DANIEL

1 Juudan kuninkaan Jojakimin+ kuninkuuden kolmantena vuonna Babylonin* kuningas Nebukadnessar tuli Jerusalemin luo ja piiritti sen.+ 2 Aikanaan Jehova antoi hänen käsiinsä Juudan kuninkaan Jojakimin+ ja osan tosi Jumalan temppelin välineistä. Nebukadnessar vei välineet Sinearin maahan*+ jumalansa temppeliin ja asetti ne jumalansa aarrevarastoon.+

3 Sitten kuningas käski ylintä hovivirkamiestään Aspenasia tuomaan israelilaisia,* joista jotkut olivat kuninkaallista syntyperää tai kuuluivat korkea-arvoisiin perheisiin.+ 4 Heidän piti olla nuoria,* joissa ei ollut mitään vikaa vaan jotka näyttivät hyvältä ja olivat viisaita, älykkäitä ja tarkkanäköisiä+ ja jotka pystyisivät palvelemaan kuninkaan palatsissa. Aspenasin piti opettaa heille kaldealaisten kieltä ja kirjoitusta.* 5 Lisäksi kuningas määräsi, että heille annettaisiin päivittäin kuninkaan herkkuja ja viiniä, jota hän itse joi. Heitä piti kouluttaa* kolme vuotta, ja tuon ajan päätyttyä heidän piti astua kuninkaan palvelukseen.

6 Heidän joukossaan olivat Juudan heimoon* kuuluvat Daniel,*+ Hananja,* Misael* ja Asarja.*+ 7 Ylin hovivirkamies antoi heille nimet.* Danielille hän antoi nimen Beltesassar,+ Hananjalle nimen Sadrak, Misaelille nimen Mesak ja Asarjalle nimen Abednego.+

8 Daniel kuitenkin päätti sydämessään, ettei hän saastuttaisi itseään kuninkaan herkuilla eikä viinillä, jota tämä joi. Niinpä hän pyysi ylimmältä hovivirkamieheltä, ettei hänen tarvitsisi saastuttaa itseään sillä tavoin. 9 Tosi Jumala saikin ylimmän hovivirkamiehen kohtelemaan Danielia ystävällisesti* ja armollisesti.+ 10 Ylin hovivirkamies kuitenkin sanoi Danielille: ”Minä pelkään herraani kuningasta, joka on määrännyt, mitä teidän pitää syödä ja juoda. Mitä jos hän näkisi, että näytätte voivan huonommin kuin muut ikäisenne nuoret?* Silloin kuningas pitäisi minua* teidän takianne syyllisenä.” 11 Daniel sanoi vartijalle, jonka ylin hovivirkamies oli asettanut valvomaan Danielia, Hananjaa, Misaelia ja Asarjaa: 12 ”Tekisitkö kymmenen päivää kestävän kokeen, jonka aikana meille annetaan syötäväksi kasviksia ja juotavaksi vettä. 13 Katso sitten, miltä me näytämme niihin nuoriin* verrattuna, jotka syövät kuninkaan herkkuja, ja tee palvelijoillesi sen mukaan, mitä näet.”

14 Hän suostui heidän ehdotukseensa ja teki tämän kymmenen päivää kestävän kokeen. 15 Kymmenen päivän kuluttua he näyttivät paremmilta ja terveemmiltä* kuin kaikki ne nuoret,* jotka söivät kuninkaan herkkuja. 16 Niinpä vartija antoi heille edelleen kasviksia herkkujen ja viinin sijasta. 17 Tosi Jumala antoi näille neljälle nuorelle* tietoa ja syvällistä ymmärrystä, joka koski kaikenlaisia kirjallisia teoksia* ja kaikenlaista viisautta, ja Danielin annettiin ymmärtää kaikenlaisia näkyjä ja unia.+

18 Kun kuningas Nebukadnessarin määräämä aika, jonka jälkeen nuoret piti tuoda hänen luokseen, kului umpeen,+ ylin hovivirkamies vei heidät hänen eteensä. 19 Kuningas puhui heidän kanssaan, eikä kenenkään koko ryhmässä havaittu olevan sellainen kuin Daniel, Hananja, Misael tai Asarja,+ ja he jäivät kuninkaan palvelukseen. 20 Aina kun kuningas tiedusteli heiltä jotain viisautta ja ymmärrystä vaativaa asiaa, hän havaitsi heidän olevan kymmenen kertaa parempia kuin kaikki hänen valtakuntansa taikuutta harjoittavat papit ja henkien esiin manaajat.+ 21 Daniel jäi sinne kuningas Kyyroksen ensimmäiseen vuoteen asti.+

2 Kuninkuutensa toisena vuonna Nebukadnessar näki useita unia, ja hän* tuli niin rauhattomaksi,+ ettei hän saanut enää nukuttua. 2 Silloin kuningas käski kutsua taikuutta harjoittavat papit, henkien esiin manaajat, noidat ja kaldealaiset* kertomaan kuninkaalle hänen unensa. Niin he tulivat ja asettuivat kuninkaan eteen.+ 3 Kuningas sanoi heille: ”Olen nähnyt unen, enkä* saa rauhaa ennen kuin saan tietää, minkä unen olen nähnyt.” 4 Kaldealaiset vastasivat kuninkaalle aramean kielellä:*+ ”Eläköön kuningas ikuisesti! Kerro uni meille, palvelijoillesi, niin me selitämme sen.”

5 Kuningas sanoi kaldealaisille: ”Tämä on päätökseni: Jos ette ilmoita minulle unta ja selitä sitä, teidät silvotaan ja teidän taloistanne tehdään yleisiä käymälöitä.* 6 Jos kuitenkin kerrotte unen ja selitätte sen, saatte minulta lahjoja, palkkion ja paljon kunniaa.+ Kertokaa siis uni minulle ja selittäkää se.”

7 He vastasivat toisen kerran: ”Kertokoon kuningas unen palvelijoilleen, niin me selitämme sen.”

8 Kuningas sanoi: ”Olen hyvin selvillä siitä, että te yritätte voittaa aikaa, koska tiedätte, mikä on päätökseni. 9 Jos ette ilmoita minulle sitä unta, teitä kaikkia odottaa yksi ja sama rangaistus. Mutta te olette sopineet keskenänne, että kerrotte minulle valheita ja puhutte petollisesti, kunnes tilanne muuttuu. Kertokaa siis uni minulle, niin tiedän, että osaatte selittää sen.”

10 Kaldealaiset vastasivat kuninkaalle: ”Maan* päällä ei ole ihmistä, joka pystyisi tekemään sen, mitä kuningas vaatii. Kukaan suuri kuningas tai käskynhaltija ei ole pyytänyt tällaista keneltäkään taikuutta harjoittavalta papilta, henkien esiin manaajalta tai kaldealaiselta. 11 Kuninkaan pyyntö on vaikea, eikä ole ketään, joka voi kertoa tämän kuninkaalle. Siihen pystyvät vain jumalat, jotka eivät asu kuolevaisten* keskuudessa.”

12 Kuningas raivostui tästä silmittömästi ja käski tappaa kaikki Babylonin viisaat.+ 13 Kun käsky oli annettu ja viisaat aiottiin tappaa, myös Danielia ja hänen ystäviään etsittiin, jotta heidät tapettaisiin.

14 Silloin Daniel puhui viisaasti ja harkitsevasti Arjokille, kuninkaan henkivartioston päällikölle, joka oli lähtenyt tappamaan Babylonin viisaita. 15 Hän kysyi Arjokilta, kuninkaan virkamieheltä: ”Miksi kuninkaalta on tullut näin ankara käsky?” Silloin Arjok kertoi asiasta Danielille.+ 16 Niin Daniel meni kuninkaan luo ja pyysi häntä antamaan aikaa, jotta hän voisi selittää unen kuninkaalle.

17 Daniel meni sitten kotiinsa ja kertoi asiasta ystävilleen Hananjalle, Misaelille ja Asarjalle. 18 Daniel pyysi heitä rukoilemaan taivaan Jumalalta armoa tämän salaisuuden suhteen, jotta häntä ja hänen ystäviään ei tapettaisi muiden Babylonin viisaiden kanssa.

19 Salaisuus paljastettiin Danielille yöllä näyssä.+ Niin Daniel ylisti taivaan Jumalaa. 20 Daniel julisti:

24 Tämän jälkeen Daniel meni Arjokin luo, jonka kuningas oli määrännyt tappamaan Babylonin viisaat,+ ja sanoi hänelle: ”Älä tapa ketään Babylonin viisasta. Vie minut kuninkaan eteen, niin minä selitän unen kuninkaalle.”

25 Arjok vei heti Danielin kuninkaan eteen ja sanoi hänelle: ”Minä olen löytänyt Juudan pakkosiirtolaisista miehen,+ joka voi selittää unen kuninkaalle.” 26 Kuningas kysyi Danielilta, jonka nimi oli Beltesassar:+ ”Pystytkö sinä tosiaan ilmoittamaan minulle, minkä unen minä näin, ja selittämään sen?”+ 27 Daniel vastasi kuninkaalle: ”Yksikään viisas, henkien esiin manaaja, taikuutta harjoittava pappi tai astrologi ei pysty kertomaan kuninkaalle salaisuutta, jota hän kysyy.+ 28 Taivaassa on kuitenkin Jumala, joka paljastaa salaisuudet,+ ja hän on ilmoittanut kuningas Nebukadnessarille, mitä tapahtuu päivien lopulla. Tämä on sinun unesi, ja nämä ovat näyt, jotka sait, kun makasit vuoteessa:

29 Kun sinä, kuningas, olit vuoteessa, ajatuksesi kääntyivät siihen, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Hän, joka paljastaa salaisuudet, on ilmoittanut sinulle, mitä tulee tapahtumaan. 30 Salaisuutta ei paljastettu minulle siksi, että olisin viisaampi kuin muut ihmiset, vaan siksi, että uni selitettäisiin sinulle, kuningas, ja saisit tietää sydämesi ajatukset.+

31 Sinä, kuningas, katselit ja näit suunnattoman suuren kuvapatsaan.* Tuo patsas, joka oli valtava ja joka loisti kirkkaasti, seisoi edessäsi, ja se näytti pelottavalta. 32 Kuvapatsaan pää oli puhdasta kultaa,+ sen rinta ja käsivarret olivat hopeaa,+ sen vatsa ja reidet olivat kuparia,+ 33 sen sääret olivat rautaa,+ ja sen jalkaterät olivat osittain rautaa ja osittain savea.*+ 34 Sitä katsellessasi lohkesi kivi, käsien koskematta, ja se iski kuvapatsasta sen jalkateriin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne.+ 35 Silloin rauta, savi, kupari, hopea ja kulta murskautuivat kaikki samalla kertaa, ja niistä tuli kuin akanoita kesäisellä puimatantereella.* Tuuli vei ne mennessään, niin ettei niistä löytynyt jälkeäkään. Mutta kivestä, joka iski kuvapatsasta, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan.

36 Tämä oli uni, ja nyt selitämme sen kuninkaalle. 37 Sinä, kuningas – kuninkaiden kuningas, jolle taivaan Jumala on antanut valtakunnan,+ mahtavuuden, voiman ja kunnian 38 ja jonka valtaan hän on antanut ihmiset, asuvatpa he missä tahansa, sekä maan eläimet ja taivaan linnut ja josta hän on tehnyt niiden kaikkien hallitsijan+ – sinä itse olet se kultainen pää.+

39 Sinun jälkeesi kuitenkin nousee toinen valtakunta,+ vähempiarvoinen kuin sinä, ja sen jälkeen taas uusi valtakunta, kolmas, kuparinen, joka hallitsee koko maata.+

40 Neljäs valtakunta puolestaan on luja kuin rauta.+ Niin kuin rauta murskaa ja hienontaa kaiken muun – tosiaan niin kuin rauta pirstoo – se murskaa ja pirstoo nämä kaikki.+

41 Sinä näit myös, että jalkaterät ja varpaat olivat osittain savenvalajan savea ja osittain rautaa. Samoin on valtakunta jakautunut. Siinä on kuitenkin raudan lujuutta, niin kuin näit pehmeän saven seassa olevan rautaa. 42 Samoin kuin jalkaterien varpaat olivat osittain rautaa ja osittain savea, valtakuntakin on osittain luja ja osittain hauras. 43 Sinä näit, että rautaa oli pehmeän saven seassa, ja samoin ne sekoittuvat ihmisiin.* Ne eivät kuitenkaan tartu yhteen, toinen toiseensa, niin kuin ei rautakaan sekoitu saveen.

44 Noiden kuninkaiden aikana taivaan Jumala perustaa valtakunnan,+ joka ei ikinä tuhoudu.+ Tuota valtakuntaa ei anneta millekään toiselle kansalle.+ Se murskaa kaikki nämä valtakunnat ja tekee niistä lopun,+ ja vain se pysyy ikuisesti.+ 45 Sinähän näit, että vuoresta käsien koskematta lohjennut kivi murskasi raudan, kuparin, saven, hopean ja kullan.+ Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tapahtuu tulevaisuudessa.+ Uni on tosi, ja sen selitys on luotettava.”

46 Silloin kuningas Nebukadnessar kumartui maahan asti Danielin eteen, osoitti hänelle kunnioitusta ja käski antaa hänelle lahjan ja polttaa hänen kunniakseen suitsuketta. 47 Kuningas sanoi Danielille: ”Teidän Jumalanne on tosiaan jumalien Jumala, kuninkaiden Herra ja salaisuuksien paljastaja, koska sinä pystyit paljastamaan tämän salaisuuden.”+ 48 Kuningas ylensi Danielin ja antoi hänelle paljon upeita lahjoja. Hän teki hänestä koko Babylonin maakunnan* hallitsijan+ ja kaikkien Babylonin viisaiden ylimmän valvojan. 49 Danielin pyynnöstä kuningas nimitti Sadrakin, Mesakin ja Abednegon+ hoitamaan Babylonin maakunnan hallintoa, mutta Daniel palveli kuninkaan hovissa.

3 Kuningas Nebukadnessar teki kultaisen patsaan,* joka oli 60 kyynärää* korkea ja 6 kyynärää* leveä. Hän pystytti sen Duran tasangolle Babylonin maakuntaan.* 2 Sitten kuningas Nebukadnessar lähetti viestin ja kutsui satraapit, maaherrat, käskynhaltijat, neuvonantajat, rahastonhoitajat, tuomarit, oikeusviranomaiset ja kaikki maakuntien hallintoviranomaiset sen patsaan vihkiäisiin, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt.

3 Niin satraapit, maaherrat, käskynhaltijat, neuvonantajat, rahastonhoitajat, tuomarit, oikeusviranomaiset ja kaikki maakuntien hallintoviranomaiset kokoontuivat sen patsaan vihkiäisiin, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt. He asettuivat seisomaan Nebukadnessarin pystyttämän patsaan eteen. 4 Kuuluttaja ilmoitti kovaan ääneen: ”Kansat, kansakunnat ja kieliryhmät, teille annetaan tämä käsky: 5 kun kuulette torven, huilun, sitran, kolmikulmaisen harpun, kielisoittimen, säkkipillin ja kaikkien muiden soittimien äänen, teidän tulee kumartua maahan palvomaan kultaista patsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. 6 Jokainen, joka ei kumarru maahan palvomaan sitä, heitetään heti palavaan uuniin.”*+ 7 Niinpä kun kaikki kansat, kansakunnat ja kieliryhmät kuulivat torven, huilun, sitran, kolmikulmaisen harpun, kielisoittimen ja kaikkien muiden soittimien äänen, ne kumartuivat maahan palvomaan kultaista patsasta, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt.

8 Silloin joitain kaldealaisia astui esiin, ja he alkoivat syyttää* juutalaisia. 9 He sanoivat kuningas Nebukadnessarille: ”Eläköön kuningas ikuisesti! 10 Sinä, kuningas, olet antanut käskyn, että jokaisen ihmisen, joka kuulee torven, huilun, sitran, kolmikulmaisen harpun, kielisoittimen, säkkipillin ja kaikkien muiden soittimien äänen, tulee kumartua maahan palvomaan kultaista patsasta 11 ja että jokainen, joka ei kumarru maahan palvomaan sitä, tulee heittää palavaan uuniin.+ 12 On eräitä juutalaisia, jotka olet nimittänyt hoitamaan Babylonin maakunnan hallintoa, Sadrak, Mesak ja Abednego.+ Nämä miehet eivät ole välittäneet käskystäsi, kuningas. He eivät palvele sinun jumaliasi eivätkä suostu palvomaan kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt.”

13 Nebukadnessar käski silloin raivon vallassa tuomaan Sadrakin, Mesakin ja Abednegon paikalle. Niin heidät tuotiin kuninkaan eteen. 14 Nebukadnessar sanoi heille: ”Sadrak, Mesak ja Abednego, onko totta, että te ette palvele minun jumaliani+ ettekä suostu palvomaan kultaista patsasta, jonka olen pystyttänyt? 15 Jos te nyt kuullessanne torven, huilun, sitran, kolmikulmaisen harpun, kielisoittimen, säkkipillin ja kaikkien muiden soittimien äänen olette valmiit kumartumaan maahan ja palvomaan tekemääni patsasta, niin hyvä. Mutta jos te ette suostu palvomaan sitä, teidät heitetään heti palavaan uuniin. Ja kuka jumala voi pelastaa teidät minun käsistäni?”+

16 Sadrak, Mesak ja Abednego vastasivat kuninkaalle: ”Nebukadnessar, meidän ei tarvitse sanoa sinulle tähän mitään. 17 Jos meidät heitetään palavaan uuniin, Jumalamme, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät sieltä, ja hän pystyy pelastamaan meidät sinun käsistäsi, kuningas.+ 18 Mutta vaikka hän ei pelastaisikaan meitä, haluamme sinun tietävän, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä palvo kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt.”+

19 Nebukadnessar raivostui Sadrakille, Mesakille ja Abednegolle niin kovasti, että hänen kasvojensa ilme muuttui,* ja hän käski kuumentaa uunin seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti. 20 Hän käski joitain armeijansa voimakkaita miehiä sitomaan Sadrakin, Mesakin ja Abednegon ja heittämään heidät palavaan uuniin.

21 Niin nämä miehet sidottiin, kun heillä oli vielä yllään viittansa, päällysvaatteensa, päähineensä ja kaikki muut vaatteensa, ja heidät heitettiin palavaan uuniin. 22 Koska kuninkaan käsky oli niin ankara ja uuni oli poikkeuksellisen kuuma, tulen liekit tappoivat ne miehet, jotka veivät ylös Sadrakin, Mesakin ja Abednegon. 23 Mutta nämä kolme miestä, Sadrak, Mesak ja Abednego, putosivat sidottuina palavaan uuniin.

24 Silloin kuningas Nebukadnessar pelästyi, nousi nopeasti ylös ja sanoi korkeille virkamiehilleen: ”Emmekö sitoneet kolme miestä ja heittäneet heidät tuleen?” He vastasivat kuninkaalle: ”Kyllä, kuningas.” 25 Hän sanoi: ”Katsokaa! Näen, että neljä miestä kävelee vapaana tulen keskellä eivätkä he ole vahingoittuneet mitenkään. Ja neljäs näyttää aivan jumalien pojalta.”

26 Nebukadnessar lähestyi palavan uunin ovea ja sanoi: ”Sadrak, Mesak ja Abednego, te korkeimman Jumalan+ palvelijat, astukaa ulos ja tulkaa tänne!” Sadrak, Mesak ja Abednego tulivat pois tulen keskeltä. 27 Satraapit, maaherrat, käskynhaltijat ja kuninkaan korkeat virkamiehet, jotka olivat kokoontuneet paikalle,+ näkivät, ettei tuli ollut vahingoittanut heitä mitenkään.+ Yksikään hius heidän päästään ei ollut kärventynyt, heidän vaatteensa näyttivät samalta kuin aikaisemminkin, eikä heihin ollut tarttunut edes tulen hajua.

28 Nebukadnessar julisti: ”Ylistetty olkoon Sadrakin, Mesakin ja Abednegon Jumala,+ joka lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa. He luottivat häneen eivätkä totelleet kuninkaan käskyä. He olivat valmiita kuolemaan ennemmin kuin palvelemaan tai palvomaan* mitään muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa.+ 29 Siksi minä käsken, että jos joku jossain kansassa, kansakunnassa tai kieliryhmässä sanoo jotain kielteistä Sadrakin, Mesakin ja Abednegon Jumalasta, hänet tulee silpoa ja hänen talostaan tulee tehdä yleinen käymälä,* koska ei ole toista jumalaa, joka pystyy pelastamaan niin kuin tämä Jumala.”+

30 Sitten kuningas ylensi* Sadrakin, Mesakin ja Abednegon Babylonin maakunnassa.+

4 ”Kuningas Nebukadnessarilta kaikille kansoille, kansakunnille ja kieliryhmille, jotka asuvat koko maan päällä: Toivotan teille suurta rauhaa! 2 Minulla on ilo julistaa, mitä ihmetekoja ja ihmeitä korkein Jumala on tehnyt minulle. 3 Hänen ihmetekonsa ovat suurenmoisia ja hänen ihmeensä mahtavia! Hänen valtakuntansa on ikuinen valtakunta, ja hänen valtansa pysyy sukupolvesta sukupolveen.+

4 Minä, Nebukadnessar, olin huolettomana talossani ja elin tyytyväisenä palatsissani. 5 Minä näin unen, joka herätti minussa pelkoa. Kun makasin vuoteessani, näkemäni kuvat ja näyt pelottivat minua.+ 6 Niinpä käskin tuoda eteeni kaikki Babylonin viisaat, jotta he selittäisivät unen minulle.+

7 Silloin taikuutta harjoittavat papit, henkien esiin manaajat, kaldealaiset* ja astrologit+ tulivat luokseni. Kun kerroin heille, minkä unen olin nähnyt, he eivät pystyneet selittämään sitä minulle.+ 8 Lopulta eteeni tuli Daniel, jonka nimi on Beltesassar+ jumalani nimen mukaan+ ja jossa on pyhien jumalien henki,+ ja minä kerroin hänelle uneni:

9 ’Beltesassar, taikuutta harjoittavien pappien esimies,+ minä tiedän hyvin, että sinussa on pyhien jumalien henki+ ja ettei mikään salaisuus ole sinulle liian vaikea.+ Selitä siis minulle ne näyt, jotka näin unessani, ja unen merkitys.

10 Näyissä, jotka näin ollessani vuoteessa, oli keskellä maata puu,+ ja se oli valtavan korkea.+ 11 Puu kasvoi ja vahvistui, ja sen latva ulottui taivaaseen, ja se näkyi koko maan ääriin asti. 12 Sen lehvistö oli kaunis, se tuotti runsaasti hedelmiä, ja siinä oli syötävää kaikille. Maan eläimet etsivät varjoa sen alta, taivaan linnut asuivat sen oksilla, ja kaikki elävät olennot saivat* siitä ravintoa.

13 Kun katselin vuoteessani näkyjä, näin, että taivaasta laskeutui vartija, pyhä sanansaattaja.+ 14 Hän huusi kovalla äänellä: ”Hakatkaa puu poikki,+ karsikaa pois sen oksat, varistakaa siitä lehdet ja hajottakaa ympäriinsä sen hedelmät! Eläinten on paettava sen alta ja lintujen sen oksilta. 15 Jättäkää kuitenkin sen kanto juurineen* maahan, rauta- ja kuparivanteissa maan ruohikkoon. Antakaa sen kastua taivaan kasteesta, ja olkoon sen osana jäädä eläinten pariin maan kasvillisuuden sekaan.+ 16 Muuttukoon sen sydän niin, ettei se enää ole ihmisen sydän, ja annettakoon sille eläimen sydän, ja kulukoon siltä seitsemän aikaa.+ 17 Tämä on vartijoiden+ säädöksen mukaista, ja tämä vaatimus on pyhien sanansaattajien sanoman mukainen, jotta elossa olevat ihmiset tietäisivät, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa+ ja että hän antaa sen, kenelle hän haluaa, ja asettaa ihmisistä alhaisimman hallitsemaan sitä.”

18 Minä, kuningas Nebukadnessar, näin tämän unen, ja kerro sinä, Beltesassar, sen selitys, koska ketkään muut valtakuntani viisaat eivät pysty selittämään sitä minulle.+ Mutta sinä pystyt, koska sinussa on pyhien jumalien henki.’

19 Silloin Daniel, jonka nimi on Beltesassar,+ joutui hetkeksi järkytyksen valtaan, ja hänen ajatuksensa pelottivat häntä.

Kuningas sanoi: ’Beltesassar, älä anna unen äläkä selityksen pelottaa itseäsi.’

Beltesassar vastasi: ’Herrani, kunpa uni koskisi niitä, jotka vihaavat sinua, ja sen selitys vihollisiasi.

20 Puu, jonka näit, josta tuli suuri ja vahva ja jonka latva ulottui taivaaseen asti ja näkyi koko maahan+ 21 ja jolla oli kaunis lehvistö ja jossa oli paljon hedelmiä ja kaikille syötävää ja jonka alla asuivat maan eläimet ja jonka oksilla asuivat taivaan linnut,+ 22 se olet sinä, kuningas. Sinusta on tullut suuri ja vahva. Mahtavuutesi on lisääntynyt, niin että se ulottuu taivaaseen asti,+ ja valtasi ulottuu maan ääriin.+

23 Kuningas näki taivaasta laskeutuvan vartijan, pyhän sanansaattajan,+ joka sanoi: ”Hakatkaa puu poikki ja hävittäkää se, mutta jättäkää sen kanto juurineen* maahan, rauta- ja kuparivanteissa maan ruohikkoon. Antakaa sen kastua taivaan kasteesta, ja olkoon sen osana jäädä maan eläinten pariin, kunnes siltä on kulunut seitsemän aikaa.”+ 24 Kuningas, tämä on selitys. Se on Korkeimman säädös, ja näin tulee tapahtumaan herralleni kuninkaalle. 25 Sinut ajetaan pois ihmisten keskuudesta, ja sinä tulet asumaan maan eläinten parissa, ja sinulle annetaan syötäväksi kasveja niin kuin sonneille. Sinä kastut taivaan kasteesta+ ja sinulta kuluu seitsemän aikaa,+ kunnes tiedät, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja että hän antaa sen, kenelle hän haluaa.+

26 Mutta koska puun kanto juurineen* käskettiin jättää jäljelle,+ saat valtakuntasi takaisin sen jälkeen kun olet tullut tietämään, että taivas hallitsee. 27 Siksi, kuningas, otathan neuvoni vastaan. Hylkää syntisi ja tee sitä, mikä on oikein, ja hylkää pahuutesi ja osoita armoa köyhille. Ehkä elämäsi jatkuu menestyksellisenä kauemmin.’”+

28 Kaikki tämä tapahtui kuningas Nebukadnessarille.

29 Kaksitoista kuukautta myöhemmin hän käveli Babylonin kuninkaallisen palatsin katolla. 30 Kuningas sanoi: ”Eikö tämä ole suuri Babylon, jonka minä olen rakentanut kuningashuonetta varten omalla mahtavalla voimallani ja majesteettiuteni kunniaksi?”

31 Kun kuningas vielä puhui, taivaasta kuului ääni: ”Kuningas Nebukadnessar, sinulle sanotaan: ’Valtakunta on otettu sinulta pois,+ 32 ja sinut ajetaan pois ihmisten keskuudesta. Sinä tulet asumaan maan eläinten parissa, sinulle annetaan syötäväksi kasveja niin kuin sonneille ja sinulta kuluu seitsemän aikaa, kunnes tiedät, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja että hän antaa sen, kenelle hän haluaa.’”+

33 Sillä hetkellä nämä sanat täyttyivät Nebukadnessarissa. Hänet ajettiin pois ihmisten keskuudesta, ja hän alkoi syödä kasveja niin kuin sonnit. Hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, hänen hiuksensa kasvoivat pitkiksi kuin kotkien sulat, ja hänen kynsistään tuli kuin lintujen kynnet.+

34 ”Tuon ajan lopussa+ minä, Nebukadnessar, katsoin taivaalle ja järkeni palasi. Minä ylistin Korkeinta ja annoin kiitoksen ja kunnian hänelle, joka elää ikuisesti, koska hänen valtansa on ikuinen valta ja hänen valtakuntansa pysyy sukupolvesta sukupolveen.+ 35 Kaikkia maan asukkaita pidetään tyhjän veroisina, ja hän tekee taivaan armeijalle ja maan asukkaille tahtonsa mukaan. Kukaan ei voi estää häntä*+ eikä sanoa hänelle: ’Mitä olet tehnyt?’+

36 Silloin järkeni palasi, ja sain takaisin valtakuntani loiston sekä majesteettiuteni ja mahtavuuteni.+ Korkeat virkamieheni ja ylimykseni kääntyivät taas puoleeni, ja minut asetettiin jälleen hallitsemaan valtakuntaani. Minusta tuli jopa entistä mahtavampi.

37 Nyt minä, Nebukadnessar, ylistän ja kiitän taivaan Kuningasta ja annan hänelle kunnian,+ koska kaikki hänen tekonsa ovat sopusoinnussa totuuden kanssa ja hänen tiensä ovat oikeudenmukaisia+ ja koska hän voi nöyryyttää ne, jotka ovat ylpeitä.”+

5 Kuningas Belsassar+ järjesti tuhannelle ylimykselleen suuret juhlat, ja hän joi viiniä heidän edessään.+ 2 Viinin vaikutuksen alaisena Belsassar käski tuoda ne kulta- ja hopea-astiat, jotka hänen isänsä Nebukadnessar oli ottanut Jerusalemin temppelistä,+ niin että kuningas ja hänen ylimyksensä, sivuvaimonsa ja muut vaimonsa voisivat juoda niistä. 3 Silloin tuotiin kulta-astiat, jotka oli otettu Jumalan temppelin pyhäköstä Jerusalemista, ja kuningas ja hänen ylimyksensä, sivuvaimonsa ja muut vaimonsa joivat niistä. 4 He joivat viiniä ja ylistivät kultaisia, hopeisia, kuparisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia.

5 Juuri silloin tulivat näkyviin ihmiskäden sormet, ja ne alkoivat kirjoittaa kuninkaan palatsin seinän rappaukseen lähelle lampunjalkaa, ja käden kirjoittaessa kuningas näki kädenselän. 6 Silloin kuningas kalpeni* ja hänen omat ajatuksensa kauhistuttivat häntä. Hänen lanteensa vapisivat,+ ja hänen polvensa alkoivat lyödä loukkua.

7 Kuningas käski kovalla äänellä huutaen tuomaan paikalle henkien esiin manaajat, kaldealaiset* ja astrologit.+ Kuningas sanoi Babylonin viisaille: ”Se joka lukee tämän kirjoituksen ja selittää sen minulle, puetaan purppuraan, ja hänen kaulaansa ripustetaan kultaketju,+ ja hän tulee hallitsemaan valtakunnassa kolmantena.”+

8 Kaikki kuninkaan viisaat tulivat sisään, mutta he eivät pystyneet lukemaan kirjoitusta eivätkä selittämään sitä kuninkaalle.+ 9 Niin kuningas Belsassar pelästyi kovasti ja hänen kasvonsa kalpenivat, ja hänen ylimyksensä olivat hämmentyneitä.+

10 Kuninkaan ja hänen ylimystensä sanojen takia kuningatar tuli juhlasaliin. Kuningatar sanoi: ”Eläköön kuningas ikuisesti! Älä anna ajatustesi pelottaa itseäsi, eikä kasvojesi tarvitse kalveta. 11 Valtakunnassasi on mies,* jossa on pyhien jumalien henki. Isäsi päivinä havaittiin, että hänellä on erityistä tietoa, syvällistä ymmärrystä ja sellaista viisautta kuin jumalilla.+ Isäsi, kuningas Nebukadnessar, asetti hänet taikuutta harjoittavien pappien, henkien esiin manaajien, kaldealaisten* ja astrologien esimieheksi.+ Kuningas, sinun isäsi teki näin. 12 Danielilla, jolle kuningas antoi nimen Beltesassar,+ oli poikkeuksellinen henki ja tietoa ja syvällistä ymmärrystä unien selittämiseen, arvoitusten selvittämiseen ja vaikeiden ongelmien ratkaisemiseen.*+ Kutsu nyt Daniel paikalle, niin hän kertoo sinulle selityksen.”

13 Niin Daniel tuotiin kuninkaan eteen. Kuningas kysyi Danielilta: ”Oletko sinä Daniel, yksi Juudan pakkosiirtolaisista,+ jotka isäni, kuningas, toi Juudasta?+ 14 Olen kuullut sinusta, että sinussa on jumalien henki+ ja että sinulla on havaittu olevan erityistä tietoa, syvällistä ymmärrystä ja poikkeuksellista viisautta.+ 15 Viisaat ja henkien esiin manaajat on nyt tuotu eteeni, jotta he lukisivat tämän kirjoituksen ja selittäisivät sen minulle, mutta he eivät pysty ilmoittamaan sanoman selitystä.+ 16 Minä olen kuitenkin kuullut sinusta, että sinä pystyt antamaan selityksiä+ ja ratkaisemaan vaikeita ongelmia.* Jos siis pystyt lukemaan kirjoituksen ja selittämään sen minulle, sinut puetaan purppuraan, kaulaasi ripustetaan kultaketju ja sinä tulet hallitsemaan valtakunnassa kolmantena.”+

17 Daniel vastasi kuninkaalle: ”Voit pitää lahjasi ja antaa palkkion toisille. Mutta minä luen kirjoituksen kuninkaalle ja selitän sen hänelle. 18 Kuningas, korkein Jumala antoi isällesi Nebukadnessarille valtakunnan, suuruuden, kunnian ja majesteettiuden.+ 19 Sen suuruuden takia, jonka Jumala antoi hänelle, kaikki kansat, kansakunnat ja kieliryhmät vapisivat pelosta hänen edessään.+ Hän tappoi tai jätti eloon kenet halusi, ja hän korotti tai nöyryytti kenet halusi.+ 20 Mutta kun hänen sydämensä ylpistyi ja hän muuttui itsepäiseksi, niin että hän toimi julkeasti,+ hänet syöstiin alas valtakuntansa valtaistuimelta ja häneltä otettiin pois hänen arvokkuutensa. 21 Hänet ajettiin pois ihmisten keskuudesta, ja hänen sydämestään tehtiin kuin eläimen sydän, ja hän asui villiaasien parissa. Hänelle annettiin syötäväksi kasveja niin kuin sonneille ja hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hän tuli tietämään, että korkein Jumala hallitsee ihmisten valtakuntaa ja että hän asettaa sitä hallitsemaan, kenet hän haluaa.+

22 Vaikka sinä, hänen poikansa Belsassar, olet tiennyt tämän kaiken, sydämesi ei ole nöyrtynyt. 23 Sen sijaan sinä uhmasit taivaan Herraa+ ja käskit, että hänen temppelinsä astiat tuodaan sinulle.+ Sitten sinä, ylimyksesi, sivuvaimosi ja muut vaimosi joitte niistä viiniä ja ylistitte hopeisia, kultaisia, kuparisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia, jotka eivät näe mitään, kuule mitään eivätkä tiedä mitään.+ Sinä et kuitenkaan ole antanut kunniaa Jumalalle, jonka ansiosta hengität+ ja jonka käsissä on koko elämänkulkusi. 24 Siksi hän lähetti käden ja tämä kirjoitus on kirjoitettu.+ 25 Kirjoitus kuuluu näin: MENE, MENE, TEKEL ja PARSIN.

26 Tämä on sanojen selitys. MENE: Jumala on laskenut valtakuntasi päivät ja tehnyt valtakunnastasi lopun.+

27 TEKEL: sinut on punnittu vaa’alla ja havaittu vajaaksi.

28 PERES: valtakuntasi on jaettu ja annettu meedialaisille ja persialaisille.”+

29 Silloin Belsassar antoi käskyn, ja Daniel puettiin purppuraan ja hänen kaulaansa ripustettiin kultaketju. Lisäksi kuulutettiin, että hänestä tulisi valtakunnan kolmas hallitsija.+

30 Tuona samana yönä kaldealainen kuningas Belsassar tapettiin.+ 31 Valtakunnan sai meedialainen Dareios.+ Hän oli noin 62-vuotias.

6 Dareioksesta näytti hyvältä asettaa koko valtakunnan johtoon 120 satraappia.+ 2 Heidän yläpuolellaan oli kolme korkeaa virkamiestä, joista Daniel oli yksi.+ Satraapit+ raportoivat heille kaikesta, jotta kuninkaalle ei aiheutuisi vahinkoa. 3 Daniel erottui muista korkeista virkamiehistä ja satraapeista, koska hänessä oli poikkeuksellinen henki.+ Kuningas aikoikin korottaa hänet koko valtakunnan johtoon.

4 Siihen aikaan korkeat virkamiehet ja satraapit etsivät perusteita syyttää Danielia hänen tavastaan hoitaa valtion* asioita, mutta he eivät onnistuneet löytämään mitään perusteita syytöksille eivätkä havainneet mitään väärinkäytöksiä. Hän oli nimittäin luotettava, eikä voitu havaita, että hän olisi syyllistynyt laiminlyönteihin tai toiminut väärin. 5 Siksi nämä miehet sanoivat: ”Me emme löydä mitään perustetta syyttää Danielia, ellemme sitten löydä sitä hänen Jumalansa laista.”+

6 Niinpä nämä korkeat virkamiehet ja satraapit menivät joukolla kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: ”Eläköön kuningas Dareios ikuisesti! 7 Kaikki kuninkaan virkamiehet, maaherrat, satraapit, kuninkaan neuvonantajat ja käskynhaltijat ovat neuvotelleet yhdessä, jotta vahvistettaisiin sellainen kuninkaallinen säädös ja saatettaisiin voimaan sellainen kielto, että jokainen, joka 30 päivän aikana esittää pyynnön jollekin muulle jumalalle tai ihmiselle kuin sinulle, kuningas, tulee heittää leijonien luolaan.*+ 8 Kuningas, vahvistathan säädöksen ja allekirjoitat sen,+ niin ettei sitä voida muuttaa, sillä meedialaisten ja persialaisten lakia ei voi kumota.”+

9 Niin kuningas Dareios allekirjoitti säädöksen ja kiellon.

10 Heti kun Daniel sai tietää, että säädös oli allekirjoitettu, hän meni kotiinsa, jonka kattohuoneen avoinna olevat ikkunat olivat Jerusalemiin päin.+ Kolmesti päivässä hän polvistui Jumalansa eteen ja rukoili ja ylisti häntä, niin kuin hän oli tehnyt säännöllisesti ennenkin. 11 Silloin miehet ryntäsivät sisään ja näkivät, että Daniel esitti Jumalalle pyyntöjä ja anoi hänen hyväksyntäänsä.

12 Sitten he menivät kuninkaan luo ja muistuttivat häntä kuninkaallisesta kiellosta: ”Etkö sinä allekirjoittanut kiellon, jonka mukaan jokainen, joka 30 päivän aikana esittää pyynnön kenelle tahansa muulle jumalalle tai ihmiselle kuin sinulle, kuningas, tulee heittää leijonien luolaan?” Kuningas vastasi: ”Kyllä, asia on juuri näin meedialaisten ja persialaisten lain mukaan, jota ei voi kumota.”+ 13 He sanoivat heti kuninkaalle: ”Daniel, joka on yksi Juudan pakkosiirtolaisista,+ ei ole välittänyt sinusta, kuningas, eikä allekirjoittamastasi kiellosta, vaan hän rukoilee kolmesti päivässä.”+ 14 Kun kuningas kuuli tämän, hän ahdistui suuresti, ja hän yritti keksiä keinon pelastaa Daniel. Auringonlaskuun asti hän teki kaikkensa pelastaakseen hänet. 15 Lopulta nuo miehet menivät joukolla kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: ”Muista, kuningas, että meedialaisten ja persialaisten lain mukaan mitään kuninkaan vahvistamaa kieltoa tai säädöstä ei voi muuttaa.”+

16 Silloin kuningas antoi käskyn, ja Daniel tuotiin ja heitettiin leijonien luolaan.+ Kuningas sanoi Danielille: ”Sinun Jumalasi, jota palvelet jatkuvasti, pelastaa sinut.” 17 Sitten tuotiin kivi, joka asetettiin luolan suulle, ja kuningas sinetöi sen sinettisormuksellaan ja ylimystensä sinettisormuksella, niin ettei Danielin asiassa voitaisi muuttaa mitään.

18 Kuningas meni sitten palatsiinsa. Hän paastosi koko yön ja kieltäytyi siitä, että häntä viihdytettäisiin,* eikä hän saanut nukuttua.* 19 Lopulta, heti aamun sarastaessa, kuningas nousi ja meni kiireesti leijonien luolalle. 20 Kun hän tuli luolan lähelle, hän huusi Danielille surullisella äänellä. Kuningas kysyi Danielilta: ”Daniel, elävän Jumalan palvelija, onko sinun Jumalasi, jota palvelet jatkuvasti, pystynyt pelastamaan sinut leijonilta?” 21 Daniel sanoi heti kuninkaalle: ”Eläköön kuningas ikuisesti! 22 Minun Jumalani lähetti enkelinsä ja sulki leijonien kidan,+ eivätkä ne ole vahingoittaneet minua,+ koska minun havaittiin olevan viaton hänen edessään. En ole myöskään tehnyt mitään väärää sinua kohtaan, kuningas.”

23 Kuningas tuli hyvin iloiseksi, ja hän käski nostaa Danielin ylös luolasta. Kun Daniel nostettiin luolasta, hän oli täysin vahingoittumaton, koska hän oli luottanut Jumalaansa.+

24 Kuningas käski sitten tuoda ne miehet, jotka olivat syyttäneet* Danielia, ja heidät sekä heidän poikansa ja vaimonsa heitettiin leijonien luolaan. Ennen kuin he ehtivät luolan pohjalle, leijonat hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja murskasivat kaikki heidän luunsa.+

25 Silloin kuningas Dareios kirjoitti kaikille kansoille, kansakunnille ja kieliryhmille, jotka asuvat kaikkialla maan päällä:+ ”Toivotan teille suurta rauhaa! 26 Minä käsken, että jokaisella valtakuntaani kuuluvalla alueella ihmisten on pelättävä ja kunnioitettava Danielin Jumalaa,+ koska hän on elävä Jumala ja pysyy ikuisesti. Hänen valtakuntansa ei koskaan tuhoudu, ja hänen valtansa pysyy* ikuisesti.+ 27 Hän pelastaa+ ja vapauttaa ja tekee ihmetekoja ja ihmeitä taivaassa ja maan päällä,+ sillä hän pelasti Danielin leijonien kynsistä.”

28 Niin Daniel menestyi Dareioksen valtakunnassa+ ja persialaisen Kyyroksen valtakunnassa.+

7 Babylonin kuninkaan Belsassarin+ ensimmäisenä vuonna Daniel näki unen ja näkyjä maatessaan vuoteessa.+ Sitten hän kirjoitti unen muistiin+ ja laati siitä yksityiskohtaisen selostuksen. 2 Daniel kertoi:

”Minä näin yöllä näyissäni, että taivaan neljä tuulta kuohuttivat aavaa merta.+ 3 Merestä nousi neljä valtavaa petoa,+ jotka kaikki olivat erilaisia.

4 Ensimmäinen oli kuin leijona,+ ja sillä oli kotkan siivet.+ Kun katselin, sen siivet repäistiin irti, se nostettiin ylös maasta ja pantiin seisomaan kahdelle jalalle niin kuin ihminen ja sille annettiin ihmisen sydän.

5 Sitten näin toisen pedon, joka oli kuin karhu.+ Sen toista puolta nostettiin ylös, ja sen suussa, hampaiden välissä, oli kolme kylkiluuta. Sitä käskettiin: ’Nouse, syö paljon lihaa.’+

6 Tämän jälkeen minä jatkoin katselemista ja näin taas yhden pedon. Se oli kuin leopardi,+ mutta sen selässä oli neljä siipeä, jotka olivat kuin linnun siivet. Pedolla oli neljä päätä,+ ja sille annettiin valta hallita.

7 Tämän jälkeen minä jatkoin yön näkyjen katselemista ja näin neljännen pedon. Se oli pelottava, kauhistuttava ja epätavallisen voimakas, ja sillä oli suuret rautahampaat. Se ahmi ja murskasi, ja kaiken jäljelle jääneen se polki jalkoihinsa.+ Se oli erilainen kuin kaikki muut pedot, jotka olivat ennen sitä, ja sillä oli kymmenen sarvea. 8 Tarkkaillessani sarvia näin, että niiden joukosta nousi vielä yksi, pieni sarvi,+ ja ensimmäisistä sarvista kiskaistiin irti kolme sen edestä. Tällä sarvella oli silmät, jotka olivat kuin ihmisen silmät, ja suu, joka puhui ylimielisesti.*+

9 Kun jatkoin katselemista, valtaistuimia asetettiin paikalleen ja Ikiaikainen+ istuutui.+ Hänen vaatetuksensa oli valkoinen kuin lumi,+ ja hänen hiuksensa olivat kuin puhdasta villaa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.+ 10 Tulivirta juoksi ja lähti hänen edestään.+ Tuhat kertaa tuhat palveli häntä jatkuvasti, ja kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta seisoi hänen edessään.+ Oikeus+ aloitti istuntonsa, ja kirjat avattiin.

11 Silloin minä jatkoin katselemista niiden ylimielisten* sanojen* takia, joita sarvi puhui.+ Kun katselin, peto tapettiin, sen ruumis hävitettiin ja se annettiin tulen valtaan. 12 Mutta muilta pedoilta+ otettiin pois valta hallita, ja niiden elämää pidennettiin ajalla ja aikakaudella.

13 Minä jatkoin yön näkyjen katselemista ja näin, että taivaan pilvien mukana oli tulossa joku ihmisen pojan+ kaltainen. Hän sai pääsyn Ikiaikaisen+ luo, ja hänet vietiin aivan hänen eteensä. 14 Hänelle annettiin valta,+ kunnia+ ja valtakunta, jotta kaikki kansat, kansakunnat ja kieliryhmät palvelisivat häntä.+ Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei häviä, eikä hänen valtakuntansa tuhoudu.+

15 Minä, Daniel, olin hengeltäni ahdistunut, koska näkemäni näyt pelottivat minua.+ 16 Minä menin yhden siellä seisovan luo kysymään häneltä tämän kaiken tarkkaa merkitystä. Hän vastasi ja kertoi minulle, mitä nämä asiat tarkoittivat.

17 ’Nuo neljä valtavaa petoa+ ovat neljä kuningasta, jotka nousevat maasta.+ 18 Mutta Korkeimman* pyhät+ saavat valtakunnan,+ ja valtakunta on heidän+ ikuisesti, niin, aina ja ikuisesti.’

19 Sitten halusin tietää enemmän neljännestä pedosta, joka oli erilainen kuin kaikki muut. Se oli poikkeuksellisen pelottava, sen hampaat olivat rautaa ja kynnet kuparia, se ahmi ja murskasi, ja kaiken jäljelle jääneen se polki jalkoihinsa.+ 20 Halusin tietää enemmän myös sen päässä olevista kymmenestä sarvesta+ ja siitä yhdestä sarvesta, joka nousi ja jonka edestä kolme kaatui,+ siitä sarvesta, jolla oli silmät ja ylimielisesti* puhuva suu ja joka näytti suuremmalta kuin muut.

21 Minä jatkoin katselemista, kun tuo sarvi kävi sotaa pyhiä vastaan, ja se oli voitolla heistä,+ 22 kunnes Ikiaikainen+ tuli ja annettiin tuomio Korkeimman pyhien hyväksi+ ja tuli määräaika, jolloin pyhät ottaisivat haltuunsa valtakunnan.+

23 Hän sanoi näin: ’Neljäs peto tarkoittaa neljättä valtakuntaa, joka tulee olemaan maan päällä. Se on erilainen kuin kaikki muut valtakunnat, ja se ahmii koko maan ja tallaa ja murskaa sen.+ 24 Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat tuosta valtakunnasta. Heidän jälkeensä nousee vielä yksi. Hän on erilainen kuin ensimmäiset, ja hän nöyryyttää kolme kuningasta.+ 25 Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan,+ ja hän vainoaa Korkeimman* pyhiä. Hän aikoo muuttaa ajat ja lain, ja heidät annetaan hänen käsiinsä ajaksi, ajoiksi ja puoleksi ajaksi.*+ 26 Mutta oikeus aloitti istunnon, ja häneltä otettiin pois valta hallita, jotta hänet tuhottaisiin ja hävitettäisiin täysin.+

27 Valtakunta ja valta hallita ja valtakuntien mahtavuus koko taivaan alla annettiin Korkeimman pyhien kansalle.+ Heidän valtakuntansa on ikuinen valtakunta,+ ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat heitä.’

28 Kertomus päättyy tähän. Minua, Danielia, ajatukseni pelottivat suuresti, niin että kalpenin,* mutta säilytin tämän kaiken omassa sydämessäni.”

8 Kuningas Belsassarin+ kuninkuuden kolmantena vuonna minulle, Danielille, tuli näky sen näyn jälkeen, jonka olin nähnyt aikaisemmin.+ 2 Minä näin näyn, ja katsellessani sitä olin Susan+ linnassa,* joka on Elamin+ maakunnassa.* Katselin näkyä, ja olin Ulain vesiväylän varrella. 3 Kun nostin katseeni, näin, että vesiväylän edessä seisoi pässi,+ jolla oli kaksi sarvea.+ Nuo kaksi sarvea olivat pitkät, mutta toinen oli toista pidempi, ja pidempi sarvi puhkesi myöhemmin.+ 4 Minä näin pässin puskevan länteen, pohjoiseen ja etelään, eivätkä mitkään villieläimet voineet kestää sen edessä, eikä kukaan pystynyt vapauttamaan ketään sen vallasta.*+ Se teki mitä tahtoi ja käyttäytyi ylimielisesti.

5 Minä jatkoin katselemista ja näin, että lännestä* tuli pukki+ koko maan yli koskettamatta maata. Pukilla oli silmiensä välissä huomiota herättävä sarvi.+ 6 Se tuli sitä kaksisarvista pässiä kohti, jonka olin nähnyt seisovan vesiväylän edessä. Se juoksi sitä kohti voimakkaan raivon vallassa.

7 Minä näin sen lähestyvän pässiä täynnä katkeruutta sitä kohtaan. Se puski pässin nurin ja murskasi sen kaksi sarvea, eikä pässillä ollut voimaa vastustaa sitä. Pukki kaatoi pässin maahan ja tallasi sitä, eikä kukaan pystynyt vapauttamaan pässiä sen vallasta.*

8 Pukki käyttäytyi hyvin ylimielisesti, mutta heti kun siitä tuli voimakas, suuri sarvi murtui. Sitten sen tilalle puhkesi neljä huomiota herättävää sarvea, taivaan neljää tuulta kohti.+

9 Yhdestä sarvesta tuli vielä yksi, pieni sarvi, joka kasvoi hyvin suureksi, kohti etelää ja kohti itää* ja kohti Kaunista maata.*+ 10 Se kasvoi niin suureksi, että se ulottui taivaan armeijaan asti, ja se pudotti armeijasta ja tähdistä muutamia maahan ja tallasi niitä. 11 Se käyttäytyi ylimielisesti jopa armeijan Ruhtinasta kohtaan. Häneltä otettiin pois vakituinen uhri, ja hänen pyhäkkönsä pysyvä paikka syöstiin maahan.+ 12 Rikkomuksen vuoksi armeija luovutettiin sarvelle samoin kuin vakituinen uhri, ja sarvi heitti totuuden jatkuvasti maahan, ja se toimi ja menestyi.

13 Minä kuulin yhden pyhän puhuvan, ja toinen pyhä sanoi sille, joka puhui: ”Kuinka kauan kestää se, mitä näyssä nähtiin vakituisesta uhrista ja autioittavasta rikkomuksesta+ sekä siitä, että pyhää paikkaa ja armeijaa tallataan?” 14 Niin hän sanoi minulle: ”Kunnes on kulunut 2 300 iltaa ja aamua. Sitten pyhä paikka palautetaan oikeaan tilaansa.”

15 Kun minä, Daniel, katselin näkyä ja yritin ymmärtää sitä, näin yhtäkkiä, että edessäni seisoi joku, joka näytti mieheltä. 16 Kuulin Ulain+ keskeltä ihmisen äänen, ja hän huusi: ”Gabriel,+ selitä hänelle, mitä hän on nähnyt.”+ 17 Niin hän tuli lähelle paikkaa, jossa seisoin. Hänen tullessaan olin kuitenkin niin kauhuissani, että kumarruin maahan asti. Hän sanoi minulle: ”Ihmisen poika, sinun tulee ymmärtää, että näky koskee lopun aikaa.”+ 18 Hänen puhuessaan minulle vaivuin kuitenkin sikeään uneen kasvot maata vasten. Silloin hän kosketti minua ja nosti minut seisomaan siihen, missä olin seisonut.+ 19 Hän sanoi: ”Minä ilmoitan sinulle, mitä tapahtuu tuomion täytäntöönpanon lopulla, sillä näky koskee lopun määräaikaa.+

20 Kaksisarvinen pässi, jonka näit, tarkoittaa Meedian ja Persian kuninkaita.+ 21 Karvainen pukki tarkoittaa Kreikan kuningasta,+ ja se suuri sarvi, joka oli sen silmien välissä, tarkoittaa ensimmäistä kuningasta.+ 22 Se että sarvi murtui ja että sen tilalle nousi neljä,+ tarkoittaa, että siitä kansasta nousee neljä valtakuntaa, mutta ne eivät ole yhtä voimakkaita kuin hän.

23 Heidän valtakuntansa lopulla, kun väärintekijät saavat tekonsa päätökseen,* nousee julmannäköinen kuningas, joka ymmärtää monitulkintaisia sanontoja.* 24 Hänen voimansa tulee suureksi, mutta ei hänen oman voimansa ansiosta. Hän aiheuttaa tuhoa poikkeuksellisella tavalla,* ja hän menestyy ja toimii tehokkaasti. Hän aiheuttaa tuhoa voimakkaille, samoin kuin pyhistä koostuvalle kansalle.+ 25 Viekkautensa avulla hän toimii petollisesti menestyäkseen. Hän on sydämeltään ylimielinen, ja turvallisena aikana* hän aiheuttaa tuhoa monille. Hän nousee jopa ruhtinaiden Ruhtinasta vastaan, mutta hänet murskataan ilman ihmiskättä.

26 Se mitä näyssä sanottiin illoista ja aamuista, on totta. Sinun on kuitenkin pidettävä näky salassa, sillä se koskee kaukaista tulevaisuutta.”*+

27 Minä, Daniel, tunsin itseni uupuneeksi ja olin sairaana muutaman päivän.+ Sitten nousin ja palvelin kuningasta.+ Olin kuitenkin turtana sen vuoksi, mitä olin nähnyt, eikä kukaan voinut ymmärtää näkyä.+

9 Dareioksen,+ Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä vuonna – hänen, joka oli meedialaisten jälkeläinen ja josta oli tehty kaldealaisten valtakunnan kuningas –+ 2 hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan minä, Daniel, havaitsin kirjoista* niiden vuosien määrän, jotka Jerusalem olisi autiona Jehovan profeetta Jeremialle antaman sanoman mukaan,+ nimittäin 70 vuotta.+ 3 Niin minä käännyin* Jehovan, tosi Jumalan, puoleen, esitin hänelle hartaita pyyntöjä rukouksessa, paastosin,+ pukeuduin säkkikankaaseen ja sirottelin päälleni tuhkaa. 4 Minä rukoilin Jumalaani Jehovaa, tunnustin syntimme ja sanoin:

”Oi Jehova, tosi Jumala, joka olet suuri ja kunnioitusta herättävä, sinä pidät liittosi ja osoitat uskollista rakkautta+ niitä kohtaan, jotka rakastavat sinua ja noudattavat käskyjäsi.+ 5 Me olemme tehneet syntiä, toimineet väärin ja jumalattomasti, kapinoineet+ ja poikenneet käskyistäsi ja laeistasi. 6 Emme ole kuunnelleet sinun palvelijoitasi, profeettoja,+ jotka ovat puhuneet sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme, esi-isillemme ja koko maan kansalle. 7 Sinä, Jehova, toimit aina oikein,* mutta meille kuuluu häpeä,* niin kuin nyt on. Häpeä kuuluu Juudan miehille, Jerusalemin asukkaille ja koko Israelille, niille, jotka ovat lähellä tai kaukana kaikissa maissa, joihin olet heidät hajottanut, koska he ovat olleet uskottomia sinua kohtaan.+

8 Jehova, meille kuuluu häpeä,* kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja esi-isillemme, koska olemme tehneet syntiä sinua vastaan. 9 Meidän Jumalamme Jehova on armollinen ja anteeksiantava,+ mutta me olemme kapinoineet häntä vastaan.+ 10 Me emme ole totelleet Jumalaamme Jehovaa* emmekä ole noudattaneet hänen lakejaan, jotka hän on antanut meille palvelijoidensa, profeettojen, välityksellä.+ 11 Koko Israel on rikkonut lakiasi, ja se on kääntynyt pois luotasi olemalla tottelematon. Siksi sinä olet vuodattanut päällemme valalla vahvistetun kirouksen, joka on kirjoitettu Mooseksen, tosi Jumalan palvelijan, lakiin,+ sillä me olemme tehneet syntiä sinua vastaan. 12 Sinä olet toteuttanut sanat, jotka puhuit meitä vastaan+ ja johtajiamme vastaan, jotka johtivat meitä,* aiheuttamalla meille suuren onnettomuuden. Koko taivaan alla ei ole koskaan tapahtunut mitään sellaista kuin Jerusalemissa tapahtui.+ 13 Niin kuin Mooseksen lakiin on kirjoitettu, koko tämä onnettomuus on kohdannut meitä.+ Silti me emme ole tavoitelleet Jumalamme Jehovan suosiota hylkäämällä rikkomuksemme+ ja osoittamalla, että ymmärrämme sinun olevan totuudellinen.*

14 Niin Jehova oli valppaana ja aiheutti meille onnettomuuden, sillä Jumalamme Jehova on toiminut aina oikein.* Me emme kuitenkaan ole totelleet häntä.+

15 Nyt, Jehova, meidän Jumalamme, sinä, joka toit kansasi pois Egyptin maasta voimakkaalla kädellä+ ja teit nimestäsi tunnetun, jollainen se on edelleen,+ me olemme tehneet syntiä ja toimineet jumalattomasti. 16 Oi Jehova, sinä, joka olet toiminut aina oikein,*+ annathan suuttumuksesi ja vihastuksesi kaupunkiasi Jerusalemia, pyhää vuortasi, kohtaan laantua. Syntiemme ja esi-isiemme rikkomusten vuoksi kaikki ympärillämme olevat häpäisevät Jerusalemia ja sinun kansaasi.+ 17 Jumalamme, kuuntele palvelijasi rukousta ja hartaita pyyntöjä. Anna kasvojesi loistaa autiona olevaan pyhäkköösi+ itsesi vuoksi, Jehova. 18 Kumarru kuuntelemaan minua,* Jumalani, ja kuule! Avaa silmäsi ja katso sen kaupungin autiota tilaa, johon nimesi on liitetty. Me emme esitä pyyntöjämme sinulle oikeiden* tekojemme perusteella vaan siksi, että olet hyvin armollinen.+ 19 Oi Jehova, kuule. Jehova, anna anteeksi.+ Jehova, ota meidät huomioon ja toimi! Itsesi vuoksi, Jumalani, älä viivyttele, sillä sinun nimesi on liitetty kaupunkiisi ja kansaasi.”+

20 Kun vielä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntejäni ja kansani Israelin syntejä ja esitin Jumalalleni Jehovalle pyyntöjä Jumalani pyhän vuoren+ puolesta, 21 niin, kun vielä rukoilin, se sama mies, Gabriel,+ jonka olin nähnyt aikaisemmin näyssä,+ tuli luokseni. Oli suunnilleen iltauhrilahjan aika, ja olin aivan uupunut. 22 Auttaakseen minua ymmärtämään hän sanoi:

”Daniel, nyt minä olen tullut antamaan sinulle viisautta* ja ymmärrystä. 23 Kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle tämä sanoma, ja minä olen tullut kertomaan sen sinulle, koska sinä olet hyvin kallisarvoinen.*+ Kiinnitä siis tähän huomiota ja pyri ymmärtämään näky.

24 Kansallesi ja pyhälle kaupungillesi+ on määrätty 70 viikkoa,* jotta rikkomus lakkautettaisiin, synti lopetettaisiin,+ väärinteko sovitettaisiin,+ ikuinen vanhurskaus* tuotaisiin,+ näky ja profetia* sinetöitäisiin+ ja kaikkeinpyhin* voideltaisiin. 25 Sinun tulee tietää ja ymmärtää, että Jerusalemin ennalleen palauttamista ja uudelleen rakentamista koskevan käskyn antamisesta+ on Messiaaseen,*+ Johtajaan,+ asti 7 viikkoa ja lisäksi 62 viikkoa.+ Se* palautetaan ennalleen ja rakennetaan uudelleen toreineen ja vallihautoineen, mutta vaikeina aikoina.

26 Ja 62 viikon jälkeen Messias raivataan pois,*+ eikä hänelle jää mitään.+

Tulevan johtajan kansa* tuhoaa kaupungin ja pyhän paikan.+ Sen lopun aiheuttaa tulva. Loppuun saakka on sotaa; autioittamisesta on tehty päätös.+

27 Hän pitää liiton voimassa monille yhden viikon ajan, ja viikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja uhrilahjan.+

Autioittaja tulee olemaan iljetysten siivellä,+ ja tuhoon asti vuodatetaan sitä, mistä on tehty päätös, myös autiona olevan ylle.”

10 Persian kuninkaan Kyyroksen+ kolmantena vuonna Daniel, jota kutsuttiin nimellä Beltesassar,+ sai ilmestyksen, ja sanoma oli tosi, ja se koski suurta taistelua. Hän käsitti sanoman, ja häntä autettiin ymmärtämään, mitä hän oli nähnyt.

2 Tuohon aikaan minä, Daniel, olin murehtinut+ kolme täyttä viikkoa. 3 En syönyt mitään herkkuja, en pistänyt suuhuni lihaa, en juonut viiniä enkä sivellyt itseeni öljyä kolmeen kokonaiseen viikkoon. 4 Ensimmäisen kuun 24. päivänä, kun olin suuren joen, Tigriin,*+ rannalla, 5 minä nostin katseeni ja näin pellavaan+ pukeutuneen miehen, jonka vyötäröllä oli Ufasin kullasta tehty vyö. 6 Hänen ruumiinsa oli kuin krysoliittia,+ hänen kasvonsa näyttivät salamalta, hänen silmänsä olivat kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa näyttivät kiillotetulta kuparilta,+ ja hänen äänensä* kuulosti ihmisjoukon ääneltä. 7 Vain minä, Daniel, näin tämän näyn, mutta kanssani olleet miehet eivät nähneet sitä.+ He joutuivat kuitenkin suuren pelon valtaan, ja he juoksivat pois ja piiloutuivat.

8 Minä jäin aivan yksin, ja kun näin tämän suuren näyn, voimani hävisivät, menetin ulkoisen arvokkuuteni ja kaikki voimani katosivat.+ 9 Sitten kuulin hänen äänensä, kun hän puhui, mutta kuullessani hänen puhuvan minä vaivuin sikeään uneen kasvot maata vasten.+ 10 Silloin minua kosketti käsi,+ ja se ravisteli minua, niin että nousin polvilleni ja käsieni varaan. 11 Sitten hän sanoi minulle:

”Daniel, sinä hyvin kallisarvoinen* mies,+ kiinnitä huomiota sanoihin, jotka aion puhua sinulle. Nouse nyt seisomaan, sillä minut on lähetetty sinun luoksesi.”

Kun hän sanoi tämän minulle, minä nousin vapisten seisomaan.

12 Hän sanoi minulle edelleen: ”Älä pelkää,+ Daniel. Sinun sanasi on kuultu ensimmäisestä päivästä lähtien, jona päätit sydämessäsi hankkia ymmärrystä ja nöyrtyä Jumalasi edessä, ja minä olen tullut sanojesi takia.+ 13 Persian kuningaskunnan ruhtinas+ kuitenkin vastusti minua 21 päivää. Mutta silloin Mikael,*+ yksi huomattavimmista* ruhtinaista, tuli auttamaan minua, ja minä jäin sinne Persian kuninkaiden viereen. 14 Olen tullut auttaakseni sinua ymmärtämään, mitä kansallesi tapahtuu päivien lopulla,+ sillä se näky koskee tulevaisuutta.”+

15 Kun hän puhui minulle näitä sanoja, käänsin kasvoni maata kohti enkä pystynyt sanomaan sanaakaan. 16 Silloin eräs ihmisen näköinen kosketti huuliani,+ ja minä avasin suuni ja sanoin sille, joka seisoi edessäni: ”Herrani, minä vapisen tämän näyn takia, ja olen voimaton.+ 17 Miten siis minä, herrani palvelija, voin puhua herrani kanssa?+ Minulla ei ole enää yhtään voimia, ja pystyn tuskin hengittämään.”+

18 Se joka näytti ihmiseltä, kosketti minua uudelleen ja vahvisti minua.+ 19 Sitten hän sanoi: ”Älä pelkää,+ sinä hyvin kallisarvoinen* mies.+ Olkoon sinulla rauha.+ Ole vahva, niin, ole vahva.” Kun hän puhui kanssani, sain voimaa ja sanoin: ”Puhu, herrani, sillä olet vahvistanut minua.”

20 Silloin hän sanoi: ”Tiedätkö, miksi olen tullut luoksesi? Nyt minä palaan taistelemaan Persian ruhtinasta+ vastaan. Kun lähden, Kreikan ruhtinas tulee. 21 Mutta minä kerron sinulle, mitä on kirjoitettu totuuden kirjaan. Kukaan muu kuin Mikael,+ teidän ruhtinaanne,+ ei tue minua voimakkaasti näissä asioissa.

11 Meedialaisen Dareioksen+ ensimmäisenä vuonna minä nousin vahvistamaan ja suojelemaan häntä.* 2 Nyt kerron sinulle totuuden:

Katso! Persialle nousee vielä kolme kuningasta, ja neljäs hankkii enemmän rikkauksia kuin kaikki muut. Kun hänestä tulee vahva rikkautensa ansiosta, hän nostattaa kaiken Kreikan valtakuntaa+ vastaan.

3 Mahtava kuningas nousee ja hallitsee suurella vallalla*+ ja tekee niin kuin haluaa. 4 Mutta kun hän on noussut, hänen valtakuntansa murtuu ja jakautuu taivaan neljää tuulta kohti,+ mutta se ei siirry hänen jälkeläisilleen eikä pysy yhtä mahtavana kuin hänen hallitessaan. Hänen valtakuntansa revitään pois, ja se menee muille kuin näille.

5 Etelän kuninkaasta eli yhdestä hänen ruhtinaastaan tulee vahva, mutta eräs pääsee hänestä voitolle ja hallitsee suurella vallalla, suuremmalla kuin hänen valtansa.

6 Vuosien kuluttua he liittoutuvat keskenään, ja etelän kuninkaan tytär tulee pohjoisen kuninkaan luo tehdäkseen tasapuolisen sopimuksen. Mutta tytär menettää käsivartensa voiman, eikä kuningas kestä, niin kuin ei hänen käsivartensakaan. Tytär luovutetaan, hänet ja ne, jotka toivat hänet, ja hänen syntymänsä aikaansaaja ja se, joka vahvisti häntä noihin aikoihin. 7 Yksi tyttären juurten versoista nousee hänen* asemaansa ja tulee armeijan luo, nousee pohjoisen kuninkaan linnoitusta vastaan, toimii heitä vastaan ja pääsee voitolle. 8 Myös heidän jumalansa, metalliset jumalankuvansa* ja halutut* hopea- ja kultaesineensä sekä vangit mukanaan hän tulee Egyptiin. Hän pysyy vuosia erossa pohjoisen kuninkaasta, 9 joka hyökkää etelän kuninkaan valtakuntaan mutta palaa omaan maahansa.

10 Hänen poikansa puolestaan varustautuvat sotaan ja kokoavat suuren, valtavan armeijan. Hän etenee varmasti ja pyyhkäisee läpi kuin tulva. Hän kuitenkin palaa, ja hän käy sotaa aina linnoitukseensa asti.

11 Etelän kuningas katkeroituu ja lähtee taistelemaan häntä, pohjoisen kuningasta, vastaan. Hän kokoaa suuren joukon, mutta se annetaan tuon toisen käsiin. 12 Tuo joukko viedään pois. Hänen sydämensä ylpistyy, ja hän kaataa kymmeniätuhansia, mutta hän ei käytä hyväkseen vahvaa asemaansa.

13 Pohjoisen kuningas palaa ja kokoaa ensimmäistä suuremman joukon, ja aikojen kuluttua, vuosien päästä, hän varmasti tulee mukanaan suuri armeija ja paljon varusteita. 14 Noihin aikoihin monet nousevat etelän kuningasta vastaan.

Ja kansaasi kuuluvat väkivaltaiset miehet* saadaan yrittämään näyn toteuttamista, mutta he kompastuvat.

15 Pohjoisen kuningas tulee, luo piiritysvallin ja valloittaa linnoitetun kaupungin. Etelän joukot* eivät kestä, eivätkä hänen parhaat miehensä, eikä heillä ole voimaa kestää. 16 Se joka nousee häntä vastaan, tekee niin kuin haluaa, eikä kukaan kestä hänen edessään. Hän seisoo Kauniissa maassa,*+ ja hänellä on voima tuhota perusteellisesti. 17 Hän päättää tulla* valtakuntansa koko voimalla, ja hänen kanssaan sovitaan tasapuoliset ehdot, ja hän toimii tehokkaasti. Hänen annetaan saattaa turmioon naisten tytär. Tytär ei kestä eikä ole pysyvästi hänen. 18 Hän kääntää kasvonsa takaisin rannikkomaita kohti ja valloittaa monia. Eräs komentaja tekee lopun hänen aiheuttamastaan nöyryytyksestä, niin että nöyryytys loppuu. Hän kääntää sen takaisin häntä vastaan. 19 Sitten hän kääntää kasvonsa takaisin oman maansa linnoituksia kohti, ja hän kompastuu ja kaatuu, eikä häntä enää ole.

20 Hänen asemaansa nousee eräs, joka lähettää veronkantajan* kulkemaan loistavan valtakunnan halki. Hänet kuitenkin murretaan muutamassa päivässä, mutta ei vihan takia eikä sodassa.

21 Hänen asemaansa nousee halveksittu* mies, eikä hänelle anneta kuninkaallista asemaa, ja hän tulee turvallisena aikana* ja ottaa valtakunnan haltuunsa liehakoiden.* 22 Tulvivat joukot* pyyhkäistään pois hänen takiaan, ja ne murretaan, samoin liiton+ Johtaja.+ 23 Koska he liittoutuvat hänen kanssaan, hän toimii petollisesti ja nousee ja tulee mahtavaksi pienen kansakunnan avulla. 24 Turvallisena aikana* hän menee hallintoalueen rikkaimpiin osiin* ja tekee sitä, mitä hänen isänsä ja heidän isänsä eivät ole tehneet. Hän jakaa ryöstö- ja sotasaalista sekä tavaroita heidän joukossaan, ja hän punoo juoniaan linnoitettuja paikkoja vastaan, mutta vain jonkin aikaa.

25 Hän kerää voimansa ja rohkeutensa* mennäkseen etelän kuningasta vastaan suurella armeijalla, ja etelän kuningas varustautuu sotaan erittäin suurella ja mahtavalla armeijalla. Hän ei kestä, sillä häntä vastaan punotaan juonia. 26 Ne jotka syövät hänen herkkujaan, murskaavat hänet.

Hänen armeijansa taas pyyhkäistään* pois, ja monet kaatuvat surmattuina.

27 Näiden kahden kuninkaan sydän on taipuvainen tekemään pahaa, ja he istuvat samassa pöydässä ja valehtelevat toisilleen. Mutta mikään ei onnistu, sillä loppu tulee vasta määräaikana.+

28 Hän palaa maahansa paljon tavaraa mukanaan, ja hänen sydämensä on pyhää liittoa vastaan. Hän toimii tehokkaasti ja palaa maahansa.

29 Määräaikana hän palaa ja nousee etelää vastaan. Tällä kerralla ei kuitenkaan käy niin kuin aikaisemmin, 30 sillä Kittimin+ laivat hyökkäävät häntä vastaan ja hänet nöyryytetään.

Hän palaa ja päästää vihansa valloilleen* pyhää liittoa vastaan,+ ja hän toimii tehokkaasti. Hän palaa ja kiinnittää huomiota niihin, jotka hylkäävät pyhän liiton. 31 Hänen lähettämänsä joukot* nousevat, ja ne häpäisevät pyhäkön,+ linnoituksen, ja poistavat vakituisen uhrin.+

Ja asetetaan autioittava iljetys.+

32 Hän johtaa lipevin sanoin* luopumukseen ne, jotka toimivat jumalattomasti liittoa vastaan. Mutta kansa, joka tuntee Jumalansa, pääsee voitolle ja toimii tehokkaasti. 33 Ne, jotka ovat viisaita*+ kansan keskuudessa, välittävät monille ymmärrystä. Muutaman päivän ajan heitä saadaan kompastumaan miekan, liekin, vankeuden ja ryöstön välityksellä. 34 Mutta kun heitä saadaan kompastumaan, heille annetaan hiukan apua, ja monet liittyvät heihin puhuen lipevästi.* 35 Jotkut niistä, jotka ovat viisaita,* saadaan kompastumaan, jotta tehtäisiin heihin liittyvää jalostustyötä ja tehtäisiin puhdistusta ja valkaisua+ lopun aikaan asti, sillä se on vasta määräaikana.

36 Kuningas tekee niin kuin haluaa, ja hän korottaa itsensä ja ylentää itsensä jokaisen jumalan yläpuolelle, ja jumalien Jumalaa+ vastaan hän puhuu järkyttäviä asioita. Hän menestyy, kunnes vihan ilmaiseminen päättyy, sillä sen, mistä on tehty päätös, täytyy tapahtua. 37 Hän ei välitä isiensä Jumalasta, eikä hän välitä siitä, mitä naiset haluavat, eikä mistään muusta jumalasta, vaan hän ylentää itsensä kaikkien yläpuolelle. 38 Sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa; hän kunnioittaa kullalla, hopealla, jalokivillä ja halutuilla* tavaroilla jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet. 39 Hän toimii tehokkaasti vahvimmin varustettuja linnoituksia vastaan, vieraan jumalan kanssa.* Hän kunnioittaa syvästi niitä, jotka antavat hänelle* tunnustusta, ja hän panee heidät hallitsemaan monien joukossa, ja maata hän jakaa maksusta.

40 Lopun aikana etelän kuningas ryhtyy iskemään* yhteen hänen kanssaan. Pohjoisen kuningas ryntää vaunuineen, ratsumiehineen ja monine laivoineen häntä vastaan, ja hän tunkeutuu maihin ja pyyhkäisee läpi kuin tulva. 41 Hän tunkeutuu myös Kauniiseen maahan,*+ ja monia maita saadaan kompastumaan. Hänen käsistään pääsevät kuitenkin pakoon nämä: Edom, Moab ja ammonilaisten pääosa. 42 Hän käyttää jatkuvasti voimaansa* maita vastaan, eikä Egyptin maakaan säästy. 43 Hän hallitsee kätkettyjä kulta- ja hopea-aarteita ja kaikkia Egyptin haluttuja* tavaroita, ja libyalaiset ja etiopialaiset seuraavat häntä.*

44 Mutta idästä* ja pohjoisesta tulevat sanomat järkyttävät häntä, ja hän lähtee liikkeelle suuren raivon vallassa hävittääkseen ja tuhotakseen monia.* 45 Hän pystyttää kuninkaalliset telttansa* suuren meren ja kauniin* pyhän vuoren+ väliin. Hän tulee aina loppuunsa asti, eikä kukaan auta häntä.

12 Tuohon aikaan nousee* Mikael,*+ suuri ruhtinas,+ joka seisoo kansasi* puolella. Tulee olemaan ahdingon aika, jollaista ei ole ollut siitä lähtien, kun yksikin kansakunta tuli olemassaoloon, tuohon aikaan asti. Tuohon aikaan kansasi pääsee pakoon,+ jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.+ 2 Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, jotkut ikuiseen elämään ja toiset häpeään ja ikuiseen halveksintaan.

3 Ne, jotka ovat viisaita,* loistavat kirkkaasti kuin avara taivas, ja ne, jotka auttavat monia tulemaan vanhurskaiksi,* loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.

4 Sinä, Daniel, pidä nämä sanat salassa ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti.+ Monet tutkivat sitä perusteellisesti,* ja tosi tieto tulee runsaaksi.”+

5 Minä, Daniel, katsoin ja näin kaksi muuta seisomassa. Toinen seisoi virran tällä rannalla ja toinen virran toisella rannalla.+ 6 Sitten toinen kysyi pellavapukuiselta mieheltä,+ joka oli virran vesien yläpuolella: ”Kuinka kauan on näiden ihmeellisten tapahtumien loppuun?” 7 Pellavapukuinen mies, joka oli virran vesien yläpuolella, nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti, ja kuulin hänen vannovan hänen kauttaan, joka elää ikuisesti:+ ”Siihen on määräaika, määräajat ja puoli aikaa.* Heti kun pyhän kansan voiman murskaaminen on loppunut,+ kaikki nämä päättyvät.”

8 Minä kuulin, mutta en voinut ymmärtää,+ joten kysyin: ”Herrani, mikä tulee olemaan tämän kaiken lopputulos?”

9 Silloin hän sanoi: ”Mene, Daniel, sillä nämä sanat on pidettävä salaisina ja sinetöityinä lopun aikaan asti.+ 10 Monet puhdistavat ja valkaisevat itsensä, ja heidät jalostetaan.+ Jumalattomat toimivat jumalattomasti, eikä yksikään jumalaton ymmärrä, mutta ne, jotka ovat viisaita,* ymmärtävät.+

11 Siitä ajasta, jolloin vakituinen uhri+ on poistettu ja autioittava iljetys on asetettu,+ tulee olemaan 1 290 päivää.

12 Onnellinen on se, joka jatkaa odottamista* ja saavuttaa 1 335 päivää!

13 Sinä puolestasi, jatka loppuun asti. Sinä tulet lepäämään, mutta sinä nouset osaasi* päivien lopussa.”+