäänkö savenvalajaa samanlaisena kuin savea?+
Sanooko tehty tekijästään:
”Ei hän minua tehnyt”?+
Sanooko muovattu muovaajastaan:
”Ei hän mitään ymmärrä”?+
18 Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat
ja synkästä pimeydestä vapautuneina sokeat näkevät.+
19 Nöyrät iloitsevat suuresti Jehovasta,
ja köyhät riemuitsevat Israelin Pyhästä.+
20 Tyranni häviää,
rehentelijä kohtaa loppunsa,
ja kaikki, jotka ovat aina valmiina aiheuttamaan vahinkoa, tuhotaan,+
21 ne, jotka valheellisilla sanoilla tekevät toisista syyllisiä,
virittävät ansan sille, joka puolustaa oikeutta* kaupungin portissa,+
22 Siksi Jehova, joka lunasti Abrahamin,+ sanoo Jaakobin jälkeläisille:
23 Kun hän näkee keskellään lapsensa,
jotka ovat kätteni työtä,+
he pitävät pyhänä minun nimeäni,
he pyhittävät Jaakobin Pyhän,
ja he tuntevat syvää kunnioitusta Israelin Jumalaa kohtaan.+
24 Omapäiset* hankkivat ymmärrystä,
ja ne, jotka valittavat, ottavat vastaan opetusta.”
30 ”Voi itsepäisiä poikia”,+ julistaa Jehova.
”He toteuttavat suunnitelmia, jotka eivät ole minun,+
solmivat liittoja,* mutta eivät minun henkeni ohjauksessa,
lisätäkseen syntiä syntiin.
2 He menevät alas Egyptiin+ pyytämättä ohjausta minulta*+
etsimään turvaa faraolta*
ja suojaa Egyptin varjosta!
3 Mutta faraon tarjoama turva koituu teille häpeäksi
ja suojapaikka Egyptin varjossa nöyryytykseksi.+
4 Hänen ruhtinaansa ovat Soanissa+
ja hänen lähettinsä Hanesissa asti.
5 Heidät saattaa häpeään
kansa, joka ei voi hyödyttää heitä
ja josta ei ole apua eikä hyötyä
vaan joka aiheuttaa vain häpeää ja häväistystä.”+
6 Julistus etelän eläimiä vastaan:
Halki ahdingon ja vaikeuksien maan,
leijonan, karjuvan leijonan,
kyykäärmeen ja lentävän tulikäärmeen* maan,
he kuljettavat rikkauksiaan aasien selässä
ja tarvikkeitaan kamelien kyttyröillä.
Mutta näistä ei ole kansalle hyötyä.
7 Egyptin apu on täysin hyödytöntä.+
Siksi olen antanut sille nimen ”Rahab,+ joka istuu paikallaan”.
8 ”Mene nyt, kirjoita se tauluun heidän läsnä ollessaan
ja piirrä se kirjaan,+
jotta se palvelisi tulevina aikoina
pysyvänä todistuksena.+
10 He sanovat näkijöille: ’Älkää nähkö’
ja näkyjennäkijöille: ’Älkää ilmoittako meille totuudenmukaisia näkyjä.+
Puhukaa meille mielistelevästi,* nähkää petollisia harhakuvia.+
11 Väistykää tieltä, poiketkaa polulta.
Älkää enää panko eteemme Israelin Pyhää.’”+
12 Siksi Israelin Pyhä sanoo näin:
”Koska te hylkäätte tämän sanan+
ja luotatte petokseen ja vilppiin
ja turvaudutte niihin,+
13 tästä rikkomuksesta tulee teille kuin murtunut muuri,
kuin pullistunut, kaatumaisillaan oleva muuri.
Se romahtaa yhtäkkiä, hetkessä.
14 Se hajoaa kuin savenvalajan suuri ruukku.
Se menee niin murskaksi, ettei sen sirpaleiden sekaan jää edes palasta,
jolla koota tulta tulisijasta
tai kauhoa vettä lammikosta.”*
15 Näin sanoo suvereeni Herra Jehova, Israelin Pyhä:
”Palaamalla luokseni ja lepäämällä te pelastutte.
Te olette voimakkaita, jos pysytte tyyninä ja säilytätte luottamuksenne.”+
Mutta te ette halunneet.+
16 Sen sijaan te sanoitte: ”Ei, vaan me pakenemme hevosilla!”
Niinpä saatte paeta.
”Ja nopeilla hevosilla me ratsastamme!”+
Niinpä teidän takaa-ajajanne ovat nopeita.+
17 Yksi uhkailija saa tuhat vapisemaan,+
viisi uhkailijaa saa teidät pakenemaan,
kunnes teistä jäljelle jääneet ovat kuin masto vuorenhuipulla
ja kuin merkkipaalu kukkulalla.+
18 Jehova kuitenkin odottaa kärsivällisesti, että voi osoittaa teille hyvyyttä,+
ja hän nousee osoittamaan teille armoa.+
Jehova on oikeuden Jumala.+
Onnellisia ovat kaikki, jotka odottavat häntä.*+
19 Kun kansa asuu Siionissa, Jerusalemissa,+ sinä et suinkaan itke.+ Hän osoittaa sinulle varmasti hyvyyttä, kun kuulee avunhuutosi, ja heti sen kuullessaan hän vastaa sinulle.+ 20 Vaikka Jehova antaa teille leiväksi ahdinkoa ja vedeksi sortoa,+ suuri Opettajasi ei enää kätkeydy, ja sinä näet suuren Opettajasi+ omin silmin. 21 Menettepä oikealle tai vasemmalle,+ kuulet omin korvin takaasi sanat: ”Tässä on tie.+ Kulkekaa sitä.”
22 Sinä saastutat veistettyjen jumalankuviesi hopeoinnin ja metallipatsaidesi* kultauksen.+ Sinä heität nuo patsaat menemään niin kuin kuukautisvaatteen ja sanot niille: ”Pois täältä!”*+ 23 Ja hän antaa sadetta siemenille, jotka kylvät maahan,+ ja maa tuottaa runsaasti hyvää leipää.+ Sinä päivänä sinun karjasi laiduntaa avarilla laitumilla.+ 24 Nautakarja ja aasit, joita käytetään maatöissä, syövät rehua, johon on sekoitettu suolaheinää ja joka on viskattu* lapiolla ja hangolla. 25 Jokaisella korkealla vuorella ja jokaisella korkealla kukkulalla on jokia ja virtoja+ suuren teurastuksen päivänä tornien kaatuessa. 26 Täydenkuun valosta tulee kuin auringon valo, ja auringon valosta tulee seitsemän kertaa kirkkaampi,+ kuin seitsemän päivän valo, sinä päivänä, jona Jehova sitoo kansansa murtuman+ ja parantaa iskunsa aiheuttaman pahan haavan.+
27 Jehovan nimi tulee kaukaa.
Se hehkuu hänen vihaansa, ja sitä ympäröivät raskaat pilvet.
Hänen huulensa ovat täynnä suuttumusta,
ja hänen kielensä on kuin tuhoava tuli.+
28 Hänen henkensä* on kuin tulviva joki, joka ulottuu kaulaan asti,
ja se ravistaa kansakuntia tuhon seulassa.*
Kansoilla on suupielissään suitset,+ jotka ohjaavat heidät harhaan.
29 Te laulatte niin kuin sinä yönä,
jona valmistaudutaan* juhlaan,+
ja sydämenne iloitsee kuin se,
joka kulkee huiluineen*
Jehovan vuorelle, Israelin Kallion+ luo.
30 Jehova antaa majesteettisen äänensä+ kuulua,
hän paljastaa käsivartensa+ laskiessaan sen alas vihasta hehkuen,+
kun tuhoava tuli liekehtii,+
32 Jokaista sauvan iskua,
jolla Jehova rankaisee Assyriaa,
säestävät tamburiinit ja harput,+
kun hän heiluttaa käsivarttaan taistellessaan heitä vastaan.+
Hän on tehnyt puukasasta syvän ja leveän,
ja tulta ja puita on runsaasti.
Jehovan henkäys, joka on kuin rikkivirta,
sytyttää sen tuleen.
31 Voi niitä, jotka lähtevät alas Egyptiin hakemaan apua,+
jotka turvautuvat hevosiin,+
jotka luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon,
ja sotaratsuihin, koska ne* ovat voimakkaita.
He eivät kuitenkaan katso Israelin Pyhään
eivätkä etsi Jehovaa.
2 Mutta myös hän on viisas, ja hän tuottaa onnettomuutta
eikä peru sanojaan.
Hän nousee pahantekijöiden joukkoa vastaan
ja niitä vastaan, jotka auttavat väärintekijöitä.+
3 Egyptiläiset taas ovat vain ihmisiä eivätkä Jumala.
Heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä.+
Kun Jehova ojentaa kätensä,
jokainen apua tarjoava kompastuu
ja jokainen autettava kaatuu.
He kaikki kohtaavat loppunsa samaan aikaan.
4 Näin on Jehova sanonut minulle:
”Niin kuin leijona, vahva* nuori leijona, ärisee saaliinsa ääressä,
kun paimenten koko joukko kutsutaan sitä vastaan,
eikä se kauhistu heidän ääntään
eikä pelästy heidän metelöintiään,
niin tulee armeijoiden Jehova alas sotimaan
Siioninvuoren ja sen kukkulan puolesta.
5 Armeijoiden Jehova puolustaa Jerusalemia syöksyvien lintujen tavoin.+
Hän puolustaa sitä ja vapauttaa sen.
Hän säästää sen ja pelastaa sen.”
6 ”Israelilaiset, palatkaa hänen luokseen, jota vastaan olette julkeasti kapinoineet.+ 7 Sinä päivänä kukin hylkää hyödyttömät hopeajumalansa ja arvottomat kultajumalansa, jotka te olette omin käsin tehneet syyllistyen siten syntiin.
8 Assyrialainen kaatuu miekkaan, mutta ei miehen miekkaan,
ja hänet syö miekka, mutta ei ihmisen miekka.+
Hän pakenee miekkaa,
ja hänen nuoret miehensä pannaan pakkotyöhön.
9 Hänen kallionsa katoaa silkasta pelosta,
ja hänen ruhtinaansa kauhistuvat merkkipaalun takia”, julistaa Jehova,
jonka valo* on Siionissa ja jonka polttouuni on Jerusalemissa.
32 Katso! Kuningas+ tulee hallitsemaan oikeudenmukaisuuden* hyväksi,+
ja ruhtinaat tulevat hallitsemaan oikeuden hyväksi.
2 Jokainen heistä on kuin kätköpaikka tuulelta,*
suojapaikka* rajuilmalta,
kuin vesivirta aavikolla,+
kuin suuren kallion varjo korventuneessa maassa.
3 Silloin eivät näkevien silmät ole enää liimautuneet umpeen,
ja kuulevien korvat kuuntelevat tarkkaan.
4 Harkitsemattomien sydän pohtii tietoa,
ja änkyttävä kieli puhuu sujuvasti ja selvästi.+
5 Järjetöntä ei enää sanota anteliaaksi
eikä periaatteetonta jaloksi.
6 Järjetönhän puhuu järjettömiä,
ja hänen sydämensä suunnittelee vahinkoa+
edistääkseen luopumusta* ja puhuakseen Jehovaa vastaan harhaanjohtavasti,
jättääkseen nälkäisen ilman ruokaa
ja estääkseen janoista saamasta juomaa.
7 Periaatteettoman menetelmät ovat pahoja.+
Hän edistää häpeällistä käytöstä,
ja näin hän tuhoaa ahdistetun valheilla,+
silloinkin kun köyhä puhuu sitä, mikä on oikein.
8 Mutta antelias haluaa vain olla antelias,
ja hän pyrkii osoittamaan anteliaisuutta* jatkuvasti.
9 ”Nouskaa, te omahyväiset naiset, ja kuunnelkaa minua!
Te huolettomat tyttäret,+ kiinnittäkää huomiota sanoihini!
10 Vähän yli vuoden kuluttua te huolettomat vapisette pelosta,
koska viininkorjuun päättymiseen mennessä ei ole korjattu yhtään hedelmiä.+
11 Väriskää pelosta, te omahyväiset naiset!
Vapiskaa, te huolettomat!
Riisuutukaa
ja kietokaa säkkikangas lanteillenne.+
12 Lyökää rintaanne ja valittakaa
hyvien peltojen ja satoisan viiniköynnöksen tähden.
13 Minun kansani maaperä peittyy orjantappuroista ja piikkipensaista.
Ne peittävät kaikki iloitsevat talot,
koko riemuitsevan kaupungin.+
14 Vahva torni on jätetty,
meluisa kaupunki on hylätty.+
Ofelista+ ja vartiotornista on tullut pysyvästi autiota maata
villiaasien iloksi,
laumojen laitumeksi,+
15 kunnes päällemme vuodatetaan ylhäältä henki+
ja erämaasta tulee hedelmätarha
ja hedelmätarha on kuin metsä.+
17 Tosi vanhurskauden* seurauksena on rauha,+
ja tosi vanhurskauden hedelmänä on pysyvä levollisuus ja turvallisuus.+
18 Minun kansani asuu rauhallisessa paikassa,
turvallisissa asunnoissa ja suojaisissa lepopaikoissa.+
19 Mutta rakeet saavat metsän lakoamaan
ja koko kaupunki luhistuu.
20 Onnellisia olette te, jotka kylvätte kaikkien vesien äärelle
33 Voi sinua tuhoajaa, jota ei ole tuhottu,+
pettäjää, jota ei ole petetty!
Kun lopetat tuhoamisen, sinut tuhotaan.+
Kun lopetat pettämisen, sinut petetään.
2 Jehova, osoita meille hyvyyttä.+
Sinä olet toivomme.
3 Kansat pakenevat pauhun ääntä.
Kun sinä nouset, kansakunnat hajaantuvat.+
4 Niin kuin ahnaat heinäsirkat kokoavat kaiken, niin teidän saaliinne kootaan.
Ihmiset käyvät sen kimppuun niin kuin heinäsirkkaparvet.
5 Jehova korotetaan,
sillä hän asuu ylhäällä korkeudessa.
Hän täyttää Siionin oikeudella ja oikeudenmukaisuudella.*
6 Hän tekee elämästäsi vakaata.*
Pelastuksen+ suuruus, viisaus, tieto ja Jehovan pelko*+
– tämä on omistajansa aarre.
7 Katso! Heidän sankarinsa huutavat kadulla,
rauhan lähetit itkevät katkerasti.
8 Valtatiet on hylätty,
poluilla ei ole kulkijoita.
9 Maa suree* ja kuihtuu.
Libanon on häpeissään,+ se on maatunut.
Saaronista on tullut kuin aavikko,
ja Basan ja Karmel varistavat lehtensä.+
11 Teissä sikiää kuivaa ruohoa, ja te synnytätte oljenkorsia.
Teidän oma henkenne tuhoaa teidät kuin tuli.+
12 Kansoille käy kuin kalkkia poltettaessa.
Ne sytytetään tuleen kuin katkotut orjantappurat.+
13 Te kaukana olevat, kuunnelkaa, mitä aion tehdä!
Te lähellä olevat, tunnustakaa voimani!
14 Siionissa syntiset ovat kauhuissaan,+
luopiot vapisevat pelosta:
’Kuka meistä voi elää tuhoavan tulen luona?+
Kuka meistä voi elää sammumattomien liekkien ääressä?’
15 Se, joka toimii jatkuvasti oikein,*+
joka puhuu totta,+
joka hylkää epärehellisesti, petollisesti saadun voiton,
joka ei tartu käsillään lahjukseen vaan kieltäytyy siitä,+
joka sulkee korvansa, kun puhutaan verenvuodatuksesta,
ja joka sulkee silmänsä, jottei näkisi pahan tekemistä
16 – hän tulee asumaan korkeuksissa,
hänen varma* turvapaikkansa on kalliolinnoituksissa.
Hänelle annetaan hänen leipänsä,
eikä hänen vesivarastonsa koskaan ehdy.”+
17 Silmäsi katsovat kuningasta hänen loistossaan,
ne näkevät kaukaisen maan.
18 Sinä muistat sydämessäsi pelottavan ajan:*
”Missä on sihteeri?
Missä on se, joka punnitsi veron?+
Missä on se, joka laski tornit?”
19 Et näe enää röyhkeää kansaa,
kansaa, jonka puhe on liian vaikeatajuista käsitettäväksi,
jonka sopertavaa kieltä ei voi ymmärtää.+
20 Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia!+
Silmäsi näkevät Jerusalemin, levollisen asuinpaikan,
teltan, jota ei siirretä.+
Sen telttavaarnoja ei koskaan irroteta
eikä yhtäkään sen köyttä katkaista.
21 Mutta Jehova, Majesteetti,
on meille siellä kuin alue, jossa on jokia, leveitä kanavia.
Siellä ei kulje soutulaivasto,
eikä sitä ylitä mikään majesteettinen alus.
23 Sinun köytesi ovat löysällä.
Ne eivät voi pitää mastoa pystyssä eivätkä levittää purjetta.
Silloin jaetaan runsas saalis,
rammatkin ottavat paljon ryöstösaalista.+
24 Yksikään maan asukas ei sano: ”Minä olen sairas.”+
Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.+
34 Tulkaa kuuntelemaan, te kansakunnat,
ja kuulkaa, te kansat.
Kuunnelkoon maa ja kaikki, mitä siinä on,
maa ja kaikki, mitä se tuottaa.
3 Niiden surmatut heitetään pois,
ja heidän raadoistaan nousee löyhkä.+
4 Koko taivaan armeija mätänee,
ja taivas kääritään kokoon kuin kirjakäärö.
Koko sen armeija kuihtuu pois
niin kuin kuihtunut lehti putoaa viiniköynnöksestä
ja kuivettunut viikuna viikunapuusta.
5 ”Minun miekkani kastuu taivaassa täysin märäksi.+
6 Jehovalla on miekka, ja se tulee kauttaaltaan vereen.
Jehovalla on teurasuhri Bosrassa,
suuri teurastus Edomin maassa.+
7 Villihärät kaatuvat niiden mukana,
nuoret sonnit voimakkaiden kanssa.
Heidän maansa kastuu likomäräksi verestä,
ja heidän maaperänsä tulee läpeensä rasvaiseksi.”
10 Se ei sammu yöllä eikä päivällä,
siitä nousee savua ikuisesti.
Se pysyy hävitettynä sukupolvesta toiseen,
kukaan ei kulje sen läpi enää koskaan.+
11 Pelikaani ja piikkisika ottavat sen haltuunsa,
ja sarvipöllöt ja korpit asuvat siellä.
Hän jännittää sen ylitse tyhjyyden mittanuoran
ja autiuden luotilangan.*
12 Yhtäkään sen ylimystä ei julisteta kuninkaaksi,
ja kaikki sen ruhtinaat häviävät.
13 Sen linnoitustorneissa kasvaa orjantappuroita,
sen linnoituksissa nokkosia ja piikkisiä rikkakasveja.
Siitä tulee sakaalien pesä,+
strutsien aitaus.
14 Autiomaan eläimet kohtaavat ulvovia eläimiä,
ja villivuohi* kutsuu toveriaan.
Kehrääjälintu asettuu sinne ja löytää lepopaikan.
15 Nuolikäärme tekee sinne pesänsä ja laskee munia,
hautoo niitä ja suojelee niitä.
Haukat kerääntyvät sinne kukin parinsa kanssa.
16 Tutkikaa Jehovan kirjaa ja lukekaa sitä ääneen:
niistä ei puutu yhtäkään,
yksikään niistä ei jää ilman paria,
sillä Jehovan suu on antanut käskyn
ja hänen henkensä on koonnut ne yhteen.
17 Hän itse on heittänyt niiden puolesta arpaa,
ja hänen oma kätensä on mitannut niille kuuluvan paikan.*
Ne pitävät sitä hallussaan ikuisesti,
ne asuvat siinä sukupolvesta toiseen.
35 Erämaa ja rutikuiva seutu tulevat riemuitsemaan,+
2 Se varmasti kukkii,+
se riemuitsee ja huutaa ilosta.
He saavat nähdä Jehovan kunnian, meidän Jumalamme loiston.
3 Vahvistakaa heikot kädet
ja voimistakaa vapisevat polvet.+
4 Sanokaa niille, joiden sydän on huolissaan:
”Olkaa lujat. Älkää pelätkö.
Katsokaa! Teidän Jumalanne tulee kostamaan,
Jumala tulee rankaisemaan.+
Hän tulee ja pelastaa teidät.”+
Erämaahan puhkeaa lähteitä,
ja aavikkotasangolla virtaa jokia.
7 Kuumuuden korventama maa muuttuu kaislikkoiseksi lammikoksi,
ja janoiseen maahan tulee vesilähteitä.+
Paikoissa, joissa lepäsi sakaaleja,+
kasvaa vihreää ruohoa sekä ruokoja ja papyruskaisloja.
8 Ja siellä on valtatie,+
tie, jota kutsutaan Pyhyydentieksi.
Sitä ei kulje kukaan epäpuhdas.+
Se on vain tuon tien kulkijaa varten,
eikä kukaan tyhmä tule sille.
9 Siellä ei ole leijonia,
eikä tuolle tielle tule saaliinhimoisia petoja.
10 Ne jotka Jehova on lunastanut, palaavat+ ja tulevat Siioniin riemuissaan.+
Loputon ilo on kruununa heidän päässään.+
Heillä on riemu ja ilo;
murhe ja huokailu pakenevat.+
36 Kuningas Hiskian 14. vuonna Assyrian+ kuningas Sanherib hyökkäsi kaikkia Juudan linnoitettuja kaupunkeja vastaan ja valloitti niitä.+ 2 Assyrian kuningas lähetti sitten rabsaken*+ Lakisista+ kuningas Hiskian luo Jerusalemiin mukanaan suuri armeija. He asettuivat yläaltaan kanavan+ luo pesijänpellon valtatien varrelle.+ 3 Sitten hänen luokseen tulivat Hilkian poika Eljakim,+ joka vastasi taloudesta,* sihteeri Sebna+ ja Asafin poika Joah, joka oli hovikirjuri.
4 Rabsake sanoi heille: ”Sanokaa Hiskialle: ’Näin sanoo suurkuningas, Assyrian kuningas: ”Mihin luottamuksesi perustuu?+ 5 Sinä sanot, että sinulla on sotasuunnitelma ja voimaa sodankäyntiin, mutta se on tyhjää puhetta. Keneen oikein luotat, kun uskallat kapinoida minua vastaan?+ 6 Sinähän luotat Egyptin, tuon muserretun ruo’on, tukeen. Jos joku nojaisi siihen, se tunkeutuisi hänen kämmeneensä ja lävistäisi sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka luottavat häneen.+ 7 Te ehkä sanotte minulle: ’Me luotamme Jumalaamme Jehovaan’, mutta eikö Hiskia ole hävittänyt juuri hänen uhripaikkansa ja alttarinsa,+ samalla kun hän sanoo Juudalle ja Jerusalemille: ’Teidän tulee kumartua tämän alttarin edessä’?”’+ 8 Lyö nyt vetoa herrani, Assyrian kuninkaan,+ kanssa: minä annan sinulle 2 000 hevosta, jos pystyt hankkimaan niille ratsastajat. 9 Miten siis voisit ajaa pois edes yhden käskynhaltijan, joka on vähäisin herrani palvelijoista, kun joudut luottamaan Egyptiin saadaksesi vaunuja ja ratsumiehiä? 10 Olenko muka ilman Jehovan valtuutusta hyökännyt tätä maata vastaan tuhotakseni sen? Jehova itse sanoi minulle: ’Hyökkää tähän maahan ja tuhoa se.’”
11 Tähän Eljakim, Sebna+ ja Joah sanoivat rabsakelle:+ ”Puhu palvelijoillesi aramean* kielellä,+ koska me ymmärrämme sitä. Älä puhu meille juutalaisten kielellä muurilla olevan kansan kuullen.”+ 12 Mutta rabsake sanoi: ”Lähettikö herrani minut puhumaan vain sinun herrallesi ja sinulle? Eikö hän lähettänyt minut puhumaan myös noille muurilla istuville miehille, jotka tulevat syömään omaa ulostettaan ja juomaan omaa virtsaansa teidän kanssanne?”
13 Rabsake seisoi ja huusi kovalla äänellä juutalaisten kielellä:+ ”Kuulkaa suurkuninkaan, Assyrian kuninkaan, sanat.+ 14 Näin sanoo kuningas: ’Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä ei hän pysty pelastamaan teitä.+ 15 Älkää myöskään antako Hiskian saada teitä luottamaan Jehovaan,+ kun hän sanoo: ”Jehova pelastaa meidät varmasti. Tätä kaupunkia ei anneta Assyrian kuninkaan käsiin.” 16 Älkää kuunnelko Hiskiaa, sillä näin sanoo Assyrian kuningas: ”Tehkää kanssani rauha ja antautukaa,* niin jokainen teistä saa syödä omasta viiniköynnöksestään ja viikunapuustaan ja juoda oman vesisäiliönsä vettä, 17 kunnes tulen ja vien teidät maahan, joka on niin kuin teidän oma maanne,+ viljan ja uuden viinin maa, leivän ja viinitarhojen maa. 18 Älkää antako Hiskian harhauttaa teitä sanomalla: ’Jehova pelastaa meidät.’ Onko yksikään muiden kansojen jumalista pelastanut maataan Assyrian kuninkaan käsistä?+ 19 Missä ovat Hamatin ja Arpadin+ jumalat? Missä ovat Sefarvaimin+ jumalat? Ovatko ne pelastaneet Samarian minun käsistäni?+ 20 Ketkä noiden maiden kaikista jumalista ovat pelastaneet maansa minun käsistäni? Voisiko sitten Jehova pelastaa Jerusalemin minun käsistäni?”’”+
21 He pysyivät kuitenkin hiljaa eivätkä vastanneet hänelle sanaakaan, sillä kuningas oli kieltänyt heitä: ”Ette saa vastata hänelle.”+ 22 Mutta Hilkian poika Eljakim, joka vastasi taloudesta,* sihteeri Sebna+ ja Asafin poika Joah, joka oli hovikirjuri, tulivat vaatteet repäistyinä Hiskian luo ja kertoivat hänelle, mitä rabsake oli sanonut.
37 Heti kun kuningas Hiskia kuuli tämän, hän repäisi vaatteensa, puki päälleen säkkikankaan ja meni Jehovan temppeliin.+ 2 Sitten hän lähetti Eljakimin, joka vastasi taloudesta,* sihteeri Sebnan ja pappien vanhimmat säkkikankaat päällään profeetta Jesajan,+ Amosin pojan, luo. 3 He sanoivat hänelle: ”Näin sanoo Hiskia: ’Tämä päivä on ahdingon, moittimisen* ja häpeän päivä. Lapset ovat syntymäisillään,* mutta ei ole voimaa synnyttää.+ 4 Ehkä Jumalasi Jehova kuulee rabsaken sanat – tuon miehen, jonka hänen herransa, Assyrian kuningas, lähetti pilkkaamaan elävää Jumalaa+ – ja ehkä Jumalasi Jehova vaatii hänet tilille kuulemistaan sanoista. Rukoile+ siis niiden puolesta, jotka ovat jääneet jäljelle.’”+
5 Niin kuningas Hiskian palvelijat menivät Jesajan luo,+ 6 ja Jesaja sanoi heille: ”Teidän tulee sanoa herrallenne: ’Näin sanoo Jehova: ”Älä pelkää+ niiden sanojen takia, jotka olet kuullut ja joilla Assyrian kuninkaan palvelijat+ ovat pilkanneet minua. 7 Minä panen hänen mieleensä ajatuksen,* ja hän kuulee sanoman ja palaa omaan maahansa.+ Minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassaan.”’”+
8 Kuultuaan, että Assyrian kuningas oli lähtenyt Lakisista, rabsake palasi kuninkaan luo ja tavoitti hänet, kun hän oli taistelemassa Libnaa vastaan.+ 9 Sitten kuningas kuuli, että Etiopian kuningas Tirhaka oli tullut taistelemaan häntä vastaan. Tämän kuultuaan hän lähetti jälleen viestinviejiä Hiskian luo+ ja sanoi: 10 ”Teidän tulee sanoa Juudan kuninkaalle Hiskialle näin: ’Älä anna Jumalasi, johon luotat, pettää itseäsi sanomalla: ”Jerusalemia ei anneta Assyrian kuninkaan käsiin.”+ 11 Olethan kuullut, mitä Assyrian kuninkaat ovat tehneet kaikille maille tuhotessaan ne.+ Sinäkö yksin pelastuisit? 12 Kun esi-isäni hävittivät muita kansakuntia, pelastivatko niiden jumalat ne?+ Missä ovat Gosan, Haran,+ Resef ja Edenin kansa, joka oli Tel-Assarissa? 13 Missä ovat Hamatin kuningas ja Arpadin kuningas sekä Sefarvaimin,+ Henan ja Ivvan kaupunkien kuninkaat?’”
14 Hiskia otti kirjeet viestinviejien kädestä ja luki ne. Sitten hän meni ylös Jehovan temppeliin ja levitti ne* Jehovan eteen.+ 15 Hiskia rukoili Jehovaa+ näin: 16 ”Oi armeijoiden Jehova,+ Israelin Jumala, joka istut valtaistuimella kerubien yläpuolella,* sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntien tosi Jumala. Sinä olet tehnyt taivaan ja maan. 17 Kumarru kuuntelemaan minua,* Jehova, ja kuule!+ Avaa silmäsi, Jehova, ja katso!+ Kuule kaikki nämä sanat, joilla Sanherib lähettämissään viesteissä pilkkaa elävää Jumalaa.+ 18 On totta, Jehova, että Assyrian kuninkaat ovat hävittäneet kaikki maat,+ myös oman maansa. 19 He ovat heittäneet niiden jumalat tuleen,+ koska ne eivät olleet jumalia, vaan ihmisten tekemiä,+ puuta ja kiveä. Siksi he pystyivät tuhoamaan ne. 20 Jehova, meidän Jumalamme, pelasta meidät nyt hänen käsistään, jotta kaikki maan valtakunnat tietäisivät, että sinä yksin, Jehova, olet Jumala.”+
21 Amosin poika Jesaja lähetti sitten Hiskialle tämän sanoman: ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Koska olet rukoillut minua Assyrian kuninkaan Sanheribin vuoksi,+ 22 Jehova on puhunut häntä vastaan nämä sanat:
”Siionin neitsyttytär halveksii sinua, pitää sinua pilkkanaan.
Jerusalemin tytär pudistelee päätään.
23 Ketä olet pilkannut+ ja herjannut?
Ketä vastaan olet korottanut äänesi?+
Ketä olet katsonut ylimielisesti?
Israelin Pyhää!+
24 Palvelijoidesi välityksellä olet pilkannut Jehovaa+ ja sanonut:
’Lukuisilla sotavaunuillani
minä nousen vuorten korkeuksiin,+
Libanonin kaukaisimpiin kolkkiin.
Minä kaadan sen ylväät setrit, sen komeimmat katajat.
Minä menen sen korkeimpiin piilopaikkoihin, sen tiheimpiin metsiin.
25 Minä kaivan kaivoja ja juon vesiä,
minä kuivatan jalkapohjillani joet* Egyptistä.’
26 Etkö ole kuullut? Se päätettiin* jo kauan sitten.
Olen valmistellut* sitä menneistä päivistä lähtien.+
Nyt minä toteutan sen.+
Sinä teet linnoitetuista kaupungeista autioita rauniokasoja.+
27 Niiden asukkaista tulee avuttomia.
He ovat kauhuissaan, ja heidät häpäistään.
Heistä tulee kuin niittykasveja ja vihreää ruohoa,
kuin katoilla kasvavaa ruohoa, jonka itätuuli kuivettaa.
28 Minä tiedän hyvin, milloin istut, milloin lähdet, milloin tulet+
ja milloin olet minulle raivoissasi,+
29 sillä raivoamisesi+ ja karjuntasi on kantautunut korviini.+
Siksi minä panen koukkuni nenääsi ja suitseni+ huultesi väliin
ja johdatan sinut takaisin sitä tietä, jota olet tullut.”
30 Tämä on sinulle* merkkinä: Tänä vuonna te syötte sitä, mikä kasvaa itsestään,* ja toisena vuonna te syötte siitä itävää viljaa, mutta kolmantena vuonna te kylvätte siementä ja korjaatte satoa, istutatte viinitarhoja ja syötte niiden hedelmiä.+ 31 Ne Juudan kansasta, jotka pelastuvat ja jäävät jäljelle,+ juurtuvat alaspäin ja tuottavat hedelmää ylöspäin. 32 Jäljelle jääneet lähtevät Jerusalemista ja pelastuneet Siioninvuorelta.+ Tämän saa aikaan armeijoiden Jehovan into.+
33 Sen vuoksi Jehova sanoo Assyrian kuninkaasta näin:+
”Hän ei tule tähän kaupunkiin+
eikä ammu siihen nuolta
eikä nouse sitä vastaan kilpi suojanaan
eikä luo piiritysvallia sitä vastaan.”’+
34 ’Sitä tietä, jota hän tuli, hän palaa.
Hän ei tule tähän kaupunkiin’, julistaa Jehova.
36 Niin Jehovan enkeli lähti ja löi assyrialaisten leirissä kuoliaaksi 185 000 miestä. Kun ihmiset aikaisin aamulla nousivat, he näkivät kaikki ruumiit.+ 37 Silloin Assyrian kuningas Sanherib lähti pois, palasi Niniveen+ ja jäi sinne.+ 38 Kun hän oli kumartuneena jumalansa Nisrokin temppelissä, hänen omat poikansa Adrammelek ja Sareser löivät hänet kuoliaaksi miekalla+ ja pakenivat sitten Araratin+ maahan. Hänen pojastaan Assarhaddonista+ tuli kuningas hänen tilalleen.
38 Tuohon aikaan Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan.+ Profeetta Jesaja,+ Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Näin sanoo Jehova: ’Anna ohjeet perheellesi,* sillä sinä kuolet. Sinä et parane.’”+ 2 Silloin Hiskia käänsi kasvonsa seinään päin ja alkoi rukoilla Jehovaa: 3 ”Pyydän sinua, Jehova, muistathan,+ että olen vaeltanut edessäsi uskollisesti ja olen omistautunut sinulle koko sydämestäni.*+ Olen tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.” Sitten Hiskia purskahti vuolaaseen itkuun.
4 Silloin Jesaja sai Jehovalta sanan, joka kuului: 5 ”Mene takaisin sanomaan Hiskialle:+ ’Näin sanoo Jehova, esi-isäsi Daavidin Jumala: ”Olen kuullut rukouksesi+ ja nähnyt kyyneleesi.+ Minä pidennän elämääsi 15 vuodella.*+ 6 Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä ja puolustan tätä kaupunkia.+ 7 Jehova antaa sinulle tämän merkin osoittaakseen, että Jehova toteuttaa puhumansa sanan:+ 8 Minä annan varjon, joka on laskeutunut auringon mukana Ahasin portailla,* siirtyä kymmenen porrasta taaksepäin.”’”+ Silloin aurinko siirtyi portailla taaksepäin kymmenen porrasta, jotka se oli jo laskeutunut.
9 Teksti,* jonka Juudan kuningas Hiskia kirjoitti, kun hän sairastui ja toipui sairaudestaan.
10 Minä sanoin: ”Kesken elämäni
minä joudun menemään haudan* porteista.
Jäljellä olevat vuoteni riistetään minulta.”
11 Minä sanoin: ”En saa nähdä Jahia,* Jahia elävien maassa.+
En saa enää nähdä ihmisiä,
kun olen sen paikan asukkaiden luona, jossa kaikki lakkaa olemasta.
12 Minun asumukseni on purettu ja viety minulta pois+
niin kuin paimenen teltta.
Olen käärinyt elämäni kokoon kuin kankaankutoja.
Hän leikkaa minut irti kuin loimilangat.
Päivänvalosta yön pimeyteen sinä teet minusta loppua.+
13 Minä tyynnyttelen itseäni aamuun asti.
Niin kuin leijona hän murskaa kaikki luuni.
Päivänvalosta yön pimeyteen sinä teet minusta loppua.+
Minä katson uupuneilla silmilläni korkeuteen:+
15 Mitä voin sanoa?
Hän on puhunut minulle ja toiminut.
16 ’Jehova, niiden* ansiosta jokainen elää,
niissä on henkeni elämä.
Sinä palautat terveyteni ja varjelet minut elossa.+
17 Rauhan sijasta minä tunsin suurta katkeruutta,
mutta koska olet kiintynyt minuun,
sinä varjelit minut tuhon hautakuopalta.+
Olet heittänyt kaikki syntini selkäsi taakse.*+
Ne jotka menevät hautakuoppaan, eivät voi panna toivoaan sinun uskollisuuteesi.+
19 Elävät, elävät voivat ylistää sinua
niin kuin minä voin tänä päivänä.
Isä voi kertoa pojilleen sinun uskollisuudestasi.+
20 Jehova, pelasta minut,
niin me soitamme laulujani kielisoittimilla+
kaikkina elämämme päivinä Jehovan temppelissä.’”+
21 Jesaja sanoi sitten: ”Tuokaa kuivatuista viikunoista puristettu kakku ja pankaa se paiseen päälle, jotta hän toipuisi.”+ 22 Hiskia oli kysynyt: ”Mikä on merkkinä siitä, että tulen menemään ylös Jehovan temppeliin?”+
39 Siihen aikaan Babylonin kuningas Merodak-Baladan, Baladanin poika, lähetti Hiskialle kirjeitä ja lahjan,+ sillä hän oli kuullut, että Hiskia oli ollut sairaana ja oli parantunut.+ 2 Hiskia otti miehet iloiten vastaan* ja näytti heille aarrevarastonsa+ – hopean ja kullan, balsamiöljyn ja muut arvokkaat öljyt, koko asevarastonsa ja kaiken, mitä oli hänen aarrekammioissaan. Hiskia ei jättänyt näyttämättä heille mitään, mitä hänellä oli palatsissaan ja koko hallintoalueellaan.
3 Sen jälkeen profeetta Jesaja tuli kuningas Hiskian luo ja kysyi häneltä: ”Mitä nuo miehet sanoivat, ja mistä he tulivat?” Hiskia sanoi: ”He tulivat kaukaisesta maasta, Babylonista.”*+ 4 Sitten hän kysyi: ”Mitä he näkivät palatsissasi?” Hiskia vastasi: ”He näkivät kaiken, mitä palatsissani on. Aarrekammioissani ei ollut mitään, mitä en olisi näyttänyt heille.”
5 Jesaja sanoi sitten Hiskialle: ”Kuule armeijoiden Jehovan sana: 6 ’Tulee aika, jolloin kaikki, mitä palatsissasi on, ja kaikki, mitä esi-isäsi ovat varastoineet tähän päivään mennessä, viedään Babyloniin. Mitään ei jää jäljelle.’+ Näin sanoo Jehova.+ 7 ’Omia poikiasi, jotka polveutuvat sinusta, viedään pois, ja heistä tulee hovivirkamiehiä Babylonin kuninkaan palatsiin.’”+
8 Silloin Hiskia sanoi Jesajalle: ”Jehovan sana, jonka olet puhunut, on hyvä.” Sitten hän lisäsi: ”Ainakin minun elinaikanani* on rauha ja vakaat olot.”*+
40 ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani”, sanoo teidän Jumalanne.+
2 ”Puhukaa Jerusalemille lohduttavasti*
ja julistakaa sille, että sen pakollinen palvelus on päättynyt,
että sen syyllisyys on hyvitetty.+
Jehovan kädestä se on saanut täyden* rangaistuksen kaikista synneistään.”+
Tehkää Jumalallemme suora valtatie+ aavikon halki.+
4 Jokainen laakso tulee korottaa
ja jokainen vuori ja kukkula alentaa.
Kivikkoisesta maasta on tultava tasainen
ja kuoppaisesta maasta laaksotasanko.+
6 Kuuntele! Joku sanoo: ”Huuda!”
Toinen kysyy: ”Mitä minun pitää huutaa?”
”Kaikki ihmiset ovat* vihreää ruohoa.
Koko heidän uskollinen rakkautensa on kuin niittykukka.+
Ihmiset ovat tosiaan pelkkää vihreää ruohoa.
9 Nouse korkealle vuorelle,
sinä nainen, joka tuot hyvää uutista Siionille.+
Korota ääntäsi voimakkaasti,
sinä nainen, joka tuot hyvää uutista Jerusalemille.
Korota ääntäsi, älä pelkää.
Julista Juudan kaupungeille: ”Tässä on teidän Jumalanne.”+
Hänen palkkionsa on hänen mukanaan,
ja palkka, jonka hän maksaa, on hänen edessään.+
11 Hän huolehtii laumastaan* niin kuin paimen.+
Hän kokoaa karitsat yhteen käsivarrellaan
ja kantaa niitä sylissään.
Hän ohjaa hellästi niitä, jotka imettävät poikasiaan.+
14 Kenen kanssa hän on neuvotellut saadakseen ymmärrystä?
Kuka opettaa häntä oikeuden polulla,
antaa hänelle tietoa
tai näyttää hänelle tosi ymmärryksen tien?+
15 Kansat ovat kuin sangosta tipahtava pisara,
kuin pelkkä vaa’an päälle kertynyt pölykerros.+
Hän nostaa saaria kuin ne olisivat pölyhiukkasia.
16 Edes Libanon ei riitä pitämään tulta palamassa,*
eivätkä sen villieläimet riitä polttouhriksi.
17 Kaikki kansat ovat hänen edessään olemattomia.+
Hän ei pidä niitä minään, ne ovat hänelle tyhjän veroisia.+
18 Keneen te voitte verrata Jumalaa?+
Mitä hänen kaltaistaan voitte asettaa hänen rinnalleen?+
20 Hän valitsee puun, jonka antaa lahjoitukseksi,+
puun, joka ei lahoa.
Hän etsii taitavan käsityöläisen
veistämään jumalankuvan, joka ei kaadu.+
21 Ettekö tiedä?
Ettekö ole kuulleet?
Eikö teille ole kerrottu alusta asti?
Ettekö ole ymmärtäneet maan perustusten laskemisesta lähtien?+
Hän levittää taivaan kuin hienon harson
ja pingottaa sen kuin teltan asuttavaksi.+
23 Hän alentaa korkeat virkamiehet olemattomiksi
ja tekee maan tuomareista* tyhjän veroisia.
24 Heitä on tuskin istutettu,
heitä on tuskin kylvetty,
he ovat tuskin ehtineet juurtua maahan,
kun heihin puhalletaan ja he kuivuvat
ja tuuli vie heidät mennessään kuin oljenkorret.+
25 ”Keneen voitte verrata minua? Kuka on minun vertaiseni?” sanoo Pyhä.
26 ”Kohottakaa katseenne taivaaseen ja katsokaa.
Kuka nämä on luonut?+
Hän, joka käskee koko niiden armeijaa ja laskee ne yksitellen.
Hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.+
Hänen suuren dynaamisen energiansa ja kunnioitusta herättävän voimansa+ vuoksi
niistä ei puutu yhtäkään.
27 Miksi sinä, Jaakob, sanot näin ja sinä, Israel, julistat näin:
’Minun tieni on salassa Jehovalta,
enkä saa oikeutta Jumalalta’?+
28 Etkö tiedä? Etkö ole kuullut?
Jehova, maan äärten Luoja, on Jumala halki ikuisuuden.+
Hän ei koskaan väsy eikä uuvu.+
Hänen ymmärryksensä on tutkimaton.*+
30 Pojat väsyvät ja uupuvat,
ja nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat,
31 mutta ne, jotka panevat toivonsa Jehovaan, saavat uutta voimaa.
He kohoavat korkeuksiin kuin kotkat siivillään.+
He juoksevat eivätkä uuvu,
he vaeltavat eivätkä väsy.”+
41 ”Kuunnelkaa minua hiljaa,* te saaret.
Kerätkööt kansat voimansa,
tulkoot ja puhukoot sitten.+
Kokoontukaamme yhteen käymään oikeutta.
2 Kuka on herättänyt jonkun auringonnoususta*+
ja kutsunut hänet jalkojensa juureen* jakamaan oikeutta*
antaakseen kansat hänen käsiinsä
ja pannakseen hänet alistamaan kuninkaat?+
Kuka tekee heistä tomua hänen miekkansa edessä,
kuin tuulen lennättämiä oljenkorsia hänen jousensa edessä?
3 Hän ajaa heitä takaa, kulkee esteettä
poluilla, joille hänen jalkansa eivät ole ennen astuneet.
4 Kuka on toiminut ja tehnyt tämän,
kutsunut esiin sukupolvet alusta asti?
5 Saaret ovat nähneet sen ja alkaneet pelätä.
Maan ääret ovat alkaneet vapista.
He kokoontuvat yhteen ja tulevat esiin.
6 Kaikki auttavat toinen toistaan,
ja jokainen sanoo veljelleen: ”Ole luja.”
7 Käsityöläinen vahvistaa kultaseppää,+
ja se, joka tasoittaa pajavasaralla,
vahvistaa sitä, joka takoo alasimen ääressä.
Hän sanoo juotoksesta: ”Se on hyvä.”
Sitten se kiinnitetään nauloilla, ettei se kaatuisi.
8 ”Mutta sinä, Israel, olet palvelijani,+
sinä, Jaakob, jonka olen valinnut,+
ystäväni Abrahamin jälkeläinen,*+
9 sinä, jonka otin maan ääristä,+
ja sinä, jonka kutsuin sen kaukaisimmista osista.
10 Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi.+
Älä ole huolissasi, sillä minä olen sinun Jumalasi.+
Minä vahvistan sinua. Minä varmasti autan sinua.+
Minä todella pidän sinusta kiinni oikeudenmukaisuuden* oikealla kädelläni.’
11 Kaikki, jotka raivostuvat sinulle, häpäistään ja nöyryytetään.+
Niistä, jotka taistelevat sinua vastaan, tehdään loppu, ja he tuhoutuvat.+
12 Sinä etsit niitä, jotka kamppailevat sinua vastaan, mutta et löydä heitä.
Sinua vastaan sotivista tulee kuin olematonta, kuin ei mitään.+
13 Minä, sinun Jumalasi Jehova, tartun oikeaan käteesi,
minä, joka sanon sinulle: ’Älä pelkää. Minä autan sinua.’+
14 Älä pelkää, Jaakob, sinä mato,*+
sinä Israelin kansa. Minä autan sinua”, julistaa Jehova, sinun Lunastajasi,+ Israelin Pyhä.
15 ”Minä olen tehnyt sinusta puimareen,+
uuden kaksiteräisen puimalaitteen.
Sinä poljet vuoret maahan ja murskaat ne
ja teet kukkuloista kuin akanoita.
16 Sinä viskaat ne ilmaan,
ja tuuli vie ne pois,
myrskytuuli levittää ne ympäriinsä.
17 ”Puutteenalaiset ja köyhät etsivät vettä, mutta sitä ei ole.
Heidän kielensä on janosta kuiva.+
Minä, Jehova, vastaan heille.+
Minä, Israelin Jumala, en hylkää heitä.+
Minä muutan erämaan kaislikkoiseksi vesilammikoksi
ja vedettömän maan vesilähteiksi.+
19 Aavikolle minä istutan setrin,
akasian, myrtin ja männyn.+
Aavikkotasangolle minä istutan katajan
yhdessä saarnen ja sypressin kanssa,+
20 jotta kaikki ihmiset näkisivät, tietäisivät,
ottaisivat huomioon ja ymmärtäisivät,
että Jehovan käsi on tehnyt tämän
ja Israelin Pyhä on saanut tämän aikaan.”+
21 ”Esitelkää asianne”, sanoo Jehova.
”Esittäkää perusteenne”, sanoo Jaakobin Kuningas.
22 ”Esittäkää todisteet ja kertokaa meille, mitä tulee tapahtumaan.
tai ilmoittakaa meille, mitä on tulossa.+
23 Kertokaa meille, mitä tapahtuu tulevaisuudessa,
jotta tietäisimme, että olette jumalia.+
Tehkää jotain, hyvää tai pahaa,
jotta voisimme hämmästellä nähdessämme sen.+
24 Tehän olette olematonta,
eikä saavutuksenne ole mitään.+
Jokainen, joka teidät valitsee, on inhottava.+
25 Olen herättänyt erään pohjoisesta, ja hän tulee.+
26 Kuka tästä on kertonut alusta lähtien, niin että tietäisimme,
tai menneisyydestä lähtien, niin että voisimme sanoa: ’Hän on oikeassa’?+
Sitä ei ole ilmoittanut kukaan!
Kukaan ei ole julistanut sitä!
Kukaan ei ole kuullut teiltä mitään!”+
27 Minä sanoin ensimmäisenä Siionille: ”Katso! Täällä he ovat!”,+
ja minä lähetän hyvän uutisen viejän Jerusalemiin.+
28 Minä katselin, eikä ollut ketään,
kukaan heidän joukossaan ei voinut neuvoa.
Pyysin heiltä toistuvasti vastausta.
29 He kaikki ovat harhaa.*
Heidän tekonsa eivät ole mitään.
Heidän metalliset jumalankuvansa* ovat tuulta ja tyhjää.+
42 Katso! Palvelijani,+ jota tuen!
Valittuni,+ jonka olen* hyväksynyt!+
Hän tuo oikeuden uskollisesti.+
4 Hän ei himmene eikä muserru vaan saa oikeuden toteutumaan maan päällä,+
ja saaretkin odottavat hänen lakiaan.*
5 Näin sanoo tosi Jumala, Jehova,
Hän, joka loi taivaan ja jännitti sen,+
joka levitti auki maan ja sen, mitä se tuottaa,+
joka antaa hengityksen sen päällä oleville ihmisille+
ja hengen sen päällä vaeltaville:+
6 ”Minä, Jehova, olen vanhurskaudessani* kutsunut sinut,
olen tarttunut sinun käteesi.
Minä suojelen sinua ja annan sinut kansalle liitoksi+
ja kansakunnille valoksi,+
7 jotta avaisit sokeat silmät,+
toisit vangin pois tyrmästä
ja pimeydessä istuvat vankilasta.+
8 Minä olen Jehova. Se on minun nimeni.
Minä en anna kunniaani kenellekään muulle*
enkä minulle kuuluvaa ylistystä veistetyille jumalankuville.+
9 Katsokaa, ensimmäiset asiat ovat toteutuneet.
Nyt minä ilmoitan uusia.
Ennen kuin ne orastavat, minä kerron niistä teille.”+
10 Laulakaa Jehovalle uusi laulu,+
ylistyslaulu hänelle maan ääristä,+
te, jotka menette merelle, ja kaikki, mitä meressä on,
te saaret ja niiden asukkaat.+
Riemuitkoot kallioisten seutujen asukkaat suureen ääneen.
Huutakoot ihmiset vuorten huipulta.
12 Antakoot he kunnian Jehovalle
ja ylistäkööt häntä saarilla.+
13 Jehova lähtee liikkeelle kuin voimakas mies.+
Hän nostattaa intoaan kuin soturi.+
Hän huutaa, hän kohottaa sotahuudon.
Hän osoittaa olevansa vihollisiaan voimakkaampi.+
14 ”Olen ollut kauan hiljaa.
Olen pysynyt vaiti ja hillinnyt itseni.
Niin kuin synnyttävä nainen
minä tulen voihkimaan, huohottamaan ja puuskuttamaan samanaikaisesti.
15 Minä autioitan vuoret ja kukkulat
ja kuivatan kaiken niiden kasvillisuuden.
16 Minä johdatan sokeita tiellä, jota he eivät tunne,+
ja panen heidät kulkemaan vierailla poluilla.+
Tämän minä teen heidän hyväkseen, enkä hylkää heitä.”
17 Ne, jotka luottavat veistettyihin jumalankuviin,
ne, jotka sanovat metallipatsaille:* ”Te olette meidän jumaliamme”,
käännytetään takaisin perin pohjin häpäistyinä.+
18 Kuunnelkaa, te kuurot,
katsokaa ja nähkää, te sokeat.+
19 Kuka on sokea, ellei minun palvelijani,
yhtä kuuro kuin viestinviejä, jonka minä lähetän?
Kuka on yhtä sokea kuin se, joka on palkittu,
yhtä sokea kuin Jehovan palvelija?+
20 Sinä näet paljon, mutta et kiinnitä siihen huomiota.
Sinä avaat korvasi, mutta et kuuntele.+
22 Mutta tämä on ryöstetty ja rosvottu kansa.+
Heidät kaikki on vangittu kuoppiin ja kätketty vankiloihin.+
Heidät on ryöstetty, eikä kukaan pelasta heitä,+
rosvottu, eikä kukaan sano: ”Tuo heidät takaisin!”
23 Kuka teistä kuulee tämän?
Kuka kiinnittää tähän huomiota ja kuuntelee tulevien aikojen varalta?
24 Kuka on antanut Jaakobin rosvojen käsiin
ja Israelin ryöstäjille?
Eikö juuri Jehova, hän, jota vastaan me olemme tehneet syntiä?
25 Siksi hän vuodatti heidän päälleen vihaa,
suuttumustaan ja sodan ankaruutta.+
Se tuhosi kaiken heidän ympäriltään, mutta he eivät kiinnittäneet siihen huomiota.+
Se leimahti heitä vastaan, mutta he eivät välittäneet siitä.+
43 Näin sanoo Jehova,
joka on luonut sinut, Jaakob, ja muodostanut sinut, Israel:+
”Älä pelkää, sillä olen lunastanut sinut.+
Olen kutsunut sinut nimeltä.
Sinä kuulut minulle.
Kun kuljet tulen läpi, sinä et pala
eikä liekki polta sinua.
3 Minä olen sinun Jumalasi Jehova,
Israelin Pyhä, Pelastajasi.
Olen antanut lunnaiksi sinusta Egyptin,
korvaukseksi sinusta Etiopian ja Seban.
Siksi minä annan kansoja sinun sijastasi
ja kansakuntia korvaukseksi sinun elämästäsi.
5 Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi.+
6 Minä sanon pohjoiselle: ’Anna heidät takaisin!’+
ja etelälle: ’Älä pidättele heitä.
Tuo poikani kaukaa ja tyttäreni maan ääristä.+
7 Tuo jokainen, jota kutsutaan minun nimelläni+
ja jonka olen luonut omaksi kunniakseni,
jokainen, jonka olen muodostanut ja tehnyt.’+
8 Tuo esiin kansa, joka on sokea, vaikka sillä on silmät,
ja joka on kuuro, vaikka sillä on korvat.+
9 Kokoontukoot kaikki kansakunnat,
ja koottakoon kansat yhteen.+
Kuka niiden keskuudessa voi kertoa tällaista?
Voimmeko kuulla niiltä ensimmäisiä asioita?*+
Tuokoot todistajansa osoittaakseen olevansa oikeassa,
tai kuulkoot ja sanokoot: ’Se on totuus!’”+
10 ”Te olette minun todistajiani”,+ julistaa Jehova,
”palvelijani, jonka olen valinnut,+
jotta te tuntisitte minut, uskoisitte* minuun
ja ymmärtäisitte, että minä olen sama.+
Ennen minua ei ollut muodostettu yhtään Jumalaa,
eikä minun jälkeeni ole ollut ketään.+
11 Minä – minä olen Jehova,+ eikä minun lisäkseni ole ketään pelastajaa.”+
12 ”Minä olen julistanut, pelastanut ja tehnyt tunnetuksi,
kun keskuudessanne ei ollut yhtään vieraiden kansojen jumalaa.+
Niinpä te olette minun todistajiani”, julistaa Jehova, ”ja minä olen Jumala.+
Kun minä toimin, kuka voi estää sen?”+
14 Näin sanoo Jehova, teidän Lunastajanne,+ Israelin Pyhä:+
”Teidän tähtenne minä lähetän armeijan Babyloniin ja poistan kaikki porttien salvat,+
ja laivoissaan olevat kaldealaiset huutavat hädissään.+
15 Minä olen Jehova, teidän Pyhänne,+ Israelin Luoja,+ teidän Kuninkaanne.”+
16 Näin sanoo Jehova,
hän, joka tekee tien meren poikki
ja kulkutien jopa myrskyävien vesien halki,+
17 hän, joka tuo esiin sotavaunut ja hevoset,+
armeijan ja voimakkaat soturit:
”Siellä he makaavat eivätkä nouse.+
He tukahtuvat, heidät sammutetaan kuin palava lampunsydän.”
18 ”Älkää muistelko entisiä
älkääkä eläkö menneessä.
19 Katsokaa! Minä teen uutta.+
Se orastaa jo.
Ettekö huomaa sitä?
20 Maan villieläimet antavat minulle kunniaa,
sakaalit ja strutsit,
koska minä annan vettä erämaahan,
jokia aavikolle+
kansani, valittuni,+ juotavaksi,
21 kansan, jonka olen muodostanut itseäni varten,
jotta se ylistäisi minua.+
23 Sinä et ole tuonut minulle lampaita kokonaispolttouhreiksi
etkä ole antanut teurasuhreja ylistyksekseni.
Minä en ole pakottanut sinua tuomaan minulle lahjaa
enkä ole uuvuttanut sinua vaatimalla suitsutuspihkaa.+
24 Sinä et ole ostanut minulle rahoillasi tuoksuruokoa*
etkä ole tehnyt minusta tyytyväistä teurasuhriesi rasvalla.+
Sen sijaan olet kuormittanut minua synneilläsi
ja uuvuttanut minua rikkomuksillasi.+
26 Muistuta minua. Käydään keskenämme oikeutta.
Esitä omat perusteesi todistaaksesi, että olet oikeassa.
28 Niinpä minä häpäisen pyhän paikan ruhtinaat,
luovutan Jaakobin tuhottavaksi
ja annan Israelin joutua pilkattavaksi.+
44 Kuuntele nyt, palvelijani Jaakob,
ja sinä, Israel, jonka olen valinnut.+
2 Näin sanoo Jehova,
hän, joka on tehnyt ja muodostanut sinut,+
hän, joka on auttanut sinua kohdusta* asti:
4 He versovat kuin vihreän ruohon seassa,+
kuin poppelit vesivirtojen varrella.
5 Yksi sanoo: ”Minä kuulun Jehovalle.”+
Toinen kutsuu itseään Jaakobin nimellä.
Joku taas kirjoittaa käteensä ”Jehovalle kuuluva”
ja ottaa nimekseen Israelin nimen.’
’Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen.+
Ei ole muuta Jumalaa kuin minä.+
7 Kuka on minun kaltaiseni?+
Huutakoon hän, kertokoon ja todistakoon sen minulle!+
Siitä saakka kun minä perustin muinaisen kansan,
kertokoot he sekä sen, mitä on edessä,
että sen, mitä vielä tapahtuu.
8 Älkää olko kauhuissanne
älkääkä lamaantuko pelosta.+
Enkö ole kertonut jokaiselle teistä etukäteen ja ilmoittanut sitä?
Te olette minun todistajiani.+
Onko muuta Jumalaa kuin minä?
Ei, ei ole muuta Kalliota.+ En tiedä ketään.’”
9 Ne jotka veistävät jumalankuvia, eivät ole mitään,
eikä heidän arvokkaina pitämistään töistä ole mitään hyötyä.+
Tekijöidensä todistajina ne* eivät näe mitään eivätkä tiedä mitään,+
ja siksi niiden tekijät joutuvat häpeään.+
11 Kaikki hänen kumppaninsa joutuvat häpeään!+
Käsityöläiset ovat vain ihmisiä.
Kokoontukoot he kaikki ja asettukoot paikoilleen.
He kauhistuvat ja joutuvat yhdessä häpeään.
12 Seppä työstää työkalullaan rautaa hiilten ääressä.
Hän muokkaa sitä vasaroilla,
työstää sitä voimakkaalla kädellään.+
Sitten hänelle tulee nälkä ja hänen voimansa hupenevat.
Hän ei juo vettä, ja hän väsyy.
13 Puunveistäjä jännittää mittanuoran ja tekee hahmotelman punaliidulla.
Hän työstää puuta kaapimella ja hahmottelee sitä harpilla.
14 Yhden työnä on kaataa setrejä.
Hän valitsee tietyn puulajin, tammen,
ja antaa sen kasvaa vahvaksi metsän puiden joukossa.+
Hän istuttaa laakeripuun, ja sade saa sen kasvamaan.
15 Sitten siitä tulee ihmiselle polttopuuta.
Hän käyttää osan siitä lämmitelläkseen.
Hän tekee tulen ja paistaa leipää.
Mutta hän tekee siitä myös jumalan ja palvoo sitä.
Hän veistää siitä kuvan ja kumartuu sen eteen.+
16 Puolet puusta hän polttaa.
Hän paahtaa sen päällä lihan, jonka hän syö, ja tulee kylläiseksi.
Hän myös lämmittelee ja sanoo:
”Onpa tässä tulen äärellä mukavan lämmin!”
17 Mutta lopusta hän tekee jumalan, veistää kuvan.
Hän kumartaa ja palvoo sitä.
Hän rukoilee sitä ja sanoo:
”Pelasta minut, sillä sinä olet minun jumalani.”+
18 He eivät tiedä mitään eivätkä käsitä mitään,+
koska heidän silmänsä ovat tiukasti ummessa eivätkä he voi nähdä
eikä heidän sydämensä ymmärrä mitään.
19 Kukaan ei mieti sydämessään
eikä kenelläkään ole tietoa eikä ymmärrystä, niin että hän sanoisi:
”Puolet siitä olen polttanut,
ja sen hiilillä olen paistanut leipää ja paahtanut lihaa syötäväksi.
Pitäisikö minun siis tehdä sen lopusta jotain inhottavaa?+
Pitäisikö minun palvoa puupölkkyä?”*
20 Hän elää tuhkalla.
Hänen oma petetty sydämensä on johtanut hänet harhaan.
Hän ei pysty pelastamaan itseään, eikä hän sano:
”Eikö se, mikä minulla on oikeassa kädessäni, ole pelkkää valhetta?”
21 ”Muista nämä asiat, Jaakob, ja sinä, Israel,
sillä sinä olet minun palvelijani.
Minä olen muodostanut sinut, ja sinä olet minun palvelijani.+
Minä en unohda sinua, Israel.+
22 Minä peitän sinun rikkomuksesi niin kuin pilvellä+
ja sinun syntisi niin kuin sankalla pilvellä.
Palaa luokseni, sillä minä lunastan sinut.+
23 Iloitkaa, te taivaat,
sillä Jehova on ryhtynyt toimeen!
Huutakaa riemusta, te maan syvyydet!
Huutakaa ilosta, te vuoret,+
sinä metsä ja kaikki sinun puusi!
Jehova on lunastanut Jaakobin,
ja Israelin välityksellä hän osoittaa loistonsa.”+
24 Näin sanoo Jehova, sinun Lunastajasi,+
joka muodosti sinut ollessasi kohdussa:
”Minä olen Jehova, joka olen tehnyt kaiken.
Kuka oli kanssani?
25 Minä teen tyhjänpuhujien* merkeistä turhia
ja panen ennustajat toimimaan kuin typerät,+
saan viisaat hämmentymään
ja muutan heidän tietonsa tyhmyydeksi.+
26 Minä toteutan palvelijani sanan
ja täytän viestinviejieni kaikki ennustukset,+
sanon Jerusalemista: ’Se asutetaan’+
ja Juudan kaupungeista: ’Ne rakennetaan uudelleen,+
ja minä korjaan sen rauniot.’+
27 Minä sanon syville vesille: ’Haihtukaa,
ja minä kuivatan kaikki jokesi.’+
28 Minä sanon Kyyroksesta:+ ’Hän on minun paimeneni,
ja hän toteuttaa täysin kaiken, mitä tahdon.’+
Minä sanon Jerusalemista: ’Se rakennetaan uudelleen’
ja temppelistä: ’Sinun perustuksesi lasketaan.’”+
45 Näin sanoo Jehova voidellulleen Kyyrokselle,+
jonka oikeaan käteen olen tarttunut+
alistaakseni kansoja hänen edessään,+
riisuakseni kuninkaita aseista,*
avatakseni hänelle kaksoisovet,
niin ettei portteja suljeta:
Kupariovet minä murran rikki,
ja rautasalvat hakkaan irti.+
3 Minä annan sinulle pimeässä olevat aarteet
ja piilopaikoissa olevat kätketyt aarteet,+
jotta tietäisit, että minä olen Jehova,
Israelin Jumala, joka kutsun sinua nimeltä.+
4 Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin tähden
minä kutsun sinua nimeltä.
Minä annan sinulle kunnianimen, vaikka et ole tuntenut minua.
5 Minä olen Jehova, eikä ole ketään muuta.
Ei ole muuta Jumalaa kuin minä.+
Minä vahvistan sinua,* vaikka et ole tuntenut minua,
6 jotta sieltä, mistä aurinko nousee, sinne, mihin se laskee,*
ihmiset tietäisivät,
ettei ole ketään minun lisäkseni.+
Minä olen Jehova, eikä ole ketään muuta.+
7 Minä muodostan valon+ ja luon pimeyden,+
teen rauhan+ ja aiheutan onnettomuuden.+
Minä, Jehova, teen kaiken tämän.
Avautukoon maa ja tuottakoon hedelmänä pelastusta,
Minä, Jehova, olen luonut sen.”
9 Voi sitä, joka kiistelee Tekijänsä* kanssa,
sillä hän on vain saviastianpalanen
toisten maassa olevien saviastianpalasten joukossa!
Sanoisiko savi savenvalajalle:* ”Mitä olet tekemässä?”+
Tai sanoisiko työsi: ”Hänellä ei ole käsiä”?*
10 Voi sitä, joka sanoo isälle: ”Minkä isä sinusta tulee?”
ja naiselle: ”Mitä sinä synnytät?”*
11 Näin sanoo Jehova, Israelin Pyhä,+ joka hänet muodosti:
”Tekö kyseenalaistaisitte sen, mitä minä sanon tulevista asioista,
ja antaisitte minulle poikiani+ ja kätteni töitä koskevia käskyjä?
12 Minä olen tehnyt maan+ ja luonut sen päälle ihmisen.+
Juuri hän rakentaa kaupunkini+
ja vapauttaa pakkosiirtolaiseni+ ilman maksua tai lahjusta”,+ sanoo armeijoiden Jehova.
14 Näin sanoo Jehova:
”Egyptin tuotto* ja Etiopian kauppatavara* sekä kookkaat sabalaiset
tulevat luoksesi ja jäävät omiksesi.
He kulkevat sinun perässäsi kahleissa.
He tulevat luoksesi ja kumartuvat eteesi.+
He sanovat sinulle rukoillen: ’Jumala on todellakin sinun kanssasi.+
Ei ole ketään muuta, ei ole toista Jumalaa.’”
15 Sinä olet tosiaan Jumala, joka kätkeydyt,
sinä Israelin Jumala, joka pelastat.+
16 Heidät kaikki häpäistään ja nöyryytetään.
Kaikki epäjumalien tekijät lähtevät pois häpäistyinä.+
17 Jehova kuitenkin pelastaa Israelin ikuisiksi ajoiksi.+
Teitä ei ikinä häpäistä eikä nöyryytetä.+
18 Näin sanoo Jehova,
taivaan Luoja,+ tosi Jumala,
hän, joka muodosti maan, teki sen ja asetti sen lujasti paikalleen,+
hän, joka ei luonut sitä turhaan* vaan teki sen asumista varten:+
”Minä olen Jehova, eikä ole ketään muuta.
19 Minä en puhunut salassa,+ pimeässä maassa,
en sanonut Jaakobin jälkeläisille:*
’Etsikää minua aivan turhaan.’
Minä olen Jehova, joka puhun sitä, mikä on oikein,* ja kerron, mikä on totta.+
20 Kokoontukaa ja tulkaa.
Kerääntykää yhteen, te kansoista pakoon päässeet.+
Ne, jotka kantavat veistettyjä jumalankuvia
ja rukoilevat jumalaa, joka ei voi heitä pelastaa, eivät tiedä mitään.+
21 Puhukaa ja esittäkää asianne.
Neuvotelkoot he yhdessä.
Kuka on ennustanut tämän kauan sitten
ja ilmoittanut sen jo menneisyydessä?
Enkö minä, Jehova?
22 Kääntykää minun puoleeni ja pelastukaa,+ kaikki te maan äärissä asuvat,
sillä minä olen Jumala eikä ole ketään muuta.+
että minun edessäni jokainen polvi taipuu,
jokainen kieli vannoo uskollisuutta+
24 ja sanoo: ’Varmasti Jehova tekee aina sitä, mikä on oikein,* ja hän on voimakas.
Kaikki, jotka raivostuvat hänelle, tulevat hänen eteensä häpeissään.
25 Jehovan avulla kaikki Israelin jälkeläiset osoittautuvat* olevan oikeassa,+
ja hänestä he tulevat ylpeilemään.’”
46 Bel kumartuu,+ Nebo painuu kumaraan.
Niiden epäjumalankuvat lastataan eläinten, juhtien, selkään+
kuin matkatavarat, jotka kuormittavat väsyneitä eläimiä.
2 Ne molemmat painuvat kumaraan ja kumartuvat.
Kuormia* ne eivät voi pelastaa,
ja ne itse menevät vankeuteen.
3 ”Kuunnelkaa minua, Jaakobin jälkeläiset ja kaikki Israelin kansasta jäljelle jääneet,+
te, joita olen tukenut syntymästä asti ja kantanut kohdusta saakka.+
4 Olen sama silloinkin, kun teistä tulee vanhoja.+
Minä kannan teitä vielä silloin, kun hiuksenne ovat harmaantuneet.
Minä kannattelen ja kannan teitä ja pelastan teidät niin kuin tähänkin asti.+
5 Keneen te vertaatte minua ja kenen kaltaisena pidätte minua?+ Keneen te rinnastatte minut,
ikään kuin muistuttaisimme toisiamme?+
6 Jotkut syytävät kultaa kukkarostaan,
punnitsevat hopeaa vaa’alla.
He palkkaavat sepän, ja hän tekee siitä jumalan.+
He heittäytyvät maahan kasvoilleen palvomaan* sitä.+
7 He nostavat sen olalleen,+
kantavat sitä ja asettavat sen paikalleen, ja siinä se pysyy liikkumatta.
Se ei siirry paikaltaan.+
He huutavat sille, mutta se ei vastaa,
se ei voi pelastaa ketään ahdingosta.+
8 Muistakaa tämä ja olkaa rohkeita.
Suhtautukaa tähän vakavasti, te väärintekijät.
9 Muistakaa menneitä* asioita muinaisista ajoista asti,
muistakaa, että minä olen Jumala* eikä ole toista.
Minä olen Jumala, eikä ole ketään minun kaltaistani.+
Sen, minkä olen puhunut, minä teen.
Sen, minkä olen päättänyt, minä toteutan.+
Minä annan pelastuksen Siionissa, annan loistoni Israelille.”+
47 Astu alas ja istu tomuun,
Babylonin neitsyttytär.+
Istuudu maahan, missä ei ole valtaistuinta,+
kaldealaisten tytär,
sillä sinua ei enää koskaan sanota hienoksi ja hemmotelluksi.
2 Ota käsimylly ja jauha jauhoja.
Poista huntusi.
Riisu hameesi ja paljasta sääresi.
Ylitä joet.
3 Sinun alastomuutesi tullaan näkemään.
Häpeäsi paljastetaan.
Minä kostan,+ eikä kukaan voi estää minua.*
5 Istu hiljaa ja mene pimeyteen,
kaldealaisten tytär.+
6 Minä vihastuin kansaani.+
Sinä et kuitenkaan osoittanut heille armoa.+
Vanhuksiakin sinä kuormitit raskaalla ikeellä.+
7 Sinä sanoit: ”Minä olen valtiatar* ikuisesti.”+
Sinä et suhtautunut näihin asioihin vakavasti,
et miettinyt lopputulosta.
8 Kuule nyt tämä, sinä, joka rakastat nautintoja,+
joka istut turvassa ja ajattelet itseksesi:
”Minä olen ainoa, eikä ole ketään muuta!+
Minusta ei tule leskeä,
enkä koskaan menetä lapsiani.”+
9 Nämä kaksi asiaa kohtaavat sinua kuitenkin äkkiä, yhtenä päivänä:+
lasten menetys ja leskeys.
Ne kohtaavat sinua täydellä voimalla+
monenlaisen noituutesi ja kaikkien voimakkaiden loitsujesi takia.*+
10 Sinä luotit pahuuteesi.
Sinä sanoit: ”Kukaan ei näe minua.”
Viisautesi ja tietosi ovat johtaneet sinut harhaan,
ja sinä sanot itseksesi: ”Minä olen ainoa, eikä ole ketään muuta!”
11 Sinua kuitenkin kohtaa onnettomuus,
eikä mikään manauksistasi estä sitä.*
Vastoinkäymiset tulevat osaksesi, etkä voi välttää niitä.
Sinua kohtaa yhtäkkinen tuho, jollaista et ole koskaan kokenut.+
12 Jatka vain loitsuinesi ja monenlaisine noituuksinesi,+
joiden hyväksi olet nähnyt vaivaa nuoruudestasi asti.
Ehkä niistä on sinulle hyötyä,
ehkä voit herättää ihmisissä pelkoa.
13 Lukuisat neuvonantajasi ovat uuvuttaneet sinut.
Nouskoot he nyt pelastamaan sinut,
nuo, jotka palvovat taivasta,* jotka tähyilevät tähtiä,+
jotka uusienkuiden aikaan ilmoittavat,
mitä sinulle tulee tapahtumaan.
14 He ovat kuin oljenkorsia.
Tuli polttaa heidät.
He eivät pysty pelastamaan itseään liekeiltä.
Se ei ole hiillos, joka lämmittää,
eikä nuotio, jonka edessä istutaan.
15 Sellaisia tulee sinulle lumoojistasi,
joiden kanssa olet uurastanut nuoruudestasi lähtien.
He harhailevat kukin eri suuntaan.*
Kukaan ei sinua pelasta.+
48 Kuulkaa tämä, Jaakobin jälkeläiset,
te, jotka kutsutte itseänne Israelin nimellä+
ja olette tulleet Juudan vesistä,*
te, jotka vannotte Jehovan nimeen+
ja huudatte avuksi Israelin Jumalaa,
2 He kutsuvat itseään pyhän kaupungin mukaan+
ja turvautuvat Israelin Jumalaan,+
jonka nimi on armeijoiden Jehova.
3 ”Kerroin menneet* asiat jo kauan sitten.
Ne lähtivät omasta suustani,
ja minä ilmoitin ne.+
Äkkiä minä ryhdyin toimiin, ja ne toteutuivat.+
4 Koska tiesin, kuinka itsepäinen olet
– että niskasi on rautaa ja otsasi kuparia –+
5 kerroin kaiken sinulle jo kauan sitten.
Ennen kuin se tapahtui, ilmoitin sen sinulle,
ettet voisi sanoa: ’Epäjumalani on tehnyt tämän,
veistetty kuvani ja metallinen kuvani* ovat antaneet tästä käskyn.’
6 Sinä olet kuullut ja nähnyt kaiken tämän.
Etkö julista sitä?+
Tästä lähtien ilmoitan sinulle uusia asioita,+
varjeltuja salaisuuksia, joita et ole tiennyt.
7 Niitä luodaan nyt, niitä ei ole luotu kauan sitten
– asioita, joista et ole kuullut ennen tätä päivää –
niin ettet voi sanoa: ’Minä tiedän ne jo.’
8 Ei, sinä et ole kuullut+ etkä tiennyt,
eivätkä korvasi ole olleet auki menneisyydessä.
9 Nimeni tähden minä kuitenkin hillitsen suuttumukseni,+
omaksi kunniakseni minä hillitsen itseni
enkä hävitä sinua.+
10 Olen puhdistanut sinut, mutta en niin kuin hopeaa.+
Olen koetellut sinua* ollessasi ahdistuksen sulatusuunissa.+
11 Itseni tähden, itseni tähden tulen toimimaan,+
sillä kuinka voisin sallia sen, että minua häpäistään?+
Minä en anna kunniaani kenellekään muulle.*
12 Kuuntele minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka olen kutsunut.
Minä olen sama.+ Minä olen ensimmäinen, ja minä olen myös viimeinen.+
Kun minä kutsun niitä, ne astuvat esiin yhdessä.
14 Kokoontukaa, te kaikki, ja kuunnelkaa.
Kuka niistä* on ilmoittanut nämä?
Jehova on rakastanut häntä.+
15 Minä olen puhunut ja kutsunut hänet.+
Olen tuonut hänet, ja hän menestyy siinä, mitä tekee.+
16 Tulkaa lähelleni ja kuulkaa tämä.
Alun alkaenkaan en ole puhunut salassa.+
Siitä lähtien kun se tapahtui, olen ollut siellä.”
Nyt suvereeni Herra Jehova on lähettänyt minut ja henkensä.
17 Näin sanoo Jehova, sinun Lunastajasi, Israelin Pyhä:+
”Minä, Jehova, olen sinun Jumalasi,
ja minä opetan sinua elämään tavalla, josta on sinulle hyötyä,*+
ja opastan sinua tiellä, jota sinun tulee vaeltaa.+
18 Kunpa kiinnittäisit huomiota minun käskyihini!+
Heidän nimeään ei koskaan poistettaisi eikä hävitettäisi minun edestäni.”
20 Lähtekää Babylonista!+
Paetkaa kaldealaisten luota!
Kertokaa siitä iloiten! Julistakaa se!+
Ilmoittakaa se maan ääriin saakka.+
Sanokaa: ”Jehova on lunastanut palvelijansa Jaakobin.+
21 Heidän ei tullut jano, kun hän johdatti heidät hävitettyjen paikkojen halki.+
Hän sai veden virtaamaan heille kalliosta.
Hän halkaisi kallion ja sai veden ryöppyämään siitä.”+
22 ”Pahoilla ei ole rauhaa”, sanoo Jehova.+
49 Kuunnelkaa minua, te saaret,
ja kuulkaa, te kaukaiset kansat.+
Jehova kutsui minut ennen syntymääni.*+
Hän on kutsunut minua nimeltä siitä lähtien kun olin äitini kohdussa.
2 Hän teki suustani kuin terävän miekan.
Hän kätki minut kätensä varjoon.+
Hän teki minusta hiotun nuolen
ja piilotti minut nuolikoteloonsa.
4 Minä kuitenkin sanoin: ”Olen uurastanut suotta.
Olen kuluttanut voimani tyhjän takia, turhaan.
5 Nyt Jehova, joka muodosti minut palvelijakseen ollessani kohdussa,
on käskenyt minua palauttamaan Jaakobin luokseen,
jotta Israel koottaisiin hänen luokseen.+
Minut saatetaan kunniaan Jehovan silmissä,
ja silloin Jumalastani on tullut voimani.
6 Hän sanoi: ”Ei riitä, että sinä olet minun palvelijani
saattaaksesi ennalleen Jaakobin heimot
ja tuodaksesi takaisin Israelista eloon jääneet.
7 Jehova, Israelin Lunastaja, hänen Pyhänsä,+ sanoo halveksitulle,+ kansan inhoamalle, hallitsijoiden palvelijalle, näin:
”Kuninkaat tulevat näkemään ja nousemaan
ja ruhtinaat kumartumaan
Jehovan takia, joka on uskollinen,+
Israelin Pyhän, joka on valinnut sinut.”+
8 Näin sanoo Jehova:
”Hyväntahtoisuuden* aikaan minä vastasin sinulle,+
ja pelastuksen päivänä minä autoin sinua.+
Minä suojelin sinua antaakseni sinut kansalle liitoksi,+
palauttaakseni maan ennalleen,
antaakseni heidän haltuunsa heidän autioituneet perintöalueensa,+
9 sanoakseni vangeille: ’Astukaa ulos!’+
ja pimeydessä oleville:+ ’Tulkaa esiin!’
Teiden varsilla he syövät,
kaikilla tallatuilla poluilla* on heidän laitumensa.
11 Minä teen kaikista vuoristani teitä,
ja valtatieni korotetaan.+
13 Riemuitkaa, te taivaat, ja iloitse, sinä maa.+
Tulkoot vuoret iloisiksi ja huutakoot ilosta.+
14 Mutta Siion sanoi:
”Jehova on hylännyt minut,+ ja Jehova on unohtanut minut.”+
15 Voiko nainen unohtaa lapsensa, jota hän imettää,
tai olla tuntematta myötätuntoa poikaa kohtaan, jota hän on kantanut kohdussaan?
Vaikka nämä naiset unohtaisivat, minä en koskaan unohda sinua.+
16 Katso! Kämmeniini olen piirtänyt sinut.
Muurisi ovat aina edessäni.
17 Poikasi tulevat nopeasti takaisin.
Ne, jotka repivät ja hävittivät sinut, lähtevät luotasi.
18 Nosta katseesi ja katso ympärillesi.
He kaikki kokoontuvat yhteen.+
He tulevat luoksesi.
”Yhtä varmasti kuin minä elän”, julistaa Jehova,
”sinä puet heidät kaikki yllesi niin kuin koristeelliset vaatteet,
ja niin kuin morsian sinä kiedot heidät ympärillesi.
19 Vaikka paikkasi olivat hävitettyinä ja autioina ja maasi oli raunioina,+
nyt siitä tulee liian ahdas sen asukkaille,+
20 Pojat, jotka syntyvät sinulle menettämiesi jälkeen, sanovat sinun kuultesi:
’Tämä paikka on minulle liian ahdas.
Tee minulle tilaa, jotta voin asua täällä.’+
21 Sinä mietit sydämessäsi:
’Kuka on näiden saamieni lasten isä?
Minähän olen menettänyt lapseni ja olen hedelmätön nainen,
pakkosiirtolaiseksi ja vangiksi joutunut.
Kuka heidät on kasvattanut?+
22 Näin sanoo suvereeni Herra Jehova:
23 Kuninkaista tulee sinulle hoitajia+
ja heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjiä.
He kumartuvat eteesi maahan asti+
ja nuolevat jalkojesi tomua.+
Sinä tulet varmasti tietämään, että minä olen Jehova.
Ne, jotka panevat toivonsa minuun, eivät joudu häpeään.”+
24 Voidaanko voimakkaalta mieheltä viedä vangit,
tai voidaanko tyrannin vangit vapauttaa?
25 Mutta näin sanoo Jehova:
Minä vastustan niitä, jotka vastustavat sinua,+
ja minä pelastan sinun poikasi.
26 Minä panen ne, jotka kohtelevat sinua huonosti, syömään omaa lihaansa,
ja he juopuvat omasta verestään niin kuin makeasta viinistä.
Ja kaikki ihmiset tulevat* varmasti tietämään, että minä olen Jehova,+
sinun Pelastajasi+ ja Lunastajasi,+
Jaakobin Voimakas.”+
50 Näin sanoo Jehova:
”Missä on äitinne erokirja,+ hänen, jonka lähetin pois?
Tai kenelle velkojistani myin teidät?
Teidät myytiin omien syntienne takia,+
ja äitinne lähetettiin pois teidän omien rikkomustenne takia.+
2 Miksi sitten täällä ei ollut ketään, kun tulin?
Miksi kukaan ei vastannut, kun kutsuin?+
Onko käteni liian lyhyt lunastamaan,
tai eikö minulla ole voimaa pelastaa?+
Niiden kalat mätänevät, koska ei ole vettä,
ja ne kuolevat janoon.
3 Minä puen taivaat pimeyteen+
ja peitän ne säkkikankaalla.”
Hän herättää minut joka aamu,
hän herättää korvani kuuntelemaan niin kuin oppilaat kuuntelevat.+
5 Suvereeni Herra Jehova on avannut korvani,
enkä minä ollut kapinallinen.+
En kääntynyt vastakkaiseen suuntaan.+
6 Minä tarjosin selkäni lyötäväksi
ja poskieni parran revittäväksi.
En kätkenyt kasvojani nöyryytyksiltä enkä syljeltä.+
7 Suvereeni Herra Jehova kuitenkin auttaa minua.+
Siksi minä en tunne itseäni nöyryytetyksi.
Siksi olen tehnyt kasvoistani kuin piikiveä+
ja tiedän, etten joudu häpeään.
8 Hän, joka julistaa minut vanhurskaaksi,* on lähellä.
Nouskaamme seisomaan yhdessä.*
Kuka pystyy käymään oikeutta minua vastaan?
Lähestyköön hän minua.
9 Suvereeni Herra Jehova auttaa minua!
Kuka julistaa minut syylliseksi?
He kaikki kuluvat kuin vaate.
Koi syö heidät.
Kuka on vaeltanut synkässä pimeydessä ilman minkäänlaista valoa?
Luottakoon hän Jehovan nimeen ja tukeutukoon* Jumalaansa.
11 ”Kaikki te, jotka sytytätte tulen
ja saatte kipinät sinkoilemaan,
vaeltakaa tulenne loisteessa
ja sinkoilevien kipinöiden keskellä.
Minun kädestäni te saatte tämän:
te asetutte makuulle tuskan vallassa.
51 Kuunnelkaa minua, te, jotka pyritte toimimaan oikein,*
te, jotka etsitte Jehovaa.
Katsokaa kalliota, josta teidät hakattiin,
ja kaivosta, josta teidät louhittiin esiin.
Abraham oli yksi ainoa, kun kutsuin hänet,+
ja minä siunasin häntä ja annoin hänelle paljon jälkeläisiä.+
3 Jehova lohduttaa Siionia.+
Hän lohduttaa kaikkia sen raunioita+
ja tekee sen erämaasta kuin Eedenin+
ja sen aavikkotasangosta kuin Jehovan puutarhan.+
Silloin siellä riemuitaan ja iloitaan,
kiitetään ja kuullaan sointuvaa laulua.+
4 Kiinnitä huomiota minuun, kansani,
ja kuuntele minua, kansakuntani.+
6 Nostakaa katseenne taivasta kohti
ja katsokaa alhaalla olevaa maata.
Taivas haihtuu niin kuin savu,
maa kuluu kuin vaate,
ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket.
Älkää pelätkö kuolevaisten ihmisten pilkkaa
älkääkä kauhistuko heidän solvaustensa takia.
mutta minun vanhurskauteni pysyy ikuisesti
ja minun pelastukseni ulottuu kaikkiin sukupolviin.”+
9 Herää, herää! Pukeudu voimaan,
Jehovan käsivarsi!+
Herää niin kuin muinaisina päivinä, niin kuin menneiden sukupolvien aikana.
10 Etkö juuri sinä kuivannut meren, laajan syvyyden vedet,+
tehnyt meren syvyydet tieksi, jotta lunastetut voivat kulkea yli?+
11 Ne, jotka Jehova on lunastanut, palaavat.+
Riemu ja ilo täyttävät heidät,
ja murhe ja huokailu pakenevat.+
12 ”Minä itse lohdutan teitä.+
Miksi sinun pitäisi pelätä kuolevaista ihmistä, joka kuolee,+
ja ihmisen poikaa, joka kuihtuu kuin vihreä ruoho?
13 Miksi unohdat Jehovan, joka on tehnyt sinut,+
hänet, joka jännitti taivaan+ ja laski maan perustuksen?
Kaiken päivää sinä pelkäsit lakkaamatta sortajan* raivoa
ikään kuin hän olisi pystynyt hävittämään sinut.
Missä nyt on sortajan raivo?
14 Pian vapautetaan kahleiden vuoksi kumaraan taipunut.+
Hän ei kuole eikä mene hautakuoppaan,
eikä häneltä puutu leipää.
15 Mutta minä olen Jehova, sinun Jumalasi,
joka kuohutan meren ja saan sen aallot pauhaamaan+
– armeijoiden Jehova on hänen nimensä.+
16 Minä panen sanani sinun suuhusi,
ja käteni varjoon minä peitän sinut+
istuttaakseni taivaan ja laskeakseni maan perustuksen,+
sanoakseni Siionille: ’Sinä olet minun kansani.’+
17 Herää, herää! Nouse ylös, Jerusalem,+
sinä, joka olet juonut Jehovan kädestä hänen vihansa maljan.
Olet juonut tyhjäksi pikarin,
olet tyhjentänyt maljan, joka saa hoipertelemaan.+
18 Ei yksikään hänen synnyttämistään pojista ole opastamassa häntä,
eikä yksikään hänen kasvattamistaan pojista ole tarttunut hänen käteensä.
19 Nämä kaksi asiaa ovat kohdanneet sinua.
Kuka osoittaa sinulle myötätuntoa?
Tuho ja hävitys, nälkä ja miekka!+
Kuka lohduttaa sinua?+
20 Poikasi ovat pyörtyneet.+
Heitä makaa jokaisessa kadunkulmassa
kuin villilampaita verkossa.
He ovat täynnä Jehovan vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua.”
21 Kuuntelehan siis tätä,
sinä ahdistettu nainen, joka olet juopunut, mutta et viinistä.
22 Näin sanoo sinun Herrasi, Jehova, sinun Jumalasi, joka puolustaa kansaansa:
”Minä otan sinun kädestäsi maljan, joka saa hoipertelemaan,+
pikarin, vihani maljan.
Sinä et enää koskaan juo sitä.+
23 Minä laitan sen sinun kiusaajiesi käteen,+
niiden, jotka sanoivat sinulle: ’Kumarru, niin että voimme kävellä ylitsesi!’
Niin sinä teit selästäsi kuin maata,
kuin kadun, jolla he voivat kulkea.”
52 Herää, herää! Pukeudu voimaan,+ Siion!+
Pue yllesi kauniit vaatteesi,+ Jerusalem, pyhä kaupunki!
Sinuun ei näet enää koskaan tule kukaan ympärileikkaamaton eikä epäpuhdas.+
2 Ravista päältäsi tomu, nouse ja istuudu, Jerusalem.
Irrota kahleet kaulastasi, vangittu Siionin tytär.+
3 Näin sanoo Jehova:
4 Näin sanoo suvereeni Herra Jehova:
”Ensin minun kansani meni Egyptiin ja asui siellä muukalaisena.+
Sitten Assyria sorti sitä syyttä.”
5 ”Mitä minun siis pitäisi nyt tehdä?” julistaa Jehova.
”Minun kansanihan vietiin ilmaiseksi.
Ne jotka hallitsevat heitä, huutavat voitonriemuisesti”,+ julistaa Jehova,
”ja jatkuvasti, kaiken päivää, minun nimeäni kohdellaan epäkunnioittavasti.+
6 Siitä syystä minun kansani tulee tuntemaan nimeni.+
Siitä syystä he tietävät sinä päivänä, että minä itse puhun.
Katsokaa, se olen minä!”
7 Kuinka miellyttävää onkaan nähdä se,* joka tuo vuorilla hyvää uutista!+
Hän julistaa rauhaa,+
tuo hyvää uutista jostain paremmasta,
julistaa pelastusta,
sanoo Siionille: ”Sinun Jumalastasi on tullut kuningas!”+
8 Kuuntele! Sinun vartiomiehesi korottavat äänensä.
Yhteen ääneen he huutavat ilosta,
sillä he saavat nähdä selvästi,* kuinka Jehova kokoaa takaisin Siionin asukkaat.
9 Ilahtukaa, huutakaa ilosta yhteen ääneen, te Jerusalemin rauniot,+
sillä Jehova on lohduttanut kansaansa,+ hän on lunastanut Jerusalemin.+
10 Jehova on paljastanut pyhän käsivartensa kaikkien kansakuntien silmien edessä.+
Kaikki maan ääret näkevät Jumalamme aikaansaaman pelastuksen.*+
11 Kääntykää pois, kääntykää pois, lähtekää sieltä,+ älkää koskeko mihinkään epäpuhtaaseen!+
12 Te ette lähde pakokauhun vallassa,
eikä teidän tarvitse paeta,
sillä Jehova kulkee edellänne+
ja Israelin Jumala suojaa selustanne.+
13 Katsokaa! Minun palvelijani+ toimii viisaasti.*
Hän saa korkean aseman,
hänet ylennetään ja korotetaan hyvin korkealle.+
14 Niin kuin monet tuijottivat häntä hämmästyneinä
– hän näytti runnellulta toisiin verrattuna
ja hänen ulkomuotonsa rumemmalta kuin muiden ihmisten –
15 samoin hän hätkähdyttää monia kansoja.+
Kuninkaat sulkevat suunsa* hänen edessään,+
koska he näkevät sen, mitä heille ei ollut kerrottu,
ja kiinnittävät huomiota siihen, mitä he eivät olleet kuulleet.+
53 Kuka on uskonut siihen, minkä on kuullut meiltä?*+
Kenelle Jehovan käsivarsi* on paljastettu?+
2 Hän nousee kuin verso+ hänen* eteensä, kuin juuri rutikuivasta maasta.
Hänellä ei ole komeaa ulkomuotoa eikä loistoa,+
ja kun näemme hänet, hänen ulkonäkönsä ei vedä meitä puoleensa.*
3 Häntä halveksittiin, ja ihmiset karttoivat häntä.+
Hän oli mies, jolle tuskat ja sairaudet olivat tuttuja.*
Hänen kasvonsa oli ikään kuin kätketty meiltä.*
Häntä halveksittiin, ja me pidimme häntä merkityksettömänä.+
Me kuitenkin ajattelimme, että häntä rangaistaan,* ja pidimme häntä Jumalan lyömänä ja ahdistettuna.
Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha,+
ja hänen haavojensa perusteella me olemme parantuneet.+
6 Lampaiden tavoin me kaikki olemme harhailleet ympäriinsä,+
kukin on kääntynyt omalle tielleen,
ja Jehova on pannut meidän kaikkien synnin hänen päälleen.+
Hänet vietiin kuin lammas teurastettavaksi,+
kuin uuhi,* joka on hiljaa keritsijöidensä edessä,
eikä hän avannut suutaan.+
8 Rajoituksen* ja tuomion takia hänet otettiin pois,
ja kuka välittää hänen sukupolvensa* yksityiskohdista?
9 Hänelle annettiin* hautapaikka jumalattomien joukosta+
ja rikkaiden* luota hänen kuollessaan,+
vaikka hän ei ollut tehnyt mitään väärää*
eikä hänen suussaan ollut petosta.+
10 Mutta Jehovan tahto oli, että hänet muserrettiin,* ja hän antoi hänen tulla sairaaksi.
Jos sinä annat hänen elämänsä syyllisyysuhriksi,+
hän saa nähdä jälkeläisensä, hänen päivänsä jatkuvat pitkään,+
11 Tuskansa takia hän saa nähdä sellaista, mistä tuntee tyytyväisyyttä.
Kokemansa* välityksellä minun palvelijani, joka toimii oikein,*+
auttaa monia pääsemään hyväksyttyyn* asemaan,+
ja heidän syntinsä hän kantaa.+
12 Sen vuoksi minä annan hänelle osan monien joukossa,
ja hän jakaa saaliin voimakkaiden kanssa,
koska hän vuodatti elämänsä aina kuolemaan asti+
ja hänet luettiin väärintekijöiden joukkoon.+
Hän kantoi monien synnin,+
ja hän toimi välittäjänä rikkojien hyväksi.+
54 ”Huuda ilosta, sinä hedelmätön nainen, joka et ole synnyttänyt!+
Ilahdu ja riemuitse,+ sinä, jolla ei ole koskaan ollut synnytyskipuja,+
sillä hylätyllä naisella on enemmän poikia*
2 ”Laajenna telttaasi.+
Jännitä suurenmoisen pyhäkkötelttasi kankaat.
Älä säästele. Pidennä telttasi köydet
ja vahvista sen vaarnat.+
3 Sinä nimittäin leviät oikealle ja vasemmalle.
Sinun jälkeläisesi ottavat haltuunsa kansoja,
ja he asuttavat autioitetut kaupungit.+
Nuoruutesi häpeän sinä unohdat
etkä leskeytesi häpeää enää muista.”
5 ”Sinun suuri Tekijäsi+ on sinulle kuin aviomies*+
– armeijoiden Jehova on hänen nimensä –
ja Israelin Pyhä on sinun Lunastajasi.+
Häntä kutsutaan koko maan Jumalaksi.+
6 Jehova näet kutsui sinut ikään kuin olisit hylätty ja murheen murtama* vaimo,+
kuin vaimo, joka otettiin nuorena ja sitten hylättiin”, sanoo Jumalasi.
7 ”Pieneksi hetkeksi minä hylkäsin sinut,
mutta suuren armoni vuoksi minä tuon sinut takaisin.+
8 Vihastukseni purkautuessa minä kätkin sinulta kasvoni hetkeksi,+
mutta ikuisesti kestävän uskollisen rakkauteni vuoksi olen sinulle armollinen”,+ sanoo sinun Lunastajasi,+ Jehova.
9 ”Tämä on minulle niin kuin Nooan päivät.+
Niin kuin olen vannonut, etteivät Nooan ajan vedet varmasti enää peitä maata,+
niin vannon, etten enää vihastu sinuun enkä nuhtele sinua.+
10 Vuoretkin voivat väistyä
ja kukkulat horjua,
mutta minun uskollinen rakkauteni sinua kohtaan ei väisty+
eikä rauhan liittoni horju”,+ sanoo Jehova, hän, joka on armollinen sinulle.+
11 ”Oi ahdistettu,+ myrskyn heittelemä ja lohduton+ nainen,
minä muuraan kivesi vahvalla laastilla
ja lasken perustuksesi safiireista.+
12 Minä teen sinun muurinharjasi rubiineista,
porttisi säihkyvistä* kivistä
ja kaikki rajasi arvokkaista kivistä.
14 Sinä pidät lujasti kiinni siitä, mikä on oikein.*+
Olet kaukana sorrosta,+
sinä et pelkää mitään eikä sinun ole syytä tuntea kauhua,
sillä se ei tule lähelle sinua.+
15 Jos joku hyökkäisi kimppuusi,
se ei tapahtuisi minun käskystäni.
Se joka hyökkää kimppuusi, kaatuu sinun tähtesi.”+
16 ”Minä olen luonut käsityöläisen,
joka lietsoo puuhiilten tulta
ja valmistaa aseen.
Minä olen myös luonut tuhoajan tuhoamaan.+
17 Jokainen ase, joka valmistetaan sinua vastaan, on tehoton,+
ja sinä tuomitset jokaisen kielen, joka ryhtyy syyttämään sinua.
55 Tulkaa, kaikki janoiset!+ Tulkaa veden ääreen!+
Te rahattomat, tulkaa, ostakaa ja syökää!
Tulkaa, ostakaa viiniä ja maitoa+ rahatta ja korvauksetta.+
2 Miksi te maksatte rahaa siitä, mikä ei ole leipää,
ja miksi te käytätte palkkanne* siihen, mistä ei tule kylläiseksi?
Kuunnelkaa tarkkaavaisesti minua, niin saatte syödä sitä, mikä on hyvää,+
ja nauttia todella maukkaasta ruoasta.+
3 Kuunnelkaa ja tulkaa minun luokseni.+
Kuunnelkaa, niin te pysytte* elossa,
ja minä teen varmasti teidän kanssanne ikuisen liiton+
sen luotettavan lupaukseni mukaisesti, että osoitan Daavidille uskollista rakkautta.+
5 Sinä kutsut kansan, jota et tunne,
ja ne kansaan kuuluvat, jotka eivät ole tunteneet sinua, rientävät luoksesi
Jumalasi Jehovan, Israelin Pyhän, vuoksi,+
koska hän saattaa sinut kunniaan.+
6 Etsikää Jehovaa, kun hänet voi löytää.+
Huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä.+
ja paha mies ajatuksensa.
Palatkoon hän Jehovan luo, joka on hänelle armollinen,+
8 ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne,+
eivätkä teidän tienne ole minun teitäni”, julistaa Jehova.
9 ”Niin kuin taivas on maata korkeampi,
niin ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne
ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.+
10 Niin kuin sade ja lumi tulevat alas taivaasta
eivätkä palaa sinne ennen kuin ovat imeytyneet maahan, saaneet sen orastamaan ja tuottamaan satoa
ja antaneet kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,
Se ei palaa luokseni täyttämättä tehtäväänsä+
vaan tekee varmasti sen, mitä haluan,*+
ja menestyy kaikessa, mitä lähetän sen tekemään.
Vuoret ja kukkulat iloitsevat teidän edessänne ja huutavat ilosta,+
ja kaikki maan puut taputtavat käsiään.+
13 Orjantappurapensaiden tilalle kasvaa kataja+
ja polttavan nokkosen tilalle myrttipuu.
56 Näin sanoo Jehova:
”Noudattakaa oikeutta+ ja tehkää sitä, mikä on oikein.*
Minä pelastan pian
ja paljastan vanhurskauteni.+
2 Onnellinen on se, joka näin tekee,
ja ihminen, joka pitää siitä lujasti kiinni,
joka viettää sapattia eikä häpäise sitä+
ja joka pitää kätensä erossa kaikesta pahasta.
3 Ulkomaalaisen, joka ryhtyy palvelemaan Jehovaa,+ ei tule sanoa:
’Jehova erottaa minut varmasti kansastaan.’
Myöskään eunukin ei tule sanoa: ’Minä olen kuivunut puu.’”
4 Jehova nimittäin sanoo eunukeille, jotka viettävät minun sapattiani, valitsevat sen, mikä miellyttää minua, ja pitävät kiinni liitostani:
5 ”Minä annan heille temppelissäni ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen,
poikia ja tyttäriä paremman.
Ikuisen nimen minä annan heille,
nimen, joka ei häviä.
6 Ulkomaalaiset, jotka liittyvät Jehovan palvelijoiden joukkoon
rakastamaan Jehovan nimeä+
ja palvelemaan häntä,
kaikki, jotka viettävät sapattia eivätkä häpäise sitä
ja jotka pitävät kiinni liitostani,
7 heidätkin minä vien pyhän vuoreni luo+
ja saan iloitsemaan rukoushuoneessani.
Minä hyväksyn alttarillani heidän kokonaispolttouhrinsa ja teurasuhrinsa.
Minun temppeliäni tullaan kutsumaan kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.”+
8 Suvereeni Herra Jehova, joka kokoaa Israelin karkotetut,+ julistaa:
”Minä kokoan hänen luokseen muitakin kuin ne, jotka on jo koottu.”+
9 Tulkaa syömään, kaikki te maan villieläimet,
kaikki te metsän villieläimet.+
10 Hänen vartiomiehensä ovat sokeita,+ eivätkä he ole huomanneet mitään.+
Kaikki he ovat mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua.+
He läähättävät ja asettuvat makuulle, he rakastavat torkkumista.
11 Näillä koirilla on kyltymätön ruokahalu,*
he eivät saa koskaan kyllikseen.
He ovat paimenia, jotka eivät ymmärrä mitään.+
He ovat kaikki lähteneet omalle tielleen.
Jokainen heistä tavoittelee voittoa epärehellisin keinoin ja sanoo:
12 ”Tulkaa, niin minä haen viiniä.
Juodaan itsemme humalaan!+
Huomisesta tulee samanlainen kuin tästä päivästä, mutta vain paljon parempi!”
57 Oikein toimiva* on tuhoutunut,
mutta kukaan ei välitä siitä.
Uskollisia miehiä otetaan pois,*+
eikä kukaan huomaa, että oikein toimiva* on otettu pois
onnettomuuden takia.*
2 Hän pääsee rauhaan.
He lepäävät vuoteillaan,* kaikki, jotka eivät poikkea oikealta tieltä.
3 ”Mutta tulkaa te tänne lähemmäs,
te noitanaisen pojat,
te avionrikkojan ja prostituoidun lapset.
4 Kenestä te teette pilaa?
Ketä kohti te avaatte suunne ammolleen ja kenelle näytätte kieltänne?
Ettekö te ole rikkomuksen lapsia,
petoksen lapsia,+
5 niitä, jotka ovat intohimon vallassa suurten puiden keskellä,+
jokaisen rehevän puun alla,+
jotka teurastavat lapsia laaksoissa,*+
kallioiden halkeamissa?
6 Laakson sileät kivet ovat osasi.+
Niin, ne ovat arpasi.
Niille sinä vuodatat juomauhreja ja uhraat lahjoja.+
Tällaiseenko minun pitäisi olla tyytyväinen?*
8 Oven ja ovenpielen taakse sinä pystytit muistomerkkisi.
Sinä jätit minut ja paljastit itsesi,
nousit ylös ja teit itsellesi leveän vuoteen.
Sinä teit liiton niiden kanssa,
9 Sinä laskeuduit Melekin* luo mukanasi öljyä
ja runsaasti hajusteita.
Sinä lähetit lähettejäsi kauas,
ja näin vaivuit alas hautaan.*
10 Sinä olet nähnyt kovasti vaivaa kulkiessasi monilla teilläsi,
mutta et ole sanonut: ’Toivotonta!’
Olet saanut uutta voimaa.
Siksi sinä et luovuta.*
11 Ketä kohtaan sinä tunsit kauhua ja ketä pelkäsit,
niin että aloit valehdella?+
Sinä et muistanut minua.+
Et välittänyt mistään.+
Enkö minä ole ollut hiljaa ja pysynyt sivussa?*+
Siksi et pelännyt minua.
13 Kun huudat apua,
sinun epäjumaliesi kokoelma ei sinua pelasta.+
Tuuli kuljettaa ne kaikki pois,
pelkkä henkäys vie ne mennessään,
mutta se, joka turvautuu minuun, perii maan
ja ottaa haltuunsa pyhän vuoreni.+
14 Silloin sanotaan: ’Rakentakaa, rakentakaa tie! Valmistakaa tie!+
Poistakaa jokainen este kansani tieltä.’”
”Minä asun korkeassa ja pyhässä paikassa+
mutta myös musertuneiden ja nöyrien* luona
elvyttääkseni nöyrien hengen
ja musertuneiden sydämen.+
16 Minä en vastusta heitä ikuisesti
enkä pysy vihastuneena loputtomasti,+
sillä ihmisistähän tulisi heikkoja* minun takiani,+
niin, tekemistäni hengittävistä luomuksista.
17 Olin vihastunut, koska hän teki syntiä, tavoitteli voittoa epärehellisin keinoin.+
Siksi löin häntä, kätkin kasvoni ja olin vihastunut.
Mutta hän pysyi luopiona+ ja kulki sydämensä tietä.
18 Olen nähnyt hänen tiensä,
mutta minä parannan hänet+ ja johdatan häntä.+
Minä annan jälleen* hänelle+ ja hänen kanssaan sureville lohdutusta.”+
19 ”Minä luon huulten hedelmän.
Kaukana oleva ja lähellä oleva saavat jatkuvan rauhan”,+ sanoo Jehova,
”ja minä parannan hänet.”
20 ”Mutta pahat ovat kuin levoton meri, joka ei voi tyyntyä.
Sen vedet myllertävät esiin merilevää ja mutaa.
21 Pahoilla ei ole rauhaa”,+ sanoo minun Jumalani.
58 ”Huuda täyttä kurkkua, älä epäröi!
Korota äänesi kuin torvi.
Ilmoita minun kansalleni sen kapinasta+
ja Jaakobin jälkeläisille sen synneistä.
2 He etsivät minua päivästä päivään
ja ilmaisevat iloa siitä, että he tuntevat tieni,
ikään kuin he olisivat kansa, joka on toiminut oikein*
eikä ole hylännyt Jumalansa oikeutta.+
3 ’Miksi et näe, kun paastoamme?+
Miksi et huomaa, kun vaivaamme itseämme?’+
4 Paastonne päättyy riitelyyn ja tappeluun,
ja te lyötte pahuuden nyrkillä.
Te ette voi paastota niin kuin tänään teette ja saada ääntänne kuulumaan taivaassa.
5 Tällaistako paastoa minä teiltä odotan:
päivää, jona ihminen vaivaa itseään,
painaa päänsä alas niin kuin kaisla,
pitää vuoteenaan säkkikangasta ja tuhkaa?
Tätäkö sinä kutsut paastoksi ja Jehovaa miellyttäväksi päiväksi?
6 Ei, vaan tällainen on paasto, jota odotan teiltä:
Silloin irrotetaan pahuuden kahleet,
avataan ikeen siteet,+
vapautetaan sorretut+
ja katkaistaan jokainen ies.
7 Silloin sinä jaat leipäsi nälkäisen kanssa,+
tuot köyhät ja kodittomat taloosi.
Vaatetat alastoman, kun näet hänet,+
etkä käännä selkääsi sukulaisillesi.*
8 Silloin valosi loistaa kuin aamunkoitto+
ja sinä paranet nopeasti.
Vanhurskautesi kulkee edelläsi,
ja Jehovan kunnia suojaa selustasi.+
9 Silloin sinä kutsut ja Jehova vastaa.
Sinä huudat apua, ja hän sanoo: ’Tässä olen!’
Jos poistat keskuudestasi ikeen,
lopetat sormella osoittelun ja ilkeämielisen puheen,+
10 jos annat nälkäiselle sitä, mitä itse haluat,+
ja teet kylläiseksi ahdistetut,
silloin valosi loistaa jopa pimeässä
ja synkkyydestäsi tulee kuin keskipäivä.+
11 Jehova ohjaa sinua aina
ja tekee sinut kylläiseksi rutikuivassakin maassa.+
Hän tekee luistasi elinvoimaisia,
ja sinusta tulee kuin hyvin kasteltu puutarha,+
kuin lähde, jonka vesi ei ehdy.
12 Sinun vuoksesi rakennetaan uudelleen muinaiset rauniot,+
ja sinä korjaat menneiden sukupolvien perustukset.+
Sinua sanotaan murtuneiden muurien kunnostajaksi,*+
sellaisten teiden korjaajaksi, joiden varrella asutaan.
13 Jos sinä vietät sapattia etkä keskity omiin asioihisi* minun pyhänä päivänäni+
ja sanot sapattia suureksi iloksi, Jehovan pyhäksi päiväksi, kunnioitettavaksi päiväksi,+
ja kunnioitat sitä, sen sijaan että keskittyisit omiin asioihisi ja puhuisit tyhjänpäiväisiä sanoja,
14 silloin sinä iloitset Jehovasta,
ja minä annan sinun ratsastaa maan kukkuloilla.+
2 Ei, vaan teidän rikkomuksenne ovat erottaneet teidät Jumalastanne.+
Teidän syntinne ovat saaneet hänet kätkemään teiltä kasvonsa,
niin ettei hän kuuntele teitä.+
3 Teidän kätenne ovat saastuneet verestä+
ja sormenne rikkomuksesta.
Teidän huulenne puhuvat valhetta,+ ja teidän kielenne mutisee pahoja asioita.*
He luottavat epätodelliseen+ ja puhuvat sitä, mikä on arvotonta.*
He siittävät onnettomuutta ja synnyttävät vahinkoa.+
5 He hautovat myrkkykäärmeen munia
ja kutovat hämähäkin seittiä.+
Jokainen niiden munia syövä kuolee,
ja murskatusta munasta kuoriutuu kyykäärme.
6 Heidän seitistään ei ole vaatteeksi,
eivätkä he voi peittää itseään sillä, mitä tekevät.+
Heidän tekonsa ovat vahingollisia,
ja heidän kätensä ovat täynnä väkivaltaa.+
7 Heidän jalkansa juoksevat tekemään pahaa,
ja he kiirehtivät vuodattamaan viatonta verta.+
Heidän ajatuksensa ovat vahingollisia ajatuksia.
Tuho ja kurjuus ovat heidän teillään.+
8 He eivät ole tunteneet rauhan tietä,
eikä heidän poluillaan ole oikeutta.+
He tekevät teistään kiemuraisia.
Kukaan niillä kulkeva ei tunne rauhaa.+
9 Siksi oikeus on kaukana meistä
eikä oikeudenmukaisuus* tavoita meitä.
Me toivomme valoa, mutta on pimeyttä,
toivomme valoisuutta, mutta kuljemme synkkyydessä.+
10 Me haparoimme seinän viertä kuin sokeat,
hapuilemme kuin ne, joilla ei ole silmiä.+
Me kompastelemme keskipäivällä kuin illan pimeydessä,
olemme kuin kuolleita vahvojen joukossa.
11 Me kaikki murisemme kuin karhut
ja kujerramme murheellisina kuin kyyhkyset.
Me toivomme oikeutta, mutta sitä ei ole,
pelastusta, mutta se on meistä kaukana.
Kapinamme seuraavat meitä,
me tunnemme hyvin rikkomuksemme.+
13 Olemme rikkoneet Jehovaa vastaan ja kieltäneet hänet,
olemme kääntäneet selkämme Jumalallemme.
Olemme puhuneet sorrosta ja kapinasta,+
olemme siittäneet valheita ja mutisseet sydämessämme valheen sanoja.+
14 Oikeus ajetaan pois,+
ja oikeudenmukaisuus* seisoo kaukana.+
Totuus* on kompastunut torilla,
eikä oikeamielisyys voi tulla sisälle.
16 Hän näki, ettei kukaan puuttunut asioihin,
ja hämmästyi sitä, ettei kukaan ryhtynyt välittäjäksi.
Niinpä hänen oma käsivartensa sai aikaan pelastuksen*
ja hänen vanhurskautensa tuki häntä.
18 Hän maksaa heille heidän tekojensa mukaan:+
vastustajilleen vihaa, vihollisilleen rangaistuksen+
ja saarille sen, mikä niille kuuluu.
19 Siellä, missä aurinko laskee, pelätään* Jehovan nimeä
ja siellä, missä aurinko nousee, hänen kunniaansa,
sillä Jehova tulee kuin ryöppyävä virta,
jota hänen henkensä ajaa eteenpäin.
20 ”Lunastaja+ tulee Siioniin,+
niiden Jaakobin jälkeläisten luo, jotka hylkäävät rikkomukset”,+ julistaa Jehova.
21 ”Minä teen heidän kanssaan tämän liiton”,+ sanoo Jehova. ”Henkeni, joka on sinun päälläsi, ja sanani, jotka olen laittanut suuhusi, pysyvät sinun suussasi, lastesi* suussa ja lastenlastesi* suussa”, sanoo Jehova, ”nyt ja ikuisesti.”
60 ”Nouse, oi nainen,+ säteile valoa, sillä valosi on tullut.
Jehovan kirkkaus loistaa sinun yllesi.+
2 Katso! Pimeys tulee peittämään maan
ja sankka hämäryys kansat,
mutta sinun yllesi loistaa Jehova
ja sinun ylläsi nähdään hänen kirkkautensa.
4 Nosta katseesi ja katso ympärillesi!
Heidät kaikki on koottu, he tulevat luoksesi.
5 Silloin sinä näet sen ja säteilet.+
Sydämesi sykkii, se on pakahtumaisillaan,
koska luoksesi ohjataan meren varallisuus,
kansojen rikkaudet tulevat luoksesi.+
Kaikki, jotka ovat Sabasta, tulevat.
Kultaa ja suitsutuspihkaa he kantavat,
suureen ääneen he ylistävät Jehovaa.+
7 Kaikki Kedarin+ laumat kerätään luoksesi.
Nebajotin+ pässit palvelevat sinua.
Ne nousevat alttarilleni, ja ne otetaan hyväksyen vastaan,+
8 Keitä ovat nämä, jotka lentävät kuin pilvet,
kuin kyyhkyset kyyhkyslakkoihin?*
9 Minuun saaret panevat toivonsa.+
Etummaisina* Tarsiin-laivat
tuovat kaukaa poikasi+
ja heidän hopeansa ja kultansa
Jehovan, sinun Jumalasi, nimelle ja Israelin Pyhälle,
10 Ulkomaalaiset rakentavat muurisi,
ja heidän kuninkaansa palvelevat sinua.+
Vihastuneena löin sinua,
11 Sinun porttisi pidetään aina auki,+
niitä ei suljeta päivällä eikä yöllä,
jotta sinulle tuotaisiin kansojen rikkaudet
niiden kuninkaiden johdolla.+
12 Ne kansat ja valtakunnat, jotka eivät palvele sinua, tuhoutuvat,
ja ne kansat hävitetään perin pohjin.+
13 Sinun luoksesi tulee Libanonin kunnia,+
kataja, saarni ja sypressi yhdessä,+
kaunistamaan pyhäkköni paikkaa.
Minä saatan kunniaan paikan, jossa jalkani lepäävät.+
14 Sortajiesi pojat tulevat ja kumartuvat eteesi.
Kaikkien, jotka kohtelevat sinua epäkunnioittavasti, on kumarruttava jalkojesi juureen,
ja heidän on kutsuttava sinua Jehovan kaupungiksi,
Israelin Pyhän Siioniksi.+
15 Sen sijaan että sinut hylättäisiin ja sinua vihattaisiin eikä kukaan kulkisi kauttasi,+
minä teen sinusta ylpeyden aiheen ikuisiksi ajoiksi,
riemun aiheen sukupolvesta toiseen.+
ja imet kuninkaiden rintaa.+
Sinä tulet varmasti tietämään, että minä, Jehova, olen sinun Pelastajasi
ja että Jaakobin Voimakas on sinun Lunastajasi.+
17 Kuparin tilalle tuon kultaa
ja raudan tilalle tuon hopeaa,
puun tilalle kuparia
ja kivien tilalle rautaa.
Minä nimitän valvojaksesi rauhan
18 Ei kuulla enää väkivallasta sinun maassasi,
ei tuhosta eikä hävityksestä rajojesi sisällä.+
Sinä kutsut muurejasi Pelastukseksi+ ja porttejasi Ylistykseksi.
19 Aurinko ei ole sinulle enää valona päivällä
eikä kuu hohda sinulle enää valoa,
sillä Jehovasta tulee sinulle ikuinen valo+
ja Jumalastasi sinun kauneutesi.+
20 Sinun aurinkosi ei enää laske
eikä kuusi enää vähene,
sillä Jehovasta tulee sinulle ikuinen valo,+
ja silloin suremisesi päivät ovat päättyneet.+
21 Koko sinun kansasi tekee sitä, mikä on oikein.*
He omistavat maan ikuisesti.
22 Pienestä tulee tuhat
ja vähäisestä mahtava kansa.
Minä, Jehova, nopeutan sitä aikanaan.”
61 Suvereenin Herran Jehovan henki on minun päälläni,+
koska Jehova on voidellut minut kertomaan hyvää uutista nöyrille.+
Hän on lähettänyt minut sitomaan niiden haavat, joiden sydän on särkynyt,
julistamaan, että vangitut vapautuvat
ja vankien silmät avautuvat,+
2 julistamaan Jehovan hyväntahtoisuuden* vuotta
ja meidän Jumalamme koston päivää,+
lohduttamaan kaikkia surevia,+
3 antamaan niille, jotka surevat Siionia,
päähineen tuhkan sijaan,
riemun öljyä surun sijaan,
ylistyksen vaatteen epätoivoisen hengen sijaan.
4 He rakentavat uudelleen muinaiset rauniot,
saavat entisaikojen autioituneet paikat nousemaan.+
He palauttavat ennalleen hävitetyt kaupungit,+
jotka ovat olleet autioina sukupolvesta toiseen.+
5 ”Vieraat seisovat paimentamassa laumojanne,
ja ulkomaalaiset+ ovat maanviljelijöitänne ja viinitarhureitanne.+
6 Teitä kutsutaan Jehovan papeiksi+
ja sanotaan Jumalamme palvelijoiksi.
Te syötte kansojen rikkaudet+
ja ylpeilette heidän kunniastaan.*
7 Häpeän tilalle kansani saa kaksinkertaisen osuuden,
ja nöyryytyksen sijasta he riemuitsevat osastaan.
He tosiaan saavat omistaa kaksinkertaisen osuuden maassaan.+
Heillä tulee olemaan ikuinen ilo.+
Minä annan heille uskollisesti heidän palkkansa
ja teen heidän kanssaan ikuisen liiton.+
9 Heidän jälkeläisensä* tunnetaan kansakuntien keskuudessa+
ja heidän jälkipolvensa kansojen joukossa.
10 Minä tunnen suurta iloa Jehovasta.
Koko olemukseni riemuitsee Jumalastani.+
Hän on pukenut minut pelastuksen vaatteisiin,+
hän on verhonnut minut vanhurskauden viittaan*
kuin sulhasen, jolla on samanlainen turbaani kuin papilla,+
ja kuin morsiamen, joka kaunistaa itsensä koristeilla.
11 Niin kuin maa työntää esiin versonsa
ja puutarha saa versomaan sen, mitä siihen on kylvetty,
niin suvereeni Herra Jehova
saa vanhurskauden+ ja ylistyksen versomaan+ kaikkien kansojen edessä.
62 Siionin tähden en pysy hiljaa,+
Jerusalemin vuoksi en jää paikoilleni
ennen kuin sen oikeamielisyys* loistaa kuin kirkas valo+
ja sen pelastus palaa kuin soihtu.+
Sinua kutsutaan uudella nimellä,+
jonka Jehovan oma suu antaa.
3 Sinusta tulee kaunis kruunu Jehovan käteen,
kuninkaallinen turbaani Jumalasi kämmenelle.
Sinun nimesi tulee olemaan ’Iloni on hän’+
ja maasi nimi ’Naimisissa oleva’.
Silloin Jehova näet iloitsee sinusta
ja sinun maasi on kuin naimisissa oleva.
5 Niin kuin nuori mies ottaa vaimokseen neitsyen,
asukkaasi* ottavat vaimokseen sinut.
Samalla tavoin kuin sulhanen riemuitsee morsiamestaan,
Jumalasi riemuitsee sinusta.+
6 Sinun muureillesi, Jerusalem, olen määrännyt vartijoita.
He eivät saa olla hiljaa milloinkaan, eivät päivällä eivätkä yöllä.
Te, jotka puhutte Jehovasta,
älkää levätkö
7 älkääkä antako hänen levätä ennen kuin hän tekee Jerusalemista vahvan,
niin, ennen kuin hän tekee sen ylistykseksi maassa.”+
8 Jehova on vannonut kohottaen oikean kätensä, voimakkaan käsivartensa:
”Minä en enää anna sinun viljaasi ruoaksi vihollisillesi,
eivätkä ulkomaalaiset juo uutta viiniäsi, jonka hyväksi olet uurastanut,+
9 vaan ne, jotka korjaavat viljan, syövät sen itse, ja he ylistävät Jehovaa,
ja ne, jotka keräävät rypäleet, juovat viinin itse minun pyhissä esipihoissani.”+
10 Menkää ulos, menkää ulos porteista.
Raivatkaa kansalle tie.+
Rakentakaa, rakentakaa valtatie.
Poistakaa siitä kivet.+
Kohottakaa merkki* kansoille.+
11 Jehova on julistanut maan ääriin asti:
”Sanokaa Siionin tyttärelle:
’Katso! Sinun pelastuksesi tulee.+
Hänen palkkionsa on hänen mukanaan,
ja palkka, jonka hän maksaa, on hänen edessään.’”+
12 Heitä tullaan sanomaan pyhäksi kansaksi, Jehovan lunastamiksi,+
ja sinun nimesi tulevat olemaan ”Etsitty” ja ”Kaupunki jota ei ole hylätty”.+
63 Kuka on tuo, joka tulee Edomista,+
kirkkaanvärisissä* vaatteissa Bosrasta,+
tuo, jolla on hienot vaatteet,
joka marssii suuressa voimassaan?
”Se olen minä, joka puhun sitä, mikä on oikein,*
jolla on paljon voimaa pelastaa.”
2 Miksi pukusi on punainen,
ja miksi vaatteesi ovat kuin viinikuurnan polkijalla?+
3 ”Olen polkenut viinikuurnan yksin.
Kansojen joukosta ei ketään ollut kanssani.
Minä poljin niitä suuttuneena
ja tallasin niitä vihastuneena.+
Vaatteilleni roiskui niiden verta,
ja olen tahrannut koko pukuni.
4 Sydämessäni on koston päivä,+
ja lunastettujeni vuosi on tullut.
5 Minä katselin, mutta ei ollut auttajaa,
olin hämmästynyt siitä, ettei kukaan tarjonnut tukea.
6 Minä tallasin kansoja suuttumuksessani,
juovutin niitä vihastuksellani+
ja vuodatin maahan niiden verta.”
7 Minä puhun uskollista rakkautta heijastavista Jehovan teoista,
Jehovan ylistettävistä teoista,
kaikesta siitä, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme,+
siitä suuresta hyvyydestä, jota hän on osoittanut Israelin kansalle
armonsa ja runsaan uskollisen rakkautensa vuoksi.
8 Hän sanoi: ”He ovat todellakin minun kansaani, poikia, jotka eivät ole uskottomia.”*+
Niin hänestä tuli heidän pelastajansa.+
9 Aina kun he tunsivat ahdistusta, hänkin tunsi ahdistusta.+
Hänen henkilökohtainen sanansaattajansa* pelasti heidät.+
Koska hän rakasti heitä ja tunsi myötätuntoa heitä kohtaan, hän lunasti heidät.+
Hän nosti heidät ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.+
10 He kuitenkin kapinoivat+ ja murehduttivat hänen pyhän henkensä.+
11 He muistelivat muinaisia päiviä,
hänen palvelijansa Mooseksen päiviä:
”Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä+ laumansa paimenten kanssa?+
Missä on hän, joka pani häneen pyhän henkensä,+
12 antoi kunniakkaan käsivartensa kulkea Mooseksen oikealla puolella,+
jakoi vedet heidän edestään+
tehdäkseen itselleen ikuisen nimen+
13 ja johdatti heidät läpi kuohuvien* vesien,
niin että he kulkivat kompastumatta
kuin hevonen tasaisessa maastossa?*
14 Niin kuin karjan, joka menee alas laaksotasangolle,
Jehovan henki vei heidät lepäämään.”+
15 Katsele taivaasta ja katso
korkealla olevasta pyhästä ja loistokkaasta* asuinpaikastasi.
Sinä et osoita niitä meitä kohtaan.
16 Sinä olet meidän Isämme.+
Vaikka Abraham ei tietäisi meistä
eikä Israel tuntisi meitä,
sinä, oi Jehova, olet meidän Isämme.
Kaukaisista ajoista saakka nimesi on ollut Lunastajamme.+
17 Miksi sinä, oi Jehova, annat meidän harhautua* teiltäsi?
Miksi annat meidän sydämemme kovettua,* niin ettemme pelkää sinua?+
Palaa takaisin palvelijoidesi tähden,
heimojen, jotka ovat perintösi.+
18 Pyhällä kansallasi oli omaisuus vähän aikaa.
Vastustajamme ovat tallanneet pyhäkkösi.+
19 Olemme liian kauan olleet kuin sellaisia, joita et ole koskaan hallinnut,
kuin sellaisia, joita ei ole koskaan kutsuttu sinun nimelläsi.
64 Kunpa olisit repäissyt taivaat halki ja tullut alas,
niin että vuoret olisivat järisseet sinun takiasi
2 – niin kuin tuli sytyttää risut
ja tuli saa veden kiehumaan!
Silloin vastustajasi tuntisivat nimesi
ja kansat vapisisivat edessäsi.
3 Kun sinä teit kunnioitusta herättäviä tekoja, joita emme uskaltaneet edes toivoa,+
sinä tulit alas ja vuoret järisivät edessäsi.+
4 Muinaisuudesta asti ei kukaan ole kuullut eikä kuunnellut,
kukaan ei ole nähnyt muuta Jumalaa kuin sinut,
5 Sinä olet tullut ollaksesi niiden kanssa, jotka tekevät iloiten sitä, mikä on oikein,+
niiden, jotka pitävät sinut mielessään ja kulkevat teitäsi.
Sinä vihastuit, kun me teimme syntiä+
– me teimme sitä pitkään.
Pitäisikö meidät nyt pelastaa?
6 Meistä kaikista on tullut kuin joku epäpuhdas,
Me kaikki lakastumme kuin lehti,
ja rikkomuksemme vievät meidät pois kuin tuuli.
7 Kukaan ei huuda avukseen sinun nimeäsi,
kukaan ei havahdu ja tartu sinuun,
sillä sinä olet kätkenyt meiltä kasvosi,+
ja sinä saat meidät riutumaan* rikkomuksemme vuoksi.
8 Mutta sinä, Jehova, olet meidän Isämme.+
9 Jehova, älä vihastu ylen määrin+
äläkä muistele rikkomustamme ikuisesti.
Katsohan meitä: me olemme kaikki sinun kansaasi.
10 Sinun pyhät kaupunkisi ovat muuttuneet erämaaksi.
Siionista on tullut erämaa,
Jerusalemista autio.+
11 Pyhä ja loistava* temppelimme,
jossa esi-isämme ylistivät sinua,
on poltettu kokonaan,+
ja kaikki, mikä oli meille kallisarvoista, on raunioina.
12 Etkö vielä tästäkään huolimatta ryhdy toimimaan, oi Jehova?
Pysytkö hiljaa ja sallit sen, että meitä ahdistetaan näin ankarasti?+
65 ”Olen antanut niiden, jotka eivät ole minua kysyneet, etsiä minua.
Olen antanut niiden, jotka eivät ole minua etsineet, löytää minut.+
Olen sanonut: ’Tässä olen, tässä olen!’ kansalle, joka ei huutanut nimeäni avukseen.+
2 Olen kaiken päivää ojentanut käsiäni itsepäistä kansaa kohti,+
niitä kohti, jotka vaeltavat tietä, joka ei ole hyvä,+
ja toimivat omien ajatustensa mukaan,+
3 sellaista kansaa kohti, joka alinomaa loukkaa minua avoimesti,+
uhraa puutarhoissa+ ja suitsuttaa uhrisavua tiiliskivien päällä.
5 He sanovat: ’Pysy kaukana, älä tule lähelle.
Minä olen pyhempi kuin sinä.’*
Nämä ovat savu sieraimissani, tuli, joka palaa kaiken päivää.
6 Katso! Tämä on kirjoitettuna edessäni.
Minä en pysy hiljaa
vaan maksan heille,+
minä maksan heille täysimääräisesti*
7 heidän rikkomuksistaan sekä heidän esi-isiensä rikkomuksista”,+ sanoo Jehova.
”Koska he ovat suitsuttaneet uhrisavua vuorilla
ja häpäisseet minua kukkuloilla,+
minä kaikkein ensimmäiseksi maksan heille täyden palkan.”*
8 Näin sanoo Jehova:
”Kun viinirypäletertusta saadaan mehua uutta viiniä varten,
siitä sanotaan: ’Älä tuhoa sitä, koska siinä on jotain hyvää.’*
Samoin minä teen palvelijoideni tähden:
en tuhoa heitä kaikkia.+
9 Minä tuotan Jaakobista jälkeläisen*
ja Juudasta vuorteni perijän.+
Minun valittuni ottavat maan haltuunsa,
ja minun palvelijani tulevat asumaan siellä.+
10 Saaronista+ tulee lampaiden laidun
ja Akorinlaaksosta*+ karjan lepopaikka
minun kansalleni, joka etsii minua.
11 Mutta te olette niitä, jotka hylkäävät Jehovan,+
unohtavat minun pyhän vuoreni,+
kattavat pöydän onnenjumalalle
ja antavat sekoitetulla viinillä täytettyjä maljoja kohtalonjumalalle.
12 Niinpä minä määrään teidät miekan omiksi+
ja te kaikki kumarrutte teurastettaviksi,+
koska kun minä kutsuin, te ette vastanneet,
kun minä puhuin, te ette kuunnelleet.+
Te vain teitte sitä, mikä oli pahaa minun silmissäni,
ja valitsitte sen, mikä ei miellyttänyt minua.”+
13 Sen vuoksi suvereeni Herra Jehova sanoo näin:
”Katsokaa! Minun palvelijani saavat syödä, mutta te olette nälissänne.+
Minun palvelijani saavat juoda,+ mutta te olette janoissanne.
Minun palvelijani iloitsevat,+ mutta te tunnette häpeää.+
14 Minun palvelijani riemuitsevat hyvän sydämentilan vuoksi,
mutta te huudatte sydämen tuskasta
ja vaikeroitte murtuneen hengen vuoksi.
15 Te jätätte jälkeenne nimen, jota valittuni käyttävät kirouksena,
ja suvereeni Herra Jehova surmaa teistä jokaisen,
mutta omia palvelijoitaan hän kutsuu toisella nimellä,+
16 niin että maassa jokainen, joka tavoittelee itselleen siunausta,
saa siunauksen totuuden* Jumalalta,
ja maassa jokainen, joka vannoo valan,
17 Katsokaa! Minä luon uuden taivaan ja uuden maan.+
Menneet eivät enää palaudu mieleen,*
eivätkä ne paina sydäntä.+
18 Niinpä riemuitkaa ja iloitkaa ikuisesti siitä, mitä minä luon.
Minä luon Jerusalemin iloksi
ja sen kansan riemuksi.+
19 Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani.+
Siellä ei enää kuulla itkun ääntä eikä valitushuutoa.”+
20 ”Siellä ei ole enää lasta, joka elää vain muutaman päivän,
eikä vanhaa ihmistä, joka ei elä päiviensä täyttä määrää.
Jokainen, joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena,
ja synnintekijä kirotaan, vaikka hän on satavuotias.*
22 He eivät rakenna taloja, jotta toiset asuisivat niissä,
eivätkä he istuta, jotta toiset saisivat syödä.
Silloin kansani päiviä on yhtä paljon kuin puiden päiviä+
ja minun valittuni nauttivat täysin määrin omien kättensä työstä.
23 He eivät tee turhaan kovasti työtä+
eivätkä synnytä lapsia, joita kohtaa onnettomuus,
koska he ja heidän lapsensa
24 Jo ennen kuin he kutsuvat, minä vastaan.
Heidän vielä puhuessaan minä otan heidät huomioon.
25 Susi ja karitsa ovat yhdessä laitumella,
leijona syö heinää* niin kuin sonni,+
ja käärmeen ruokana on tomu.
Koko pyhällä vuorellani ei tehdä mitään pahaa eikä aiheuteta vahinkoa”,+ sanoo Jehova.
66 Näin sanoo Jehova:
”Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni alusta.*+
2 ”Minun käteni on tehnyt tämän kaiken,
ja näin tämä kaikki tuli olemaan”, julistaa Jehova.+
3 Se, joka teurastaa sonnin, on kuin se, joka lyö miehen kuoliaaksi.+
Se, joka uhraa lampaan, on kuin se, joka taittaa koiralta niskan.+
Se, joka uhraa lahjan, on kuin se, joka uhraa sian verta.+
Se, joka uhraa suitsutuspihkaa muistouhriksi,+ on kuin se, joka lausuu siunauksen maagisin sanoin.*+
He ovat valinneet omat tiensä,
ja he saavat iloa siitä, mikä on iljettävää.
4 Niinpä minä valitsen, millä tavoilla rankaisen heitä,+
ja minä aiheutan heille juuri sen, mikä heitä pelottaa,
sillä kun minä kutsuin, kukaan ei vastannut,
kun minä puhuin, kukaan ei kuunnellut.+
He tekivät sitä, mikä oli pahaa minun silmissäni,
ja päättivät tehdä sitä, mikä ei miellyttänyt minua.”+
5 Kuulkaa Jehovan sana, te, jotka vapisette hänen sanansa vuoksi:*
”Veljenne, jotka vihaavat teitä ja sulkevat teidät yhteydestään minun nimeni vuoksi, sanoivat: ’Kunnia kuuluu Jehovalle!’+
Hän kuitenkin näyttäytyy ja saa teidät iloitsemaan,
ja heidät saatetaan häpeään.”+
6 Kaupungista kuuluu meteliä, temppelistä ääntä!
Se kuuluu, kun Jehova maksaa vihollisilleen sen, mitä he ansaitsevat.
7 Ennen kuin naisen synnytyspoltot alkoivat, hän jo synnytti.+
Ennen kuin synnytyskivut alkoivat, hän sai poikalapsen.
8 Onko kukaan koskaan kuullut tällaisesta?
Onko kukaan nähnyt tällaista?
Synnytetäänkö maa yhdessä päivässä,
tai syntyykö kansa yhdessä hetkessä?
Mutta heti kun Siion alkoi synnyttää, hänen poikansa jo syntyivät.
9 ”Saisinko minä synnytyksen alkamaan ja sitten pysäyttäisin sen?” sanoo Jehova.
”Saisinko minä aikaan sen, että lapsi on syntymäisillään, ja sitten sulkisin kohdun?” sanoo Jumalasi.
10 Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänen kanssaan,+ te kaikki, jotka rakastatte häntä.+
Riemuitkaa suuresti hänen kanssaan, te kaikki, jotka surette häntä,
11 sillä te imette hänen lohtua antavaa rintaansa ja tulette kylläisiksi
ja te juotte runsaasti ja saatte iloa hänen suuresta kunniastaan.
12 Jehova nimittäin sanoo näin:
Te saatte imeä, ja teitä kannetaan lonkalla
ja hyppyytetään polvella.
13 Niin kuin äiti lohduttaa poikaansa,
minä lohdutan teitä,+
ja te saatte lohtua siitä, mitä Jerusalemissa on tapahtunut.+
14 Te näette tämän, ja teidän sydämenne riemuitsee,
teidän luunne kukoistavat kuin tuore ruoho.
15 ”Jehova tulee kuin tuli,+
ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli.+
Hän maksaa takaisin tuntien voimakasta vihaa,
nuhtelee tulen liekeillä.+
16 Tulella Jehova panee toimeen tuomion,
niin, miekallaan kaikille ihmisille,*
ja Jehovan surmaamia tulee olemaan paljon.
17 Kaikki ne, jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat mennäkseen puutarhoihin*+ seuraten keskellä olevaa, ne, jotka syövät sianlihaa,+ hiiriä+ ja muuta inhottavaa, kohtaavat loppunsa”, julistaa Jehova. 18 ”Koska minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa, minä tulen kokoamaan ihmiset kaikista kansoista ja kieliryhmistä, ja he tulevat ja näkevät kunniani.”
19 ”Minä asetan heidän keskuuteensa merkin ja lähetän jotkut pakoon päässeistä niiden kansojen keskuuteen, jotka eivät ole saaneet kuulla minusta eivätkä nähdä kunniaani – Tarsiiseen,+ Puliin ja Ludiin,+ jousenjännittäjien luo, sekä Tubaliin ja Javaniin+ ja kaukaisille saarille. He kertovat kunniastani kansojen keskuudessa.+ 20 He tuovat kaikki veljenne kaikista kansoista+ lahjaksi Jehovalle hevosten selässä, vaunuissa, katetuissa vankkureissa sekä muulien ja nopeiden kamelien selässä ylös pyhälle vuorelleni, Jerusalemiin”, sanoo Jehova, ”aivan niin kuin Israelin kansa tuo lahjansa puhtaassa astiassa Jehovan temppeliin.”
21 ”Minä myös otan joitakuita papeiksi ja leeviläisiksi”, sanoo Jehova.
22 ”Niin kuin uusi taivas ja uusi maa,+ jotka minä teen, pysyvät minun edessäni”, julistaa Jehova, ”niin pysyvät teidän jälkeläisenne* ja teidän nimenne.”+
23 ”Uudestakuusta uuteenkuuhun ja sapatista sapattiin
24 ”He menevät ulos katsomaan niiden miesten ruumiita, jotka kapinoivat minua vastaan.
Niissä olevat madot eivät kuole,
eikä niiden tuli sammu,+
ja niistä tulee vastenmielisiä kaikille ihmisille.”*
Merk. ’Jehovan pelastus’.
Tai ”isäntäänsä”.
Kirjaim. ”puserrettu”.
Tai ”lehtimaja”.
Tai ”hallitsijat”.
Tai ”opetukseen”.
Tai ”hyödyttömiä”.
Tai ”Sieluni on”.
Tai ”orvon”.
Ks. sanasto.
Tai ”vehnäoluttasi”.
Tai ”orpoja”.
Tai ”vanhurskaudella”.
Ilmeisesti puita ja puutarhoja, jotka liittyivät epäjumalien palvontaan.
Tulenarkaa pellavakuitua.
Tai ”Viimeisinä päivinä”.
Kirjaim. ”huoneen”.
Tai ”Opetus”.
Tai ”nöyryytetään”.
Tai ”nöyryytetään”.
Tai ”jonka hengitys on hänen sieraimissaan”.
Tai ”oikukkaat”.
Tai ”ryhdy teidän parantajaksenne”.
Tai ”vanhurskaille”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”He saavat syödä tekojensa hedelmää”.
Kirjaim. ”kaula ojennettuna”.
Tai ”riipukset”.
Tai ”rintavyöt”.
Kirjaim. ”sielun talot”.
Tai ”kohisevat koristesimpukat”.
Tai ”alusvaatteet”.
Ts. siitä nöyryytyksestä, että on naimaton ja lapseton.
Kirjaim. ”ulosteen”.
Tai ”puhdistamisen”.
Tai ”vanhurskautta”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Noin 4 hehtaaria. Kirjaim. ”kymmenen parivaljakon [maa-alan]”. Yhden parivaljakon maa-ala oli alue, jonka sonnivaljakko pystyi kyntämään päivässä.
Ks. liite B14.
Ks. liite B14.
Ks. liite B14.
Tai ”šeol”, ts. ihmiskunnan kuvaannollinen hauta. Ks. sanasto.
Tai ”ylimykset”.
Tai ”oikeutensa”.
Tai ”vanhurskauden”.
Tai ”päätös”.
Tai ”vanhurskasta”.
Tai ”opetuksen”.
Tai ”pystyttänyt merkkipaalun”.
Tai ”valmiina ampumiseen”.
Kirjaim. ”hän”.
Kirjaim. ”Huutavan ääni sai”.
Kirjaim. ”minut on vaiennettu”.
Tai ”Tee tämän kansan sydämestä vastaanottamaton”.
Tai ”on pyhä siemen”.
Tai mahd. ”hän ei kyennyt”.
Merk. ’vain jäljelle jääneet palaavat’.
Tai ”vesijohdon”.
Tai mahd. ”pelotellaan sitä”.
Tai ”murretaan sen muuri”. Kirjaim. ”halkaistaan se”.
Tai ”šeol”, ts. ihmiskunnan kuvaannollinen hauta. Ks. sanasto.
Tai ”Neito”.
Merk. ’Jumala on kanssamme’.
Ks. sanasto, ”Jokilaakso”.
Ts. Eufratin.
Kirjaim. ”kuolevaisen ihmisen”.
Tai ”kynällä”.
Merk. mahd. ’saaliille kiirehtien, ryöstämään rientäen’.
Tai ”todistavat sen”.
Kirjaim. ”lähestyin naisprofeettaa”. Naisprofeetta tarkoittaa Jesajan vaimoa.
Siloa oli vesikanava.
Ts. Eufratin.
Ks. Jes 7:14.
Tai ”Vyöttäytykää”.
Tai ”kunnioittaa syvästi”.
Tai ”Kääri todistus”.
Tai ”opetus”.
Tai ”odotan hartaasti”.
Tai ”ja todistuksen”.
Kirjaim. ”aamunkoittoa”.
Tai ”hallinto”, ”ruhtinaanvalta”.
Tai ”hallintonsa”, ”ruhtinaanvaltansa”.
Tai ”vanhurskaudella”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”takaa”.
Tai mahd. ”palmunoksan ja ruo’on”.
Tai ”orvoilleen”.
Tai ”orvot”.
Tai ”rangaistuksen”.
Tai ”kunnianne”.
Kirjaim. ”minä rankaisen”.
Tai ”rangaistus”.
Tai ”tiheiköt kirveellä”.
Ts. nuori varsi.
Tai ”kunnioittamisen”.
Tai ”vanhurskaasti”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”hengellä”.
Tai ”harjakas nuori leijona”.
Tai mahd. ”vasikka ja leijona syövät yhdessä”.
Tai ”olkia”.
Tai ”Imeväinen”.
Tai ”vieroitettu lapsi”.
Tai ”merkkipaaluksi”.
Tai ”Häntä kansakunnat etsivät”.
Ts. Babyloniasta.
Tai ”pystyttää merkkipaalun”.
Tai ”ulottavat valtansa Edomiin ja Moabiin”.
Tai mahd. ”kuivattaa”.
Ts. Eufratin.
Tai ”hengellään”.
Tai mahd. ”lyö sen seitsemäksi puroksi”.
”Jah” on lyhentymä nimestä Jehova.
Tai ”Laulakaa ja soittakaa”.
Kirjaim. ”asujatar”. Heprean sanalla viitataan kaikkiin asukkaisiin naisena.
Ks. sanasto.
Tai ”Pystyttäkää merkkipaalu”.
Kirjaim. ”pyhitetyilleni”.
Kirjaim. ”Kesilit”. Saattaa viitata Orioniin ja sitä ympäröiviin tähdistöihin.
Tai ”valtakuntien koriste”.
Tai mahd. ”vuohenkaltaisia demoneja”.
Tai ”antaa heille rauhan heidän maassaan”.
Tai ”työnjohtajiaan”.
Kirjaim. ”lausut tämän sananlaskun Babylonin kuninkaasta”.
Tai ”Työnjohtaja”.
Tai ”šeol”, ts. ihmiskunnan kuvaannollinen hauta. Ks. sanasto.
Kirjaim. ”maan vuohipukit”.
Tai ”šeoliin”.
Tai ”šeoliin”.
Kirjaim. ”talossaan”.
Tai ”oksa”.
Tai ”on valmiina lyömään kaikkia kansoja”.
Tai ”nopeasti syöksyvä myrkkykäärme”.
Ks. sanasto, ”Jokilaakso”.
Tai ”vanhurskauden”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”sen oksat, jotka notkuivat punaisia viinirypäleitä”.
Tai mahd. ”sadonkorjuunne ylle on langennut sotahuuto”.
Tai ”jotka lasketaan yhtä tarkkaan kuin palkkatyöläinen laskee”, ts. tarkalleen kolmessa vuodessa.
Kirjaim. ”Israelin poikien”.
Kirjaim. ”lihansa rasva”.
Tai ”Refaimin alatasangolla”.
Ks. sanasto, ”Pyhä paalu”.
Tai ”miellyttäviä”.
Tai ”vieraan jumalan”.
Tai ”jäntevän kansan, joka polkee maahan”.
Tai ”pystytetyn merkkipaalun”.
Tai mahd. ”pysyvästä paikastani”.
Tai ”jäntevältä kansalta, joka polkee maahan”.
Tai ”Memfiin”.
Tai mahd. ”ei palmunoksalla eikä ruo’olla”.
Tai ”armeijan komentajan”.
Tai ”vähissä vaatteissa”.
Tai ”ennusmerkkinä”.
Kirjaim. ”Egyptin alastomuus”.
Tai ”jonka kauneutta he ihailivat”.
Tarkoittaa ilmeisesti muinaisen Babylonian aluetta.
Kirjaim. ”lanteeni ovat täynnä tuskaa”.
Tai ”öljytkää”.
Kirjaim. ”poikaa”.
Merk. ’hiljaisuus’.
Tai ”joka lasketaan yhtä tarkkaan kuin palkkatyöläinen laskee”, ts. tarkalleen yhdessä vuodessa.
Tarkoittaa ilmeisesti Jerusalemia.
Personifikaatio, runouden keino, joka saattaa tässä ilmaista sääliä tai myötätuntoa.
Tai ”ratsumiehineen”.
Tai ”laittaa valmiiksi”.
Tai ”alatasankosi”.
Tai ”ratsumiehet”.
Tai ”suoja”.
Kirjaim. ”asunnon”.
Ts. tapiksi, jota käytettiin ripustimena.
Kirjaim. ”painon”.
Tai ”sivuhaarat”.
Ts. Niilin haaran.
Kirjaim. ”siemen”.
Kirjaim. ”kansakuntien voiton”.
Kirjaim. ”neitsyitä”.
Tai mahd. ”Satamaa”.
Kirjaim. ”päiviksi”.
Tai ”vääristää sen kasvot”.
Tai mahd. ”kuivuu”.
Tai ”muinaisen”.
Tai mahd. ”kuivuu”.
Tai ”Lännestä”.
Tai ”idässä”.
Tai ”Kaunistus”.
Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”loistava vanhintensa”.
Tai ”pohjasakan päällä selkeytettyä”.
Kirjaim. ”nielee”.
Tai ”poistaa”.
Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai mahd. ”joiden taipumus on horjumaton”.
”Jah” on lyhentymä nimestä Jehova.
Tai ”Vanhurskaan”.
Tai ”tasainen”.
Tai ”vanhurskaan”.
Tai ”tunnetaan”.
Tai ”oppivat vanhurskautta”.
Tai ”opi vanhurskautta”.
Tai ”suoruuden”.
Kirjaim. ”Minun ruumiini”.
Tai mahd. ”ruohojen kaste”, ”malvojen kaste”.
Tai ”synnyttää ne, jotka ovat vaipuneet kuolemaan”.
Tai ”tuomiojulistus”.
Ks. sanasto.
Viittaa ilmeisesti Israeliin, jota kuvataan naisella ja jota verrataan viinitarhaan.
Kirjaim. ”koko hedelmä”.
Ks. sanasto, ”Pyhä paalu”.
Ts. Eufratista.
Ks. sanasto.
Tai ”ylimielistä”, ”ylpeää”.
Viittaa ilmeisesti pääkaupunkiin Samariaan.
Tai ”ylimieliset”, ”ylpeät”.
Tai ”mittanuora mittanuoran jälkeen, mittanuora mittanuoran jälkeen”.
Tai ”mittanuora mittanuoran jälkeen, mittanuora mittanuoran jälkeen”.
Tai mahd. ”ja saaneet aikaan näyn”.
Tai ”šeolin”, ts. ihmiskunnan kuvaannollisen haudan. Ks. sanasto.
Tai ”vanhurskauden”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”luotilaudaksi”.
Tai ”šeolin”.
Tai mahd. ”Kun he ymmärtävät, he tuntevat silkkaa kauhua”.
Tai ”alatasangolla”.
Tai ”kurittaa”, ”ojentaa”.
Ks. sanasto, ”Puiminen, puimatanner”.
Tai ”tarkoitus on suurenmoinen”.
Tai ”käytännöllinen viisaus suurta”.
Merk. mahd. ’Jumalan alttarin liesi’. Tarkoittaa ilmeisesti Jerusalemia.
Kirjaim. ”Sinulle vieraiden”.
Tai ”syvä kunnioituksensa”.
Tai ”Miten kieroa”.
Kirjaim. ”ojennusta antavalle”.
Tai ”vanhurskaalta”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Ts. häpeän ja pettymyksen takia.
Kirjaim. ”Hengeltä harhautuneet”.
Kirjaim. ”vuodattavat juomauhria”. Viittaa ilmeisesti sopimuksen tekemiseen.
Kirjaim. ”kysymättä suultani”.
Kirjaim. ”faraon linnoituksesta”.
Tai ”nopeasti syöksyvän myrkkykäärmeen”.
Tai ”opetusta”.
Kirjaim. ”siloteltuja”.
Tai mahd. ”vesisäiliöstä”.
Tai ”odottavat häntä hartaasti”.
Tai ”valettujen patsaidesi”.
Tai mahd. ”sanot niitä saastaksi”.
Tai ”puhdistettu”.
Tai ”henkäyksensä”.
Kirjaim. ”arvottomuuden seulassa”.
Tai ”pyhittäydytään”.
Tai ”huilun soidessa”.
Sanaa ”Tofet” käytetään tässä kuvaannollisesta paikasta, jossa palaa tuli, ja se kuvaa tuhoa.
Tai ”ratsumiehiin, koska he”.
Tai ”harjakas”.
Tai ”tuli”.
Tai ”vanhurskauden”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”kuin tuulensuoja”.
Tai ”turva”.
Tai ”toimiakseen epäkunnioittavasti”.
Tai ”olemaan jalo”.
Tai ”vanhurskaus”.
Ks. sanasto.
Tai ”päästätte sonnin ja aasin vapaaksi”.
Tai ”voimallasi”.
Tai ”vanhurskaudella”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”ajoistasi vakaita”.
Tai ”syvä kunnioitus”.
Viittaa viholliseen.
Tai mahd. ”kuivuu”.
Tai ”vanhurskaasti”.
Tai ”korkea”.
Tai ”mietit sydämessäsi pelottavaa aikaa”.
Tai ”vihkii ne tuhon omaksi”. Ks. sanasto, ”Tuhon omaksi vihkiminen”.
Tai ”Vuoret valuvat heidän vertaan”.
Tai ”olen vihkinyt tuhon omaksi”.
Viittaa ilmeisesti Bosraan, Edomin pääkaupunkiin.
Ts. luonnonasfaltiksi.
Kirjaim. ”kivet”.
Tai mahd. ”vuohenkaltainen demoni”.
Kirjaim. ”jakanut sen niille mittanuoralla”.
Tai ”krookus”.
Tai ”ylijuomanlaskijan”.
Tai ”palatsista”.
Tai ”syyrian”.
Kirjaim. ”Tehkää kanssani siunaus ja tulkaa luokseni”.
Tai ”palatsista”.
Tai ”palatsista”.
Tai ”loukkaamisen”.
Kirjaim. ”ovat tulleet kohdun suulle”.
Kirjaim. ”häneen hengen”.
Kirjaim. ”sen”.
Tai mahd. ”välissä”.
Kirjaim. ”Kallista korvasi”.
Tai ”Niilin kanavat”.
Kirjaim. ”tehtiin”.
Tai ”hahmotellut”.
Ts. Hiskialle.
Tai ”varisseiden jyvien jälkikasvua”.
Tai ”hovillesi”.
Tai ”ja ehyin sydämin”.
Kirjaim. ”lisään päiviisi 15 vuotta”.
Näitä portaita saatettiin käyttää ajan mittaamiseen aurinkokellon tavoin.
Tai ”Laulu”.
Tai ”šeolin”, ts. ihmiskunnan kuvaannollisen haudan. Ks. sanasto.
”Jah” on lyhentymä nimestä Jehova.
Tai mahd. ”kurki”.
Kirjaim. ”Ole takaajani”.
Tai ”vakavana”.
Tai ”katkeruuteni”.
Ts. Jumalan sanojen ja tekojen.
Tai ”poistanut kaikki syntini näkyvistäsi”.
Tai ”Šeol”.
Kirjaim. ”iloitsi heistä”.
Ks. sanasto.
Kirjaim. ”päivinäni”.
Tai ”ja totuus”.
Kirjaim. ”Jerusalemin sydämelle”.
Tai ”kaksinkertaisen”.
Kirjaim. ”Ääni”.
Tai ”Valmistakaa”.
Kirjaim. ”kaikki liha näkee”.
Kirjaim. ”Kaikki liha on”.
Tai ”henki”.
Tai ”kaitsee laumaansa”.
Tarkoittaa tässä etäisyyttä peukalon päästä pikkusormen päähän, kun kämmen on levitettynä. Ks. sanasto ja liite B14.
Tai mahd. ”käsittänyt”.
Tai ”Libanonista ei saada riittävästi polttopuita”.
Tai ”patsaan”.
Tai ”asuu pyöreän maan”.
Tai ”hallitsijoista”.
Tai ”ymmärryksestään ei voi päästä selville”.
Tai ”dynaamista energiaa”.
Tai ”Olkaa hiljaa edessäni”.
Tai ”idästä”.
Ts. palvelemaan Jumalaa.
Tai ”vanhurskaudessa”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”siemen”.
Tai ”vanhurskauden”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Ts. puolustuskyvytön ja alhainen.
Kirjaim. ”ensimmäisistä”.
Tai ”kohdistaa niihin sydämemme”.
Tai ”idästä”.
Tai ”valtuusmiehet”.
Tai ”olematonta”.
Tai ”valetut patsaansa”.
Tai ”sieluni on”.
Tai ”opetustaan”.
Ks. sanasto.
Tai ”jaa kunniaani kenenkään toisen kanssa”.
Tai ”rannikoksi”.
Tai ”valetuille patsaille”.
Tai ”Vanhurskautensa”.
Tai ”opetuksesta suurta ja loistavaa”.
Tai ”opetustaan”.
Kirjaim. ”siemenesi”.
Viittaa mahd. ensimmäisiin asioihin, jotka tapahtuvat tulevaisuudessa.
Tai ”luottaisitte”.
Jokin aromaattinen ruokokasvi.
Tai ”kapinalliset tekosi”.
Viittaa mahd. lainopettajiin.
Tai ”syntymästä”.
Merk. ’oikeamielinen’, ’rehti’. Israelista käytetty kunnianimi.
Tai ”janoiseen maahan”.
Kirjaim. ”siemenellesi”.
Ts. jumalankuvat.
Tai ”valaisi patsaan”.
Tai ”pyhäkköön”.
Tai ”kuivaa puunpalaa”.
Tai ”väärien profeettojen”.
Kirjaim. ”irrottaakseni vyöt kuninkaiden lanteilta”.
Kirjaim. ”vyötän sinut tiukasti”.
Tai ”idästä länteen”.
Tai ”vanhurskautta”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”vanhurskauden”.
Tai ”Muovaajansa”.
Tai ”muovaajalleen”.
Tai mahd. ”Tai sanoisiko savi: ’Työssäsi ei ole kahvoja’”.
Tai ”Mitä varten sinulla on synnytyskipuja”.
Ks. sanasto.
Tai mahd. ”työntekijät”.
Tai mahd. ”kauppiaat”.
Tai mahd. ”olemaan tyhjänä”.
Kirjaim. ”siemenelle”.
Tai ”vanhurskasta”.
Tai ”vanhurskasta”.
Tai ”vanhurskas”.
Tai ”on täynnä vanhurskautta”.
Kirjaim. ”koko Israelin siemen osoittautuu”.
Ts. eläinten selkään lastattuja epäjumalankuvia.
Kirjaim. ”kumartamaan”.
Kirjaim. ”ensimmäisiä”.
Tai ”Jumalallinen”.
Tai ”tarkoitukseni”.
Tai ”idästä”.
Tai ”tarkoitukseni”.
Kirjaim. ”voimakkaat”.
Tai ”vanhurskaudesta”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai mahd. ”enkä kohtaa ketään ystävällisesti”.
Tai ”kuningattareksi”.
Tai ”kuningatar”.
Tai mahd. ”monenlaisesta noituudestasi ja kaikista voimakkaista loitsuistasi huolimatta”.
Tai ”etkä tiedä manausta sitä vastaan”.
Tai mahd. ”nuo, jotka jaottelevat taivasta”, ”astrologit”.
Kirjaim. ”omalle alueelleen”.
Tai mahd. ”polveutuneet Juudasta”.
Tai ”totuudessa ettekä vanhurskaasti”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”ensimmäiset”.
Tai ”valettu patsaani”.
Tai ”tarkkaillut sinua”. Tai mahd. ”valinnut sinut”.
Tai ”jaa kunniaani kenenkään toisen kanssa”.
Viittaa ilmeisesti vääriin jumaliin.
Tai ”sinua omaksi parhaaksesi”.
Tai ”vanhurskaudestasi”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”siementäsi”.
Kirjaim. ”kohdusta”.
Tai ”Jehova kohtelee minua oikeudenmukaisesti”.
Tai ”palkkioni”.
Tai ”Suosiollisuuden”.
Tai mahd. ”paljailla kukkuloilla”.
Tai ”pystytän merkkipaaluni”.
Kirjaim. ”povella”.
Kirjaim. ”kaikki liha tulee”.
Kirjaim. ”antanut minulle opetettujen kielen”.
Tai mahd. ”vahvistaa väsynyttä”.
Kirjaim. ”väsyneelle sanalla”.
Tai ”syyttömäksi”.
Tai ”kiistellä kanssani”.
Tai ”Kohdatkaamme toisemme”.
Tai ”kunnioittaa syvästi”.
Tai ”luottakoon”.
Tai ”pyritte vanhurskauteen”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”synnytti synnytyspoltoin”.
Ks. sanasto.
Tai ”voimaani”.
Tai ”tunnette vanhurskauden”.
Tai ”opetukseni”.
Tai mahd. ”mato”.
Ks. sanasto.
Kirjaim. ”päänsä päällä”.
Tai ”sinua ahdistavan”.
Kirjaim. ”sen jalat”.
Tai ”silmästä silmään”.
Tai ”Jumalamme voiton”.
Tai ”palvelijallani on syvällistä ymmärrystä”.
Tai ”ovat sanattomia”.
Tai mahd. ”minkä olemme kuulleet”.
Tai ”voima”.
Sana ”hänen” voi viitata tarkkailijoihin yleensä tai Jumalaan.
Tai ”hänellä ei ole erityistä ulkonäköä, jonka vuoksi haluaisimme hänet”.
Tai ”joka ymmärsi, mitä tuskat ja sairaudet ovat”.
Tai mahd. ”Hän oli kuin sellainen, josta ihmiset kääntävät pois kasvonsa”.
Tai ”vaivataan sairaudella”.
Ts. naaraslammas.
Tai ”Sorron”.
Tai ”elämäntapansa”.
Tai ”hänet iskettiin kuoliaaksi”.
Tai ”tullaan antamaan”.
Kirjaim. ”rikkaan”.
Tai ”tehnyt väkivaltaa”.
Tai ”Jehova oli mieltynyt hänen musertamiseensa”.
Tai ”ilo”.
Kirjaim. ”Tietonsa”.
Tai ”minun vanhurskas palvelijani”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”vanhurskaaseen”.
Tai ”lapsia”.
Tai ”isäntä”.
Tai ”isäntä”.
Kirjaim. ”hengeltä loukattu”.
Tai ”tulenhohtoisista”.
Tai ”lapsiasi”.
Tai ”lastesi”.
Tai ”vanhurskaudesta”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Ks. sanasto.
Tai ”kovalla työllä ansaitun rahan”.
Tai ”teidän sielunne pysyy”.
Tai ”halukkaasti”.
Tai ”sellaiseksi osoittautuu”.
Tai ”toteuttaa varmasti tahtoni”.
Tai ”nimeä”.
Tai ”vanhurskasta”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”on voimakas sielu”.
Tai ”Vanhurskas”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Ts. he kuolevat.
Tai ”vanhurskas”.
Tai mahd. ”ja hän on säästynyt onnettomuudelta”.
Ts. haudassa.
Ks. sanasto, ”Jokilaakso”.
Tai ”Tällaisestako minun pitäisi saada lohdutusta”.
Viittaa mahd. epäjumalien palvontaan.
Tai mahd. ”kuninkaan”.
Tai ”šeoliin”, ts. ihmiskunnan kuvaannolliseen hautaan. Ks. sanasto.
Kirjaim. ”uuvu”.
Tai ”kätkenyt asioita”.
Tai ”asuu”.
Kirjaim. ”hengeltä nöyrien”.
Kirjaim. ”hengestä tulisi heikko”.
Tai ”annan hyvitykseksi”.
Tai ”vanhurskaasti”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”vanhurskaita”.
Tai ”itseänne miellyttäviin asioihin”.
Kirjaim. ”lihallesi”.
Kirjaim. ”murtuman muuraajaksi”.
Tai ”itseäsi miellyttäviin asioihin”.
Tai ”nauttia”.
Tai ”epävanhurskautta”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”vanhurskauden puolesta”.
Tai ”hyödytöntä”.
Tai ”vanhurskaus”.
Tai ”vanhurskaus”.
Tai ”Rehellisyys”.
Tai ”Rehellisyys”.
Kirjaim. ”ja hänen silmissään oli paha”.
Tai ”toi hänelle voiton”.
Tai ”voiton”.
Tai ”hihattomaan vaatteeseen”.
Tai ”kunnioitetaan syvästi”.
Kirjaim. ”siemenesi”.
Kirjaim. ”siemenesi siemenen”.
Tai ”aamunkoittosi kirkkauden”.
Kirjaim. ”sinut”.
Tai ”kaunista”.
Tai ”lepopaikan koloihin”.
Tai ”Kuten alussa”.
Tai ”kaunistaa sinua”.
Tai ”hyväntahtoisuuteni”.
Tai ”vanhurskauden”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”kansasi on vanhurskas”.
Tai ”suosiollisuuden”.
Ks. sanasto.
Tai ”kaunistuksekseen”.
Tai ”varallisuudestaan”.
Tai ”epävanhurskautta”.
Kirjaim. ”siemenensä”.
Kirjaim. ”siunaama siemen”.
Tai ”hihattomaan vaatteeseen”.
Tai ”vanhurskaus”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”vanhurskautesi”.
Tässä luvussa naisella viitataan Jerusalemiin.
Kirjaim. ”poikasi”.
Tai ”Pystyttäkää merkkipaalu”.
Tai mahd. ”kirkkaanpunaisissa”.
Tai ”puhun vanhurskaudessa”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”voiton”.
Tai ”osoittaudu petollisiksi”.
Tai ”Hänen luotaan tullut enkeli”.
Tai ”syvien”.
Tai ”hevonen erämaassa”.
Tai ”kauniin”.
Tai ”kauniista”.
Kirjaim. ”sisustesi kuohunta”.
Tai ”saat meidät harhautumaan”.
Tai ”kovetat meidän sydämemme”.
Tai ”niiden hyväksi, jotka odottavat häntä kärsivällisesti”.
Tai ”vanhurskaat”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”sulamaan”.
Tai ”olet muovannut meidät”.
Tai ”kaunis”.
Tai mahd. ”yöpyvät vartiokojuissa”.
Tai ”epäpuhtaiden”.
Tai mahd. ”Minä tartutan sinuun pyhyyttä”.
Kirjaim. ”heidän poveensa”.
Kirjaim. ”heidän poveensa”.
Kirjaim. ”siunaus”.
Kirjaim. ”siemenen”.
Tai ”Akorin alatasangosta”.
Tai ”uskollisuuden”. Kirjaim. ”aamenen”.
Tai ”uskollisuuden”. Kirjaim. ”aamenen”.
Tai ”onnettomuudet”.
Tai ”Menneitä ei enää muisteta”.
Tai mahd. ”ja sitä, joka ei elä satavuotiaaksi, pidetään kirottuna”.
Kirjaim. ”siunaamaa siementä”.
Tai ”olkia”.
Tai ”on jakkara jalkojeni alla”.
Tai ”kunnioittaa syvästi sanaani”.
Tai mahd. ”ylistää epäjumalaa”.
Tai ”kunnioitatte syvästi hänen sanaansa”.
Kirjaim. ”kätensä”.
Kirjaim. ”kaikkea lihaa vastaan”.
Ts. epäjumalien palvontaan tarkoitettuihin puutarhoihin.
Kirjaim. ”pysyy siemenenne”.
Kirjaim. ”kaikki liha tulee”.
Tai ”palvomaan”.
Kirjaim. ”kaikelle lihalle”.