SAKARJA
1 Kahdeksannessa kuussa Dareioksen toisena vuonna+ Jehovan sana tuli profeetta Sakarjalle,*+ Iddon pojan Berekjan pojalle, ja se kuului: 2 ”Jehova vihastui suuresti teidän isiinne.+
3 Sano heille: ’Armeijoiden Jehova sanoo: ”’Palatkaa minun luokseni’, julistaa armeijoiden Jehova, ’niin minä palaan teidän luoksenne.’+ Näin sanoo armeijoiden Jehova.”’
4 ’Älkää tulko sellaisiksi kuin isänne, joille aikaisemmat profeetat julistivat: ”Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’Kääntykäähän pois* pahoilta teiltänne ja hylätkää pahat tekonne.’”’+
’Mutta he eivät kuunnelleet eivätkä kiinnittäneet minuun huomiota’,+ julistaa Jehova.
5 ’Missä teidän isänne nyt ovat? Entä elivätkö profeetat ikuisesti? 6 Eivätkö teidän isänne kuitenkin nähneet, miten toteutuivat ne sanat ja säädökset, jotka käskin palvelijoideni, profeettojen, julistaa?’+ Niin he palasivat luokseni ja sanoivat: ’Armeijoiden Jehova on kohdellut meitä teidemme ja tekojemme mukaan, niin kuin hän oli päättänyt tehdä.’”+
7 11. kuun eli sebatkuun* 24. päivänä Dareioksen toisena vuonna+ Jehovan sana tuli profeetta Sakarjalle, Iddon pojan Berekjan pojalle, ja se kuului: 8 ”Minä näin yöllä näyssä punaisella hevosella ratsastavan miehen, ja hän oli liikkumatta syvässä laaksossa myrttipuiden keskellä. Hänen takanaan oli punaisia, punaruskeita ja valkoisia hevosia.”
9 Niin minä kysyin: ”Keitä nämä ratsastajat ovat, herrani?”
Enkeli, joka puhui kanssani, vastasi: ”Minä näytän sinulle, keitä he ovat.”
10 Silloin mies, joka oli liikkumatta myrttipuiden keskellä, sanoi: ”He ovat niitä, jotka Jehova on lähettänyt kulkemaan ympäri maata.” 11 Sitten he sanoivat Jehovan enkelille, joka oli myrttipuiden keskellä: ”Me olemme kulkeneet ympäri maata, ja koko maassa on hiljaista ja rauhallista.”+
12 Niin Jehovan enkeli sanoi: ”Armeijoiden Jehova, kuinka kauan sinä olet osoittamatta armoa Jerusalemille ja Juudan kaupungeille,+ joihin olet ollut vihastunut nämä 70 vuotta?”+
13 Jehova vastasi kanssani puhuvalle enkelille ystävällisin ja lohduttavin sanoin. 14 Sitten kanssani puhuva enkeli sanoi minulle: ”Huuda: ’Näin sanoo armeijoiden Jehova: ”Minä toimin Jerusalemin ja Siionin puolesta innokkaasti, hyvin innokkaasti.+ 15 Minä tunnen erittäin suurta vihaa huolettomia kansoja kohtaan,+ sillä minun vihani oli vähäistä,+ mutta he tekivät onnettomuudesta pahemman.”’+
16 Sen vuoksi Jehova sanoo näin: ’”Minä osoitan Jerusalemille jälleen armoa.+ Minun temppelini rakennetaan sinne”,+ julistaa armeijoiden Jehova, ”ja mittanuora jännitetään Jerusalemin ylitse.”’+
17 Huuda vielä kerran ja sano: ’Näin sanoo armeijoiden Jehova: ”Kaupunkini tulevat olemaan jälleen tulvillaan hyvyyttä. Jehova lohduttaa jälleen Siionia+ ja valitsee jälleen Jerusalemin.”’”+
18 Sitten minä nostin katseeni ja näin neljä sarvea.+ 19 Niin minä kysyin enkeliltä, joka puhui kanssani: ”Mitä nämä ovat?” Hän vastasi: ”Nämä ovat ne sarvet, jotka saivat Juudan,+ Israelin+ ja Jerusalemin hajaantumaan.”+
20 Jehova näytti minulle sitten neljä käsityöläistä. 21 Minä kysyin: ”Mitä nämä ovat tulossa tekemään?”
Hän sanoi: ”Nämä ovat ne sarvet, jotka saivat Juudan hajaantumaan niin, ettei kukaan pystynyt nostamaan päätään. Nämä käsityöläiset tulevat pelottelemaan niitä, heittämään maahan niiden kansojen sarvet, jotka nostavat sarvensa Juudan maata vastaan saadakseen sen hajaantumaan.”
2 Sitten minä nostin katseeni ja näin miehen, jolla oli kädessään mittanuora.+ 2 Niin minä kysyin: ”Mihin olet menossa?”
Hän vastasi: ”Mittaamaan Jerusalemia nähdäkseni, mikä on sen leveys ja pituus.”+
3 Näin, että enkeli, joka puhui kanssani, lähti liikkeelle, ja toinen enkeli tuli häntä vastaan. 4 Sitten hän sanoi hänelle: ”Juokse sanomaan tuolle nuorelle miehelle: ’”Jerusalemissa tullaan asumaan+ niin kuin avoimella maaseudulla,* koska siellä tulee olemaan paljon ihmisiä ja karjaa.+ 5 Minusta tulee tulimuuri sen ympärille”,+ julistaa Jehova, ”ja minun kunniani tulee olemaan sen keskellä.”’”+
6 ”Tulkaa! Tulkaa! Paetkaa pohjoisen maasta”,+ julistaa Jehova.
”Olen hajottanut teidät taivaan neljään tuuleen”,+ julistaa Jehova.
7 ”Tule, Siion! Hakeudu turvaan, sinä, joka asut Babylonin tyttären luona.+ 8 Näin sanoo armeijoiden Jehova, joka kunniaa saatuaan* on lähettänyt minut teitä ryöstäneiden kansakuntien luo:+ ’Se, joka koskee teihin, koskee silmäterääni.+ 9 Minä nostan käteni heitä vastaan, ja heistä tulee omien orjiensa saalista.’+ Te tulette varmasti tietämään, että armeijoiden Jehova on lähettänyt minut.
10 Huuda ilosta, Siionin tytär,+ sillä minä tulen+ ja asun keskelläsi”,+ julistaa Jehova. 11 ”Sinä päivänä monia kansakuntia liittyy Jehovaan,+ ja heistä tulee kansaani, ja minä asun keskelläsi.” Sinä tulet varmasti tietämään, että armeijoiden Jehova on lähettänyt minut luoksesi. 12 Jehova ottaa Juudan osuudekseen pyhällä maalla, ja hän valitsee jälleen Jerusalemin.+ 13 Ole hiljaa, koko ihmiskunta,* Jehovan edessä, sillä hän tulee pyhästä asunnostaan ja alkaa toimia.
3 Sen jälkeen hän näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan,+ joka seisoi Jehovan enkelin edessä, ja Saatana+ seisoi hänen oikealla puolellaan vastustamassa häntä. 2 Sitten Jehovan enkeli sanoi Saatanalle: ”Jehova nuhdelkoon sinua, Saatana,+ niin, nuhdelkoon sinua Jehova, joka on valinnut Jerusalemin!+ Eikö tämä ole tulesta tempaistu palava halko?”
3 Joosualla oli päällään saastaiset vaatteet, ja hän seisoi enkelin edessä. 4 Enkeli sanoi edessään seisoville: ”Ottakaa saastaiset vaatteet pois hänen päältään.” Sitten hän sanoi hänelle: ”Olen poistanut rikkomuksesi,* ja sinut puetaan hienoihin vaatteisiin.”*+
5 Minä sanoin: ”Hänen päähänsä pitää laittaa puhdas turbaani.”+ Niin he laittoivat puhtaan turbaanin hänen päähänsä ja pukivat hänet vaatteisiin, ja Jehovan enkeli seisoi vieressä. 6 Jehovan enkeli julisti sitten Joosualle: 7 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’Jos vaellat minun teitäni ja täytät velvollisuutesi minun edessäni, niin sinä tulet toimimaan kansani tuomarina+ ja huolehtimaan esipihoistani,* ja minä annan sinulle vapaan pääsyn näiden täällä seisovien joukkoon.’
8 ’Kuuntelehan, ylimmäinen pappi Joosua, sinä ja toverisi, jotka istuvat edessäsi, sillä te olette merkkinä. Katsokaa, minä tuon palvelijani+ Verson!*+ 9 Katsokaa kiveä, jonka olen asettanut Joosuan eteen! Tuossa yhdessä kivessä on seitsemän silmää,* ja minä kaiverran siihen kirjoituksen’, julistaa armeijoiden Jehova, ’ja minä poistan tuon maan syyllisyyden yhtenä päivänä.’+
10 ’Sinä päivänä’, julistaa armeijoiden Jehova, ’te kaikki kutsutte naapureitanne viiniköynnöksenne ja viikunapuunne alle.’”+
4 Enkeli, joka oli puhunut kanssani, tuli takaisin ja herätti minut niin kuin joku herätetään unesta. 2 Sen jälkeen hän sanoi minulle: ”Mitä näet?”
Niin minä sanoin: ”Minä näen lampunjalan, joka on kokonaan kultaa,+ ja sen yläpäässä maljan. Siinä on seitsemän lamppua,+ niin, seitsemän, ja lampuissa, jotka ovat sen yläpäässä, on seitsemän putkea. 3 Sen vieressä on kaksi oliivipuuta,+ toinen maljan oikealla ja toinen vasemmalla puolella.”
4 Sitten minä kysyin enkeliltä, joka puhui kanssani: ”Mitä nämä merkitsevät, herrani?” 5 Niin kanssani puhuva enkeli kysyi: ”Etkö tiedä, mitä nämä merkitsevät?”
Minä vastasin: ”En, herrani.”
6 Sitten hän sanoi minulle: ”Tämä on Jehovan sanoma Serubbabelille: ’”Ei sotaväellä eikä voimalla,+ vaan minun hengelläni”,+ sanoo armeijoiden Jehova. 7 Kuka sinä olet, suuri vuori? Sinusta tulee Serubbabelin+ edessä tasaista maata.*+ Hän tuo ylimmän kiven samalla kun huudetaan: ”Miten ihastuttava! Miten ihastuttava!”’”
8 Minulle tuli jälleen Jehovan sana, ja se kuului: 9 ”Serubbabelin kädet ovat laskeneet tämän temppelin perustuksen,+ ja hänen omat kätensä tekevät sen valmiiksi.+ Sinä tulet varmasti tietämään, että armeijoiden Jehova on lähettänyt minut teidän luoksenne. 10 Kuka on halveksinut pienten alkujen päivää?+ He iloitsevat ja näkevät luotilangan* Serubbabelin kädessä. Nämä seitsemän silmää ovat Jehovan silmät, jotka tarkkailevat koko maata.”+
11 Minä kysyin sitten häneltä: ”Mitä nämä kaksi oliivipuuta lampunjalan oikealla ja vasemmalla puolella merkitsevät?”+ 12 Kysyin häneltä vielä: ”Mitä merkitsevät nuo oliivipuiden kaksi haaroittunutta oksaa,* joista valuu kahden kultaisen putken kautta kultaista nestettä?”
13 Niin hän kysyi minulta: ”Etkö tiedä, mitä nämä merkitsevät?”
Minä vastasin: ”En, herrani.”
14 Hän sanoi: ”Nämä ovat ne kaksi voideltua, jotka seisovat koko maan Herran rinnalla.”+
5 Minä nostin jälleen katseeni ja näin lentävän kirjakäärön. 2 Enkeli kysyi minulta: ”Mitä näet?”
Minä vastasin: ”Näen lentävän kirjakäärön, joka on 20 kyynärää* pitkä ja 10 kyynärää leveä.”
3 Sitten hän sanoi minulle: ”Tämä on kirous, joka kulkee koko maan yli, sillä ketään, joka varastaa+ – mitä koskeva kirous on kirjoitettu toiselle puolelle – ei ole rangaistu eikä ketään, joka vannoo+ – mitä koskeva kirous on kirjoitettu toiselle puolelle – ole rangaistu. 4 ’Minä olen lähettänyt sen’, julistaa armeijoiden Jehova, ’ja se menee varkaan taloon ja sen taloon, joka vannoo väärän valan minun nimessäni. Se jää tuohon taloon ja hävittää sen ja sen rakennuspuut ja kivet.’”
5 Sitten enkeli, joka puhui kanssani, tuli lähemmäs ja sanoi minulle: ”Nostahan katseesi ja katso, mikä lähtee liikkeelle.”
6 Niin minä kysyin: ”Mikä se on?”
Hän vastasi: ”Tämä on eefan astia,* joka lähtee liikkeelle.” Hän jatkoi: ”Koko maassa nuo ihmiset näyttävät tältä.” 7 Näin, että pyöreä lyijykansi nostettiin, ja astiassa istui nainen. 8 Enkeli sanoi: ”Tämä on Pahuus.” Sitten hän heitti naisen takaisin eefan astiaan, minkä jälkeen hän heitti lyijypainon sen suulle.
9 Sitten minä nostin katseeni ja näin kahden naisen lähestyvän. He liitivät tuulen mukana, ja heillä oli samanlaiset siivet kuin kattohaikaralla. He nostivat astian maan ja taivaan välille. 10 Niin minä kysyin kanssani puhuvalta enkeliltä: ”Minne he vievät eefan astian?”
11 Hän vastasi: ”Sinearin* maahan,+ jonne he rakentavat hänelle talon, ja kun se on valmis, hänet asetetaan sinne oikealle paikalleen.”
6 Sen jälkeen minä nostin jälleen katseeni ja näin, että neljät vaunut olivat tulossa kahden vuoren välistä, ja vuoret olivat kuparia. 2 Ensimmäisten vaunujen edessä oli punaiset hevoset ja toisten vaunujen edessä mustat hevoset.+ 3 Kolmansien vaunujen edessä oli valkoiset hevoset ja neljänsien vaunujen edessä täplikkäät, kirjavat hevoset.+
4 Minä kysyin enkeliltä, joka puhui kanssani: ”Mitä nämä ovat, herrani?”
5 Enkeli vastasi minulle: ”Nämä ovat taivaan neljä henkeä,+ jotka lähtevät liikkeelle asetuttuaan koko maan Herran eteen.+ 6 Vaunut, joiden edessä on mustat hevoset, lähtevät pohjoisen maahan.+ Valkoiset lähtevät meren toiselle puolelle, ja täplikkäät lähtevät etelän maahan. 7 Kirjavat olivat innokkaina lähdössä kulkemaan ympäri maata.” Hän sanoi sitten: ”Menkää, kulkekaa ympäri maata.” Ja ne alkoivat kulkea ympäri maata.
8 Sitten hän huusi minulle: ”Katso! Ne jotka lähtevät pohjoisen maahan, ovat saaneet Jehovan hengen lepäämään pohjoisen maassa.”
9 Minulle tuli jälleen Jehovan sana, ja se kuului: 10 ”Ota Heldailta, Tobijalta ja Jedajalta se, mitä he toivat pakkosiirtolaisuudessa olevilta. Sinä päivänä sinun pitää mennä Sefanjan pojan Josian taloon näiden Babylonista tulleiden kanssa. 11 Sinun on otettava hopeaa ja kultaa, tehtävä kruunu* ja pantava se ylimmäisen papin Joosuan, Josadakin pojan, päähän.+ 12 Sano hänelle:
’Näin sanoo armeijoiden Jehova: ”Tässä on mies, jonka nimi on Verso.*+ Hän versoo omasta paikastaan, ja hän rakentaa Jehovan temppelin.+ 13 Juuri hän rakentaa Jehovan temppelin, ja juuri hän saa kuninkaallisen arvon. Hän istuutuu valtaistuimelleen ja hallitsee, ja hän on valtaistuimellaan myös pappi.+ Nämä kaksi tehtävää ovat sopusoinnussa keskenään.* 14 Kruunu* on Jehovan temppelissä muistona* Helemistä, Tobijasta, Jedajasta+ ja Henistä, Sefanjan pojasta. 15 Ne jotka ovat kaukana, tulevat ja osallistuvat Jehovan temppelin rakentamiseen.” Te tulette varmasti tietämään, että armeijoiden Jehova on lähettänyt minut luoksenne. Näin tapahtuu, jos te kuuntelette Jumalaanne Jehovaa.’”
7 Kuningas Dareioksen neljäntenä vuonna Sakarjalle+ tuli Jehovan sana yhdeksännen kuun eli kislevkuun* neljäntenä päivänä. 2 Betelin asukkaat lähettivät Sareserin ja Regem-Melekin ja hänen miehensä etsimään Jehovan suosiota 3 ja sanomaan armeijoiden Jehovan temppelin papeille ja profeetoille: ”Pitääkö minun itkeä viidennessä kuussa+ ja pidättyä ruoasta, niin kuin olen tehnyt jo monta vuotta?”
4 Minulle tuli jälleen armeijoiden Jehovan sana, ja se kuului: 5 ”Sano koko maan kansalle ja papeille: ’Kun te paastositte ja valititte viidennessä kuussa ja seitsemännessä kuussa+ 70 vuoden+ ajan, paastositteko te todella minun vuokseni? 6 Kun te söitte ja joitte, ettekö syöneet ja juoneet itsenne vuoksi? 7 Eikö teidän pitäisi totella niitä sanoja, jotka Jehova julisti aikaisempien profeettojen kautta,+ kun Jerusalemissa ja sitä ympäröivissä kaupungeissa asuttiin ja niissä vallitsi rauha ja kun Negevissä ja Sefelassa asuttiin?’”
8 Sakarjalle tuli jälleen Jehovan sana, ja se kuului: 9 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’Tuomitkaa oikeudenmukaisesti+ ja osoittakaa toisillenne uskollista rakkautta+ ja armoa. 10 Älkää riistäkö petollisesti leskeä tai isätöntä lasta,*+ ulkomaalaista+ tai köyhää+ älkääkä punoko sydämessänne vahingollisia juonia toisianne vastaan.’+ 11 Mutta he kieltäytyivät jatkuvasti kuuntelemasta,+ käänsivät itsepäisesti selkänsä+ ja sulkivat korvansa, jotteivät kuulisi.+ 12 He tekivät sydämestään kovan kuin timantti*+ eivätkä noudattaneet lakia* eivätkä niitä sanoja, jotka armeijoiden Jehova lähetti henkensä välityksellä aikaisempien profeettojen kautta.+ Siksi armeijoiden Jehova vihastui suuresti.”+
13 ”’Niin kuin he eivät kuunnelleet, kun minä kutsuin,*+ en minäkään kuunnellut, kun he kutsuivat’,+ sanoo armeijoiden Jehova. 14 ’Minä hajotin heidät myrskytuulella kaikkien heille tuntemattomien kansojen keskuuteen.+ Maa jäi autioksi heidän jälkeensä, niin ettei kukaan kulkenut sen halki eikä kukaan palannut sinne.+ He tekivät halutusta maasta kauhistelun kohteen.’”
8 Armeijoiden Jehovan sana tuli jälleen, ja se kuului: 2 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’Minä toimin innokkaasti Siionin hyväksi,+ toimin sen hyväksi hyvin vihastuneena.’”
3 ”Näin sanoo Jehova: ’Minä palaan Siioniin+ ja asun Jerusalemissa.+ Jerusalemia tullaan kutsumaan totuuden* kaupungiksi+ ja armeijoiden Jehovan vuorta pyhäksi vuoreksi.’”+
4 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’Jerusalemin toreilla tulee jälleen istumaan vanhoja miehiä ja naisia, joilla kaikilla on keppi kädessä korkean ikänsä* vuoksi.+ 5 Ja kaupungin torit ovat täynnä leikkiviä poikia ja tyttöjä.’”+
6 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’Vaikka se voi silloin näyttää tästä kansasta jäljelle jääneistä liian vaikealta, pitäisikö sen näyttää liian vaikealta myös minusta?’ Näin julistaa armeijoiden Jehova.”
7 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’Minä pelastan kansani idän ja lännen maista.*+ 8 Minä tuon heidät tänne, ja he asuvat Jerusalemissa.+ Heistä tulee minun kansani, ja minä tulen olemaan heidän uskollinen* ja oikeamielinen* Jumalansa.’”+
9 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’Olkaa rohkeita,+ te, jotka* nyt kuulette profeettojen+ suusta nämä sanat, samat sanat, jotka puhuttiin sinä päivänä, jona laskettiin perustus armeijoiden Jehovan temppelin rakentamista varten. 10 Ennen sitä ei maksettu palkkaa ihmisille eikä eläimille.+ Vastustajan vuoksi ei ollut turvallista tulla eikä mennä, sillä minä sain kaikki ihmiset kääntymään toisiaan vastaan.’
11 ’Mutta nyt minä en kohtele tästä kansasta jäljelle jääneitä kuten menneinä aikoina’,+ julistaa armeijoiden Jehova. 12 ’Rauhan siemen kylvetään, viiniköynnös tuottaa hedelmiä ja maa satoa,+ ja taivas antaa kastetta. Minä annan tästä kansasta jäljellä olevien periä kaiken tämän.+ 13 Niin kuin teidät, Juudan kansa ja Israelin kansa, mainittiin kirouksissa kansakuntien keskuudessa,+ niin minä pelastan teidät ja teistä tulee siunaus.+ Älkää pelätkö!+ Olkaa rohkeita.’*+
14 Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’”Niin kuin päätin aiheuttaa teille onnettomuutta siksi, että esi-isänne vihastuttivat minut”, sanoo armeijoiden Jehova, ”enkä ollut siitä pahoillani,+ 15 niin olen päättänyt tehdä nyt hyvää Jerusalemille ja Juudan kansalle.+ Älkää pelätkö!”’+
16 ’Teidän tulee tehdä näin: Puhukaa totta toisillenne.+ Porteissa antamienne tuomioiden täytyy olla totuudenmukaisia ja edistää rauhaa.+ 17 Älkää suunnitelko sydämessänne onnettomuutta toisianne vastaan+ älkääkä rakastako väärää valaa,+ sillä kaikkia näitä minä vihaan’,+ julistaa Jehova.”
18 Minulle tuli jälleen armeijoiden Jehovan sana, ja se kuului: 19 ”Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’Neljännen kuun paastosta,+ viidennen kuun paastosta,+ seitsemännen kuun paastosta+ ja kymmenennen kuun paastosta+ tulee Juudan kansalle ilon ja riemun aiheita, iloisia juhlia.+ Rakastakaa siis totuutta ja rauhaa.’
20 Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’Vielä tapahtuu niin, että kansoja ja monien kaupunkien asukkaita tulee, 21 ja yhden kaupungin asukkaat menevät toisen kaupungin asukkaiden luo ja sanovat: ”Tulkaa, mennään tavoittelemaan Jehovan suosiota ja etsimään armeijoiden Jehovaa. Minäkin menen.”+ 22 Monet kansat ja mahtavat kansakunnat tulevat Jerusalemiin etsimään armeijoiden Jehovaa+ ja tavoittelemaan Jehovan suosiota.’
23 Näin sanoo armeijoiden Jehova: ’Tuohon aikaan kymmenen miestä kaikista eri kieliä puhuvista kansoista+ tarttuu, niin, tarttuu lujasti juutalaisen* vaatteeseen* ja sanoo: ”Me haluamme kulkea teidän kanssanne,+ sillä olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.”’”+
9 Julistus:
”Jehovan sana on Hadrakin maata vastaan,
ja sen kohteena* on Damaskos,+
sillä Jehovan silmät ovat kohdistuneet ihmisiin+
ja kaikkiin Israelin heimoihin.
2 Se on myös sen vieressä olevaa Hamatia vastaan+
ja Tyrosta+ ja Sidonia vastaan,+ sillä ne ovat hyvin viisaita.+
3 Tyros rakensi itselleen vallin.*
Se kasasi hopeaa kuin tomua
ja kultaa kuin katujen lokaa.+
4 Jehova ottaa siltä pois sen omaisuuden,
hän syöksee sen armeijan mereen,*+
ja tuli polttaa kaupungin.+
5 Askelon näkee sen ja on peloissaan.
Gazan valtaa ahdistus,
samoin Ekronin, koska sen toivo joutuu häpeään.
Gazasta tuhoutuu kuningas,
eikä Askelonissa asuta.+
6 Asdodiin asettuu asumaan avioton poika,
ja minä teen lopun filistealaisen ylpeydestä.+
7 Minä poistan hänen suustaan sen, mikä on veren tahraamaa,
ja hänen hampaidensa välistä sen, mikä on iljettävää.
Hän jää jäljelle Jumalallemme,
ja hänestä tulee kuin šeikki* Juudassa+
ja Ekronista kuin jebusilainen.+
8 Minä leiriydyn vartioimaan maatani,*+
niin ettei kukaan kulje sen halki eikä kukaan palaa sinne.
Yksikään työnjohtaja* ei kulje enää sen halki,+
sillä nyt olen nähnyt sen* omin silmin.
9 Iloitse suuresti, Siionin tytär.
Huuda riemuiten, Jerusalemin tytär.
Katso! Kuninkaasi tulee luoksesi.+
10 Minä hävitän sotavaunut Efraimista
ja hevoset Jerusalemista.
Sotureiden jouset hävitetään.
12 Palatkaa linnoitukseen, te vangit, joilla on toivoa.+
Ilmoitan teille tänään:
’Minä annan sinulle, nainen, hyvitykseksi kaksinkertaisen osuuden.+
13 Minä jännitän* Juudan jousekseni.
Minä asetan Efraimin nuoleksi jouseen
ja herätän sinun poikasi, Siion,
sinun poikiasi vastaan, Kreikka,
ja teen sinusta kuin soturin miekan.’
14 Jehova nähdään heidän yläpuolellaan,
ja hänen nuolensa lähtee liikkeelle kuin salama.
Suvereeni Herra Jehova puhaltaa torveen,+
ja hän etenee etelän myrskytuulissa.
15 Armeijoiden Jehova puolustaa heitä,
ja he kuluttavat ja nujertavat linkokivet.+
He juovat ja ovat riehakkaita ikään kuin viinin vaikutuksesta.
He täyttyvät kuin malja,
kuin alttarin kulmat.+
16 Sinä päivänä Jehova, heidän Jumalansa, pelastaa heidät,
katraansa, kansansa,+
sillä heistä tulee kuin kruunussa olevia jalokiviä,* jotka kimaltelevat hänen maansa yllä.+
17 Kuinka suurta onkaan hänen hyvyytensä,+
ja kuinka suurta onkaan hänen kauneutensa!
Vilja saa nuoret miehet kukoistamaan
ja uusi viini neitsyet.”+
10 ”Pyytäkää Jehovalta sadetta kevätsateen aikaan.
He puhuvat hyödyttömistä* unista
ja yrittävät turhaan lohduttaa.
Sen vuoksi he harhailevat kuin lampaat.
He kärsivät, koska ei ole paimenta.
3 Tunnen hehkuvaa suuttumusta paimenia kohtaan,
ja sortavat johtajat* vaadin tilille,
sillä armeijoiden Jehova on kääntänyt huomionsa laumaansa,+ Juudan kansaan,
ja on tehnyt siitä ikään kuin majesteettisen sotahevosensa.
4 Siitä on lähtöisin avainhenkilö,*
siitä on lähtöisin avustava hallitsija,*
siitä on lähtöisin soturin jousi,
siitä lähtee jokainen valvoja,* he kaikki yhdessä.
5 Heistä tulee kuin sotureita,
jotka tallaavat katujen lokaa taistelussa.
6 Minä teen Juudan kansasta ylivoimaisen,
ja Joosefin jälkeläiset minä pelastan.+
Minä tuon heidät takaisin,
sillä minä osoitan heille armoa.+
Heistä tulee kuin sellaisia, joita en ole koskaan hylännyt,+
sillä minä olen Jehova, heidän Jumalansa, ja minä vastaan heille.
7 Efraimiin kuuluvista tulee kuin voimakas soturi,
ja heidän sydämensä iloitsee niin kuin viinin vaikutuksesta.+
Heidän poikansa näkevät sen ja iloitsevat,
heidän sydämensä riemuitsee Jehovasta.+
8 ’Minä vihellän heille ja kokoan heidät yhteen,
sillä minä lunastan heidät,+ ja heidän määränsä kasvaa suureksi,
ja heitä tulee aina olemaan paljon.
9 Vaikka minä sirottelen heidät kuin siemenet kansojen sekaan,
he muistavat minut kaukaisissa paikoissa.
He ja heidän poikansa elpyvät ja palaavat.
10 Minä tuon heidät takaisin Egyptin maasta
ja kokoan heidät Assyriasta.+
Minä vien heidät Gileadin+ ja Libanonin maahan,
eikä heille ole siellä tarpeeksi tilaa.+
11 Minun on kuljettava meren halki ahdinko mukanani,
ja minä lyön meren aaltoja.+
Kaikki Niilin syvyydet kuivuvat.
Assyrian ylpeys syöstään maahan,
ja Egyptin valtikka väistyy.+
11 ”Avaa ovesi, Libanon,
jotta tuli tuhoaisi setrisi.
2 Valita, sinä kataja, sillä setri on kaatunut.
Majesteettiset puut on hävitetty!
Valittakaa, te Basanin tammet,
sillä tiheä metsä on kaatunut maahan!
3 Kuuntele! Paimenet valittavat,
sillä heidän majesteettiudestaan on tehty loppu.
Kuuntele! Nuoret leijonat karjuvat,
sillä Jordanin tiheiköt on hävitetty.
4 Näin sanoo Jehova, minun Jumalani: ’Paimenna teurastettaviksi tarkoitettuja lampaita.+ 5 Niiden ostajat teurastavat niitä,+ mutta heitä ei pidetä syyllisinä. Niiden myyjät+ sanovat: ”Ylistetty olkoon Jehova, sillä minusta tulee rikas.” Niiden paimenetkaan eivät sääli niitä.’+
6 ’Minä en enää sääli maan asukkaita’, julistaa Jehova. ’Siksi minä annan jokaisen joutua lähimmäisensä ja kuninkaansa käsiin. He murskaavat maan, enkä minä pelasta heitä heidän käsistään.’”
7 Minä aloin paimentaa teurastettaviksi tarkoitettuja lampaita+ teidän hyväksenne, te lauman ahdistetut. Minä otin kaksi sauvaa ja annoin toiselle nimen Miellyttävyys ja toiselle Yhtenäisyys.+ Sitten minä aloin paimentaa laumaa. 8 Minä poistin kolme paimenta yhden kuukauden aikana, kun minun kärsivällisyyteni heitä kohtaan loppui, ja hekin inhosivat minua. 9 Minä sanoin: ”En aio enää paimentaa teitä. Kuoleva kuolkoon ja tuhoutuva tuhoutukoon. Jäljelle jäävät puolestaan ahmikoot toistensa lihaa.” 10 Minä otin toisen sauvani, Miellyttävyyden,+ ja katkaisin sen, ja näin rikoin liiton, jonka olin tehnyt kaikkien kansojen kanssa. 11 Niin se rikkoutui sinä päivänä, ja lauman ahdistetut, jotka tarkkailivat minua, tiesivät, että se oli Jehovan sana.
12 Sitten minä sanoin heille: ”Jos näette hyväksi, antakaa minulle palkkani, mutta jos ette, älkää antako.” Niin he maksoivat* palkkani, 30 sekeliä hopeaa.+
13 Silloin Jehova sanoi minulle: ”Heitä se aarrevarastoon – tuo huomattava hinta, jonka arvoiseksi he ovat arvioineet minut.”+ Niin minä otin ne 30 sekeliä hopeaa ja heitin ne Jehovan temppelin aarrevarastoon.+
14 Sitten minä katkaisin toisen sauvani, Yhtenäisyyden,+ ja näin rikoin Juudan ja Israelin välisen veljeyden.+
15 Jehova sanoi minulle: ”Ota nyt hyödyttömän paimenen+ välineet. 16 Minä annan maahan nousta paimenen. Hän ei huolehdi lampaista, jotka ovat tuhoutumassa.+ Hän ei etsi nuoria, ei paranna loukkaantuneita+ eikä ruoki niitä, jotka pysyvät pystyssä. Sen sijaan hän ahmii lihavien lihan+ ja repii irti lampaiden sorkat.+
17 Voi kelvotonta paimentani,+ joka hylkää lauman!+
Miekka iskee hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä.
Hänen käsivartensa kuihtuu kokonaan,
ja hänen oikea silmänsä sokeutuu täysin.”
12 Julistus:
”Israelia koskeva Jehovan sana”, julistaa Jehova,
hän, joka on jännittänyt taivaan,+
laskenut maan perustuksen+
ja muodostanut ihmisen hengen.*
2 ”Minä teen Jerusalemista maljan, joka saa kaikki ympäröivät kansat hoipertelemaan. Sekä Juudaa että Jerusalemia tullaan piirittämään.+ 3 Sinä päivänä minä teen Jerusalemista raskaan kiven kaikille kansoille. Kaikki, jotka nostavat sitä, saavat varmasti vakavia vammoja,+ ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.+ 4 Sinä päivänä”, lausuu Jehova, ”minä saan jokaisen hevosen vauhkoontumaan ja teen sen ratsastajasta hullun. Minä pidän katseeni Juudan kansassa, mutta teen kansojen kaikista hevosista sokeita. 5 Juudan šeikit* sanovat itsekseen: ’Jerusalemin asukkaat ovat minulle voima, koska armeijoiden Jehova on heidän Jumalansa.’+ 6 Sinä päivänä minä teen Juudan šeikeistä kuin tulipannun puiden sekaan ja kuin tulisoihdun leikatun viljan keskelle,+ ja he polttavat oikealta ja vasemmalta kaikki ympäröivät kansat,+ ja Jerusalemin asukkaat tulevat vielä asumaan kaupungissaan,* Jerusalemissa.+
7 Jehova pelastaa ensin Juudan teltat, niin ettei Daavidin jälkeläisten eikä Jerusalemin asukkaiden kauneudesta* tulisi suurempaa kuin Juudan. 8 Sinä päivänä Jehova on puolustuksena Jerusalemin asukkaiden ympärillä.+ Sinä päivänä siitä, joka kompastuu* heidän keskuudessaan, tulee Daavidin kaltainen ja Daavidin jälkeläisistä tulee Jumalan kaltaisia, heidän edellään kulkevan Jehovan enkelin kaltaisia.+ 9 Sinä päivänä minä varmasti tuhoan kaikki kansakunnat, jotka nousevat Jerusalemia vastaan.+
10 Minä vuodatan Daavidin jälkeläisten ja Jerusalemin asukkaiden päälle suosion ja hartaiden rukousten hengen. He katsovat häneen, jonka he lävistivät,+ ja he valittavat hänen vuokseen niin kuin ainoan pojan vuoksi ja tuntevat katkeraa surua hänen takiaan niin kuin esikoispojan takia. 11 Sinä päivänä Jerusalemissa on suuri suru, sellainen kuin Hadadrimmonissa Megiddon tasangolla.+ 12 Maassa surraan, jokainen suku erikseen, Daavidin jälkeläisten suku erikseen ja heidän naisensa erikseen, Natanin+ jälkeläisten suku erikseen ja heidän naisensa erikseen, 13 Leevin+ jälkeläisten suku erikseen ja heidän naisensa erikseen, simeiläisten+ suku erikseen ja heidän naisensa erikseen 14 ja kaikki jäljelle jääneet suvut, jokainen suku erikseen ja heidän naisensa erikseen.
13 Sinä päivänä Daavidin jälkeläisille ja Jerusalemin asukkaille avataan kaivo synnin ja epäpuhtauden puhdistamiseksi.+
2 Sinä päivänä”, julistaa armeijoiden Jehova, ”minä poistan maasta epäjumalien nimet,+ eikä niitä enää muisteta. Minä myös hävitän maasta profeetat+ ja epäpuhtauden hengen. 3 Jos joku mies vielä profetoi, hänen isänsä ja äitinsä, joilta hän sai elämän, sanovat hänelle: ’Sinä et saa elää, sillä sinä olet puhunut valhetta Jehovan nimessä.’ Hänen isänsä ja äitinsä, joilta hän sai elämän, lävistävät hänet siksi, että hän profetoi.+
4 Sinä päivänä kaikki profeetat häpeävät näkyjään, kun he profetoivat, eivätkä he käytä karvasta tehtyä profeetanvaatetta+ pettääkseen toisia. 5 Jokainen heistä sanoo: ’En minä ole profeetta. Olen maanviljelijä, sillä minut ostettiin nuorena.’ 6 Jos joku kysyy häneltä: ’Mitä ovat nämä haavat hartioidesi välissä?’,* hän vastaa: ’Haavoja, jotka sain ystävieni* talossa.’”
7 ”Miekka, nouse paimentani+ vastaan,
sitä miestä vastaan, joka on ystäväni”, julistaa armeijoiden Jehova.
8 ”Koko maasta”, julistaa Jehova,
”kaksi osaa poistetaan, ja he tuhoutuvat,*
ja kolmas osa jätetään siihen jäljelle.
9 Minä vien kolmannen osan tulen läpi,
ja minä puhdistan heidät niin kuin hopea puhdistetaan
ja tutkin heidät niin kuin kulta tutkitaan.+
He huutavat avukseen minun nimeäni,
ja minä vastaan heille.
Minä sanon: ’He ovat minun kansani’,+
ja he sanovat: ’Jehova on meidän Jumalamme.’”
14 ”On tulossa päivä, Jehovalle kuuluva päivä, jona sinulta* otettu saalis jaetaan keskelläsi. 2 Minä kokoan kaikki kansakunnat sotaan Jerusalemia vastaan, ja kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään ja naiset raiskataan. Puolet kaupungista lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta kansasta jäljelle jääneitä ei viedä pois kaupungista.
3 Jehova lähtee liikkeelle ja sotii noita kansakuntia vastaan+ niin kuin hän sotii taistelun päivänä.+ 4 Sinä päivänä hänen jalkansa seisovat Öljymäellä,*+ joka on Jerusalemin edustalla idässä. Öljymäki halkeaa kahtia idästä* länteen,* ja näin muodostuu hyvin suuri laakso. Puolet vuoresta siirtyy pohjoiseen ja puolet etelään. 5 Te pakenette vuorteni välissä olevaan laaksoon, sillä vuorten laakso ulottuu aina Aseliin asti. Teidän täytyy paeta niin kuin pakenitte maanjäristystä Juudan kuninkaan Ussian päivinä.+ Minun Jumalani Jehova tulee, ja kaikki pyhät ovat hänen kanssaan.+
6 Sinä päivänä ei ole kallisarvoista valoa+ – kaikki jähmettyy.* 7 Siitä tulee päivä, joka tunnetaan Jehovalle kuuluvana.+ Se ei ole päivä, eikä se ole yö, ja illalla tulee valoa. 8 Sinä päivänä Jerusalemista virtaa eläviä vesiä,+ puolet niistä kohti itäistä merta*+ ja puolet kohti läntistä merta.*+ Niin tapahtuu kesällä ja talvella. 9 Jehova tulee olemaan koko maan Kuningas.+ Sinä päivänä Jehova on yksi+ ja hänen nimensä yksi.+
10 Koko maasta tulee kuin Araba+ Gebasta+ Rimmoniin,+ Jerusalemin eteläpuolelle, ja Jerusalem kohoaa siihen, missä se oli, ja se tulee olemaan asuttu+ Benjamininportista+ aina Ensiportin paikkaan asti, aina Kulmaporttiin asti ja Hananelintornista+ aina kuninkaan viinikuurnille* asti. 11 Jerusalemissa tullaan asumaan, eikä sitä enää koskaan tuomita tuhoon,+ ja siellä asutaan turvassa.+
12 Tämän vitsauksen Jehova aiheuttaa kaikille kansoille, jotka sotivat Jerusalemia vastaan:+ heidän lihansa mätänee heidän vielä seisoessaan jaloillaan, heidän silmänsä mätänevät kuopissaan, ja heidän kielensä mätänee heidän suussaan.
13 Sinä päivänä Jehovan aiheuttama sekasorto leviää laajalti heidän keskuudessaan, ja kaikki käyvät käsiksi toisiinsa ja nostavat kätensä toinen toistaan vastaan.*+ 14 Juudakin sotii Jerusalemissa, ja kaikkien ympärillä olevien kansakuntien rikkaudet kootaan, suuret määrät kultaa, hopeaa ja vaatteita.+
15 Samanlainen vitsaus kohtaa myös hevosia, muuleja, kameleja, aaseja ja kaikkia noissa leireissä olevia karjaeläimiä.
16 Jokainen, joka on jäänyt jäljelle kaikista Jerusalemia vastaan tulleista kansakunnista, menee ylös vuodesta toiseen+ kumartamaan* Kuningasta, armeijoiden Jehovaa,+ ja viettämään lehtimajanjuhlaa.*+ 17 Jos joku maan suku ei kuitenkaan mene ylös Jerusalemiin kumartamaan Kuningasta, armeijoiden Jehovaa, he eivät saa sadetta.+ 18 Ja jos egyptiläiset eivät tule ylös eivätkä saavu kaupunkiin, he eivät saa sadetta. Sen sijaan heitä kohtaa vitsaus, jonka Jehova aiheuttaa niille kansakunnille, jotka eivät tule ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. 19 Näin rangaistaan Egyptin synnistä ja kaikkien niiden kansakuntien synnistä, jotka eivät tule ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.
20 Sinä päivänä hevosten kaulassa on kulkuset, joissa lukee: ’Pyhyys kuuluu Jehovalle!’+ Jehovan temppelissä olevat padat+ ovat kuin alttarin edessä olevat maljat.+ 21 Jokainen Jerusalemissa ja Juudassa oleva pata on pyhä ja kuuluu armeijoiden Jehovalle, ja kaikki ne, jotka uhraavat, tulevat sisään ja käyttävät niitä keittämiseen. Sinä päivänä armeijoiden Jehovan temppelissä ei ole enää yhtään kanaanilaista.”*+
Merk. ’Jehova on muistanut’.
Tai ”Palatkaahan”.
Ks. liite B15.
Ts. sen ympärillä ei olisi muureja.
Kirjaim. ”kunnian jälkeen”.
Kirjaim. ”kaikki liha”.
Tai ”syyllisyytesi”.
Tai ”puetaan juhlaviittoihin”.
Tai ”vastaamaan esipihoistani”, ”vartioimaan esipihojani”.
Tai ”Vesan”.
Tarkoittaa mahd. sitä, että kiveä katsoo seitsemän silmää.
Tai ”tasanko”.
Kirjaim. ”kiven, tinan”.
Ts. hedelmiä täynnä olevaa puunoksaa.
Kyynärä oli 44,5 cm. Ks. liite B14.
Kirjaim. ”eefa”. Astia tai kori, jota käytettiin eefan mittaamiseen. Eefa oli 22 l. Ks. liite B14.
Ts. Babylonian.
Tai ”komea kruunu”.
Tai ”Vesa”.
Tai ”Näiden kahden välillä on sopimus rauhasta”.
Tai ”Komea kruunu”.
Tai ”muistuttamassa”.
Ks. liite B15.
Tai ”orpoa”.
Tai mahd. ”sydämestään kuin kovan kiven”, kuten hiomakiven.
Tai ”opetusta”.
Kirjaim. ”hän kutsui”.
Tai ”uskolliseksi”.
Kirjaim. ”päivien runsauden”.
Tai ”auringonnousun maasta ja laskevan auringon maasta”.
Tai ”totuudellinen”.
Tai ”vanhurskas”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”Olkoot kätenne vahvat, teidän, jotka”.
Tai ”Olkoot kätenne vahvat”.
Kirjaim. ”juutalaismiehen”.
Tai ”vaatteen liepeeseen”.
Kirjaim. ”lepopaikkana”.
Tai ”linnoituksen”.
Tai mahd. ”lyö sen armeijan merellä”.
Ts. heimopäällikkö.
Tai ”asetun etuvartioksi kansalleni”.
Tai ”sortaja”.
Ilmeisesti kansan ahdingon.
Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”ja voittoisa”, ”ja pelastettu”.
Tai ”aasiorilla”.
Ts. Eufratista.
Ts. Siion eli Jerusalem.
Tai ”viritän”.
Tai ”kuin diadeemin jalokiviä”.
Tai ”Epäjumalankuvat”. Hepr. terafím.
Tai ”yliluonnollisia”, ”mystisiä”.
Tai ”arvottomista”.
Kirjaim. ”ja vuohet”.
Kirjaim. ”kulmatorni”, kuvaa huomattavaa tai tärkeää miestä, päällikköä.
Kirjaim. ”vaarna”, kuvaa sellaista, joka on tukena, johtajaa.
Tai ”työnjohtaja”.
Kirjaim. ”punnitsivat”.
Tai ”hengityksen”.
Ts. heimopäälliköt.
Tai ”oikealla paikallaan”.
Tai ”kunniasta”.
Tai ”on heikoin”.
Kirjaim. ”käsiesi välissä”, ts. rinnassa tai selässä.
Tai ”minua rakastavien”.
Tai ”lampaat hajaantukoot”.
Tai ”kuolevat”.
Ts. kaupungista, johon viitataan jakeessa 2.
Tai ”Öljyvuorella”.
Tai ”auringonnoususta”.
Kirjaim. ”mereen”.
Ts. jähmettyy ikään kuin kylmän vaikutuksesta.
Ts. Kuolluttamerta.
Ts. Välimerta.
Tai ”kuurna-altaille”.
Tai ”ja toinen hyökkää toisen kimppuun”.
Tai ”palvomaan”.
Tai ”tilapäisten suojien juhlaa”.
Tai mahd. ”kauppiasta”.