EVANKELIUMI MATTEUKSEN MUKAAN

1 Jeesuksen Kristuksen,* Daavidin pojan,+ Abrahamin pojan,+ sukuluettelo:*

17 Abrahamista Daavidiin oli siis kaikkiaan 14 sukupolvea, Daavidista Babyloniin karkottamiseen 14 sukupolvea ja Babyloniin karkottamisesta Kristukseen 14 sukupolvea.

18 Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin: Kun hänen äitinsä Maria oli kihloissa Joosefin kanssa mutta he eivät vielä eläneet yhdessä avioparina, Maria tuli raskaaksi pyhän hengen vaikutuksesta.+ 19 Mutta koska hänen miehensä Joosef oli oikeamielinen* eikä halunnut, että Maria joutuisi julkisen huomion kohteeksi, hän aikoi erota hänestä salaa.+ 20 Joosefin mietittyä asiaa Jehovan* enkeli näyttäytyi hänelle unessa ja sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa vaimoasi Mariaa kotiisi,* sillä hän on tullut raskaaksi pyhän hengen vaikutuksesta.*+ 21 Hän synnyttää pojan, ja sinun pitää antaa hänelle nimeksi Jeesus,*+ sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”+ 22 Tämä kaikki todella tapahtui, jotta toteutuisi se, mitä Jehova* oli sanonut profeettansa välityksellä: 23 ”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel”,+ joka merkitsee ’Jumala on kanssamme’.+

24 Herättyään unesta Joosef teki niin kuin Jehovan* enkeli oli käskenyt ja otti Marian kotiinsa.* 25 Joosef ei kuitenkaan ollut sukupuoliyhteydessä Marian kanssa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan.+ Joosef antoi pojalle nimeksi Jeesus.+

2 Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä+ kuningas Herodeksen* päivinä,+ astrologeja* tuli idästä Jerusalemiin. 2 He kysyivät: ”Missä on se juutalaisten kuningas,+ joka on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä ollessamme idässä ja olemme tulleet osoittamaan hänelle kunnioitusta.”* 3 Kun kuningas Herodes kuuli tämän, hän tuli hyvin levottomaksi, ja samoin kävi koko Jerusalemille. 4 Herodes kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet* ja tiedusteli heiltä, missä Kristuksen* oli määrä syntyä. 5 He sanoivat hänelle: ”Juudean Betlehemissä,+ sillä profeetta on kirjoittanut näin: 6 ’Sinä, Juudan maan Betlehem, et suinkaan ole merkityksettömin kaupunki Juudaa hallitsevien keskuudessa, sillä sinusta tulee hallitsija, joka paimentaa kansaani Israelia.’”+

7 Sitten Herodes kutsui astrologit salaa luokseen ja otti heiltä tarkkaan selville, milloin tähti oli ilmaantunut. 8 Lähettäessään heidät Betlehemiin hän sanoi: ”Menkää ja etsikää lasta kaikkialta. Kun löydätte hänet, tulkaa ilmoittamaan minulle, jotta minäkin voisin mennä osoittamaan hänelle kunnioitusta.” 9 Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkaan. Tähti, jonka he olivat nähneet ollessaan idässä,+ kulki heidän edellään, kunnes se pysähtyi sen paikan yläpuolelle, jossa lapsi oli. 10 Nähdessään tähden he iloitsivat suuresti. 11 Kun he menivät taloon, he näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he polvistuivat ja kumarsivat lapselle syvään.* He myös ottivat esiin aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa, suitsutuspihkaa* ja mirhaa.* 12 Mutta koska Jumala varoitti heitä unessa+ palaamasta Herodeksen luo, he lähtivät maahansa toista tietä.

13 Heidän lähdettyään Jehovan* enkeli näyttäytyi unessa Joosefille+ ja sanoi: ”Nouse, ota mukaasi lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata, sillä Herodes aikoo etsiä lasta tappaakseen hänet.” 14 Niin Joosef nousi yöllä, otti mukaansa lapsen ja tämän äidin ja lähti Egyptiin. 15 Hän pysyi siellä Herodeksen kuolemaan asti. Näin täyttyi se, mitä Jehova* oli sanonut profeettansa välityksellä: ”Egyptistä minä kutsuin poikani.”+

16 Kun Herodes näki, että astrologit olivat olleet häntä ovelampia, hän raivostui suunnattomasti. Hän antoi käskyn tappaa Betlehemistä ja kaikkialta sen ympäristöstä kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat sen ajan perusteella, jonka hän oli ottanut tarkkaan selville astrologeilta.+ 17 Silloin täyttyi se, mitä oli sanottu profeetta Jeremian välityksellä: 18 ”Ramassa kuultiin ääntä, itkua ja kovaa valitusta. Raakel+ itki lapsiaan eikä halunnut ottaa vastaan lohdutusta, koska heitä ei enää ole.”+

19 Herodeksen kuoltua Jehovan* enkeli näyttäytyi Egyptissä Joosefille unessa+ 20 ja sanoi: ”Nouse, ota mukaasi lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan, sillä ne, jotka yrittivät surmata lapsen,* ovat kuolleet.” 21 Niinpä Joosef nousi, otti mukaansa lapsen ja lapsen äidin ja palasi Israelin maahan. 22 Mutta kun Joosef kuuli, että Arkelaoksesta oli tullut Juudean hallitsija isänsä Herodeksen jälkeen, hän pelkäsi mennä sinne. Koska hän oli lisäksi saanut unessa Jumalalta varoituksen,+ hän lähti Galilean alueelle.+ 23 Sinne tultuaan hän asettui asumaan Nasaret-nimiseen+ kaupunkiin, jotta täyttyisi se, mitä oli sanottu profeettojen välityksellä: ”Häntä kutsutaan nasaretilaiseksi.”*+

3 Myöhemmin Johannes+ Kastaja alkoi saarnata+ Juudean erämaassa. 2 Hän sanoi: ”Katukaa, sillä taivaan valtakunta on tullut lähelle.”+ 3 Juuri hänestä oli sanottu profeetta Jesajan välityksellä+ nämä sanat: ”Joku huutaa erämaassa: ’Valmistakaa tie Jehovalle!* Tehkää tiet hänelle suoriksi.’”+ 4 Johanneksella oli päällään kamelinkarvavaate ja vyötäröllään nahkavyö.+ Hänen ruokanaan olivat heinäsirkat* ja luonnonhunaja.+ 5 Hänen luokseen tuli ihmisiä Jerusalemista, koko Juudeasta ja kaikkialta Jordanin ympäristöstä,+ 6 ja hän kastoi* heidät Jordanissa,+ kun he tunnustivat avoimesti syntinsä.

7 Nähdessään monien fariseusten ja saddukeusten+ tulevan kasteelle Johannes sanoi heille: ”Te kyykäärmeiden jälkeläiset,+ kuka teitä on kehottanut pakenemaan tulevaa vihaa?+ 8 Tuottakaa sen vuoksi hedelmää, joka osoittaa,* että olette katuneet. 9 Älkää luulko, että voitte ajatella: ’Meidän isämme on Abraham.’+ Minä sanon teille, että Jumala pystyy herättämään näistä kivistä lapsia Abrahamille. 10 Kirves on jo puiden juurella. Jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.+ 11 Minä kastan teidät vedellä siksi, että olette katuneet,+ mutta se, joka tulee minun jälkeeni, on minua voimakkaampi,* enkä minä ole kelvollinen riisumaan sandaaleja hänen jalastaan.+ Hän kastaa teidät pyhällä hengellä+ ja tulella.+ 12 Hänellä on viskuulapionsa* kädessään, ja hän puhdistaa puimatantereensa* kokonaan. Vehnänsä hän kokoaa varastoon, mutta akanat hän polttaa tulella,+ jota ei voi sammuttaa.”

13 Sitten Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi.+ 14 Johannes yritti kuitenkin estää häntä ja sanoi: ”Sinunhan pitäisi kastaa minut, joten miksi sinä tulet minun luokseni?” 15 Jeesus vastasi hänelle: ”Älä estele, sillä näin voimme toteuttaa kaiken, mikä on oikein.”* Niin Johannes lakkasi estelemästä häntä. 16 Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Silloin taivas aukeni,+ ja hän* näki Jumalan hengen laskeutuvan kuin kyyhkynen ja tulevan hänen* päälleen.+ 17 Lisäksi ääni taivaasta+ sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani,+ jonka olen hyväksynyt.”+

4 Sitten henki johdatti Jeesuksen erämaahan Paholaisen* kiusattavaksi.+ 2 Kun Jeesus oli paastonnut 40 päivää ja 40 yötä, hänellä oli nälkä. 3 Silloin Kiusaaja+ tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos olet Jumalan poika, käske näiden kivien muuttua leiviksi.” 4 Mutta hän vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ihmisen ei tule elää pelkästään leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan* suusta.’”+

5 Sitten Paholainen vei hänet pyhään kaupunkiin,+ asetti hänet temppelin korkeimmalle kohdalle*+ 6 ja sanoi hänelle: ”Jos olet Jumalan poika, heittäydy alas, sillä on kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen sinua koskevan käskyn’ ja ’He kantavat sinua käsillään, ettet iskisi jalkaasi kiveen.’”+ 7 Jeesus sanoi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Et saa koetella Jehovaa,* Jumalaasi.’”+

8 Seuraavaksi Paholainen vei hänet erittäin korkealle vuorelle, näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston+ 9 ja sanoi hänelle: ”Annan sinulle kaiken tämän, jos kumarrut ja teet minulle palvontateon.”* 10 Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! Onhan kirjoitettu: ’Jehovaa,* Jumalaasi, sinun tulee palvoa,+ ja vain häntä sinun tulee palvella.’”*+ 11 Silloin Paholainen jätti hänet,+ ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka alkoivat huolehtia hänestä.*+

12 Kun Jeesus kuuli, että Johannes oli pidätetty,+ hän meni Galileaan.+ 13 Lähdettyään Nasaretista hän asettui Kapernaumiin,+ joka on järven rannalla Sebulonin ja Naftalin seuduilla. 14 Näin täyttyi se, mitä oli sanottu profeetta Jesajan välityksellä: 15 ”Sebulonin maa ja Naftalin maa meren tien varrella Jordanin toisella puolella, muiden kansojen Galilea! 16 Kansa, joka oli pimeydessä, näki suuren valon, ja niiden ylle, jotka olivat kuoleman varjon maassa, nousi valo.”+ 17 Siitä lähtien Jeesus alkoi saarnata: ”Katukaa, sillä taivaan valtakunta on tullut lähelle.”+

18 Kävellessään Galileanjärven rantaa pitkin hän näki kaksi veljestä, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi,+ ja hänen veljensä Andreaan. He olivat heittämässä verkkoa järveen, sillä he olivat kalastajia.+ 19 Hän sanoi heille: ”Tulkaa minun perässäni, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.”+ 20 Heti he jättivät verkkonsa ja seurasivat häntä.+ 21 Jatkaessaan matkaa hän näki toiset kaksi veljestä, Sebedeuksen pojan Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen.+ He olivat isänsä Sebedeuksen kanssa veneessä kunnostamassa verkkojaan, ja hän kutsui heidät.+ 22 Heti he jättivät veneen ja isänsä ja seurasivat häntä.

23 Sitten hän kulki ympäri Galileaa,+ opetti synagogissa,+ saarnasi valtakunnan hyvää uutista ja paransi kaikenlaisia sairauksia ja vaivoja, joita ihmisillä oli.+ 24 Hänestä kuultiin kaikkialla Syyriassa, ja hänen luokseen tuotiin kaikki ne, jotka kärsivät erilaisista taudeista ja kovista kivuista,+ sekä demonien riivaamat,+ epileptikot+ ja halvaantuneet, ja hän paransi heidät. 25 Sen vuoksi Galileasta, Dekapoliista,* Jerusalemista, Juudeasta ja Jordanin toiselta puolelta tuli suuria ihmisjoukkoja, ja ne seurasivat häntä.

5 Nähdessään ihmisjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen. 2 Sitten hän alkoi puhua ja opettaa näin:

3 ”Onnellisia ovat ne, jotka ymmärtävät, että heillä on hengellisiä tarpeita,*+ koska taivaan valtakunta on heidän.

4 Onnellisia ovat murheelliset, koska he tulevat saamaan lohdutusta.+

5 Onnellisia ovat lempeät,+ koska he tulevat perimään maan.+

6 Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat oikeuden* nälkää ja janoa,+ koska he tulevat kylläisiksi.+

7 Onnellisia ovat armolliset,*+ koska heille tullaan osoittamaan armoa.

8 Onnellisia ovat puhdassydämiset,+ koska he tulevat näkemään Jumalan.

9 Onnellisia ovat rauhantekijät,*+ koska heitä tullaan sanomaan Jumalan lapsiksi.*

10 Onnellisia ovat ne, joita on vainottu oikein toimimisen* vuoksi,+ koska taivaan valtakunta on heidän.

11 Onnellisia olette te, kun ihmiset minun takiani häpäisevät+ ja vainoavat teitä+ ja kertovat teistä kaikenlaisia ilkeitä valheita.+ 12 Iloitkaa ja riemuitkaa,+ koska teidän palkkanne+ on suuri taivaassa. Samalla tavallahan vainottiin profeettoja, jotka elivät ennen teitä.+

13 Te olette maan suola.+ Jos suola menettää makunsa, miten siitä saadaan taas suolaista? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi+ ja ihmisten tallattavaksi.

14 Te olette maailman valo.+ Vuorella sijaitseva kaupunki ei voi pysyä piilossa. 15 Kun lamppu sytytetään, sitä ei laiteta astian* alle vaan lampunjalkaan, ja se loistaa kaikille talossa oleville.+ 16 Antakaa tekin valonne loistaa ihmisten edessä,+ jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne+ ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaassa.+

17 Älkää luulko, että olen tullut kumoamaan Lakia tai Profeettoja.* En ole tullut kumoamaan vaan täyttämään.+ 18 Minä vakuutan teille: vaikka taivas ja maa katoaisivat, Laista ei katoa pieninkään kirjain tai kirjaimen osa ennen kuin kaikki, mikä on kirjoitettu, tapahtuu.+ 19 Niinpä se, joka rikkoo yhtä näistä vähäisimmistä käskyistä ja opettaa toisia tekemään samoin, ei ole kelvollinen taivaan valtakuntaan.* Mutta se, joka noudattaa ja opettaa niitä, on kelvollinen taivaan valtakuntaan.* 20 Minä sanon teille, että jos ette ole oikeamielisempiä* kuin kirjanoppineet ja fariseukset,+ ette missään tapauksessa pääse taivaan valtakuntaan.+

21 Te olette kuulleet, että muinoin eläneille on sanottu: ’Et saa murhata,+ mutta se, joka tekee murhan, on tilivelvollinen tuomioistuimelle.’+ 22 Mutta minä sanon teille: Jokainen, joka pysyy vihaisena+ veljelleen, on tilivelvollinen tuomioistuimelle. Se, joka puhuttelee veljeään hyvin loukkaavasti, on tilivelvollinen korkeimmalle oikeudelle. Se taas, joka sanoo: ’Sinä halveksittava typerys!’, on vaarassa joutua tuliseen Gehennaan.*+

23 Jos siis tuot lahjaasi alttarille+ ja siellä muistat, että veljelläsi on jotain sinua vastaan, 24 jätä lahjasi alttarin eteen ja mene pois. Tee ensin sovinto veljesi kanssa ja tule sitten takaisin uhraamaan lahjasi.+

25 Sovi asioista nopeasti vastapuolesi kanssa, kun olette matkalla oikeuteen. Muuten hän ehkä luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari oikeudenpalvelijalle* ja sinut heitetään vankilaan.+ 26 Vakuutan, että et varmasti pääse sieltä pois ennen kuin olet antanut maksuksi viimeisenkin pienen kolikkosi.*

27 Te olette kuulleet sanottavan: ’Et saa tehdä aviorikosta.’+ 28 Mutta minä sanon teille, että jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista+ niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään+ tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. 29 Jos oikea silmäsi saa sinut tekemään syntiä,* repäise se irti ja heitä se pois.+ On parempi, että menetät yhden ruumiinosan kuin että koko ruumiisi heitetään Gehennaan.*+ 30 Ja jos oikea kätesi saa sinut tekemään syntiä,* hakkaa se irti ja heitä se pois.+ On parempi, että menetät yhden ruumiinosan kuin että koko ruumiisi joutuu Gehennaan.*+

31 Lisäksi on sanottu: ’Jos joku eroaa vaimostaan, hänen tulee antaa tälle erokirja.’+ 32 Mutta minä sanon teille, että jokainen, joka eroaa vaimostaan muun kuin seksuaalisen moraalittomuuden* vuoksi, saattaa hänet vaaraan tehdä aviorikos, ja se, joka menee naimisiin eronneen* naisen kanssa, tekee aviorikoksen.+

33 Te olette myös kuulleet, että muinoin eläneille on sanottu: ’Et saa rikkoa vannomaasi valaa,+ vaan sinun pitää täyttää Jehovalle* antamasi juhlalliset lupaukset.’+ 34 Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan,+ älkää taivaan kautta, koska se on Jumalan valtaistuin, 35 älkää maan kautta, koska se on hänen jalkojensa alusta,*+ älkääkä Jerusalemin kautta, koska se on suuren Kuninkaan kaupunki.+ 36 Älä vanno pääsi kautta, koska et voi muuttaa yhtään hiusta valkoiseksi tai mustaksi. 37 Kun sanotte ’kyllä’, sen pitää tarkoittaa ’kyllä’, ja kun sanotte ’ei’, sen pitää tarkoittaa ’ei’,+ sillä se, mikä ylittää nämä,* on Paholaisesta.*+

38 Te olette kuulleet sanottavan: ’Silmä silmästä ja hammas hampaasta.’+ 39 Mutta minä sanon teille: Älkää tehkö pahalle ihmiselle vastarintaa, vaan jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin.+ 40 Jos joku haluaa haastaa sinut oikeuteen ja viedä alimman vaatteesi, anna hänelle myös päällimmäinen vaatteesi,+ 41 ja jos joku korkeassa asemassa oleva pakottaa sinut kulkemaan* yhden kilometrin,* kulje hänen kanssaan kaksi. 42 Anna sille, joka pyytää sinulta, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata* sinulta.+

43 Te olette kuulleet sanottavan: ’Rakasta lähimmäistäsi+ ja vihaa vihollistasi.’ 44 Mutta minä sanon teille: Rakastakaa* vihollisianne+ ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.+ 45 Näin osoitatte, että olette taivaassa olevan Isänne lapsia,*+ koska hän antaa aurinkonsa nousta sekä pahoille että hyville ja antaa sataa sekä niille, jotka toimivat oikein, että niille, jotka eivät toimi.*+ 46 Jos te siis rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan saatte?+ Eivätkö veronkantajatkin tee samoin? 47 Ja jos tervehditte ainoastaan veljiänne, mitä poikkeuksellista teette? Eivätkö muihinkin kansoihin kuuluvat tee samoin? 48 Teidän täytyy siis olla täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.+

6 Varokaa toimimasta oikein* vain siksi, että toiset huomaisivat teidät.+ Muuten ette saa palkkaa taivaassa olevalta Isältänne. 2 Kun siis annat lahjoja köyhille,* älä silloin toitota torvea, niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kaduilla, jotta ihmiset ylistäisivät heitä. Minä vakuutan teille: he ovat jo saaneet koko palkkansa. 3 Mutta kun sinä annat lahjoja köyhille, vasemman kätesi ei tule tietää, mitä oikea kätesi tekee, 4 jotta antamasi lahjat pysyisivät salassa. Silloin Isäsi, joka katsoo salaa sivusta, mitä sinä teet, palkitsee sinut.+

5 Lisäksi kun rukoilette, älkää toimiko niin kuin tekopyhät.+ Kun he rukoilevat, he seisovat mielellään synagogissa ja pääkatujen kulmissa, jotta ihmiset näkisivät heidät.+ Minä vakuutan teille: he ovat jo saaneet koko palkkansa. 6 Mutta kun sinä rukoilet, mene huoneeseesi, ja kun olet sulkenut oven, rukoile Isääsi, joka on salassa.+ Silloin Isäsi, joka katsoo sitä salaa sivusta, palkitsee sinut. 7 Älkää rukoillessanne hokeko samoja asioita niin kuin muiden kansojen ihmiset. He kuvittelevat, että heitä kuullaan, kun he käyttävät paljon sanoja. 8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan, sillä teidän Isänne tietää, mitä te tarvitsette,+ jo ennen kuin pyydätte häneltä.

9 Teidän täytyy siis rukoilla näin:+

’Meidän Isämme, joka olet taivaassa, olkoon sinun nimesi+ pyhitetty.*+ 10 Tulkoon sinun valtakuntasi.+ Toteutukoon sinun tahtosi+ myös maan päällä+ niin kuin taivaassa. 11 Anna meille tänään ruokamme* täksi päiväksi.+ 12 Anna meille syntimme* anteeksi, niin kuin mekin olemme antaneet anteeksi niille, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan.*+ 13 Auta meitä, ettemme antaisi periksi kiusaukselle,*+ ja pelasta meidät Paholaiselta.’*+

14 Jos te annatte ihmisille anteeksi heidän väärintekonsa, taivaallinen Isännekin antaa teille anteeksi,+ 15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi heidän väärintekojaan, ei Isännekään anna anteeksi teidän väärintekojanne.+

16 Kun paastoatte,+ lakatkaa näyttämästä surullisilta niin kuin tekopyhät, sillä he tekevät kasvoistaan surkean näköiset,* jotta ihmiset huomaisivat, että he paastoavat.+ Minä vakuutan teille: he ovat jo saaneet koko palkkansa. 17 Mutta kun sinä paastoat, levitä päähäsi öljyä ja pese kasvosi, 18 ettei paastoamisesi näkyisi ihmisille vaan ainoastaan Isällesi, joka on salassa. Silloin Isäsi, joka katsoo sitä salaa sivusta, palkitsee sinut.

19 Lakatkaa keräämästä itsellenne aarteita maan päälle,+ missä koi ja ruoste syövät ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20 Kerätkää sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen,+ missä ei koi eikä ruoste syö+ eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. 21 Siellä, missä on aarteesi, on myös sydämesi.

22 Silmä on ruumiin lamppu.+ Jos siis silmäsi on tarkennettu yhteen kohteeseen,* koko ruumiisi on täynnä valoa.* 23 Mutta jos silmäsi on kateellinen,*+ koko ruumiisi on täynnä pimeyttä. Jos sinussa oleva valo onkin pimeyttä, kuinka suuri tuo pimeys onkaan!

24 Kukaan ei voi olla kahden isännän orja, sillä hän tulee joko vihaamaan toista ja rakastamaan toista+ tai olemaan uskollinen toiselle ja halveksimaan toista. Te ette voi olla sekä Jumalan että rikkauden orjia.+

25 Tämän vuoksi minä sanon teille: Lakatkaa olemasta huolissanne+ elämästänne,* siitä, mitä söisitte tai joisitte, tai ruumiistanne, siitä, mitä pitäisitte päällänne.+ Eikö elämä* merkitse enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?+ 26 Katselkaa tarkkaan taivaan lintuja.+ Ne eivät kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa varastoihin, mutta silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole arvokkaampia kuin ne? 27 Kuka teistä voi huolissaan olemalla lisätä hetkeäkään* elinikäänsä?+ 28 Entä miksi olette huolissanne vaatteista? Ottakaa oppia niittykukista,* siitä, kuinka ne kasvavat. Ne eivät aherra eivätkä kehrää, 29 mutta minä sanon teille, ettei edes Salomo+ kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi niistä. 30 Jos Jumala vaatettaa tällä tavalla luonnonkasvit, jotka tänään ovat elossa ja huomenna heitetään uuniin, eikö paljon ennemmin teidät, te heikkouskoiset? 31 Älkää siis koskaan olko huolissanne+ ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mitä me puemme päällemme?’+ 32 Tätä kaikkea muut kansat tavoittelevat kiihkeästi. Teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä.

33 Asettakaa siksi Jumalan valtakunta ja se, mitä hän pitää oikeana, aina ensimmäiseksi elämässänne,* niin kaikki tämä muu annetaan teille.+ 34 Älkää siis koskaan olko huolissanne seuraavasta päivästä,+ sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa. Jokaiselle päivälle riittävät sen omat vaikeudet.

7 Lakatkaa tuomitsemasta,+ ettei teitä tuomittaisi. 2 Sillä tavalla kuin te tuomitsette toisia, tuomitaan teidät,+ ja sillä mitalla, jolla te mittaatte toisille, mitataan teille.+ 3 Miksi katsot roskaa, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä, joka on omassa silmässäsi?+ 4 Tai kuinka voit sanoa veljellesi: ’Anna minun ottaa pois roska silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? 5 Tekopyhä! Ota ensin hirsi pois omasta silmästäsi, niin sitten näet selvästi ja voit ottaa roskan pois veljesi silmästä.

6 Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen,+ etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja raatelisi teitä.

7 Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan.+ Etsikää hellittämättä, niin te löydätte. Kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan.+ 8 Jokainen pyytävä saa,+ jokainen etsivä löytää, ja jokaiselle kolkuttavalle avataan. 9 Jos poikanne pyytää teiltä leipää, kuka teistä antaa hänelle kiven? 10 Tai jos hän pyytää kalaa, ette kai anna hänelle käärmettä? 11 Jos siis te, vaikka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin taivaassa oleva Isänne antaakaan hyvää+ niille, jotka pyytävät häneltä!+

12 Siksi kaikki, mitä haluatte toisten tekevän teille, teidänkin täytyy tehdä heille.+ Tätähän Laki ja Profeetat* tarkoittavat.+

13 Menkää sisään ahtaasta portista,+ koska se portti on avara ja se tie on leveä, joka vie tuhoon, ja monet menevät siitä* sisään, 14 kun taas se portti on ahdas ja se tie on kapea, joka vie elämään, ja harvat löytävät sen.+

15 Varokaa vääriä profeettoja,+ jotka tulevat luoksenne lampaiksi pukeutuneina+ mutta ovat sisältä saaliinhimoisia susia.+ 16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Ei kai orjantappuroista kerätä viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?+ 17 Samoin jokainen hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä, mutta jokainen huono* puu tuottaa huonoja* hedelmiä.+ 18 Hyvä puu ei voi kantaa huonoja hedelmiä, eikä huono puu voi tuottaa hyviä hedelmiä.+ 19 Jokainen puu, joka ei tuota hyviä hedelmiä, kaadetaan ja heitetään tuleen.+ 20 Niinpä siis heidän hedelmistään te tunnette heidät.+

21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivaan valtakuntaan, vaan ainoastaan se, joka tekee taivaassa olevan Isäni tahdon.+ 22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra,+ emmekö me profetoineet sinun nimessäsi, ajaneet ulos demoneja sinun nimessäsi ja tehneet monia ihmeitä* sinun nimessäsi?’+ 23 Silloin minä sanon heille: ’En tunne teitä! Menkää pois minun luotani, te väärintekijät!’*+

24 Näin ollen jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin viisas mies, joka rakensi talonsa kalliolle.+ 25 Alkoi sataa rankasti, tulvat tulivat, ja tuulet puhalsivat ja iskivät taloa vasten, mutta se ei luhistunut, sillä sen perustus oli laskettu kalliolle. 26 Toisaalta jokainen, joka kuulee nämä sanani eikä tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle.+ 27 Alkoi sataa rankasti, tulvat tulivat, tuulet puhalsivat ja iskivät taloa vasten,+ ja se luhistui ja tuhoutui täysin.”

28 Kun Jeesus lopetti puhumisen, ihmisjoukot olivat hyvin hämmästyneitä hänen opetustavastaan,+ 29 sillä hän opetti heitä niin kuin sellainen, jolla on arvovaltaa,+ eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa.

8 Jeesuksen tultua alas vuorelta suuret ihmisjoukot seurasivat häntä. 2 Silloin hänen luokseen tuli spitaalinen mies, joka kumarsi hänelle syvään* ja sanoi: ”Herra, jos vain haluat, sinä voit puhdistaa* minut.”+ 3 Jeesus ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: ”Minä haluan! Puhdistu.”+ Hän puhdistui heti spitaalistaan.+ 4 Sitten Jeesus sanoi hänelle: ”Älä kerro tästä kenellekään+ vaan mene näyttämään itsesi papille+ ja uhraa Mooseksen määräämä lahja,+ todistukseksi* heille.”

5 Kun hän meni Kapernaumiin, hänen luokseen tuli upseeri, joka pyysi häneltä hartaasti apua+ 6 ja sanoi: ”Herra, palvelijani makaa talossani halvaantuneena, ja miehellä on kovat tuskat.” 7 Jeesus sanoi hänelle: ”Kun tulen sinne, parannan hänet.” 8 Upseeri sanoi: ”Herra, en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle, mutta sano vain sana, niin palvelijani paranee. 9 Minäkin olen toisten vallan alaisuudessa, ja minulla on sotilaita alaisinani. Kun sanon yhdelle: ’Mene!’, niin hän menee, ja toiselle: ’Tule!’, niin hän tulee, ja orjalleni: ’Tee tämä!’, niin hän tekee sen.” 10 Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka seurasivat häntä: ”Minä vakuutan teille: en ole havainnut kenelläkään Israelissa näin suurta uskoa.+ 11 Minä sanon teille, että monet tulevat idästä ja lännestä ja asettuvat pitkälleen pöydän ääreen Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivaan valtakunnassa,+ 12 kun taas valtakunnan pojat heitetään ulos pimeyteen. Siellä he itkevät ja kiristelevät hampaitaan.”+ 13 Sitten Jeesus sanoi upseerille: ”Mene. Tapahtukoon sinulle se, mihin olet uskonut.”+ Samalla hetkellä palvelija parani.+

14 Tultuaan Pietarin taloon Jeesus näki hänen anoppinsa+ makaavan sairaana kuumeessa.+ 15 Jeesus kosketti naisen kättä,+ ja kuume lähti hänestä. Sitten hän nousi ylös ja alkoi palvella Jeesusta. 16 Illan tultua Jeesuksen luo tuotiin monia demonien riivaamia. Hän ajoi henget ulos yksinkertaisella käskyllä ja paransi kaikki sairaat. 17 Näin täyttyi se, mitä oli sanottu profeetta Jesajan välityksellä: ”Hän itse otti sairautemme ja kantoi tautimme.”+

18 Kun Jeesus näki ihmisjoukon ympärillään, hän päätti lähteä opetuslastensa kanssa vastarannalle.+ 19 Eräs kirjanoppinut astui esiin ja sanoi hänelle: ”Opettaja, minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.”+ 20 Jeesus sanoi kuitenkin hänelle: ”Ketuilla on kolot ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole omaa kotia.”+ 21 Sitten eräs toinen mies, opetuslapsi, sanoi hänelle: ”Herra, anna minun ensin mennä hautaamaan isäni.”+ 22 Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua jatkuvasti ja anna kuolleiden haudata kuolleensa.”+

23 Jeesus astui veneeseen, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.+ 24 Myöhemmin järvellä nousi niin kova myrsky, että aallot löivät veneen yli. Hän kuitenkin nukkui.+ 25 Silloin he menivät herättämään hänet ja sanoivat: ”Herra, pelasta meidät! Me kuolemme!” 26 Mutta hän sanoi heille: ”Miksi olette niin peloissanne,* te heikkouskoiset?”+ Sitten hän nousi ja nuhteli tuulta ja järveä, ja tuli aivan tyyni.+ 27 He olivat ihmeissään ja sanoivat: ”Kuka tämä mies oikein on? Tuuli ja järvikin tottelevat häntä.”

28 Kun hän saapui järven toiselle puolelle gadaralaisten alueelle, häntä vastaan tuli haudoilta* kaksi demonien riivaamaa miestä.+ He olivat niin raivokkaita, ettei kukaan uskaltanut kulkea ohi sitä tietä. 29 He huusivat: ”Mitä sinä meistä haluat, Jumalan Poika?+ Tulitko tänne piinaamaan meitä+ ennen määräaikaa?”+ 30 Kaukana heistä oli suuri sikalauma laitumella.+ 31 Niin demonit alkoivat pyytää häneltä: ”Jos ajat meidät ulos, lähetä meidät sikalaumaan.”+ 32 Hän sanoi: ”Menkää!” Silloin demonit tulivat ulos ja menivät sikoihin, ja koko lauma syöksyi jyrkänteeltä järveen ja hukkui. 33 Paimenet kuitenkin pakenivat, ja mentyään kaupunkiin he kertoivat kaiken, myös sen, mitä oli tapahtunut demonien riivaamille miehille. 34 Silloin koko kaupunki lähti Jeesusta vastaan, ja nähdessään hänet he kehottivat häntä lähtemään pois heidän seudultaan.+

9 Jeesus astui veneeseen ja meni järven toiselle puolelle omaan kaupunkiinsa.+ 2 Siellä jotkut toivat hänen luokseen halvaantuneen miehen, joka makasi paareilla. Nähdessään heidän uskonsa Jeesus sanoi halvaantuneelle: ”Älä ole huolissasi, lapsi! Syntisi on annettu anteeksi.”+ 3 Silloin eräät kirjanoppineet sanoivat itsekseen: ”Tämä mies pilkkaa Jumalaa.” 4 Jeesus tiesi, mitä he ajattelivat, ja sanoi: ”Miksi sydämessänne on pahoja ajatuksia?+ 5 Kumpi on helpompi sanoa: ’Syntisi on annettu anteeksi’ vai ’Nouse ja kävele’?+ 6 Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on maan päällä valta antaa syntejä anteeksi...” Sitten hän sanoi halvaantuneelle: ”Nouse, ota paarisi ja mene kotiisi.”+ 7 Silloin hän nousi ja meni kotiinsa. 8 Kun ihmisjoukot näkivät tämän, he pelästyivät ja ylistivät Jumalaa, joka oli antanut ihmisille sellaisen vallan.

9 Jatkaessaan sen jälkeen matkaa Jeesus näki Matteus-nimisen miehen istuvan veroasemalla ja sanoi hänelle: ”Tule minun seuraajakseni.” Silloin hän nousi ja seurasi häntä.+ 10 Myöhemmin kun Jeesus oli hänen talossaan aterialla,* sinne tuli monia veronkantajia ja syntisiä, ja he alkoivat syödä* hänen ja hänen opetuslastensa kanssa.+ 11 Tämän nähdessään fariseukset sanoivat hänen opetuslapsilleen: ”Miksi teidän opettajanne syö veronkantajien ja syntisten kanssa?”+ 12 Kun hän kuuli sen, hän sanoi: ”Eivät terveet tarvitse lääkäriä vaan sairaat.+ 13 Menkää siis ja miettikää, mitä tämä tarkoittaa: ’Armoa minä tahdon enkä uhria.’+ Minä en tullut kutsumaan vanhurskaita* vaan syntisiä.”

14 Sitten Johanneksen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Miksi meillä ja fariseuksilla on tapana paastota, mutta sinun opetuslapsesi eivät paastoa?”+ 15 Jeesus sanoi heille: ”Ei kai sulhasen ystävillä ole syytä surra niin kauan kuin sulhanen+ on heidän luonaan? Mutta tulee aika, jolloin sulhanen otetaan pois heidän luotaan,+ ja silloin he paastoavat. 16 Kukaan ei ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaatteeseen, sillä uusi kangaspala kutistuu ja vaate repeää pahemmin.+ 17 Uutta viiniäkään ei kaadeta vanhoihin viinileileihin. Jos niin tehdään, viinileilit halkeavat, viini valuu ulos ja leilit ovat pilalla. Uusi viini kaadetaan uusiin viinileileihin, ja molemmat säilyvät.”

18 Hänen puhuessaan heille eräs korkea-arvoinen mies, joka oli tullut lähelle, kumarsi hänelle syvään* ja sanoi: ”Tyttäreni on varmaan nyt jo kuollut, mutta tule ja laita kätesi hänen päälleen, niin hän herää eloon.”+

19 Niin Jeesus nousi ja lähti opetuslapsineen hänen mukaansa. 20 Silloin eräs nainen, joka oli kärsinyt verenvuodosta 12 vuotta,+ lähestyi Jeesusta takaa ja kosketti hänen päällysvaatteensa reunusta,+ 21 sillä hän ajatteli: ”Jos vain kosketan hänen päällysvaatettaan, tulen terveeksi.” 22 Jeesus kääntyi, ja kun hän huomasi naisen, hän sanoi: ”Älä pelkää, tytär! Uskosi on tehnyt sinut terveeksi.”+ Samalla hetkellä nainen tuli terveeksi.+

23 Kun Jeesus tuli korkea-arvoisen miehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän ihmisjoukon,+ 24 hän sanoi: ”Poistukaa täältä, sillä tyttö ei ole kuollut vaan nukkuu.”+ Silloin he alkoivat nauraa hänelle pilkallisesti. 25 Kun ihmisjoukko oli lähetetty ulos, Jeesus meni tytön luo ja otti häntä kädestä,+ ja tyttö nousi.+ 26 Uutinen tästä levisi tietenkin koko seudulle.

27 Kun Jeesus jatkoi matkaa, häntä seurasi kaksi sokeaa miestä,+ jotka huusivat: ”Ole meille armollinen, Daavidin Poika.” 28 Hänen mentyään taloon sokeat tulivat hänen luokseen. Jeesus kysyi heiltä: ”Uskotteko, että voin tehdä tämän?”+ He vastasivat hänelle: ”Uskomme, Herra.” 29 Silloin hän kosketti heidän silmiään+ ja sanoi: ”Tapahtukoon teille uskonne mukaan.” 30 Niin heidän silmänsä alkoivat nähdä. Lisäksi Jeesus varoitti heitä ankarasti: ”Katsokaa, ettei kukaan saa tietää tästä.”+ 31 Mentyään ulos he kuitenkin kertoivat hänestä koko sillä seudulla.

32 Kun miehet olivat lähdössä, Jeesuksen luo tuotiin mykkä, demonin riivaama mies.+ 33 Sen jälkeen kun demoni oli ajettu ulos, mykkä alkoi puhua.+ Ihmisjoukot olivat ihmeissään ja sanoivat: ”Israelissa ei ole koskaan nähty mitään tällaista.”+ 34 Mutta fariseukset sanoivat: ”Demonien hallitsijan avulla hän ajaa demonit ulos.”+

35 Niin Jeesus lähti ja kierteli kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti niiden synagogissa, saarnasi valtakunnan hyvää uutista ja paransi kaikenlaisia sairauksia ja vaivoja.+ 36 Nähdessään ihmisjoukot hän tunsi sääliä heitä kohtaan,+ koska he olivat kiusattuja* ja heitteille jätettyjä niin kuin lampaat ilman paimenta.+ 37 Sitten hän sanoi opetuslapsilleen: ”Satoa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän.+ 38 Pyytäkää siksi sadonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä sadonkorjuuseensa.”+

10 Niinpä Jeesus kutsui luokseen 12 opetuslastaan ja antoi heille vallan epäpuhtaisiin henkiin,+ jotta he ajaisivat henkiä ulos ja parantaisivat kaikenlaisia sairauksia ja vaivoja.

2 Nämä ovat niiden 12 apostolin nimet:+ ensiksi Simon, jota kutsutaan Pietariksi,+ ja hänen veljensä Andreas;+ Sebedeuksen poika Jaakob ja hänen veljensä Johannes;+ 3 Filippus ja Bartolomeus;+ Tuomas+ ja veronkantaja Matteus;+ Alfeuksen poika Jaakob ja Taddeus; 4 Simon Kananeus* ja Juudas Iskariot, joka myöhemmin kavalsi Jeesuksen.+

5 Jeesus lähetti matkaan nämä 12 ja antoi heille seuraavat ohjeet:+ ”Älkää lähtekö tielle, joka vie muiden kansojen luo, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin+ 6 vaan menkää sen sijaan Israelin kansan kadonneiden lampaiden luo.+ 7 Kun menette, saarnatkaa sanoen: ’Taivaan valtakunta on tullut lähelle.’+ 8 Parantakaa sairaita,+ herättäkää kuolleita, puhdistakaa* spitaalisia, ajakaa ulos demoneja. Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa. 9 Älkää hankkiko kultaa, hopeaa tai kuparia rahavyöhönne,+ 10 älkää eväslaukkua matkalle älkääkä kahta* vaatetta tai sandaaleja tai sauvaa,+ sillä työntekijä ansaitsee ruokansa.+

11 Kun menette johonkin kaupunkiin tai kylään, etsikää sieltä niitä, jotka ovat sanomanne arvoisia, ja majoittukaa heidän luokseen, kunnes lähdette.+ 12 Kun menette taloon, tervehtikää* talonväkeä. 13 Jos talo sen ansaitsee, se saa toivottamanne rauhan,+ mutta jos se ei sitä ansaitse, rauhanne palaa teille. 14 Jos teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, pudistakaa tomu jaloistanne lähtiessänne siitä talosta tai kaupungista.+ 15 Minä vakuutan teille: Sodoman ja Gomorran+ maalla on tuomiopäivänä helpompaa kuin sillä kaupungilla.

16 Lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siksi varovaisia kuin käärmeet ja silti viattomia kuin kyyhkyset.+ 17 Olkaa varuillanne, sillä ihmiset luovuttavat teitä paikallisiin oikeusistuimiin+ ja ruoskivat teitä+ synagogissaan.+ 18 Teitä viedään myös käskynhaltijoiden ja kuninkaiden eteen+ minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille.+ 19 Mutta kun he luovuttavat teitä, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhua. Sanat, jotka teidän tulee puhua, annetaan teille sillä hetkellä,+ 20 sillä puhumassa ette ole vain te, vaan Isänne henki puhuu teidän kauttanne.+ 21 Lisäksi veli luovuttaa veljen surmattavaksi, samoin isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja surmauttavat heidät.+ 22 Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni vuoksi,+ mutta se, joka on kestänyt* loppuun asti, pelastuu.+ 23 Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen.+ Minä vakuutan teille: te ette missään tapauksessa saa käytyä läpi kaikkia Israelin kaupunkeja ennen kuin Ihmisen Poika saapuu.

24 Oppilas ei ole opettajansa yläpuolella eikä orja isäntänsä yläpuolella.+ 25 Oppilaalle riittää, että häntä kohdellaan niin kuin opettajaansa,* ja orjalle, että häntä kohdellaan niin kuin isäntäänsä.+ Jos talonisäntää on kutsuttu Beelsebuliksi,*+ kuinka paljon ennemmin hänen talonväkeensä kuuluvia! 26 Älkää siis pelätkö heitä, sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei paljastu, eikä mitään salaista, mikä ei tule tunnetuksi.+ 27 Se, minkä sanon teille pimeässä, kertokaa valossa, ja se, minkä kuulette kuiskattavan, julistakaa katoilta.+ 28 Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua,*+ vaan pelätkää häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa.*+ 29 Eikö kaksi varpusta myydä yhdestä vähäarvoisesta kolikosta?* Silti yksikään varpunen ei putoa maahan Isänne tietämättä.+ 30 Hän tietää jopa sen, montako hiusta päässänne on. 31 Älkää siis pelätkö. Te olette arvokkaampia kuin monta varpusta.+

32 Jokaisen, joka tunnustaa tuntevansa minut ihmisten edessä,+ minäkin tunnustan tuntevani taivaassa olevan Isäni edessä.+ 33 Mutta sen, joka kieltää tuntevansa minut ihmisten edessä, minäkin kiellän tuntevani taivaassa olevan Isäni edessä.+ 34 Älkää luulko, että olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle. En ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan.+ 35 Olen tullut aiheuttamaan jakautumista: poika on isäänsä vastaan, tytär äitiään vastaan ja miniä anoppiaan vastaan.+ 36 Ihmisen omista perheenjäsenistä* tulee hänen vihollisiaan. 37 Se, joka on kiintynyt isäänsä tai äitiinsä enemmän kuin minuun, ei ole minun arvoiseni, ja se, joka on kiintynyt poikaansa tai tyttäreensä enemmän kuin minuun, ei ole minun arvoiseni.+ 38 Se, joka ei ota kidutuspaaluaan* eikä seuraa minua, ei ole minun arvoiseni.+ 39 Se, joka yrittää pelastaa elämänsä,* tulee menettämään sen, mutta se, joka menettää elämänsä* minun takiani, tulee löytämään sen.+

40 Se, joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan myös minut, ja se, joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan myös hänet, joka on lähettänyt minut.+ 41 Se, joka ottaa vastaan profeetan, koska tämä on profeetta, saa saman palkan kuin profeetta,+ ja se, joka ottaa vastaan Jumalan palvelijan,* koska tämä on Jumalan palvelija, saa saman palkan kuin Jumalan palvelija. 42 Ja se, joka antaa yhdelle näistä opetuslapsista* kupillisenkin kylmää vettä juotavaksi, koska tämä on opetuslapsi – minä vakuutan teille – hän ei missään tapauksessa jää ilman palkkaansa.”+

11 Annettuaan ohjeet 12 opetuslapselleen Jeesus lähti opettamaan ja saarnaamaan muihin kaupunkeihin.+

2 Kun Johannes vankilassa ollessaan+ kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa+ 3 kysymään häneltä: ”Oletko sinä se, jonka tulemista odotamme, vai pitääkö meidän odottaa jotain toista?”+ 4 Jeesus vastasi heille: ”Menkää kertomaan Johannekselle, mitä kuulette ja näette:+ 5 sokeat näkevät+ ja rammat kävelevät, spitaaliset+ puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleita herätetään ja köyhille kerrotaan hyvää uutista.+ 6 Onnellinen on se, joka uskoo minuun ilman epäilyksiä.”*+

7 Kun he olivat menneet pois, Jeesus alkoi puhua ihmisjoukoille Johanneksesta: ”Mitä te lähditte erämaahan katsomaan?+ Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?+ 8 Mitä sitten lähditte katsomaan? Hienoihin* vaatteisiin pukeutunutta ihmistäkö? Hienoja vaatteita käyttäväthän ovat kuninkaiden taloissa. 9 Miksi oikeastaan lähditte? Profeettaako katsomaan? Kyllä, ja minä sanon teille: hän on paljon enemmän kuin profeetta.+ 10 Hän on se, josta on kirjoitettu: ’Minä lähetän edelläsi* sanansaattajani, joka valmistaa tien edelläsi!’+ 11 Minä vakuutan teille: naisista syntyneiden joukossa ei ole ketään suurempaa kuin Johannes Kastaja, mutta vähäisinkin taivaan valtakunnassa on suurempi kuin hän.+ 12 Johannes Kastajan päivistä lähtien taivaan valtakunta on ollut se päämäärä, johon ihmiset hellittämättä pyrkivät, ja ne, jotka siihen hellittämättä pyrkivät, saavuttavat sen.*+ 13 Kaikki, Profeetat ja Laki,* ovat profetoineet Johannekseen asti,+ 14 ja hyväksyttepä sitä tai ette, hän on ’Elia, jonka on määrä tulla’.+ 15 Se jolla on korvat, kuunnelkoon.

16 Keneen vertaisin tätä sukupolvea?+ Se on kuin toreilla istuvat lapset, jotka huutavat leikkikavereilleen: 17 ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet. Me valitimme, mutta te ette surreet.’* 18 Vastaavasti Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, mutta ihmiset sanovat: ’Hänessä on demoni.’ 19 Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo,+ mutta ihmiset sanovat: ’Katsokaa! Ahmatti ja viininjuoja, veronkantajien ja syntisten ystävä.’+ Joka tapauksessa viisaus ilmenee siitä, mitä se saa aikaan.”*+

20 Sitten hän alkoi moittia niitä kaupunkeja, joissa hän oli tehnyt useimmat ihmeensä, koska ne eivät katuneet: 21 ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos ne ihmeet, jotka tapahtuivat teissä, olisivat tapahtuneet Tyroksessa ja Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo kauan sitten katuneet säkkikankaassa ja tuhkassa.+ 22 Mutta minä sanon teille: Tyroksella ja Sidonilla on tuomiopäivänä helpompaa kuin teillä.+ 23 Entä sinä, Kapernaum,+ korotetaanko sinut ehkä taivaaseen? Alas hautaan* sinä joudut.+ Jos ne ihmeet, jotka tapahtuivat sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, se olisi olemassa vielä nykyäänkin. 24 Mutta minä sanon sinulle: Sodoman maalla on tuomiopäivänä helpompaa kuin sinulla.”+

25 Niihin aikoihin Jeesus sanoi: ”Minä ylistän sinua julkisesti, Isä, taivaan ja maan Herra, koska olet kätkenyt nämä asiat viisailta ja älykkäiltä ja olet paljastanut ne lapsille.+ 26 Niin, Isä, juuri näin sinä olet nähnyt hyväksi tehdä. 27 Isäni on luovuttanut minulle kaiken.+ Kukaan muu ei tunne Poikaa täysin kuin Isä,+ eikä kukaan muu tunne Isää täysin kuin Poika ja jokainen, jolle Poika haluaa tehdä hänet tunnetuksi.+ 28 Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette kovasti työtä ja olette kuormitettuja, niin minä annan teille uutta voimaa.* 29 Ottakaa minun ikeeni* harteillenne ja ottakaa oppia minusta,* sillä minä olen lempeä ja sydämeltäni nöyrä,+ niin te saatte uutta voimaa. 30 Minun ikeeni on miellyttävä,* ja minun kuormani on kevyt.”

12 Siihen aikaan Jeesus kulki sapattina viljapeltojen halki. Hänen opetuslastensa tuli nälkä, ja he alkoivat nyhtää tähkiä ja syödä.+ 2 Sen nähdessään fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso! Sinun opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä ei ole lupa tehdä sapattina.”+ 3 Hän sanoi heille: ”Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänellä ja hänen kanssaan olevilla miehillä oli nälkä?+ 4 Hän meni pyhäkköön, ja he söivät uhrileivät,*+ joita ei hänen eikä hänen kanssaan olevien ollut lupa syödä, vaan ainoastaan pappien.+ 5 Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit työskentelevät temppelissä sapatteina* mutta pysyvät silti syyttöminä?+ 6 Mutta minä sanon teille, että tässä on jotain temppeliä suurempaa.+ 7 Jos kuitenkin olisitte ymmärtäneet, mitä tarkoittaa: ’Armoa+ minä tahdon enkä uhria’,+ ette olisi tuominneet syyttömiä. 8 Ihmisen Poika on näet sapatin Herra.”+

9 Lähdettyään sieltä hän meni heidän synagogaansa, 10 ja siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut.*+ Voidakseen syyttää Jeesusta he kysyivät häneltä: ”Onko sapattina lupa parantaa?”+ 11 Hän sanoi heille: ”Jos jollain teistä on yksi lammas ja se putoaa kuoppaan sapattina, eikö hän tartu siihen ja nosta sitä ylös?+ 12 Kuinka paljon arvokkaampi onkaan ihminen kuin lammas! Sapattina on siis lupa tehdä hyvää.” 13 Sitten hän sanoi miehelle: ”Ojenna kätesi.” Mies ojensi kätensä, ja se palautui ennalleen, terveeksi niin kuin toinenkin käsi. 14 Mutta fariseukset menivät ulos ja alkoivat neuvotella Jeesuksen tappamisesta. 15 Saatuaan tietää siitä Jeesus lähti sieltä. Monet seurasivat häntä,+ ja hän paransi heidät kaikki. 16 Hän kuitenkin kielsi ankarasti heitä kertomasta, kuka hän oli,+ 17 jotta toteutuisivat profeetta Jesajan välityksellä puhutut sanat:

18 ”Katso! Palvelijani,+ jonka olen valinnut, rakkaani, jonka olen* hyväksynyt!+ Minä panen henkeni hänen päälleen,+ ja hän näyttää kansoille, mitä oikeus on. 19 Hän ei riitele+ eikä huuda, eikä kukaan kuule hänen ääntään pääkaduilla. 20 Hän ei muserra runneltua ruokoa eikä sammuta kytevää lampunsydäntä.+ Hän saa oikeuden toteutumaan. 21 Hänen nimeensä kansat tosiaan panevat toivonsa.”+

22 Sitten Jeesuksen luo tuotiin demonien riivaama mies, joka oli sokea ja mykkä. Hän paransi mykän miehen, niin että tämä pystyi puhumaan ja näkemään. 23 Kaikki ihmiset olivat hämmästyneitä ja sanoivat: ”Ei kai tämä vain ole Daavidin Poika?” 24 Tämän kuullessaan fariseukset sanoivat: ”Tämä mies ei aja ulos demoneja kenenkään muun kuin Beelsebulin,* demonien hallitsijan, avulla.”+ 25 Koska Jeesus tiesi, mitä he ajattelivat, hän sanoi heille: ”Jokainen valtakunta, joka on jakautunut, tuhoutuu, eikä yksikään kaupunki tai perhe, joka on jakautunut, voi kestää. 26 Samoin jos Saatana ajaa ulos Saatanan, hän on jakautunut. Kuinka siis hänen valtakuntansa voi kestää? 27 Sitä paitsi jos minä ajan demonit ulos Beelsebulin avulla, niin kenen avulla teidän opetuslapsenne* ajavat demoneja ulos? Tämän vuoksi teidän opetuslapsenne tulevat olemaan teidän tuomareitanne. 28 Mutta jos minä ajan demonit ulos Jumalan hengellä, niin Jumalan valtakunta on tosiaan tavoittanut teidät teidän huomaamattanne.*+ 29 Tai kuinka kukaan voi tunkeutua voimakkaan miehen taloon ja viedä hänen omaisuuttaan, ellei ensin sido tuota miestä? Vasta sitten hän pystyy ryöstämään hänen talonsa. 30 Se, joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja se, joka ei kokoa minun kanssani, hajottaa.+

31 Tämän vuoksi minä sanon teille: Kaikenlainen synti ja herjaaminen annetaan ihmisille anteeksi, mutta hengen herjaamista ei anneta anteeksi.+ 32 Esimerkiksi sille, joka sanoo jotain Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi,+ mutta sille, joka puhuu pyhää henkeä vastaan, ei anneta anteeksi, ei tänä aikakautena eikä tulevana.*+

33 Jos teidän puunne on hyvä, sen hedelmät ovat hyviä, mutta jos teidän puunne on huono,* sen hedelmätkin ovat huonoja. Hedelmistään puu tunnetaan.+ 34 Kyykäärmeiden jälkeläiset,+ miten te voisitte puhua hyvää, kun olette pahoja? Suu puhuu sitä, mitä sydän on täynnä.+ 35 Hyvä ihminen jakaa toisille hyvää siitä hyvästä, mitä hän on varastoinut, kun taas paha ihminen jakaa toisille pahaa siitä pahasta, mitä hän on varastoinut.+ 36 Minä sanon teille, että ihmiset tekevät tuomiopäivänä tilin+ jokaisesta hyödyttömästä* sanasta, jonka ovat puhuneet, 37 sillä sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi* ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”

38 Silloin jotkut kirjanoppineet ja fariseukset sanoivat hänelle: ”Opettaja, haluamme, että näytät meille jonkin merkin.”+ 39 Hän sanoi heille: ”Paha ja uskoton* sukupolvi etsii jatkuvasti merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonan merkki.+ 40 Samoin kuin Joona oli valtavan kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä,+ tulee Ihmisen Poikakin olemaan haudassa* kolme päivää ja kolme yötä.+ 41 Niniveläiset nousevat tuomittaviksi tämän sukupolven kanssa, ja he langettavat sille tuomion, koska se, mitä Joona saarnasi, sai heidät katumaan.+ Mutta tässä on enemmän kuin Joona!+ 42 Etelän kuningatar herätetään tuomittavaksi tämän sukupolven kanssa, ja hän langettaa sille tuomion, koska hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta.+ Mutta tässä on enemmän kuin Salomo!+

43 Kun epäpuhdas henki tulee ulos ihmisestä, henki kulkee vedettömien paikkojen halki etsiessään lepopaikkaa mutta ei löydä.+ 44 Silloin henki sanoo: ’Minä menenkin takaisin talooni, josta muutin’, ja saapuessaan hän näkee, että talo on asumaton mutta lakaistu puhtaaksi ja laitettu kauniiksi. 45 Silloin hän käy hakemassa seitsemän muuta, itseään pahempaa henkeä. Mentyään sisään he jäävät sinne asumaan, jolloin ihminen on huonommassa tilanteessa kuin ennen.+ Näin käy myös tälle pahalle sukupolvelle.”

46 Kun Jeesus vielä puhui ihmisjoukoille, hänen äitinsä ja veljensä+ tulivat. He seisoivat ulkona, koska he halusivat puhua hänen kanssaan.+ 47 Niinpä joku sanoi hänelle: ”Äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja haluavat puhua kanssasi.” 48 Jeesus vastasi hänelle: ”Kuka on äitini, ja ketkä ovat veljeni?” 49 Hän ojensi kätensä opetuslapsiaan kohti ja sanoi: ”Tässä ovat äitini ja veljeni!+ 50 Se joka tekee taivaassa olevan Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”+

13 Sinä päivänä Jeesus lähti talosta ja istui järven rannalle. 2 Hänen luokseen kokoontui niin paljon ihmisiä, että hän meni istumaan veneeseen, ja koko ihmisjoukko seisoi rannalla.+ 3 Sitten hän puhui heille monia asioita vertauksin.+ Hän sanoi: ”Kylväjä lähti kylvämään.+ 4 Hänen kylväessään jotkin siemenet putosivat tien varteen, ja linnut tulivat ja söivät ne.+ 5 Toiset putosivat kallioisiin paikkoihin, missä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat heti oraalle, koska maakerros oli ohut.+ 6 Mutta kun aurinko nousi, ne paahtuivat, ja koska niillä ei ollut juuria, ne kuihtuivat. 7 Jotkin putosivat ohdakkeiden sekaan, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat ne.+ 8 Vielä jotkin putosivat hyvään maahan ja alkoivat tuottaa satoa, jotkin 100-kertaisesti, jotkin 60-kertaisesti, jotkin 30-kertaisesti.+ 9 Se jolla on korvat, kuunnelkoon.”+

10 Opetuslapset tulivat kysymään häneltä: ”Miksi sinä käytät vertauksia, kun puhut heille?”+ 11 Hän vastasi: ”Te olette saaneet ymmärtää taivaan valtakunnan pyhät salaisuudet+ mutta he eivät. 12 Sille, jolla on, annetaan lisää, ja hänellä tulee olemaan runsaasti, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on.+ 13 Tämän vuoksi minä puhun heille vertauksin, sillä he katsovat mutta eivät näe ja kuulevat mutta eivät kuuntele eivätkä tajua merkitystä.+ 14 Heissä täyttyy tämä Jesajan profetia: ’Te kuulette mutta ette varmasti tajua merkitystä, ja te katsotte mutta ette varmasti näe.+ 15 Tämän kansan sydän on paatunut.* Korvillaan he ovat kuulleet reagoimatta mitenkään ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he koskaan näkisi silmillään eivätkä kuulisi korvillaan eivätkä tajuaisi merkitystä sydämellään eivätkä kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.’+

16 Mutta onnelliset ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.+ 17 Minä vakuutan teille: monet profeetat ja muut Jumalan palvelijat* halusivat nähdä, mitä te näette, mutta eivät nähneet,+ ja kuulla, mitä te kuulette, mutta eivät kuulleet.

18 Kuunnelkaa nyt, mitä vertaus kylväjästä merkitsee.+ 19 Kun joku kuulee valtakunnan sanoman* mutta ei tajua sen merkitystä, tulee Paholainen*+ ja sieppaa pois sen, mikä on kylvetty hänen sydämeensä. Tämä on tien varteen kylvetty siemen.+ 20 Kallioisiin paikkoihin kylvetty taas on se, joka kuulee sanoman ja ottaa sen heti iloiten vastaan.+ 21 Hänellä ei kuitenkaan ole juuria, joten hän jatkaa vain jonkin aikaa. Kun sanoman vuoksi ilmaantuu vaikeuksia tai vainoa, hän hylkää sanoman* heti. 22 Ohdakkeiden sekaan kylvetty on se, joka kuulee sanoman, mutta tämän ajan* huolet+ ja rikkauden petollinen voima tukahduttavat sanoman, eikä se tuota satoa.+ 23 Mutta hyvään maahan kylvetty on se, joka kuulee sanoman, tajuaa sen merkityksen ja todella kantaa satoa. Joku tuottaa 100-kertaisesti, joku 60-kertaisesti, joku 30-kertaisesti.”+

24 Hän esitti heille toisenkin vertauksen ja sanoi: ”Taivaan valtakuntaa voidaan verrata mieheen, joka kylvi hyvää siementä peltoonsa. 25 Ihmisten nukkuessa tuli hänen vihollisensa, kylvi vehnän sekaan rikkakasveja ja meni pois. 26 Kun vehnä orasti ja tuli tähkälle, ilmaantuivat rikkakasvitkin. 27 Niinpä talonisännän orjat tulivat sanomaan hänelle: ’Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Miten siinä sitten on rikkakasveja?’ 28 Hän sanoi heille: ’Joku vihamies on tehnyt tämän.’+ Orjat kysyivät häneltä: ’Haluatko, että menemme ja keräämme ne?’ 29 Hän sanoi: ’En, ettei vain kävisi niin, että rikkakasveja kerätessänne nyhdätte vehnää niiden mukana. 30 Antakaa molempien kasvaa yhdessä sadonkorjuuseen asti, ja sadonkorjuuaikana minä sanon sadonkorjaajille: Kerätkää ensin rikkakasvit ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi. Kootkaa sitten vehnä varastooni.’”+

31 Hän esitti heille taas vertauksen ja sanoi: ”Taivaan valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi peltoonsa.+ 32 Sehän on pienin kaikista siemenistä, mutta kun se kasvaa, siitä tulee suurin vihanneskasveista. Siitä tulee kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja löytävät pesäpaikan sen oksilta.”

33 Hän kertoi heille myös tämän vertauksen: ”Taivaan valtakunta on kuin hapate, jonka nainen sekoitti kolmeen suureen mitalliseen jauhoja, niin että koko taikina happani.”+

34 Tämän kaiken Jeesus puhui ihmisjoukoille vertauksin. Ilman vertauksia hän ei tosiaankaan puhunut heille,+ 35 jotta täyttyisi se, mitä oli sanottu profeetan välityksellä: ”Avaan suuni ja puhun vertauksia. Julistan sitä, mikä on ollut kätkettynä alusta* lähtien.”+

36 Sitten Jeesus lähetti ihmisjoukot pois ja meni taloon. Hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Selitä meille vertaus pellon rikkakasveista.” 37 Hän sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika, 38 ja pelto on maailma.+ Hyvä siemen tarkoittaa valtakunnan poikia, mutta rikkakasvit ovat Paholaisen* poikia,+ 39 ja vihollinen, joka kylvi ne, on Paholainen.* Sadonkorjuu tarkoittaa aikakauden* päättymistä,* ja sadonkorjaajat ovat enkeleitä. 40 Niin kuin rikkakasvit kerätään ja poltetaan tulessa, niin tapahtuu, kun tämä aikakausi* on päättymässä.+ 41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he keräävät hänen valtakunnastaan kaikki, jotka saavat tekemään syntiä,* ja ne, jotka tekevät pahaa,* 42 ja heittävät heidät tuliseen uuniin.+ Siellä he itkevät ja kiristelevät hampaitaan. 43 Silloin ne, jotka Jumala on hyväksynyt,* loistavat kirkkaasti kuin aurinko+ Isänsä valtakunnassa. Se jolla on korvat, kuunnelkoon.

44 Taivaan valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre, jonka mies löysi ja kätki uudelleen. Iloisena hän meni ja myi kaiken, mitä hänellä oli, ja osti tuon pellon.+

45 Lisäksi taivaan valtakunta on kuin matkustava kauppias, joka etsi kauniita helmiä. 46 Löydettyään yhden hyvin kallisarvoisen helmen hän meni ja myi heti kaiken, mitä hänellä oli, ja osti sen.+

47 Vielä taivaan valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja. 48 Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen ylös rannalle, istuutuivat ja keräsivät hyvät kalat+ koreihin, mutta huonot+ he heittivät pois. 49 Näin tapahtuu, kun tämä aikakausi* on päättymässä. Enkelit lähtevät erottamaan pahat niistä, jotka toimivat oikein,* 50 ja heittävät heidät tuliseen uuniin. Siellä he itkevät ja kiristelevät hampaitaan.

51 Ymmärsittekö kaikki nämä asiat?” He sanoivat hänelle: ”Ymmärsimme.” 52 Sitten hän sanoi heille: ”Näin ollen jokainen opettaja, jolle on opetettu taivaan valtakuntaa koskevia asioita, on kuin talonisäntä, joka ottaa aarrevarastostaan esiin sekä uutta että vanhaa.”

53 Kun Jeesus oli kertonut nämä vertaukset, hän lähti sieltä. 54 Tultuaan kotiseudulleen+ hän alkoi opettaa ihmisiä heidän synagogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: ”Mistä hän on saanut tämän viisauden ja voiman tehdä tällaisia ihmeitä?+ 55 Eikö tämä ole se puusepän poika?+ Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria, ja eivätkö hänen veljensä ole Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas?+ 56 Eivätkö kaikki hänen sisarensa asu parissamme? Mistä sitten hän on saanut tämän kaiken?”+ 57 Niin he kieltäytyivät uskomasta* häneen.+ Jeesus kuitenkin sanoi heille: ”Profeettaa kunnioitetaan kaikkialla muualla paitsi kotiseudullaan ja omassa kodissaan.”+ 58 Koska heillä ei ollut uskoa, hän ei tehnyt siellä monia ihmeitä.

14 Siihen aikaan paikallishallitsija* Herodes* kuuli Jeesuksesta+ 2 ja sanoi palvelijoilleen: ”Se on Johannes Kastaja. Hänet on herätetty kuolleista, ja siksi hän pystyy tekemään tällaisia ihmeitä.”+ 3 Herodes oli pidättänyt Johanneksen ja sitonut ja vanginnut hänet veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan vuoksi.+ 4 Johannes oli nimittäin toistuvasti sanonut Herodekselle: ”Sinun ei ole lupa olla naimisissa hänen kanssaan.”+ 5 Vaikka Herodes halusi tappaa Johanneksen, hän pelkäsi ihmisjoukkoa, koska se piti Johannesta profeettana.+ 6 Mutta kun Herodeksen syntymäpäiviä+ vietettiin, Herodiaan tytär tanssi juhlissa ja miellytti Herodesta niin paljon,+ 7 että tämä lupasi valalla vannoen antaa hänelle, mitä tahansa hän pyytäisi. 8 Äitinsä yllytyksestä tytär sanoi: ”Anna minulle lautasella Johannes Kastajan pää.”+ 9 Vaikka kuningas tulikin murheelliseksi, niin vannomiensa valojen vuoksi ja niiden vuoksi, jotka olivat aterialla* hänen kanssaan, hän käski antaa sen. 10 Hän antoi siksi käskyn mestata Johanneksen vankilassa. 11 Johanneksen pää tuotiin lautasella ja annettiin tyttärelle, ja tämä vei sen äidilleen. 12 Myöhemmin Johanneksen opetuslapset tulivat ja veivät hänen ruumiinsa pois ja hautasivat sen. Sitten he menivät ilmoittamaan asian Jeesukselle. 13 Sen kuultuaan Jeesus lähti veneellä syrjäiseen paikkaan, jotta voisi olla yksin. Kun ihmisjoukot saivat kuulla siitä, ne kuitenkin lähtivät kaupungeista kävellen hänen peräänsä.+

14 Kun Jeesus tuli rantaan, hän näki suuren ihmisjoukon. Hän tunsi sääliä heitä kohtaan,+ ja hän paransi kaikki sairaat.+ 15 Mutta myöhään iltapäivällä hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Paikka on syrjäinen, ja alkaa olla jo myöhä. Lähetä ihmiset pois, jotta he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa.”+ 16 Jeesus sanoi kuitenkin heille: ”Ei heidän tarvitse lähteä. Antakaa te heille syötävää.” 17 He sanoivat hänelle: ”Ei meillä ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa.” 18 Hän sanoi: ”Tuokaa ne tänne minulle.” 19 Hän käski ihmisjoukkojen asettua pitkälleen ruohikolle. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja esitti rukouksen.*+ Taitettuaan leivät hän antoi ne opetuslapsille, ja opetuslapset antoivat ne ihmisjoukoille. 20 He kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi, ja he keräsivät tähteeksi jääneitä palasia 12 täyttä korillista.+ 21 Syöjiä oli noin 5 000 miestä ja lisäksi naisia ja lapsia.+ 22 Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslastensa astua veneeseen ja mennä hänen edellään vastarannalle sillä aikaa kun hän lähettäisi ihmisjoukot pois.+

23 Lähetettyään ihmisjoukot pois hän nousi yksinään vuorelle rukoilemaan.+ Kun tuli ilta, hän oli siellä yksin. 24 Vene oli nyt jo monen sadan metrin* päässä rannasta ja kamppaili aallokossa, koska oli vastatuuli. 25 Mutta neljännen yövartion* aikaan Jeesus tuli opetuslasten luo kävellen veden päällä. 26 Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän veden päällä, he hätääntyivät ja sanoivat: ”Se on aave!” Ja he huusivat pelosta. 27 Mutta Jeesus sanoi heti heille: ”Olkaa rohkeita! Minä se olen. Älkää pelätkö.”+ 28 Pietari vastasi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” 29 Hän sanoi: ”Tule!” Silloin Pietari astui veneestä ja lähti kävelemään vettä pitkin kohti Jeesusta. 30 Katsellessaan myrskyä hän kuitenkin pelästyi, ja kun hän alkoi vajota, hän huusi: ”Herra, pelasta minut!” 31 Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: ”Sinä heikkouskoinen, miksi aloit epäillä?”+ 32 Heidän päästyään veneeseen myrskytuuli laantui. 33 Silloin veneessä olevat kumarsivat hänelle syvään* ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.” 34 He ylittivät järven ja nousivat maihin Gennesaretissa.+

35 Kun paikkakunnan miehet tunnistivat hänet, he lähettivät sanan koko sille seudulle, ja hänen luokseen tuotiin kaikki sairaat. 36 He pyysivät häneltä hartaasti, että he saisivat edes koskettaa hänen päällysvaatteensa reunusta,+ ja kaikki, jotka koskettivat sitä, tulivat täysin terveiksi.

15 Jeesuksen luo tuli sitten Jerusalemista fariseuksia ja kirjanoppineita,+ jotka sanoivat: 2 ”Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat esi-isien perinnettä? He eivät esimerkiksi pese* käsiään ennen kuin syövät aterian.”+

3 Hän vastasi heille: ”Miksi te rikotte Jumalan käskyjä perinteenne takia?+ 4 Jumala on esimerkiksi sanonut: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’+ ja ’Se joka herjaa isäänsä tai äitiään, täytyy surmata.’+ 5 Mutta te sanotte: ’Jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: ”Kaikki, mitä minulla on ja mistä voisi olla sinulle hyötyä, on sellaista, minkä olen luvannut antaa lahjaksi Jumalalle”,*+ 6 hänen ei tarvitse lainkaan kunnioittaa isäänsä.’ Näin te olette tehneet Jumalan sanan mitättömäksi perinteenne takia.+ 7 Te tekopyhät, Jesaja profetoi teistä osuvasti sanoessaan:+ 8 ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on hyvin kaukana minusta. 9 Turhaan he jatkavat minun palvomistani, sillä he opettavat ihmisten käskyjä oppeina.’”+ 10 Sen jälkeen hän kutsui ihmisjoukon luokseen ja sanoi heille: ”Kuunnelkaa ja ymmärtäkää:+ 11 ihmistä ei saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan hänet saastuttaa se, mikä tulee suusta ulos.”+

12 Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: ”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat* kuullessaan, mitä sanoit?”+ 13 Hän vastasi: ”Jokainen kasvi, jota taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, revitään juurineen pois. 14 Antakaa heidän olla. He ovat sokeita oppaita. Jos sokea opastaa sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan.”+ 15 Pietari sanoi hänelle: ”Selitä meille tuo vertaus.” 16 Jeesus sanoi: ”Ettekö tekään vielä ymmärrä?+ 17 Ettekö tiedä, että kaikki, mikä menee suusta sisään, kulkee vatsan kautta ja poistuu viemäriin? 18 Mutta se, mikä tulee suusta ulos, lähtee sydämestä ja saastuttaa ihmisen.+ 19 Sydämestä lähtee esimerkiksi pahoja ajatuksia:+ murhia, aviorikoksia, seksuaalista moraalittomuutta,* varkauksia, vääriä todistuksia, herjauksia. 20 Nämä ne saastuttavat ihmisen, mutta aterian syöminen pesemättömin* käsin ei saastuta ihmistä.”

21 Lähdettyään sieltä Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle.+ 22 Silloin eräs tuolta seudulta oleva foinikialainen nainen tuli ja huusi: ”Ole minulle armollinen, Herra, Daavidin Poika. Demoni riivaa julmasti tytärtäni.”+ 23 Jeesus ei kuitenkaan vastannut hänelle sanaakaan. Niinpä hänen opetuslapsensa tulivat ja alkoivat pyytää häneltä: ”Lähetä hänet pois, koska hän huutaa jatkuvasti meidän perässämme.” 24 Hän vastasi: ”Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin kansan kadonneiden lampaiden luo.”+ 25 Mutta nainen tuli, kumarsi hänelle syvään* ja sanoi: ”Herra, auta minua!” 26 Vastaukseksi hän sanoi: ”Ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää sitä pienille koirille.” 27 Nainen sanoi: ”Niin, Herra, mutta syöväthän pienet koiratkin muruja, joita putoaa niiden isäntien pöydältä.”+ 28 Silloin Jeesus vastasi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen. Tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot.” Hänen tyttärensä parani sillä hetkellä.

29 Jeesus lähti sieltä ja tuli sen jälkeen lähelle Galileanjärveä.+ Noustuaan vuorelle hän istui sinne. 30 Sitten suuret ihmisjoukot lähestyivät häntä ja toivat mukanaan rampoja, käsivammaisia, sokeita, mykkiä ja monia muita. He asettivat heidät hänen jalkojensa juureen, ja hän paransi heidät.+ 31 Ihmiset olivat hämmästyneitä, kun he näkivät mykkien puhuvan, käsivammaisten paranevan, rampojen kävelevän ja sokeiden näkevän, ja he ylistivät Israelin Jumalaa.+

32 Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: ”Minä tunnen sääliä tätä ihmisjoukkoa kohtaan,+ koska he ovat viipyneet luonani jo kolme päivää eikä heillä ole mitään syötävää. En halua lähettää heitä pois nälkäisinä,* sillä he voivat nääntyä tiellä.”+ 33 Opetuslapset sanoivat kuitenkin hänelle: ”Mistä me tässä syrjäisessä paikassa saamme niin paljon leipää, että tämänkokoinen joukko voi syödä kyllikseen?”+ 34 Jeesus kysyi heiltä: ”Montako leipää teillä on?” He sanoivat: ”Seitsemän, ja muutamia pikkukaloja.” 35 Käskettyään ihmisten asettua pitkälleen maahan 36 hän otti ne seitsemän leipää ja kalat. Sitten hän kiitti Jumalaa, taittoi leivät ja alkoi antaa niitä opetuslapsille, ja opetuslapset antoivat ne ihmisjoukoille.+ 37 Kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi, ja tähteeksi jääneitä palasia kerättiin seitsemän suurta korillista.*+ 38 Syöjiä oli 4 000 miestä ja lisäksi naisia ja lapsia. 39 Lähetettyään lopuksi ihmisjoukot pois hän astui veneeseen ja meni Magadanin seudulle.+

16 Siellä Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, ja koetellakseen häntä he pyysivät häntä näyttämään heille merkin taivaasta.+ 2 Hän vastasi heille: ”Kun ilta saapuu, te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, sillä taivas on tulipunainen’, 3 ja aamulla: ’Tänään tulee talvinen, sateinen ilma, sillä taivas on tulipunainen mutta synkkä.’ Te osaatte tehdä päätelmiä siitä, miltä taivas näyttää, mutta aikojen merkeistä te ette osaa tehdä päätelmiä. 4 Paha ja uskoton* sukupolvi etsii jatkuvasti merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä+ kuin Joonan merkki.”+ Sen jälkeen hän meni pois ja jätti heidät.

5 Opetuslapset menivät nyt vastarannalle ja unohtivat ottaa leipää mukaansa.+ 6 Jeesus sanoi heille: ”Pitäkää silmänne auki ja varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta.”+ 7 Niin he alkoivat keskustella keskenään: ”Emme ottaneet ollenkaan leipää mukaamme.” 8 Jeesus huomasi tämän ja sanoi: ”Miksi te puhutte keskenänne siitä, että teillä ei ole leipää, te heikkouskoiset? 9 Ettekö vielä näe asian ydintä? Ettekö muista niitä viittä leipää, joilla ruokittiin 5 000, ja sitä, kuinka monta korillista otitte talteen?+ 10 Tai niitä seitsemää leipää, joilla ruokittiin 4 000, ja sitä, kuinka monta suurta korillista* otitte talteen?+ 11 Kuinka ette käsitä, etten puhunut teille leivästä? Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta.”+ 12 Silloin he tajusivat, ettei hän käskenyt varoa leivän hapatetta vaan fariseusten ja saddukeusten opetusta.

13 Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?”+ 14 He sanoivat: ”Jotkut Johannes Kastajan,+ toiset Elian,+ toiset taas Jeremian tai jonkun muun profeetan.” 15 Hän sanoi heille: ”Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?” 16 Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus,+ elävän Jumalan Poika.”+ 17 Tähän Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, Joonan poika, voit olla onnellinen, koska sitä ei paljastanut sinulle liha ja veri* vaan taivaassa oleva Isäni.+ 18 Minä sanon sinulle myös: Sinä olet Pietari,+ ja tälle kalliolle+ minä rakennan seurakuntani, eivätkä haudan* portit saa sitä valtaansa. 19 Minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet, ja se, minkä sinä sidot maan päällä, on jo sidottu taivaassa, ja se, minkä sinä päästät vapaaksi maan päällä, on jo päästetty vapaaksi taivaassa.” 20 Sitten hän kielsi ankarasti opetuslapsiaan kertomasta kenellekään, että hän oli Kristus.+

21 Siitä lähtien Jeesus alkoi selittää opetuslapsilleen, että hänen täytyy mennä Jerusalemiin, kärsiä paljon vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden käsissä ja tulla tapetuksi ja kolmantena päivänä herätetyksi.+ 22 Tällöin Pietari vei hänet sivuun ja alkoi nuhdella häntä: ”Ole armollinen* itsellesi, Herra. Eihän sinulle sellaista saa tapahtua.”+ 23 Mutta hän käänsi selkänsä ja sanoi Pietarille: ”Väisty taakseni, Saatana! Sinä olet minulle kompastuskivi, koska et ajattele Jumalan ajatuksia vaan ihmisten.”+

24 Sitten Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku haluaa tulla minun perässäni, hänen täytyy kieltää itsensä, ottaa kidutuspaalunsa* ja seurata minua jatkuvasti.+ 25 Se, joka haluaa pelastaa elämänsä,* tulee menettämään sen, mutta se, joka menettää elämänsä* minun takiani, tulee löytämään sen.+ 26 Mitä hyötyä ihmiselle onkaan, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää elämänsä?+ Tai mitä ihminen antaa elämänsä vastineeksi?+ 27 Ihmisen Pojan on näet määrä tulla Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.+ 28 Minä vakuutan teille, että tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät lainkaan maista kuolemaa ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakunnassaan.”+

17 Kuusi päivää myöhemmin Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät muista erilleen ylös korkealle vuorelle.+ 2 Siellä Jeesuksen ulkomuoto muuttui heidän edessään. Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja hänen päällysvaatteensa tulivat kirkkaiksi* kuin valo.+ 3 Yhtäkkiä heille näyttäytyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. 4 Silloin Pietari sanoi Jeesukselle: ”Herra, on hyvä, että olemme täällä. Jos haluat, pystytän tähän kolme telttaa: yhden sinulle, yhden Moosekselle ja yhden Elialle.” 5 Hänen vielä puhuessaan kirkas pilvi peitti heidät ja ääni pilvestä sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.+ Kuunnelkaa häntä.”+ 6 Kun opetuslapset kuulivat tämän, he pelästyivät kovasti ja kumartuivat maahan asti. 7 Silloin Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa. Älkää pelätkö.” 8 Kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen. 9 Heidän laskeutuessaan vuorelta Jeesus kielsi heitä: ”Älkää kertoko tätä näkyä kenellekään ennen kuin Ihmisen Poika herätetään kuolleista.”+

10 Opetuslapset tekivät kuitenkin hänelle kysymyksen: ”Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Elian täytyy tulla ensin?”+ 11 Hän vastasi: ”Elia tosiaan tulee ja palauttaa kaiken ennalleen.+ 12 Mutta minä sanon teille, että Elia on jo tullut, eivätkä ihmiset tunteneet häntä vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat.+ Samoin Ihmisen Poikakin tulee kärsimään heidän käsissään.”+ 13 Silloin opetuslapset tajusivat, että hän puhui heille Johannes Kastajasta.

14 Kun he lähestyivät ihmisjoukkoa,+ Jeesuksen luo tuli mies, joka polvistui hänen eteensä ja sanoi: 15 ”Herra, ole armollinen pojalleni, koska hänellä on epilepsia ja hän on hyvin sairas. Hän kaatuu usein tuleen ja usein veteen.+ 16 Minä toin hänet sinun opetuslastesi luo, mutta he eivät pystyneet parantamaan häntä.” 17 Jeesus sanoi: ”Voi tätä kieroutunutta sukupolvea, jolla ei ole uskoa!+ Kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne? Kuinka kauan minun täytyy kestää teitä? Tuokaa hänet tänne minun luokseni.” 18 Sen jälkeen Jeesus nuhteli demonia, ja demoni tuli ulos pojasta, ja sillä hetkellä poika parantui.+ 19 Ollessaan sitten keskenään opetuslapset tulivat kysymään Jeesukselta: ”Miksi me emme pystyneet ajamaan demonia ulos?” 20 Hän sanoi heille: ”Koska teillä on niin vähän uskoa. Minä vakuutan teille: jos teillä on uskoa sinapinsiemenenkään verran, te sanotte tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyy, eikä mikään ole teille mahdotonta.”+ 21 ——*

22 Kun he olivat koolla Galileassa, Jeesus sanoi heille: ”Ihmisen Poika kavalletaan ihmisille.+ 23 He tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hänet herätetään.”+ He tulivat tästä hyvin murheellisiksi.

24 Heidän saavuttuaan Kapernaumiin miehet, jotka perivät kahden drakman* veroa, lähestyivät Pietaria ja sanoivat: ”Eikö teidän opettajanne maksa kahden drakman veroa?”+ 25 Pietari sanoi: ”Maksaa.” Kun hän meni taloon, Jeesus kuitenkin ehti kysyä häneltä ensin: ”Mitä ajattelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat saavat tullimaksuja tai henkilöveroa? Pojiltaan vai vierailta?” 26 Kun hän sanoi: ”Vierailta”, Jeesus sanoi hänelle: ”Niinpä pojat ovat verosta vapaat. 27 Mutta jottemme loukkaisi*+ heitä, mene järven rantaan, heitä ongenkoukku ja ota ensimmäinen kala, joka tulee ylös. Kun avaat sen suun, löydät hopeakolikon.* Ota se ja anna heille minun puolestani ja itsesi puolesta.”

18 Sitten opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Kuka oikein on suurin taivaan valtakunnassa?”+ 2 Niin hän kutsui luokseen erään lapsen, asetti hänet seisomaan heidän keskelleen 3 ja sanoi: ”Minä vakuutan teille: ellette muutu* ja tule lasten kaltaisiksi,+ ette missään tapauksessa pääse taivaan valtakuntaan.+ 4 Siksi se, joka nöyrtyy ja tulee tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivaan valtakunnassa,+ 5 ja se, joka ottaa vastaan yhden tällaisen lapsen minun nimessäni, ottaa vastaan myös minut. 6 Mutta sille, joka saa yhden näistä minuun uskovista pienistä tekemään syntiä,* olisi parempi, että hänen kaulaansa ripustettaisiin myllynkivi, jollaista aasi pyörittää, ja hänet upotettaisiin avomereen.+

7 Voi maailmaa kompastuskivien takia! Kompastuskiviä tulee tietysti väistämättä, mutta voi sitä ihmistä, joka sellaisen asettaa! 8 Jos siis kätesi tai jalkasi saa sinut tekemään syntiä,* hakkaa se irti ja heitä se pois.+ Sinun on parempi astua elämään ilman toista kättä tai jalkaa kuin tulla heitetyksi molemmat kädet tai molemmat jalat tallella ikuiseen tuleen.+ 9 Samoin jos silmäsi saa sinut tekemään syntiä,* repäise se irti ja heitä se pois. Sinun on parempi astua silmäpuolena elämään kuin tulla heitetyksi molemmat silmät tallella tuliseen Gehennaan.*+ 10 Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä, sillä minä sanon teille, että heidän enkeleillään taivaassa on aina pääsy taivaassa olevan Isäni luo.*+ 11 ——*

12 Mitä arvelette? Jos jollakulla on 100 lammasta ja yksi niistä eksyy,+ eikö hän jätä ne 99 vuorille ja lähde etsimään sitä yhtä, joka on eksyksissä?+ 13 Jos hän löytää sen – minä vakuutan teille – hän iloitsee siitä enemmän kuin niistä 99:stä, jotka eivät ole eksyneet. 14 Samoin ei taivaassa oleva Isäni* halua, että yksikään näistä pienistä menehtyisi.+

15 Jos veljesi tekee synnin, mene ja paljasta hänen virheensä* kahden kesken.+ Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi.*+ 16 Mutta jos hän ei kuuntele, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, jotta jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan lausunnon perusteella.*+ 17 Jos hän ei kuuntele heitä, puhu seurakunnalle. Jos hän ei kuuntele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin muuhun kansaan kuuluvaan+ ja kuin veronkantajaan.+

18 Minä vakuutan teille: kaikki, mitä te sidotte maan päällä, on jo sidottu taivaassa, ja kaikki, mitä te päästätte vapaaksi maan päällä, on jo päästetty vapaaksi taivaassa. 19 Lisäksi minä vakuutan teille: jos kaksi teistä maan päällä sopii, että he pyytävät jotain tärkeää, taivaassa oleva Isäni täyttää heidän pyyntönsä.+ 20 Siellä, missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni,+ minä olen heidän keskellään.”

21 Silloin Pietari tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Herra, kuinka monta kertaa veljeni voi tehdä syntiä minua vastaan ja minun pitää antaa hänelle anteeksi? Jopa seitsemän kertaako?” 22 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä sanon sinulle: ei vain seitsemän kertaa, vaan jopa 77 kertaa.+

23 Sen vuoksi taivaan valtakuntaa voidaan verrata kuninkaaseen, joka halusi selvittää tilit orjiensa kanssa. 24 Kun hän alkoi selvittää niitä, sisään tuotiin mies, joka oli hänelle velkaa 10 000 talenttia.* 25 Koska miehellä ei kuitenkaan ollut varaa maksaa sitä takaisin, hänen isäntänsä määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa piti myydä ja velka maksaa.+ 26 Silloin orja polvistui ja kumartui hänen eteensä ja sanoi: ’Ole kärsivällinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaiken takaisin.’ 27 Säälistä liikuttuneena orjan isäntä päästi hänet menemään ja antoi velan anteeksi.+ 28 Mutta orja meni ulos ja etsi käsiinsä erään toisen orjan, joka oli hänelle velkaa 100 denaaria.* Hän tarttui häneen, kuristi häntä ja sanoi: ’Maksa takaisin, mitä olet velkaa.’ 29 Silloin hänen orjatoverinsa polvistui hänen eteensä ja alkoi pyytää häneltä: ’Ole kärsivällinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle takaisin.’ 30 Hän ei kuitenkaan halunnut vaan meni ja heitätti orjatoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi takaisin, mitä oli velkaa. 31 Kun toiset orjat näkivät, mitä oli tapahtunut, he tulivat hyvin surullisiksi ja menivät kertomaan isännälleen kaiken, mitä oli tapahtunut. 32 Silloin isäntä kutsui orjan luokseen ja sanoi hänelle: ’Paha orja, minä annoin sinulle anteeksi koko velkasi, kun pyysit sitä minulta hartaasti. 33 Eikö sinunkin olisi pitänyt osoittaa armoa orjatoverillesi niin kuin minä osoitin armoa sinulle?’+ 34 Vihastuneena hänen isäntänsä luovutti hänet vanginvartijoille, kunnes hän maksaisi takaisin kaiken, mitä oli velkaa. 35 Minun taivaallinen Isänikin tekee samoin teille,+ jos ette jokainen anna veljellenne sydämestänne anteeksi.”+

19 Kun Jeesus oli lakannut puhumasta, hän lähti Galileasta ja tuli Juudean rajaseuduille Jordanin toiselle puolelle.+ 2 Häntä seurasi suuri joukko ihmisiä, ja hän paransi heitä siellä.

3 Hänen luokseen tuli fariseuksia koetellakseen häntä, ja he kysyivät: ”Onko miehen lupa erota vaimostaan millä perusteella tahansa?”+ 4 Hän vastasi: ”Ettekö ole lukeneet, että hän, joka alussa loi heidät, teki heidät mieheksi ja naiseksi+ 5 ja sanoi: ’Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja sitoutuu vaimoonsa, ja niistä kahdesta tulee yhtä lihaa’?*+ 6 He eivät siis enää ole kaksi, vaan he ovat yksi.* Sen vuoksi sitä, minkä Jumala on yhdistänyt, ei ihminen saa erottaa.”+ 7 He sanoivat hänelle: ”Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja erota vaimosta?”+ 8 Hän sanoi heille: ”Teidän kovasydämisyytenne* vuoksi Mooses salli teidän erota vaimostanne,+ mutta näin ei ole ollut alusta asti.+ 9 Minä sanon teille, että se, joka eroaa vaimostaan muun kuin seksuaalisen moraalittomuuden* perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen.”+

10 Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Jos miehen suhde vaimoonsa on tällainen, ei ole viisasta mennä naimisiin.” 11 Hän sanoi heille: ”Eivät kaikki ihmiset toimi näiden sanojen mukaan,* vaan ainoastaan ne, joilla on sellainen lahja.+ 12 On eunukkeja,* jotka ovat syntyneet sellaisiksi, ja on eunukkeja, jotka ihmiset ovat tehneet eunukeiksi, ja on eunukkeja, jotka ovat tehneet itsestään eunukkeja taivaan valtakunnan vuoksi. Se joka voi toimia näiden sanojen mukaan, toimikoon.”+

13 Sitten hänen luokseen tuotiin lapsia, jotta hän laittaisi kätensä heidän päälleen ja esittäisi rukouksen, mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.+ 14 Jeesus sanoi kuitenkin: ”Antakaa lasten olla älkääkä yrittäkö estää heitä tulemasta minun luokseni, sillä taivaan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen.”+ 15 Hän laittoi kätensä heidän päälleen ja lähti sieltä.

16 Hänen luokseen tuli sitten eräs nuori mies, joka sanoi: ”Opettaja, mitä hyvää minun täytyy tehdä, jotta saisin ikuisen elämän?”+ 17 Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On vain yksi, joka on hyvä.+ Jos kuitenkin haluat saada elämän, noudata käskyjä jatkuvasti.”+ 18 Nuori mies kysyi häneltä: ”Mitä käskyjä?” Jeesus vastasi: ”Et saa murhata,+ et saa tehdä aviorikosta,+ et saa varastaa,+ et saa todistaa väärin,+ 19 kunnioita isääsi ja äitiäsi+ ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”+ 20 Nuori mies sanoi hänelle: ”Olen noudattanut näitä kaikkia. Mitä muuta minun täytyy tehdä?” 21 Jeesus sanoi hänelle: ”Jos haluat olla täydellinen, mene, myy, mitä omistat, ja anna rahat köyhille, niin sinulla tulee olemaan aarre taivaassa,+ ja tule minun seuraajakseni.”+ 22 Kun nuori mies kuuli tämän, hän meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.+ 23 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minä vakuutan teille, että rikkaan on vaikea päästä taivaan valtakuntaan.+ 24 Minä sanon teille vielä: kamelin on helpompi mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”+

25 Kun opetuslapset kuulivat sen, he olivat hyvin hämmästyneitä ja sanoivat: ”Kuka oikein voi pelastua?”+ 26 Jeesus katsoi suoraan heihin ja sanoi: ”Ihmisille tämä on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.”+

27 Tähän Pietari sanoi: ”Mehän olemme jättäneet kaiken ja seuranneet sinua! Miten meidän siis käy?”+ 28 Jeesus sanoi heille: ”Minä vakuutan teille: Kun kaikki tehdään uudeksi ja* Ihmisen Poika istuu loistokkaalle valtaistuimelleen, tulette te, jotka olette seuranneet minua, istumaan 12 valtaistuimella ja tuomitsemaan Israelin 12:ta heimoa.+ 29 Jokainen, joka on jättänyt taloja tai veljiä tai sisaria tai isän tai äidin tai lapsia tai peltoja minun nimeni vuoksi, tulee saamaan sata kertaa enemmän ja perimään ikuisen elämän.+

30 Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.+

20 Taivaan valtakunta on nimittäin kuin talonisäntä, joka meni ulos varhain aamulla palkkaamaan työntekijöitä viinitarhaansa.+ 2 Kun hän oli sopinut työntekijöiden kanssa denaarista* päivältä, hän lähetti heidät viinitarhaansa. 3 Hän meni ulos myös kolmannen tunnin* vaiheilla ja näki toisia seisoskelemassa torilla toimettomina, 4 ja heille hän sanoi: ’Menkää tekin viinitarhaan, niin annan teille sen, mikä on oikeudenmukaista.’ 5 Niin he menivät. Kuudennen tunnin* ja yhdeksännen tunnin* vaiheilla hän meni jälleen ulos ja teki samoin. 6 Lopuksi hän meni ulos 11. tunnin* vaiheilla ja tapasi vielä muita, jotka olivat seisoskelemassa. Hän sanoi heille: ’Miksi olette seisoskelleet täällä koko päivän toimettomina?’ 7 He vastasivat: ’Koska kukaan ei ole palkannut meitä.’ Hän sanoi heille: ’Menkää tekin viinitarhaan.’

8 Illan tultua viinitarhan omistaja sanoi työtä valvovalle miehelle: ’Kutsu työntekijät ja maksa heille heidän palkkansa,+ ensin viimeisenä tulleille ja lopuksi ensimmäisenä tulleille.’ 9 Kun 11. tunnilla palkatut miehet tulivat, he saivat kukin denaarin.* 10 Niinpä kun ensimmäiset tulivat, he olettivat saavansa enemmän, mutta heillekin maksettiin denaari.* 11 Saatuaan sen he alkoivat valittaa talonisännälle 12 ja sanoivat: ’Nämä viimeiset miehet tekivät työtä yhden tunnin, ja kuitenkin sinä olet pitänyt heitä samanarvoisina kuin meitä, jotka olemme raataneet koko päivän polttavassa helteessä!’ 13 Mutta hän sanoi yhdelle heistä: ’Ystävä, en minä tee sinulle vääryyttä. Etkö sopinutkin kanssani denaarista?*+ 14 Ota omasi ja mene. Minä haluan antaa näille viimeisille saman kuin sinullekin. 15 Eikö minulla ole oikeus tehdä omallani, mitä haluan? Vai oletko sinä kateellinen,* koska minä olen hyvä?’*+ 16 Näin viimeisistä tulee ensimmäisiä ja ensimmäisistä viimeisiä.”+

17 Ollessaan matkalla ylös Jerusalemiin Jeesus otti 12 opetuslastaan erilleen ja sanoi heille tiellä:+ 18 ”Olemme menossa ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika luovutetaan ylipapeille ja kirjanoppineille. He tuomitsevat hänet kuolemaan+ 19 ja luovuttavat hänet muihin kansoihin kuuluville, ja nämä pilkkaavat ja ruoskivat häntä sekä teloittavat hänet paalussa.+ Kolmantena päivänä hänet herätetään.”+

20 Sitten Sebedeuksen poikien+ äiti lähestyi häntä poikiensa kanssa, kumarsi syvään* ja halusi pyytää häneltä jotain.+ 21 Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä haluat?” Hän vastasi: ”Anna sanasi, että nämä kaksi poikaani saavat istua valtakunnassasi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi.”+ 22 Jeesus vastasi: ”Ette tiedä, mitä pyydätte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä kohta juon?”+ He sanoivat hänelle: ”Voimme.” 23 Hän sanoi heille: ”Te tosin juotte maljani,+ mutta se, kuka istuu oikealla tai vasemmalla puolellani, ei ole minun päätettävissäni, vaan nuo paikat kuuluvat niille, joille Isäni on ne valmistanut.”+

24 Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he närkästyivät näihin kahteen veljekseen.+ 25 Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että kansojen hallitsijat määräilevät ihmisiä ja suuret pitävät heitä vallassaan.+ 26 Näin ei saa olla teidän keskuudessanne,+ vaan sen, joka haluaa tulla suureksi teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän palvelijanne,+ 27 ja sen, joka haluaa olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän orjanne.+ 28 Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan+ ja antamaan elämänsä lunnaiksi monien puolesta.”*+

29 Kun he olivat menossa pois Jerikosta, häntä seurasi suuri ihmisjoukko. 30 Tien vieressä istui kaksi sokeaa miestä, ja kun he kuulivat Jeesuksen kulkevan ohi, he huusivat: ”Herra, ole meille armollinen, Daavidin Poika!”+ 31 Ihmisjoukko nuhteli heitä ja käski heidän olla hiljaa, mutta he huusivat vielä kovemmin: ”Herra, ole meille armollinen, Daavidin Poika!” 32 Silloin Jeesus pysähtyi, kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Mitä haluatte minun tekevän teille?” 33 He sanoivat hänelle: ”Herra, anna silmiemme avautua.” 34 Säälistä liikuttuneena Jeesus kosketti heidän silmiään.+ He saivat heti näkönsä takaisin, ja he seurasivat häntä.

21 Kun he tulivat lähelle Jerusalemia ja saapuivat Betfageen Öljymäelle,* Jeesus lähetti matkaan kaksi opetuslasta+ 2 ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Löydätte sieltä heti aasin, joka on sidottuna, ja varsan sen kanssa. Päästäkää ne irti ja tuokaa minulle. 3 Jos joku sanoo teille jotain, teidän täytyy sanoa: ’Herra tarvitsee niitä.’ Silloin hän antaa ne heti mukaanne.”

4 Tämä tapahtui, jotta täyttyisi se, mitä oli sanottu profeetan välityksellä: 5 ”Sanokaa Siionin tyttärelle: ’Katso! Kuninkaasi tulee luoksesi.+ Hän on lempeä,+ ja hän ratsastaa aasilla – varsalla, juhdan jälkeläisellä.’”+

6 Niinpä opetuslapset lähtivät ja toimivat Jeesuksen ohjeiden mukaan.+ 7 He toivat aasin ja sen varsan ja laittoivat niiden selkään päällysvaatteitaan, ja hän istui niiden* päälle.+ 8 Useimmat ihmiset levittivät päällysvaatteitaan tielle,+ kun taas toiset katkoivat puista oksia ja levittivät niitä tielle. 9 Lisäksi ihmisjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat lakkaamatta: ”Pelastathan Daavidin Pojan!+ Siunattu on hän, joka tulee Jehovan* nimessä!+ Pelastathan hänet, sinä, joka olet ylhäällä korkeuksissa!”+

10 Kun hän saapui Jerusalemiin, koko kaupunki kohisi ja ihmiset kyselivät: ”Kuka hän on?” 11 Ihmisjoukot vastasivat toistuvasti: ”Hän on se profeetta Jeesus,+ Galilean Nasaretista!”

12 Jeesus meni temppeliin ja heitti ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat temppelissä, ja hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet.+ 13 Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun temppeliäni tullaan kutsumaan rukoushuoneeksi’,+ mutta te teette siitä ryöstäjien luolan.”+ 14 Lisäksi hänen luokseen temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.

15 Kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät hänen ihmeelliset tekonsa ja pojat, jotka huusivat temppelissä: ”Pelastathan Daavidin Pojan!”,+ he vihastuivat+ 16 ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nämä sanovat?” Jeesus sanoi heille: ”Kuulen. Ettekö ole koskaan lukeneet tätä: ’Lasten ja pienokaisten suusta sinä olet saanut ylistystä’?”+ 17 Hän jätti heidät, meni kaupungista Betaniaan ja oli siellä yötä.+

18 Kun hän oli palaamassa aikaisin aamulla kaupunkiin, hänen tuli nälkä.+ 19 Hän näki tien vieressä viikunapuun ja meni sen luo mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä,+ ja hän sanoi sille: ”Sinusta ei enää ikinä tule hedelmää!”+ Samassa viikunapuu kuivui. 20 Kun opetuslapset näkivät tämän, he hämmästyivät ja sanoivat: ”Kuinka viikunapuu noin äkkiä kuivui?”+ 21 Jeesus vastasi heille: ”Minä vakuutan teille: jos teillä on uskoa ettekä epäile, pystytte paitsi tekemään, mitä minä tein viikunapuulle, myös sanomaan tälle vuorelle: ’Nouse ja heittäydy mereen’, ja se tapahtuu.+ 22 Kaiken, mitä pyydätte rukouksessa, te saatte, jos teillä on uskoa.”+

23 Kun hän oli mennyt temppeliin ja opetti siellä, ylipapit ja kansan vanhimmat tulivat hänen luokseen. He sanoivat: ”Millä valtuuksilla sinä teet näitä? Kuka on antanut sinulle nämä valtuudet?”+ 24 Jeesus vastasi heille: ”Minäkin kysyn teiltä yhtä asiaa. Jos te kerrotte minulle vastauksen, niin minäkin kerron teille, millä valtuuksilla minä näitä teen. 25 Mistä Johanneksen kaste oli lähtöisin? Taivaasta vai ihmisistä?” He alkoivat järkeillä keskenään: ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo meille: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’+ 26 Jos taas sanomme: ’Ihmisistä’, saamme pelätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana.” 27 Niinpä he vastasivat Jeesukselle: ”Emme tiedä.” Hän vuorostaan sanoi heille: ”En minäkään sano teille, millä valtuuksilla minä näitä teen.

28 Mitä ajattelette? Miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ’Lapsi, mene tänään töihin viinitarhaan.’ 29 Siihen poika sanoi: ’En halua’, mutta jälkeenpäin hän oli pahoillaan ja meni. 30 Mies meni toisen pojan luo ja sanoi samoin. Tämä vastasi: ’Minä menen, isä’,* mutta ei mennytkään. 31 Kumpi näistä kahdesta toimi isänsä tahdon mukaan?” He sanoivat: ”Ensimmäinen.” Jeesus sanoi heille: ”Minä vakuutan teille, että veronkantajat ja prostituoidut menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. 32 Johannes näet tuli teidän luoksenne ja näytti oikean tien,* mutta te ette uskoneet häntä. Veronkantajat ja prostituoidut kuitenkin uskoivat häntä,+ ja vaikka te näitte sen, te ette olleet pahoillanne jälkeenpäin, niin että olisitte uskoneet häntä.

33 Kuulkaa toinen vertaus: Eräs mies, maanomistaja, istutti viinitarhan,+ teki sen ympärille aidan, kaivoi sinne viinikuurnan ja rakensi tornin.+ Sitten hän vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille.+ 34 Kun tuli aika korjata hedelmäsato, hän lähetti orjansa viljelijöiden luo hakemaan hänen hedelmänsä. 35 Viljelijät kuitenkin ottivat kiinni hänen orjansa, ja yhden he pieksivät, yhden tappoivat, yhden kivittivät.+ 36 Hän lähetti vielä toisia orjia, useampia kuin ensimmäisellä kerralla, mutta he tekivät näille samoin.+ 37 Viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa, koska hän ajatteli: ’Poikaani he kunnioittavat.’ 38 Nähdessään pojan viljelijät sanoivat keskenään: ’Tämä on perillinen.+ Tulkaa, tapetaan hänet ja otetaan hänen perintönsä!’ 39 Niin he ottivat hänet kiinni, heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet.+ 40 Kun siis viinitarhan omistaja tulee, mitä hän tekee noille viljelijöille?” 41 He sanoivat hänelle: ”Koska he ovat pahoja, hän tuhoaa heidät täysin* ja vuokraa viinitarhan toisille viljelijöille, jotka antavat hänelle hedelmät, kun niiden aika tulee.”

42 Jeesus sanoi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet Raamatun kirjoituksista: ’Kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut pääkulmakivi.*+ Se on tullut Jehovalta,* ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’?+ 43 Tämän vuoksi minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä. 44 Se, joka kaatuu tähän kiveen, ruhjoutuu.+ Jokaisen, jonka päälle kivi kaatuu, se murskaa.”+

45 Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat hänen vertauksensa, he ymmärsivät, että hän puhui heistä.+ 46 He halusivat ottaa hänet kiinni* mutta pelkäsivät ihmisjoukkoja, koska ne pitivät häntä profeettana.+

22 Jeesus puhui heille jälleen vertauksin: 2 ”Taivaan valtakuntaa voidaan verrata kuninkaaseen, joka järjesti häät+ pojalleen. 3 Hän lähetti orjansa pyytämään kutsuttuja häihin, mutta nämä eivät halunneet tulla.+ 4 Hän lähetti vielä toisia orjia ja sanoi: ’Kertokaa kutsutuille: ”Olen valmistanut päivällisen. Sonnini ja syöttöeläimeni on teurastettu, ja kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!”’ 5 Kutsutut menivät kuitenkin pois välinpitämättöminä, kuka omalle pellolleen, kuka hoitamaan liikeasioitaan.+ 6 Loput kutsutuista ottivat kiinni hänen orjansa, pahoinpitelivät heitä ja tappoivat heidät.

7 Kuningas vihastui, lähetti armeijansa, tappoi nuo murhaajat ja poltti heidän kaupunkinsa.+ 8 Sitten hän sanoi orjilleen: ’Kaikki on valmista häitä varten, mutta kutsutut eivät olleet hääjuhlan arvoisia.+ 9 Menkää siksi kaupungista ulos johtaville teille ja kutsukaa häihin, keitä vain tapaatte.’+ 10 Niinpä nuo orjat menivät teille ja kokosivat kaikki, jotka he tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja hääsali täyttyi vieraista.*

11 Kun kuningas tuli sisään tarkastamaan vieraita, hän näki miehen, jolla ei ollut päällään häävaatetta. 12 Niin hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka pääsit tänne sisään ilman häävaatetta?’ Mies oli sanaton. 13 Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää hänet ulos pimeyteen. Siellä hän itkee ja kiristelee hampaitaan.’

14 Monet ovat kutsuttuja mutta harvat valittuja.”

15 Silloin fariseukset menivät pois ja neuvottelivat saadakseen hänet sanoistaan ansaan.+ 16 Niin he lähettivät opetuslapsensa yhdessä Herodeksen puoluelaisten+ kanssa hänen luokseen sanomaan: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut aina totta ja opetat Jumalan tietä totuudenmukaisesti etkä etsi kenenkään suosiota, sillä sinä et arvioi ihmisiä ulkonäön perusteella. 17 Sano siis meille, mitä ajattelet: onko oikein* maksaa henkilöveroa keisarille vai ei?” 18 Jeesus kuitenkin tiesi heidän pahuutensa ja sanoi: ”Te tekopyhät, miksi koettelette minua? 19 Näyttäkää minulle veroraha.” He toivat hänelle denaarin.* 20 Hän sanoi heille: ”Kenen kuva ja nimi tässä on?” 21 He vastasivat: ”Keisarin.” Silloin hän sanoi heille: ”Antakaa siis takaisin keisarille, mikä kuuluu keisarille, mutta Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle.”+ 22 Kun he kuulivat sen, he olivat ihmeissään, ja he jättivät hänet ja menivät pois.

23 Samana päivänä hänen luokseen tuli saddukeuksia, jotka eivät usko ylösnousemukseen.+ He kysyivät häneltä:+ 24 ”Opettaja, Mooses on sanonut: ’Jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä täytyy mennä naimisiin leskeksi jääneen vaimon kanssa, jotta veli saisi jälkeläisiä.’+ 25 Meidän keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen meni naimisiin ja kuoli, ja koska hänellä ei ollut jälkeläisiä, hän jätti vaimonsa veljelleen. 26 Samoin kävi toisen ja kolmannen ja lopulta kaikkien seitsemän. 27 Viimeisenä kaikista kuoli nainen. 28 Kuka noista seitsemästä siis saa hänet ylösnousemuksessa vaimokseen? Hänhän on ollut heidän kaikkien vaimona.”

29 Jeesus vastasi heille: ”Te erehdytte, koska ette tunne Raamatun kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.+ 30 Ylösnousemuksessa eivät miehet mene naimisiin eikä naisia anneta vaimoiksi, vaan he ovat kuin enkelit taivaassa.+ 31 Mutta jos ajatellaan kuolleiden ylösnousemusta, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on sanonut teille: 32 ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’?+ Ei hän ole kuolleiden vaan elävien Jumala.”+ 33 Kuultuaan tämän ihmisjoukot olivat hyvin hämmästyneitä hänen opetuksestaan.+

34 Kun fariseukset kuulivat, että hän oli vaientanut saddukeukset, he kokoontuivat yhteen. 35 Yksi heistä, lainoppinut, kysyi koetellakseen häntä: 36 ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?”+ 37 Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Jehovaa,* Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi* ja koko mielelläsi.’+ 38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. 39 Toinen, samankaltainen, on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’+ 40 Näihin kahteen käskyyn perustuvat koko Laki ja Profeetat.”*+

41 Kun nyt fariseukset olivat koolla, Jeesus kysyi heiltä:+ 42 ”Mitä ajattelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?” He sanoivat hänelle: ”Daavidin.”+ 43 Hän kysyi heiltä: ”Kuinka sitten Daavid hengen vaikutuksesta+ kutsuu häntä Herraksi sanoessaan: 44 ’Jehova* sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä asetan vihollisesi jalkojesi alle”’?+ 45 Jos kerran Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on Daavidin poika?”+ 46 Kukaan ei pystynyt vastaamaan hänelle sanaakaan, eikä kukaan uskaltanut siitä päivästä lähtien kysyä häneltä enää mitään.

23 Sitten Jeesus puhui ihmisjoukoille ja opetuslapsilleen: 2 ”Kirjanoppineet ja fariseukset ovat istuutuneet Mooseksen istuimelle. 3 Tehkää siis kaikki, mitä he teille sanovat, ja noudattakaa sitä, mutta älkää tehkö niin kuin he tekevät, sillä he sanovat mutta eivät toimi sanojensa mukaan.+ 4 He sitovat kokoon raskaita kuormia ja panevat ne ihmisten harteille,+ mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa.+ 5 Kaikki tekonsa he tekevät siksi, että ihmiset näkisivät heidät.+ He leventävät raamatunlausekotelot, joita he käyttävät suojelusesineinä,*+ ja pidentävät vaatteidensa reunukset.+ 6 He pitävät huomattavimmasta paikasta illallisilla ja etummaisista* istuimista synagogissa,+ 7 tervehdyksistä toreilla ja siitä, että ihmiset kutsuvat heitä rabbeiksi.* 8 Mutta älkää te antako kutsua itseänne rabbeiksi, sillä yksi on teidän Opettajanne+ ja te kaikki olette veljiä. 9 Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne,+ hän, joka on taivaassa. 10 Älkääkä antako kutsua itseänne johtajiksi, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus. 11 Suurimman teidän keskuudessanne tulee olla teidän palvelijanne.+ 12 Se, joka korottaa itsensä, joutuu nöyrtymään,+ ja se, joka nöyrtyy, korotetaan.+

13 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, tekopyhät! Te suljette taivaan valtakunnan ihmisten edestä, sillä itse te ette mene sisään ettekä anna sisään menossa olevien mennä sisään.+ 14 ——*

15 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, tekopyhät!+ Te kuljette pitkin meriä ja mantereita tehdäksenne yhden käännynnäisen, ja kun joku kääntyy, teette hänestä sellaisen, joka ansaitsee Gehennan* kaksin verroin enemmän kuin te itse.

16 Voi teitä, sokeat oppaat,+ jotka sanotte: ’Jos joku vannoo temppelin kautta, se ei ole mitään, mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, hän on velvollinen pitämään valansa.’+ 17 Tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kulta vai temppeli, joka on kullan pyhittänyt? 18 Te sanotte myös: ’Jos joku vannoo alttarin kautta, se ei ole mitään, mutta jos joku vannoo sillä olevan lahjan kautta, hän on velvollinen pitämään valansa.’ 19 Sokeat! Kumpi on suurempi, lahja vai alttari, joka lahjan pyhittää? 20 Siksi se, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen ja kaiken sillä olevan kautta 21 ja se, joka vannoo temppelin kautta, vannoo sen ja siinä asuvan kautta+ 22 ja se, joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen ja sillä istuvan kautta.

23 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, tekopyhät! Te annatte kymmenykset mintusta, tillistä ja kuminasta+ mutta olette jättäneet huomiotta lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden,+ armon+ ja uskollisuuden. Kymmenykset täytyikin antaa, mutta näitä toisiakaan ei pitänyt jättää huomiotta.+ 24 Sokeat oppaat,+ te siivilöitte sääsken+ mutta nielette kamelin!+

25 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, tekopyhät! Te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen,+ mutta sisäpuolelta ne ovat täynnä ahneutta*+ ja nautinnonhalua.+ 26 Sokea fariseus, puhdista ensin maljan ja vadin sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi.

27 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, tekopyhät!+ Te muistutatte valkoisiksi kalkittuja hautoja,+ jotka kyllä ulkoa näyttävät kauniilta mutta sisältä ovat täynnä kuolleiden luita ja kaikenlaista epäpuhtautta. 28 Samoin tekin ulkoapäin näytätte ihmisistä vanhurskailta* mutta sisältä olette täynnä tekopyhyyttä ja vääryyttä.*+

29 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, tekopyhät!+ Te rakennatte profeettojen hautoja ja koristelette Jumalan palvelijoiden* hautamuistomerkkejä*+ 30 ja sanotte: ’Jos me olisimme eläneet esi-isiemme aikana, emme olisi vuodattaneet heidän kanssaan profeettojen verta.’ 31 Näin te itse todistatte,* että olette niiden poikia, jotka murhasivat profeetat.+ 32 Viekää siis päätökseen se, minkä esi-isänne aloittivat.*

33 Käärmeet, kyykäärmeiden jälkeläiset,+ kuinka te pakenisitte Gehennan* tuomiota?+ 34 Tämän vuoksi minä lähetän teidän luoksenne profeettoja,+ viisaita miehiä ja opettajia.+ Jotkut heistä te tapatte+ ja teloitatte paalussa, ja joitain heistä te ruoskitte+ synagogissanne ja vainoatte+ kaupungista kaupunkiin, 35 niin että olette vastuussa kaikesta oikeamielisten* verestä, joka maan päällä on vuodatettu, oikeamielisen* Abelin verestä+ Barakjan pojan Sakarjan vereen, hänen, jonka te murhasitte pyhäkön ja alttarin välillä.+ 36 Minä vakuutan teille: tämä sukupolvi joutuu vastaamaan kaikesta tästä.

37 Jerusalem, Jerusalem, profeettojen tappaja ja luoksesi lähetettyjen kivittäjä!+ Kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet.+ 38 Niinpä teidän temppelinne hylätään.*+ 39 Minä sanon teille: tästä lähtien ette missään tapauksessa näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu on hän, joka tulee Jehovan* nimessä!’”+

24 Kun Jeesus oli lähdössä temppelistä, hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen näyttääkseen hänelle temppelin rakennuksia. 2 Niin hän sanoi heille: ”Näettekö nämä kaikki? Minä vakuutan teille: tähän ei missään tapauksessa jätetä kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään alas.”+

3 Kun hän istui Öljymäellä* eikä paikalla ollut muita, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja kysyivät: ”Sano meille, milloin nämä tapahtuvat ja mikä on merkkinä* sinun läsnäolostasi*+ ja siitä, että tämä aikakausi* on päättymässä.”*+

4 Jeesus vastasi heille: ”Varokaa, ettei kukaan eksytä teitä,+ 5 sillä monet tulevat minun nimessäni ja sanovat: ’Minä olen Kristus’ ja eksyttävät monia.+ 6 Te tulette kuulemaan sotien ääntä ja sanomia sodista. Pitäkää varanne, ettette pelästy, sillä näiden täytyy tapahtua, mutta se ei vielä merkitse loppua.+

7 Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan,+ ja paikassa toisensa jälkeen on nälänhätää+ ja maanjäristyksiä.+ 8 Kaikki nämä ovat suurten tuskien* alkua.

9 Silloin teitä vainotaan*+ ja teitä tapetaan,+ ja kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni vuoksi.+ 10 Silloin monet myös menettävät uskonsa,* kavaltavat toisensa ja vihaavat toisiaan. 11 Monia vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he eksyttävät monia,+ 12 ja koska pahuus* lisääntyy, useimpien rakkaus kylmenee. 13 Mutta se, joka on kestänyt* loppuun asti, pelastuu.+ 14 Ja tämä valtakunnan hyvä uutinen saarnataan koko maailmassa todistukseksi kaikille kansoille,+ ja sitten tulee loppu.

15 Sen vuoksi kun näette, että autioittava iljetys, josta profeetta Daniel on puhunut, seisoo pyhässä paikassa+ (lukija tarvitsee havaintokykyä), 16 silloin Juudeassa olevien täytyy paeta vuorille.+ 17 Sen, joka on katolla, ei pidä tulla alas hakemaan tavaroita talostaan, 18 eikä sen, joka on pellolla, pidä palata noutamaan päällysvaatettaan. 19 Voi naisia, jotka ovat raskaana tai imettävät noina päivinä! 20 Rukoilkaa jatkuvasti, ettette joutuisi pakenemaan talvella ettekä sapattina, 21 sillä silloin on suuri ahdinko,*+ jollaista ei ole ollut maailman alusta tähän asti eikä tule enää milloinkaan olemaan.+ 22 Jos noita päiviä ei lyhennettäisi, kukaan* ei pelastuisi, mutta valittujen vuoksi nuo päivät lyhennetään.+

23 Jos joku sitten sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus!’+ tai ’Tuolla!’, älkää uskoko.+ 24 Vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja+ nimittäin ilmaantuu, ja he tekevät suuria ihmetekoja ja ihmeitä eksyttääkseen,+ jos mahdollista, valitutkin. 25 Olen varoittanut teitä etukäteen. 26 Jos teille siis sanotaan: ’Katso, hän on erämaassa!’, älkää menkö sinne, tai: ’Katso, hän on sisähuoneissa!’, älkää uskoko,+ 27 sillä kuin salama, joka lähtee idästä ja loistaa länteen asti, sellainen tulee Ihmisen Pojan läsnäolo* olemaan.+ 28 Sinne, missä raato on, kotkat kokoontuvat.+

29 Heti noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee,+ kuu ei anna valoaan, tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät.+ 30 Sitten Ihmisen Pojan merkki* näkyy taivaalla* ja kaikki maan kansat* lyövät itseään murheesta+ ja ne näkevät Ihmisen Pojan+ tulevan taivaan pilvien päällä voimalla ja suurella kirkkaudella.+ 31 Hän lähettää enkelinsä voimakkaan trumpetin äänen kuuluessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta,* taivaan toisesta äärestä sen toiseen ääreen.+

32 Ottakaa nyt oppia tästä vertauksesta, joka koskee viikunapuuta: Heti kun sen nuori oksa vihertää ja siihen alkaa tulla lehtiä, te tiedätte, että kesä on lähellä.+ 33 Samoin kun näette kaikki nämä, te tiedätte, että hän on lähellä, ovella.+ 34 Minä vakuutan teille, että tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat. 35 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät missään tapauksessa katoa.+

36 Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan,+ eivät taivaan enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä.+ 37 Ihmisen Pojan läsnäolo* tulee olemaan samanlainen kuin Nooan päivät.+ 38 Noina päivinä ennen vedenpaisumusta ihmiset söivät ja joivat, miehet menivät naimisiin ja naisia annettiin vaimoiksi aina siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin.+ 39 He eivät kiinnittäneet huomiota siihen, mitä tapahtui, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois.+ Samanlainen tulee olemaan Ihmisen Pojan läsnäolo. 40 Silloin on kaksi miestä pellolla: toinen otetaan mukaan ja toinen jätetään. 41 Kaksi naista on jauhamassa käsimyllyllä: toinen otetaan mukaan ja toinen jätetään.+ 42 Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.+

43 Mutta tietäkää tämä: Jos talonisäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä* varas tulee,+ hän pysyisi valveilla eikä antaisi murtautua taloonsa.+ 44 Tämän vuoksi olkaa tekin valmiit,+ sillä Ihmisen Poika tulee hetkenä, jona ette odota sitä.

45 Kuka oikeastaan on se uskollinen ja ymmärtäväinen* orja, jonka hänen isäntänsä on asettanut huolehtimaan palvelusväestään, antamaan heille heidän ruokansa oikeaan aikaan?+ 46 Onnellinen on tuo orja, jos hänen isäntänsä tullessaan havaitsee hänen tekevän näin!+ 47 Minä vakuutan teille: isäntä asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

48 Mutta jos tuo orja olisi paha ja ajattelisi: ’Isäntäni viipyy’+ 49 ja alkaisi piestä toisia orjia ja syödä ja juoda juoppojen kanssa, 50 niin tuon orjan isäntä tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei tiedä,+ 51 ja rankaisee häntä mitä ankarimmin ja määrää hänet tekopyhien joukkoon. Siellä hän itkee ja kiristelee hampaitaan.+

25 Silloin taivaan valtakuntaa voidaan verrata kymmeneen neitsyeen, jotka ottivat lamppunsa+ ja lähtivät sulhasta+ vastaan. 2 Viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.*+ 3 Tyhmät nimittäin ottivat lamppunsa mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa, 4 kun taas ymmärtäväiset ottivat lamppujensa lisäksi öljyä pulloihinsa. 5 Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. 6 Keskellä yötä kuului huuto: ’Sulhanen on täällä! Menkää häntä vastaan.’ 7 Silloin kaikki neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.+ 8 Tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ’Antakaa meille öljyänne, koska meidän lamppumme ovat sammumaisillaan.’ 9 Ymmärtäväiset vastasivat: ’Se ei ehkä riitä sekä meille että teille. Menkää ennemmin niiden luo, jotka myyvät sitä, ja ostakaa sitä itsellenne.’ 10 Heidän mennessään ostamaan sitä sulhanen tuli. Ne neitsyet, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan sisään hääjuhlaan,+ ja ovi suljettiin. 11 Myöhemmin tulivat loputkin neitsyet ja sanoivat: ’Herra, herra, avaa meille!’+ 12 Hän vastasi: ’Minä vakuutan teille: en tunne teitä.’

13 Pysykää siis valveilla,+ koska ette tiedä päivää ettekä hetkeä.+

14 Valtakuntaa voidaan verrata myös mieheen, joka oli matkustamassa ulkomaille. Hän kutsui luokseen orjansa ja uskoi omaisuutensa heille.+ 15 Hän antoi yhdelle viisi talenttia,* toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen omien kykyjensä mukaan. Sitten hän lähti ulkomaille. 16 Se, joka sai viisi talenttia, lähti heti, harjoitti niillä liiketoimintaa ja voitti viisi lisää. 17 Samoin se, joka sai kaksi, voitti kaksi lisää. 18 Mutta se orja, joka sai vain yhden, meni pois, kaivoi kuopan maahan ja kätki isäntänsä rahat.*

19 Pitkän ajan kuluttua noiden orjien isäntä tuli ja selvitti tilit heidän kanssaan.+ 20 Niinpä se, joka oli saanut viisi talenttia, astui esiin, toi toiset viisi talenttia ja sanoi: ’Herra, sinä uskoit minulle viisi talenttia. Katso, olen voittanut viisi talenttia lisää.’+ 21 Hänen isäntänsä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen orja! Olet ollut uskollinen vähässä.* Asetan sinut huolehtimaan paljosta.*+ Iloitse isäntäsi kanssa.’+ 22 Sen jälkeen astui esiin se, joka oli saanut kaksi talenttia, ja sanoi: ’Herra, sinä uskoit minulle kaksi talenttia. Katso, olen voittanut kaksi talenttia lisää.’+ 23 Hänen isäntänsä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen orja! Olet ollut uskollinen vähässä.* Asetan sinut huolehtimaan paljosta.* Iloitse isäntäsi kanssa.’

24 Lopuksi se orja, joka oli saanut yhden talentin, astui esiin ja sanoi: ’Herra, tiesin, että sinä olet vaativa mies. Sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole viskannut* viljaa.+ 25 Siksi aloin pelätä, ja minä menin ja kätkin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ 26 Hänen isäntänsä vastasi hänelle: ’Paha ja laiska orja, sinähän tiesit, että minä leikkaan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, missä en ole viskannut viljaa. 27 Sinun olisi siis pitänyt tallettaa rahani* pankkiireille, niin tultuani minä olisin saanut ne takaisin korkoineen.

28 Ottakaa siksi talentti häneltä pois ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia.+ 29 Jokaiselle, jolla on, annetaan lisää, ja hänellä tulee olemaan runsaasti. Mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on.+ 30 Heittäkää tuo kelvoton orja ulos pimeyteen. Siellä hän itkee ja kiristelee hampaitaan.’

31 Kun Ihmisen Poika+ tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan,+ silloin hän istuu loistokkaalle valtaistuimelleen. 32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Hän asettaa lampaat+ oikealle puolelleen mutta vuohet vasemmalle.+

34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, te Isäni siunaamat, perikää se valtakunta, joka on ollut valmistettuna teille maailman perustamisesta asti. 35 Minulla oli nälkä, ja te annoitte minulle syötävää. Minulla oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Olin tuntematon,* ja te otitte minut vieraanvaraisesti vastaan.+ 36 Olin alaston,* ja te vaatetitte minut.+ Sairastuin, ja te huolehditte minusta. Olin vankilassa, ja te kävitte luonani.’+ 37 Silloin oikein toimineet* vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa?+ 38 Milloin näimme sinut tuntemattomana ja otimme sinut vieraanvaraisesti vastaan tai alastomana ja vaatetimme sinut? 39 Milloin näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme luonasi?’ 40 Kuningas vastaa heille: ’Minä vakuutan teille: sen, mitä te teitte yhdelle vähäisimmistä näistä veljistäni, te teitte minulle.’+

41 Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani,+ te kirotut, siihen ikuiseen tuleen,+ joka on valmistettu Paholaiselle* ja hänen enkeleilleen.+ 42 Minulla oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle syötävää, ja minulla oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. 43 Olin tuntematon, mutta te ette ottaneet minua vieraanvaraisesti vastaan, alaston, mutta te ette vaatettaneet minua, sairas ja vankilassa, mutta te ette huolehtineet minusta.’ 44 Silloin hekin vastaavat: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai tuntemattomana tai alastomana tai sairaana tai vankilassa emmekä palvelleet sinua?’ 45 Silloin hän vastaa heille: ’Minä vakuutan teille: sitä, mitä te ette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä, te ette tehneet minulle.’+ 46 Nämä menevät ikuiseen kuolemaan*+ mutta oikein toimineet* ikuiseen elämään.”+

26 Kun nyt Jeesus oli sanonut kaiken tämän, hän sanoi opetuslapsilleen: 2 ”Te tiedätte, että kahden päivän kuluttua on pesah,*+ ja Ihmisen Poika luovutetaan teloitettavaksi paalussa.”+

3 Silloin ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas-nimisen ylimmäisen papin sisäpihalle+ 4 ja neuvottelivat yhdessä+ siitä, miten ottaisivat Jeesuksen kiinni* jonkin ovelan juonen avulla ja tappaisivat hänet. 5 He sanoivat kuitenkin: ”Ei juhlassa, ettei kansan keskuudessa nousisi mellakkaa.”

6 Kun Jeesus oli Betaniassa spitaalia sairastaneen Simonin talossa,+ 7 häntä lähestyi nainen mukanaan alabasteripullo, jossa oli kallista hyväntuoksuista öljyä. Nainen alkoi kaataa sitä hänen päähänsä hänen ollessaan aterialla.* 8 Nähdessään tämän opetuslapset närkästyivät ja sanoivat: ”Miksi tämä haaskaus? 9 Tämähän olisi voitu myydä kalliilla hinnalla ja antaa rahat köyhille.” 10 Jeesus tiesi, mitä he puhuivat, ja sanoi heille: ”Miksi pahoitatte naisen mielen? Hän teki minulle hyvän teon. 11 Köyhät teillä on aina keskuudessanne,+ mutta minua teillä ei ole aina.+ 12 Kun nainen kaatoi tämän hyväntuoksuisen öljyn päälleni,* hän teki sen valmistaakseen minua hautaamista varten.+ 13 Minä vakuutan teille: missä hyvää uutista saarnataankin kaikessa maailmassa, myös se, mitä tämä nainen teki, kerrotaan hänen muistokseen.”+

14 Silloin yksi 12 apostolista, se, jota kutsuttiin Juudas Iskariotiksi,+ meni ylipappien luo+ 15 ja sanoi: ”Mitä annatte minulle, jos kavallan hänet teille?”+ He sopivat antavansa hänelle 30 hopearahaa.+ 16 Niinpä hän siitä lähtien etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaa hänet.

17 Happamattoman leivän juhlan+ ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Mihin haluat, että valmistamme sinulle pesah-aterian syötäväksi?”+ 18 Hän sanoi: ”Menkää kaupunkiin sen ja sen luo ja sanokaa hänelle: ’Opettaja sanoo: ”Määräaikani on lähellä. Vietän pesahin opetuslasteni kanssa sinun kodissasi.”’” 19 Opetuslapset toimivat Jeesuksen ohjeiden mukaan ja tekivät valmistelut pesahia varten.

20 Kun oli tullut ilta,+ hän oli pitkällään pöydän ääressä 12 opetuslapsensa kanssa.+ 21 Heidän syödessään hän sanoi: ”Minä vakuutan teille: yksi teistä kavaltaa minut.”+ 22 Hyvin murheellisena tästä jokainen heistä alkoi sanoa hänelle: ”Herra, en kai se ole minä?” 23 Hän vastasi: ”Se joka pistää kätensä minun kanssani kulhoon, kavaltaa minut.+ 24 Ihmisen Poika tosin menee pois, niin kuin hänestä on kirjoitettukin, mutta voi+ sitä ihmistä, joka Ihmisen Pojan kavaltaa!+ Sille ihmiselle olisi ollut parempi, ettei hän olisi syntynytkään.”+ 25 Tähän Juudas, joka aikoi kavaltaa hänet, sanoi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä itse sanoit niin.”

26 Kun he jatkoivat syömistä, Jeesus otti leivän, ja esitettyään rukouksen* hän taittoi sen,+ antoi opetuslapsille ja sanoi: ”Ottakaa, syökää. Tämä tarkoittaa minun ruumistani.”+ 27 Hän otti myös maljan, kiitti Jumalaa ja antoi sen heille ja sanoi: ”Juokaa siitä, te kaikki,+ 28 sillä tämä tarkoittaa minun vertani,+ ’liiton verta’,+ joka vuodatetaan monien puolesta+ syntien anteeksi antamiseksi.+ 29 Mutta minä sanon teille: en missään tapauksessa enää juo tätä viiniköynnöksen tuotetta ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”+ 30 Laulettuaan lopuksi ylistyslauluja* he menivät ulos Öljymäelle.*+

31 Sitten Jeesus sanoi heille: ”Te kaikki hylkäätte minut* tänä yönä, sillä on kirjoitettu: ’Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajaantuvat.’+ 32 Mutta kun minut on herätetty kuolleista, menen teidän edellänne Galileaan.”+ 33 Pietari sanoi hänelle: ”Vaikka kaikki muut hylkäisivät sinut,* minä en koskaan hylkää!”+ 34 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä vakuutan sinulle: tänä yönä, ennen kuin kukko kiekuu, sinä kiellät minut kolmesti.”+ 35 Pietari sanoi hänelle: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en varmasti kiellä sinua.”+ Kaikki muutkin opetuslapset sanoivat samaa.

36 Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemaneksi kutsuttuun paikkaan,+ ja hän sanoi heille: ”Istukaa tässä sillä aikaa kun menen tuonne rukoilemaan.”+ 37 Hän otti mukaansa Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat, ja hän alkoi olla murheellinen ja hyvin levoton.+ 38 Sitten hän sanoi heille: ”Olen* syvästi murheellinen, kuolemaan asti. Jääkää tähän ja pysykää valveilla minun kanssani.”+ 39 Mentyään vähän matkan päähän hän kumartui maahan asti ja rukoili:+ ”Isäni, jos on mahdollista, anna tämän maljan+ mennä minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä.”+

40 Hän tuli takaisin opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Hän sanoi Pietarille: ”Ettekö voineet pysyä kanssani valveilla edes yhtä tuntia?+ 41 Pysykää valveilla+ ja rukoilkaa jatkuvasti,+ jottette joutuisi kiusaukseen.+ Henki on tietysti altis, mutta liha on heikko.”*+ 42 Taas, toisen kerran, hän meni pois ja rukoili: ”Isäni, jos ei ole mahdollista, että tämä malja menee ohitseni minun juomatta sitä, niin toteutukoon sinun tahtosi.”+ 43 Hän tuli taas ja tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä eivät pysyneet auki. 44 Niin hän jätti heidät, meni taas pois ja rukoili samalla tavalla kolmannen kerran. 45 Sitten hän tuli takaisin opetuslasten luo ja sanoi heille: ”Tällaisena aikana te nukutte ja lepäätte! Pian on se hetki, jona Ihmisen Poika kavalletaan syntisille. 46 Nouskaa, lähdetään. Katsokaa! Kavaltajani on tullut lähelle.” 47 Hänen vielä puhuessaan tuli Juudas, yksi 12 apostolista. Hänen mukanaan oli suuri miekoin ja nuijin varustautunut ihmisjoukko, jonka ylipapit ja kansan vanhimmat olivat lähettäneet.+

48 Jeesuksen kavaltaja oli antanut heille merkin ja sanonut: ”Hän on se, jota minä suutelen. Pidättäkää hänet.” 49 Hän meni suoraan Jeesuksen luo ja sanoi: ”Terve, rabbi!” ja antoi hänelle hellän suudelman. 50 Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi sinä olet täällä?”+ Silloin he astuivat eteenpäin, ottivat Jeesuksen kiinni ja pidättivät hänet. 51 Yksi Jeesuksen kanssa olevista tarttui kuitenkin miekkaansa, veti sen esiin ja sivalsi ylimmäisen papin orjalta korvan irti.+ 52 Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen,+ sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, miekkaan tuhoutuvat.+ 53 Vai luuletko, etten voi vedota Isääni ja pyytää häntä toimittamaan minulle heti paikalla enemmän kuin 12 legioonaa enkeleitä?+ 54 Kuinka siinä tapauksessa täyttyisivät Raamatun kirjoitukset, joiden mukaan näin täytyy tapahtua?” 55 Sitten Jeesus sanoi ihmisjoukoille: ”Tulitteko miekat ja nuijat mukananne ottamaan minua kiinni kuin ryöstäjää? Minä istuin joka päivä temppelissä opettamassa,+ ja kuitenkaan ette pidättäneet minua.+ 56 Mutta kaikki tämä on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoitukset täyttyisivät.”+ Silloin kaikki opetuslapset lähtivät hänen luotaan ja pakenivat.+

57 Ne jotka pidättivät Jeesuksen, veivät hänet ylimmäisen papin Kaifaan+ luo, jonne kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet.+ 58 Pietari kuitenkin seurasi häntä jonkin matkan päässä ylimmäisen papin sisäpihalle asti. Mentyään sisäpuolelle hän istui palvelijoiden joukkoon, jotta hän näkisi, mitä tapahtuisi.+

59 Ylipapit ja koko sanhedrin etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan surmatakseen hänet.+ 60 He eivät kuitenkaan löytäneet sellaista, vaikka esiin astui monia vääriä todistajia.+ Myöhemmin astui esiin kaksi, 61 jotka sanoivat: ”Tämä mies sanoi: ’Minä voin hajottaa Jumalan temppelin ja rakentaa sen kolmessa päivässä.’”+ 62 Silloin ylimmäinen pappi nousi ja sanoi hänelle: ”Etkö vastaa mitään? Etkö kuule, mitä nämä miehet todistavat sinua vastaan?”+ 63 Jeesus pysyi kuitenkin vaiti.+ Niinpä ylimmäinen pappi sanoi hänelle: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta sanomaan meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika!”+ 64 Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä itse sanoit niin. Mutta minä sanon teille: tästä lähtien näette Ihmisen Pojan+ istuvan voiman oikealla puolella+ ja tulevan taivaan pilvien päällä.”+ 65 Silloin ylimmäinen pappi repäisi päällysvaatteensa ja sanoi: ”Hän on pilkannut Jumalaa! Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Nyt olette kuulleet jumalanpilkan! 66 Mitä mieltä olette?” He vastasivat: ”Hän ansaitsee kuoleman.”+ 67 Sitten he sylkivät hänen kasvoilleen+ ja löivät häntä nyrkeillä.+ Toiset läimäyttivät häntä kasvoihin+ 68 ja sanoivat: ”Profetoi meille, Kristus. Kuka sinua löi?”

69 Pietari istui ulkona sisäpihalla, ja eräs palvelustyttö tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Sinäkin olit galilealaisen Jeesuksen kanssa!”+ 70 Mutta hän kielsi sen heidän kaikkien edessä ja sanoi: ”En tiedä, mistä puhut.” 71 Kun hän meni porttirakennuksen luo, toinen tyttö huomasi hänet ja sanoi siellä oleville: ”Tämä mies oli Jeesus Nasaretilaisen kanssa.”+ 72 Taas hän kielsi sen ja vannoi: ”En tunne sitä miestä!” 73 Vähän ajan kuluttua ne, jotka seisoskelivat ympärillä, tulivat lähelle ja sanoivat Pietarille: ”Varmasti sinäkin olet yksi heistä, sillä sinun murteesihan* paljastaa sinut.” 74 Hän alkoi kirota* ja vannoa: ”En tunne sitä miestä!” Samassa kiekui kukko. 75 Silloin Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: ”Ennen kuin kukko kiekuu, sinä kiellät minut kolmesti.”+ Hän meni ulos ja itki katkerasti.

27 Aamun tultua kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat neuvottelivat keskenään siitä, miten Jeesus surmattaisiin.+ 2 Sen jälkeen kun he olivat sitoneet hänet, he veivät hänet pois ja luovuttivat käskynhaltija Pilatukselle.+

3 Nähdessään, että Jeesukselle oli langetettu tuomio, Juudas, hänen kavaltajansa, tunsi tunnontuskia ja vei ne 30 hopearahaa takaisin ylipapeille ja vanhimmille+ 4 ja sanoi: ”Tein syntiä, kun kavalsin viattoman veren.” He sanoivat: ”Mitä se meille kuuluu? Se on sinun ongelmasi!”* 5 Niin hän heitti hopearahat temppeliin ja lähti sieltä. Sitten hän meni pois ja hirttäytyi.+ 6 Ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: ”Niitä ei saa panna pyhien lahjoitusten joukkoon, sillä ne ovat veren hinta.” 7 Neuvoteltuaan keskenään he ostivat rahoilla savenvalajan maapalstan muukalaisten hautapaikaksi. 8 Siksi tuota palstaa on kutsuttu Veripelloksi+ aina tähän päivään asti. 9 Silloin täyttyi se, mitä oli sanottu profeetta Jeremian välityksellä: ”He ottivat ne 30 hopearahaa – hinnan, joka miehestä oli määrätty, hinnan, jonka jotkut israelilaiset olivat hänestä määränneet – 10 ja he antoivat ne maksuksi savenvalajan maapalstasta, niin kuin Jehova* oli käskenyt minua.”+

11 Jeesus seisoi nyt käskynhaltijan edessä, ja käskynhaltija teki hänelle kysymyksen: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Jeesus vastasi: ”Sinä itse sanot niin.”+ 12 Mutta kun ylipapit ja vanhimmat syyttivät häntä, hän ei vastannut mitään.+ 13 Silloin Pilatus sanoi hänelle: ”Etkö kuule, mistä kaikesta he syyttävät sinua?” 14 Hän ei kuitenkaan vastannut käskynhaltijalle, ei sanaakaan, ja tämä ihmetteli sitä suuresti.

15 Käskynhaltijan tapana oli aina juhlan aikana päästää vapaaksi joku vanki, jonka ihmisjoukko halusi.+ 16 Juuri siihen aikaan oli vangittuna kuuluisa rikollinen, joka oli nimeltään Barabbas. 17 Niinpä kun ihmiset olivat kokoontuneet, Pilatus kysyi heiltä: ”Kumman haluatte minun päästävän vapaaksi, Barabbaan vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?” 18 Pilatus näet tiesi, että he olivat luovuttaneet Jeesuksen hänelle kateudesta. 19 Sitä paitsi hänen istuessaan tuomarinistuimella hänen vaimonsa lähetti hänelle viestin: ”Älä ole missään tekemisissä sen viattoman* miehen kanssa. Kärsin tänään paljon unen vuoksi, jonka näin hänestä.” 20 Ylipapit ja vanhimmat taivuttivat kuitenkin ihmisjoukot pyytämään Barabbasta+ mutta surmauttamaan Jeesuksen.+ 21 Käskynhaltija kysyi nyt heiltä: ”Kumman näistä kahdesta haluatte minun päästävän vapaaksi?” He vastasivat: ”Barabbaan.” 22 Pilatus sanoi heille: ”Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” He kaikki sanoivat: ”Pane paaluun!”*+ 23 Hän kysyi: ”Miksi? Mitä pahaa hän on tehnyt?” Mutta he huusivat yhä kovemmin: ”Pane paaluun!”+

24 Kun Pilatus näki, että mikään ei auttanut vaan oli pikemminkin nousemassa mellakka, hän otti vettä, pesi kätensä ihmisjoukon edessä ja sanoi: ”Minä olen viaton tämän miehen vereen. Se on teidän vastuullanne.” 25 Siihen koko kansa sanoi: ”Me ja meidän lapsemme otamme vastuun hänen verestään.”+ 26 Silloin hän päästi vapaaksi Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti+ ja luovutti teloitettavaksi paalussa.+

27 Sitten käskynhaltijan sotilaat veivät Jeesuksen käskynhaltijan palatsiin ja kokosivat hänen ympärilleen koko sotilasosaston.+ 28 He riisuivat hänet ja kietoivat hänet kirkkaanpunaiseen viittaan,+ 29 ja he punoivat orjantappuroista kruunun ja laittoivat sen hänen päähänsä ja ruokokepin hänen oikeaan käteensä. He polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat hänelle pilkallisesti: ”Terve, juutalaisten kuningas!” 30 He sylkivät hänen päälleen+ ja ottivat ruokokepin ja alkoivat hakata häntä päähän. 31 Pilkattuaan häntä he lopuksi riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen päällysvaatteisiinsa ja veivät hänet pois paaluun naulittavaksi.+

32 Ulos mennessään he tapasivat Simon-nimisen kyreneläisen miehen. He pakottivat hänet palvelukseen, kantamaan Jeesuksen kidutuspaalua.*+ 33 Tultuaan paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi eli Pääkallonpaikaksi,+ 34 he antoivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea,*+ mutta maistettuaan sitä hän kieltäytyi juomasta. 35 Kun he olivat naulinneet hänet paaluun, he jakoivat hänen päällysvaatteensa heittämällä arpaa,+ 36 ja he istuivat siellä vartioimassa häntä. 37 He myös kiinnittivät hänen päänsä yläpuolelle kirjoituksen, häntä vastaan esitetyn syytöksen: ”Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas.”+

38 Sitten paaluihin hänen viereensä kiinnitettiin kaksi ryöstäjää, toinen hänen oikealle ja toinen hänen vasemmalle puolelleen.+ 39 Ohikulkijat herjasivat häntä,+ pudistelivat päätään+ 40 ja sanoivat: ”Sinä, joka muka hajotat temppelin ja rakennat sen kolmessa päivässä,+ pelasta itsesi! Jos olet Jumalan poika, tule alas kidutuspaalusta!”*+ 41 Samalla tavoin myös ylipapit sekä kirjanoppineet ja vanhimmat alkoivat pilkata häntä. He sanoivat:+ 42 ”Muita hän pelasti, mutta itseään hän ei voi pelastaa! Hänhän on Israelin kuningas.+ Tulkoon nyt alas kidutuspaalusta,* niin me uskomme häneen. 43 Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan. Pelastakoon Jumala nyt hänet, jos välittää hänestä,+ sillä hän on sanonut: ’Minä olen Jumalan Poika.’”+ 44 Samalla tavoin ryöstäjätkin, jotka olivat paaluissa hänen vieressään, häpäisivät häntä.+

45 Kuudennella tunnilla* koko maahan tuli pimeys, joka kesti yhdeksänteen tuntiin* asti.+ 46 Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi suureen ääneen: ”Eli, Eli, lama sabaktani?”, toisin sanoen ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?”+ 47 Sen kuullessaan jotkut siellä seisovista sanoivat: ”Tämä mies huutaa Eliaa.”+ 48 Heti yksi heistä juoksi ottamaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani sen ruokokepin päähän ja antoi sen hänelle, jotta hän voisi juoda.+ 49 Mutta muut sanoivat: ”Anna hänen olla! Katsotaan, tuleeko Elia pelastamaan häntä.” 50 Jeesus huusi taas suureen ääneen ja antoi henkensä.*+

51 Silloin pyhäkön väliverho+ repesi kahtia,+ ylhäältä alas asti.+ Maa järisi ja kalliot halkesivat. 52 Haudat* avautuivat, ja monta poisnukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös, 53 ja ne tulivat monien ihmisten näkyviin. (Sen jälkeen kun hänet oli herätetty kuolleista, haudoilta* lähteneitä ihmisiä meni pyhään kaupunkiin.) 54 Mutta kun upseeri ja ne, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja sen, mitä tapahtui, he pelästyivät kovasti ja sanoivat: ”Varmasti tämä oli Jumalan Poika.”+

55 Jonkin matkan päässä oli monia naisia katselemassa. He olivat seuranneet Jeesusta Galileasta palvellakseen häntä.+ 56 Heidän joukossaan olivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Joseksen äiti, sekä Sebedeuksen poikien äiti.+

57 Myöhään iltapäivällä saapui rikas Arimatiasta oleva Joosef-niminen mies, josta oli tullut Jeesuksen opetuslapsi.+ 58 Mies meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.+ Silloin Pilatus käski antaa sen hänelle.+ 59 Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen, hienoon pellavakankaaseen+ 60 ja pani sen uuteen hautaansa,*+ jonka hän oli louhinut kallioon. Vieritettyään suuren kiven haudan suulle hän meni pois. 61 Maria Magdaleena ja se toinen Maria jäivät kuitenkin istumaan haudan eteen.+

62 Seuraavana päivänä, joka oli valmistuspäivän*+ jälkeinen päivä, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen eteen 63 ja sanoivat: ”Herra, me muistamme, että se petkuttaja vielä elossa ollessaan sanoi: ’Kolmen päivän kuluttua minut herätetään kuolleista.’+ 64 Käske siksi vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi varastamaan häntä+ ja sanoisi kansalle: ’Hänet on herätetty kuolleista!’ Silloin tämä viimeinen petos olisi pahempi kuin ensimmäinen.” 65 Pilatus sanoi heille: ”Saatte vartioston. Menkää vartioimaan hautaa niin hyvin kuin osaatte.” 66 Niin he menivät ja varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartioston.

28 Sapatin jälkeen, viikon ensimmäisen päivän valjetessa, Maria Magdaleena ja se toinen Maria tulivat katsomaan hautaa.+

2 Oli tapahtunut suuri maanjäristys, sillä Jehovan* enkeli oli laskeutunut taivaasta, tullut haudalle ja vierittänyt kiven pois, ja hän istui sillä.+ 3 Hän oli ulkonäöltään kuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkoiset kuin lumi.+ 4 Vartiomiehet pelkäsivät häntä niin paljon, että he vapisivat ja heistä tuli kuin kuolleita.

5 Enkeli sanoi naisille: ”Älkää pelätkö. Tiedän, että te etsitte Jeesusta, joka teloitettiin paalussa.+ 6 Ei hän ole täällä, sillä hänet on herätetty kuolleista, aivan niin kuin hän sanoi.+ Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän makasi. 7 Menkää sitten nopeasti sanomaan hänen opetuslapsilleen, että hänet on herätetty kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan,+ ja siellä te näette hänet. Tämän tulin kertomaan teille.”+

8 Niin he lähtivät nopeasti haudalta,* peloissaan mutta hyvin iloisina, ja juoksivat ilmoittamaan asiasta hänen opetuslapsilleen.+ 9 Silloin Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ”Päivää!” He lähestyivät häntä, tarttuivat hänen jalkoihinsa ja kumarsivat hänelle syvään.* 10 Jeesus sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Menkää ilmoittamaan tästä veljilleni, niin että he menisivät Galileaan. Siellä he näkevät minut.”

11 Naisten ollessa matkalla muutamat vartijat+ menivät kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut. 12 Kun nämä olivat kokoontuneet vanhinten kanssa ja neuvotelleet yhdessä, he antoivat sotilaille huomattavan määrän hopearahoja 13 ja sanoivat: ”Sanokaa: ’Hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja varastivat hänet meidän nukkuessamme.’+ 14 Jos tämä kantautuu käskynhaltijan korviin, me selitämme asian hänelle* eikä teidän tarvitse olla huolissanne.” 15 Niin he ottivat hopearahat ja tekivät niin kuin heitä oli käsketty, ja tätä kertomusta on levitetty laajalti juutalaisten keskuudessa aina tähän päivään asti.

16 11 opetuslasta menivät Galileaan+ sille vuorelle, jolla Jeesus oli sopinut tapaavansa heidät.+ 17 Kun he näkivät hänet, he kumarsivat hänelle syvään.* Jotkut kuitenkin epäilivät. 18 Jeesus tuli heidän luokseen ja sanoi heille: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.+ 19 Menkää siksi ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä.+ Kastakaa heidät+ Isän, Pojan ja pyhän hengen nimessä 20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.+ Muistakaa, että minä olen teidän kanssanne joka päivä tämän aikakauden* päättymiseen* asti.”+