JEREMIA
1 Nämä ovat Jeremian* sanat. Jeremia oli Hilkian poika, hänen, joka oli Anatotissa+ Benjaminin maassa olevia pappeja. 2 Jehovan sana tuli Jeremialle Juudan kuninkaan Josian,+ Amonin+ pojan, päivinä, tämän 13. hallitusvuotena. 3 Se tuli myös Juudan kuninkaan Jojakimin,+ Josian pojan, päivinä aina siihen asti, kun Juudan kuninkaan Sidkian,+ Josian pojan, 11. vuosi päättyi. Tuon vuoden viidennessä kuussa Jerusalem vietiin pakkosiirtolaisuuteen.+
4 Minulle tuli Jehovan sana, joka kuului:
Minä tein sinusta kansojen profeetan.”
6 Mutta minä sanoin: ”Voi, suvereeni Herra Jehova!
En minä osaa puhua,+ sillä olen niin nuori.”*+
7 Sitten Jehova sanoi minulle:
”Älä sano: ’Olen niin nuori’,
sillä sinun täytyy mennä kaikkien niiden luo, joiden luo lähetän sinut,
ja sinun tulee puhua kaikki, mitä käsken sinun puhua.+
9 Sen jälkeen Jehova ojensi kätensä ja kosketti suutani.+ Jehova sanoi minulle: ”Olen pannut sanani suuhusi.+ 10 Olen asettanut sinut tänään kansojen ja valtakuntien yläpuolelle juurimaan ja hajottamaan, tuhoamaan ja repimään, rakentamaan ja istuttamaan.”+
11 Minulle tuli jälleen Jehovan sana, ja se kuului: ”Mitä näet, Jeremia?” Minä vastasin: ”Näen mantelipuun* oksan.”
12 Jehova sanoi minulle: ”Olet nähnyt oikein, sillä minä olen täysin valveilla, niin että voin toteuttaa sanani.”
13 Minulle tuli Jehovan sana toisen kerran, ja se kuului: ”Mitä näet?” Minä vastasin: ”Näen kiehuvan padan,* ja sen suu on kallistettu pohjoisesta kohti etelää.” 14 Sitten Jehova sanoi minulle:
”Pohjoisesta purkautuu onnettomuus
kaikkien maan asukkaiden päälle.+
15 ’Minä kutsun koolle kaikki pohjoisten valtakuntien suvut’, julistaa Jehova,+
’ja ne tulevat ja asettavat kukin valtaistuimensa
Jerusalemin porteille,+
kaikkien sitä ympäröivien muurien luo
ja kaikkien Juudan kaupunkien luo.+
16 Minä julistan tuomioni kansalleni kaiken heidän pahuutensa takia,
koska he ovat hylänneet minut,+
ja he suitsuttavat uhrisavua muille jumalille+
ja kumartavat omien kättensä töitä.’+
17 Mutta sinun tulee valmistautua toimintaan,*
ja sinun täytyy nousta ja kertoa heille kaikki, mitä käsken.
Älä tunne kauhua heitä kohtaan,+
etten minä saata sinua kauhun valtaan heidän edessään.
18 Minä olen tänään tehnyt sinusta linnoitetun kaupungin,
rautapylvään ja kuparimuurit, jotta voit kestää koko maan edessä,+
Juudan kuninkaiden ja sen ruhtinaiden edessä,
sen pappien ja maan kansan edessä.+
19 He varmasti taistelevat sinua vastaan
mutta eivät voita* sinua,
sillä ’minä olen sinun kanssasi’,+ julistaa Jehova, ’ja pelastan sinut’.”
2 Minulle tuli Jehovan sana, joka kuului: 2 ”Mene ja julista Jerusalemin kuullen: ’Näin sanoo Jehova:
”Minä muistan hyvin, miten kiintynyt olit minuun nuoruudessasi,*+
miten rakastit minua kihlausaikanasi,+
miten seurasit minua erämaassa,
maassa, johon ei ole kylvetty siementä.+
3 Israel oli Jehovalle pyhä,+ hänen sadonkorjuunsa ensisato.”’
’Kaikki häntä syövät tulisivat syyllisiksi.
Onnettomuus kohtaisi heitä’, julistaa Jehova.”+
4 Kuulkaa Jehovan sana, Jaakobin jälkeläiset
ja kaikki te Israelin kansan suvut.
5 Näin sanoo Jehova:
”Mitä pahaa esi-isänne löysivät minusta,+
niin että he etääntyivät minusta kauas
ja palvelivat arvottomia epäjumalia+ ja heistä itsestään tuli arvottomia?+
6 He eivät kysyneet: ’Missä on Jehova,
joka toi meidät pois Egyptin maasta,+
joka johdatti meidät halki erämaan,
halki aavikoiden+ ja kuoppien maan,
halki kuivuuden+ ja syvän varjon maan,
halki maan, jossa kukaan ei kulje
ja jossa kukaan ei asu?’
7 Sitten minä toin teidät hedelmätarhojen maahan
syömään sen hedelmiä ja hyviä tuotteita.+
Mutta te tulitte sinne ja saastutitte maani,
teitte perinnöstäni inhottavan.+
8 Papit eivät kysyneet: ’Missä on Jehova?’+
Lainopettajat eivät tunteneet minua,
paimenet kapinoivat minua vastaan,+
profeetat profetoivat Baalin nimessä,+
ja he palvelivat niitä, joista ei ollut mitään hyötyä.
9 ’Siksi minä käyn jälleen oikeutta teidän kanssanne’,+ julistaa Jehova,
’ja käyn oikeutta lastenlastenne kanssa.’
10 ’Mutta menkää Kittimin+ rannikkomaihin* katsomaan.
Lähettäkää viesti Kedariin+ ja miettikää tarkkaan,
katsokaa, onko mitään tällaista tapahtunut.
11 Onko mikään kansakunta vaihtanut jumaliaan niihin, jotka eivät ole jumalia?
Minun kansani on kuitenkin vaihtanut kunniani siihen, mikä on hyödytöntä.+
12 Tuijota tätä hämmästyneenä, taivas,
vapise suunnattoman kauhun vallassa’, julistaa Jehova,
13 ’koska kansani on tehnyt kaksi pahaa asiaa:
he ovat hylänneet minut, elävän veden lähteen,+
ja kaivaneet* itselleen vesisäiliöitä,
särkyviä vesisäiliöitä, jotka eivät pidä vettä.’
14 ’Onko Israel palvelija tai talouteen syntynyt orja?
Miksi hän sitten on joutunut ryöstön uhriksi?
15 Nuoret leijonat karjuvat hänelle,+
ne ovat korottaneet äänensä.
Ne tekivät hänen maastaan kauhistuttavan näyn.
Hänen kaupunkinsa on sytytetty tuleen, niin ettei niissä ole yhtään asukasta.
16 Nofin*+ ja Tahpanesin+ asukkaat söivät päälakesi paljaaksi.
17 Etkö ole aiheuttanut tämän itsellesi?
Sinähän hylkäsit Jumalasi Jehovan,+
kun hän johdatti sinua tietä pitkin.
19 Pahuutesi tulisi oikaista sinua,
ja uskottomuutesi tulisi ojentaa sinua.
Tiedä ja ymmärrä, miten pahaa ja katkeraa on se,+
että olet hylännyt Jumalasi Jehovan.
Sinä et ole pelännyt* minua’,+ julistaa suvereeni Herra, armeijoiden Jehova.
20 ’Kauan sitten murskasin ikeesi+
ja katkaisin kahleesi.
Mutta sinä sanoit: ”En aio palvella sinua”,
sillä jokaisella korkealla kukkulalla ja jokaisen rehevän puun alla+
sinä makasit hajareisin ja harjoitit prostituutiota.+
21 Minä istutin sinut kuin ensiluokkaisen viiniköynnöksen,+ täysin puhtaasta siemenestä.
Kuinka siis olet muuttunut edessäni vieraan viiniköynnöksen villiversoiksi?’+
22 ’Vaikka peseytyisit soodalla* ja käyttäisit paljon lipeää,*
syyllisyytesi tahra olisi silti edessäni’,+ julistaa suvereeni Herra Jehova.
23 Miten voit sanoa: ’En ole saastuttanut itseäni,
en ole palvellut Baal-jumalia’?
Katso, miten toimit laaksossa.
Mieti, mitä olet tehnyt.
Sinä olet kuin nopea, nuori naaraskameli,
joka juoksee päämäärättä sinne tänne,
24 kuin erämaahan tottunut villiaasi,
joka nuuhkii tuulta kiihkoissaan.
Kuka voi pitää sitä aloillaan, kun se on kiimassa?
Ei yhdenkään niistä, jotka etsivät sitä, tarvitse väsyttää itseään.
Sen kiima-aikana* ne löytävät sen.
25 Varo, ettet päädy kulkemaan paljasjaloin
ja kurkku janosta kuivana.
Mutta sinä sanoit: ’Turha vaiva!+
26 Niin kuin varas joutuu häpeään, kun hänet saadaan kiinni,
niin ovat israelilaiset joutuneet häpeään,
he, heidän kuninkaansa ja ruhtinaansa,
heidän pappinsa ja profeettansa.+
27 He sanovat puulle: ’Sinä olet isäni’+
ja kivelle: ’Sinä olet synnyttänyt minut.’
Mutta minulle he kääntävät selkänsä sen sijaan että katsoisivat minuun.*+
Kun heitä kohtaa onnettomuus, he sanovat:
’Nouse ja pelasta meidät!’+
28 Missä nyt ovat jumalasi, jotka teit itsellesi?+
Nouskoot ne, jos ne voivat pelastaa sinut onnettomuutesi aikana,
sillä sinulla on yhtä paljon jumalia kuin kaupunkeja, Juuda.+
29 ’Miksi te jatkuvasti kiistelette kanssani?
Miksi te kaikki olette kapinoineet minua vastaan?’+ julistaa Jehova.
30 Turhaan olen lyönyt poikianne.+
31 Te tähän sukupolveen kuuluvat, miettikää Jehovan sanaa itse.
Onko minusta tullut Israelille kuin erämaa
tai synkän pimeyden maa?
Miksi minun kansani on sanonut: ’Me vaeltelemme vapaasti.
Emme enää tule sinun luoksesi’?+
32 Voiko neitsyt unohtaa korunsa,
morsian rintavyönsä?*
Minun kansani on kuitenkin unohtanut minut lukemattomiksi päiviksi.+
33 Miten taitavasti sinä, nainen, löydätkään tiesi, kun etsit rakkautta!
Olet oppinut kulkemaan pahuuden teitä.+
34 Helmasikin ovat tahriintuneet viattomien köyhien* vereen.+
Vaikka en nähnyt heidän murtautuvan sisään,
heidän vertaan on joka puolella helmoissasi.+
35 Mutta sinä sanot: ’Minä olen viaton.
Varmasti hänen vihansa on kääntynyt minusta pois.’
Nyt minä langetan sinulle tuomion,
koska sinä sanot: ’En ole tehnyt syntiä.’
36 Miksi suhtaudut niin kevyesti epävakaaseen kulkuusi?
37 Myös tämän takia sinä lähdet häpeissäsi kädet pääsi päällä,+
sillä Jehova on hylännyt ne, joihin sinä luotat.
Ne eivät tuo sinulle menestystä.”
3 Ihmiset kysyvät: ”Jos mies lähettää pois vaimonsa ja vaimo lähtee hänen luotaan ja tulee toisen miehen omaksi, tulisiko miehen enää palata hänen luokseen?”
Eikö tämä maa ole täysin saastunut?+
”Sinä olet syyllistynyt prostituutioon monien kumppanien kanssa,+
ja nytkö sinä saisit palata luokseni!” julistaa Jehova.
2 ”Kohota katseesi paljaille kukkuloille ja katso.
Missä sinua ei ole raiskattu?
Olet istunut tienvarsilla ja odottanut rakastajiasi
kuin paimentolainen* erämaassa.
Sinä saastutat maata
prostituutiollasi ja pahuudellasi.+
3 Niinpä sadekuurot tyrehtyvät+
eikä keväällä sada.
4 Mutta nyt huudat minulle:
’Isäni, sinä olet nuoruudenystäväni!+
5 Pitääkö sinun olla vihainen ikuisesti
tai kantaa kaunaa jatkuvasti?’
Näin sinä sanot,
mutta teet koko ajan pahaa niin paljon kuin pystyt.”+
6 Jehova sanoi minulle kuningas Josian päivinä:+ ”’Oletko nähnyt, mitä uskoton Israel on tehnyt? Hän on mennyt jokaiselle korkealle vuorelle ja jokaisen rehevän puun alle ja syyllistynyt prostituutioon.+ 7 Vaikka hän oli tehnyt kaikkea tätä, pyysin toistuvasti häntä palaamaan luokseni,+ mutta hän ei palannut, ja Juuda katseli petollista sisartaan.+ 8 Kun näin sen, lähetin uskottoman Israelin pois ja annoin hänelle avioerotodistuksen+ hänen aviorikoksensa takia.+ Hänen petollinen sisarensa Juuda ei kuitenkaan pelästynyt, vaan hänkin lähti ja syyllistyi prostituutioon.+ 9 Hän* suhtautui prostituutioonsa kevyesti, ja hän saastutti jatkuvasti maata ja teki aviorikoksen kivien ja puiden kanssa.+ 10 Kaikesta tästä huolimatta hänen petollinen sisarensa Juuda ei palannut luokseni koko sydämestään. Hän vain teeskenteli’, julistaa Jehova.”
11 Jehova sanoi sitten minulle: ”Uskoton Israel on osoittanut olevansa viattomampi* kuin petollinen Juuda.+ 12 Mene ja julista nämä sanat pohjoista kohti:+
’”Palaa, luopio-Israel”, julistaa Jehova.’+ ’”Minä en katso vihaisesti teihin,+ sillä minä olen uskollinen”, julistaa Jehova.’ ’”Minä en ole vihoissani ikuisesti. 13 Myönnä vain syyllisyytesi, sillä sinä olet kapinoinut Jumalaasi Jehovaa vastaan. Sinä jakelit palveluksiasi vieraille* jokaisen rehevän puun alla, mutta et totellut minua”,* julistaa Jehova.’”
14 ”Palatkaa, te luopiopojat”, julistaa Jehova. ”Minusta on tullut teidän oikea isäntänne,* ja minä otan teidät, yhden kaupungista ja kaksi suvusta, ja tuon teidät Siioniin.+ 15 Minä annan teille paimenia, jotka toimivat tahtoni* mukaan,+ ja he ruokkivat teitä tiedolla ja syvällisellä ymmärryksellä. 16 Siihen aikaan te lisäännytte ja olette hedelmällisiä maassa”, julistaa Jehova.+ ”Enää ei sanota: ’Jehovan liiton arkku!’ Se ei tule kenenkään mieleen, sitä ei muisteta eikä kaivata, eikä sellaista enää tehdä. 17 Silloin Jerusalemia kutsutaan Jehovan valtaistuimeksi,+ ja kaikki kansat kootaan Jerusalemiin ylistämään Jehovan nimeä,+ eivätkä he enää itsepäisesti seuraa pahaa sydäntään.”
18 ”Siihen aikaan he kulkevat yhdessä, Juudan kansa Israelin kansan rinnalla,+ ja he tulevat yhdessä pohjoisen maasta siihen maahan, jonka annoin esi-isillenne perinnöksi.+ 19 Minä ajattelin: ’Miten mielelläni asetinkaan sinut poikien joukkoon ja annoin sinulle halutun maan, kauneimman perinnön kansojen keskuudesta!’*+ Ajattelin myös, että te kutsuisitte minua: ’Isäni!’ ettekä hylkäisi minua. 20 ’Mutta niin kuin petollinen vaimo jättää miehensä,* niin sinä, Israelin kansa, olet ollut petollinen minua kohtaan’,+ julistaa Jehova.”
21 Paljailta kukkuloilta kuuluu ääni,
Israelin kansan itku ja hartaat pyynnöt,
sillä he ovat lähteneet harhateille,
unohtaneet Jumalansa Jehovan.+
22 ”Palatkaa, te luopiopojat.
Minä parannan teidät luopumuksestanne.”+
”Tässä me olemme! Olemme tulleet luoksesi,
sillä sinä, Jehova, olet meidän Jumalamme.+
23 Kukkulat ja pauhina vuorilla ovat todellakin harhaa.+
Meidän Jumalamme Jehova tosiaan pelastaa Israelin.+
24 Häpeällinen jumala* on kuitenkin nuoruudestamme lähtien syönyt esi-isiemme kovan työn tulokset,+
heidän katraansa ja karjalaumansa,
heidän poikansa ja tyttärensä.
25 Tulkaa, maataan häpeissämme
ja annetaan häväistyksemme peittää meidät,
sillä olemme tehneet syntiä Jumalaamme Jehovaa vastaan,+
me ja meidän isämme, nuoruudestamme lähtien aina tähän päivään saakka,+
emmekä ole totelleet Jumalaamme Jehovaa.”
4 ”Jos sinä palaat, Israel”, julistaa Jehova,
”jos sinä palaat minun luokseni
ja jos poistat iljettävät epäjumalasi minun edestäni,
silloin sinusta ei tule pakolaista.+
2 Jos vannot: ’Yhtä varmasti kuin Jehova elää!’
ja toimit rehellisesti, oikeudenmukaisesti ja oikein,*
niin kansat hankkivat häneltä* itselleen siunauksen
ja ylpeilevät hänestä.”+
3 Näin sanoo Jehova Juudan miehille ja Jerusalemille:
”Kyntäkää itsellenne viljelysmaa
älkääkä jatkuvasti kylväkö orjantappuroiden sekaan.+
4 Ympärileikatkaa itsenne Jehovan edessä
ja poistakaa sydämenne esinahka,+
te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat,
ettei vihani leimahtaisi kuin tuli
ja palaisi kenenkään sammuttamatta
teidän pahojen tekojenne takia.”+
5 Kertokaa Juudassa ja julistakaa Jerusalemissa,
huutakaa ja puhaltakaa torveen kaikkialla maassa,+
huutakaa kovalla äänellä ja sanokaa: ”Kokoontukaa!
Paetaan linnoitettuihin kaupunkeihin.+
6 Kohottakaa merkki* Siionia kohti.
Hakeutukaa suojaan älkääkä jääkö seisomaan.”
Minä tuon pohjoisesta onnettomuuden,+ suuren romahduksen.
Hän on lähtenyt olinpaikastaan tekemään maastasi kauhistuttavan näyn.
Sinun kaupunkisi luhistuvat raunioiksi, niin ettei niissä ole yhtään asukasta.+
8 Pukeutukaa siksi säkkikankaaseen,+
surkaa* ja valittakaa,
sillä Jehovan hehkuva viha ei ole kääntynyt meistä pois.
9 ”Sinä päivänä”, julistaa Jehova, ”kuninkaan rohkeus* pettää,+
samoin ruhtinaiden rohkeus.*
Papit kauhistuvat ja profeetat ihmettelevät.”+
10 Sitten minä sanoin: ”Voi, suvereeni Herra Jehova! Sinä olet todella pettänyt perusteellisesti tämän kansan+ ja Jerusalemin, kun olet sanonut: ’Teillä tulee olemaan rauha’,+ mutta kurkullamme onkin* miekka.”
11 Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille:
”Paahtava tuuli erämaan paljailta kukkuloilta
puhaltaa kansani tytärtä* kohti,
muttei viljan viskaamista* eikä puhdistamista varten.
12 Minun käskystäni näistä paikoista puhaltaa tuuli täydellä voimalla.
Nyt minä julistan heille tuomiot.
13 Katso! Vihollinen tulee kuin sadepilvet,
ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli.+
Hänen hevosensa ovat kotkia nopeammat.+
Voi meitä, sillä olemme tuhon omat!
14 Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta, Jerusalem, jotta pelastuisit.+
Kuinka kauan haudot pahoja ajatuksia?
15 Ääni kertoo uutisia Danista+
ja julistaa onnettomuutta Efraimin vuorilta.
16 Ilmoittakaa se kansoille.
Julistakaa se Jerusalemille.”
”Tiedustelijoita* tulee kaukaisesta maasta,
ja he kohottavat sotahuudon Juudan kaupunkeja vastaan.
17 He piirittävät Jerusalemia kuin pellon vartijat,+
koska se on kapinoinut minua vastaan”,+ julistaa Jehova.
18 ”Sinä joudut maksamaan käytöksestäsi ja toiminnastasi.+
Kuinka katkera onkaan onnettomuutesi,
sillä kapinallisuutesi yltää aina sydämeesi asti!”
19 Voi ahdistustani,* ahdistustani!
Sydäntäni* raastaa ankara tuska.
Sydämeni jyskyttää rinnassani.
20 Sanomia kuullaan onnettomuudesta onnettomuuden perään,
sillä koko maa on tuhottu.
Yhtäkkiä omat telttani tuhotaan,
hetkessä minun telttakankaani.+
22 ”Kansani on tyhmä.+
He eivät ota huomioon minua.
He ovat typeriä lapsia,* vailla ymmärrystä.
He osaavat kyllä tehdä pahaa*
mutta eivät tiedä, miten tehdä hyvää.”
23 Minä näin maan – se oli tyhjä ja autio.+
Minä katsoin taivasta – siellä ei ollut enää valoa.+
24 Minä näin vuoret – ne järisivät,
ja kaikki kukkulat tärisivät.+
25 Minä katselin ympärilleni enkä nähnyt yhtään ihmistä,
ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet.+
26 Minä näin, että hedelmätarhasta oli tullut erämaa
ja että kaikki sen kaupungit oli hajotettu.+
Tämän oli saanut aikaan Jehova,
hänen hehkuva vihansa.
27 Näin sanoo Jehova: ”Koko maa autioituu,+
mutta minä en hävitä sitä kokonaan.
29 Ratsumiesten ja jousiampujien ääntä
pakenee koko kaupunki.+
Ihmiset menevät tiheikköihin,
ja he kiipeävät kallioille.+
Kaikki kaupungit on hylätty,
eikä niissä asu ketään.”
30 Nyt kun sinut on tuhottu, mitä aiot tehdä?
Sinulla oli tapana pukeutua kirkkaanpunaiseen,
koristaa itsesi kultakoruilla
ja korostaa silmiäsi mustalla värillä.*
Turhaan sinä kaunistit itseäsi,+
sillä ne, jotka himoitsivat sinua, ovat hylänneet sinut.
Nyt he yrittävät tappaa sinut.+
31 Olen kuullut äänen, joka on kuin sairaan naisen huuto,
ensisynnyttäjän tuska,
henkeä haukkovan Siionin tyttären ääni.
Hän levittelee käsiään ja sanoo:+
”Voi minua, sillä olen väsynyt tappajiin!”
5 Kierrelkää Jerusalemin katuja.
Katsokaa tarkkaan ympärillenne.
Etsikää sen toreilta.
Jos voitte löytää jonkun, joka toimii oikeudenmukaisesti,+
jonkun, joka pyrkii olemaan uskollinen,
niin minä annan tuolle kaupungille anteeksi.
2 Vaikka he sanovat: ”Yhtä varmasti kuin Jehova elää!”,
he silti vannovat väärin.+
3 Jehova, eivätkö sinun silmäsi etsi uskollisuutta?+
Sinä löit heitä, mutta sillä ei ollut heihin mitään vaikutusta.*
Sinä teit heistä lopun, mutta he kieltäytyivät ottamasta vastaan kuritusta.+
4 Mutta minä sanoin itsekseni: ”Nämä ovat varmasti vähäpätöisiä ihmisiä.
He menettelevät tyhmästi, sillä he eivät tiedä Jehovan tahtoa,*
Jumalansa tuomiota.
5 Minä menen huomattavien ihmisten luo ja puhun heidän kanssaan,
sillä he ovat varmasti selvillä Jehovan tahdosta,
Jumalansa tuomiosta.+
Mutta he kaikki olivat murtaneet ikeen
ja katkaisseet siteet.”
6 Siksi metsän leijona hyökkää heidän kimppuunsa,
aavikkotasankojen susi repii heidät,
leopardi vaanii heidän kaupunkiensa luona.
Jokainen, joka lähtee kaupungista, raadellaan.
He ovat tehneet lukuisia rikkomuksia,
olleet uskottomia monta kertaa.+
7 Kuinka voin antaa sinulle anteeksi tämän?
Poikasi ovat hylänneet minut,
ja he vannovat jonkin sellaisen kautta, mikä ei ole Jumala.+
Minä täytin heidän tarpeensa,
mutta he syyllistyivät jatkuvasti aviorikokseen,
ja he kerääntyivät prostituoidun taloon.
8 Heistä on tullut kuin kiihkeitä, kiimaisia hevosia,
kukin hirnuu himoissaan toisen miehen vaimoa.+
9 ”Enkö minä vaatisi heitä tilille tästä?” julistaa Jehova.
”Enkö minä* kostaisi tällaiselle kansalle?”+
10 ”Nouskaa kaupungin pengerrettyihin viinitarhoihin ja aiheuttakaa niissä tuhoa,
mutta älkää hävittäkö niitä kokonaan.+
Poistakaa leviävät versot,
sillä ne eivät kuulu Jehovalle.
11 Israelin kansa ja Juudan kansa
ovat olleet hyvin petollisia minua kohtaan”, julistaa Jehova.+
Meitä ei kohtaa onnettomuus,
meitä ei uhkaa miekka eikä nälkä.’+
13 Profeettojen sanat ovat pelkkää tuulta,
eikä Jumalan sana ole heissä.
Tulkoon heistä itsestään yhtä tyhjiä kuin ovat heidän sanansa!”
14 Siksi Jehova, armeijoiden Jumala, sanoo näin:
”Koska he sanovat näin,
minä teen sanani suussasi tuleksi,+
ja tämä kansa on polttopuuta,
ja tuli tuhoaa heidät.”+
15 ”Minä tuon kaukaa kansan teitä vastaan, israelilaiset”,+ julistaa Jehova.
”Se on ikivanha kansa,
16 Heidän nuolikotelonsa on kuin avoin hauta,
he kaikki ovat sotureita.
17 He ahmivat satosi ja leipäsi.+
He ahmivat poikasi ja tyttäresi.
He ahmivat katraasi ja karjalaumasi.
He ahmivat viiniköynnöksesi ja viikunapuusi.
He tuhoavat miekalla linnoitetut kaupunkisi, joihin sinä luotat.”
18 ”Mutta niinäkään päivinä”, julistaa Jehova, ”minä en hävitä teitä kokonaan.+ 19 Kun he kysyvät: ’Miksi Jumalamme Jehova on tehnyt meille kaiken tämän?’, sinun pitää sanoa heille: ’Niin kuin te hylkäsitte minut ja aloitte palvella vieraan kansan jumalaa maassanne, niin te tulette palvelemaan vieraaseen kansaan kuuluvia maassa, joka ei ole teidän.’”+
20 Kertokaa tämä Jaakobin jälkeläisille
ja julistakaa se Juudassa:
21 ”Kuule tämä, sinä typerä ja järjetön kansa:*+
22 ’Ettekö pelkää* minua?’ julistaa Jehova.
’Eikö teidän pitäisi vapista edessäni?
Minä asetin hiekan merelle rajaksi,
pysyväksi säännökseksi, jota se ei voi ylittää.
Vaikka aallot vellovat, ne eivät pääse voitolle;
vaikka ne pauhaavat, ne eivät ylitä sitä.+
23 Tällä kansalla on kuitenkin itsepäinen ja kapinallinen sydän.
He ovat kääntyneet sivuun ja kulkeneet omaa tietään.+
24 He eivät ajattele:
”Nyt me pelkäämme* Jumalaamme Jehovaa,
häntä, joka antaa ajallaan sateen,
sekä syyssateen että kevätsateen,
häntä, joka huolehtii sadonkorjuumme määräviikoista.”+
25 Teidän rikkomuksenne ovat estäneet niitä toteutumasta,
teidän syntinne ovat riistäneet teiltä sen, mikä on hyvää.+
26 Minun kansani keskuudessa on pahoja.
He tähyilevät niin kuin linnustajat kyyristellessään.
He asettavat tappavan pyydyksen.
Ihmisiä he pyydystävät.
27 Niin kuin häkki on täynnä lintuja,
niin heidän talonsa ovat täynnä petosta.+
Siksi heistä on tullut voimakkaita ja rikkaita.
28 Heistä on tullut lihavia ja sileäihoisia.
He pursuavat pahuutta.
He jättävät isättömien oikeusasian ajamatta,+
jotta he voisivat menestyä,
ja he estävät köyhiä saamasta oikeutta.’”+
29 ”Enkö minä vaatisi heitä tilille tästä?” julistaa Jehova.
”Enkö minä kostaisi tällaiselle kansalle?
30 Maassa on tapahtunut jotain kauheaa ja pöyristyttävää:
31 profeetat profetoivat valheita,+
papit käyttävät valtaansa toisten alistamiseen,
ja minun kansani rakastaa sitä.+
Mutta mitä te teette, kun loppu tulee?”
6 Menkää suojaan, Benjaminin pojat, pois Jerusalemista.
Pohjoisesta uhkaa onnettomuus, suuri hävitys.+
2 Siionin tytär muistuttaa kaunista ja hemmoteltua naista.+
3 Paimenet ja heidän laumansa tulevat.
4 ”Valmistautukaa sotimaan* häntä vastaan!
Nouskaa, hyökätään hänen kimppuunsa keskipäivällä!”
”Voi meitä, sillä päivä on päättymässä,
illan varjot pitenevät!”
5 ”Nouskaa, hyökätään yöllä
ja hävitetään hänen linnoitustorninsa.”+
6 Näin sanoo armeijoiden Jehova:
”Kaatakaa puita ja luokaa piiritysvalli Jerusalemia vastaan.+
Tuo kaupunki täytyy vaatia tilille.
Siellä on pelkkää sortoa.+
Sieltä kuuluu väkivallan ja hävityksen ääni.+
Sairaus ja vitsaus ovat jatkuvasti edessäni.
8 Kuuntele varoitusta, Jerusalem, etten* käänny sinusta inhoten pois,+
etten tee sinusta autiota, maata, jossa kukaan ei asu.”+
9 Näin sanoo armeijoiden Jehova:
”He poimivat viimeisetkin Israeliin jäljelle jääneet niin kuin korjataan viiniköynnöksen viimeiset rypäleet.
Ojenna kätesi uudelleen niin kuin se, joka kerää rypäleitä viiniköynnöksistä.”
10 ”Kenelle puhun ja ketä varoitan?
Kuka kuuntelee?
Heidän korvansa ovat suljetut,* niin etteivät he voi kuulla.+
Jehovan sanasta on tullut heille pilkan aihe,+
he eivät saa siitä iloa.
11 Minä olen täynnä Jehovan vihaa.
Olen väsynyt pidättelemään sitä.”+
”Vuodata se kadulla olevan lapsen päälle+
ja yhteen kokoontuneiden nuorten miesten ryhmien päälle.
12 Heidän talonsa luovutetaan toisille,
samoin heidän peltonsa ja vaimonsa.+
Minä ojennan käteni maan asukkaita vastaan”, julistaa Jehova.
13 ”Pienimmästä suurimpaan jokainen hankkii voittoa epärehellisin keinoin,+
profeetasta pappiin jokainen toimii petollisesti.+
kun rauhaa ei ole.+
15 Häpeävätkö he inhottavia tekojaan?
He eivät häpeä yhtään!
He eivät edes osaa tuntea itseään nöyryytetyiksi!+
Siksi he kaatuvat kaatuneiden joukkoon.
Kun minä rankaisen heitä, he kompastuvat”, sanoo Jehova.
16 Näin sanoo Jehova:
”Seisokaa risteyksissä ja katsokaa.
Mutta he sanovat: ”Emme kulje sitä.”+
Mutta he sanoivat: ”Emme kuuntele.”+
18 ”Siksi kuulkaa, kansakunnat!
Pane merkille, kansa,
mitä heille tapahtuu.
19 Kuuntele, maa!
Minä aiheutan tälle kansalle onnettomuuden+
heidän omien juoniensa takia,
sillä he eivät kiinnittäneet huomiota minun sanoihini,
ja he hylkäsivät minun lakini.”*
20 ”Mitä minulle merkitsee se, että te tuotte suitsutuspihkaa Sabasta
ja tuoksuruokoa* kaukaisesta maasta?
En hyväksy kokonaispolttouhrejanne
enkä iloitse teurasuhreistanne.”+
21 Siksi Jehova sanoo näin:
”Minä asetan tälle kansalle kompastuskiviä,
ja he kompastuvat niihin,
isät ja pojat yhdessä,
naapuri ja hänen ystävänsä,
ja he kaikki tuhoutuvat.”+
22 Näin sanoo Jehova:
”Katso! Pohjoisen maasta tulee kansa,
ja maan kaukaisimmista kolkista herätetään suuri kansakunta.+
23 He tarttuvat jouseen ja keihääseen.
He ovat julmia ja armottomia.
Heidän äänensä jylisee kuin meri,
ja he ratsastavat hevosilla.+
Sotilaan tavoin he järjestäytyvät taisteluun sinua vastaan, Siionin tytär.”
24 Olemme kuulleet sanoman siitä.
25 Älä mene ulos pellolle
äläkä kulje tiellä,
sillä vihollisella on miekka.
Kauhua on joka puolella.
26 Kansani tytär,
pukeudu säkkikankaaseen+ ja kieri tuhkassa.
27 ”Olen asettanut sinut* kansani keskuuteen metallin testaajaksi,
perusteellisen tutkimuksen tekijäksi.
Sinun täytyy tutkia ja selvittää, miten he elävät.
He ovat kuin kuparia ja rautaa.
He kaikki ovat turmeltuneita.
29 Palkeet ovat kärventyneet.
Tulesta tulee esiin vain lyijyä.
30 Heitä tullaan varmasti kutsumaan hylkyhopeaksi,
sillä Jehova on hylännyt heidät.”+
7 Jeremialle tuli Jehovalta tämä sana, joka kuului: 2 ”Asetu Jehovan temppelin porttiin ja julista siellä tämä sanoma: ’Kuulkaa Jehovan sana, kaikki te Juudasta olevat, jotka tulette sisään näistä porteista kumartamaan Jehovaa. 3 Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ”Korjatkaa käytöstänne ja toimintaanne, niin minä annan teidän asua tässä paikassa.+ 4 Älkää luottako petollisiin sanoihin ja sanoko: ’Tämä on* Jehovan temppeli, Jehovan temppeli, Jehovan temppeli!’+ 5 Jos tosiaan korjaatte käytöstänne ja toimintaanne, jos todella noudatatte oikeutta miehen ja hänen lähimmäisensä välisissä riita-asioissa,+ 6 jos ette sorra maassa asuvia ulkomaalaisia, orpoja* ja leskiä,+ jos ette vuodata viatonta verta tässä paikassa ja jos ette palvele omaksi vahingoksenne muita jumalia,+ 7 niin minä annan teidän asua tässä paikassa, maassa, jonka annoin esi-isillenne kaikiksi ajoiksi.”’”*
8 ”Mutta te luotatte petollisiin sanoihin+ – siitä ei ole yhtään mitään hyötyä. 9 Voitteko varastaa,+ murhata, tehdä aviorikoksia, vannoa väärin,+ uhrata uhreja* Baalille+ ja palvella jumalia, joita ette tunteneet, 10 ja sitten tulla seisomaan minun eteeni tähän temppeliin, johon on liitetty minun nimeni, ja sanoa: ’Meidät pelastetaan’, vaikka teette kaikkea tällaista inhottavaa? 11 Onko tästä temppelistä, johon on liitetty minun nimeni, tullut teidän silmissänne ryöstäjien luola?+ Minä olen itse nähnyt sen”, julistaa Jehova.
12 ”’Mutta menkää nyt Siloon pyhään paikkaani,+ johon ensin päätin liittää nimeni,+ ja katsokaa, mitä tein sille kansani Israelin pahuuden takia.+ 13 Te teitte kuitenkin jatkuvasti kaikkea tätä’, julistaa Jehova, ’ja vaikka minä puhuin teille yhä uudelleen,* te ette kuunnelleet.+ Minä kutsuin teitä lakkaamatta, mutta te ette vastanneet.+ 14 Niinpä teen tälle temppelille, johon on liitetty minun nimeni+ ja johon te luotatte,+ ja tälle paikalle, jonka annoin teille ja teidän esi-isillenne, niin kuin tein Silolle.+ 15 Minä heitän teidät pois silmieni edestä, niin kuin heitin pois kaikki teidän veljenne, kaikki Efraimin jälkeläiset.’+
16 Älä sinä rukoile tämän kansan puolesta. Älä huuda, älä rukoile äläkä esitä minulle harrasta pyyntöä heidän puolestaan,+ sillä minä en kuuntele sinua.+ 17 Etkö näe, mitä he tekevät Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla? 18 Pojat keräävät puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot alustavat taikinaa tehdäkseen uhrikakkuja Taivaan kuningattarelle.*+ He vuodattavat juomauhreja muille jumalille ja loukkaavat näin minua.+ 19 ’Mutta minuako he satuttavat?’* julistaa Jehova. ’Eivätkö itseään omaksi häpeäkseen?’+ 20 Siksi suvereeni Herra Jehova sanoo näin: ’Minun suuttumukseni ja vihani vuodatetaan tämän paikan päälle,+ ihmisten ja eläinten päälle, metsän puiden ja maan hedelmien päälle. Vihani palaa, eikä se sammu.’+
21 Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ’Lisätkää kokonaispolttouhrinne muihin teurasuhreihinne ja syökää liha itse.+ 22 Sinä päivänä, jona toin esi-isänne pois Egyptin maasta, en puhunut heidän kanssaan enkä antanut heille käskyjä kokonaispolttouhreista enkä teurasuhreista.+ 23 Annoin heille kuitenkin tämän käskyn: ”Totelkaa minua, niin minusta tulee teidän Jumalanne ja teistä tulee minun kansani.+ Teidän täytyy vaeltaa kaikkia niitä teitä, joita käsken teidän vaeltaa, jotta teidän kävisi hyvin.”’+ 24 Mutta he eivät kuunnelleet eivätkä kiinnittäneet minuun huomiota*+ vaan vaelsivat omien suunnitelmiensa* mukaan ja seurasivat itsepäisesti pahaa sydäntään,+ niin että he menivät taaksepäin, eivät eteenpäin. 25 Näin on tapahtunut siitä päivästä, jona esi-isänne tulivat Egyptin maasta, tähän päivään asti.+ Siksi minä lähetin toistuvasti luoksenne kaikki palvelijani, profeetat. Lähetin heitä joka päivä, yhä uudelleen.*+ 26 Mutta kansa ei kuunnellut minua eikä kiinnittänyt minuun huomiota,*+ vaan he olivat itsepäisiä* ja toimivat pahemmin kuin esi-isänsä!
27 Sinä puhut heille kaikki nämä sanat,+ mutta he eivät kuuntele sinua. Sinä kutsut heitä, mutta he eivät vastaa sinulle. 28 Sinä sanot heille: ’Tämä on se kansa, joka ei totellut Jumalaansa Jehovaa eikä ottanut vastaan kuritusta. Uskollisuus on kadonnut, eikä sitä edes mainita heidän keskuudessaan.’*+
29 Keritse leikkaamattomat* hiuksesi ja heitä ne menemään ja laula paljailla kukkuloilla surulaulu, sillä Jehova on hylännyt tämän sukupolven, joka on saanut hänet vihastumaan, ja hän tulee jättämään sen. 30 ’Juudan kansa on tehnyt sitä, mikä on pahaa minun silmissäni’, julistaa Jehova. ’He ovat asettaneet iljettävät epäjumalansa temppeliin, johon on liitetty minun nimeni, saastuttaakseen sen.+ 31 He ovat rakentaneet Hinnomin pojan laaksossa*+ olevan Tofetin uhripaikat polttaakseen poikiaan ja tyttäriään tulessa,+ mitä minä en ole käskenyt tehdä ja mikä ei ole koskaan tullut mieleenikään.’*+
32 ’Siksi tulee aika’, julistaa Jehova, ’jolloin sitä ei enää sanota Tofetiksi eikä Hinnomin pojan laaksoksi* vaan Tappolaaksoksi. Tofetiin haudataan ruumiita niin paljon, että siellä ei ole enää tilaa.+ 33 Tämän kansan ruumiista tulee taivaan lintujen ja maan eläinten ruokaa, eikä kukaan säikytä niitä pois.+ 34 Minä vaiennan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta riemun huudon ja ilon huudon, sulhasen äänen ja morsiamen äänen,+ sillä maa raunioituu.’”+
8 ”Siihen aikaan”, julistaa Jehova, ”otetaan Juudan kuninkaiden luut, sen ruhtinaiden luut, pappien luut, profeettojen luut ja Jerusalemin asukkaiden luut heidän haudoistaan. 2 Ne levitetään auringon, kuun ja koko taivaan armeijan eteen, joita he rakastivat, palvelivat, seurasivat, etsivät ja kumarsivat.+ Niitä ei koota eikä haudata. Niistä tulee kuin lantaa maan pinnalle.”+
3 ”Ne jotka jäävät jäljelle tästä pahasta suvusta, valitsevat mieluummin kuoleman kuin elämän kaikissa niissä paikoissa, joihin hajotan heidät”, julistaa armeijoiden Jehova.
4 ”Sinun täytyy sanoa heille: ’Näin sanoo Jehova:
”Kaatuvatko he eivätkä enää nouse?
Jos yksi kääntyy takaisin, eikö toinenkin käänny takaisin?
5 Miksi tämä kansa, Jerusalem, on jatkuvasti uskoton?
He pitävät kiinni petoksesta,
he kieltäytyvät kääntymästä takaisin.+
6 Minä kiinnitin heihin huomiota ja kuuntelin, mutta he eivät puhuneet totta.
Kukaan ei katunut pahuuttaan eikä kysynyt: ’Mitä olen tehnyt?’+
Jokainen kiirehtii tekemään samalla tavalla kuin muut, kuin taisteluun ryntäävä hevonen.
7 Jopa kattohaikara taivaalla tietää aikansa,*
turturikyyhky, tervapääsky ja rastas* pitävät kiinni tuloajastaan.*
Oma kansani ei kuitenkaan ymmärrä Jehovan tuomiota.”’+
8 ’Kuinka te voitte sanoa: ”Me olemme viisaita, ja meillä on Jehovan laki”?*
Kirjurien* valehtelevalla kynällähän*+ on kirjoitettu vain valhetta.
9 Viisaat on häpäisty.+
He ovat kauhistuneet, ja heidät otetaan kiinni.
He ovat hylänneet Jehovan sanan
– mitä viisautta heillä on?
10 Niinpä minä annan heidän vaimonsa toisille miehille,
heidän peltonsa toisille omistajille.+
Pienimmästä suurimpaan jokainen hankkii voittoa epärehellisin keinoin,+
profeetasta pappiin jokainen toimii petollisesti.+
kun rauhaa ei ole.+
12 Häpeävätkö he inhottavia tekojaan?
He eivät häpeä yhtään!
He eivät edes osaa tuntea itseään nöyryytetyiksi!+
Siksi he kaatuvat kaatuneiden joukkoon.
Kun minä rankaisen heitä, he kompastuvat’,+ sanoo Jehova.
13 ’Kun minä kokoan heidät, teen heistä lopun’, julistaa Jehova.
’Viiniköynnökseen ei jää rypäleitä eikä viikunapuuhun viikunoita, ja lehdet lakastuvat.
He menettävät sen, mitä annoin heille.’”
14 ”Miksi me istumme täällä?
Kokoonnutaan, mennään linnoitettuihin kaupunkeihin+ ja tuhoudutaan siellä.
Jumalamme Jehova hävittää meidät
ja antaa meille myrkkyvettä juotavaksi,+
koska olemme tehneet syntiä Jehovaa vastaan.
15 Toivoimme rauhaa, mutta mitään hyvää ei tullut,
paranemisen aikaa, mutta tulikin kauhu!+
16 Danista kuuluu vihollisen hevosten korskunta.
Hänen oriensa hirnunta
saa koko maan järisemään.
He tulevat ja ahmivat maan ja kaiken, mitä siinä on,
kaupungin ja sen asukkaat.”
17 ”Minä lähetän teidän keskuuteenne käärmeitä,
myrkkykäärmeitä, joita ei voi lumota,
ja ne varmasti purevat teitä”, julistaa Jehova.
18 Murheeni on parantumaton,
sydämeni on sairas.
19 Kaukaisesta maasta kuuluu
kansani tyttären avunhuuto:
”Eikö Jehova ole Siionissa?
Eikö sen kuningas ole siellä?”
”Miksi he ovat loukanneet minua veistetyillä jumalankuvillaan,
vieraiden kansojen arvottomilla jumalilla?”
20 ”Sadonkorjuu on ohi, kesä on mennyt,
mutta me emme ole pelastuneet!”
21 Olen murtunut kansani tyttären vamman takia.+
Olen masentunut.
Kauhu on vallannut minut.
22 Eikö Gileadissa ole balsamia?*+
Miksi kansani tytär ei ole toipunut?+
9 Kunpa pääni olisi vesikaivo,
silmäni kyynelien lähde!+
Silloin itkisin päivät ja yöt
kansani surmattuja.
2 Kunpa minulla olisi erämaassa matkalaisen yöpymispaikka!
Silloin jättäisin kansani ja lähtisin pois heidän luotaan,
sillä he kaikki ovat avionrikkojia,+
petollisten joukko.
3 He jännittävät kielensä kuin jousen.
Maassa vallitsee valhe, ei uskollisuus.+
”He kulkevat pahuudesta pahuuteen
eivätkä kiinnitä huomiota minuun”,+ julistaa Jehova.
4 ”Te kaikki, varokaa lähimmäistänne
älkääkä luottako edes veljeenne,
5 Jokainen huijaa lähimmäistään,
eikä kukaan puhu totta.
He ovat opettaneet kielensä puhumaan valhetta.+
He väsyttävät itsensä tehdessään sitä, mikä on väärin.
6 Sinä elät keskellä petosta.
He pettävät ja kieltäytyvät tuntemasta minua”, julistaa Jehova.
7 Siksi armeijoiden Jehova sanoo näin:
”Minä sulatan heidät ja koettelen heitä,+
sillä mitä muuta voin tehdä kansani tyttärelle?
8 Heidän kielensä on tappava nuoli, ja se puhuu petosta.
Suullaan ihminen puhuu rauhan sanoja lähimmäiselleen,
mutta sisimmässään hän suunnittelee väijytystä.”
9 ”Enkö minä vaatisi heitä tilille tästä?” julistaa Jehova.
”Enkö minä kostaisi tällaiselle kansalle?+
10 Itken ja valitan vuorten vuoksi
ja laulan surulaulun erämaan laitumien takia,
sillä ne on poltettu, niin ettei kukaan kulje niiden poikki,
eikä karjan ääntä kuulu.
Taivaan linnut ja villieläimet ovat paenneet, ne ovat menneet pois.+
11 Minä teen Jerusalemista kiviröykkiöitä,+ sakaalien pesäpaikan,+
ja minä teen Juudan kaupungeista autioita, asumattomia.+
12 Kuka on niin viisas, että ymmärtää tämän?
Kenelle Jehovan suu on puhunut, niin että hän voi julistaa tätä?
Miksi maa on tuhoutunut?
Miksi se on korventunut kuin erämaa,
niin ettei kukaan kulje sen läpi?”
13 Jehova vastasi: ”Siksi, että he hylkäsivät lakini,* jonka annoin heille, eivätkä noudattaneet sitä eivätkä kuunnelleet minua. 14 Sen sijaan he seurasivat itsepäisesti omaa sydäntään+ ja palvelivat Baalin kuvia, niin kuin heidän isänsä olivat opettaneet heitä tekemään.+ 15 Siksi armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, sanoo näin: ’Minä syötän tälle kansalle koiruohoa ja juotan heille myrkkyvettä.+ 16 Hajotan heidät kansojen sekaan, joita he ja heidän isänsä eivät ole tunteneet,+ ja lähetän miekan heidän peräänsä, kunnes olen hävittänyt heidät perin pohjin.’+
17 Näin sanoo armeijoiden Jehova:
’Toimikaa järkevästi.
Kutsukaa surulauluja laulavat naiset+
ja lähettäkää viesti taitaville naisille,
18 jotta he kiirehtisivät laulamaan meille valituslaulun,
niin että silmämme tulvisivat kyyneleitä
ja silmäkulmamme vuotaisivat vettä.+
19 Siionista on kuultu valituslaulu:+
”Meidät on hävitetty!
Häpeämme on suuri!
Olemme jättäneet maamme, ja kotimme on hajotettu.”+
20 Te naiset, kuulkaa Jehovan sana.
Ottakoon korvanne vastaan hänen suunsa sanan.
Opettakaa tyttärillenne tämä valituslaulu
ja toisillenne tämä surulaulu.+
21 Kuolema on kiivennyt sisään ikkunoistamme,
se on tunkeutunut linnoitustorneihimme
viedäkseen lapset kaduilta
ja nuoret miehet toreilta.’+
22 Sano: ’Näin julistaa Jehova:
”Ihmisten ruumiita lojuu kuin lantaa pellolla
ja kuin vastaleikattua viljaa sadonkorjaajan jäljessä,
eikä kukaan kerää niitä pois.”’”+
23 Näin sanoo Jehova:
”Älköön viisas ylpeilkö viisaudestaan,+
älköön voimakas ylpeilkö voimastaan,
älköönkä rikas ylpeilkö rikkaudestaan.”+
24 ”Mutta se, joka ylpeilee, ylpeilköön siitä,
että hänellä on syvällistä ymmärrystä ja tietoa minusta,+
että minä olen Jehova, joka osoitan uskollista rakkautta, olen oikeudenmukainen ja toimin oikein* maassa,+
sillä näistä minä saan iloa”,+ julistaa Jehova.
25 ”Tulee aika”, julistaa Jehova, ”jolloin minä vaadin tilille jokaisen, joka on ympärileikattu ja silti ympärileikkaamaton:+ 26 Egyptin,+ Juudan,+ Edomin,+ ammonilaiset+ ja Moabin+ sekä kaikki, joilla on ohimoilta leikatut hiukset ja jotka asuvat erämaassa.+ Kaikki kansakunnat nimittäin ovat ympärileikkaamattomia, ja koko Israelin kansan sydän on ympärileikkaamaton.”+
10 Israelin kansa, kuulkaa sanat, jotka Jehova on puhunut teitä vastaan. 2 Näin sanoo Jehova:
”Älkää opetelko kansakuntien tapoja+
älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä,
sillä kansakunnat kauhistuvat niitä.+
3 Kansojen tavat ovat harhaa.*
Metsästä kaadetaan puu,
ja käsityöläinen muotoilee sitä työkalullaan.+
5 Sellaiset epäjumalat ovat kuin linnunpelättimet kurkkumaalla, ne eivät osaa puhua.+
Niitä pitää kantaa, sillä ne eivät pysty kävelemään.+
Älkää pelätkö niitä, sillä ne eivät voi tehdä pahaa
eivätkä hyvää.”+
6 Kukaan ei ole sinun kaltaisesi, Jehova.+
Sinä olet suuri, ja sinun nimesi on suuri ja mahtava.
7 Kuka ei pelkäisi sinua, kansakuntien Kuningas?+ Sinä ansaitset kunnioituksen,
sillä kansakuntien kaikkien viisaiden keskuudessa ja kaikkien niiden valtakuntien keskuudessa
ei ole ketään sinun vertaistasi.+
8 He kaikki ovat järjettömiä ja typeriä.+
Puun antama opetus on pelkkää harhaa.*+
9 Tarsiista tuodaan hopealevyjä+ ja Ufasista kultaa,
käsityöläisen ja sepän kätten töitä.
Niiden vaatteet ovat sinistä lankaa ja purppuranväristä villaa.
Ne kaikki ovat taitavien työntekijöiden tekemiä.
10 Mutta Jehova on todella Jumala.
Hän on elävä Jumala+ ja ikuinen Kuningas.+
Hänen suuttumuksensa saa maan järisemään,+
eivätkä kansakunnat kestä hänen vihastustaan.
11 * Teidän tulee sanoa heille näin:
”Ne jumalat, jotka eivät tehneet taivasta eivätkä maata,
tuhoutuvat maan päältä ja tämän taivaan alta.”+
12 Hän on tehnyt maan voimallaan,
vahvistanut tuottoisan maan viisaudellaan+
ja jännittänyt taivaan ymmärryksellään.+
14 Jokainen ihminen toimii järjettömästi ja vailla tietoa.
Jokainen seppä joutuu häpeään veistettyjen jumalankuvien takia,+
sillä hänen metalliset jumalankuvansa* ovat valhetta
15 Ne ovat harhaa,* naurettavia tekeleitä.+
Kun niille koittaa tilinteon päivä, ne tuhoutuvat.
16 Jaakobin Osa ei ole näiden kaltainen,
sillä hän on muodostanut kaiken,
ja Israel on hänen perintönsä sauva.+
Armeijoiden Jehova on hänen nimensä.+
17 Kokoa maasta nyyttisi,
sinä piiritettynä asuva nainen.
18 Näin sanoo Jehova:
Haavani on parantumaton.
Sanoin: ”Tämä on tosiaan minun sairauteni, ja minun täytyy kestää se.
20 Minun telttani on hävitetty, ja kaikki telttaköyteni on katkaistu.+
Minun poikani ovat lähteneet pois luotani, eikä heitä enää ole.+
Ei ole enää ketään, joka pingottaisi telttani tai nostaisi telttakankaani.
22 Kuunnelkaa! Sanoma! Se tulee!
23 Jehova, tiedän hyvin, ettei ihmisen tie ole hänen vallassaan.
Ihminen ei pysty ohjaamaan edes omia askeleitaan.+
25 Vuodata vihasi kansakuntien päälle, jotka jättävät sinut huomiotta,+
ja sukujen päälle, jotka eivät huuda avukseen sinun nimeäsi.
Ne ovat ahmineet Jaakobin,+
ne ovat ahmineet ja hävittäneet hänet perin pohjin,+
ja ne ovat autioittaneet hänen kotimaansa.+
11 Jeremialle tuli Jehovalta tämä sana, joka kuului: 2 ”Kuulkaa, te kaikki, tämän liiton sanat!
Puhu* ne Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille 3 ja sano heille: ’Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ”Kirottu on se, joka ei tottele tämän liiton sanoja.+ 4 Käskin esi-isienne noudattaa niitä, kun toin heidät pois Egyptin maasta,+ raudansulatusuunista.+ Minä sanoin: ’Totelkaa minua ja tehkää kaikki, mitä käsken teidän tehdä. Teistä tulee minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne,+ 5 ja näin voin pitää valan, jonka vannoin esi-isillenne ja jonka mukaan antaisin heille maidon ja hunajan maan.+ Se on voimassa vielä tänä päivänä.’”’”
Minä vastasin: ”Aamen,* Jehova.”
6 Sitten Jehova sanoi minulle: ”Julista Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla kaikki nämä sanat: ’Kuulkaa tämän liiton sanat ja toimikaa niiden mukaan. 7 Sinä päivänä, jona toin esi-isänne pois Egyptin maasta, minä kehotin heitä vakavasti: ”Totelkaa minua.” Olen kehottanut heitä näin yhä uudelleen* tähän päivään asti.+ 8 Mutta he eivät kuunnelleet eivätkä halunneet kuulla minua,* vaan jokainen seurasi edelleen itsepäisesti omaa pahaa sydäntään.+ Siksi rankaisin heitä kaikkien tämän liiton sanojen mukaan. Olin käskenyt heidän noudattaa niitä, mutta he kieltäytyivät tekemästä niin.’”
9 Sen jälkeen Jehova sanoi minulle: ”Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat ovat tehneet salaliiton. 10 He ovat syyllistyneet samoihin rikkomuksiin kuin heidän kauan sitten eläneet esi-isänsä, jotka kieltäytyivät tottelemasta minun sanojani.+ Hekin ovat seuranneet muita jumalia ja palvelleet niitä.+ Israelin kansa ja Juudan kansa ovat rikkoneet liittoni, jonka tein heidän esi-isiensä kanssa.+ 11 Siksi Jehova sanoo näin: ’Minä aiheutan heille onnettomuuden,+ jota he eivät pääse pakoon. Kun he huutavat minua avukseen, minä en kuuntele heitä.+ 12 Juudan kaupungit ja Jerusalemin asukkaat menevät sitten jumalien luo, joille he uhraavat uhreja,* ja huutavat niitä avuksi,+ mutta ne eivät missään tapauksessa pelasta heitä heidän onnettomuutensa aikana. 13 Sinulla on yhtä monta jumalaa kuin kaupunkia, Juuda. Te olette pystyttäneet häpeälliselle jumalalle* yhtä monta alttaria kuin Jerusalemissa on katuja – alttareita, joilla uhrataan uhreja Baalille.’+
14 Älä sinä* kuitenkaan rukoile tämän kansan puolesta. Älä huuda äläkä rukoile heidän puolestaan,+ sillä minä en kuuntele, kun he huutavat minua onnettomuutensa takia.
15 Mikä oikeus rakkaalla kansallani on olla temppelissäni,
kun niin monet punovat pahoja juonia?
Pyhällä lihallako* he torjuvat onnettomuuden, kun se kohtaa sinua?*
Riemuitsetko sinä silloin?
16 Jehova kutsui sinua aikoinaan kukoistavaksi oliivipuuksi,
kauniiksi ja hyvää hedelmää tuottavaksi.
Suuren pauhun kuuluessa hän on sytyttänyt sen tuleen,
ja sen oksat on katkaistu.
17 Armeijoiden Jehova, joka on istuttanut sinut,+ on julistanut, että sinua kohtaa onnettomuus sen pahuuden takia, johon Israelin kansa ja Juudan kansa ovat syyllistyneet. He ovat loukanneet minua uhraamalla uhreja Baalille.”+
18 Jehova ilmoitti minulle tämän niin että tietäisin.
Silloin annoit minun nähdä, mitä he tekivät.
19 Minä olin kuin kesy karitsa, jota viedään teurastettavaksi.
En tiennyt, että he juonittelivat minua vastaan:+
”Tuhotaan puu ja sen hedelmät
ja poistetaan hänet elävien maasta,
jotta hänen nimeään ei enää muistettaisi.”
20 Armeijoiden Jehova tuomitsee kuitenkin oikeudenmukaisesti.*
Anna minun nähdä, että sinä kostat heille,
sillä sinulle olen uskonut oikeusasiani.
21 Siksi Jehova sanoo näin Anatotin+ miehistä, jotka yrittävät tappaa sinut ja jotka sanovat: ”Et saa profetoida Jehovan nimessä,+ tai muuten sinä kuolet käsissämme”, 22 siksi armeijoiden Jehova sanoo näin: ”Minä vaadin heidät tilille. Nuoret miehet kuolevat miekkaan,+ ja heidän poikansa ja tyttärensä kuolevat nälkään.+ 23 Heistä ei jää jäljelle ketään, sillä minä aiheutan onnettomuuden Anatotin+ miehille sinä vuonna, jona heidät vaaditaan tilille.”
12 Sinä olet oikeudenmukainen,* Jehova,+ kun esitän sinulle valitukseni,
kun puhun kanssasi oikeusasioista.
Mutta miksi pahat menestyvät+
ja miksi petollisilla ei ole huolia?
2 Sinä olet istuttanut heidät, ja he ovat juurtuneet.
He ovat kasvaneet ja tuottaneet hedelmää.
Sinä olet heidän huulillaan mutta kaukana heidän sisimmistä ajatuksistaan.*+
3 Mutta sinä, Jehova, tunnet minut hyvin,+ sinä näet minut.
Olet tutkinut sydämeni ja huomannut, että se on kiinnittynyt sinuun.+
Valikoi heitä kuin lampaita teurastettaviksi
ja aseta heidät erilleen tappopäivää varten.
4 Kuinka kauan maan pitää vielä kuihtua
ja kasvillisuuden kaikkialla kuivettua?+
Siinä asuvien pahuuden takia
villieläimet ja linnut on pyyhkäisty pois,
sillä he ovat sanoneet: ”Ei hän näe, miten meille käy.”
5 Jos väsyt juostessasi jalkamiesten kanssa,
miten voit juosta kilpaa hevosten kanssa?+
Vaikka tunnet olosi turvalliseksi rauhallisessa maassa,
miten selviät Jordanin tiheiköissä?
6 Jopa omat veljesi ja isäsi perhe
ovat kohdelleet sinua petollisesti.+
He ovat huutaneet sinulle kovalla äänellä.
Älä usko heitä,
vaikka he puhuisivat sinulle ystävällisesti.
7 ”Olen jättänyt kansani,+ olen hylännyt perintöni.+
Olen antanut rakkaimpani* hänen vihollistensa käsiin.+
8 Perinnöstäni on tullut minulle kuin leijona metsässä.
Hän on karjunut minulle.
Siksi olen alkanut vihata häntä.
9 Perintöni on minulle kuin monivärinen* petolintu.
Toiset petolinnut ovat sen ympärillä ja hyökkäävät sen kimppuun.+
Tulkaa, kokoontukaa, kaikki te maan villieläimet,
tulkaa syömään.+
He ovat muuttaneet hyvän maa-alueeni autioksi erämaaksi.
11 Siitä on tullut joutomaata.
Koko maa on autioitettu,
mutta kukaan ei välitä siitä.+
12 Tuhoajat ovat tulleet kaikkia tallattuja polkuja pitkin erämaan halki.
Jehovan miekka syö maan toisesta äärestä sen toiseen ääreen.+
Kenelläkään* ei ole rauhaa.
13 He ovat kylväneet vehnää mutta korjanneet orjantappuroita.+
He ovat uuvuttaneet itsensä, mutta siitä ei ole ollut hyötyä.
He häpeävät satoaan
Jehovan hehkuvan vihan takia.”
14 Näin sanoo Jehova: ”Kaikki pahat naapurini, jotka kajoavat kansalleni Israelille antamaani perintöön,+ minä revin juurineen pois maastaan,+ ja Juudan kansan tulen repimään juurineen pois heidän keskeltään. 15 Revittyäni heidät juurineen pois olen jälleen heille armollinen ja tuon jokaisen heistä takaisin perintöalueelleen ja maahansa.”
16 ”Jos he todella oppivat toimimaan samalla tavalla kuin kansani ja vannomaan nimeni kautta: ’Yhtä varmasti kuin Jehova elää!’ – aivan niin kuin he opettivat kansani vannomaan Baalin kautta – silloin heille annetaan paikka kansani keskeltä. 17 Mutta jos jokin kansakunta ei tottele, minä revin sen juurineen pois, revin juurineen ja tuhoan”, julistaa Jehova.+
13 Jehova sanoi minulle näin: ”Mene ostamaan itsellesi pellavavyö ja sido se vyötäröllesi, mutta älä kastele sitä vedessä.” 2 Niin minä ostin vyön, niin kuin Jehova oli sanonut, ja sidoin sen vyötärölleni. 3 Minulle tuli sitten Jehovan sana toisen kerran: 4 ”Ota vyö, jonka ostit ja joka on vyötärölläsi, mene Eufratille ja kätke se siellä kallionhalkeamaan.” 5 Niin minä menin ja kätkin sen Eufratin varrelle, niin kuin Jehova oli käskenyt minua.
6 Useita päiviä myöhemmin Jehova kuitenkin sanoi minulle: ”Lähde matkaan, mene Eufratille ja ota sieltä vyö, jonka käskin sinun kätkeä sinne.” 7 Niin minä menin Eufratille, kaivoin vyön esiin paikasta, johon olin kätkenyt sen, ja näin, että se oli mennyt pilalle. Vyö ei kelvannut enää mihinkään.
8 Sitten minulle tuli Jehovan sana: 9 ”Näin sanoo Jehova: ’Samalla tavalla minä teen lopun Juudan ylpeydestä ja Jerusalemin suunnattomasta ylpeydestä.+ 10 Tämä paha kansa kieltäytyy tottelemasta sanojani,+ seuraa itsepäisesti omaa sydäntään+ sekä seuraa muita jumalia, palvelee ja kumartaa niitä, ja siksi siitä tulee samanlainen kuin tästä vyöstä, joka ei kelpaa mihinkään.’ 11 ’Niin kuin vyö kiinnitetään tiukasti miehen vyötärölle, niin minä kiinnitin tiukasti itseeni koko Israelin kansan ja koko Juudan kansan’, julistaa Jehova, ’jotta heistä tulisi minulle kansa,+ nimi,+ ylistys ja jotain kaunista. Mutta he eivät totelleet.’+
12 Lisäksi sinun täytyy ilmoittaa heille tämä sanoma: ’Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ”Jokainen suuri ruukku täytetään viinillä.”’ He vastaavat sinulle: ’Kyllähän me tiedämme, että jokainen suuri ruukku täytetään viinillä.’ 13 Sano sitten heille: ’Näin sanoo Jehova: ”Minä täytän viinillä kaikki tämän maan asukkaat, kunnes he tulevat juovuksiin,+ mukaan lukien Daavidin valtaistuimella istuvat kuninkaat, papit, profeetat ja kaikki Jerusalemin asukkaat. 14 Minä isken heidät toisiaan vasten, niin isät kuin pojatkin”, julistaa Jehova.+ ”Minä en tunne sääliä enkä surua enkä ole heille armollinen. Mikään ei estä minua tuhoamasta heitä.”’+
15 Kuulkaa ja kuunnelkaa tarkasti.
Älkää olko ylpeitä, sillä Jehova on puhunut.
16 Antakaa kunnia Jumalallenne Jehovalle
ennen kuin hän tuo pimeyden
ja ennen kuin te kompastutte* vuorilla hämärässä.
17 Jos kieltäydytte kuuntelemasta,
itken salaa ylpeyttänne.
Kyyneleeni valuvat virtanaan, silmäni tulvivat kyyneleitä,+
koska Jehovan lauma+ on viety vankeuteen.
18 Sano kuninkaalle ja kuningataräidille:*+ ’Istukaa alemmalle paikalle,
sillä kaunis kruununne putoaa päästänne.’
19 Etelän kaupungit on suljettu,* eikä kukaan avaa niitä.
Koko Juuda on viety pakkosiirtolaisuuteen, heidät kaikki on viety pakkosiirtolaisuuteen.+
20 Nosta katseesi ja katso pohjoisesta tulevia.+
Missä on sinulle annettu lauma, kauniit lampaasi?+
21 Mitä sanot, kun sinua rankaisevat
ne, joita olet aina pitänyt läheisinä ystävinäsi?+
Eivätkö sinut valtaa synnytyskivut, kuin synnyttävän naisen kivut?+
22 Kun ajattelet: ’Miksi minulle on tapahtunut näin?’,+
niin tiedä, että suuren syntisi takia helmasi on repäisty pois+
ja kantapääsi ovat kärsineet kovia tuskia.
23 Voiko kuusilainen* muuttaa ihonsa tai leopardi täplänsä?+
Jos voi, niin silloin tekin voitte tehdä hyvää,
te, jotka on opetettu tekemään pahaa.
24 Niinpä minä hajotan teidät kuin erämaan tuulessa lentävät oljet.+
25 Tämä on sinun osasi, sinulle mittaamani osuus”, julistaa Jehova,
26 Siksi minä nostan helmasi kasvojesi yli,
niin että häpeäsi nähdään,+
27 aviorikoksesi+ ja himokas hirnumisesi,
irstas* prostituutiosi.
Kukkuloilla, nurmella
olen nähnyt iljettävän käytöksesi.+
Voi sinua, Jerusalem!
Kuinka kauan sinä vielä olet epäpuhdas?”+
14 Jeremialle tuli tämä kuivuuskausia koskeva Jehovan sana:+
2 Juuda suree,+ ja sen portit ovat rapistuneet.
Ne vaipuvat lannistuneina maahan,
ja Jerusalemista kohoaa huuto.
3 Isännät lähettävät palvelijansa* hakemaan vettä.
Nämä menevät vesikuopille* mutta eivät löydä vettä.
He palaavat astiat tyhjinä.
Häpeissään ja pettyneinä
he peittävät päänsä.
4 Maanpinta halkeilee,
koska maa ei ole saanut sadetta.+
Maanviljelijät ovat siksi järkyttyneitä, ja he peittävät päänsä.
5 Niityn naaraskauriskin hylkää vastasyntyneen vasansa,
koska ei ole ruohoa.
6 Villiaasit seisovat paljailla kukkuloilla.
Ne haukkovat ilmaa kuin sakaalit,
niiden silmät sumenevat, koska ei ole kasvillisuutta.+
7 Vaikka meidän rikkomuksemme todistavat meitä vastaan,
Jehova, toimi nimesi tähden.+
Olemme toimineet uskottomasti monta kertaa,+
tehneet syntiä sinua vastaan.
8 Sinä Israelin toivo, sen pelastaja+ ahdingon aikana,
miksi sinä olet kuin muukalainen maassa,
kuin matkalainen, joka pysähtyy vain yöpyäkseen?
9 Miksi sinä olet kuin tyrmistynyt mies,
kuin voimakas mies, joka ei voi pelastaa?
Älä hylkää meitä.
10 Näin sanoo Jehova tästä kansasta: ”He rakastavat harhailemista+ eivätkä ole pitäneet jalkojaan kurissa.+ Niinpä Jehova ei saa heistä iloa.+ Nyt hän muistaa heidän rikkomuksensa ja vaatii heidät tilille heidän synneistään.”+
11 Sitten Jehova sanoi minulle: ”Älä rukoile, että tälle kansalle kävisi hyvin.+ 12 Kun he paastoavat, minä en kuuntele heidän rukouksiaan,+ ja kun he uhraavat kokonaispolttouhreja ja viljauhreja, minä en saa niistä iloa.+ Miekalla, nälällä ja kulkutaudilla* minä teen heistä lopun.”+
13 Tähän minä sanoin: ”Voi, suvereeni Herra Jehova! Profeetat sanovat heille: ’Te ette tule näkemään miekkaa, eikä nälänhätä kohtaa teitä, vaan minä annan teille todellisen rauhan tässä paikassa.’”+
14 Jehova sanoi sitten minulle: ”Profeetat profetoivat valheita minun nimessäni.+ Minä en ole lähettänyt heitä, en ole käskenyt heitä enkä ole puhunut heille.+ Valheellisia näkyjä, arvottomia ennustuksia ja oman sydämensä petosta he profetoivat teille.+ 15 Siksi minä, Jehova, sanon näin profeetoista, jotka profetoivat nimessäni, vaikka en ole lähettänyt heitä, ja jotka sanovat, ettei miekka eikä nälänhätä kohtaa tätä maata: ’Miekka ja nälkä surmaavat nuo profeetat.+ 16 Se kansa, jolle he profetoivat, heitetään nälänhädän ja miekan takia ulos Jerusalemin kaduille, eikä ole ketään, joka hautaisi heidät+ – heidät ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä – sillä minä vuodatan heidän päälleen heidän ansaitsemansa onnettomuuden.’+
17 Sinun täytyy sanoa heille nämä sanat:
’Silmäni tulvivat kyyneleitä yötä päivää, lakkaamatta,+
sillä kansani neitsyttytär on täysin musertunut ja murtunut,+
erittäin vakavasti haavoittunut.
18 Jos menen ulos kaupungista,
näen miekan surmaamia!+
Jos tulen kaupunkiin,
näen nälän näännyttämiä!+
Sekä profeetta että pappi ovat kierrelleet maata, jota he eivät tunne.’”+
19 Oletko sinä hylännyt Juudan kokonaan, oletko* inhonnut Siionia?+
Miksi olet lyönyt meitä, niin ettemme voi parantua?+
Toivoimme rauhaa, mutta mitään hyvää ei tullut,
paranemisen aikaa, mutta tulikin kauhu!+
20 Jehova, me tunnustamme pahuutemme,
esi-isiemme rikkomuksen,
sillä olemme tehneet syntiä sinua vastaan.+
21 Pyydämme nimesi tähden: älä hylkää meitä.+
Älä halveksi loistokasta valtaistuintasi.
Muista liittoa, jonka olet tehnyt kanssamme, älä riko sitä.+
22 Voivatko muiden kansojen arvottomat epäjumalat antaa sadetta,
tai voiko taivaskaan itse lähettää sadekuuroja?
Etkö yksin sinä, Jumalamme Jehova?+
Me panemme toivomme sinuun,
sillä vain sinä olet tehnyt kaiken tämän.
15 Sitten Jehova sanoi minulle: ”Vaikka Mooses ja Samuel seisoisivat minun edessäni,+ en osoittaisi hyvyyttä tälle kansalle.* Aja heidät pois edestäni. Anna heidän mennä. 2 Jos he sanovat sinulle: ’Minne meidän pitää mennä?’, sinun täytyy sanoa heille: ’Näin sanoo Jehova:
”Se joka ansaitsee tappavan vitsauksen, tappavaan vitsaukseen!
Se joka ansaitsee miekan, miekkaan!+
Se joka ansaitsee nälänhädän, nälänhätään!
Se joka ansaitsee vankeuden, vankeuteen!”’+
3 ’Minä määrään heille neljä onnettomuutta’,*+ julistaa Jehova. ’Miekka tappaa heidät, koirat raahaavat heidät pois, ja taivaan linnut ja maan eläimet syövät ja hävittävät heidät.+ 4 Minä teen heistä kauhistelun aiheen kaikille maan valtakunnille+ sen takia, mitä Juudan kuningas Manasse, Hiskian poika, teki Jerusalemissa.+
5 Kuka osoittaa sinulle sääliä, Jerusalem,
kuka osoittaa sinulle myötätuntoa,
ja kuka poikkeaa kysymään vointiasi?’
6 ’Sinä olet hylännyt minut’, julistaa Jehova.+
’Sinä käännät minulle jatkuvasti selkäsi.*+
Siksi minä ojennan käteni sinua kohti ja tuhoan sinut.+
Olen väsynyt tuntemaan sääliä sinua kohtaan.*
7 Viskaan heitä maan porteissa viskaimella niin kuin viljaa viskataan.
Riistän heiltä lapset.+
Tuhoan kansani,
koska he kieltäytyvät kääntymästä takaisin teiltään.+
8 Heidän leskiään tulee olemaan minun edessäni enemmän kuin merten hiekkaa.
Minä tuon tuhoajan keskipäivällä heitä vastaan, äitejä ja nuoria miehiä vastaan.
Saatan heidät yhtäkkiä kiihtymyksen ja kauhun valtaan.
9 Nainen, joka on synnyttänyt seitsemän lasta, on heikentynyt.
Hän haukkoo henkeä.
Hänen aurinkonsa on laskenut, kun on vielä päivä,
mikä on aiheuttanut häpeän ja nöyryytyksen.’*
’Niiden harvojen, jotka heistä ovat jäljellä,
annan kaatua heidän vihollistensa miekkaan’, julistaa Jehova.”+
10 Voi minua, äitini, koska olet synnyttänyt minut,+
miehen, joka joutuu kiistaan ja riitaan koko maan kanssa.
En ole antanut enkä ottanut lainaa,
mutta he kaikki kiroavat minua.
11 Jehova sanoi: ”Minä varmasti teen sinulle hyvää.
Minä varmasti puhun puolestasi onnettomuuden aikana,
ahdingon aikana vihollisen edessä.
12 Voiko kukaan murskata palasiksi rautaa,
pohjoisesta olevaa rautaa, ja kuparia?
13 Rikkautesi ja aarteesi annan ryöstettäviksi,+
en maksusta, vaan kaikkien niiden syntiesi takia, joita olet tehnyt kaikilla alueillasi.
14 Minä annan ne vihollisillesi,
niin että he voivat viedä ne maahan, jota et tunne.+
Vihani on sytyttänyt tulen,
ja se hehkuu teitä vastaan.”+
15 Sinä tiedät tilanteeni, Jehova.
Muista minua ja käännä huomiosi minuun.
Kosta puolestani vainoajilleni.+
Älä anna minun tuhoutua* siksi, että olet pitkämielinen heitä kohtaan.*
Huomaa, että sinun vuoksesi minua häpäistään.+
16 Sinun sanasi tulivat minulle, ja minä söin ne.+
Sinun sanastasi tuli minulle riemu ja sydämeni ilo,
sillä sinun nimesi on liitetty minuun, Jehova, armeijoiden Jumala.
17 En istu iloitsemassa niiden seurassa, jotka pitävät hauskaa.+
18 Miksi tuskani on jatkuva ja haavani parantumaton?
Se ei ota tervehtyäkseen.
Tuleeko sinusta minulle kuin petollinen vesilähde,
johon ei voi luottaa?
19 Siksi Jehova sanoo näin:
”Jos sinä palaat, minä palautan sinut suosiooni,
ja sinä saat seistä edessäni.
Jos erotat arvokkaan arvottomasta,
sinusta tulee minun suuni.*
Heidän on käännyttävä sinun puoleesi,
mutta sinä et käänny heidän puoleensa.”
20 ”Minä teen sinusta linnoitetun kuparimuurin tämän kansan keskuuteen.+
He varmasti taistelevat sinua vastaan
sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan ja vapautan sinut”, julistaa Jehova.
21 ”Minä vapautan sinut pahojen käsistä
ja lunastan sinut julmien kourista.”
16 Minulle tuli jälleen Jehovan sana, ja se kuului: 2 ”Et saa ottaa itsellesi vaimoa etkä hankkia poikia ja tyttäriä tässä paikassa. 3 Näin sanoo Jehova pojista ja tyttäristä, jotka syntyvät täällä, heidän äideistään, jotka synnyttävät heidät, ja heidän isistään, joilta he saavat elämän tässä maassa: 4 ’He kuolevat tappaviin tauteihin,+ mutta kukaan ei sure eikä hautaa heitä. Heistä tulee kuin lantaa maan pinnalle.+ Miekka ja nälkä surmaavat heidät,+ ja heidän ruumiistaan tulee taivaan lintujen ja maan eläinten ruokaa.’
5 Näin sanoo Jehova:
’Älä mene taloon, jossa on surujuhla,
älä mene valittamaan äläkä osoittamaan myötätuntoa.’+
’Minä olen ottanut pois tältä kansalta rauhani’, julistaa Jehova,
’samoin kuin uskollisen rakkauteni ja armoni.+
6 Sekä suuret että pienet kuolevat tässä maassa.
Heitä ei haudata,
kukaan ei sure heitä,
eikä kukaan viiltele itseään tai aja päätään kaljuksi heidän takiaan.*
7 Kukaan ei tarjoa sureville ruokaa
lohduttaakseen heitä kuolleen vuoksi,
eikä kukaan anna heille lohdutuksen maljaa
juotavaksi heidän isänsä tai äitinsä menetyksen vuoksi.
8 Älä astu taloon, jossa juhlitaan,
äläkä istu syömään ja juomaan siellä olevien kanssa.’
9 Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ’Minä vaiennan tästä paikasta teidän päivinänne ja teidän silmienne edessä riemun ja ilon huudot, sulhasen äänen ja morsiamen äänen.’+
10 Kun sinä kerrot tälle kansalle kaikki nämä sanat, he kysyvät sinulta: ’Miksi Jehova on sanonut, että meitä kohtaa koko tämä suuri onnettomuus? Minkä rikkomuksen ja synnin olemme tehneet Jumalaamme Jehovaa vastaan?’+ 11 Sinun täytyy vastata heille: ’”Siksi, että teidän esi-isänne hylkäsivät minut”,+ julistaa Jehova, ”ja he seurasivat jatkuvasti muita jumalia, palvelivat ja kumarsivat niitä.+ Mutta minut he hylkäsivät eivätkä noudattaneet lakiani.+ 12 Te olette toimineet paljon pahemmin kuin esi-isänne,+ ja jokainen teistä seuraa pahaa, itsepäistä sydäntään sen sijaan että tottelisi minua.+ 13 Niinpä minä sinkoan teidät pois tästä maasta maahan, jota te ette tunne eivätkä teidän esi-isänne tunteneet.+ Siellä teidän täytyy palvella muita jumalia yötä päivää,+ koska minä en osoita teille myötätuntoa.”’
14 ’Mutta tulee aika’, julistaa Jehova, ’jolloin ei enää sanota: ”Niin varmasti kuin Jehova elää, hän, joka toi Israelin kansan pois Egyptin maasta!”+ 15 vaan ”Niin varmasti kuin Jehova elää, hän, joka toi Israelin kansan pois pohjoisen maasta ja kaikista maista, joihin oli hajottanut heidät!” Minä tuon heidät takaisin maahansa, jonka annoin heidän esi-isilleen.’+
16 ’Minä kutsun monta kalastajaa’, julistaa Jehova,
’ja he kalastavat heitä.
Sen jälkeen kutsun monta metsästäjää,
ja he metsästävät heitä jokaisella vuorella ja jokaisella kukkulalla
sekä kallioiden halkeamissa.
17 Silmäni valvovat kaikkea, mitä he tekevät.*
He eivät ole minulta kätkössä,
eikä heidän rikkomuksensa ole piilossa silmiltäni.
18 Ensin maksan heille täyden hinnan heidän rikkomuksensa ja syntinsä mukaan,+
sillä he ovat häpäisseet maani iljettävien epäjumaliensa elottomilla kuvilla*
ja täyttäneet perintöni inhottavuuksillaan.’”+
19 Jehova, voimani ja linnoitukseni,
pakopaikkani ahdingon päivänä,+
sinun luoksesi tulevat kansat maan ääristä
ja sanovat: ”Meidän esi-isämme perivät pelkkää valhetta,
turhuutta ja sellaista, mistä ei ole mitään hyötyä.”+
20 Voiko ihminen tehdä itselleen jumalia?
Eivät ne todellisuudessa ole jumalia!+
21 ”Siksi minä näytän heille,
tällä kertaa minä näytän heille voimani ja mahtavuuteni,
ja he tulevat varmasti tietämään, että minun nimeni on Jehova.”
17 ”Juudan synti on kirjoitettu muistiin rautapiirtimellä.
Timanttikärjellä se on kaiverrettu heidän sydämensä tauluun
ja heidän alttariensa sarviin.
2 Heidän poikansakin muistavat alttarit ja pyhät paalut,*+
jotka olivat rehevän puun vieressä, korkeilla kukkuloilla,+
3 maaseudun vuorilla.
Minä annan ryöstettäviksi rikkautesi, kaikki aarteesi+
– uhripaikkasi niiden syntien takia, joita olet tehnyt kaikkialla alueellasi.+
4 Omasta tahdostasi sinä luovut perinnöstä, jonka olen antanut sinulle.+
Minä panen sinut palvelemaan vihollisiasi maassa, jota et tunne,+
Se palaa ikuisesti.”
5 Näin sanoo Jehova:
6 Hänestä tulee kuin yksinäinen puu aavikolla.
Hän ei saa kokea mitään hyvää,
vaan hän asuu rutikuivissa paikoissa erämaassa,
suolamaassa, jossa kukaan ei voi elää.
8 Hän on kuin veden äärelle istutettu puu,
joka työntää juurensa vesivirtaan.
Hän ei huomaa helteen tuloa,
hänen lehtensä kukoistavat aina.+
Kuivanakaan vuonna hän ei huolestu
eikä lakkaa tuottamasta hedelmää.
9 Sydän on petollisempi kuin mikään muu, se on toivoton.*+
Kuka voi tuntea sen?
10 Minä, Jehova, tutkin sydämen,+
koettelen sisimmät ajatukset,*
niin että voin antaa jokaiselle hänen käytöksensä mukaan,
11 Kuin peltokana,* joka kokoaa, mitä ei ole muninut,
Se jättää hänet hänen elämänsä puolivälissä,
ja lopuksi hän osoittautuu järjettömäksi.”
12 Loistokas valtaistuin, alusta asti korkealle korotettu,
on pyhäkkömme paikka.+
13 Jehova, Israelin toivo,
kaikki, jotka hylkäävät sinut, joutuvat häpeään.
Niiden nimet, jotka luopuvat sinusta,* kirjoitetaan tomuun,+
sillä he ovat hylänneet Jehovan, elävän veden lähteen.+
14 Paranna minut, Jehova, niin minä paranen.
Pelasta minut, niin minä pelastun,+
sillä sinua minä ylistän.
15 Jotkut sanovat minulle:
”Missä on Jehovan sana?+
Kunpa se toteutuisi!”
16 Mutta minä en lakannut olemasta paimen, joka seuraa sinua,
enkä kaivannut onnettomuuden päivää.
Sinä tiedät hyvin kaiken, mitä huuleni ovat puhuneet.
Kaikki on tapahtunut kasvojesi edessä!
17 Älä herätä minussa kauhua.
Sinä olet turvani onnettomuuden päivänä.
18 Joutukoot vainoajani häpeään,+
mutta älä anna minun joutua häpeään.
Joutukoot he kauhun valtaan,
mutta älä anna minun joutua kauhun valtaan.
19 Jehova sanoi minulle näin: ”Mene seisomaan kansan poikien porttiin, josta Juudan kuninkaat kulkevat sisään ja ulos, ja sitten kaikkiin muihin Jerusalemin portteihin.+ 20 Sinun täytyy sanoa heille: ’Kuulkaa Jehovan sana, te Juudan kuninkaat, koko Juudan kansa ja kaikki Jerusalemin asukkaat, jotka menette sisään näistä porteista. 21 Näin sanoo Jehova: ”Varokaa, ettette kanna sapattipäivänä mitään kuormaa tai tuo sitä sisään Jerusalemin porteista.+ 22 Ette saa viedä mitään kuormaa ulos kodistanne sapattipäivänä ettekä tehdä mitään työtä.+ Pitäkää sapattipäivä pyhänä, niin kuin käskin esi-isiänne.+ 23 He eivät kuitenkaan kuunnelleet vaan sulkivat korvansa. He kieltäytyivät itsepäisesti tottelemasta* tai ottamasta vastaan kuritusta.”’+
24 ’”Jos te tottelette minua tarkoin”, julistaa Jehova, ”ettekä tuo mitään kuormaa sisään tämän kaupungin porteista sapattipäivänä ja pidätte sapattipäivän pyhänä siten, ettette tee sinä päivänä mitään työtä,+ 25 silloin Daavidin valtaistuimella+ istuvia kuninkaita ja ruhtinaita ajaa sisään tämän kaupungin porteista vaunuilla ja hevosilla. Kuninkaat ja heidän ruhtinaansa tulevat Juudan miesten ja Jerusalemin asukkaiden kanssa,+ ja tämä kaupunki tulee aina olemaan asuttu. 26 Ihmisiä tulee Juudan kaupungeista, Jerusalemin ympäristöstä, Benjaminin maasta,+ alangolta,+ vuoristosta ja Negevistä,* ja he tuovat kokonaispolttouhreja,+ teuras-+ ja viljauhreja,+ suitsutuspihkaa ja kiitosuhreja Jehovan temppeliin.+
27 Mutta jos te ette tottele minua – ette pidä sapattipäivää pyhänä vaan kannatte kuormia ja tuotte niitä Jerusalemin porteista sapattipäivänä – minä sytytän kaupungin portit tuleen. Tuli hävittää varmasti Jerusalemin linnoitustornit,+ eikä se sammu.”’”+
18 Jeremialle tuli Jehovalta tämä sana: 2 ”Nouse ja mene alas savenvalajan taloon.+ Siellä minä annan sinun kuulla sanani.”
3 Niin minä menin alas savenvalajan taloon, jossa hän työskenteli savenvalupyörien ääressä. 4 Astia, jota savenvalaja teki savesta, meni kuitenkin pilalle hänen käsissään. Niinpä hän alkoi muotoilla siitä toista astiaa, sellaista kuin halusi.*
5 Sitten minulle tuli Jehovan sana, joka kuului: 6 ”’Enkö minä voi tehdä teille, Israelin kansa, niin kuin tämä savenvalaja savelle?’ julistaa Jehova. ’Niin kuin savi on savenvalajan kädessä, niin olette te minun kädessäni, Israelin kansa.+ 7 Aina kun puhun jonkin kansan tai valtakunnan juurineen repimisestä, hajottamisesta ja tuhoamisesta+ 8 ja tuo kansa luopuu pahuudestaan, jonka olen tuominnut, minäkin harkitsen uudelleen sitä onnettomuutta,* jonka aioin aiheuttaa sille.+ 9 Mutta aina kun puhun jonkin kansan tai valtakunnan rakentamisesta ja istuttamisesta 10 ja se tekeekin sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä tottele minua, minä harkitsen uudelleen sitä hyvää,* jota aioin tehdä sille.’
11 Sanothan nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: ’Näin sanoo Jehova: ”Minä valmistelen* teille onnettomuutta ja mietin teille rangaistusta. Pyydän, kääntykää pahoilta teiltänne ja korjatkaa käytöstänne ja toimintaanne.”’”+
12 He kuitenkin sanoivat: ”Turha vaiva!+ Me toimimme omien ajatustemme mukaan, ja kukin meistä seuraa pahaa, itsepäistä sydäntään.”+
13 Siksi Jehova sanoo näin:
”Pyydän, kysykää itse kansoilta.
Onko kukaan kuullut mitään tällaista?
Israelin neitsyt on tehnyt jotain hyvin pöyristyttävää.+
14 Sulaako lumi Libanonin kalliorinteiltä?
Tai kuivuvatko kaukaa virtaavat viileät vedet?
15 Mutta minun kansani on unohtanut minut.+
He uhraavat uhreja* arvottomalle+
ja saavat ihmiset kompastumaan teillään, muinaisilla poluilla,+
ja vaeltamaan syrjäteitä, jotka eivät ole sileitä ja tasaisia.*
16 Siksi heidän maastaan tulee kauhistuttava näky,+
jotain, mille vihelletään ikuisesti.+
Joka ainoa ohikulkija tuijottaa kauhistuneena ja pudistelee päätään.+
17 Kuin itätuuli minä hajotan heidät vihollisen edessä.
Heidän onnettomuutensa päivänä käännän heille selkäni sen sijaan että katsoisin heihin.”*+
18 He sanoivat: ”Tulkaa, juonitaan Jeremiaa vastaan,+ sillä laki* ei katoa papeiltamme eikä neuvo viisailta eikä sana profeetoilta. Tulkaa, puhutaan häntä vastaan* eikä kiinnitetä huomiota siihen, mitä hän sanoo.”
19 Kiinnitä huomiota minuun, Jehova,
ja kuuntele, mitä vastustajani sanovat.
20 Pitäisikö hyvä maksaa pahalla?
He ovat kaivaneet kuopan riistääkseen elämäni.*+
Muista, että olen seisonut edessäsi ja puhunut heistä hyvää
saadakseni vihasi heitä kohtaan laantumaan.
21 Anna siksi heidän poikiensa nääntyä nälkään,
luovuta heidät miekan saaliiksi.+
Anna heidän vaimojensa menettää lapsensa ja jäädä leskiksi.+
Anna tappavan vitsauksen surmata heidän miehensä,
miekan lyödä taistelussa heidän nuoret miehensä.+
22 Kuulukoon heidän taloistaan huuto,
kun tuot yllättäen ryöstäjät heidän kimppuunsa.
He ovat kaivaneet kuopan vangitakseen minut
ja asettaneet pyydyksiä jaloilleni.+
23 Mutta sinä, Jehova,
tiedät hyvin kaikki heidän juonensa, joita he punovat tappaakseen minut.+
Älä peitä heidän rikkomustaan
äläkä pyyhi pois heidän syntiään edestäsi.
19 Jehova sanoi näin: ”Mene ostamaan savenvalajalta savipullo.+ Ota mukaasi kansan vanhimpia ja pappien vanhimpia 2 ja mene ulos Sirpaleportille Hinnomin pojan laaksoon.+ Julista siellä sanat, jotka puhun sinulle. 3 Sano: ’Kuulkaa Jehovan sana, te Juudan kuninkaat ja Jerusalemin asukkaat. Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala:
”Minä aiheutan tälle paikalle onnettomuuden, ja jokainen siitä kuuleva järkyttyy.* 4 Näin käy, koska he ovat hylänneet minut+ ja tehneet tästä paikasta mahdottoman tunnistaa.+ He uhraavat siellä uhreja muille jumalille, joita eivät he, heidän esi-isänsä eivätkä Juudan kuninkaat ole tunteneet, ja he ovat täyttäneet tämän paikan viattomien verellä.+ 5 He rakensivat Baalin uhripaikat polttaakseen poikiaan tulessa kokonaispolttouhreina Baalille,+ mitä minä en ollut käskenyt tehdä, mistä en ollut puhunut ja mikä ei ollut koskaan tullut mieleenikään.”’*+
6 ’”Siksi tulee aika”, julistaa Jehova, ”jolloin tätä paikkaa ei enää sanota Tofetiksi eikä Hinnomin pojan laaksoksi vaan Tappolaaksoksi.+ 7 Tässä paikassa minä teen tyhjäksi Juudan ja Jerusalemin suunnitelmat. Annan heidän kaatua vihollistensa miekkaan ja joutua niiden käsiin, jotka haluavat tappaa heidät. Annan heidän ruumiinsa taivaan lintujen ja maan eläinten ruoaksi.+ 8 Minä teen tästä kaupungista kauhistuttavan näyn ja jotain, mille vihelletään. Joka ainoa ohikulkija tuijottaa sitä kauhistuneena ja viheltää kaikille sen vitsauksille.+ 9 Minä panen heidät syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa. Jokainen syö lähimmäisensä lihaa, koska heitä piiritetään ja he ovat epätoivoisia. Heidän vihollisensa ja ne, jotka haluavat tappaa heidät, saartavat heidät.”’+
10 Murskaa sitten pullo niiden miesten silmien edessä, jotka kulkevat kanssasi, 11 ja sano heille: ’Näin sanoo armeijoiden Jehova: ”Minä murskaan tämän kansan ja tämän kaupungin samalla tavalla kuin savenvalajan astia murskataan, niin ettei sitä voi enää korjata. Kuolleita haudataan Tofetiin niin paljon, että siellä ei ole enää tilaa haudata.”’+
12 ’Näin minä tulen tekemään tälle paikalle ja sen asukkaille’, julistaa Jehova. ’Teen tästä kaupungista Tofetin kaltaisen. 13 Jerusalemin talot ja Juudan kuninkaiden talot tulevat yhtä epäpuhtaiksi kuin tämä paikka, Tofet+ – kaikki ne talot, joiden katoilla uhrattiin uhreja koko taivaan armeijalle*+ ja vuodatettiin juomauhreja muille jumalille.’”+
14 Kun Jeremia oli palannut Tofetista, jonne Jehova oli lähettänyt hänet profetoimaan, hän asettui seisomaan Jehovan temppelin esipihalle ja sanoi koko kansalle: 15 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ’Minä aiheutan tälle kaupungille ja kaikille sitä ympäröiville kaupungeille koko sen onnettomuuden, josta olen puhunut, koska he ovat itsepäisesti kieltäytyneet tottelemasta* minun sanojani.’”+
20 Pappi Pashur, Immerin poika, joka oli myös Jehovan temppelin ylivalvoja, kuunteli Jeremiaa tämän profetoidessa näitä asioita. 2 Sitten Pashur löi profeetta Jeremiaa ja pani hänet jalkapuuhun+ Benjaminin yläportille, joka johti Jehovan temppeliin. 3 Mutta seuraavana päivänä, kun Pashur vapautti Jeremian jalkapuusta, Jeremia sanoi hänelle:
”Jehova ei enää kutsu sinua nimellä Pashur vaan ’Kauhua joka puolella’.+ 4 Näin sanoo Jehova: ’Minä teen sinusta sellaisen, että sinä ja kaikki ystäväsi kauhistutte. Näet omin silmin heidän kaatuvan vihollistensa miekkaan.+ Annan koko Juudan Babylonin* kuninkaan käsiin, ja hän vie heidät pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin ja surmaa heidät miekalla.+ 5 Minä annan kaiken tämän kaupungin varallisuuden, kaiken sen omaisuuden ja kaikki sen kalleudet sekä kaikki Juudan kuninkaiden aarteet heidän vihollistensa käsiin.+ He ryöstävät ne, ottavat ne mukaansa ja vievät Babyloniin.+ 6 Sinä, Pashur, ja kaikki talossasi asuvat joudutte vankeuteen. Sinä menet Babyloniin ja kuolet siellä, ja sinut ja kaikki ystäväsi haudataan sinne, koska olet profetoinut heille valheita.’”+
7 Sinä olet harhauttanut minua, Jehova, ja minä olen tullut harhautetuksi.
Sinä olet käyttänyt voimaasi minua vastaan ja voittanut.+
Minulle nauretaan kaiken päivää,
kaikki pilkkaavat minua.+
8 Aina kun puhun, minun täytyy huutaa ja julistaa:
”Väkivaltaa ja hävitystä!”
Jehovan sanan vuoksi minua on loukattu ja ivattu kaiken päivää.+
9 Niin minä sanoin: ”En aio mainita häntä
enkä puhua enää hänen nimessään.”+
Mutta hänen sanastaan tuli sydämessäni kuin polttava tuli, luihini suljettu,
ja minä väsyin pitämään sitä sisälläni.
En voinut enää kestää sitä.+
10 Kuulin paljon ilkeitä huhuja,
kauhu ympäröi minut.+
”Moittikaa häntä! Moititaan häntä!”
Jokainen, joka toivotti minulle rauhaa, odotti minun kaatuvan:+
”Ehkä hän tekee tyhmän virheen,
ja me voitamme hänet ja saamme kostaa hänelle.”
11 Jehova oli kuitenkin kanssani kuin pelottava soturi.+
Sen vuoksi vainoajani kompastuvat eivätkä voita.+
He joutuvat suureen häpeään, sillä he eivät onnistu.
Heidän ikuista nöyryytystään ei unohdeta.+
12 Mutta sinä, armeijoiden Jehova, tutkit sen, joka toimii oikein.*
13 Laulakaa Jehovalle! Ylistäkää Jehovaa!
Hän on pelastanut köyhän pahantekijöiden kädestä.
14 Kirottu olkoon päivä, jona synnyin!
Älköön päivä, jona äitini synnytti minut, olko siunattu!+
15 Kirottu olkoon mies, joka toi isälleni hyvän uutisen:
”Sinulle on syntynyt poika, poikalapsi!”
ja teki näin hänet hyvin iloiseksi.
16 Tulkoon tuosta miehestä samanlainen kuin niistä kaupungeista, jotka Jehova kukisti tuntematta mielipahaa.
Kuulkoon hän huudon aamulla ja hälytyksen keskipäivällä.
17 Miksi hän ei surmannut minua kohtuun,
niin että äitini olisi tullut hautapaikakseni
21 Jeremia sai Jehovalta sanan, kun kuningas Sidkia+ lähetti hänen luokseen Pashurin,+ Malkian pojan, ja pappi Sefanjan,+ Maasejan pojan, sanomaan: 2 ”Pyydäthän Jehovalta ohjausta meidän puolestamme, sillä Babylonin kuningas Nebukadnessar* sotii meitä vastaan.+ Ehkä Jehova tekee hyväksemme jonkin ihmeellisen tekonsa, niin että kuningas lähtee pois kimpustamme.”+
3 Jeremia sanoi heille: ”Teidän tulee sanoa Sidkialle näin: 4 ’Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ”Minä käännän teitä vastaan* käsissänne olevat sota-aseet, joilla te taistelette Babylonin kuningasta+ ja muurin ulkopuolella olevia kaldealaisia piirittäjiänne vastaan. Minä kokoan ne* tämän kaupungin keskelle. 5 Minä itse taistelen teitä vastaan+ ojennetulla kädellä ja voimakkaalla käsivarrella vihastuksen, vihan ja suuren suuttumuksen vallassa.+ 6 Lyön kuoliaaksi tämän kaupungin asukkaat, niin ihmiset kuin eläimetkin. He kuolevat ankaraan kulkutautiin.”’*+
7 ’”Sen jälkeen”, julistaa Jehova, ”minä annan Juudan kuninkaan Sidkian, hänen palvelijansa ja tässä kaupungissa olevat – ne, jotka säästyvät kulkutaudilta, miekalta ja nälänhädältä – Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin* käsiin, heidän vihollistensa käsiin ja niiden käsiin, jotka yrittävät tappaa heidät.+ Hän lyö heidät kuoliaaksi miekalla. Hän ei tunne heitä kohtaan sääliä, myötätuntoa eikä armoa.”’+
8 Sinun tulee sanoa tälle kansalle: ’Näin sanoo Jehova: ”Minä asetan teidän eteenne elämän tien ja kuoleman tien. 9 Ne jotka jäävät tähän kaupunkiin, kuolevat miekkaan, nälkään ja kulkutautiin. Mutta jokainen, joka lähtee pois ja antautuu teitä piirittäville kaldealaisille, jää eloon, ja hän pelastaa* elämänsä.”’+
10 ’”Minä olen kääntynyt* tätä kaupunkia vastaan aiheuttaakseni sille onnettomuuden, en tehdäkseni sille mitään hyvää”,+ julistaa Jehova. ”Se annetaan Babylonin kuninkaan käsiin,+ ja hän polttaa sen.”’+
11 ’Juudan kuninkaan talouteen kuuluvat, kuulkaa Jehovan sana. 12 Daavidin suku, näin sanoo Jehova:
”Noudattakaa oikeutta joka aamu
ja pelastakaa riistäjän käsistä se, jota ryöstetään,+
ettei vihani leimahtaisi kuin tuli+
ja palaisi kenenkään sammuttamatta sitä
teidän pahojen tekojenne takia.”’+
13 ’”Minä olen sinua vastaan, laakson* asukas,
lakeuden kallio”, julistaa Jehova.
”Teidät, jotka sanotte: ’Kuka tulee alas meitä vastaan?
Kuka tunkeutuu asuntoihimme?’,
14 teidät minä vaadin tilille,
niin kuin olette teoillanne ansainneet”,+ julistaa Jehova.
”Minä sytytän metsäsi tuleen,
ja se polttaa kaiken ympäriltäsi.”’”+
22 Näin sanoo Jehova: ”Mene alas Juudan kuninkaan palatsiin ja välitä tämä sanoma. 2 Sinun täytyy sanoa: ’Kuule Jehovan sana, Juudan kuningas, joka istut Daavidin valtaistuimella, sinä sekä sinun palvelijasi ja kansasi, nuo, jotka tulevat sisään näistä porteista. 3 Näin sanoo Jehova: ”Noudattakaa oikeutta ja oikeudenmukaisuutta.* Pelastakaa riistäjän kädestä se, jota ryöstetään. Älkää kohdelko huonosti ulkomaalaista älkääkä vahingoittako isätöntä lasta* tai leskeä.+ Älkää vuodattako viatonta verta tässä paikassa.+ 4 Jos te toimitte tarkoin näiden sanojen mukaan, silloin Daavidin valtaistuimella+ istuvat kuninkaat ajavat sisään tämän palatsin porteista vaunuilla ja hevosilla, he ja heidän palvelijansa ja kansansa.”’+
5 ’Mutta jos ette tottele näitä sanoja, niin minä vannon itseni kautta’, julistaa Jehova, ’että tämä palatsi hajotetaan raunioiksi.’+
6 Näin sanoo Jehova Juudan kuninkaan palatsista:
’Sinä olet minulle kuin Gilead,
kuin Libanonin huippu.
Mutta minä teen sinut erämaaksi,
yhdessäkään kaupungissasi ei asuta.+
He hakkaavat parhaat setrisi
ja heittävät ne tuleen.+
8 Monet kansat kulkevat tämän kaupungin ohi ja sanovat toisilleen: ”Miksi Jehova on tehnyt näin tälle suurelle kaupungille?”+ 9 Heille vastataan: ”Siksi, että he hylkäsivät Jumalansa Jehovan liiton ja kumarsivat muita jumalia ja palvelivat niitä.”’+
10 Älkää itkekö kuollutta
älkääkä surko häntä.
Itkekää sen sijaan vuolaasti sitä, joka viedään pois,
sillä hän ei enää palaa eikä näe synnyinmaataan.
11 Näin sanoo Jehova Josian pojasta Sallumista,*+ Juudan kuninkaasta, joka hallitsee isänsä Josian tilalla+ ja joka on lähtenyt tästä paikasta: ’Hän ei sinne enää palaa. 12 Hän kuolee siellä, mihin hänet on viety pakkosiirtolaisuuteen, eikä hän enää näe tätä maata.’+
13 Voi sitä, joka rakentaa talonsa vääryydellä*
ja yläkerran huoneensa epäoikeudenmukaisuudella,
joka teettää lähimmäisellään työtä ilmaiseksi
eikä suostu maksamaan hänelle hänen palkkaansa.+
14 Hän sanoo: ’Rakennan itselleni tilavan talon,
jossa on avarat yläkerran huoneet.
Laitan siihen ikkunat,
paneloin sen setrillä ja maalaan sen sinooperinpunaiseksi.’
15 Jatkatko sinä hallitsemista, koska käytät setriä enemmän kuin muut?
16 Hän puolusti ahdistetun ja köyhän oikeuksia,
ja niin kaikki meni hyvin.
’Eikö juuri tämä merkitse sitä, että tuntee minut?’ julistaa Jehova.
17 ’Mutta sinun silmäsi ja sydämesi kohdistuvat vain voittoon, jonka olet hankkinut epärehellisin keinoin,
viattoman veren vuodattamiseen
sekä petokseen ja kiristykseen.’
18 Siksi Jehova sanoo Juudan kuninkaasta Jojakimista,+ Josian pojasta, näin:
’Häntä ei surra:
”Voi, veljeni! Voi, sisareni!”
Häntä ei surra:
”Voi, herra! Voi, hänen majesteettinsa!”
20 Mene ylös Libanonille ja huuda,
korota äänesi Basanissa.
Huuda Abarimilta,+
koska kaikki intohimoiset rakastajasi on murskattu.+
21 Minä puhuin sinulle, kun tunsit olosi turvalliseksi.
Mutta sinä sanoit: ’Minä en tottele.’+
Tämä on ollut tapanasi nuoruudestasi asti,
sillä sinä et ole totellut minua.+
22 Tuuli paimentaa kaikkia paimeniasi,+
ja intohimoiset rakastajasi joutuvat vankeuteen.
Silloin kaikki onnettomuutesi saattavat sinut häpeään ja pakottavat sinut nöyrtymään.
23 Sinä, joka asut Libanonilla,+
pesässä setrien keskellä,+
kuinka sinä vaikeroitkaan, kun sinulle tulevat synnytyskivut,
kuin synnyttävän naisen tuskat!”+
24 ”’Niin varmasti kuin minä elän’, julistaa Jehova, ’vaikka sinä, Juudan kuningas Konja,*+ Jojakimin+ poika, olisit sinettisormus oikeassa kädessäni, vetäisin sinut siitä pois! 25 Minä annan sinut niiden käsiin, jotka yrittävät tappaa sinut, niiden käsiin, joita pelkäät, Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin* käsiin ja kaldealaisten käsiin.+ 26 Sinkoan sinut ja äitisi, joka synnytti sinut, toiseen maahan, jossa te ette ole syntyneet, ja siellä te kuolette. 27 Ette koskaan palaa maahan, jota kaipaatte.+
28 Onko tämä mies, Konja, vain halveksittu, rikkinäinen ruukku,
astia, jota kukaan ei halua?
Miksi hänet ja hänen jälkeläisensä singotaan alas
ja heitetään maahan, jota he eivät tunne?’+
29 Maa, maa, maa, kuule Jehovan sana.
30 Näin sanoo Jehova:
’Merkitkää tämä mies lapsettomaksi,
mieheksi, joka ei tule menestymään elämänsä* aikana,
sillä yksikään hänen jälkeläisistään ei menesty,
niin että istuisi Daavidin valtaistuimella ja hallitsisi jälleen Juudassa.’”+
23 ”Voi paimenia, jotka tuhoavat laitumeni lampaita ja saavat ne hajaantumaan!” julistaa Jehova.+
2 Siksi Jehova, Israelin Jumala, sanoo kansaansa paimentaville paimenille näin: ”Te olette hajottaneet lampaani, ajaneet niitä hajalleen ettekä ole kääntäneet huomiotanne niihin.”+
”Niinpä minä käännän huomioni teihin teidän pahojen tekojenne takia”, julistaa Jehova.
3 ”Sitten minä kokoan jäljellä olevat lampaani kaikista maista, joihin olen hajottanut ne,+ ja tuon ne takaisin laitumelleen,+ ja ne ovat hedelmällisiä ja lisääntyvät.+ 4 Minä asetan niille paimenia, jotka todella paimentavat niitä.+ Ne eivät enää pelkää eivätkä ole kauhuissaan, eikä yhtäkään niistä puutu”, julistaa Jehova.
5 ”Tulee aika”, julistaa Jehova, ”jolloin minä annan Daavidille vanhurskaan* perillisen.*+ Kuningas hallitsee+ ja osoittaa syvällistä ymmärrystä sekä noudattaa maassa oikeutta ja oikeudenmukaisuutta.*+ 6 Hänen aikanaan Juuda pelastetaan+ ja Israel asuu turvassa.+ Tämä on nimi, jolla häntä kutsutaan: ’Jehova on meidän vanhurskautemme’.”+
7 ”Mutta tulee aika”, julistaa Jehova, ”jolloin ei enää sanota: ’Niin varmasti kuin Jehova elää, hän, joka toi Israelin kansan pois Egyptin maasta!’+ 8 vaan ’Niin varmasti kuin Jehova elää, hän, joka toi Israelin kansan jälkeläiset pois ja haki heidät takaisin pohjoisen maasta ja kaikista maista, joihin oli hajottanut heidät.’ He tulevat asumaan omassa maassaan.”+
9 Sanoma profeetoille:
Sydämeni on särkynyt rinnassani.
Kaikki luuni vapisevat.
Olen kuin juopunut,
kuin viinistä humaltunut mies
Jehovan vuoksi ja hänen pyhien sanojensa vuoksi.
He tekevät pahaa ja käyttävät valtaansa väärin.
11 ”Niin profeetta kuin pappikin ovat saastuneet.*+
Jopa omassa temppelissäni olen havainnut heidän pahuuttaan”,+ julistaa Jehova.
12 ”Niinpä heidän polustaan tulee liukas ja synkkä.+
Heitä työnnetään, ja he kaatuvat.
Minä aiheutan heille onnettomuuden
tilinteon vuotena”, julistaa Jehova.
13 ”Samarian+ profeetoissa olen nähnyt jotain vastenmielistä.
He profetoivat Baalin nimessä
ja johtavat kansani Israelin harhaan.
14 Jerusalemin profeetoissa olen nähnyt pöyristyttäviä asioita.
He tekevät aviorikoksia+ ja elävät valheessa.+
He kannustavat pahantekijöitä,*
eikä kukaan käänny pois pahuudestaan.
15 Siksi armeijoiden Jehova sanoo profeetoista näin:
”Minä syötän heille koiruohoa
ja juotan heille myrkkyvettä,+
sillä Jerusalemin profeetoista luopumus on levinnyt kaikkialle maahan.”
16 Näin sanoo armeijoiden Jehova:
”Älkää kuunnelko niiden profeettojen sanoja, jotka profetoivat teille.+
He harhauttavat teitä.*
17 He sanovat yhä uudelleen niille, jotka eivät kunnioita minua:
’Jehova on sanonut: ”Te tulette elämään rauhassa.”’+
Kaikille, jotka seuraavat omaa itsepäistä sydäntään, he sanovat:
’Ei teitä kohtaa onnettomuus.’+
18 Kuka on seisonut Jehovan lähipiirissä
ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa?
Kuka on kiinnittänyt huomiota hänen sanaansa ja kuullut sen?
19 Katsokaa! Jehovan myrskytuuli purkautuu raivokkaasti,
kuin pyörremyrsky se vyöryy jumalattomien pään päälle.+
20 Jehovan viha ei väisty
ennen kuin hän on täyttänyt ja toteuttanut sydämensä aikeet.
Päivien lopulla te ymmärrätte tämän selvästi.
21 Minä en lähettänyt näitä profeettoja, mutta silti he juoksivat.
Minä en puhunut heille, mutta silti he profetoivat.+
22 Mutta jos he olisivat seisoneet lähipiirissäni,
he olisivat antaneet kansani kuulla sanani
ja saaneet heidät kääntymään pois pahoilta teiltään ja pahoista teoistaan.”+
23 ”Olenko minä Jumala vain lähellä?” julistaa Jehova. ”Enkö ole Jumala myös kaukana?”
24 ”Voiko kukaan piiloutua sellaiseen paikkaan, etten näe häntä?”+ julistaa Jehova.
”Enkö minä täytä taivaan ja maan?”+ julistaa Jehova.
25 ”Olen kuullut, että profeetat, jotka profetoivat valheita minun nimessäni, sanovat: ’Olen nähnyt unen! Olen nähnyt unen!’+ 26 Kuinka kauan profeettojen sydän saa heidät profetoimaan valheita? He ovat oman sydämensä petollisuuden profeettoja.+ 27 Unillaan, joita he kertovat toisilleen, he aikovat saada kansani unohtamaan nimeni niin kuin heidän isänsä unohtivat nimeni Baalin takia.+ 28 Profeetta, joka on nähnyt unen, kertokoon unensa, mutta se, jolla on sanani, puhukoon sanani totuudenmukaisesti.”
”Mitä yhteistä oljilla on jyvien kanssa?” julistaa Jehova.
29 ”Eikö minun sanani ole kuin tuli”,+ julistaa Jehova, ”ja kuin pajavasara, joka murskaa kallion?”+
30 ”Minä vastustan niitä profeettoja”, julistaa Jehova, ”jotka varastavat sanojani toisiltaan.”+
31 ”Minä vastustan niitä profeettoja”, julistaa Jehova, ”jotka käyttävät kieltään sanoakseen: ’Hän julistaa!’”+
32 ”Minä vastustan valheunien profeettoja”, julistaa Jehova, ”jotka kertovat uniaan ja johtavat kansaani harhaan valheillaan ja ylpeilyllään.”+
”Mutta minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt. Niinpä heistä ei ole tälle kansalle mitään hyötyä”,+ julistaa Jehova.
33 ”Kun tämä kansa tai joku profeetta tai pappi kysyy sinulta: ’Mikä on Jehovan taakka?’,* sinun tulee vastata: ’”Te olette taakka! Minä heitän teidät pois”,+ julistaa Jehova.’ 34 Jos profeetta tai pappi tai joku kansasta sanoo: ’Tämä on Jehovan taakka!’,* silloin minä käännän huomioni siihen mieheen ja hänen perheeseensä. 35 Kukin teistä sanoo lähimmäiselleen ja veljelleen näin: ’Mitä Jehova on vastannut? Mitä Jehova on puhunut?’ 36 Mutta älkää enää puhuko Jehovan taakasta,* sillä jokaiselle tulee taakka* hänen omasta sanastaan. Te olette muuttaneet elävän Jumalan, armeijoiden Jehovan, meidän Jumalamme, sanat.
37 Näin sinun tulee sanoa profeetalle: ’Mitä Jehova on vastannut sinulle? Mitä Jehova on puhunut? 38 Jos te sanotte jatkuvasti: ”Jehovan taakka!”,* Jehova sanoo näin: ”Koska te sanotte: ’Tämä sana on Jehovan taakka’,* sen jälkeen kun sanoin teille: ’Ette saa sanoa: ”Jehovan taakka!”’,* 39 minä nostan teidät ylös ja heitän teidät pois luotani, sekä teidät että kaupungin, jonka annoin teille ja teidän esi-isillenne. 40 Minä aiheutan teille ikuisen häpeän ja ikuisen nöyryytyksen, jota ei unohdeta.”’”+
24 Sitten Jehova näytti minulle kaksi viikunakoria, jotka oli asetettu Jehovan temppelin eteen, sen jälkeen kun Babylonin kuningas Nebukadnessar* oli vienyt pakkosiirtolaisuuteen Juudan kuninkaan Jekonjan,*+ Jojakimin pojan,+ sekä Juudan ruhtinaat, käsityöläiset ja sepät.* Hän vei heidät Jerusalemista Babyloniin.+ 2 Toisessa korissa oli erittäin hyviä viikunoita, kuin varhaisviikunoita, mutta toisessa korissa oli erittäin huonoja viikunoita, niin huonoja, ettei niitä voinut syödä.
3 Jehova kysyi minulta: ”Mitä näet, Jeremia?” Minä sanoin: ”Viikunoita. Hyvät viikunat ovat erittäin hyviä mutta huonot erittäin huonoja, niin huonoja, ettei niitä voi syödä.”+
4 Sitten minulle tuli Jehovan sana, joka kuului: 5 ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Samalla tavoin kuin suhtaudutaan tällaisiin hyviin viikunoihin, minä suhtaudun myönteisesti Juudan pakkosiirtolaisiin, jotka olen lähettänyt tästä paikasta kaldealaisten maahan. 6 Pidän heitä silmällä heidän parhaakseen ja tuon heidät takaisin tähän maahan.+ Minä rakennan heidät enkä hajota, minä istutan heidät enkä revi juurineen pois.+ 7 Annan heille sydämen, joka tuntee minut ja tietää, että minä olen Jehova.+ Heistä tulee minun kansani, ja minusta tulee heidän Jumalansa,+ sillä he palaavat luokseni koko sydämestään.+
8 Mutta huonoista viikunoista, jotka ovat niin huonoja, ettei niitä voi syödä,+ Jehova sanoo näin: ”Samalla tavoin minä suhtaudun Juudan kuninkaaseen Sidkiaan+ ja hänen ruhtinaisiinsa sekä niihin jäljellä oleviin Jerusalemin asukkaisiin, jotka vielä ovat tässä maassa tai jotka asuvat Egyptin maassa.+ 9 Minä aiheutan heille sellaisen onnettomuuden, että kaikki maan valtakunnat kauhistelevat heitä.+ Heitä häpäistään ja pilkataan, ja heistä tulee sanonta ja kirous+ kaikissa paikoissa, joihin hajotan heidät.+ 10 Minä lähetän heidän kimppuunsa miekan,+ nälänhädän ja kulkutaudin,*+ kunnes he ovat hävinneet siitä maasta, jonka annoin heille ja heidän esi-isilleen.”’”
25 Jeremialle tuli koko Juudan kansaa koskeva sana Juudan kuninkaan Jojakimin, Josian pojan, neljäntenä vuonna+ eli Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin* ensimmäisenä vuonna. 2 Profeetta Jeremia sanoi koko Juudan kansasta ja kaikista Jerusalemin asukkaista* näin:
3 ”Juudan kuninkaan Josian, Amonin pojan, 13. vuodesta+ lähtien tähän päivään asti, nämä 23 vuotta, Jehovan sana on tullut minulle. Minä puhuin teille yhä uudelleen,* mutta te ette kuunnelleet.+ 4 Jehova lähetti luoksenne kaikki palvelijansa, profeetat. Hän lähetti heitä yhä uudelleen,* mutta te ette kuunnelleet vaan suljitte korvanne.*+ 5 He sanoivat: ’Pyydän, kääntykää kukin pahoilta teiltänne ja pahoista teoistanne,+ niin saatte jäädä pitkäksi aikaa asumaan maahan, jonka Jehova kauan sitten antoi teille ja teidän esi-isillenne. 6 Älkää seuratko muita jumalia älkääkä palvelko ja kumartako niitä, ettette loukkaisi minua kättenne töillä. Muuten minä aiheutan teille onnettomuuden.’
7 ’Mutta te ette kuunnelleet minua’, julistaa Jehova, ’vaan loukkasitte minua kättenne töillä omaksi onnettomuudeksenne.’+
8 Siksi armeijoiden Jehova sanoo näin: ’”Koska te ette totelleet minun sanojani, 9 minä lähetän viestin kaikille pohjoisen suvuille”,+ julistaa Jehova, ”viestin Babylonin kuninkaalle Nebukadnessarille,* palvelijalleni,+ ja tuon heidät tämän maan,+ sen asukkaiden ja kaikkien näiden ympärillä olevien kansojen kimppuun.+ Tuhoan* heidät ja teen heistä jotain, mitä kauhistellaan ja mille vihelletään. Niistä tulee pysyvästi raunioita. 10 Minä vaiennan heidän keskuudestaan riemun huudon ja ilon huudon,+ sulhasen äänen ja morsiamen äänen.+ Minä vaiennan käsimyllyn äänen ja sammutan lampun valon. 11 Koko tämä maa raunioituu, ja siitä tulee kauhistuttava näky, ja näiden kansojen täytyy palvella Babylonin kuningasta 70 vuotta.”’+
12 ’Mutta kun 70 vuotta tulee täyteen,+ minä vaadin Babylonin kuninkaan ja tämän kansan tilille* heidän synnistään’,+ julistaa Jehova, ’ja teen kaldealaisten maasta aution erämaan kaikiksi ajoiksi.+ 13 Minä toteutan kaikki sanani, jotka olen puhunut tuota maata vastaan – kaiken, mitä on kirjoitettu tähän kirjaan, sen, mitä Jeremia on profetoinut kaikkia kansoja vastaan. 14 Monet kansat ja suuret kuninkaat+ tekevät heistä orjiaan,+ ja minä maksan heille takaisin heidän toimintansa ja kättensä töiden mukaan.’”+
15 Jehova, Israelin Jumala, sanoi minulle näin: ”Ota tämä vihan viinin malja minun kädestäni ja juota se kaikille kansoille, joiden luo lähetän sinut. 16 Ne juovat ja hoipertelevat ja toimivat kuin mielipuolet, kun minä lähetän niiden keskuuteen miekan.”+
17 Sitten minä otin maljan Jehovan kädestä ja juotin kaikki kansat, joiden luo Jehova oli lähettänyt minut:+ 18 ensin Jerusalemin ja Juudan kaupungit,+ sen kuninkaat ja ruhtinaat, tehdäkseni niistä raunioita, jotain, mitä kauhistellaan ja mille vihelletään, ja kirouksen,+ niin kuin on tapahtumassa tänään; 19 sitten faraon, Egyptin kuninkaan, ja hänen palvelijansa, hänen ruhtinaansa ja koko hänen kansansa+ 20 sekä kaikki heidän keskuudessaan asuvat ulkomaalaiset; kaikki Usin maan kuninkaat; kaikki filistealaisten+ maan kuninkaat, Askelonin,+ Gazan, Ekronin ja Asdodiin jäljelle jääneet; 21 Edomin,+ Moabin+ ja ammonilaiset;+ 22 kaikki Tyroksen kuninkaat, kaikki Sidonin+ kuninkaat ja meren saaren kuninkaat; 23 Dedanin,+ Teman, Busin ja kaikki ne, joilla on ohimoilta leikatut hiukset;+ 24 kaikki arabialaisten+ kuninkaat ja kaikki erämaassa asuvien ulkomaalaisten kuninkaat; 25 kaikki Simrin kuninkaat, kaikki Elamin+ kuninkaat ja kaikki meedialaisten+ kuninkaat; 26 kaikki lähellä ja kaukana olevat pohjoisen kuninkaat, yhden toisensa jälkeen, sekä kaikki muut maan valtakunnat, joita on maan päällä; heidän jälkeensä juo Sesakin*+ kuningas.
27 ”Sinun täytyy sanoa heille: ’Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ”Juokaa ja juopukaa, oksentakaa ja kaatukaa, niin ettette voi nousta,+ sillä minä lähetän keskuuteenne miekan.”’ 28 Jos he kieltäytyvät ottamasta maljaa kädestäsi ja juomasta, sano heille: ’Näin sanoo armeijoiden Jehova: ”Teidän täytyy juoda se! 29 Jos aiheutan onnettomuuden ensin kaupungille, johon on liitetty minun nimeni,+ pitäisikö teidän jäädä rankaisematta?”’+
’Te ette jää rankaisematta, sillä minä kutsun kaikkia maan asukkaita vastaan miekan’, julistaa armeijoiden Jehova.
30 Sinun on profetoitava heille ja sanottava heille kaikki nämä sanat:
’Jehova ärjyy korkeudesta,
antaa äänensä kuulua pyhästä asunnostaan.
Hän ärjyy kovalla äänellä olinpaikalleen.
Hän huutaa kuin viinikuurnan polkijat
ja laulaa voitonriemuisesti kaikista maan asukkaista.’
31 ’Pauhu kantautuu maan ääriin saakka,
sillä Jehova käy oikeutta kansojen kanssa.
Hän itse langettaa tuomion kaikille ihmisille,*+
ja hän surmaa jumalattomat miekalla’, julistaa Jehova.
32 Näin sanoo armeijoiden Jehova:
’Onnettomuus leviää kansasta kansaan,+
ja maan kaukaisimmista kolkista päästetään valloilleen suuri myrsky.+
33 Jehovan surmaamia on sinä päivänä maan äärestä maan ääreen. Heitä ei surra, eikä heitä koota eikä haudata. Heistä tulee kuin lantaa maan pinnalle.’
34 Valittakaa, te paimenet, ja huutakaa!
Kieriskelkää, te lauman majesteettiset,
sillä on tullut aika teurastaa teidät ja hajottaa teidät,
ja te putoatte kuin arvokas astia!
35 Paimenilla ei ole pakopaikkaa,
eivätkä lauman majesteettiset pääse pakoon.
36 Kuunnelkaa! Paimenet huutavat
ja lauman majesteettiset valittavat,
sillä Jehova hävittää heidän laitumiaan.
37 Rauhalliset asuinpaikat ovat tulleet elottomiksi
Jehovan hehkuvan vihan takia.
38 Hän on lähtenyt olinpaikastaan kuin nuori leijona,+
sillä heidän maastaan on tullut kauhistuttava näky
julman miekan takia
ja hänen hehkuvan vihansa takia.”
26 Juudan kuninkaan Jojakimin,+ Josian pojan, hallituskauden alussa tuli Jehovalta tämä sana: 2 ”Näin sanoo Jehova: ’Asetu Jehovan temppelin esipihalle ja puhu kaikille Juudan kaupunkien asukkaille,* jotka tulevat Jehovan temppeliin palvomaan* häntä. Kerro heille kaikki, mitä käsken sinun kertoa. Älä jätä pois sanaakaan. 3 Ehkä he kuuntelevat ja kääntyvät kukin pois pahalta tieltään, ja minä harkitsen uudelleen sitä onnettomuutta,* jonka olen aikonut aiheuttaa heille heidän pahojen tekojensa takia.+ 4 Sano heille: ”Näin sanoo Jehova: ’Jos te ette kuuntele minua ja noudata lakiani,* jonka olen antanut teille, 5 ettekä kuuntele palvelijoideni, profeettojen, sanoja – niiden, joita lähetän luoksenne yhä uudelleen* ja joita ette ole kuunnelleet –+ 6 minä teen tästä temppelistä Silon kaltaisen+ ja tästä kaupungista kirouksen aiheen maan kaikille kansoille.’”’”+
7 Papit, profeetat ja koko kansa kuulivat Jeremian puhuvan nämä sanat Jehovan temppelissä.+ 8 Kun Jeremia oli puhunut kaiken, mitä Jehova oli käskenyt hänen puhua koko kansalle, papit, profeetat ja koko kansa ottivat hänet kiinni ja sanoivat: ”Sinä varmasti kuolet! 9 Miksi olet profetoinut Jehovan nimessä ja sanonut: ’Tästä temppelistä tulee Silon kaltainen, ja tämä kaupunki hävitetään, eikä siihen jää yhtään asukasta’?” Koko kansa kokoontui Jeremian ympärille Jehovan temppeliin.
10 Kun Juudan ruhtinaat kuulivat nämä sanat, he tulivat kuninkaan palatsista ylös Jehovan temppeliin ja istuivat Jehovan temppelin uuden portin luo.+ 11 Papit ja profeetat sanoivat ruhtinaille ja koko kansalle: ”Tämä mies ansaitsee kuolemantuomion,+ koska hän on profetoinut tätä kaupunkia vastaan, niin kuin olette omin korvin kuulleet.”+
12 Silloin Jeremia sanoi kaikille ruhtinaille ja koko kansalle: ”Jehova lähetti minut profetoimaan tälle temppelille ja tälle kaupungille kaiken sen, minkä olette kuulleet.+ 13 Korjatkaa käytöstänne ja toimintaanne ja totelkaa Jumalaanne Jehovaa, niin Jehova harkitsee uudelleen sitä onnettomuutta,* josta hän on puhunut teille.+ 14 Mutta minä olen teidän käsissänne. Tehkää minulle niin kuin teistä näyttää hyvältä ja oikealta. 15 Voitte kuitenkin olla varmoja, että jos surmaatte minut, niin te, tämä kaupunki ja sen asukkaat olette vastuussa viattoman miehen kuolemasta,* sillä Jehova on todella lähettänyt minut luoksenne puhumaan kaikki nämä sanat teidän kuultenne.”
16 Silloin ruhtinaat ja koko kansa sanoivat papeille ja profeetoille: ”Tämä mies ei ansaitse kuolemantuomiota, sillä hän on puhunut meille Jumalamme Jehovan nimessä.”
17 Lisäksi jotkut maan vanhimmat nousivat ja sanoivat kansan koko seurakunnalle: 18 ”Moresetilainen Miika+ profetoi Juudan kuninkaan Hiskian+ päivinä ja sanoi koko Juudan kansalle: ’Näin sanoo armeijoiden Jehova:
19 Surmasivatko Juudan kuningas Hiskia ja koko Juuda hänet? Eikö kuningas pelännyt* Jehovaa ja vedonnut Jehovaan, niin että Jehova harkitsi uudelleen sitä onnettomuutta,* josta hän oli puhunut heille?+ Olemme siis aiheuttamassa itsellemme suuren onnettomuuden.
20 Oli toinenkin Jehovan nimessä profetoiva mies, Semajan poika Uria, joka oli Kirjat-Jearimista.+ Hän profetoi tätä kaupunkia ja tätä maata vastaan samoin sanoin kuin Jeremia. 21 Kuningas Jojakim+ ja kaikki hänen voimakkaat miehensä ja kaikki ruhtinaat kuulivat hänen sanansa, ja kuningas etsi häntä tappaakseen hänet.+ Heti kun Uria sai kuulla siitä, hän pelästyi ja pakeni Egyptiin. 22 Silloin kuningas Jojakim lähetti Akborin pojan Elnatanin+ ja muita miehiä tämän kanssa Egyptiin. 23 He toivat Urian pois Egyptistä ja veivät hänet kuningas Jojakimin luo, joka löi hänet kuoliaaksi miekalla+ ja heitti hänen ruumiinsa tavallisen kansan hautausmaahan.”
24 Safanin+ poika Ahikam+ kuitenkin suojeli Jeremiaa, niin ettei häntä luovutettu kansalle surmattavaksi.+
27 Juudan kuninkaan Jojakimin, Josian pojan, hallituskauden alussa Jeremialle tuli Jehovalta tämä sana: 2 ”Jehova sanoi minulle näin: ’Tee itsellesi hihnoja ja ikeitä ja pane ne niskaasi. 3 Lähetä ne sitten Edomin+ kuninkaalle, Moabin+ kuninkaalle, ammonilaisten+ kuninkaalle, Tyroksen+ kuninkaalle ja Sidonin+ kuninkaalle niiden viestinviejien mukana, jotka ovat tulleet Jerusalemiin Juudan kuninkaan Sidkian luo. 4 Käske heidän sanoa herroilleen tällä tavalla:
”Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, ja näin teidän tulee sanoa herroillenne: 5 ’Minä olen tehnyt suurella voimallani ja ojennetulla käsivarrellani maan, ihmiset ja eläimet, jotka ovat maan päällä, ja olen antanut sen kenelle tahdon.*+ 6 Nyt olen antanut kaikki nämä maat palvelijani, Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin,+ käsiin. Jopa maan villieläimet olen antanut hänelle, niin että ne palvelevat häntä. 7 Kaikki kansakunnat palvelevat häntä ja hänen poikaansa ja pojanpoikaansa, kunnes hänen oman maansa vuoro tulee.+ Silloin monet kansakunnat ja suuret kuninkaat tekevät hänestä orjansa.’+
8 ’Jos jokin kansakunta tai valtakunta kieltäytyy palvelemasta Babylonin kuningasta Nebukadnessaria ja panemasta niskaansa Babylonin kuninkaan ikeen alle, minä rankaisen tuota kansakuntaa miekalla,+ nälänhädällä ja kulkutaudilla’,* julistaa Jehova, ’kunnes olen tehnyt heistä lopun hänen kädellään.’
9 ’Älkää siksi kuunnelko profeettojanne, ennustajianne, unennäkijöitänne, taikureitanne ja noitianne, jotka sanovat teille: ”Te ette tule palvelemaan Babylonin kuningasta.” 10 He profetoivat teille valheita, ja jos kuuntelette heitä, teidät viedään kauas pois maastanne. Minä hajotan teidät, ja te tuhoudutte.
11 Mutta sen kansakunnan, joka panee niskansa Babylonin kuninkaan ikeen alle ja palvelee häntä, minä annan jäädä maahansa’,* julistaa Jehova, ’ja se viljelee sitä ja asuu siinä.’”’”
12 Myös Juudan kuninkaalle Sidkialle+ minä sanoin samalla tavalla: ”Pankaa niskanne Babylonin kuninkaan ikeen alle ja palvelkaa häntä ja hänen kansaansa, niin saatte elää.+ 13 Miksi sinun ja sinun kansasi pitäisi kuolla miekkaan,+ nälkään+ ja kulkutautiin,+ niin kuin Jehova on sanonut käyvän sille kansakunnalle, joka ei palvele Babylonin kuningasta? 14 Älkää kuunnelko niitä profeettoja, jotka sanovat teille: ’Te ette tule palvelemaan Babylonin kuningasta’,+ koska he profetoivat teille valheita.+
15 ’Minä en ole lähettänyt heitä’, julistaa Jehova, ’vaan he profetoivat valheita minun nimessäni, ja siksi minä hajotan teidät ja te tuhoudutte, te ja ne profeetat, jotka profetoivat teille.’”+
16 Papeille ja koko tälle kansalle minä sanoin: ”Näin sanoo Jehova: ’Älkää kuunnelko niiden profeettojenne sanoja, jotka profetoivat teille: ”Jehovan temppelin välineet tuodaan takaisin Babylonista hyvin pian!”,+ sillä he profetoivat teille valheita.+ 17 Älkää kuunnelko heitä. Palvelkaa Babylonin kuningasta, niin saatte elää.+ Miksi tämän kaupungin pitäisi raunioitua? 18 Mutta jos he ovat profeettoja ja jos heillä on Jehovan sana, pyydän, anokoot he armeijoiden Jehovalta, ettei niitä välineitä, jotka ovat jäljellä Jehovan temppelissä, Juudan kuninkaan palatsissa ja Jerusalemissa, vietäisi Babyloniin.’
19 Näin sanoo armeijoiden Jehova pylväistä,+ merestä,*+ vaunuista+ ja lopuista tähän kaupunkiin jääneistä välineistä, 20 joita Babylonin kuningas Nebukadnessar ei ottanut, kun hän vei Juudan kuninkaan Jekonjan, Jojakimin pojan, sekä kaikki Juudan ja Jerusalemin ylimykset pakkosiirtolaisuuteen Jerusalemista Babyloniin;+ 21 näin siis sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, niistä välineistä, jotka ovat jäljellä Jehovan temppelissä, Juudan kuninkaan palatsissa ja Jerusalemissa: 22 ’”Ne viedään Babyloniin,+ ja ne ovat siellä siihen päivään asti, jona käännän huomioni niihin”, julistaa Jehova. ”Sitten minä tuon ne takaisin ja palautan ne tähän paikkaan.”’”+
28 Samana vuonna – Juudan kuninkaan Sidkian+ hallituskauden alussa, neljännen vuoden viidennessä kuussa – profeetta Hananja, Asurin poika Gibeonista,+ sanoi minulle Jehovan temppelissä pappien ja koko kansan edessä: 2 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ’Minä murran Babylonin kuninkaan ikeen.+ 3 Ennen kuin kaksi vuotta* on kulunut, minä tuon takaisin tähän paikkaan kaikki Jehovan temppelin välineet, jotka Babylonin kuningas Nebukadnessar otti täältä ja vei Babyloniin.’+ 4 ’Minä tuon takaisin tähän paikkaan Juudan kuninkaan Jekonjan,+ Jojakimin+ pojan, ja kaikki Juudan pakkosiirtolaiset, jotka ovat menneet Babyloniin’,+ julistaa Jehova, ’sillä minä murran Babylonin kuninkaan ikeen.’”
5 Sitten profeetta Jeremia puhui profeetta Hananjalle pappien ja koko Jehovan temppelissä seisovan kansan edessä. 6 Profeetta Jeremia sanoi: ”Aamen!* Tehköön Jehova niin! Toteuttakoon Jehova sen, mitä olet profetoinut, ja tuokoon takaisin Babylonista tähän paikkaan Jehovan temppelin välineet ja kaikki pakkosiirtolaiset. 7 Kuulethan kuitenkin tämän sanoman, jonka kerron sinun kuultesi ja koko kansan kuullen. 8 Kauan sitten profeetat, jotka olivat ennen minua ja sinua, profetoivat, että monet maat ja suuret valtakunnat kärsisivät sodista, onnettomuuksista ja vaarallisista kulkutaudeista.* 9 Jos profeetta profetoi rauhaa ja hänen sanansa toteutuu, silloin tiedetään, että Jehova on todella lähettänyt tuon profeetan.”
10 Silloin profeetta Hananja otti ikeen profeetta Jeremian niskasta ja mursi sen.+ 11 Hananja sanoi koko kansan edessä: ”Näin sanoo Jehova: ’Tällä tavoin minä murran Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin ikeen kaikkien kansakuntien niskasta ennen kuin kaksi vuotta on kulunut.’”+ Sitten profeetta Jeremia lähti pois.
12 Sen jälkeen kun profeetta Hananja oli murtanut ikeen profeetta Jeremian niskasta, Jeremialle tuli tämä Jehovan sanoma: 13 ”Mene ja sano Hananjalle: ’Näin sanoo Jehova: ”Sinä olet murtanut puisen ikeen+ mutta teet sen tilalle rautaisen ikeen.” 14 Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ”Minä panen rautaisen ikeen kaikkien näiden kansakuntien niskaan, jotta ne palvelisivat Babylonin kuningasta Nebukadnessaria. Niiden täytyy palvella häntä.+ Jopa maan villieläimet minä annan hänelle.”’”+
15 Profeetta Jeremia sanoi vielä profeetta Hananjalle:+ ”Kuuntele, Hananja! Jehova ei ole lähettänyt sinua, vaan sinä olet saanut tämän kansan luottamaan valheeseen.+ 16 Siksi Jehova sanoo näin: ’Minä poistan sinut maan päältä. Tänä vuonna sinä kuolet, koska olet yllyttänyt ihmisiä kapinaan Jehovaa vastaan.’”+
17 Sen vuoden seitsemännessä kuussa profeetta Hananja kuoli.
29 Nämä ovat sen kirjeen sanat, jonka profeetta Jeremia lähetti Jerusalemista lopuille pakkosiirtolaisten keskuudessa oleville vanhimmille sekä papeille, profeetoille ja koko kansalle, jonka Nebukadnessar oli vienyt Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. 2 Tämä tapahtui sen jälkeen kun kuningas Jekonja,+ kuningataräiti,*+ hovivirkamiehet, Juudan ja Jerusalemin ruhtinaat sekä käsityöläiset ja sepät* olivat lähteneet Jerusalemista.+ 3 Hän toimitti kirjeen Safanin+ pojan Elasan ja Hilkian pojan Gemarjan mukana, jotka Juudan kuningas Sidkia+ lähetti Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin luo Babyloniin. Siinä sanottiin:
4 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, kaikille pakkosiirtolaisille, joiden olen antanut joutua pakkosiirtolaisuuteen Jerusalemista Babyloniin: 5 ’Rakentakaa taloja ja asukaa niissä. Istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä. 6 Ottakaa vaimoja ja hankkikaa poikia ja tyttäriä. Ottakaa vaimoja pojillenne ja antakaa tyttäriänne vaimoiksi, jotta hekin saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää siellä, älkää vähentykö. 7 Edistäkää rauhaa siinä kaupungissa, johon olen vienyt teidät pakkosiirtolaisuuteen, ja rukoilkaa Jehovaa sen puolesta, koska kun sillä on rauha, on teilläkin rauha.+ 8 Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ”Älkää antako keskuudessanne olevien profeettojenne ja ennustajienne pettää teitä+ älkääkä kuunnelko heidän uniaan, joita he näkevät. 9 ’He profetoivat teille valheita minun nimessäni. Minä en ole lähettänyt heitä’,+ julistaa Jehova.”’”
10 ”Näin sanoo Jehova: ’Kun 70 vuotta Babylonissa tulee täyteen, minä käännän huomioni teihin.+ Täytän lupaukseni ja tuon teidät takaisin tähän paikkaan.’+
11 ’Minä tiedän hyvin, mitä minulla on mielessäni teitä varten’, julistaa Jehova. ’Haluan teille rauhaa, en onnettomuutta.+ Haluan antaa teille tulevaisuuden ja toivon.+ 12 Te kutsutte minua ja lähestytte minua rukouksin, ja minä kuuntelen teitä.’+
13 ’Te etsitte minua ja löydätte minut,+ sillä te etsitte minua koko sydämestänne.+ 14 Minä annan teidän löytää itseni’,+ julistaa Jehova. ’Kokoan vankinne ja kerään teidät kaikista kansakunnista ja paikoista, joihin olen hajottanut teidät’,+ julistaa Jehova. ’Tuon teidät takaisin paikkaan, josta annoin teidän joutua pakkosiirtolaisuuteen.’+
15 Mutta te olette sanoneet: ’Jehova on antanut meille profeettoja Babylonissa.’
16 Näin sanoo Jehova Daavidin valtaistuimella istuvalle kuninkaalle+ ja koko tässä kaupungissa asuvalle kansalle, teidän veljillenne, jotka eivät ole joutuneet kanssanne pakkosiirtolaisuuteen: 17 ’Näin sanoo armeijoiden Jehova: ”Minä lähetän heidän kimppuunsa miekan, nälänhädän ja kulkutaudin*+ ja teen heistä kuin mätiä* viikunoita, jotka ovat niin huonoja, ettei niitä voi syödä.”’+
18 ’Minä lähetän heidän kimppuunsa miekan,+ nälänhädän ja kulkutaudin ja teen heistä kauhistelun aiheen kaikille maan valtakunnille.+ Kaikkien niiden kansakuntien keskuudessa, joihin hajotan heidät, heitä häpäistään ja heistä tulee kirous ja jotain, mitä hämmästellään ja mille vihelletään,+ 19 koska he eivät ole kuunnelleet sanojani, jotka olen lähettänyt heille palvelijoideni, profeettojen, välityksellä’, julistaa Jehova. ’Olen lähettänyt heitä yhä uudelleen.’*+
’Mutta te ette ole kuunnelleet’,+ julistaa Jehova.
20 Kuulkaa siksi Jehovan sana, kaikki te pakkosiirtolaiset, jotka olen lähettänyt Jerusalemista Babyloniin. 21 Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, Kolajan pojasta Ahabista ja Maasejan pojasta Sidkiasta, jotka profetoivat teille valheita minun nimessäni:+ ’Minä annan heidät Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin* käsiin, ja hän lyö heidät kuoliaaksi teidän silmienne edessä. 22 Siitä, mitä heille tapahtuu, tulee kirous, jonka kaikki Babylonissa olevat Juudan pakkosiirtolaiset esittävät: ”Tehköön Jehova sinusta kuin Sidkian ja kuin Ahabin, jotka Babylonin kuningas kärvensi tulessa!” 23 He ovat nimittäin toimineet häpeällisesti Israelissa+ ja tehneet aviorikoksen lähimmäistensä vaimojen kanssa ja puhuneet minun nimessäni valheen sanoja, joita en ole käskenyt heidän puhua.+
”Minä tiedän tämän, ja minä olen todistaja”,+ julistaa Jehova.’”
24 ”Sano Nehelamista olevalle Semajalle:+ 25 ’Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ”Sinä olet lähettänyt omissa nimissäsi kirjeitä koko Jerusalemissa olevalle kansalle sekä pappi Sefanjalle,+ Maasejan pojalle, ja kaikille papeille ja sanonut: 26 ’Sinusta, Sefanja, Jehova on tehnyt papin pappi Jehojadan tilalle valvomaan Jehovan temppeliä. Sinä vastaat siitä, että jokainen profeetan tavoin toimiva mielipuoli pannaan jalkapuuhun ja häpeäpaaluun.*+ 27 Miksi sitten et ole nuhdellut Anatotista olevaa Jeremiaa,+ joka toimii profeettana keskuudessanne?+ 28 Hän on jopa lähettänyt meille viestin Babyloniin ja sanonut: ”Vielä menee kauan! Rakentakaa taloja ja asukaa niissä. Istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä...”’”’”+
29 Kun pappi Sefanja+ luki tätä kirjettä profeetta Jeremian kuullen, 30 Jeremialle tuli Jehovan sana, joka kuului: 31 ”Lähetä viesti kaikille pakkosiirtolaisille: ’Näin sanoo Jehova Nehelamista olevasta Semajasta: ”Semaja on profetoinut teille, vaikka minä en ole lähettänyt häntä, ja hän on yrittänyt saada teidät luottamaan valheisiin.+ 32 Siksi Jehova sanoo näin: ’Minä käännän huomioni Nehelamista olevaan Semajaan ja hänen jälkeläisiinsä. Kukaan hänen suvustaan ei jää eloon tämän kansan keskuuteen, eikä kukaan heistä näe sitä hyvää, mitä teen kansalleni’, julistaa Jehova, ’sillä hän on yllyttänyt ihmisiä kapinaan Jehovaa vastaan.’”’”
30 Jeremialle tuli Jehovalta sana, joka kuului: 2 ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Kirjoita kirjaan kaikki ne sanat, jotka puhun sinulle. 3 ”Tulee aika”, julistaa Jehova, ”jolloin minä kokoan kansani – Israelin ja Juudan – vangitut.”+ Jehova sanoo: ”Tuon heidät takaisin siihen maahan, jonka annoin heidän esi-isilleen, ja he saavat sen jälleen omakseen.”’”+
4 Nämä ovat sanat, jotka Jehova puhui Israelille ja Juudalle.
5 Näin sanoo Jehova:
”Me olemme kuulleet ihmisten huutavan paniikissa.
On kauhua, ei rauhaa.
6 Kysykää, voiko mies synnyttää.
Miksi kaikkien kasvot ovat kalvenneet?
7 Voi! Se on kauhistuttava* päivä.+
Ei ole toista sen kaltaista.
Se on ahdingon aikaa Jaakobille,
mutta hän pelastuu siitä.”
8 ”Sinä päivänä”, julistaa armeijoiden Jehova, ”minä murran ikeen heidän niskastaan ja katkaisen heidän hihnansa. Vieraat* eivät enää tee heistä orjiaan.* 9 He palvelevat Jumalaansa Jehovaa ja kuningastaan Daavidia, jonka minä annan heille.”+
10 ”Sinä, palvelijani Jaakob, älä pelkää”, julistaa Jehova,
”äläkä kauhistu, Israel.+
Minä pelastan sinut kaukaisesta paikasta
ja jälkeläisesi heidän vankeutensa maasta.+
Jaakob palaa takaisin ja elää rauhassa ja huolettomana,
eikä heidän tarvitse pelätä ketään.”+
11 ”Minä olen sinun kanssasi”, julistaa Jehova, ”ja pelastan sinut.
Minä teen lopun kaikista niistä kansoista, joiden keskuuteen olen hajottanut sinut.+
Sinusta en kuitenkaan tee loppua.+
12 Näin sanoo Jehova:
”Vammaasi ei ole parannusta.+
Haavasi on parantumaton.
13 Kukaan ei aja asiaasi,
märkivään haavaasi ei ole lääkitystä.
Sinua ei voi parantaa.
14 Kaikki intohimoiset rakastajasi ovat unohtaneet sinut.+
He eivät enää etsi sinua.
Olen iskenyt sinua vihollisen iskulla,+
julman antamalla kurituksella,
suuren syyllisyytesi ja monien syntiesi takia.+
15 Miksi valitat vammaasi?
Tuskasi ei hellitä!
Suuren syyllisyytesi ja monien syntiesi takia+
olen tehnyt tämän sinulle.
Ne, jotka ryöstävät sinulta, joutuvat ryöstettäviksi,
ja kaikki ne, jotka riistävät sinulta, annan riistettäviksi.”+
17 ”Minä teen sinut taas terveeksi ja parannan haavasi”,+ julistaa Jehova,
”vaikka he kutsuivat sinua hylkiöksi:
’Siion, jota kukaan ei etsi.’”+
18 Näin sanoo Jehova:
”Minä kokoan ne, jotka on vangittu Jaakobin teltoista,+
ja säälin hänen asuinpaikkojaan.
Kaupunki rakennetaan uudelleen kummulleen,+
ja linnoitustorni seisoo oikealla paikallaan.
19 Niistä kantautuu kiitoslaulu ja nauru.+
Minä lisään heidän määräänsä, eikä heitä ole vähän.+
Minä teen heidät lukuisiksi,*
eivätkä he ole merkityksettömiä.+
20 Hänen jälkeläisistään tulee sellaisia kuin ennen,
ja hänen seurakunnastaan tulee edessäni vahva.+
Minä rankaisen kaikkia hänen sortajiaan.+
21 Hänen majesteettisensa tulee hänen omiensa joukosta,
ja hänen hallitsijansa ilmaantuu heidän keskeltään.
Minä annan hänen tulla lähelle, ja hän lähestyy minua.”
”Kuka muuten uskaltaisi lähestyä* minua?” julistaa Jehova.
22 ”Teistä tulee minun kansani,+ ja minä olen teidän Jumalanne.”+
23 Katsokaa! Jehovan myrskytuuli purkautuu raivokkaasti,+
kuin hirmumyrsky se vyöryy jumalattomien pään päälle.
24 Jehovan hehkuva viha ei väisty
ennen kuin hän on täyttänyt ja toteuttanut sydämensä aikeet.+
Päivien lopulla te ymmärrätte tämän.+
31 ”Siihen aikaan”, julistaa Jehova, ”minusta tulee Jumala kaikille Israelin suvuille, ja niistä tulee minun kansani.”+
2 Näin sanoo Jehova:
”Miekalta säästynyt kansa sai suosion erämaassa,
kun Israel vaelsi lepopaikkaansa.”
3 Jehova tuli kaukaa ja näyttäytyi minulle. Hän sanoi:
”Olen rakastanut sinua ikuisella rakkaudella.
Siksi olen vetänyt sinua luokseni uskollisella rakkaudella.*+
4 Vielä minä rakennan sinut uudelleen, ja sinä tulet uudelleen rakennetuksi.+
5 Vielä sinä istutat viinitarhoja Samarian vuorille.+
Istuttajat istuttavat ja syövät niiden hedelmät.+
6 Tulee aika, jolloin Efraimin vuorilla olevat vartiomiehet huutavat:
’Nouskaa, mennään ylös Siioniin Jumalamme Jehovan luo.’”+
7 Näin sanoo Jehova:
”Huutakaa Jaakobille riemuiten.
Huutakaa ilosta, koska te olette kansakuntien yläpuolella.+
Julistakaa sanomaa, ylistäkää ja sanokaa:
’Jehova, pelasta kansasi, Israelista jäljellä olevat.’+
8 Minä tuon heidät takaisin pohjoisen maasta+
ja kokoan heidät maan kaukaisimmista kolkista.+
Heidän joukossaan ovat sokea ja rampa,+
raskaana oleva ja synnyttävä, kaikki yhdessä.
Suurena seurakuntana he palaavat tänne.+
9 He tulevat itkien.+
Minä johdatan heitä, kun he pyytävät armoa.
Minä olen Israelin isä, ja Efraim on esikoiseni.”+
10 Kuulkaa Jehovan sana, te kansakunnat,
ja julistakaa se kaukaisilla saarilla:+
”Hän, joka hajottaa Israelin, kokoaa heidät yhteen.
Hän vartioi heitä kuin paimen laumaansa.+
12 He tulevat ja huutavat ilosta Siionin ylänteellä+
ja säteilevät Jehovan hyvyyden* vuoksi,
viljan, uuden viinin+ ja öljyn vuoksi
sekä katraan ja karjan jälkeläisten vuoksi.+
13 ”Silloin neitsyt tanssii iloiten,
samoin nuoret miehet ja vanhat miehet yhdessä.+
Minä muutan heidän surunsa riemuksi.+
Lohdutan heitä ja annan heille murheen sijaan ilon.+
15 ”Näin sanoo Jehova:
’Ramassa+ kuullaan ääntä, valitusta ja katkeraa itkua:
Hän ei ole halunnut ottaa vastaan lohdutusta poikiensa johdosta,
koska heitä ei enää ole.’”+
16 Näin sanoo Jehova:
”’Älä enää itke äläkä kyynelehdi,
sillä toimintasi palkitaan’, julistaa Jehova.
’He palaavat vihollisen maasta.’+
17 ’Sinulla on tulevaisuuden toivo’,+ julistaa Jehova.
’Poikasi palaavat omalle alueelleen.’”+
18 ”Olen tosiaan kuullut Efraimin vaikeroivan:
’Sinä olet oikaissut minua, ja minua on oikaistu
kuin opettamatonta vasikkaa.
Tuo minut takaisin, niin käännyn mielelläni takaisin,
sillä sinä olet Jehova, minun Jumalani.
19 Käännyttyäni takaisin tunsin mielipahaa.+
Kun olit opettanut minua, löin reittäni murheesta.
Häpesin ja olin nöyryytetty+
nuoruuteni syntien häpeän vuoksi.’”
20 ”Eikö Efraim ole minulle kallisarvoinen poika, rakas lapsi?+
Vaikka puhunkin usein häntä vastaan, minä muistan häntä edelleen.
Siksi hän saa minut liikuttumaan syvästi.*+
Minä varmasti säälin häntä”, julistaa Jehova.+
21 ”Pystytä tielle itseäsi varten merkkejä
ja aseta tienviittoja.+
Kiinnitä huomiota valtatiehen, tiehen, jota sinun täytyy kulkea.+
Palaa, Israelin neitsyt, palaa näihin kaupunkeihisi.
22 Kuinka kauan epäröit, uskoton tytär?
Jehova on luonut maahan jotain uutta:
nainen piirittää miestä.”
23 Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ”Kun kokoan takaisin vankeudessa olevat, Juudan maassa ja sen kaupungeissa sanotaan jälleen nämä sanat: ’Siunatkoon Jehova sinua, vanhurskas* asuinpaikka,+ pyhä vuori.’+ 24 Siellä Juuda ja kaikki sen kaupungit asuvat yhdessä, maanviljelijät ja ne, jotka johtavat laumoja.+ 25 Minä virkistän väsynyttä ja teen kylläiseksi jokaisen nääntyvän.”+
26 Tähän minä heräsin ja avasin silmäni. Olin nukkunut makeasti.
27 ”Tulee aika”, julistaa Jehova, ”jolloin kylvän Israelin kansaan ja Juudan kansaan ihmisen siementä* ja karjan siementä.”+
28 ”Niin kuin olen huolehtinut siitä, että heidät juuritaan, hajotetaan, revitään ja tuhotaan ja että heitä vahingoitetaan,+ niin huolehdin siitä, että heidät rakennetaan ja istutetaan”,+ julistaa Jehova. 29 ”Siihen aikaan he eivät enää sano: ’Isät söivät happamia rypäleitä, mutta poikien hampaita vihloi.’*+ 30 Jokainen kuolee silloin oman rikkomuksensa takia. Jokaisen happamia rypäleitä syövän omia hampaita vihloo.”
31 ”Tulee aika”, julistaa Jehova, ”jolloin minä teen Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa uuden liiton.+ 32 Se ei ole sellainen liitto, jonka tein heidän esi-isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä viedäkseni heidät pois Egyptin maasta.+ ’He rikkoivat liittoni,+ vaikka minä olin heidän oikea isäntänsä’,* julistaa Jehova.”
33 ”Tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin kansan kanssa niiden päivien jälkeen”, julistaa Jehova. ”Minä laitan lakini heidän sisimpäänsä+ ja kirjoitan sen heidän sydämeensä.+ Minusta tulee heidän Jumalansa, ja heistä tulee minun kansani.”+
34 ”He eivät enää opeta kukin lähimmäistään ja kukin veljeään sanoen: ’Opettele tuntemaan Jehova!’,+ sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut”,+ julistaa Jehova. ”Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa enkä enää muista heidän syntiään.”+
35 Näin sanoo Jehova,
joka antaa auringon valaisemaan päivää
ja lait* kuulle ja tähdille niin että ne valaisevat yötä,
joka kuohuttaa meren ja saa sen aallot pauhaamaan,
jonka nimi on armeijoiden Jehova:+
36 ”’Vain jos nämä säännökset lakkaisivat olemasta voimassa’, julistaa Jehova,
’Israelin jälkeläiset lakkaisivat olemasta kansakunta, joka on aina edessäni.’”+
37 Näin sanoo Jehova: ”’Vain jos ylhäällä oleva taivas voitaisiin mitata ja alhaalla olevan maan perustukset tutkia, minä voisin hylätä kaikki Israelin jälkeläiset kaiken sen vuoksi, mitä he ovat tehneet’, julistaa Jehova.”+
38 ”Tulee aika”, julistaa Jehova, ”jolloin Jehovalle rakennetaan kaupunki+ Hananelintornista+ Kulmaporttiin+ asti. 39 Mittanuora+ kulkee suoraan Garebin kukkulalle ja kääntyy sitten Goaan. 40 Ruumiiden ja tuhkan* koko laakso* sekä kaikki penkereet aina Kidroninlaaksoon+ asti, Hevosportin+ kulmaan saakka idässä, tulevat olemaan pyhiä Jehovalle.+ Sitä ei enää koskaan juurita pois eikä revitä.”
32 Jeremialle tuli Jehovalta sana Juudan kuninkaan Sidkian 10. vuonna eli Nebukadnessarin* 18. vuonna.+ 2 Siihen aikaan Babylonin kuninkaan armeija piiritti Jerusalemia, ja profeetta Jeremia oli pidätettynä Vartiopihassa+ Juudan kuninkaan palatsissa. 3 Juudan kuningas Sidkia oli pidättänyt hänet+ ja sanonut: ”Miksi sinä profetoit tällaista? Sinä sanot: ’Näin sanoo Jehova: ”Minä annan tämän kaupungin Babylonin kuninkaan käsiin, ja hän valloittaa sen.+ 4 Juudan kuningas Sidkia ei pääse kaldealaisia pakoon, sillä varmasti hänet annetaan Babylonin kuninkaan käsiin, ja hän puhuu kuninkaan kanssa kasvotusten ja näkee tämän silmästä silmään.”’+ 5 ’Hän vie Sidkian Babyloniin, ja sinne tämä jää, kunnes minä käännän huomioni häneen’, julistaa Jehova. ’Vaikka te soditte kaldealaisia vastaan, te ette menesty.’”+
6 Jeremia sanoi: ”Minulle on tullut Jehovan sana, joka kuuluu: 7 ’Setäsi Sallumin poika Hanamel tulee luoksesi ja sanoo: ”Osta itsellesi peltoni, joka on Anatotissa,+ sillä sinulla on siihen etuosto-oikeus.”’”+
8 Setäni poika Hanamel tuli luokseni Vartiopihaan, niin kuin Jehova oli sanonut, ja sanoi minulle: ”Ostathan peltoni, joka on Anatotissa Benjaminin maassa, sillä sinulla on oikeus ottaa se haltuusi ja lunastaa se. Osta se itsellesi.” Silloin tiesin, että tämä sanoma oli Jehovalta.
9 Niin minä ostin setäni pojalta Hanamelilta Anatotissa olevan pellon. Punnitsin hänelle rahat:+ seitsemän sekeliä* ja kymmenen sekeliä hopeaa.* 10 Sitten kirjoitin sen kauppakirjaan,+ kiinnitin sinetin, kutsuin todistajat+ ja punnitsin rahat vaa’alla. 11 Otin kauppakirjan – sen, joka oli sinetöity käskyn ja lain vaatimusten mukaan, sekä sen, joka oli jätetty sinetöimättä – 12 ja annoin kauppakirjan Mahsejan pojan Nerian+ pojalle Barukille,+ kun läsnä olivat setäni poika Hanamel, kauppakirjan allekirjoittaneet todistajat ja kaikki Vartiopihassa+ istuvat juutalaiset.
13 Heidän läsnä ollessaan minä käskin Barukia: 14 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ’Ota nämä asiakirjat, sekä tämä sinetöity kauppakirja että tämä toinen, sinetöimättä jätetty asiakirja, ja laita ne saviastiaan, jotta ne säilyisivät kauan.’ 15 Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ’Tässä maassa ostetaan jälleen taloja, peltoja ja viinitarhoja.’”+
16 Annettuani kauppakirjan Nerian pojalle Barukille rukoilin Jehovaa: 17 ”Voi, suvereeni Herra Jehova! Sinä olet tehnyt taivaan ja maan suurella voimallasi+ ja ojennetulla käsivarrellasi. Mikään ei ole mahdotonta sinulle, 18 joka osoitat uskollista rakkautta tuhansille mutta maksat takaisin isien rikkomuksen pojille, jotka tulevat heidän jälkeensä.*+ Sinä olet tosi Jumala, suuri ja voimakas, sinä, jonka nimi on armeijoiden Jehova. 19 Sinun neuvosi* ovat suurenmoiset ja tekosi mahtavat.+ Sinun silmäsi tarkkailevat kaikkia ihmisten teitä+ antaaksesi kullekin hänen teidensä ja tekojensa mukaan.+ 20 Sinä olet tehnyt Egyptin maassa ihmetekoja ja ihmeitä, jotka tunnetaan vielä nykyäänkin, ja näin olet tehnyt Israelissa ja koko ihmiskunnan keskuudessa itsellesi sellaisen nimen+ kuin se nykyään on. 21 Sinä toit kansasi Israelin pois Egyptin maasta voimakkaalla kädellä ja ojennetulla käsivarrella sekä merkkien, ihmeiden ja pelottavien tekojen välityksellä.+
22 Aikanaan sinä annoit heille tämän maan, jonka vannoit antavasi heidän esi-isilleen,+ maidon ja hunajan maan.+ 23 He tulivat ja ottivat sen haltuunsa mutteivät kuunnelleet sinua eivätkä totelleet sinun lakiasi. He eivät tehneet mitään, mitä sinä olit käskenyt heidän tehdä, ja siksi annoit koko tämän onnettomuuden kohdata heitä.+ 24 Katso! Piiritysvallien avulla on tultu valloittamaan kaupunkia.+ Miekan,+ nälänhädän ja kulkutaudin* vuoksi+ kaupunki joutuu sitä vastaan taistelevien kaldealaisten käsiin. Kaikki, mitä sinä olet sanonut, on tapahtunut, niin kuin nyt näet. 25 Sinä, suvereeni Herra Jehova, kuitenkin sanoit minulle: ’Osta itsellesi rahalla pelto ja kutsu todistajia’, vaikka kaupunki varmasti annetaan kaldealaisten käsiin.”
26 Silloin Jeremialle tuli Jehovan sana, joka kuului: 27 ”Minä olen Jehova, koko ihmiskunnan* Jumala. Onko mikään minulle mahdotonta? 28 Siksi Jehova sanoo näin: ’Minä luovutan tämän kaupungin kaldealaisten ja Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin* käsiin, ja hän valloittaa sen.+ 29 Tätä kaupunkia vastaan taistelevat kaldealaiset tulevat tänne, sytyttävät kaupungin tuleen ja polttavat sen+ ja talot, joiden katoilla ihmiset uhrasivat uhreja Baalille ja vuodattivat juomauhreja muille jumalille ja loukkasivat näin minua.’+
30 ’Israelin kansa ja Juudan kansa ovat nuoruudestaan lähtien tehneet vain sitä, mikä on pahaa minun silmissäni.+ Israelin kansa loukkaa minua jatkuvasti kättensä töillä’, julistaa Jehova. 31 ’Tämä kaupunki on siitä päivästä lähtien, jona se rakennettiin, tähän päivään saakka herättänyt minussa vain suuttumusta ja vihaa.+ Se täytyy poistaa kasvojeni edestä+ 32 kaiken sen pahan takia, jota Israelin kansa ja Juudan kansa ovat tehneet ja loukanneet näin minua – he, heidän kuninkaansa,+ ruhtinaansa,+ pappinsa ja profeettansa+ sekä Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat. 33 He käänsivät minulle jatkuvasti selkänsä sen sijaan että olisivat katsoneet minuun.*+ Vaikka yritin opettaa heitä yhä uudelleen,* kukaan ei kuunnellut eikä ottanut vastaan kuritusta.+ 34 He asettivat iljettävät epäjumalansa temppeliin, johon on liitetty minun nimeni, saastuttaakseen sen.+ 35 Lisäksi he rakensivat Hinnomin pojan laaksoon*+ Baalin uhripaikat polttaakseen poikiaan ja tyttäriään tulessa uhriksi* Molekille,+ mitä minä en ole käskenyt heidän tehdä.+ Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään pyytää,* että he tekisivät tällaisen inhottavan teon ja saisivat siten Juudan tekemään syntiä.’
36 Te sanotte, että tämä kaupunki annetaan Babylonin kuninkaan käsiin miekan, nälänhädän ja kulkutaudin välityksellä, mutta Jehova, Israelin Jumala, sanoo näin: 37 ’Minä kokoan heidät kaikista niistä maista, joihin hajotin heidät vihastuksessani, vihassani ja suuressa suuttumuksessani,+ ja tuon heidät takaisin tähän paikkaan ja annan heidän asua turvassa.+ 38 He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.+ 39 Minä annan heille yhden sydämen+ ja yhden tien, jotta he aina pelkäisivät* minua, mikä on hyväksi heille ja heidän lapsilleen heidän jälkeensä.+ 40 Minä teen heidän kanssaan ikuisen liiton:+ en lakkaa tekemästä heille hyvää.+ Panen heidän sydämeensä pelon* minua kohtaan, jotteivät he luovu minusta.+ 41 Iloitsen tehdessäni heille hyvää,+ ja minä istutan heidät pysyvästi tähän maahan,+ koko sydämestäni ja koko sielustani.’”*
42 ”Näin sanoo Jehova: ’Niin kuin minä olen tuottanut tälle kansalle koko tämän suuren onnettomuuden, niin minä tuon heille kaiken lupaamani hyvän.+ 43 Tässä maassa ostetaan jälleen peltoja,+ vaikka te sanotte: ”Se on joutomaata, siellä ei ole ihmisiä eikä eläimiä, ja se on luovutettu kaldealaisille.”’
44 ’Peltoja ostetaan rahalla, kauppakirjoja kirjoitetaan ja sinetöidään ja todistajia kutsutaan Benjaminin maassa,+ Jerusalemin ympäristössä, Juudan kaupungeissa,+ vuoriston kaupungeissa, alangon kaupungeissa+ ja etelän kaupungeissa, sillä minä tuon takaisin heidän vankinsa’,+ julistaa Jehova.”
33 Jeremialle tuli Jehovan sana toisen kerran hänen ollessaan edelleen pidätettynä Vartiopihassa,+ ja se kuului: 2 ”Näin sanoo Jehova, joka on tehnyt maan, Jehova, joka on muodostanut sen ja asettanut sen lujasti paikalleen, Jehova on hänen nimensä: 3 ’Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja kerron sinulle mielelläni suuria ja käsittämättömiä asioita, joita et ole tiennyt.’”+
4 ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala, tämän kaupungin taloista ja Juudan kuninkaiden taloista, jotka hajotetaan puolustauduttaessa piiritysvalleja ja miekkaa vastaan,+ 5 sekä niistä, jotka tulevat taistelemaan kaldealaisia vastaan, joiden ruumiista talojen paikat täyttyvät, jotka olen lyönyt suuttumuksessani ja vihassani ja joiden pahuuden takia olen kätkenyt kasvoni tältä kaupungilta: 6 ’Minä saan sen toipumaan ja tervehtymään.+ Parannan heidät ja annan heille yllin kyllin rauhaa ja totuutta.+ 7 Minä tuon takaisin Juudan vangitut ja Israelin vangitut,+ ja minä rakennan heidät entiselleen.+ 8 Puhdistan heidät kaikista heidän synneistään, joihin he ovat syyllistyneet minua vastaan,+ ja annan anteeksi kaikki heidän syntinsä ja rikkomuksensa, joihin he ovat syyllistyneet minua vastaan.+ 9 Kaupungin nimi saa minut riemuitsemaan, ja kaupunki tuo minulle ylistystä ja kunniaa kaikkien niiden maan kansakuntien edessä, jotka kuulevat kaikesta kansalleni osoittamastani hyvyydestä.+ He ovat kauhuissaan ja vapisevat+ kaiken sen hyvyyden ja rauhan vuoksi, jonka minä annan tuolle kaupungille.’”+
10 ”Näin sanoo Jehova: ’Tässä paikassa, jonka te sanotte olevan joutomaata, missä ei ole ihmisiä eikä karjaa, Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin autioilla kaduilla, missä ei ole ihmisiä, asukkaita eikä karjaa, kuullaan jälleen 11 riemun huutoja ja ilon huutoja,+ sulhasen ääni ja morsiamen ääni sekä niiden ääni, jotka sanovat: ”Kiittäkää armeijoiden Jehovaa, sillä Jehova on hyvä.+ Hänen uskollinen rakkautensa kestää ikuisesti!”’+
’He tuovat kiitosuhreja Jehovan temppeliin,+ sillä minä tuon maan vangitut takaisin ja he palaavat entiselleen’, sanoo Jehova.”
12 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’Tällä joutomaalla, missä ei ole ihmisiä eikä karjaa, ja kaikissa alueen kaupungeissa on jälleen laitumia, joilla paimenet lepuuttavat katraitaan.’+
13 ’Vuoriston kaupungeissa, alangon kaupungeissa, etelän kaupungeissa, Benjaminin maassa, Jerusalemin ympäristössä+ ja Juudan kaupungeissa+ lampaat kulkevat jälleen sen käsien alta, joka laskee niitä’, sanoo Jehova.”
14 ”’Tulee aika’, julistaa Jehova, ’jolloin täytän Israelin kansaa ja Juudan kansaa koskevan lupaukseni.+ 15 Noina päivinä ja tuohon aikaan saan vanhurskaan* perillisen* versomaan Daavidista,*+ ja hän jakaa oikeutta ja vanhurskautta maassa.+ 16 Noina päivinä Juuda pelastetaan+ ja Jerusalem asuu turvassa.+ Tuota kaupunkia kutsutaan nimellä ”Jehova on meidän vanhurskautemme”.’”+
17 ”Näin sanoo Jehova: ’Israelin kansan valtaistuimella istuva mies tulee aina polveutumaan Daavidista,+ 18 ja aina tulee olemaan myös leeviläispappeja, joista joku seisoo edessäni uhraamassa kokonaispolttouhreja sekä vilja- ja teurasuhreja.’”
19 Jeremialle tuli jälleen Jehovan sana, ja se kuului: 20 ”Näin sanoo Jehova: ’Vain jos te voisitte rikkoa liittoni päivän kanssa ja liittoni yön kanssa ja estää päivää ja yötä tulemasta ajallaan,+ 21 voitaisiin rikkoa liittoni palvelijani Daavidin kanssa,+ niin ettei hänellä olisi poikaa hallitsemassa kuninkaana hänen valtaistuimellaan,+ ja myös liittoni leeviläispappien, minun palvelijoideni, kanssa.+ 22 Minä lisään palvelijani Daavidin jälkeläisten* ja minua palvelevien leeviläisten määrää niin, että heitä on kuin taivaan armeijaa,* jota ei voida laskea, ja kuin meren hiekkaa, jota ei voida mitata.’”
23 Jeremialle tuli jälleen Jehovan sana, ja se kuului: 24 ”Etkö ole huomannut, että tämä kansa sanoo: ’Jehova hylkää ne kaksi sukua, jotka hän on valinnut’? He kohtelevat minun omaa kansaani epäkunnioittavasti eivätkä enää pidä sitä kansakuntana.
25 Näin sanoo Jehova: ’Yhtä varmaa kuin on se, että olen vahvistanut liittoni päivän ja yön kanssa,+ taivasta ja maata koskevat lait,*+ 26 yhtä varmaa on se, että en koskaan hylkää Jaakobin enkä palvelijani Daavidin jälkeläisiä* vaan asetan jotkut hänen jälkeläisistään* hallitsemaan Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisiä.* Minä kokoan heidän vangittunsa takaisin+ ja säälin heitä.’”+
34 Jeremialle tuli Jehovalta tämä sana, kun Babylonin kuningas Nebukadnessar* ja koko hänen armeijansa sekä kaikki hänen hallinnassaan olevat maan valtakunnat ja kaikki kansat taistelivat Jerusalemia ja kaikkia sen ympärillä olevia kaupunkeja vastaan:+
2 ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Mene puhumaan Juudan kuninkaalle Sidkialle+ ja sano hänelle: ”Näin sanoo Jehova: ’Minä annan tämän kaupungin Babylonin kuninkaan käsiin, ja hän polttaa sen.+ 3 Sinä et pääse pakoon hänen käsistään, sillä sinut otetaan varmasti kiinni ja luovutetaan hänelle.+ Sinä näet Babylonin kuninkaan silmästä silmään, ja hän puhuu kanssasi kasvotusten, ja sinä joudut Babyloniin.’+ 4 Kuule kuitenkin Jehovan sana, Juudan kuningas Sidkia: ’Näin sanoo Jehova sinusta: ”Sinä et kuole miekkaan. 5 Sinä kuolet rauhassa,+ ja sinulle poltetaan suitsuketta samoin kuin poltettiin isillesi, aikaisemmille kuninkaille, jotka olivat ennen sinua, ja ihmiset surevat sinua ja sanovat: ’Voi, herra!’, sillä ’minä olen puhunut nämä sanat’, julistaa Jehova.”’”’”
6 Profeetta Jeremia puhui sitten Juudan kuninkaalle Sidkialle kaikki nämä sanat Jerusalemissa, 7 kun Babylonin kuninkaan armeija taisteli Jerusalemia ja kaikkia jäljellä olevia Juudan kaupunkeja vastaan,+ nimittäin Lakisia+ ja Asekaa+ vastaan, sillä nämä olivat ainoat linnoitetut Juudan kaupungit, joita ei ollut vielä valloitettu.
8 Jeremialle tuli Jehovalta sana sen jälkeen, kun kuningas Sidkia oli tehnyt liiton koko Jerusalemissa olevan kansan kanssa julistaakseen heille vapautuksen.+ 9 Jokaisen tuli päästää vapaaksi heprealaiset orjansa, miehet ja naiset, niin ettei kukaan pitäisi juutalaista maanmiestään orjanaan. 10 Kaikki ruhtinaat ja koko kansa tottelivat. He olivat tehneet liiton siitä, että jokainen päästäisi vapaaksi orjansa ja orjattarensa eikä pitäisi heitä enää orjinaan. He tottelivat ja päästivät heidät menemään. 11 Myöhemmin he kuitenkin hakivat takaisin orjansa ja orjattarensa, jotka he olivat päästäneet vapaiksi, ja pakottivat heidät jälleen orjuuteen. 12 Niinpä Jehovalta tuli Jeremialle Jehovan sana, joka kuului:
13 ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Minä tein liiton esi-isienne kanssa+ sinä päivänä, jona toin heidät pois Egyptin maasta, orjuuden maasta,+ ja sanoin: 14 ”Seitsemän vuoden kuluttua sinun tulee päästää vapaaksi heprealainen veljesi, joka myytiin sinulle ja joka on palvellut sinua kuusi vuotta. Sinun on vapautettava hänet.”+ Mutta esi-isänne eivät kuunnelleet minua vaan sulkivat korvansa. 15 Te kuitenkin aloitte äskettäin* toimia eri tavalla ja teitte sitä, mikä on oikein minun silmissäni, julistamalla maanmiehillenne vapautuksen, ja teitte liiton minun edessäni temppelissä, johon on liitetty minun nimeni. 16 Sitten teidän toimintanne muuttui ja te häpäisitte minun nimeni+ hakemalla takaisin orjanne ja orjattarenne, jotka olitte vapauttaneet ja päästäneet menemään, minne he halusivat, ja pakotitte heidät jälleen orjuuteen.’
17 Siksi Jehova sanoo näin: ’Te ette ole totelleet minua ettekä julistaneet vapautusta kukin veljellenne ja maanmiehellenne.+ Niinpä minä julistan nyt teille vapautuksen’, julistaa Jehova, ’niin että kuolette miekkaan, kulkutautiin* ja nälkään,+ ja minä teen teistä sellaisia, että kaikki maan valtakunnat kauhistelevat teitä.+ 18 Näin tapahtuu niille, jotka rikkoivat liittoni eivätkä toimineet sen liiton sanojen mukaan, jonka he tekivät edessäni, kun he halkaisivat vasikan ja kulkivat puolikkaiden välistä,+ 19 nimittäin Juudan ruhtinaille, Jerusalemin ruhtinaille, hovivirkamiehille, papeille ja koko maan kansalle, niille, jotka kulkivat vasikan puolikkaiden välistä: 20 minä luovutan heidät heidän vihollisilleen ja niille, jotka yrittävät tappaa heidät, ja heidän ruumiistaan tulee taivaan lintujen ja maan eläinten ruokaa.+ 21 Minä annan Juudan kuninkaan Sidkian ja hänen ruhtinaansa heidän vihollistensa käsiin ja niiden käsiin, jotka yrittävät tappaa heidät, sekä kimpustanne vetäytyvän+ Babylonin kuninkaan armeijan käsiin.’+
22 ’Minä annan käskyn’, julistaa Jehova, ’ja tuon heidät takaisin tähän kaupunkiin. He taistelevat sitä vastaan, valloittavat sen ja polttavat sen.+ Juudan kaupungeista minä teen joutomaata, missä ei ole asukkaita.’”+
35 Juudan kuninkaan Jojakimin,+ Josian pojan, päivinä Jeremialle tuli Jehovalta sana, joka kuului: 2 ”Mene rekabilaisten+ suvun luo ja puhu heidän kanssaan. Vie heidät sitten johonkin Jehovan temppelin ruokailuhuoneista ja tarjoa heille viiniä juotavaksi.”
3 Niin minä hain Jaasanjan, Habassinjan pojan Jeremian pojan, ja hänen veljensä, kaikki hänen poikansa sekä koko rekabilaisten suvun 4 Jehovan temppeliin. Vein heidät Jigdaljan pojan Hananin, tosi Jumalan miehen, poikien ruokailuhuoneeseen. Se oli ruhtinaiden ruokailuhuoneen vieressä, joka oli ovenvartija Sallumin pojan Maasejan ruokailuhuoneen yläpuolella. 5 Sitten asetin rekabilaisten suvun miesten eteen maljoja ja pikareita, jotka olivat täynnä viiniä, ja sanoin heille: ”Juokaa viiniä.”
6 Mutta he sanoivat: ”Me emme juo viiniä, koska esi-isämme Rekabin poika Jonadab+ antoi meille tällaisen käskyn: ’Te ja teidän poikanne ette saa koskaan juoda viiniä. 7 Ette saa rakentaa taloa, kylvää siementä ettekä istuttaa tai hankkia viinitarhaa. Sen sijaan teidän tulee aina asua teltoissa, jotta eläisitte kauan maassa, jossa asutte ulkomaalaisina.’ 8 Niinpä me tottelemme esi-isämme Rekabin poikaa Jonadabia ja noudatamme kaikkia hänen käskyjään. Me emme koskaan juo viiniä – emme me, eivät vaimomme, eivät poikamme eivätkä tyttäremme. 9 Emme rakenna itsellemme asuintaloja, eikä meillä ole viinitarhoja, peltoja eikä siementä. 10 Me asumme jatkuvasti teltoissa ja tottelemme kaikkia esi-isämme Jonadabin käskyjä. 11 Mutta kun Babylonin kuningas Nebukadnessar* hyökkäsi maata vastaan,+ me sanoimme: ’Tulkaa, paetaan Jerusalemiin kaldealaisten ja syyrialaisten armeijaa.’ Niinpä nyt me asumme Jerusalemissa.”
12 Jeremialle tuli Jehovan sana, joka kuului: 13 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ’Mene sanomaan Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: ”Eikö teitä ole jatkuvasti kehotettu tottelemaan minun sanojani?”+ julistaa Jehova. 14 ”Rekabin poika Jonadab kielsi jälkeläisiään juomasta viiniä, ja he ovat noudattaneet hänen sanojaan. He eivät ole juoneet sitä tähän päivään mennessä vaan ovat totelleet esi-isänsä käskyä.+ Minä taas olen puhunut teille yhä uudelleen,* mutta te ette ole totelleet minua.+ 15 Minä olen lähettänyt toistuvasti luoksenne kaikki palvelijani, profeetat. Olen lähettänyt heitä yhä uudelleen*+ ja sanonut: ’Pyydän, kääntykää kukin pahoilta teiltänne+ ja tehkää sitä, mikä on oikein! Älkää seuratko muita jumalia älkääkä palvelko niitä. Silloin saatte jatkuvasti asua siinä maassa, jonka annoin teille ja teidän esi-isillenne.’+ Mutta te ette ole kiinnittäneet minuun huomiota* ettekä ole kuunnelleet minua. 16 Rekabin pojan Jonadabin jälkeläiset ovat noudattaneet käskyä, jonka heidän esi-isänsä antoi heille,+ mutta tämä kansa ei ole kuunnellut minua.”’”
17 ”Siksi Jehova, armeijoiden Jumala, Israelin Jumala, sanoo näin: ’Minä aiheutan Juudalle ja kaikille Jerusalemin asukkaille koko sen onnettomuuden, josta olen varoittanut heitä,+ koska olen puhunut heille mutta he eivät ole kuunnelleet, olen kutsunut heitä lakkaamatta mutta he eivät ole vastanneet.’”+
18 Jeremia sanoi rekabilaisten suvulle: ”Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ’Koska te olette totelleet esi-isänne Jonadabin käskyä ja noudatatte jatkuvasti kaikkia hänen käskyjään ja teette aivan niin kuin hän käski teidän tehdä, 19 näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ”Minun edessäni tulee aina palvelemaan joku Rekabin pojan Jonadabin jälkeläinen.”’”
36 Juudan kuninkaan Jojakimin, Josian pojan, neljäntenä vuonna+ Jeremialle tuli Jehovalta tämä sana, joka kuului: 2 ”Ota kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki ne sanat, jotka olen puhunut sinulle Israelista, Juudasta+ ja kaikista kansoista+ – ensimmäisestä päivästä lähtien, jona puhuin sinulle Josian päivinä, tähän päivään asti.+ 3 Kun Juudan kansaan kuuluvat kuulevat koko siitä onnettomuudesta, jonka aion aiheuttaa heille, ehkä he kääntyvät takaisin pahoilta teiltään, niin että voin antaa anteeksi heidän rikkomuksensa ja syntinsä.”+
4 Sitten Jeremia kutsui Nerian pojan Barukin,+ ja Jeremia saneli kaikki ne sanat, jotka Jehova oli puhunut hänelle, ja Baruk kirjoitti ne kirjakääröön.+ 5 Jeremia käski Barukia: ”Minun ei anneta mennä Jehovan temppeliin. 6 Siksi sinun täytyy mennä sinne ja lukea ääneen kirjakääröstä Jehovan sanat, jotka olet kirjoittanut sanelustani. Lue ne kansan kuullen Jehovan temppelissä paastopäivänä. Lue ne siis koko Juudan kansalle, joka tulee sinne kaupungeistaan. 7 Ehkä Jehova kuulee heidän suosionpyyntönsä ja jokainen heistä kääntyy takaisin pahoilta teiltään, sillä suuttumus ja viha, jonka Jehova on julistanut tälle kansalle, on suuri.”
8 Nerian poika Baruk teki kaiken, mitä profeetta Jeremia oli käskenyt hänen tehdä. Hän luki ääneen kirjakääröstä Jehovan sanat Jehovan temppelissä.+
9 Juudan kuninkaan Jojakimin, Josian pojan, viidennen vuoden+ yhdeksännessä kuussa kaikille Jerusalemin asukkaille ja koko kansalle, joka tuli Juudan kaupungeista Jerusalemiin, julistettiin Jehovan edessä paasto.+ 10 Baruk luki ääneen kirjakääröstä Jeremian sanat koko kansan kuullen Jehovan temppelissä jäljentäjä* Safanin+ pojan Gemarjan+ huoneessa* ylemmässä esipihassa Jehovan temppelin uuden portin luona.+
11 Kun Mikaja, Safanin pojan Gemarjan poika, kuuli kaikki kirjakäärössä olevat Jehovan sanat, 12 hän meni alas kuninkaan palatsiin sihteerin huoneeseen. Siellä istuivat kaikki ruhtinaat:* sihteeri Elisama,+ Semajan poika Delaja, Akborin+ poika Elnatan,+ Safanin poika Gemarja, Hananjan poika Sidkia ja kaikki muut ruhtinaat. 13 Mikaja kertoi heille kaikki sanat, jotka hän oli kuullut Barukin lukevan kirjakääröstä kansan kuullen.
14 Silloin kaikki ruhtinaat lähettivät Jehudin, Kuusin pojan Selemjan pojan Netanjan pojan, Barukin luo sanomaan: ”Tule ja tuo mukanasi kirjakäärö, jonka luit kansan kuullen.” Nerian poika Baruk otti kirjakäärön käteensä ja meni heidän luokseen. 15 He sanoivat hänelle: ”Istu, ole hyvä, ja lue se meille ääneen.” Niin Baruk luki sen heille.
16 Kun he olivat kuulleet kaikki sanat, he katsoivat toisiinsa kauhuissaan ja sanoivat Barukille: ”Meidän täytyy ehdottomasti kertoa kaikki nämä sanat kuninkaalle.” 17 He kysyivät Barukilta: ”Kertoisitko meille, miten sinä kirjoitit kaikki nämä sanat? Saneliko Jeremia ne sinulle?” 18 Baruk vastasi heille: ”Hän saneli minulle kaikki nämä sanat, ja minä kirjoitin ne musteella tähän kirjakääröön.” 19 Ruhtinaat sanoivat Barukille: ”Menkää ja piiloutukaa, sinä ja Jeremia, älkääkä kertoko kenellekään, missä olette.”+
20 Sitten he menivät kuninkaan luo esipihaan, panivat kirjakäärön talteen sihteeri Elisaman huoneeseen ja kertoivat kuninkaalle kaiken, mitä olivat kuulleet.
21 Silloin kuningas lähetti Jehudin+ noutamaan kirjakääröä, ja tämä haki sen sihteeri Elisaman huoneesta. Jehudi alkoi lukea sitä kuninkaan ja kaikkien kuninkaan lähellä seisovien ruhtinaiden kuullen. 22 Kuningas istui talviasunnossaan. Oli yhdeksäs kuukausi,* ja hänen edessään olevassa hiilipannussa paloi tuli. 23 Aina kun Jehudi oli lukenut kolme tai neljä palstaa, kuningas leikkasi sen osan irti sihteerin veitsellä ja heitti hiilipannussa palavaan tuleen, kunnes koko kirjakäärö oli palanut. 24 Ei kuningas eikä kukaan hänen palvelijoistaan, jotka kuulivat kaikki nämä sanat, kauhistunut eikä repäissyt vaatteitaan. 25 Vaikka Elnatan,+ Delaja+ ja Gemarja+ pyysivät hartaasti kuninkaalta, ettei hän polttaisi kirjakääröä, hän ei kuunnellut heitä. 26 Lisäksi kuningas käski kuninkaan pojan Jerahmeelin, Asrieelin pojan Serajan ja Abdeelin pojan Selemjan ottaa kiinni sihteeri Barukin ja profeetta Jeremian. Jehova kuitenkin piti heidät piilossa.+
27 Sen jälkeen kun kuningas oli polttanut kirjakäärön, johon Baruk oli kirjoittanut Jeremian sanelemat sanat,+ Jeremialle tuli jälleen Jehovan sana, ja se kuului: 28 ”Ota toinen kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki samat sanat, jotka olivat ensimmäisessä, Juudan kuninkaan Jojakimin polttamassa kirjakäärössä.+ 29 Sinun tulee sanoa Juudan kuninkaasta Jojakimista: ’Näin sanoo Jehova: ”Sinä olet polttanut tämän kirjakäärön ja sanonut: ’Miksi olet kirjoittanut siihen: ”Babylonin kuningas tulee varmasti hävittämään tämän maan ja tyhjentämään sen ihmisistä ja eläimistä”?’+ 30 Siksi Jehova sanoo Juudan kuninkaasta Jojakimista näin: ’Kukaan hänen jälkeläisistään ei tule istumaan Daavidin valtaistuimella,+ ja hänen ruumiinsa jätetään ulos virumaan päivän kuumuuteen ja yön kylmyyteen.+ 31 Minä vaadin hänet, hänen jälkeläisensä* ja hänen palvelijansa tilille heidän rikkomuksestaan ja aiheutan heille, Jerusalemin asukkaille ja Juudan miehille koko sen onnettomuuden, josta olen heille puhunut.+ Olen puhunut, mutta he eivät ole kuunnelleet.’”’”+
32 Jeremia otti sitten toisen kirjakäärön ja antoi sen sihteeri Barukille, Nerian pojalle.+ Tämä kirjoitti siihen Jeremian sanelun mukaan kaikki sen kirjakäärön sanat, jonka Juudan kuningas Jojakim oli polttanut tulessa.+ Siihen lisättiin monia muitakin samankaltaisia sanoja.
37 Kuningas Sidkia,+ Josian poika, alkoi hallita Jojakimin pojan Konjan*+ tilalla, sillä Babylonin kuningas Nebukadnessar* teki hänestä Juudan maan kuninkaan.+ 2 Sidkia, hänen palvelijansa ja maan kansa eivät kuitenkaan kuunnelleet sanoja, jotka Jehova puhui profeetta Jeremian välityksellä.
3 Kuningas Sidkia lähetti Selemjan pojan Jehukalin+ ja pappi Sefanjan,+ Maasejan pojan, profeetta Jeremian luo sanomaan: ”Rukoilisitko puolestamme Jumalaamme Jehovaa.” 4 Jeremia liikkui vapaasti kansan keskuudessa, koska häntä ei ollut vielä pantu vankilaan.+ 5 Faraon armeija oli lähtenyt liikkeelle Egyptistä.+ Kun kaldealaiset, jotka piirittivät Jerusalemia, kuulivat siitä, he vetäytyivät pois kaupungin kimpusta.+ 6 Sitten profeetta Jeremialle tuli Jehovan sana, joka kuului: 7 ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Näin teidän tulee sanoa Juudan kuninkaalle, joka lähetti teidät luokseni pyytämään minulta ohjausta: ”Faraon armeijan, joka on tulossa auttamaan teitä, on palattava maahansa Egyptiin.+ 8 Kaldealaiset tulevat takaisin, ja he taistelevat tätä kaupunkia vastaan, valloittavat sen ja polttavat sen.”+ 9 Näin sanoo Jehova: ”Älkää pettäkö itseänne sanomalla: ’Kaldealaiset lähtevät varmasti pois kimpustamme’, sillä he eivät lähde. 10 Vaikka löisitte koko teitä vastaan taistelevan kaldealaisten armeijan ja heistä jäisi jäljelle vain haavoittuneita miehiä, he nousisivat teltoistaan ja polttaisivat tämän kaupungin.”’”+
11 Kun kaldealaisten armeija oli vetäytynyt Jerusalemin luota faraon armeijan takia,+ 12 Jeremia yritti lähteä Jerusalemista Benjaminin maahan+ saadakseen sieltä perintöosuutensa kansansa keskuudesta. 13 Mutta kun hän tuli Benjamininportille, vartijoiden päällikkö, jonka nimi oli Jiria, Hananjan pojan Selemjan poika, otti profeetta Jeremian kiinni ja sanoi: ”Sinä olet karkaamassa kaldealaisten puolelle!” 14 Mutta Jeremia sanoi: ”Ei pidä paikkaansa! En ole karkaamassa kaldealaisten puolelle.” Jiria ei kuitenkaan kuunnellut Jeremiaa vaan pidätti hänet ja vei hänet ruhtinaiden luo. 15 Ruhtinaat raivostuivat Jeremialle,+ ja he löivät häntä ja telkesivät hänet*+ sihteeri Jonatanin taloon, josta oli tehty vankila. 16 Jeremia pantiin tyrmään,* holvihuoneisiin, ja hän jäi sinne pitkäksi aikaa.
17 Sitten kuningas Sidkia lähetti hakemaan hänet ja esitti hänelle salaa kysymyksiä palatsissaan.+ Hän kysyi: ”Onko Jehovalta sanomaa?” Jeremia sanoi: ”On!” ja jatkoi: ”Sinut annetaan Babylonin kuninkaan käsiin!”+
18 Lisäksi Jeremia sanoi kuningas Sidkialle: ”Mitä syntiä olen tehnyt sinua, sinun palvelijoitasi ja tätä kansaa vastaan, kun olette panneet minut vankilaan? 19 Missä ovat nyt teidän profeettanne, jotka profetoivat teille: ’Babylonin kuningas ei hyökkää teitä eikä tätä maata vastaan’?+ 20 Kuuntelethan, herrani, kuningas. Suostuthan pyyntööni. Älä lähetä minua takaisin sihteeri Jonatanin taloon,+ koska siellä minä kuolen.”+ 21 Kuningas Sidkia käski, että Jeremiaa oli pidettävä vangittuna Vartiopihassa.+ Jeremialle annettiin joka päivä leipurien kadulta pyöreä leipä,+ kunnes kaikki leipä oli loppunut kaupungista.+ Niin Jeremia jäi Vartiopihaan.
38 Mattanin poika Sefatja, Pashurin poika Gedalja, Selemjan poika Jukal+ ja Malkian poika Pashur+ kuulivat sanat, jotka Jeremia puhui koko kansalle: 2 ”Näin sanoo Jehova: ’Se, joka jää tähän kaupunkiin, kuolee miekkaan, nälkään ja kulkutautiin.*+ Mutta se, joka antautuu kaldealaisille,* jää eloon. Hän pelastaa* elämänsä ja pysyy elossa.’+ 3 Näin sanoo Jehova: ’Tämä kaupunki luovutetaan varmasti Babylonin kuninkaan armeijalle, ja hän valloittaa sen.’”+
4 Ruhtinaat sanoivat kuninkaalle: ”Pyydämme sinua surmauttamaan tämän miehen.+ Hän heikentää tässä kaupungissa vielä jäljellä olevien sotilaiden ja koko kansan taistelutahtoa* puhumalla heille tällaisia sanoja. Tämä mies ei halua, että tällä kansalla on rauha vaan että sitä kohtaa onnettomuus.” 5 Kuningas Sidkia vastasi: ”Hän on teidän käsissänne, sillä ei kuningas mahda teille mitään.”
6 Silloin he ottivat Jeremian ja heittivät hänet kuninkaan pojan Malkian vesisäiliöön, joka oli Vartiopihassa.+ He laskivat Jeremian alas köysillä. Vesisäiliössä ei ollut vettä vaan liejua, ja Jeremia alkoi vajota liejuun.
7 Etiopialainen Ebed-Melek,+ kuninkaan palatsissa oleva eunukki,* kuuli, että Jeremia oli pantu vesisäiliöön. Kuningas istui Benjamininportissa,+ 8 joten Ebed-Melek lähti kuninkaan palatsista ja sanoi kuninkaalle: 9 ”Herrani, kuningas, nämä miehet ovat tehneet profeetta Jeremialle jotain hirvittävää! He ovat heittäneet hänet vesisäiliöön, ja hän kuolee siellä nälkään, sillä kaupungissa ei ole enää leipää.”+
10 Silloin kuningas käski etiopialaista Ebed-Melekiä: ”Ota täältä mukaasi 30 miestä ja nosta profeetta Jeremia pois vesisäiliöstä ennen kuin hän kuolee.” 11 Niin Ebed-Melek otti miehet mukaansa ja meni kuninkaan palatsiin, aarrekammion alapuolella olevaan huoneeseen.+ He ottivat sieltä vanhoja riepuja ja kuluneita kankaanpaloja ja laskivat ne köysillä Jeremialle vesisäiliöön. 12 Sitten etiopialainen Ebed-Melek sanoi Jeremialle: ”Laita rievut ja kankaanpalat kainaloidesi ja köysien väliin.” Jeremia teki niin. 13 He vetivät Jeremian ylös köysillä ja nostivat hänet vesisäiliöstä, ja hän jäi Vartiopihaan.+
14 Kuningas Sidkia lähetti hakemaan profeetta Jeremian luokseen Jehovan temppelin kolmannelle sisäänkäynnille. Kuningas sanoi Jeremialle: ”Haluan kysyä sinulta jotain. Älä salaa minulta mitään.” 15 Jeremia vastasi Sidkialle: ”Jos kerron sinulle, sinä varmasti surmaat minut. Ja jos neuvon sinua, sinä et kuuntele minua.” 16 Silloin kuningas Sidkia vannoi salaa Jeremialle: ”Niin varmasti kuin Jehova elää, hän, joka on antanut meille tämän elämän,* minä en surmaa sinua enkä luovuta sinua näille miehille, jotka yrittävät tappaa sinut.”
17 Jeremia sanoi sitten Sidkialle: ”Näin sanoo Jehova, armeijoiden Jumala, Israelin Jumala: ’Jos antaudut Babylonin kuninkaan ruhtinaille, jäät eloon* eikä tätä kaupunkia polteta. Sinä ja perheesi jäätte eloon.+ 18 Mutta jos et antaudu Babylonin kuninkaan ruhtinaille, tämä kaupunki luovutetaan kaldealaisille. He polttavat sen,+ etkä sinä pääse pakoon heidän käsistään.’”+
19 Silloin kuningas Sidkia sanoi Jeremialle: ”Minä pelkään juutalaisia, jotka ovat siirtyneet kaldealaisten puolelle, sillä jos minut luovutetaan heille, he voivat kohdella minua julmasti.” 20 Jeremia kuitenkin sanoi: ”Sinua ei luovuteta heille. Kuuntele vain sitä, mitä Jehova sanoo sinulle minun välitykselläni, niin sinun käy hyvin ja sinä pysyt elossa. 21 Mutta jos kieltäydyt antautumasta, Jehova on paljastanut minulle tämän: 22 Kaikki Juudan kuninkaan palatsissa jäljellä olevat naiset viedään Babylonin kuninkaan ruhtinaiden+ luo, ja naiset sanovat:
’Miehet, joihin luotit,* ovat pettäneet sinut ja voittaneet sinut.+
He ovat saaneet jalkasi vajoamaan liejuun.
Nyt he ovat perääntyneet.’
23 Kaikki vaimosi ja poikasi viedään kaldealaisille, etkä sinä pääse pakoon heidän käsistään, vaan Babylonin kuningas ottaa sinut kiinni,+ ja sinun takiasi tämä kaupunki poltetaan.”+
24 Sitten Sidkia sanoi Jeremialle: ”Älä kerro tästä kenellekään, ettet kuole. 25 Jos ruhtinaat kuulevat, että olen puhunut sinun kanssasi, ja tulevat sanomaan sinulle: ’Kerrothan meille, mitä sanoit kuninkaalle. Älä salaa meiltä mitään, niin emme surmaa sinua.+ Mitä kuningas sanoi sinulle?’, 26 sinun täytyy vastata heille: ’Minä pyysin kuninkaalta, ettei hän lähettäisi minua takaisin Jonatanin taloon, sillä siellä minä kuolisin.’”+
27 Aikanaan kaikki ruhtinaat tulivat Jeremian luo ja tekivät hänelle kysymyksiä. Hän kertoi heille kaiken, mitä kuningas oli käskenyt hänen sanoa. Niinpä he eivät enää sanoneet hänelle mitään, sillä kukaan ei ollut kuullut keskustelua. 28 Jeremia jäi Vartiopihaan siihen päivään saakka, jona Jerusalem valloitettiin.+ Hän oli yhä siellä, kun Jerusalem valloitettiin.+
39 Juudan kuninkaan Sidkian yhdeksännen vuoden kymmenennessä kuussa Babylonin kuningas Nebukadnessar* ja koko hänen armeijansa tulivat Jerusalemin luo ja piirittivät sen.+
2 Sidkian 11. vuonna, neljännen kuun yhdeksäntenä päivänä, kaupunginmuurin läpi murtauduttiin.+ 3 Kaikki Babylonin kuninkaan ruhtinaat menivät istumaan Keskiporttiin,+ nimittäin samgar* Nergal-Sareser, rabsaris* Nebo-Sarsekim,* rabmag* Nergal-Sareser ja kaikki muut Babylonin kuninkaan ruhtinaat.
4 Nähdessään heidät Juudan kuningas Sidkia ja kaikki sotilaat pakenivat.+ He menivät yöllä ulos kaupungista kuninkaan puutarhan tietä kaksoismuurin välissä olevasta portista ja jatkoivat matkaa Araban tietä pitkin.+ 5 Kaldealaisten armeija lähti kuitenkin ajamaan heitä takaa. He tavoittivat Sidkian Jerikon aavikkotasangolla,+ ottivat hänet kiinni ja veivät hänet ylös Riblaan+ Hamatin+ maahan Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin* luo, ja tämä julisti hänelle siellä tuomion. 6 Babylonin kuningas surmautti Sidkian pojat hänen silmiensä edessä Riblassa, ja Babylonin kuningas surmautti myös kaikki Juudan ylimykset.+ 7 Sitten hän sokaisi Sidkian silmät, minkä jälkeen hän pani hänet kuparikahleisiin viedäkseen hänet Babyloniin.+
8 Kaldealaiset polttivat kuninkaan palatsin ja kansan talot+ ja hajottivat Jerusalemin muurit.+ 9 Vartioston päällikkö Nebusaradan+ vei pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin viimeiset kaupunkiin jäljelle jääneet, kaldealaisten puolelle menneet ja kaikki muut, jotka olivat vielä jäljellä.
10 Vartioston päällikkö Nebusaradan jätti kuitenkin Juudan maahan jotkut köyhimmistä, joilla ei ollut mitään. Sinä päivänä hän antoi heille viinitarhoja ja peltoja, joilla työskennellä.*+
11 Lisäksi Babylonin kuningas Nebukadnessar* antoi vartioston päällikölle Nebusaradanille tämän Jeremiaa koskevan käskyn: 12 ”Mene hakemaan hänet ja huolehdi hänestä. Älä tee hänelle mitään pahaa vaan täytä kaikki hänen pyyntönsä.”+
13 Silloin vartioston päällikkö Nebusaradan, rabsaris* Nebusasban, rabmag* Nergal-Sareser ja kaikki Babylonin kuninkaan huomattavimmat miehet lähettivät miehiä 14 hakemaan Jeremiaa Vartiopihasta+ ja luovuttivat hänet Gedaljalle,+ Safanin+ pojan Ahikamin+ pojalle, jotta tämä veisi hänet kotiin. Niin Jeremia asui kansan keskuudessa.
15 Kun Jeremia oli pidätettynä Vartiopihassa,+ hänelle tuli Jehovan sana, joka kuului: 16 ”Mene sanomaan etiopialaiselle Ebed-Melekille:+ ’Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ”Minä toteutan sanani, jotka olen puhunut tästä kaupungista, ja aiheutan sille onnettomuuden enkä tee sille mitään hyvää. Sinä päivänä sinä näet, että se tapahtuu.”’
17 ’Mutta minä pelastan sinut sinä päivänä’, julistaa Jehova, ’eikä sinua luovuteta miehille, joita pelkäät.’
18 ’Minä vien sinut varmasti turvaan, etkä sinä kaadu miekkaan. Sinä pelastat* elämäsi,+ koska luotit minuun’,+ julistaa Jehova.”
40 Jeremialle tuli Jehovalta sana sen jälkeen kun vartioston päällikkö Nebusaradan+ päästi hänet lähtemään vapaasti Ramasta.+ Nebusaradan oli vienyt hänet sinne käsiraudoissa, ja hän oli kaikkien niiden Jerusalemin ja Juudan pakkosiirtolaisten joukossa, joita oltiin karkottamassa Babyloniin. 2 Vartioston päällikkö otti Jeremian erilleen ja sanoi hänelle: ”Sinun Jumalasi Jehova ennusti, että tätä paikkaa kohtaa onnettomuus. 3 Jehova on aiheuttanut sen, niin kuin hän sanoi, koska te olette tehneet syntiä Jehovaa vastaan ettekä ole totelleet häntä. Siksi teille on käynyt näin.+ 4 Minä vapautan sinut tänään käsiraudoistasi. Jos sinusta tuntuu hyvältä tulla kanssani Babyloniin, tule, ja minä huolehdin sinusta. Mutta jos et tahdo tulla kanssani Babyloniin, älä tule. Katso! Koko maa on edessäsi. Mene, minne haluat.”+
5 Kun Jeremia vielä epäröi, Nebusaradan sanoi: ”Palaa Gedaljan,+ Safanin+ pojan Ahikamin+ pojan, luo. Babylonin kuningas on nimittänyt hänet valvomaan Juudan kaupunkeja. Asu hänen luonaan kansan keskuudessa tai mene, minne haluat.”
Vartioston päällikkö antoi sitten hänelle ruoka-annoksen ja lahjan ja päästi hänet menemään. 6 Niin Jeremia meni Ahikamin pojan Gedaljan luo Mispaan+ ja asettui asumaan hänen luokseen maahan jäljelle jääneen kansan keskuuteen.
7 Aikanaan kaikki eri puolilla maata olevat armeijan päälliköt ja heidän miehensä kuulivat, että Babylonin kuningas oli nimittänyt Ahikamin pojan Gedaljan valvomaan maata samoin kuin niitä maassa olevia köyhiä miehiä, naisia ja lapsia, joita ei ollut karkotettu Babyloniin.+ 8 Niin he tulivat Gedaljan luo Mispaan+ – Netanjan poika Ismael,+ Kareahin pojat Johanan+ ja Jonatan, Tanhumetin poika Seraja, netofalaisen Efain pojat ja maakalaisen poika Jesanja+ sekä heidän miehensä. 9 Gedalja, Safanin pojan Ahikamin poika, vannoi heille ja heidän miehilleen ja sanoi: ”Älkää pelätkö palvella kaldealaisia. Eläkää tässä maassa ja palvelkaa Babylonin kuningasta, niin teidän käy hyvin.+ 10 Minä jään Mispaan ja toimin edustajananne* niiden kaldealaisten edessä, jotka tulevat luoksemme. Kootkaa te kuitenkin viiniä, kesähedelmiä ja öljyä, varastoikaa ne astioihinne ja asettukaa kaupunkeihin, jotka olette vallanneet.”+
11 Myös kaikki ne juutalaiset, jotka olivat Moabissa, Ammonissa ja Edomissa, sekä ne, jotka olivat kaikissa muissa maissa, kuulivat, että Babylonin kuningas oli antanut joidenkuiden jäädä Juudaan ja että hän oli nimittänyt Gedaljan, Safanin pojan Ahikamin pojan, valvomaan heitä. 12 Niin kaikki juutalaiset alkoivat palata kaikista paikoista, joihin he olivat hajaantuneet, ja he tulivat Juudan maahan Gedaljan luo Mispaan. He kokosivat hyvin suuret määrät viiniä ja kesähedelmiä.
13 Kareahin poika Johanan ja eri puolilla maata olevat armeijan päälliköt tulivat Gedaljan luo Mispaan. 14 He sanoivat hänelle: ”Etkö tiedä, että ammonilaisten+ kuningas Baalis on lähettänyt Netanjan pojan Ismaelin tappamaan sinut?”*+ Ahikamin poika Gedalja ei kuitenkaan uskonut heitä.
15 Sitten Kareahin poika Johanan sanoi salaa Gedaljalle Mispassa: ”Haluan mennä lyömään Netanjan pojan Ismaelin kuoliaaksi kenenkään tietämättä. Miksi hän saisi tappaa sinut, ja miksi kaikkien niiden Juudasta olevien, jotka ovat kokoontuneet luoksesi, täytyisi hajaantua ja Juudasta jäljellä olevien tuhoutua?” 16 Mutta Ahikamin poika Gedalja+ sanoi Kareahin pojalle Johananille: ”Älä tee sitä, sillä se, mitä sinä sanot Ismaelista, on valhetta.”
41 Seitsemännessä kuussa Ismael,+ Elisaman pojan Netanjan poika, joka oli kuninkaallista sukua* ja kuninkaan huomattavimpia miehiä, tuli kymmenen miestä mukanaan Ahikamin pojan Gedaljan luo Mispaan.+ Kun he olivat yhdessä aterialla Mispassa, 2 Netanjan poika Ismael ja hänen mukanaan olevat kymmenen miestä nousivat ja löivät miekalla Gedaljan, Safanin pojan Ahikamin pojan. Niin hän surmasi miehen, jonka Babylonin kuningas oli nimittänyt valvomaan maata. 3 Ismael löi kuoliaaksi myös kaikki juutalaiset, jotka olivat Gedaljan luona Mispassa, sekä siellä olevat kaldealaiset sotilaat.
4 Gedaljan surmaamista seuraavana päivänä, ennen kuin kukaan tiesi siitä, 5 Sikemistä,+ Silosta+ ja Samariasta+ tuli 80 miestä. He olivat ajaneet partansa, repäisseet vaatteensa ja viillelleet itseään,+ ja heillä oli kädessään viljauhreja ja suitsutuspihkaa+ vietäväksi Jehovan temppeliin. 6 Netanjan poika Ismael lähti Mispasta heitä vastaan ja itki kulkiessaan. Kun hän kohtasi heidät, hän sanoi heille: ”Tulkaa Ahikamin pojan Gedaljan luo.” 7 Mutta kun he tulivat kaupunkiin, Netanjan poika Ismael ja hänen miehensä surmasivat heidät ja heittivät heidät vesisäiliöön.
8 Kymmenen noista miehistä sanoi kuitenkin Ismaelille: ”Älä surmaa meitä, sillä meillä on vehnää, ohraa, öljyä ja hunajaa kätkössä kaupungin ulkopuolella.” Niinpä hän ei surmannut heitä heidän veljiensä kanssa. 9 Ismael heitti kaikkien tappamiensa miesten ruumiit suureen vesisäiliöön, jonka kuningas Asa oli tehnyt Israelin kuninkaan Baesan uhatessa häntä.+ Tämän vesisäiliön Netanjan poika Ismael täytti surmattujen miesten ruumiilla.
10 Ismael otti vangiksi kaikki loput Mispassa olevat,+ mukaan lukien kuninkaan tyttäret ja kaikki ne Mispaan jäljelle jääneet, jotka vartioston päällikkö Nebusaradan oli antanut Ahikamin pojan Gedaljan huostaan.+ Netanjan poika Ismael otti heidät vangiksi ja lähti matkaan mennäkseen ammonilaisten luo.+
11 Kun Kareahin poika Johanan+ ja kaikki hänen kanssaan olevat armeijan päälliköt kuulivat, mitä kaikkea pahaa Netanjan poika Ismael oli tehnyt, 12 he ottivat kaikki miehet ja lähtivät taistelemaan Netanjan poikaa Ismaelia vastaan, ja he tavoittivat hänet suurten vesien* luona Gibeonissa.
13 Koko Ismaelin mukana oleva väki iloitsi nähdessään Kareahin pojan Johananin ja kaikki hänen kanssaan olevat armeijan päälliköt. 14 Sitten kaikki, jotka Ismael oli ottanut vangiksi Mispasta,+ kääntyivät ja menivät Kareahin pojan Johananin luo. 15 Netanjan poika Ismael ja kahdeksan hänen miestään pääsivät kuitenkin Johanania pakoon, ja he menivät ammonilaisten luo.
16 Kareahin poika Johanan ja kaikki hänen kanssaan olevat armeijan päälliköt ottivat mukaansa ne loput Mispassa olleet, jotka he olivat vapauttaneet Netanjan pojan Ismaelin käsistä tämän lyötyä kuoliaaksi Ahikamin pojan Gedaljan.+ He toivat pois Gibeonista miehet, sotilaat, naiset, lapset ja hovivirkamiehet. 17 Niin he menivät ja asettuivat Kimhamin yöpymispaikkaan lähelle Betlehemiä.+ Heidän aikomuksenaan oli jatkaa matkaa Egyptiin+ 18 kaldealaisten takia. He olivat alkaneet pelätä heitä, koska Netanjan poika Ismael oli lyönyt kuoliaaksi Ahikamin pojan Gedaljan, jonka Babylonin kuningas oli nimittänyt valvomaan maata.+
42 Sitten kaikki armeijan päälliköt, Kareahin poika Johanan,+ Hosajan poika Jesanja ja koko kansa, pienimmästä suurimpaan, tulivat 2 profeetta Jeremian luo ja sanoivat: ”Kuulethan pyyntömme ja rukoilet puolestamme Jumalaasi Jehovaa kaikkien jäljellä olevien puolesta, sillä niin kuin näet, monista on jäljellä vain muutama.+ 3 Ilmoittakoon Jumalasi Jehova meille, mitä tietä meidän tulee kulkea ja mitä meidän tulee tehdä.”
4 Profeetta Jeremia vastasi heille: ”Olen kuullut teitä, ja minä rukoilen Jumalaanne Jehovaa, niin kuin pyydätte. Kerron teille sanasta sanaan kaiken, mitä Jehova vastaa teille. En salaa teiltä sanaakaan.”
5 He vastasivat Jeremialle: ”Olkoon Jehova totuudellinen ja luotettava todistaja. Rangaiskoon Jumalasi Jehova meitä, jollemme tee juuri niin kuin hän käskee meitä sinun välitykselläsi. 6 Onpa hänen sanomansa hyvä tai paha, me tottelemme Jumalaamme Jehovaa, jonka luo lähetämme sinut. Silloin meidän käy hyvin, koska tottelemme Jumalaamme Jehovaa.”
7 Kymmenen päivää myöhemmin Jeremialle tuli Jehovan sana. 8 Niin hän kutsui Kareahin pojan Johananin ja kaikki tämän kanssa olevat armeijan päälliköt sekä koko kansan, pienimmästä suurimpaan.+ 9 Hän sanoi heille: ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala, jonka luo te lähetitte minut, niin että esittäisin pyyntönne hänen edessään: 10 ’Jos te tosiaan jäätte tähän maahan, minä rakennan teidät enkä hajota teitä ja minä istutan teidät enkä revi teitä juurineen pois, sillä olen murheellinen* sen onnettomuuden takia, jonka olen aiheuttanut teille.+ 11 Älkää pelätkö Babylonin kuningasta, jota kohtaan tunnette pelkoa.’+
’Älkää pelätkö häntä’, julistaa Jehova, ’sillä minä olen teidän kanssanne ja pelastan ja vapautan teidät hänen kädestään. 12 Minä osoitan teille armoa,+ ja hän on teille armollinen ja antaa teidän palata omaan maahanne.
13 Mutta jos te sanotte: ”Ei, me emme jää tähän maahan!” ettekä tottele Jumalaanne Jehovaa 14 vaan sanotte: ”Ei, me menemme ennemmin Egyptin maahan,+ missä emme näe sotaa, emme kuule torven ääntä emmekä kärsi leivän nälkää. Siellä me asumme”, 15 niin kuulkaa Jehovan sana, te Juudasta jäljellä olevat. Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ”Jos te olette ehdottomasti päättäneet mennä Egyptiin ja menette sinne asumaan,* 16 silloin juuri se miekka, jota pelkäätte, saavuttaa teidät Egyptin maassa, ja juuri se nälänhätä, jota pelkäätte, seuraa teitä Egyptiin, ja siellä te kuolette.+ 17 Kaikki ne, jotka ovat päättäneet mennä asumaan Egyptiin, kuolevat miekkaan, nälkään ja kulkutautiin.* Kukaan heistä ei jää eloon siitä onnettomuudesta, jonka minä aiheutan heille, eikä pääse sitä pakoon.”’
18 Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ’Niin kuin suuttumukseni ja vihani vuodatettiin Jerusalemin asukkaiden päälle,+ niin vihani vuodatetaan teidän päällenne, jos menette Egyptiin. Teistä tulee kirous, ja teitä kauhistellaan, parjataan ja häpäistään,+ ettekä enää koskaan näe tätä paikkaa.’
19 Jehova on puhunut teitä vastaan, te Juudasta jäljellä olevat. Älkää menkö Egyptiin. Pitäkää mielessänne, että olen tänään varoittanut teitä. 20 Te joudutte maksamaan rikkomuksestanne elämällänne. Tehän lähetitte minut Jumalanne Jehovan luo ja sanoitte: ’Rukoile puolestamme Jumalaamme Jehovaa ja kerro meille kaikki, mitä Jumalamme Jehova sanoo, niin me teemme sen.’+ 21 Minä ilmoitin sen teille tänään, mutta te ette tottele Jumalaanne Jehovaa ettekä tee mitään siitä, mitä hän lähetti minut ilmoittamaan teille.+ 22 Tietäkää siksi varmasti, että te kuolette miekkaan, nälkään ja kulkutautiin siellä, mihin haluatte mennä asumaan.”+
43 Kun Jeremia oli puhunut koko kansalle kaikki heidän Jumalansa Jehovan sanat – joka ainoan sanan, jonka heidän Jumalansa Jehova oli lähettänyt hänet kertomaan heille – 2 Hosajan poika Asarja, Kareahin poika Johanan+ ja kaikki röyhkeät miehet sanoivat Jeremialle: ”Sinä valehtelet! Meidän Jumalamme Jehova ei ole lähettänyt sinua sanomaan: ’Älkää menkö Egyptiin asumaan.’ 3 Sen sijaan Baruk,+ Nerian poika, yllyttää sinua meitä vastaan, jotta meidät luovutettaisiin kaldealaisille ja surmattaisiin tai vietäisiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin.”+
4 Kareahin poika Johanan, kaikki armeijan päälliköt ja koko kansa olivat tottelemattomia Jehovalle eivätkä jääneet Juudan maahan. 5 Kareahin poika Johanan ja kaikki armeijan päälliköt ottivat mukaansa kaikki Juudasta jäljellä olevat, jotka olivat palanneet asumaan Juudan maahan. He olivat palanneet kaikkien niiden kansojen keskuudesta, joihin he olivat hajaantuneet.+ 6 He ottivat mukaansa miehet, naiset, lapset, kuninkaan tyttäret ja kaikki,* jotka vartioston päällikkö Nebusaradan+ oli jättänyt Gedaljan,+ Safanin+ pojan Ahikamin+ pojan, luo, samoin kuin profeetta Jeremian ja Nerian pojan Barukin. 7 He menivät Egyptin maahan, sillä he eivät totelleet Jehovaa, ja kulkivat Tahpanhesiin+ saakka.
8 Tahpanhesissa Jeremialle tuli Jehovan sana, joka kuului: 9 ”Ota käteesi suuria kiviä ja piilota ne juutalaismiesten nähden tiilipenkereeseen, joka on Tahpanhesissa faraon talon sisäänkäynnin luona, ja peitä ne laastilla. 10 Sano sitten heille: ’Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ”Minä lähetän viestin Babylonin kuninkaalle Nebukadnessarille,* palvelijalleni.+ Asetan hänen valtaistuimensa näiden piilottamieni kivien päälle, ja hän levittää kuninkaallisen telttansa niiden yli.+ 11 Hän tulee ja hyökkää Egyptin maahan.+ Se, jolle on tarkoitettu tappava vitsaus, kuolee tappavaan vitsaukseen, se, jolle on tarkoitettu vankeus, joutuu vankeuteen, ja se, jolle on tarkoitettu miekka, kaatuu miekkaan.+ 12 Minä sytytän Egyptin jumalien temppelit tuleen,+ ja hän polttaa ne ja vie jumalat vankeuteen. Hän kietoo Egyptin maan ympärilleen niin kuin paimen kietoutuu vaatteeseensa, ja hän lähtee sieltä rauhassa.* 13 Hän murskaa palasiksi Bet-Semesin* patsaat* Egyptin maassa ja polttaa Egyptin jumalien temppelit.”’”
44 Sana, joka tuli Jeremialle ja joka koski kaikkia Egyptin maassa asuvia juutalaisia+ ja Migdolissa,+ Tahpanhesissa,+ Nofissa*+ ja Patrosin+ maassa asuvia, kuului: 2 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ’Te olette nähneet koko sen onnettomuuden, jonka olen aiheuttanut Jerusalemille+ ja kaikille Juudan kaupungeille, ja tänä päivänä ne ovat raunioina eikä niissä ole asukkaita.+ 3 Näin on tapahtunut, koska he tekivät pahaa ja loukkasivat minua. He menivät uhraamaan uhreja+ ja palvelivat muita jumalia, joita he eivät tunteneet ja joita ette te eivätkä teidän esi-isännekään tunteneet.+ 4 Minä lähetin toistuvasti luoksenne kaikki palvelijani, profeetat. Lähetin heitä yhä uudelleen* ja sanoin: ”Pyydän, älkää tehkö näitä inhottavia tekoja, joita vihaan.”+ 5 He eivät kuitenkaan kuunnelleet vaan sulkivat korvansa. He eivät kääntyneet pois pahuudestaan eivätkä lakanneet uhraamasta uhreja muille jumalille.+ 6 Niin minun vihani ja suuttumukseni vuodatettiin. Ne roihusivat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, jotka raunioituivat ja joista tuli joutomaata. Sellaisia ne ovat tänäkin päivänä.’+
7 Näin sanoo nyt Jehova, armeijoiden Jumala, Israelin Jumala: ’Miksi te aiheutatte itsellenne suuren onnettomuuden, niin että jokainen mies ja nainen, lapsi ja vastasyntynyt häviää Juudasta eikä teistä jää jäljelle ketään? 8 Miksi te loukkaatte minua kättenne töillä ja uhraatte muille jumalille Egyptin maassa, jonne te olette menneet asumaan? Te tuhoudutte, ja kaikki maan kansat kiroavat ja häpäisevät teitä.+ 9 Oletteko unohtaneet esi-isienne pahat teot, Juudan kuninkaiden pahat teot+ ja heidän vaimojensa pahat teot+ sekä omat pahat tekonne ja vaimojenne pahat teot,+ kaiken sen, mitä tehtiin Juudan maassa ja Jerusalemin kaduilla? 10 Tähän päivään mennessä te* ette ole nöyrtyneet* ettekä ole pelänneet* minua.+ Te ette ole noudattaneet lakiani ja säädöksiäni, jotka olen antanut teille ja esi-isillenne.’+
11 Siksi armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, sanoo näin: ’Minä olen päättänyt aiheuttaa teille onnettomuuden ja hävittää koko Juudan. 12 Minä tartun Juudasta jäljelle jääneisiin, jotka päättivät mennä asumaan Egyptin maahan, ja he kaikki tuhoutuvat Egyptin maassa.+ He kaatuvat miekkaan ja nääntyvät nälkään; pienimmästä suurimpaan he kuolevat miekkaan ja nälkään. Heistä tulee kirous, ja heitä kauhistellaan, parjataan ja häpäistään.+ 13 Minä rankaisen Egyptin maassa asuvia niin kuin rankaisin Jerusalemia: miekalla, nälänhädällä ja kulkutaudilla.*+ 14 Ne Juudasta jäljelle jääneet, jotka ovat menneet asumaan Egyptin maahan, eivät pääse pakoon eivätkä jää eloon, niin että voisivat palata Juudan maahan. He haluavat palata sinne asumaan mutta eivät palaa muutamia pakoon päässeitä lukuun ottamatta.’”
15 Kaikki miehet, jotka tiesivät, että heidän vaimonsa olivat uhranneet uhreja muille jumalille, ja kaikki siellä seisovat vaimot – heitä oli suuri joukko – sekä kaikki Patrosissa+ Egyptin maassa asuvat+ vastasivat Jeremialle: 16 ”Me emme kuuntele sitä, mitä sinä olet puhunut meille Jehovan nimessä, 17 vaan toteutamme varmasti jokaisen sanan, jonka suumme on puhunut. Uhraamme uhreja Taivaan kuningattarelle* ja vuodatamme juomauhreja hänelle,+ niin kuin me teimme ja niin kuin esi-isämme, kuninkaamme ja ruhtinaamme tekivät Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, kun meillä oli kylliksi leipää ja olimme hyvinvoivia eikä meitä kohdannut mikään onnettomuus. 18 Sen jälkeen kun lakkasimme uhraamasta uhreja Taivaan kuningattarelle* ja vuodattamasta juomauhreja hänelle, meiltä on puuttunut kaikkea ja miekka ja nälkä ovat surmanneet meitä.”
19 Naiset lisäsivät: ”Kun uhrasimme uhreja Taivaan kuningattarelle* ja vuodatimme juomauhreja hänelle, teimmekö häntä esittäviä uhrikakkuja ja vuodatimme hänelle juomauhreja ilman miestemme lupaa?”
20 Sitten Jeremia sanoi kaikille, jotka puhuivat hänelle – miehille, heidän vaimoilleen ja koko kansalle: 21 ”Juuri ne uhrit, joita te uhrasitte ja joita teidän esi-isänne, kuninkaanne ja ruhtinaanne sekä maan kansa uhrasivat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla,+ Jehova muisti, eikä hän unohtanut niitä!* 22 Lopulta Jehova ei voinut enää sietää pahoja tapojanne ja inhottavia tekojanne. Siksi teidän maastanne tuli hävitetty paikka, kauhistuttava näky, kirouksen aihe ja asumaton, kuten on tänä päivänä.+ 23 Koska te olette uhranneet tällaisia uhreja ja tehneet syntiä Jehovaa vastaan ettekä ole totelleet Jehovaa ettekä noudattaneet hänen lakiaan, säädöksiään ja muistutuksiaan, teitä on kohdannut tämä onnettomuus, niin kuin nyt nähdään.”+
24 Jeremia sanoi edelleen koko kansalle ja kaikille naisille: ”Kuulkaa Jehovan sana, kaikki te Juudan kansaan kuuluvat, jotka olette Egyptin maassa. 25 Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala: ’Sen, mitä te ja vaimonne olette suullanne puhuneet, olette käsillänne toteuttaneet, sillä te sanoitte: ”Me varmasti pidämme juhlalliset lupauksemme ja uhraamme uhreja Taivaan kuningattarelle* ja vuodatamme juomauhreja hänelle.”+ Te naiset varmasti pidätte juhlalliset lupauksenne ja täytätte ne.’
26 Siksi kuulkaa Jehovan sana, kaikki te Juudan kansaan kuuluvat, jotka asutte Egyptin maassa: ’”Minä vannon oman suuren nimeni kautta”, sanoo Jehova, ”ettei koko Egyptin maassa kukaan Juudan mies enää käytä vannoessaan minun nimeäni+ ja sano: ’Niin varmasti kuin suvereeni Herra Jehova elää!’+ 27 Minä pidän huolen siitä, että heitä kohtaa onnettomuus, ei mikään hyvä.+ Kaikki Egyptin maassa olevat Juudan miehet kuolevat miekkaan ja nälkään, kunnes heitä ei enää ole.+ 28 Vain muutamat pääsevät miekkaa pakoon ja palaavat Egyptin maasta Juudan maahan.+ Silloin kaikki Juudasta jäljelle jääneet, jotka tulivat asumaan Egyptin maahan, saavat tietää, kumman sana toteutuu, minun vai heidän!”’”
29 ”’Tämä on teille merkkinä siitä, että rankaisen teitä tässä paikassa’, julistaa Jehova, ’jotta tiedätte, että teitä kohtaavaa onnettomuutta koskevat sanani varmasti toteutuvat. 30 Näin sanoo Jehova: ”Minä annan farao Hofran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin ja niiden käsiin, jotka yrittävät tappaa hänet, niin kuin annoin Juudan kuninkaan Sidkian Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin* käsiin, joka oli hänen vihollisensa ja joka yritti tappaa hänet.”’”+
45 Tämän sanoman profeetta Jeremia ilmoitti Nerian pojalle Barukille,+ kun tämä kirjoitti kirjaan nämä Jeremian sanelemat sanat+ Juudan kuninkaan Jojakimin, Josian pojan, neljäntenä vuonna:+
2 ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala, sinusta, Baruk: 3 ’Sinä olet sanonut: ”Voi minua, sillä Jehova on lisännyt tuskaani murhetta! Olen valittanut itseni väsyksiin enkä saa rauhaa.”’*
4 Sinun tulee sanoa hänelle: ’Näin sanoo Jehova: ”Sen, minkä olen rakentanut, hajotan, ja sen, minkä olen istuttanut, revin juurineen pois – tämä koskee koko maata.+ 5 Mutta sinä tavoittelet* itsellesi suuria. Älä enää tee niin.”’
’Minä aiheutan onnettomuuden kaikille ihmisille’,*+ julistaa Jehova, ’mutta annan sinun pelastaa* elämäsi, minne tahansa menetkin.’”+
46 Tämä on kansoja koskeva Jehovan sana profeetta Jeremialle.+ 2 Egyptille:+ farao Nekon, Egyptin kuninkaan, armeijasta,+ joka oli Eufratin rannalla ja jonka Babylonin kuningas Nebukadnessar* löi Karkemiissa Juudan kuninkaan Jojakimin, Josian pojan, neljäntenä vuonna:+
3 ”Asettakaa pienet kilpenne* ja suuret kilpenne valmiiksi
ja ryhtykää taisteluun.
4 Valjastakaa hevoset ja nouskaa niiden selkään, te ratsumiehet.
Asettukaa asemiin ja laittakaa kypärä päähänne.
Hiokaa keihäät ja pukeutukaa panssaripaitaan.
5 ’Miksi näen heidän olevan kauhuissaan?
He perääntyvät, heidän soturinsa murskataan.
He ovat paenneet pakokauhun vallassa, heidän soturinsa eivät ole kääntyneet takaisin.
Kauhua on joka puolella’, julistaa Jehova.
6 ’Nopeat eivät pääse pakoon, eivätkä soturit pelastu.
Pohjoisessa, Eufratin rannalla,
he ovat kompastuneet ja kaatuneet.’+
7 Kuka on tämä, joka nousee kuin Niili,
kuin joet, joiden vedet kuohuvat?
Minä tuhoan kaupungin ja sen asukkaat.’
9 Nouskaa, te hevoset!
Ajakaa kuin hullut, te vaunut!
Lähtekööt soturit liikkeelle,
Kuus ja Put, jotka käyttävät kilpeä,+
ja ludilaiset,+ jotka käyttävät jousta ja jännittävät sen.*+
10 Se on suvereenin Herran, armeijoiden Jehovan, päivä, koston päivä, jona hän kostaa vastustajilleen. Miekka syö kyllikseen ja sammuttaa janonsa heidän verellään, sillä suvereenilla Herralla, armeijoiden Jehovalla, on teurasuhri* pohjoisen maassa Eufratin varrella.+
11 Nouse Gileadiin ja hae balsamia,+
Egyptin neitsyttytär.
Turhaan olet turvautunut lukuisiin lääkkeisiisi,
sillä sinua ei voi parantaa.+
12 Kansat ovat kuulleet häpeästäsi,+
ja huutosi on täyttänyt maan.
Soturi kompastuu soturiin,
ja he molemmat kaatuvat maahan.”
13 Nämä ovat sanat, jotka Jehova puhui profeetta Jeremialle siitä, että Babylonin kuningas Nebukadnessar* tulee lyömään Egyptin maan:+
14 ”Kertokaa se Egyptissä, julistakaa se Migdolissa.+
Julistakaa se Nofissa* ja Tahpanhesissa.+
Sanokaa: ’Asettukaa asemiin ja valmistautukaa,
sillä miekka syö kaikkialla ympärillänne.
15 Miksi voimakkaat miehesi on pyyhkäisty pois?
He eivät pysyneet lujina,
sillä Jehova on työntänyt heidät kumoon.
16 Heitä kompastuu ja kaatuu joukoittain.
He sanovat toinen toiselleen:
”Nouse! Palataan kansamme luo ja kotimaahamme,
pakoon julmaa miekkaa.”’
17 Siellä he ovat julistaneet:
’Farao, Egyptin kuningas, on vain suurisuinen rehentelijä,
18 ’Niin varmasti kuin minä elän’, julistaa Kuningas, jonka nimi on armeijoiden Jehova,
’hän* tulee, ja hän on kuin Tabor+ vuorten joukossa,
kuin Karmel+ meren äärellä.
19 Pakkaa tavarasi pakkosiirtolaisuutta varten,
Egyptissä asuva tytär.
20 Egypti on kuin kaunis nuori lehmä,
mutta pohjoisesta sen kimppuun tulee paarmoja.
21 Jopa sen keskuudessa olevat palkkasoturit ovat kuin syöttövasikoita,
mutta hekin ovat perääntyneet ja paenneet yhdessä.
22 ’Sen ääni on kuin luikertelevan käärmeen sihinä,
sillä voimakkaat viholliset lähtevät sen perään kirveineen
kuin puunhakkaajat.*
23 He kaatavat sen metsän’, julistaa Jehova, ’vaikka se näytti läpipääsemättömältä.
Heitä on enemmän kuin heinäsirkkoja,* lukematon määrä.
24 Egyptin tytär joutuu häpeään.
Hänet luovutetaan pohjoisen kansalle.’+
25 Armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, sanoo: ’Nyt minä käännän huomioni Amoniin,+ joka on Nossa,*+ sekä faraoon, Egyptiin ja sen jumaliin+ ja kuninkaisiin – faraoon ja kaikkiin, jotka luottavat häneen.’+
26 ’Minä luovutan heidät niille, jotka yrittävät tappaa heidät, Babylonin kuninkaalle Nebukadnessarille*+ ja hänen palvelijoilleen. Myöhemmin siellä kuitenkin asutaan kuten ennenkin’, julistaa Jehova.+
27 ’Älä pelkää, sinä palvelijani Jaakob,
äläkä kauhistu, Israel.+
Jaakob palaa takaisin ja elää rauhassa ja huolettomana,
eikä heidän tarvitse pelätä ketään.+
28 Älä siis pelkää, palvelijani Jaakob’, julistaa Jehova, ’sillä minä olen sinun kanssasi.
Minä teen lopun kaikista niistä kansoista, joiden keskuuteen olen hajottanut sinut,+
mutta sinusta en tee loppua.+
Minä kuritan* sinua sen verran kuin on tarpeen,+
mutta en missään tapauksessa jätä sinua rankaisematta.’”
47 Tämä on filistealaisia koskeva Jehovan sana,+ joka tuli profeetta Jeremialle ennen kuin farao kukisti Gazan. 2 Näin sanoo Jehova:
”Vedet tulevat pohjoisesta.
Niistä tulee tulviva joki.
Ne tulvivat yli maan ja kaiken siinä olevan,
yli kaupungin ja sen asukkaiden.
Ihmiset huutavat,
ja kaikki maan asukkaat valittavat.
3 Hänen oriensa kavioiden tömistessä,
hänen sotavaunujensa rämistessä
ja hänen pyöriensä jyristessä
isät eivät edes käänny auttamaan lapsiaan,*
sillä heidän kätensä tulevat voimattomiksi
4 sen päivän takia, joka tulee ja tuhoaa kaikki filistealaiset.+
Se riistää Tyrokselta+ ja Sidonilta+ jokaisen jäljellä olevan liittolaisen.
5 Gaza kaljuuntuu.*
Askelon on vaiennettu.+
6 Voi, Jehovan miekka!+
Kuinka kauan kestää ennen kuin rauhoitut?
Mene takaisin tuppeesi.
Lepää ja ole hiljaa.
7 Miten se voi rauhoittua,
kun Jehova on antanut sille käskyn?
Askelonin ja merenrannikon kimppuun+
hän on määrännyt sen.”
48 Moabille+ armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, sanoo näin:
”Voi Neboa,+ sillä se on tuhottu!
Kirjataim+ on joutunut häpeään, ja se on valloitettu.
Varma* turvapaikka on joutunut häpeään, ja se on murskattu.+
2 Moabia ei enää ylistetä.
Hesbonissa+ on suunniteltu hänen tuhoamistaan:
’Tulkaa, hävitetään hänet kansojen joukosta.’
Sinunkin, Madmen, tulisi olla hiljaa,
sillä miekka seuraa sinua.
3 Horonaimista+ kuuluu huuto,
tuhon ja suuren romahduksen ääni.
4 Moab on murtunut.
Hänen pikkulapsensa huutavat.
5 Luhitin rinnettä noustaan koko ajan itkien.
Horonaimista laskeutuvalla tiellä kuullaan valitushuutoja suuren onnettomuuden vuoksi.+
6 Paetkaa, jotta säilyisitte elossa!
Teistä täytyy tulla kuin kataja erämaassa.
7 Koska sinä luotat töihisi ja aarteisiisi,
sinutkin valloitetaan.
Kemos+ joutuu pakkosiirtolaisuuteen
pappiensa ja ruhtinaidensa kanssa.
8 Tuhoaja tulee jokaiseen kaupunkiin,
eikä yksikään kaupunki pääse pakoon.+
9 Pystyttäkää Moabille merkki,
sillä luhistuessaan raunioiksi hän pakenee.
Hänen kaupunkejaan kauhistellaan,
eikä niissä ole asukkaita.+
10 Kirottu on se, joka hoitaa Jehovan antaman tehtävän huolimattomasti!
Kirottu on se, joka ei vuodata verta miekallaan!
11 Nuoruudestaan asti moabilaiset ovat olleet rauhassa
kuin sakkansa päällä lepäävä viini.
Heitä ei ole kaadettu astiasta toiseen,
eivätkä he ole koskaan joutuneet pakkosiirtolaisuuteen.
Sen vuoksi heidän makunsa on pysynyt samana
eikä heidän tuoksunsa ole muuttunut.
12 ’Siksi tulee aika’, julistaa Jehova, ’jolloin lähetän miehiä kaatamaan heidät kumoon. He kaatavat heidät kumoon, tyhjentävät heidän astiansa ja pirstovat heidän suuret ruukkunsa palasiksi. 13 Moabilaiset häpeävät Kemosia niin kuin Israelin kansa häpeää Beteliä, johon he luottivat.+
14 Miten te uskallatte sanoa: ”Me olemme voimakkaita sotureita, valmiina taisteluun”?’+
julistaa Kuningas, jonka nimi on armeijoiden Jehova.+
16 Moabilaisia kohtaa pian tuho,
ja heidän onnettomuutensa lähestyy nopeasti.+
17 Kaikki heidän ympärillään olevat osoittavat heille varmasti myötätuntoa,
kaikki ne, jotka tuntevat heidän nimensä.
Sanokaa heille: ’Kuinka onkaan murrettu voimakas sauva, kauneuden sauva!’
18 Laskeudu kunniakkaasta asemastasi
ja istu janoisena,* Dibonissa+ asuva tytär,
sillä Moabin tuhoaja on noussut sinua vastaan,
ja hän hävittää linnoitetut paikkasi.+
19 Seiso tien varressa ja katso, Aroerin+ asukas.
Kysy pakenevalta mieheltä ja pakoon lähteneeltä naiselta: ’Mitä on tapahtunut?’
20 Moab on saatettu häpeään, ja hän on joutunut kauhun valtaan.
Valittakaa ja huutakaa.
Julistakaa Arnonin+ varrella, että Moab on tuhottu.
21 Tuomio on tullut lakeudelle:*+ Holonille, Jahasille+ ja Mefaatille,+ 22 Dibonille,+ Nebolle+ ja Bet-Diblataimille, 23 Kirjataimille,+ Bet-Gamulille ja Bet-Meonille,+ 24 Kerijotille,+ Bosralle ja kaikille Moabin maan kaupungeille, lähellä ja kaukana.
25 ’Moabilta on riistetty voima,*
hänen käsivartensa on murrettu’, julistaa Jehova.
26 ’Juottakaa hänet juovuksiin,+ sillä hän on asettunut ylpeästi Jehovaa vastaan.+
Moab kieriskelee oksennuksessaan,
ja häntä pilkataan.
27 Etkö sinä pitänyt Israelia pilkkanasi?+
Tavattiinko hänet varkaiden joukosta,
niin että sinun piti pudistella päätäsi ja puhua häntä vastaan?
28 Lähtekää kaupungeista ja asukaa kalliolla, Moabin asukkaat,
ja olkaa kuin rotkon seinämissä pesivä kyyhkynen.’”
29 ”Me olemme kuulleet Moabin ylpeydestä – hän on hyvin ylimielinen –
hänen pöyhkeydestään, ylpeydestään, ylimielisyydestään ja hänen sydämensä kopeudesta.”+
30 ”’Minä tiedän hänen vihansa’, julistaa Jehova,
’mutta hänen turhat puheensa eivät johda mihinkään.
Hän ei tee mitään.
Sinun kukoistavat versosi ovat ylittäneet meren.
Merelle, Jaseriin, ne ovat yltäneet.
Kesähedelmiesi ja viinisatosi kimppuun
on laskeutunut tuhoaja.+
33 Ilo ja riemu on otettu pois hedelmätarhasta
ja Moabin maasta.+
Olen pysäyttänyt viinin virtaamisen viinikuurnasta.
Kukaan ei polje sitä ilosta huutaen.
Huuto on erilaista huutoa.’”+
34 ”’Huuto kuuluu Hesbonista+ Elealeen+ asti.
Jopa Nimrimin vedet kuivuvat.+
35 Minä hävitän Moabista
sen, joka tuo uhrilahjan uhripaikalle,
ja sen, joka uhraa uhreja jumalalleen’, julistaa Jehova.
Hänen hankkimansa varallisuus tuhoutuu.
37 Jokainen pää on kalju,+
ja jokainen parta on leikattu.
38 ”’Kaikilla Moabin katoilla
ja kaikilla hänen toreillaan
on pelkkää valitusta,
sillä olen murskannut Moabin
kuin hylätyn ruukun’, julistaa Jehova.
39 ’Kuinka kauhuissaan hän onkaan! Valittakaa!
Moab on kääntynyt selin häpeissään!
Moabia pilkataan,
kaikki hänen ympärillään olevat kauhistelevat häntä.’”
40 ”Näin sanoo Jehova:
41 Kaupungit valloitetaan
ja linnoitukset vallataan.
Sinä päivänä Moabin soturien sydän tulee
synnyttävän naisen sydämen kaltaiseksi.’”
43 Kauhu, kuoppa ja pyydys ovat edessäsi,
Moabin asukas’, julistaa Jehova.
44 ’Jokainen kauhua pakeneva putoaa kuoppaan,
ja jokainen kuopasta nouseva jää kiinni pyydykseen.’
’Minä tuon Moabille heidän rangaistuksen vuotensa’, julistaa Jehova.
45 ’Pakenijat seisovat Hesbonin varjossa voimattomina.
Tuli lähtee Hesbonista
ja liekki keskeltä Sihonia.+
Se polttaa Moabin otsan
ja raivoisien soturien kallon.’+
46 ’Voi sinua, Moab!
Kemosin+ kansa on tuhoutunut.
Poikasi on otettu vangeiksi
ja tyttäresi viety pakkosiirtolaisuuteen.+
47 Minä kuitenkin kokoan Moabin vangitut päivien lopulla’, julistaa Jehova.
’Tähän päättyy Moabille langetettu tuomio.’”+
49 Ammonilaisille+ Jehova sanoo näin:
”Eikö Israelilla ole poikia?
Eikö hänellä ole perijää?
Miksi Malkam+ on ottanut haltuunsa Gadin?+
Miksi hänen kansansa asuu Israelin kaupungeissa?”
2 ”’Siksi tulee aika’, julistaa Jehova,
’jolloin minä annan taisteluhälytyksen* kuulua ammonilaisten Rabbaa+ vastaan.+
Siitä tulee autio kumpu,
ja sitä ympäröivät pikkukaupungit* sytytetään tuleen.’
’Israel ottaa haltuunsa niiden maan, jotka ovat ottaneet hänen maansa’,+ sanoo Jehova.
3 ’Valita, Hesbon, sillä Ai on tuhottu!
Huutakaa, te Rabbaa ympäröivät pikkukaupungit.
Pukeutukaa säkkikankaaseen.
Valittakaa ja kierrelkää kiviaitauksissa,*
sillä Malkam joutuu pakkosiirtolaisuuteen
pappiensa ja ruhtinaidensa kanssa.+
4 Miksi kerskailet laaksoista,*
hedelmällisestä* tasangostasi, sinä uskoton tytär,
joka luotat aarteisiisi
ja sanot: ”Kuka käy minun kimppuuni?”’”
5 ”’Minä annan sinun kohdata jotain kauheaa’, julistaa suvereeni Herra, armeijoiden Jehova.
’Kaikki ympärilläsi olevat aiheuttavat sen.
Teidät hajotetaan joka suuntaan,
eikä kukaan kokoa pakenevia.’”
6 ”’Mutta myöhemmin minä kokoan ammonilaisvangit’, julistaa Jehova.”
7 Edomille armeijoiden Jehova sanoo näin:
”Eikö Temanissa+ ole enää viisautta?
Ovatko hyvät neuvot loppuneet ymmärtäviltä?
Onko heidän viisautensa mädäntynyt?
8 Paetkaa, kääntykää takaisin!
Menkää asumaan syvyyksiin, Dedanin asukkaat!+
Minä aiheutan onnettomuuden Esaulle,
kun minun tulee aika kääntää huomioni häneen.
9 Jos viininkorjaajia tulisi luoksesi,
eivätkö he jättäisi jälkeensä jotain kerättävää?
Jos varkaita tulisi sisään yöllä,
he aiheuttaisivat vain sen verran tuhoa kuin haluavat.+
10 Mutta minä riisun Esaun paljaaksi.
Minä paljastan hänen piilopaikkansa,
niin ettei hän voi kätkeytyä.
11 Jätä isättömät lapsesi,
niin minä pidän heidät elossa.
Leskesi luottavat minuun.”
12 Näin sanoo Jehova: ”Jos niiden, joita ei ole tuomittu juomaan maljaa, täytyy juoda se, jäisitkö sinä kokonaan rankaisematta? Sinä et jää rankaisematta, sillä sinun täytyy juoda se.”+
13 ”Olen vannonut itseni kautta”, julistaa Jehova, ”että Bosraa kauhistellaan+ ja häpäistään, se tuhotaan, ja siitä tulee kirous. Kaikista sen kaupungeista tulee pysyvästi raunioita.”+
14 Olen kuullut Jehovalta sanoman,
kansojen keskuuteen on lähetetty lähetti sanomaan:
”Kokoontukaa ja nouskaa Edomia vastaan.
Valmistautukaa taisteluun.”+
15 ”Olen tehnyt sinusta merkityksettömän kansojen joukossa,
halveksitun ihmisten keskuudessa.+
16 Aiheuttamasi puistatus ja sydämesi julkeus
ovat pettäneet sinut,
joka asut kallion kätköissä,
joka pidät hallussasi korkeinta kukkulaa.
Vaikka sinä rakennat pesäsi korkealle kuin kotka,
minä tuon sinut sieltä alas”, julistaa Jehova.
17 ”Edomista täytyy tulla kauhistuttava näky.+ Jokainen ohikulkija tuijottaa häntä kauhistuneena ja viheltää kaikkien hänen vitsaustensa takia. 18 Hänelle käy samoin kuin Sodomalle ja Gomorralle sekä niiden naapurikaupungeille, kun ne kukistuivat”,+ sanoo Jehova. ”Kukaan ei asu siellä, eikä yksikään ihminen asetu sinne.+
19 Joku hyökkää turvallisille laitumille kuin leijona+ Jordanin tiheiköistä, mutta hetkessä minä karkotan heidät* maastaan. Nimitän valitun valvomaan sitä. Kuka on minun kaltaiseni, ja kuka haastaa minut? Kuka paimen voi kestää minun edessäni?+ 20 Kuulkaa siksi, mitä Jehova on päättänyt Edomista ja mitä hän on ajatellut Temanin asukkaista:+
Lauman pienet raahataan varmasti pois.
Heidän takiaan hän autioittaa niiden asuinpaikan.+
21 Heidän kaatumisensa ääni on saanut maan järisemään.
Kuuluu huuto!
Ääni on kuultu Punaisellemerelle+ asti.
Sinä päivänä Edomin soturien sydän
on kuin synnyttävän naisen sydän.”
23 Damaskokselle:+
”Hamat+ ja Arpad ovat joutuneet häpeään,
sillä ne ovat kuulleet huonoja uutisia.
Ne lamaantuvat pelosta.
Meren myllerrystä ei voi tyynnyttää.
24 Damaskos on menettänyt rohkeutensa.
Se on kääntynyt pakoon mutta joutunut paniikkiin.
Ahdistus ja tuska ovat vallanneet sen
kuin synnyttävän naisen.
25 Miksi ylistyksen kaupunkia, riemun kaupunkia,
ei ole hylätty?
26 Sen nuoret miehet kaatuvat sen toreilla,
ja kaikki sotilaat saavat surmansa sinä päivänä”, julistaa armeijoiden Jehova.
27 ”Minä sytytän Damaskoksen muurin tuleen,
ja tuli polttaa Ben-Hadadin linnoitustornit.”+
28 Näin sanoo Jehova Kedarista+ ja Hasorin valtakunnista, jotka Babylonin kuningas Nebukadnessar* löi:
”Nouskaa, menkää ylös Kedariin
ja tuhotkaa idän pojat.
29 Heidän telttansa ja katraansa otetaan pois,
heidän telttakankaansa ja kaikki heidän tavaransa.
Heidän kamelinsa viedään
ja heille huudetaan: ’Kauhua on joka puolella!’”
30 ”Paetkaa, menkää kauas!
Menkää asumaan syvyyksiin, Hasorin asukkaat”, julistaa Jehova.
”Babylonin kuningas Nebukadnessar* on laatinut strategian
ja tehnyt suunnitelman teitä vastaan.”
31 ”Nouskaa, käykää kansan kimppuun, joka elää rauhassa
ja asuu turvassa!” julistaa Jehova.
”Heillä ei ole ovia eikä salpoja, he asuvat erillään muista.
32 Heidän kamelinsa ryöstetään,
ja heidän suuri karjansa viedään saaliiksi.
Minä hajotan heidät kaikkiin tuuliin,*
nuo, joilla on ohimoilta leikatut hiukset,+
ja annan onnettomuuden kohdata heitä joka suunnalta”, julistaa Jehova.
33 ”Hasorista tulee sakaalien pesäpaikka,
pysyvästi autio.
Kukaan ei asu siellä,
eikä yksikään ihminen asetu sinne.”
34 Juudan kuninkaan Sidkian+ hallituskauden alussa profeetta Jeremialle tuli tämä Elamia+ koskeva Jehovan sana: 35 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’Minä särjen Elamin jousen,+ heidän voimanlähteensä.* 36 Minä tuon Elamin kimppuun neljä tuulta taivaan neljästä äärestä ja hajotan heidät kaikkiin näihin tuuliin. Ei ole yhtään kansaa, jonka keskuuteen Elamin karkotettuja ei mene.’”
37 ”Minä rusennan elamilaiset vihollistensa ja niiden edessä, jotka haluavat tappaa heidät. Aiheutan heille onnettomuuden, kohdistan heihin hehkuvan vihani”, julistaa Jehova. ”Minä lähetän miekan heidän peräänsä, kunnes olen tehnyt heistä lopun.”
38 ”Minä asetan valtaistuimeni Elamiin+ ja tuhoan sieltä kuninkaan ja ruhtinaat”, julistaa Jehova.
39 ”Päivien lopulla minä kuitenkin kokoan Elamin vangitut”, julistaa Jehova.
50 Sanat, jotka Jehova puhui profeetta Jeremian välityksellä Babylonista,*+ kaldealaisten maasta:
2 ”Kertokaa kansojen keskuudessa ja julistakaa.
Kohottakaa merkki* ja julistakaa.
Älkää salatko mitään!
Sanokaa: ’Babylon on valloitettu.+
Bel on joutunut häpeään.+
Merodak on kauhistunut.
Babylonin jumalankuvat ovat joutuneet häpeään.
Sen iljettävät epäjumalat* ovat kauhistuneet.’
3 Pohjoisesta on hyökännyt sen kimppuun kansa,+
joka tekee sen maasta kauhistuttavan näyn.
Kukaan ei asu siellä.
Sekä ihmiset että eläimet ovat lähteneet pakoon.
Ne ovat menneet pois.”
4 ”Noina päivinä ja tuohon aikaan”, julistaa Jehova, ”Israelin kansa ja Juudan kansa tulevat yhdessä.+ He itkevät kulkiessaan+ ja etsivät yhdessä Jumalaansa Jehovaa.+ 5 He kysyvät tietä Siioniin, kasvot käännettyinä sitä kohti,+ ja sanovat: ’Tulkaa, liitytään Jehovaan ikuisella liitolla, joka ei unohdu.’+ 6 Minun kansastani on tullut kadonneiden lampaiden lauma.+ Heidän omat paimenensa saivat heidät eksymään.+ He veivät heidät pois vuorille, harhailemaan vuorelta kukkulalle. He ovat unohtaneet lepopaikkansa. 7 Kaikki, jotka ovat tavanneet heitä, ovat ahmineet heitä,+ ja heidän vihollisensa ovat sanoneet: ’Me emme ole syyllisiä, koska he ovat tehneet syntiä Jehovaa vastaan, vanhurskauden* asuinpaikkaa ja esi-isiensä toivoa, Jehovaa, vastaan.’”
8 ”Paetkaa Babylonin keskeltä,
lähtekää pois kaldealaisten maasta+
ja olkaa kuin lauman edellä kulkevat johtajaeläimet.
9 Minä nostan ja tuon Babylonia vastaan
pohjoisen maasta joukon, joka koostuu suurista kansoista.+
He järjestäytyvät taisteluun sitä vastaan,
ja se valloitetaan sieltä käsin.
10 Kaldea joutuu saaliiksi.+
Kaikki, jotka ottavat sieltä saalista, saavat sitä yllin kyllin”,+ julistaa Jehova.
Te hypitte kuin nuori lehmä ruohikossa
ja hirnuitte kuin orit.
12 Äitinne on joutunut häpeään.+
Synnyttäjänne on pettynyt.
Hän on kansoista merkityksettömin,
vedetön erämaa ja aavikko.+
Jokainen sen ohi kulkeva tuijottaa kauhistuneena
ja viheltää kaikkien sen vitsausten takia.+
14 Järjestäytykää joka puolella taisteluun Babylonia vastaan,
kaikki te, jotka jännitätte jousen.*
15 Kohottakaa joka puolelta sotahuuto sitä vastaan.
Se on antautunut.*
Kostakaa sille.
Tehkää sille niin kuin se on tehnyt.+
16 Hävittäkää Babylonista kylväjä
ja se, joka käyttää sirppiä sadonkorjuuaikana.+
Julman miekan takia jokainen palaa oman kansansa luo,
jokainen pakenee omaan maahansa.+
17 Israelilaiset ovat eksyneitä lampaita.+ Leijonat ovat ajaneet heidät hajalleen.+ Ensin Assyrian kuningas ahmi heidät,+ ja sitten Babylonin kuningas Nebukadnessar* kalusi heidän luunsa.+ 18 Siksi armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, sanoo näin: ’Minä kohtelen Babylonin kuningasta ja hänen maataan samalla tavalla kuin kohtelin Assyrian kuningasta.+ 19 Minä tuon Israelin takaisin laitumelleen,+ ja Israel laiduntaa Karmelilla ja Basanissa.+ Efraimin+ ja Gileadin+ vuorilla hän tulee kylläiseksi.’”
20 ”Noina päivinä ja tuohon aikaan”, julistaa Jehova,
”etsitään Israelin syyllisyyttä,
mutta sitä ei ole,
Juudan syntejä, mutta niitä ei löydetä,
sillä minä annan anteeksi niille, jotka jätän jäljelle.”+
21 ”Nouse Merataimin maata ja Pekodin+ asukkaita vastaan.
Teurastettakoon heitä joukoittain ja tuhottakoon heidät täysin”,* julistaa Jehova.
”Tee kaikki, mitä olen käskenyt sinun tehdä.
22 Maassa on sodan melske,
suuri katastrofi.
23 Kuinka koko maan pajavasara onkaan hakattu kappaleiksi ja rikottu!+
Kuinka kansat ovatkaan kauhistelleet Babylonia!+
24 Minä viritin sinulle ansan, ja sinä jäit kiinni, Babylon,
etkä tiennyt sitä.
Sinut löydettiin ja vangittiin,+
sillä sinä vastustit Jehovaa.
25 Jehova on avannut varastonsa,
ja hän ottaa esiin vihansa aseet.+
Suvereenilla Herralla, armeijoiden Jehovalla, on työ
kaldealaisten maassa.
26 Käykää sen kimppuun kaukaisista paikoista.+
Avatkaa sen aitat.+
Kootkaa sieltä kaikki kasoihin kuin vilja.
Tuhotkaa se täysin.+
Älkää antako kenenkään jäädä sinne jäljelle.
27 Tappakaa kaikki sen nuoret sonnit,+
viekää ne alas teurastettaviksi.
Voi niitä, sillä niiden päivä on tullut,
tilinteon aika!
28 Kuuluu niiden ääni, jotka pakenevat,
jotka pääsevät pakoon Babylonin maasta
julistamaan Siionissa Jumalamme Jehovan kostoa,
kostoa hänen temppelinsä puolesta.+
Leiriytykää kaikkialle sen ympärille, älkää päästäkö ketään pakoon.
Maksakaa sille takaisin sen tekojen mukaan.+
Tehkää sille niin kuin se on tehnyt.+
Se on toiminut ylimielisesti Jehovaa vastaan,
Israelin Pyhää vastaan.+
30 Siksi sen nuoret miehet kaatuvat sen toreilla,+
ja kaikki sen sotilaat saavat surmansa* sinä päivänä”, julistaa Jehova.
31 ”Minä olen sinua vastaan,+ sinä uhmakas”,+ julistaa suvereeni Herra, armeijoiden Jehova,
”sillä sinun päiväsi täytyy tulla, ajan, jolloin vaadin sinut tilille.
32 Sinä uhmakas, sinä kompastut ja kaadut,
eikä kukaan nosta sinua ylös.+
Minä sytytän kaupunkisi tuleen,
ja se polttaa kaiken ympäriltäsi.”
33 Näin sanoo armeijoiden Jehova:
”Israelin ja Juudan kansaa sorretaan,
ja kaikki heidän vangitsijansa ovat pitäneet heistä kiinni.+
He ovat kieltäytyneet päästämästä heitä vapaaksi.+
34 Heidän Lunastajansa on voimakas.+
Armeijoiden Jehova on hänen nimensä.+
Hän ajaa varmasti heidän oikeusasiansa+
antaakseen maalle rauhan+
ja saattaakseen Babylonin asukkaat kiihtymyksen valtaan.”+
35 ”Miekka on kaldealaisia vastaan”, julistaa Jehova,
”Babylonin asukkaita sekä sen ruhtinaita ja viisaita vastaan.+
36 Miekka on tyhjänpuhujia* vastaan, ja he toimivat tyhmästi.
Miekka on sen sotureita vastaan, ja he kauhistuvat.+
37 Miekka on heidän hevosiaan ja sotavaunujaan vastaan
ja kaikkia sen keskuudessa asuvia ulkomaalaisia vastaan,
ja heistä tulee kuin naisia.+
Miekka on sen aarteita vastaan, ja ne ryöstetään.+
38 Sen vedet hävitetään, ne kuivuvat.+
Se on veistettyjen jumalankuvien maa,+
ja heidän hirvittävät näkynsä saavat heidät toimimaan järjettömästi.
39 Siksi autiomaan eläimet asuvat ulvovien eläinten kanssa,
ja siellä elää strutseja.+
Sitä ei enää koskaan asuteta,
se pysyy asumattomana sukupolvesta toiseen.”+
40 ”Sille käy samoin kuin Sodomalle ja Gomorralle+ sekä niiden naapurikaupungeille, kun Jumala kukisti ne”,+ julistaa Jehova. ”Kukaan ei asu siellä, eikä yksikään ihminen asetu sinne.+
41 Katso! Pohjoisesta tulee kansa.
Suuri kansakunta ja suuria kuninkaita+ nousee
maan kaukaisimmista kolkista.+
42 Heillä on aseinaan jouset ja keihäät.+
He ovat julmia ja armottomia.+
He jylisevät kuin meri,+
kun he ratsastavat hevosillaan.
Yhtenä miehenä he järjestäytyvät taisteluun sinua vastaan, Babylonin tytär.+
Hänet valtaa ahdistus,
synnyttävän naisen tuska.
44 Joku hyökkää turvallisille laitumille kuin leijona Jordanin tiheiköistä, mutta hetkessä minä karkotan heidät* maastaan. Nimitän valitun valvomaan sitä.+ Kuka on minun kaltaiseni, ja kuka haastaa minut? Kuka paimen voi kestää minun edessäni?+ 45 Kuulkaa siksi, mitä Jehova on päättänyt Babylonista+ ja mitä hän on ajatellut kaldealaisten maasta:
Lauman pienet raahataan varmasti pois.
Heidän takiaan hän autioittaa niiden asuinpaikan.+
46 Babylonin valloittamisen ääni saa maan järisemään,
ja huuto kuuluu kansojen keskuuteen.”+
51 Näin sanoo Jehova:
2 Lähetän Babyloniin viskaajia,*
ja he viskaavat sitä ja tyhjentävät sen maan.
He hyökkäävät sen kimppuun joka puolelta onnettomuuden päivänä.+
3 Älköön jousiampuja jännittäkö joustaan,*
älköönkä kukaan nousko seisomaan panssaripaidassaan.
Älkää säälikö sen nuoria miehiä.+
Tuhotkaa* koko sen armeija.
4 Surmattuja kaatuu kaldealaisten maassa,
lävistettyinä sen kaduille.+
5 Israel ja Juuda eivät ole leskiä, Jumalansa, armeijoiden Jehovan, hylkäämiä.+
Heidän maansa* on kuitenkin täynnä syyllisyyttä Israelin Pyhän näkökannalta.
6 Lähtekää pakoon Babylonin keskeltä
ja paetkaa, jotta säilyisitte elossa.+
Älkää tuhoutuko sen rikkomuksen takia.
On Jehovan koston aika.
Hän maksaa sille takaisin sen tekojen mukaan.+
7 Babylon on ollut Jehovan kädessä kultainen malja,
se on juovuttanut koko maan.
8 Yhtäkkiä Babylon on kaatunut ja murskautunut.+
Valittakaa sen takia!+
Hakekaa balsamia sen kipuun, ehkä se paranee.”
9 ”Me yritimme parantaa Babylonin, mutta sitä ei voitu parantaa.
Jättäkää se, mennään kukin omaan maahamme.+
Sen tuomio ulottuu taivaaseen asti,
kohoaa yhtä korkealle kuin pilvet.+
10 Jehova on tuonut meille oikeuden.+
Tulkaa, kerrotaan Siionissa Jumalamme Jehovan työstä.”+
11 ”Hiokaa nuolet,+ ottakaa pyöreät kilvet.*
Tämä on Jehovan kosto, kosto hänen temppelinsä puolesta.
12 Kohottakaa merkki:*+ Babylonin muureille hyökätään.
Vahvistakaa vartiota, asettakaa paikoilleen vartijat.
Asettakaa väijytys.
Jehova on laatinut strategian,
ja hän tekee sen, mitä on sanonut tekevänsä Babylonin asukkaille.”+
14 Armeijoiden Jehova on vannonut itsensä* kautta:
’Minä täytän sinut ihmisillä, joita on yhtä paljon kuin heinäsirkkoja,*
ja he huutavat voitonriemuisesti sinun vuoksesi.’+
15 Hän on tehnyt maan voimallaan,
vahvistanut tuottoisan maan viisaudellaan+
ja jännittänyt taivaan ymmärryksellään.+
17 Jokainen ihminen toimii järjettömästi ja vailla tietoa.
Jokainen seppä joutuu häpeään veistettyjen jumalankuvien takia,+
sillä hänen metalliset jumalankuvansa* ovat valhetta
18 Ne ovat harhaa,*+ naurettavia tekeleitä.
Kun niille koittaa tilinteon päivä, ne tuhoutuvat.
Armeijoiden Jehova on hänen nimensä.+
20 Sinä olet minulle sotanuija, taisteluase,
sillä sinulla minä murskaan kansakuntia,
sinulla minä tuhoan valtakuntia.
21 Sinulla minä murskaan hevosen ja sen ratsastajan,
sinulla minä murskaan sotavaunut ja niiden ajajan.
22 Sinulla minä murskaan miehen ja naisen,
sinulla minä murskaan vanhan miehen ja pojan,
sinulla minä murskaan nuoren miehen ja nuoren naisen.
23 Sinulla minä murskaan paimenen ja hänen laumansa,
sinulla minä murskaan maanviljelijän ja hänen valjakkonsa,
sinulla minä murskaan käskynhaltijoita ja valtuusmiehiä.
24 Minä maksan takaisin Babylonille ja kaikille Kaldean asukkaille
kaiken sen pahan, mitä he ovat tehneet Siionissa teidän silmienne edessä”,+ julistaa Jehova.
Minä ojennan käteni sinua kohti ja vieritän sinut alas kallioilta
ja teen sinusta poltetun vuoren.”
26 ”Sinusta ei oteta kulmakiveä eikä peruskiveä,
sillä sinusta tulee autio ikuisiksi ajoiksi”,+ julistaa Jehova.
27 ”Kohottakaa merkki* maassa.+
Puhaltakaa torveen kansakuntien keskuudessa.
Valmistakaa kansakunnat sotaan* sitä vastaan.
Kutsukaa sitä vastaan Araratin,+ Minnin ja Askenasin valtakunnat.+
Valtuuttakaa sitä vastaan värvääjä.
Antakaa hevosten tulla kuin nuoret heinäsirkat.
28 Valmistakaa kansakunnat sotaan* sitä vastaan,
Meedian kuninkaat,+ käskynhaltijat ja kaikki valtuusmiehet
sekä kaikki heidän hallitsemansa maat.
29 Maa järisee ja vapisee,
sillä Babylonia koskevat Jehovan ajatukset toteutuvat:
Babylonin maasta tehdään kauhistuttava näky, asumaton.+
30 Babylonin soturit ovat lakanneet taistelemasta.
He istuvat linnoituksissaan.
Heidän voimansa ovat huvenneet.+
Heistä on tullut kuin naisia.+
Sen asunnot on sytytetty tuleen,
porttien salvat on rikottu.+
31 Pikalähetti juoksee pikalähettiä vastaan,
viestinviejä viestinviejää vastaan,
ilmoittaakseen Babylonin kuninkaalle, että hänen kaupunkinsa on valloitettu joka puolelta,+
32 kahlauspaikat on vallattu,+
kaislaveneet on poltettu
ja sotilaat ovat kauhuissaan.”
33 Näin sanoo armeijoiden Jehova, Israelin Jumala:
”Babylonin tytär on kuin puimatanner.
On aika tallata hänet kovaksi.
Hänen sadonkorjuuaikansa on hyvin lähellä.”
Hän on laittanut minut sivuun kuin tyhjän astian.
Hän on niellyt minut kuin suuri käärme,+
hän on täyttänyt vatsansa sillä hyvällä, mitä minulla on.
Hän on huuhtonut minut pois.
35 ’Minulle ja ruumiilleni tehty väkivalta kohdatkoon Babylonia!’ sanoo Siionin asukas.+
’Olkoot Kaldean asukkaat vastuussa minun kuolemastani!’* sanoo Jerusalem.”
36 Siksi Jehova sanoo näin:
Minä kuivatan sen meren ja teen sen kaivot kuiviksi.+
37 Babylonista tulee kiviröykkiö,+
sakaalien pesäpaikka,+
jotain, mitä kauhistellaan ja mille vihelletään,
asumaton.+
38 He karjuvat kaikki yhdessä kuin nuoret leijonat.
He murisevat kuin leijonanpennut.”
39 ”Kun he ovat kiihkon vallassa, minä järjestän heille juhlat ja juotan heidät juovuksiin,
jotta he riemuitsisivat.+
Sitten he nukahtavat ikuiseen uneen,
josta eivät herää”,+ julistaa Jehova.
40 ”Minä vien heidät alas teurastettaviksi kuin karitsat,
kuin pässit pukkien kanssa.”
Kuinka Babylonista onkaan tullut kauhistuttava näky kansakuntien joukossa!
42 Meri on noussut Babylonin yli,
aaltojen paljouteen se on peittynyt.
43 Sen kaupungeista on tullut kauhistuttava näky, vedetön maa ja aavikko,
maa, jossa kukaan ei asu ja jonka läpi kukaan ei kulje.+
44 Minä käännän huomioni Babylonissa olevaan Beliin+
ja otan hänen suustaan ulos sen, mitä hän on niellyt.+
Kansakunnat eivät enää virtaa hänen luokseen,
ja Babylonin muuri kaatuu.+
45 Lähde pois sen keskeltä, minun kansani!+
Paetkaa, jotta säilyisitte elossa ja säästyisitte+ Jehovan hehkuvalta vihalta!+
46 Älkää arkailko älkääkä pelästykö sanomaa, joka kuullaan maassa.
Yhtenä vuonna tulee sanoma
ja seuraavana vuonna toinen sanoma:
maassa on väkivaltaa, ja hallitsija on hallitsijaa vastaan.
47 Siksi tulee aika,
jolloin minä käännän huomioni Babylonin veistettyihin jumalankuviin.
Koko sen maa joutuu häpeään,
ja kaikki kaatuvat surmattuina sen keskellä.+
48 Taivas ja maa ja kaikki, mitä niissä on,
huutavat ilosta Babylonin vuoksi,+
sillä pohjoisesta tulevat sen tuhoajat”,+ julistaa Jehova.
49 ”Babylonin syytä ei ole pelkästään Israelin surmattujen kaatuminen,+
vaan Babylonissa ovat kaatuneet myös koko maan surmatut.
50 Te miekalta säästyneet, menkää eteenpäin, älkää pysähtykö!+
51 ”Me olemme joutuneet häpeään, sillä olemme kuulleet pilkkaamista.
Nöyryytys on peittänyt kasvomme,
sillä ulkomaalaiset* ovat tunkeutuneet Jehovan temppelin pyhiin paikkoihin.”+
52 ”Siksi tulee aika”, julistaa Jehova,
”jolloin minä käännän huomioni Babylonin veistettyihin jumalankuviin
ja haavoittuneet vaikeroivat kaikkialla sen maassa.”+
53 ”Vaikka Babylon nousisi taivaaseen,+
vaikka se vahvistaisi korkealle kohoavat linnoituksensa,
minä lähetän tuhoajat sen kimppuun”,+ julistaa Jehova.
54 ”Kuunnelkaa! Huuto kuuluu Babylonista,+
kova ryske kaldealaisten maasta,+
55 sillä Jehova tuhoaa Babylonia.
Hän vaientaa sen suuren äänen,
ja sen vihollisten aallot pauhaavat kuin monet vedet.
Heidän äänensä kohina kuuluu.
56 Tuhoaja käy Babylonin kimppuun.+
Sen soturit vangitaan,+
heidän jousensa särjetään,
sillä Jehova on Jumala, joka rankaisee.+
Hän maksaa varmasti takaisin.+
57 Minä juotan sen ruhtinaat ja viisaat juovuksiin,+
sen käskynhaltijat, valtuusmiehet ja soturit,
ja he nukahtavat ikuiseen uneen,
josta eivät herää”,+ julistaa Kuningas, jonka nimi on armeijoiden Jehova.
58 Näin sanoo armeijoiden Jehova:
”Babylonin muuri, vaikkakin leveä, hajotetaan täysin,+
ja sen portit, vaikkakin korkeat, sytytetään tuleen.
Kansat raatavat turhaan,
kansakunnat uuvuttavat itsensä vain ruokkiakseen tulta.”+
59 Profeetta Jeremia antoi ohjeita Serajalle, Mahsejan pojan Nerian+ pojalle, kun tämä lähti Babyloniin Juudan kuninkaan Sidkian kanssa hänen neljäntenä hallitusvuotenaan. Seraja oli majoituspäällikkö. 60 Jeremia kirjoitti yhteen kirjaan kaikki ne onnettomuudet, jotka kohtaisivat Babylonia, kaikki nämä Babylonia vastaan julistetut sanat. 61 Lisäksi Jeremia sanoi Serajalle: ”Kun tulet Babyloniin ja näet kaupungin, sinun täytyy lukea ääneen kaikki nämä sanat. 62 Sano sitten: ’Jehova, sinä olet sanonut, että tämä paikka hävitetään eikä siihen jää yhtään asukasta, ei ihmistä eikä eläintä, ja että siitä tulee autio ikuisiksi ajoiksi.’+ 63 Kun olet lukenut tämän kirjan loppuun, sido siihen kivi ja heitä se keskelle Eufratia. 64 Sano sitten: ’Näin uppoaa Babylon eikä nouse enää koskaan+ sen onnettomuuden takia, jonka minä aiheutan sille. Sen asukkaat uupuvat.’”+
Tähän päättyvät Jeremian sanat.
52 Sidkia+ oli 21-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 11 vuotta. Hänen äitinsä oli Jeremian tytär Hamutal,+ kotoisin Libnasta. 2 Sidkia teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, aivan niin kuin Jojakim oli tehnyt.+ 3 Tämä tapahtui Jerusalemissa ja Juudassa, koska Jehova oli vihastunut, ja lopulta hän heitti ne pois edestään.+ Sidkia kapinoi Babylonin kuningasta vastaan.+ 4 Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena, kymmenennen kuun kymmenentenä päivänä, Babylonin kuningas Nebukadnessar* ja koko hänen armeijansa hyökkäsivät Jerusalemia vastaan. He leiriytyivät sen luo ja rakensivat piiritysmuurin sen ympäri.+ 5 Kaupunkia piiritettiin kuningas Sidkian 11. vuoteen asti.
6 Neljännen kuun yhdeksäntenä päivänä+ kaupungissa oli ankara nälänhätä eikä maan kansalla ollut ruokaa.+ 7 Lopulta kaupunginmuurin läpi murtauduttiin. Kaldealaisten ollessa kaupungin ympärillä kaikki sotilaat pakenivat sieltä yöllä portista, joka oli kaksoismuurin välissä kuninkaan puutarhan lähellä, ja jatkoivat matkaa Araban tietä pitkin.+ 8 Mutta kaldealaisten armeija ajoi kuningas Sidkiaa takaa ja tavoitti hänet+ lopulta Jerikon aavikkotasangolla, ja kaikki hänen joukkonsa hajaantuivat hänen luotaan. 9 Sitten kuningas otettiin kiinni ja vietiin ylös Riblaan Hamatin maahan Babylonin kuninkaan luo, joka julisti hänelle tuomion. 10 Babylonin kuningas surmasi Sidkian pojat tämän silmien edessä, ja hän surmasi myös kaikki Juudan ruhtinaat Riblassa. 11 Sitten Babylonin kuningas sokaisi Sidkian silmät,+ pani hänet kuparikahleisiin ja vei hänet Babyloniin. Siellä hän oli vangittuna kuolemaansa asti.
12 Viidennen kuun kymmenentenä päivänä, nimittäin kuningas Nebukadnessarin,* Babylonin kuninkaan, 19. vuonna, Jerusalemiin tuli vartioston päällikkö Nebusaradan, joka oli Babylonin kuninkaan palvelija.+ 13 Hän poltti Jehovan temppelin,+ kuninkaan palatsin ja kaikki Jerusalemin talot. Hän poltti jokaisen suuren talon. 14 Koko kaldealaisten armeija, joka vartioston päälliköllä oli mukanaan, hajotti Jerusalemia ympäröivät muurit.+
15 Vartioston päällikkö Nebusaradan vei pakkosiirtolaisuuteen jotkut kansan alhaisista ja viimeiset kaupunkiin jäljelle jääneet. Lisäksi hän vei Babylonin kuninkaan puolelle menneet ja loput taitavista käsityöläisistä.+ 16 Vartioston päällikkö Nebusaradan jätti kuitenkin jotkut maan köyhimmistä viinitarhureiksi ja työvelvollisiksi.+
17 Kaldealaiset hajottivat kappaleiksi Jehovan temppelin kuparipylväät+ sekä Jehovan temppelissä olleet vaunut+ ja kuparimeren+ ja kuljettivat kaiken kuparin Babyloniin.+ 18 He ottivat myös sangot, lapiot, sammuttimet,* maljat,+ kupit+ ja kaikki kuparivälineet, joita käytettiin temppelipalveluksessa. 19 Vartioston päällikkö otti vadit,+ tuliastiat, sangot, lampunjalat,+ kupit, pirskotusmaljat ja muut maljat, jotka olivat aitoa kultaa ja hopeaa.+ 20 Kahdessa pylväässä, meressä ja meren alla olevissa 12 kuparisonnissa+ sekä vaunuissa, jotka kuningas Salomo oli tehnyt Jehovan temppeliin, oli kuparia enemmän kuin voitiin punnita.
21 Kumpikin pylväs oli 18 kyynärää* korkea, ja pylvään ympärys voitiin mitata 12 kyynärän pituisella nauhalla.+ Pylvään kuparin paksuus oli neljä sormenleveyttä,* ja se oli ontto. 22 Pylväänpää oli kuparia, sen korkeus oli viisi kyynärää,+ ja sitä ympäröivä verkko granaattiomenoineen oli kokonaan kuparia. Toinen pylväs oli samanlainen, myös sen granaattiomenat. 23 Sen sivuilla* oli 96 granaattiomenaa; kaikkiaan verkon ympärillä oli 100 granaattiomenaa.+
24 Lisäksi vartioston päällikkö otti mukaansa ylipappi Serajan,+ avustavan papin Sefanjan+ ja kolme ovenvartijaa.+ 25 Hän otti kaupungista mukaansa hovivirkamiehen, joka oli sotilaiden valvoja, seitsemän kuninkaan lähintä miestä, jotka olivat kaupungissa, armeijan päällikön sihteerin, jonka tehtävänä oli kutsua maan kansaa sotapalvelukseen, ja 60 tavalliseen kansaan kuuluvaa miestä, jotka olivat vielä kaupungissa. 26 Vartioston päällikkö Nebusaradan otti heidät mukaansa ja vei heidät Babylonin kuninkaan luo Riblaan. 27 Babylonin kuningas löi heidät kuoliaaksi Riblassa+ Hamatin maassa. Näin Juuda joutui pakkosiirtolaisuuteen pois omasta maastaan.+
28 Tämä on se joukko, jonka Nebukadnessar* vei pakkosiirtolaisuuteen: seitsemäntenä vuonna 3 023 juutalaista.+
29 Nebukadnessarin* 18. vuonna+ Jerusalemista vietiin 832 henkeä.*
30 Nebukadnessarin* 23. vuonna vartioston päällikkö Nebusaradan vei juutalaisista pakkosiirtolaisuuteen 745 henkeä.+
Kaikkiaan pakkosiirtolaisuuteen vietiin 4 600 henkeä.
31 Samana vuonna, jona Evil-Merodakista tuli Babylonin kuningas, hän vapautti Juudan kuninkaan Jojakinin*+ ja päästi hänet pois vankilasta. Se tapahtui Juudan kuninkaan Jojakinin pakkosiirtolaisuuden 37. vuonna, 12. kuun 25. päivänä.+ 32 Hän kohteli Jojakinia hyvin ja asetti hänen istuimensa ylemmäksi kuin olivat muiden hänen luonaan Babylonissa olevien kuninkaiden istuimet. 33 Niin Jojakin riisui vanginvaatteensa ja söi säännöllisesti hänen luonaan koko loppuelämänsä. 34 Hän sai Babylonin kuninkaalta määräannoksen ruokaa joka päivä kuolemaansa asti, koko loppuelämänsä ajan.
Merk. mahd. ’Jehova korottaa’.
Tai ”valitsin”.
Kirjaim. ”tulit ulos kohdusta”.
Tai ”asetin sinut erilleen”.
Tai ”vain poika”.
Tai ”sitä, miltä he näyttävät”.
Heprean sana tarkoittaa kirjaim. ’heräävää’.
Kirjaim. ”padan, jota puhalletaan”, ts. sen alla olevaa tulta lietsotaan.
Kirjaim. ”vyöttää lanteesi”.
Tai ”kukista”.
Tai ”nuoruutesi uskollisen rakkauden”.
Tai ”saariin”.
Tai ”hakanneet”, todennäköisesti kallioon.
Tai ”Memfiin”.
Ts. Niilin haaran.
Ts. Eufratin.
Tai ”kunnioittanut syvästi”.
Tai ”emäksellä”.
Tai ”saippuaa”.
Kirjaim. ”kuukautena”.
Tai ”vieraiden kansojen jumaliin”.
Kirjaim. ”selän, eivät kasvoja”.
Tai ”kankaisen häävyönsä”.
Tai ”köyhien sielujen”.
Kirjaim. ”arabi”.
Kirjaim. ”vaimon otsa”.
Viittaa mahd. Israeliin.
Tai ”vanhurskaampi”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”jakelit palveluksiasi vieraiden kansojen jumalille”. Kirjaim. ”annoit teittesi haarautua vieraiden luo”.
Kirjaim. ”kuunnellut ääntäni”.
Tai mahd. ”teidän aviomiehenne”.
Kirjaim. ”sydämeni”.
Kirjaim. ”kansojen armeijoiden kauneimman perinnön”.
Kirjaim. ”kumppaninsa”.
Kirjaim. ”Häpeällisyys”.
Tai ”vanhurskaasti”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Ts. Jehovalta.
Tai ”Pystyttäkää merkkipaalu”.
Tai ”lyökää rintaanne”.
Kirjaim. ”sydän”.
Kirjaim. ”sydän”.
Tai ”sieluumme onkin yltänyt”.
Personifikaatio, runouden keino, joka saattaa tässä ilmaista sääliä tai myötätuntoa.
Työvaihe, jossa jyvät erotetaan akanoista.
Kirjaim. ”Vartijoita”, ”Tarkkailijoita”, ts. niitä, jotka tarkkailevat kaupunkia ratkaistakseen, milloin hyökätä.
Kirjaim. ”sisuksiani”.
Kirjaim. ”Sydämeni seinämiä”.
Tai mahd. ”taisteluhuudon äänen”.
Tai ”merkkipaalun”.
Kirjaim. ”poikia”.
Tai ”ovat viisaita, kun on kyse pahan tekemisestä”.
Tai ”tunne mielipahaa”.
Tai ”luomivärillä”.
Kirjaim. ”he eivät tulleet heikoiksi”.
Kirjaim. ”tietä”.
Tai ”Eikö sieluni”.
Tai mahd. ”Häntä ei ole”.
Kirjaim. ”typerä kansa, jolla ei ole sydäntä”.
Tai ”kunnioita syvästi”.
Tai ”kunnioitamme syvästi”.
Kirjaim. ”Pyhittäkää sota”.
Tai ”raikkaan”.
Kirjaim. ”pitää pahuutensa viileänä”.
Tai ”ettei sieluni”.
Kirjaim. ”on ympärileikkaamaton”.
Kirjaim. ”yhdessä täynnä päiviä olevien”.
Tai ”murtuman”.
Tai ”pinnallisesti”.
Tai ”opetukseni”.
Jokin aromaattinen ruokokasvi.
Ts. Jeremian.
Kirjaim. ”Nämä ovat”. Viittaa kaikkiin temppelialueen rakennuksiin.
Tai ”isättömiä lapsia”.
Tai ”ikuisuudesta ikuisuuteen”.
Tai ”suitsuttaa uhrisavua”.
Kirjaim. ”teille, nousin varhain ja puhuin”.
Luopioisraelilaisten palvoman jumalattaren arvonimi; mahd. hedelmällisyyden jumalatar.
Tai ”loukkaavat”, ”ärsyttävät”.
Kirjaim. ”kallistaneet korvaansa”.
Tai ”neuvojensa”.
Kirjaim. ”Joka päivä nousin varhain ja lähetin”.
Kirjaim. ”kallistanut korvaansa”.
Kirjaim. ”jäykistivät niskansa”.
Kirjaim. ”ja se on karsittu pois heidän suustaan”.
Tai ”vihityt”.
Ks. sanasto, ”Gehenna”.
Kirjaim. ”noussut sydämeeni”.
Ks. sanasto, ”Gehenna”.
Tai ”määräaikansa”.
Tai mahd. ”kurki”.
Tai ”muuttoajastaan”.
Tai ”opetus”.
Tai ”Sihteerien”.
Tai ”väärällä piirtimellähän”.
Tai ”murtuman”.
Tai ”pinnallisesti”.
Tai ”rauhoittavaa voidetta”.
Tai ”lääkäriä”.
Tai ”opetukseni”.
Tai ”vanhurskaasti”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”turhuutta”.
Tai ”turhuutta”.
Jae 11 kirjoitettiin alun perin arameaksi.
Tai ”utua”.
Tai mahd. ”tekee patoluukkuja sateelle”.
Tai ”valetut patsaansa”.
Tai ”hengitystä”.
Tai ”turhuutta”.
Tai ”linkoan”.
Tai ”murtumani”.
Tai ”heillä ei ole ollut syvällistä ymmärrystä”.
Puhutellaan ilmeisesti Jeremiaa.
Tai ”Olkoon niin”.
Kirjaim. ”näin, noussut varhain ja kehottanut”.
Kirjaim. ”kallistaneet korvaansa”.
Tai ”suitsuttavat uhrisavua”.
Kirjaim. ”häpeällisyydelle”.
Ts. Jeremia.
Ts. temppelissä uhrattavilla uhreilla.
Ts. Juudaa.
Tai ”vanhurskaasti”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”syvimmät tunteet”. Kirjaim. ”munuaiset”.
Tai ”vanhurskas”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”syvimmistä tunteistaan”. Kirjaim. ”munuaisistaan”.
Tai ”sieluni rakastetun”.
Tai ”täplikäs”.
Tai mahd. ”suree”.
Kirjaim. ”Millään lihalla”.
Kirjaim. ”jalkanne iskevät toisiinsa”.
Tai ”valtiattarelle”.
Tai ”piiritetty”.
Tai ”etiopialainen”.
Tai ”häpeällinen”.
Tai ”pienensä”.
Tai ”kaivannoille”, ”vesisäiliöille”.
Tai ”rutolla”.
Tai ”onko sielusi”.
Tai ”sieluni ei taipuisi tämän kansan puoleen”.
Tai mahd. ”neljänlaisia tuomioita”. Kirjaim. ”neljä sukua”.
Tai mahd. ”kuljet jatkuvasti taaksepäin”.
Tai ”mielipahaa”.
Tai mahd. ”se on joutunut häpeään ja hämilleen”.
Kirjaim. ”ota minua pois”.
Tai ”olet hidas vihastumaan”.
Tai ”tuomiosanomalla”.
Tai ”puhetorveni”.
Tai ”kukista”.
Luopio-Israelissa noudatettiin ilmeisesti pakanallisia suremistapoja.
Kirjaim. ”kaikkia heidän teitään”.
Kirjaim. ”epäjumaliensa ruumiilla”.
Ks. sanasto, ”Pyhä paalu”.
Tai mahd. ”teidät on sytytetty kuin tuli vihassani”.
Tai ”voimakas mies”.
Kirjaim. ”tekee lihan käsivarrekseen”.
Tai ”voimakas mies”.
Tai mahd. ”parantumaton”.
Tai ”syvimmät tunteet”. Kirjaim. ”munuaiset”.
Kirjaim. ”tekojensa hedelmän”.
Tai ”peltopyy”.
Tai ”mutta ei oikeudenmukaisesti”.
Kirjaim. ”minusta”. Viittaa ilmeisesti Jehovaan.
Tai ”kaksinkertaisesti”.
Kirjaim. ”jäykistivät niskansa ollakseen kuulematta”.
Tai ”etelästä”.
Kirjaim. ”niin kuin savenvalajan silmissä näytti oikealta tehdä”.
Tai ”tunnen mielipahaa sen onnettomuuden takia”.
Tai ”tunnen mielipahaa sen hyvän takia”.
Kirjaim. ”muodostan”.
Tai ”suitsuttavat uhrisavua”.
Tai ”joita ei ole raivattu”.
Kirjaim. ”näytän heille selän, en kasvoja”.
Tai ”opetus”.
Kirjaim. ”lyödään hänet kielellä”.
Tai ”sieluni”.
Kirjaim. ”jokaisen siitä kuulevan korvat soivat”.
Kirjaim. ”noussut sydämeeni”.
Viittaa taivaankappaleisiin.
Kirjaim. ”ovat jäykistäneet niskansa ollakseen kuulematta”.
Ks. sanasto.
Tai ”vanhurskaan”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”syvimmät tunteet”. Kirjaim. ”munuaiset”.
Kirjaim. ”hänen kohtunsa”.
Kirjaim. ”Nebukadressar”, nimen toinen kirjoitustapa.
Tai ”käännän takaisin”.
Tai mahd. ”heidät”.
Tai ”ruttoon”.
Kirjaim. ”Nebukadressarin”, nimen toinen kirjoitustapa.
Kirjaim. ”saa saaliikseen”.
Kirjaim. ”kääntänyt kasvoni”.
Tai ”alatasangon”.
Tai ”vanhurskautta”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”orpoa”.
Kirjaim. ”pyhitän”.
Sallumista käytetään myös nimeä Jehoahas.
Tai ”ilman vanhurskautta”.
Tai ”vanhurskautta”.
Konjasta käytetään myös nimiä Jojakin ja Jekonja.
Kirjaim. ”Nebukadressarin”, nimen toinen kirjoitustapa.
Kirjaim. ”päiviensä”.
Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”verson”, ”vesan”.
Tai ”vanhurskautta”.
Tai ”luopioita”.
Kirjaim. ”vahvistavat pahantekijöiden käsiä”.
Tai ”antavat teille turhia toiveita”.
Tai ”rasittava sanoma”. Tämä kaksimerkityksinen heprean sana tarkoittaa ’Jumalan painokasta julistusta’ tai ’jotain rasittavaa’.
Tai ”rasittava sanoma”.
Tai ”rasittavasta sanomasta”.
Tai ”rasittava sanoma”.
Tai ”rasittava sanoma”.
Tai ”rasittava sanoma”.
Tai ”rasittava sanoma”.
Kirjaim. ”Nebukadressar”, nimen toinen kirjoitustapa.
Jekonjasta käytetään myös nimiä Jojakin ja Konja.
Tai mahd. ”vallitusten rakentajat”.
Tai ”ruton”.
Kirjaim. ”Nebukadressarin”, nimen toinen kirjoitustapa.
Tai ”kansalle ja kaikille Jerusalemin asukkaille”.
Kirjaim. ”teille, nousin varhain ja puhuin”.
Kirjaim. ”nousi varhain ja lähetti”.
Kirjaim. ”ettekä kallistaneet korvaanne kuullaksenne”.
Kirjaim. ”Nebukadressarille”, nimen toinen kirjoitustapa.
Tai ”Vihin tuhon omaksi”. Ks. sanasto, ”Tuhon omaksi vihkiminen”.
Tai ”rankaisen Babylonin kuningasta ja tätä kansaa”.
Nähtävästi nimi Babel (Babylon) salakirjoituksella.
Kirjaim. ”kaikelle lihalle”.
Tai ”kaikista Juudan kaupunkien asukkaista”.
Tai ”kumartamaan”.
Tai ”tunnen mielipahaa sen onnettomuuden takia”.
Tai ”opetustani”.
Kirjaim. ”luoksenne, nousen varhain ja lähetän”.
Tai ”tuntee mielipahaa sen onnettomuuden takia”.
Kirjaim. ”te saatatte viattoman veren itsenne, tämän kaupungin ja sen asukkaiden päälle”.
Tai ”vuoresta, jolla temppeli sijaitsee, tulee kuin metsäinen harjanne”.
Tai ”kunnioittanut syvästi”.
Tai ”tunsi mielipahaa sen onnettomuuden takia”.
Kirjaim. ”kenelle se on oikea silmissäni”.
Tai ”rutolla”.
Kirjaim. ”levätä maallaan”.
Ts. temppelin kuparimerestä.
Kirjaim. ”päivien vuotta”.
Tai ”Olkoon niin”.
Tai ”ja ruttotaudeista”.
Tai ”valtiatar”.
Tai mahd. ”vallitusten rakentajat”.
Tai ”ruton”.
Tai mahd. ”haljenneita”.
Kirjaim. ”Olen noussut varhain ja lähettänyt”.
Kirjaim. ”Nebukadressarin”, nimen toinen kirjoitustapa.
Tai ”kaularautaan”.
Tai ”lanteitaan”.
Kirjaim. ”suuri”.
Tai ”Ulkomaalaiset”.
Kirjaim. ”hänestä orjaansa”.
Tai ”oikaisen”.
Tai mahd. ”kunnioitetuiksi”.
Kirjaim. ”antaisi sydämensä pantiksi lähestyäkseen”.
Tai ”osoittanut sinulle jatkuvasti uskollista rakkautta”.
Tai ”nauravien tanssiin”.
Ks. sanasto, ”Jokilaakso”.
Tai ”vaatii hänet takaisin”.
Tai ”Jehovalta tulevan hyvän”.
Kirjaim. ”kylläiseksi lihavuudesta”.
Tai ”lapsiaan”.
Kirjaim. ”sisukseni kuohuvat hänen vuokseen”.
Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”jälkeläisiä”.
Kirjaim. ”hampaat turtuivat”.
Tai mahd. ”heidän aviomiehensä”.
Tai ”säädökset”.
Tai ”rasvaisen tuhkan”, ts. tuhkan, johon on imeytynyt uhrien rasvaa.
Tai ”alatasanko”.
Kirjaim. ”Nebukadressarin”, nimen toinen kirjoitustapa.
Sekeli painoi 11,4 g. Ks. liite B14.
Kirjaim. ”10 hopeaa”.
Kirjaim. ”heidän jälkeensä tulevien poikien poveen”.
Tai ”tarkoituksesi”.
Tai ”ruton”.
Kirjaim. ”kaiken lihan”.
Kirjaim. ”Nebukadressarin”, nimen toinen kirjoitustapa.
Kirjaim. ”selän, eivät kasvoja”.
Kirjaim. ”heitä opetettiin, noustiin varhain ja opetettiin”.
Ks. sanasto, ”Gehenna”.
Kirjaim. ”pannakseen poikiaan ja tyttäriään kulkemaan tulen läpi”.
Kirjaim. ”Sydämeeni ei ole noussut”.
Tai ”kunnioittaisivat syvästi”.
Tai ”syvän kunnioituksen”.
Ks. sanasto.
Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”verson”, ”vesan”.
Ts. Daavidin jälkeläisistä.
Kirjaim. ”siemenen”.
Viittaa taivaankappaleisiin.
Tai ”säädökset”.
Kirjaim. ”siementä”.
Kirjaim. ”siemenestään”.
Kirjaim. ”siementä”.
Kirjaim. ”Nebukadressar”, nimen toinen kirjoitustapa.
Kirjaim. ”tänään”.
Tai ”ruttoon”.
Kirjaim. ”Nebukadressar”, nimen toinen kirjoitustapa.
Kirjaim. ”teille, olen noussut varhain ja puhunut”.
Kirjaim. ”Olen noussut varhain ja lähettänyt”.
Kirjaim. ”ole kallistaneet korvaanne”.
Tai ”kirjuri”.
Tai ”ruokailuhuoneessa”.
Tai ”hovivirkamiehet”.
Marraskuun loppupuoli ja joulukuun alkupuoli. Ks. liite B15.
Kirjaim. ”siemenensä”.
Konjasta käytetään myös nimiä Jojakin ja Jekonja.
Kirjaim. ”Nebukadressar”, nimen toinen kirjoitustapa.
Kirjaim. ”panivat hänet kahleiden taloon”.
Kirjaim. ”vesisäiliötaloon”.
Tai ”ruttoon”.
Kirjaim. ”menee ulos kaldealaisten luo”.
Kirjaim. ”saa saaliikseen”.
Kirjaim. ”käsiä”.
Tai ”hovivirkamies”.
Tai ”tehnyt meille tämän sielun”.
Tai ”sielusi saa elää”.
Kirjaim. ”Rauhasi miehet”.
Kirjaim. ”Nebukadressar”, nimen toinen kirjoitustapa.
Ilmeisesti arvonimi.
Tai ”ylin hovivirkamies”.
Tai hepr. tekstin erilaisen sanajaon mukaan: ”Nergal-Sareser, Samgar-Nebo, Sarsekim, rabsaris”.
Tai ”ylitaikuri”, ”astrologi”.
Kirjaim. ”Nebukadressarin”, nimen toinen kirjoitustapa.
Tai mahd. ”ja määräsi pakollista palvelusta”.
Kirjaim. ”Nebukadressar”, nimen toinen kirjoitustapa.
Tai ”ylin hovivirkamies”.
Tai ”ylitaikuri”, ”astrologi”.
Kirjaim. ”saat saaliiksesi”.
Kirjaim. ”seison”.
Tai ”lyömään sielusi”.
Kirjaim. ”kuningaskunnan siementä”.
Tai mahd. ”suuren lammikon”.
Tai ”tunnen mielipahaa”.
Tai ”asumaan joksikin aikaa”.
Tai ”ruttoon”.
Tai ”kaikki sielut”.
Kirjaim. ”Nebukadressarille”, nimen toinen kirjoitustapa.
Tai ”vahingoittumattomana”.
Tai ”Auringon temppelin”, ts. Heliopoliin.
Tai ”obeliskit”.
Tai ”Memfiissä”.
Kirjaim. ”Nousin varhain ja lähetin”.
Kirjaim. ”he”.
Tai ”tunteneet olevanne muserrettuja”.
Tai ”kunnioittaneet syvästi”.
Tai ”rutolla”.
Luopioisraelilaisten palvoman jumalattaren arvonimi; mahd. hedelmällisyyden jumalatar.
Luopioisraelilaisten palvoman jumalattaren arvonimi; mahd. hedelmällisyyden jumalatar.
Luopioisraelilaisten palvoman jumalattaren arvonimi; mahd. hedelmällisyyden jumalatar.
Kirjaim. ”ja ne nousivat hänen sydämeensä”.
Luopioisraelilaisten palvoman jumalattaren arvonimi; mahd. hedelmällisyyden jumalatar.
Kirjaim. ”Nebukadressarin”, nimen toinen kirjoitustapa.
Tai ”ole löytänyt lepopaikkaa”.
Tai ”odotat”.
Kirjaim. ”kaikelle lihalle”.
Kirjaim. ”saada saaliiksi”.
Kirjaim. ”Nebukadressar”, nimen toinen kirjoitustapa.
Kilpi, jollaista jousiampujat usein käyttivät.
Kirjaim. ”ja asettavat jalkansa jouselle”.
Tai ”teurastus”.
Kirjaim. ”Nebukadressar”, nimen toinen kirjoitustapa.
Tai ”Memfiissä”.
Kirjaim. ”määräajan”.
Ts. Egyptin valloittaja.
Tai ”Memfistä”.
Tai mahd. ”siitä tulee joutomaata”.
Tai ”puunkerääjät”.
Tai ”kulkusirkkoja”.
Ts. Thebassa.
Kirjaim. ”Nebukadressarille”, nimen toinen kirjoitustapa.
Kirjaim. ”siemenesi”.
Tai ”oikaisen”.
Kirjaim. ”poikiaan”.
Ts. Kreetan.
Ts. asukkaat ajavat päänsä paljaaksi surun ja häpeän takia.
Tai ”alatasangoltaan”.
Tai ”Korkea”.
Tai ”Alatasanko”.
Tai ”ylätasanko”.
Tai mahd. ”kuivalle maalle”.
Tai ”ylätasangolle”.
Kirjaim. ”Moabin sarvi on katkaistu”.
Tai ”värähtelee”.
Ts. huilu, jolla soitettiin surulauluja hautajaisissa.
Tai ”värähtelee”.
Ts. huilu, jolla soitettiin surulauluja hautajaisissa.
Tai mahd. ”taisteluhuudon äänen”.
Tai ”sen tytärkaupungit”.
Tai ”lammastarhoissa”.
Tai ”alatasangoista”.
Kirjaim. ”tulvivasta”.
Viittaa luult. Edomin asukkaisiin.
Kirjaim. ”Nebukadressar”, nimen toinen kirjoitustapa.
Kirjaim. ”Nebukadressar”, nimen toinen kirjoitustapa.
Tai ”joka suuntaan”.
Kirjaim. ”voimansa alun”.
Ks. sanasto.
Tai ”Pystyttäkää merkkipaalu”.
”Iljettäviä epäjumalia” vastaavalla heprean sanalla voi olla yhteys ’lantaa’ merkitsevään sanaan, ja sillä ilmaistaan halveksuntaa.
Ks. sanasto.
Kirjaim. ”asetatte jalkanne jouselle”.
Kirjaim. ”antanut kätensä”.
Kirjaim. ”Nebukadressar”, nimen toinen kirjoitustapa.
Tai ”vihittäköön heidät tuhon omaksi”. Ks. sanasto, ”Tuhon omaksi vihkiminen”.
Kirjaim. ”asettavat jalkansa jouselle”.
Kirjaim. ”vaiennetaan”.
Tai ”vääriä profeettoja”.
Viittaa luult. Babylonin asukkaisiin.
Nähtävästi nimi Kaldea salakirjoituksella.
Viljan viskaaminen on työvaihe, jossa jyvät erotetaan akanoista.
Kirjaim. ”asettako jalkaansa jouselleen”.
Tai ”Vihkikää tuhon omaksi”. Ks. sanasto, ”Tuhon omaksi vihkiminen”.
Ts. kaldealaisten maa.
Tai mahd. ”täyttäkää nuolikotelot”.
Kirjaim. ”herättänyt meedialaisten kuninkaiden hengen”.
Tai ”Pystyttäkää merkkipaalu”.
Kirjaim. ”mitta”.
Tai ”sielunsa”.
Tai ”kulkusirkkoja”.
Tai ”utua”.
Tai mahd. ”tekee patoluukkuja sateelle”.
Tai ”valetut patsaansa”.
Tai ”hengitystä”.
Tai ”turhuutta”.
Tai ”Pystyttäkää merkkipaalu”.
Kirjaim. ”Pyhittäkää kansakunnat”.
Kirjaim. ”Pyhittäkää kansakunnat”.
Kirjaim. ”Nebukadressar”, nimen toinen kirjoitustapa.
Kirjaim. ”Vereni Kaldean asukkaiden päälle”.
Nähtävästi nimi Babel (Babylon) salakirjoituksella.
Tai ”sydämessänne”.
Tai ”vieraat”.
Kirjaim. ”Nebukadressar”, nimen toinen kirjoitustapa.
Kirjaim. ”Nebukadressarin”, nimen toinen kirjoitustapa.
Ks. sanasto.
Kyynärä oli 44,5 cm. Ks. liite B14.
Sormenleveys oli 1,85 cm. Ks. liite B14.
Tai ”Näkyvissä”.
Kirjaim. ”Nebukadressar”, nimen toinen kirjoitustapa.
Kirjaim. ”Nebukadressarin”, nimen toinen kirjoitustapa.
Tai ”sielua”.
Kirjaim. ”Nebukadressarin”, nimen toinen kirjoitustapa.
Kirjaim. ”korotti Juudan kuninkaan Jojakinin pään”.