EVANKELIUMI MARKUKSEN MUKAAN

1 Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa, koskevan hyvän uutisen alku: 2 Profeetta Jesajan kirjaan on kirjoitettu: ”(Minä lähetän edelläsi* sanansaattajani, joka valmistaa tiesi.)+ 3 Joku huutaa erämaassa: ’Valmistakaa tie Jehovalle!* Tehkää tiet hänelle suoriksi.’”+ 4 Niin Johannes Kastaja oli erämaassa ja saarnasi ihmisille, että heidät tulisi kastaa merkiksi katumuksesta, joka johtaisi syntien anteeksiantoon.+ 5 Koko Juudean alueen väki ja kaikki Jerusalemin asukkaat tulivat hänen luokseen, ja hän kastoi* heidät Jordanissa, kun he tunnustivat avoimesti syntinsä.+ 6 Johanneksella oli päällään kamelinkarvavaate ja vyötäröllään nahkavyö,+ ja hän söi heinäsirkkoja* ja luonnonhunajaa.+ 7 Hän saarnasi: ”Minun jälkeeni tulee minua voimakkaampi,* enkä minä ole kelvollinen kumartumaan ja avaamaan hänen sandaaliensa hihnoja.+ 8 Minä kastoin teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät pyhällä hengellä.”+

9 Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista ja Johannes kastoi hänet Jordanissa.+ 10 Heti vedestä noustuaan hän* näki, miten taivas jakautui ja henki laskeutui hänen päälleen kuin kyyhkynen.+ 11 Taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani. Olen hyväksynyt sinut.”+

12 Heti henki ajoi hänet erämaahan. 13 Hän oli erämaassa 40 päivää, ja Saatana kiusasi häntä.+ Hän oli villieläinten parissa, mutta enkelit huolehtivat hänestä.*+

14 Sen jälkeen kun Johannes oli pidätetty, Jeesus meni Galileaan+ ja saarnasi Jumalan hyvää uutista+ 15 ja sanoi: ”Määräaika on kulunut umpeen, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Katukaa+ ja uskokaa hyvään uutiseen.”

16 Kävellessään Galileanjärven rantaa pitkin hän näki Simonin ja tämän veljen Andreaan.+ He olivat heittämässä verkkojaan järveen,+ sillä he olivat kalastajia.+ 17 Jeesus sanoi heille: ”Tulkaa minun perässäni, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.”+ 18 Heti he jättivät verkkonsa ja seurasivat häntä.+ 19 Mentyään vähän matkaa eteenpäin hän näki Sebedeuksen pojan Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen, kun he olivat veneessään kunnostamassa verkkojaan,+ 20 ja viipymättä hän kutsui heidät. Niinpä he jättivät isänsä Sebedeuksen työntekijöineen veneeseen ja lähtivät hänen peräänsä. 21 Sitten he menivät Kapernaumiin.

Heti kun sapatti alkoi, Jeesus meni synagogaan ja ryhtyi opettamaan.+ 22 Ihmiset olivat hyvin hämmästyneitä hänen opetustavastaan, sillä hän opetti heitä niin kuin sellainen, jolla on arvovaltaa, eikä niin kuin kirjanoppineet.*+ 23 Juuri silloin synagogassa oli epäpuhtaan hengen vallassa oleva mies, joka huusi: 24 ”Mitä sinä meistä haluat, Jeesus Nasaretilainen?+ Tulitko tuhoamaan meidät? Tiedän tarkalleen, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!”+ 25 Jeesus kuitenkin nuhteli epäpuhdasta henkeä: ”Ole hiljaa ja tule ulos hänestä!” 26 Aiheutettuaan miehelle kouristuksia ja huudettuaan kovalla äänellä epäpuhdas henki tuli hänestä ulos. 27 Kaikki olivat tästä niin hämmästyneitä, että he alkoivat pohtia keskenään: ”Mitä tämä on? Uutta opetusta! Hän käskee arvovaltaisesti epäpuhtaita henkiäkin, ja henget tottelevat häntä.” 28 Niin hänestä alettiin pian puhua joka puolella, koko Galilean seudulla.

29 Heti lähdettyään synagogasta Jeesus, Jaakob ja Johannes menivät Simonin ja Andreaan kanssa näiden kotiin.+ 30 Simonin anoppi+ makasi sairaana kuumeessa, ja he kertoivat hänestä heti Jeesukselle. 31 Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja nosti hänet ylös. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella heitä.

32 Illan tultua, kun aurinko oli laskenut, ihmiset alkoivat tuoda Jeesuksen luo kaikkia sairaita ja demonien riivaamia,+ 33 ja koko kaupunki kokoontui aivan oven eteen. 34 Niin hän paransi useita, jotka sairastivat erilaisia tauteja,+ ja hän ajoi ulos monia demoneja, mutta hän ei antanut demonien puhua, sillä he tiesivät hänen olevan Kristus.*

35 Varhain aamulla, kun oli vielä pimeä, hän nousi, meni ulos ja lähti syrjäiseen paikkaan, ja siellä hän alkoi rukoilla.+ 36 Mutta Simon ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, etsivät Jeesusta kovasti 37 ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” 38 Hän kuitenkin sanoi heille: ”Mennään jonnekin muualle, läheisiin pikkukaupunkeihin, jotta voisin saarnata niissäkin, sillä sitä varten minä olen tullut.”+ 39 Niin hän meni, saarnasi synagogissa ympäri Galileaa ja ajoi ulos demoneja.+

40 Hänen luokseen tuli myös spitaalinen mies, joka esitti hänelle hartaan pyynnön, jopa polvistui, ja sanoi hänelle: ”Jos vain haluat, sinä voit puhdistaa* minut.”+ 41 Tällöin Jeesus liikuttui säälistä, ja hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi hänelle: ”Minä haluan! Puhdistu.”+ 42 Heti spitaali hävisi miehestä, ja hän puhdistui. 43 Sitten Jeesus lähetti hänet saman tien pois ja kielsi häntä ankarasti: 44 ”Älä sano mitään kenellekään vaan mene näyttämään itsesi papille ja uhraa puhdistumisesi vuoksi se, mitä Mooses on käskenyt,+ todistukseksi* heille.”+ 45 Mentyään pois mies alkoi kuitenkin puhua tapahtuneesta kaikkialla ja levittää tietoa siitä laajalti. Siksi Jeesus ei enää voinut mennä avoimesti mihinkään kaupunkiin, vaan hän pysytteli syrjäisissä paikoissa. Silti hänen luokseen tultiin joka puolelta.+

2 Muutamien päivien kuluttua Jeesus kuitenkin meni taas Kapernaumiin, ja ihmiset kuulivat, että hän oli kotona.+ 2 Taloon kokoontui niin paljon väkeä, ettei siellä ollut enää tilaa, ei edes oven luona, ja hän alkoi puhua heille Jumalan sanaa.+ 3 Silloin hänen luokseen tuotiin halvaantunutta, jota kantoi neljä miestä.+ 4 Ihmisjoukon vuoksi he eivät kuitenkaan voineet tuoda häntä aivan Jeesuksen luo. Niinpä he purkivat katon Jeesuksen yläpuolelta, ja kaivettuaan siihen aukon he laskivat alas paarit, joilla halvaantunut mies makasi. 5 Kun Jeesus näki heidän uskonsa,+ hän sanoi halvaantuneelle: ”Lapsi, syntisi on annettu anteeksi.”+ 6 Mutta siellä istui joitain kirjanoppineita, jotka pohtivat sydämessään:+ 7 ”Miksi tämä mies puhuu tällä tavalla? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka muu voi antaa syntejä anteeksi kuin yksi, Jumala?”+ 8 Jeesus kuitenkin havaitsi* heti, että he pohtivat tällaista itsekseen, joten hän sanoi heille: ”Miksi te pohditte tällaista sydämessänne?+ 9 Kumpi on helpompi sanoa halvaantuneelle: ’Syntisi on annettu anteeksi’ vai ’Nouse, ota paarisi ja kävele’? 10 Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla+ on valta antaa syntejä anteeksi maan päällä...”+ Hän sanoi halvaantuneelle: 11 ”Minä sanon sinulle: nouse, ota paarisi ja mene kotiisi.” 12 Silloin hän nousi, otti heti paarinsa ja käveli ulos kaikkien editse. He kaikki olivat ihmeissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Emme ole koskaan nähneet mitään tällaista.”+

13 Jeesus meni taas ulos järven rannalle. Hänen luokseen tuli jatkuvasti ihmisiä, ja hän alkoi opettaa heitä. 14 Kun Jeesus kulki eteenpäin, hän näki Leevin, Alfeuksen pojan, istuvan veroasemalla ja sanoi hänelle: ”Tule minun seuraajakseni.” Silloin hän nousi ja seurasi häntä.+ 15 Myöhemmin Jeesus oli hänen talossaan aterialla,* ja monia veronkantajia ja syntisiä oli syömässä* hänen ja hänen opetuslastensa kanssa, sillä monet heistä seurasivat häntä.+ 16 Mutta kun fariseuksiin kuuluvat kirjanoppineet näkivät, että hän söi syntisten ja veronkantajien kanssa, he sanoivat hänen opetuslapsilleen: ”Syökö hän veronkantajien ja syntisten kanssa?” 17 Tämän kuullessaan Jeesus sanoi heille: ”Ne, jotka ovat voimakkaita, eivät tarvitse lääkäriä vaan ne, jotka ovat sairaita. Minä en tullut kutsumaan vanhurskaita* vaan syntisiä.”+

18 Johanneksen opetuslapsilla ja fariseuksilla oli tapana paastota. Niinpä Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi Johanneksen opetuslapsilla ja fariseusten opetuslapsilla on tapana paastota mutta sinun opetuslapsillasi ei ole?”+ 19 Jeesus vastasi heille: ”Ei kai sulhasen+ ystävillä ole syytä paastota, kun sulhanen on heidän luonaan? Niin kauan kuin sulhanen on heidän luonaan, he eivät voi paastota. 20 Mutta tulee aika, jolloin sulhanen otetaan pois heidän luotaan,+ ja silloin, sinä päivänä, he paastoavat. 21 Kukaan ei ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaatteeseen. Jos niin tehdään, uusi kangaspala kutistuu ja vanha vaate repeää pahemmin.+ 22 Kukaan ei myöskään kaada uutta viiniä vanhoihin viinileileihin. Jos niin tehdään, viini halkaisee leilit ja sekä viini että leilit menetetään. Uusi viini kaadetaan uusiin viinileileihin.”

23 Kun hän käveli sapattina viljapeltojen halki, hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan nyhtää tähkiä.+ 24 Niin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso! Miksi he tekevät sellaista, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?” 25 Mutta hän sanoi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänellä ei ollut ruokaa ja hänellä ja hänen kanssaan olevilla miehillä oli nälkä?+ 26 Ylipappi Abjataria+ koskevan kertomuksen mukaan hän meni pyhäkköön ja söi uhrileivät,* joita muiden kuin pappien ei ole lupa syödä,+ ja hän antoi niitä myös miehille, jotka olivat hänen kanssaan.” 27 Sitten hän sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten+ eikä ihminen sapattia varten. 28 Niinpä Ihmisen Poika on sapatinkin Herra.”+

3 Jeesus meni taas synagogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut.*+ 2 Niinpä fariseukset pitivät Jeesusta tarkasti silmällä nähdäkseen, parantaisiko hän miehen sapattina, jotta he voisivat syyttää häntä. 3 Hän sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut:* ”Nouse ja tule tänne keskelle.” 4 Sitten hän sanoi heille: ”Onko sapattina lupa tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa* vai tappaa?”+ Mutta he eivät sanoneet mitään. 5 Katsottuaan ympärillään oleviin fariseuksiin harmistuneena, hyvin murheellisena heidän kovasydämisyytensä vuoksi,+ hän sanoi miehelle: ”Ojenna kätesi.” Mies ojensi kätensä, ja se palautui ennalleen. 6 Silloin fariseukset menivät ulos ja alkoivat heti neuvotella Herodeksen puoluelaisten+ kanssa Jeesuksen tappamisesta.

7 Mutta Jeesus lähti opetuslapsineen järven rannalle, ja häntä seurasi suuri joukko ihmisiä+ Galileasta ja Juudeasta. 8 Jopa Jerusalemista, Idumeasta ja Jordanin toiselta puolelta sekä Tyroksen ja Sidonin ympäristöstä tuli paljon väkeä hänen luokseen kuultuaan hänen monista teoistaan. 9 Hän pyysi opetuslapsiaan pitämään pientä venettä valmiina häntä varten, jottei hän jäisi ihmisjoukon jalkoihin. 10 Koska hän paransi monia, kaikki vakavasti sairaat tungeksivat hänen ympärillään voidakseen koskettaa häntä.+ 11 Hänet nähdessään jopa epäpuhtaat henget+ heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat: ”Sinä olet Jumalan Poika.”+ 12 Moneen kertaan hän kuitenkin kielsi ankarasti henkiä kertomasta, kuka hän oli.+

13 Hän nousi vuorelle ja kutsui luokseen osan opetuslapsistaan,+ ja he tulivat.+ 14 Hän muodosti* 12 miehen ryhmän ja nimesi heidät apostoleiksi. He olisivat hänen kanssaan, ja hän lähettäisi heidät saarnaamaan, 15 ja heillä olisi valta ajaa ulos demoneja.+

16 Ne 12,+ joista hän muodosti ryhmän, olivat Simon, jolle hän antoi myös nimen Pietari,+ 17 Sebedeuksen poika Jaakob ja Jaakobin veli Johannes (hän antoi näille myös nimen Boanerges, joka merkitsee ’ukkosenjyrinän poikia’+), 18 Andreas, Filippus, Bartolomeus, Matteus, Tuomas, Alfeuksen poika Jaakob, Taddeus, Simon Kananeus* 19 ja Juudas Iskariot, joka myöhemmin kavalsi hänet.

Sitten Jeesus meni erääseen taloon, 20 ja taas kerääntyi väkeä, niin etteivät he voineet edes syödä. 21 Mutta kun hänen sukulaisensa kuulivat siitä, he lähtivät hakemaan häntä pois, sillä he sanoivat: ”Hän on menettänyt järkensä.”+ 22 Myös kirjanoppineet, jotka tulivat alas Jerusalemista, sanoivat: ”Hänessä on Beelsebul,* ja hän ajaa demonit ulos demonien hallitsijan avulla.”+ 23 Niinpä kutsuttuaan heidät luokseen hän puhui heille vertauksin: ”Miten Saatana voi ajaa ulos Saatanan? 24 Jos valtakunta jakautuu, tuo valtakunta ei voi kestää,+ 25 ja jos perhe jakautuu, tuo perhe ei voi kestää. 26 Samoin jos Saatana on noussut itseään vastaan ja jakautunut, hän ei voi kestää vaan kohtaa loppunsa. 27 Eihän kukaan, joka menee voimakkaan miehen taloon, voi varastaa hänen omaisuuttaan, ellei ensin sido tuota miestä. Vasta sitten hän pystyy ryöstämään hänen talonsa. 28 Minä vakuutan teille, että kaikki annetaan ihmisille anteeksi, mitä syntejä he sitten tekevätkin ja miten herjaavasti he puhuvatkin. 29 Mutta se, joka herjaa pyhää henkeä, ei saa ikinä anteeksi+ vaan on syyllinen ikuiseen syntiin.”+ 30 Hän sanoi tämän, koska he sanoivat: ”Hänessä on epäpuhdas henki.”+

31 Hänen äitinsä ja veljensä+ tulivat sitten paikalle. He seisoivat ulkona ja lähettivät jonkun hakemaan häntä.+ 32 Hänen ympärillään istui joukko ihmisiä, ja he sanoivat hänelle: ”Äitisi ja veljesi ovat ulkona ja kysyvät sinua.”+ 33 Mutta hän vastasi heille: ”Ketkä ovat äitini ja veljeni?” 34 Sitten hän katsoi niihin, jotka istuivat piirissä hänen ympärillään, ja sanoi: ”Katsokaa, äitini ja veljeni!+ 35 Se joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”+

4 Taas Jeesus alkoi opettaa järven rannalla. Hyvin suuri joukko ihmisiä kokoontui hänen lähelleen, ja siksi hän astui veneeseen. Hän istui siinä jonkin matkan päässä rannasta, kun taas ihmisjoukko oli järven rannalla.+ 2 Niin hän alkoi opettaa heille monia asioita vertauksin.+ Opettaessaan hän sanoi heille:+ 3 ”Kuunnelkaa! Kylväjä lähti kylvämään.+ 4 Hänen kylväessään jotkin siemenet putosivat tien varteen, ja linnut tulivat ja söivät ne. 5 Toiset putosivat kallioisiin paikkoihin, missä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat heti oraalle, koska maakerros oli ohut.+ 6 Mutta kun aurinko nousi, ne paahtuivat, ja koska niillä ei ollut juuria, ne kuihtuivat. 7 Jotkin siemenet putosivat ohdakkeiden sekaan, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat ne, eivätkä ne tuottaneet satoa.+ 8 Mutta jotkin putosivat hyvään maahan, ja ne nousivat oraalle ja kasvoivat ja alkoivat kantaa satoa. Ne tuottivat 30-, 60- ja 100-kertaisesti.”+ 9 Sitten hän lisäsi: ”Se jolla on korvat kuunnella, kuunnelkoon.”+

10 Kun hän sitten oli yksin, alkoivat hänen ympärillään olevat ja 12 apostolia kysellä häneltä näistä vertauksista.+ 11 Hän sanoi heille: ”Teille on annettu Jumalan valtakunnan pyhä salaisuus,+ mutta muille kaikki jää vertauksiksi,+ 12 jotta vaikka he katsovat, he katsoisivat eivätkä kuitenkaan näkisi, ja vaikka he kuulevat, he kuulisivat eivätkä kuitenkaan tajuaisi merkitystä. He eivät koskaan käänny eivätkä saa anteeksi.”+ 13 Edelleen hän sanoi heille: ”Ette ymmärrä tätä vertausta, joten kuinka voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset?

14 Kylväjä kylvää sanoman.*+ 15 Tien varressa olevat ovat siis niitä, joihin sanoma kylvetään, mutta heti kun he ovat kuulleet sen, tulee Saatana+ ja ottaa pois sanoman, joka heihin kylvettiin.+ 16 On myös kallioisiin paikkoihin kylvettyjä: Heti kun he ovat kuulleet sanoman, he ottavat sen iloiten vastaan.+ 17 Heillä ei kuitenkaan ole juuria, vaan he jatkavat jonkin aikaa, ja heti kun sanoman vuoksi ilmaantuu vaikeuksia tai vainoa, he hylkäävät sen.* 18 On vielä muitakin, ohdakkeiden sekaan kylvettyjä. Nämä ovat niitä, jotka ovat kuulleet sanoman,+ 19 mutta tämän ajan* huolet+ ja rikkauden petollinen voima+ sekä halut+ kaikenlaisiin muihin asioihin tunkeutuvat sekaan ja tukahduttavat sanoman, eikä se tuota satoa. 20 Lopuksi hyvään maahan kylvetyt ovat niitä, jotka kuuntelevat sanomaa, ottavat sen mielellään vastaan ja tuottavat satoa 30-, 60- ja 100-kertaisesti.”+

21 Hän sanoi heille myös: ”Ei kai lamppua oteta esiin ja laiteta astian* tai sängyn alle? Eikö se laiteta lampunjalkaan?+ 22 Ei näet ole mitään kätkettyä, mikä ei tule näkyviin. Ei ole mitään huolellisesti salattua, mikä ei tule ilmi.+ 23 Se jolla on korvat kuunnella, kuunnelkoon.”+

24 Hän sanoi heille edelleen: ”Kiinnittäkää huomiota siihen, mitä kuulette.+ Sillä mitalla, jolla te mittaatte, mitataan teille, ja saatte vielä lisääkin. 25 Sille, jolla on, annetaan lisää,+ mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on.”+

26 Sitten hän sanoi: ”Jumalan valtakuntaa voidaan verrata siihen, että mies heittää siemeniä maahan. 27 Hän nukkuu yöllä ja nousee päivällä, ja siemenet nousevat oraalle ja se kasvaa pitkäksi – mutta hän ei tiedä miten. 28 Itsestään maa tuottaa satoa vähitellen: ensin korren, sitten tähkän, lopuksi tähkään valmiit jyvät. 29 Mutta heti kun sato on kypsä, hän alkaa leikata sitä sirpillä, koska sadonkorjuuaika on tullut.”

30 Hän sanoi vielä: ”Mihin voisimme verrata Jumalan valtakuntaa, tai millä vertauksella voisimme havainnollistaa sitä? 31 Se on kuin sinapinsiemen. Kun se kylvetään maahan, se on pienin kaikista siemenistä, joita maailmassa on.+ 32 Mutta kun se on kylvetty, se kasvaa ja siitä tulee kaikkia muita vihanneskasveja suurempi, ja se tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat löytää pesäpaikan sen varjosta.”

33 Hän puhui heille Jumalan sanaa monin tällaisin vertauksin,+ sen mukaan kuin he pystyivät ymmärtämään. 34 Ilman vertauksia hän ei tosiaankaan puhunut heille, mutta hän selitti kaiken opetuslapsilleen, kun he olivat keskenään.+

35 Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi heille: ”Lähdetään järven toiselle rannalle.”+ 36 Niinpä kun he olivat lähettäneet ihmisjoukon pois, he ottivat hänet veneeseen.* Siellä oli myös muita veneitä.+ 37 Sitten nousi hyvin raju myrskytuuli, ja aallot iskeytyivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään.+ 38 Mutta hän oli veneen perässä ja nukkui pää tyynyllä.* Niin he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: ”Opettaja, etkö välitä siitä, että me kuolemme?” 39 Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: ”Vaikene! Ole hiljaa!”+ Niin tuuli laantui, ja tuli aivan tyyni. 40 Hän sanoi heille: ”Miksi olette niin peloissanne?* Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” 41 Mutta he pelkäsivät kovasti ja sanoivat toisilleen: ”Kuka tämä oikein on? Tuuli ja järvikin tottelevat häntä.”+

5 Sitten he saapuivat järven toiselle puolelle gerasalaisten alueelle.+ 2 Heti Jeesuksen astuttua veneestä häntä vastaan tuli haudoilta* mies, joka oli epäpuhtaan hengen vallassa. 3 Mies oleskeli haudoilla,* eikä kukaan ollut siihen mennessä saanut häntä pysymään sidottuna, ei edes ketjulla. 4 Hänet oli usein pantu jalkakahleisiin ja ketjuihin, mutta hän oli katkaissut ketjut ja murskannut jalkakahleet, eikä kenelläkään ollut voimaa hillitä häntä. 5 Jatkuvasti, yötä päivää, hän huuteli haudoilla* ja vuorilla ja viilteli itseään kivillä. 6 Mutta nähtyään Jeesuksen jonkin matkan päästä hän juoksi ja kumarsi hänelle syvään.+ 7 Sitten hän huusi suureen ääneen: ”Mitä sinä minusta haluat, Jeesus, korkeimman Jumalan Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, ettet piinaa minua.”+ 8 Jeesus oli nimittäin ollut sanomassa hengelle: ”Tule ulos miehestä, sinä epäpuhdas henki.”+ 9 Jeesus kysyi häneltä kuitenkin: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Nimeni on Legioona, sillä meitä on monta.” 10 Hän pyysi Jeesukselta useita kertoja, ettei hän lähettäisi henkiä pois siitä maasta.+

11 Vuoren rinteellä oli suuri sikalauma+ laitumella.+ 12 Niinpä henget pyysivät häneltä: ”Lähetä meidät sikoihin, niin että voimme mennä niihin.” 13 Hän antoi heille luvan. Silloin epäpuhtaat henget tulivat ulos ja menivät sikoihin, ja lauma, noin 2 000 sikaa, syöksyi jyrkänteeltä järveen ja hukkui. 14 Niiden paimenet kuitenkin pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maaseudulla, ja ihmiset tulivat katsomaan, mitä oli tapahtunut.+ 15 He tulivat Jeesuksen luo ja näkivät demonien riivaaman miehen, jossa legioona henkiä oli ollut, istuvan vaatteet päällään ja tervejärkisenä, ja he joutuivat pelon valtaan. 16 Lisäksi silminnäkijät kertoivat heille, mitä demonien riivaamalle miehelle ja sioille oli tapahtunut. 17 Niin he alkoivat pyytää, että Jeesus menisi pois heidän alueeltaan.+

18 Kun hän sitten oli astumassa veneeseen, mies, jota demonit olivat riivanneet, pyysi, että saisi lähteä hänen mukaansa.+ 19 Jeesus ei kuitenkaan antanut hänen lähteä vaan sanoi hänelle: ”Mene kotiin sukulaistesi luo ja kerro heille kaikki, mitä Jehova* on tehnyt sinulle ja miten hän on osoittanut sinulle armoa.” 20 Mies meni pois ja alkoi julistaa Dekapoliissa,* mitä kaikkea Jeesus oli tehnyt hänelle, ja kaikki olivat ihmeissään.

21 Jeesus oli kulkenut veneellä jälleen vastarannalle, ja hänen ollessaan vielä järven rannalla hänen luokseen kokoontui suuri ihmisjoukko.+ 22 Yksi synagogan esimiehistä, nimeltään Jairos, tuli paikalle, ja nähtyään Jeesuksen hän polvistui tämän jalkojen juureen.+ 23 Hän pyysi häneltä hartaasti moneen kertaan: ”Pieni tyttäreni on hyvin sairas.* Tulisitko laittamaan kätesi hänen päälleen,+ jotta hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon.” 24 Silloin Jeesus lähti hänen kanssaan, ja suuri ihmisjoukko seurasi häntä ja tungeksi hänen päälleen.

25 Siellä oli nainen, jolla oli ollut verenvuotoa+ 12 vuotta.+ 26 Hän oli kärsinyt paljon monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaikki varansa, eikä hänen vointinsa ollut tullut paremmaksi vaan pikemminkin huonommaksi. 27 Kuultuaan, mitä Jeesuksesta kerrottiin, nainen tuli ihmisjoukossa hänen taakseen ja kosketti hänen päällysvaatettaan,+ 28 sillä hän toisteli: ”Jos kosketan edes hänen päällysvaatteitaan, tulen terveeksi.”+ 29 Heti hänen verenvuotonsa lakkasi, ja hän tunsi ruumiissaan, että oli parantunut tuskallisesta sairaudestaan.

30 Jeesus tunsi heti, että hänestä oli lähtenyt voimaa,+ ja hän kääntyi ympäri ihmisjoukossa ja kysyi: ”Kuka kosketti minun päällysvaatteitani?”+ 31 Mutta hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: ”Sinä näet ihmisjoukon tungeksivan ympärilläsi ja kysyt silti: ’Kuka minua kosketti?’” 32 Hän katseli kuitenkin ympärilleen nähdäkseen, kuka sen oli tehnyt. 33 Nainen, joka tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, säikähti ja tuli vapisten hänen eteensä, polvistui ja kertoi hänelle koko totuuden. 34 Jeesus sanoi hänelle: ”Tytär, uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhassa.+ Olet parantunut tuskallisesta sairaudestasi.”+

35 Hänen vielä puhuessaan tultiin synagogan esimiehen kotoa sanomaan: ”Tyttäresi kuoli! Miksi vaivata Opettajaa enää kauempaa?”+ 36 Jeesus kuitenkin sattui kuulemaan nämä sanat, ja hän sanoi synagogan esimiehelle: ”Älä pelkää. Usko vain.”+ 37 Hän ei antanut kenenkään muun tulla mukaansa kuin Pietarin, Jaakobin ja Jaakobin veljen Johanneksen.+

38 Niin he tulivat synagogan esimiehen talolle, ja Jeesus näki hälisevän ihmisjoukon ja ne, jotka itkivät ja valittivat suureen ääneen.+ 39 Astuttuaan sisään hän sanoi heille: ”Miksi te itkette ja hälisette? Lapsi ei ole kuollut vaan nukkuu.”+ 40 Silloin he alkoivat nauraa hänelle pilkallisesti. Mutta lähetettyään heidät kaikki ulos hän otti mukaansa lapsen isän ja äidin ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sinne, missä lapsi oli. 41 Sitten hän otti lasta kädestä ja sanoi hänelle: ”Talita kuum”, mikä on käännettynä ”Tyttö, minä sanon sinulle: nouse!”+ 42 Samassa tyttö nousi ja alkoi kävellä. (Hän oli 12-vuotias.) Heti he olivat aivan haltioissaan ja suunnattoman iloisia. 43 Mutta hän kielsi heitä yhä uudelleen* kertomasta tästä kenellekään+ ja sanoi, että tytölle piti antaa syötävää.

6 Jeesus lähti sieltä ja tuli kotiseudulleen,+ ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. 2 Sapattina hän alkoi opettaa synagogassa, ja useimmat niistä, jotka olivat kuuntelemassa, hämmästyivät ja sanoivat: ”Mistä hän on saanut kaiken tämän?+ Miksi hänelle olisi annettu tämä viisaus, ja miksi hänen käsiensä välityksellä tehtäisiin sellaisia ihmeitä?+ 3 Eikö tämä ole se puuseppä,+ Marian poika+ ja Jaakobin,+ Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli?+ Ja eivätkö hänen sisarensa asu täällä meidän parissamme?” Niin he kieltäytyivät uskomasta* häneen. 4 Mutta Jeesus sanoi heille: ”Profeettaa kunnioitetaan kaikkialla muualla paitsi kotiseudullaan, sukulaistensa keskuudessa ja omassa kodissaan.”+ 5 Niinpä hän ei voinut tehdä siellä monia ihmeitä. Hän laittoi kätensä vain muutamien sairaiden päälle ja paransi heidät. 6 Hän tosiaankin ihmetteli sitä, ettei heillä ollut uskoa. Niin hän kiersi ympäristökylissä opettamassa.+

7 Sitten hän kutsui luokseen 12 apostolia ja alkoi lähettää heitä matkaan pareittain,+ ja hän antoi heille vallan epäpuhtaisiin henkiin.+ 8 Hän myös kielsi heitä ottamasta matkalle mukaan muuta kuin sauvan – ei leipää, ei eväslaukkua, ei rahaa* vyöhönsä.+ 9 Hän käski heidän laittaa sandaalit jalkaansa mutta kielsi heitä käyttämästä kahta* vaatetta. 10 Edelleen hän sanoi heille: ”Kun menette johonkin kotiin, majoittukaa sinne, kunnes lähdette siltä paikkakunnalta.+ 11 Jos teitä ei jossain oteta vastaan eikä teitä kuunnella, pudistakaa sieltä lähtiessänne tomu jaloistanne todistukseksi heille.”+ 12 Sitten he lähtivät matkaan ja saarnasivat, että ihmisten pitäisi katua,+ 13 ja he ajoivat ulos monia demoneja+ sekä voitelivat monia sairaita öljyllä ja paransivat heidät.

14 Kuningas Herodes kuuli tästä, sillä Jeesuksen nimi tuli tunnetuksi. Ihmiset sanoivat: ”Johannes Kastaja on herätetty kuolleista, ja siksi hän pystyy tekemään ihmeitä.”+ 15 Toiset kuitenkin sanoivat: ”Hän on Elia.” Toiset taas sanoivat: ”Hän on profeetta, sellainen kuin joku entisaikojen profeetta.”+ 16 Mutta kun Herodes kuuli sen, hän sanoi: ”Se Johannes, jonka minä mestautin, on herätetty.” 17 Herodes oli itse käskenyt pidättää Johanneksen ja laittaa hänet sidottuna vankilaan veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan vuoksi, koska oli mennyt naimisiin tämän kanssa.+ 18 Johannes oli nimittäin toistuvasti sanonut Herodekselle: ”Sinun ei ole lupa olla naimisissa veljesi vaimon kanssa.”+ 19 Herodias kantoi siksi Johannekselle kaunaa ja halusi tappaa hänet mutta ei voinut. 20 Herodes näet pelkäsi Johannesta, koska tiesi tämän olevan oikeamielinen* ja pyhä mies,+ ja hän piti tätä turvassa. Kun Herodes oli kuunnellut Johannesta, hän ei tiennyt, mitä tehdä, mutta halusi silti kuunnella häntä jatkuvasti.

21 Sopiva päivä kuitenkin tuli, kun Herodes järjesti syntymäpäivänään+ illalliset korkea-arvoisille virkamiehilleen, sotapäälliköille ja Galilean huomattavimmille miehille.+ 22 Herodiaan tytär tuli sisään, ja hän tanssi ja miellytti Herodesta ja niitä, jotka olivat aterialla* tämän kanssa. Kuningas sanoi hänelle: ”Pyydä minulta, mitä ikinä haluat, niin minä annan sen sinulle.” 23 Vieläpä hän vannoi: ”Mitä ikinä pyydät minulta, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakunnastani.” 24 Niin tytär meni ulos ja kysyi äidiltään: ”Mitä minä pyytäisin?” Äiti vastasi: ”Johannes Kastajan päätä.” 25 Hän kiiruhti heti sisään kuninkaan luo ja esitti pyyntönsä: ”Haluan, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään.”+ 26 Vaikka tämä murehdutti kuningasta suuresti, hän ei halunnut torjua hänen pyyntöään vannomiensa valojen ja vieraidensa* vuoksi. 27 Niinpä kuningas lähetti heti henkivartijan ja käski hänen tuoda Johanneksen pään. Henkivartija meni, mestasi Johanneksen vankilassa 28 ja toi hänen päänsä lautasella. Hän antoi sen Herodiaan tyttärelle, ja tämä antoi sen äidilleen. 29 Kun Johanneksen opetuslapset kuulivat siitä, he tulivat, ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.*

30 Apostolit kokoontuivat Jeesuksen ympärille ja kertoivat hänelle kaiken, mitä olivat tehneet ja opettaneet.+ 31 Hän sanoi heille: ”Tulkaa te erilleen syrjäiseen paikkaan ja levähtäkää vähän.”+ Tulijoita ja menijöitä oli nimittäin paljon, eikä heillä ollut aikaa edes syödä. 32 Niinpä he lähtivät veneellä syrjäiseen paikkaan ollakseen keskenään.+ 33 Ihmiset kuitenkin näkivät heidän menevän, ja monet saivat tietää siitä, ja he juoksivat kaikista kaupungeista ja ehtivät sinne ennen heitä. 34 Astuessaan veneestä Jeesus näki suuren ihmisjoukon, ja hänen tuli heitä sääli,+ sillä he olivat kuin lampaat ilman paimenta.+ Niin hän alkoi opettaa heille monia asioita.+

35 Myöhään iltapäivällä hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Paikka on syrjäinen, ja alkaa olla jo myöhä.+ 36 Lähetä heidät pois, jotta he menisivät ympärillä olevalle maaseudulle ja kyliin ostamaan itselleen jotain syötävää.”+ 37 Hän vastasi heille: ”Antakaa te heille syötävää.” Tähän he sanoivat hänelle: ”Pitäisikö meidän mennä ostamaan 200 denaarilla* leipiä ja antaa ne heille syötäväksi?”+ 38 Hän sanoi heille: ”Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan!” Selvitettyään sen he sanoivat: ”Viisi, ja kaksi kalaa.”+ 39 Hän käski kaikkien ihmisten jakautua ryhmiin ja asettua pitkälleen vihreälle ruohikolle.+ 40 Niin he asettuivat pitkälleen sadan ja viidenkymmenen ryhmiin. 41 Otettuaan nyt ne viisi leipää ja kaksi kalaa hän katsoi ylös taivaaseen ja esitti rukouksen.*+ Sitten hän taittoi leivät ja alkoi antaa niitä opetuslapsille, jotta nämä panisivat ne ihmisten eteen, ja hän jakoi myös ne kaksi kalaa kaikille. 42 He kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi, 43 ja he keräsivät jäljelle jääneitä palasia 12 täyttä korillista, ja lisäksi jäi kalaa.+ 44 Niitä, jotka söivät leipiä, oli 5 000 miestä.

45 Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslastensa astua veneeseen ja mennä edeltä vastarannalle kohti Betsaidaa sillä aikaa kun hän itse lähettäisi ihmisjoukon pois.+ 46 Hyvästeltyään heidät hän meni vuorelle rukoilemaan.+ 47 Illan tultua vene oli keskellä järveä mutta hän oli yksin maalla.+ 48 Kun hän näki, että heidän oli vastatuulen vuoksi hyvin vaikea soutaa, hän tuli noin neljännellä yövartiolla* heitä kohti kävellen veden päällä mutta aikoi mennä* heidän ohitseen. 49 Nähdessään hänen kävelevän veden päällä he ajattelivat: ”Se on aave!” ja huusivat kovaa. 50 He kaikki nimittäin näkivät hänet ja hätääntyivät. Mutta hän sanoi heti heille: ”Olkaa rohkeita! Minä se olen. Älkää pelätkö.”+ 51 Sitten hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli laantui. Tällöin he olivat aivan ihmeissään, 52 sillä he eivät olleet tajunneet leipien merkitystä, eivätkä he vieläkään pystyneet ymmärtämään asioita sydämessään.

53 Päästyään järven toiselle puolelle he tulivat Gennesaretiin ja ankkuroivat veneen sen lähistölle.+ 54 Mutta heti kun he astuivat veneestä, ihmiset tunnistivat hänet. 55 He juoksivat ympäri koko sitä seutua ja alkoivat tuoda paareilla sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan. 56 Kaikkialla, minne hän meni – kyliin, kaupunkeihin tai maaseudulle – he toivat sairaat toreille, ja he pyysivät häneltä hartaasti, että he saisivat koskettaa edes hänen päällysvaatteensa reunusta,+ ja kaikki, jotka koskettivat sitä, tulivat terveiksi.

7 Fariseukset ja jotkut kirjanoppineet tulivat Jerusalemista ja kokoontuivat Jeesuksen ympärille.+ 2 He näkivät, että jotkut hänen opetuslapsistaan söivät ateriansa saastaisin, toisin sanoen pesemättömin,* käsin. 3 (Eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, elleivät he pese käsiään kyynärpäihin saakka, koska he pitävät kiinni esi-isien perinteestä, 4 ja torilta tultuaan he eivät syö, elleivät he peseydy. He pitävät kiinni monista muistakin vanhoista perinteistä, kuten maljojen, kannujen ja kupariastioiden upottamisista veteen.+) 5 Niinpä nämä fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät noudata esi-isien perinnettä vaan syövät ateriansa saastaisin käsin?”+ 6 Hän sanoi heille: ”Jesaja profetoi teistä tekopyhistä osuvasti, niin kuin on kirjoitettu: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on hyvin kaukana minusta.+ 7 Turhaan he jatkavat minun palvomistani, sillä he opettavat ihmisten käskyjä oppeina.’+ 8 Te hylkäätte Jumalan käskyn ja pidätte kiinni ihmisten perinteestä.”+

9 Lisäksi hän sanoi heille: ”Te jätätte taitavasti huomiotta Jumalan käskyn voidaksenne noudattaa perinnettänne.+ 10 Esimerkiksi Mooses sanoi: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’+ ja ’Se joka herjaa isäänsä tai äitiään, täytyy surmata.’+ 11 Mutta te sanotte: ’Ihminen voi sanoa isälleen tai äidilleen: ”Kaikki, mitä minulla on ja mistä voisi olla sinulle hyötyä, on korban (eli Jumalalle omistettu lahja)”’, 12 ettekä enää anna hänen tehdä yhtään mitään isänsä tai äitinsä hyväksi.+ 13 Näin te teette Jumalan sanan mitättömäksi perinteellänne, jonka olette välittäneet eteenpäin.+ Te teette paljon muutakin samanlaista.”+ 14 Niinpä hän kutsui ihmisjoukon taas luokseen ja sanoi heille: ”Kuunnelkaa minua, te kaikki, ja ymmärtäkää, mitä sanon.+ 15 Ei mikään, mikä menee ihmisen ulkopuolelta hänen sisäänsä, voi saastuttaa häntä, vaan se, mikä tulee ihmisestä ulos, saastuttaa hänet.”+ 16 ——*

17 Kun hän sitten oli mennyt ihmisjoukon luota erääseen taloon, hänen opetuslapsensa alkoivat kysellä häneltä tästä vertauksesta.+ 18 Niinpä hän sanoi heille: ”Ettekö tekään ymmärrä? Ettekö tiedä, ettei mikään, mikä ulkopuolelta menee ihmiseen, voi saastuttaa häntä, 19 koska se ei mene sydämeen vaan vatsaan ja kulkeutuu viemäriin?” Näin hän julisti kaikki ruoat puhtaiksi. 20 Edelleen hän sanoi: ”Se mikä tulee ihmisestä ulos, saastuttaa hänet.+ 21 Sisältä, ihmisten sydämestä,+ lähtee vahingollinen ajattelu: seksuaalinen moraalittomuus,* varkaudet, murhat, 22 aviorikokset, ahneus, pahat teot, petollisuus, häpeämätön käytös,* kateus,* herjaaminen, ylimielisyys ja järjettömyys. 23 Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet.”

24 Jeesus lähti sieltä Tyroksen ja Sidonin seudulle.+ Siellä hän meni erääseen taloon eikä halunnut kenenkään saavan tietää siitä, mutta hän ei voinut jäädä huomaamatta. 25 Eräs nainen, jonka pienessä tyttäressä oli epäpuhdas henki, sai heti kuulla hänestä. Nainen tuli ja polvistui hänen jalkojensa juureen.+ 26 Nainen oli kreikkalainen, kansallisuudeltaan* syyrialais-foinikialainen, ja hän pyysi pyytämistään häntä ajamaan demonin ulos hänen tyttärestään. 27 Mutta hän sanoi naiselle: ”Anna ensin lasten tulla kylläisiksi, sillä ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää sitä pienille koirille.”+ 28 Nainen kuitenkin vastasi hänelle: ”Niin, herra, mutta syöväthän pienet koiratkin pöydän alla pienten lasten pudottamia muruja.” 29 Tällöin hän sanoi naiselle: ”Koska sanoit tämän, mene. Demoni on lähtenyt tyttärestäsi.”+ 30 Niin nainen meni kotiinsa ja näki lapsen makaavan vuoteella, ja demoni oli lähtenyt hänestä.+

31 Kun Jeesus palasi Tyroksen seudulta, hän meni Sidonin ja Dekapoliin seudun* kautta Galileanjärvelle.+ 32 Täällä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan,+ ja häntä pyydettiin hartaasti laittamaan kätensä miehen päälle. 33 Jeesus vei hänet syrjään, erilleen ihmisjoukosta. Sitten hän pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään.+ 34 Hän katsoi ylös taivaaseen, huokaisi syvään ja sanoi hänelle: ”Effata”, toisin sanoen ”Aukene”. 35 Silloin miehen korvat aukenivat+ ja hänen puhevaikeutensa hävisi, ja hän alkoi puhua normaalisti. 36 Sen jälkeen Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään,+ mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he sitä julistivat.+ 37 He olivat tosiaankin äärimmäisen hämmästyneitä+ ja sanoivat: ”Hän on tehnyt kaiken hyvin. Hän saa jopa kuurot kuulemaan ja mykät puhumaan.”+

8 Noihin aikoihin oli taas koolla suuri joukko ihmisiä, eikä heillä ollut mitään syötävää. Niinpä Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: 2 ”Minä tunnen sääliä tätä ihmisjoukkoa kohtaan,+ koska he ovat viipyneet luonani jo kolme päivää eikä heillä ole mitään syötävää.+ 3 Jos lähetän heidät kotiin nälkäisinä,* he nääntyvät tiellä. Jotkut heistä ovat tulleet kaukaa.” 4 Hänen opetuslapsensa kuitenkin vastasivat hänelle: ”Mistä kukaan voi tässä syrjäisessä paikassa saada niin paljon leipää, että nämä ihmiset tulevat kylläisiksi?” 5 Hän kysyi heiltä: ”Montako leipää teillä on?” He sanoivat: ”Seitsemän.”+ 6 Hän käski ihmisjoukon asettua pitkälleen maahan. Sitten hän otti ne seitsemän leipää, kiitti Jumalaa, taittoi ne ja alkoi antaa niitä opetuslasten tarjoiltavaksi, ja he tarjoilivat ne ihmisjoukolle.+ 7 Heillä oli myös muutamia pikkukaloja, ja rukoiltuaan* hän käski tarjoilla nekin. 8 Niinpä he söivät ja tulivat kylläisiksi, ja tähteeksi jääneitä palasia kerättiin seitsemän suurta korillista.*+ 9 Heitä oli noin 4 000 miestä. Sitten hän lähetti heidät pois.

10 Jeesus astui heti veneeseen opetuslastensa kanssa ja tuli Dalmanutan seudulle.+ 11 Siellä paikalle tuli fariseuksia, jotka alkoivat väitellä hänen kanssaan ja vaatia häneltä merkkiä taivaasta koetellakseen häntä.+ 12 Niin hän huokaisi syvään sisimmässään* ja sanoi: ”Miksi tämä sukupolvi etsii merkkiä?+ Minä vakuutan: tälle sukupolvelle ei anneta mitään merkkiä.”+ 13 Sen jälkeen hän jätti heidät, astui taas veneeseen ja lähti vastarannalle.

14 He unohtivat kuitenkin ottaa leipää mukaansa, ja heillä oli veneessä mukanaan vain yksi leipä.+ 15 Hän varoitti heitä hyvin suoraan: ”Pitäkää silmänne auki. Varokaa fariseusten hapatetta ja Herodeksen hapatetta.”+ 16 Niin he alkoivat kiistellä keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää. 17 Hän huomasi tämän ja sanoi heille: ”Miksi te kiistelette siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ja ymmärrä? Ettekö vieläkään pysty ymmärtämään sydämessänne? 18 ’Vaikka teillä on silmät, ettekö näe, ja vaikka teillä on korvat, ettekö kuule?’ Ettekö muista: 19 kun taitoin ne viisi leipää+ 5 000 miehelle, kuinka monta täyttä korillista palasia te keräsitte?” He sanoivat hänelle: ”Kaksitoista.”+ 20 ”Kun taitoin seitsemän leipää 4 000 miehelle, kuinka monta suurta korillista* palasia te otitte talteen?” He sanoivat hänelle: ”Seitsemän.”+ 21 Sen jälkeen hän sanoi heille: ”Ettekö vieläkään ymmärrä?”

22 He tulivat nyt Betsaidaan. Siellä Jeesuksen luo tuotiin sokea mies, ja häntä pyydettiin koskettamaan miestä.+ 23 Hän otti sokeaa kädestä ja vei hänet kylän ulkopuolelle. Sylkäistyään miehen silmiin+ hän laittoi kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä: ”Näetkö mitään?” 24 Mies katsoi ylös ja sanoi: ”Näen ihmisiä, mutta he näyttävät puilta, jotka kävelevät.” 25 Hän laittoi taas kätensä miehen silmille, ja tämä näki selvästi. Mies parani ja pystyi näkemään kaiken terävästi. 26 Jeesus lähetti hänet kotiin ja sanoi: ”Älä palaa kylään.”

27 Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtivät nyt Filippoksen Kesarean kyliin, ja matkalla hän alkoi kysellä opetuslapsiltaan: ”Kenen ihmiset sanovat minun olevan?”+ 28 He sanoivat hänelle: ”Johannes Kastajan,+ toiset Elian,+ toiset taas jonkun muun profeetan.” 29 Hän kysyi heiltä: ”Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?” Pietari vastasi hänelle: ”Sinä olet Kristus.”+ 30 Tällöin hän kielsi jyrkästi heitä kertomasta kenellekään hänestä.+ 31 Hän alkoi myös opettaa heille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon, vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden täytyy hylätä hänet ja hänen täytyy tulla tapetuksi+ ja nousta ylös kolme päivää myöhemmin.+ 32 Tämän hän kertoi avoimesti. Mutta Pietari vei hänet sivuun ja alkoi nuhdella häntä.+ 33 Silloin hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria: ”Väisty taakseni, Saatana! Sinä et ajattele Jumalan ajatuksia vaan ihmisten.”+

34 Hän kutsui nyt luokseen ihmisjoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: ”Jos joku haluaa tulla minun perässäni, hänen täytyy kieltää itsensä, ottaa kidutuspaalunsa* ja seurata minua jatkuvasti.+ 35 Se, joka haluaa pelastaa elämänsä, tulee menettämään sen, mutta se, joka menettää elämänsä minun ja hyvän uutisen takia, tulee pelastamaan sen.+ 36 Mitä hyötyä ihmiselle onkaan, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää elämänsä?+ 37 Mitä ihminen tosiaan antaisi elämänsä vastineeksi?+ 38 Jokaista, joka häpeää minua ja minun sanojani tämän uskottoman* ja syntisen sukupolven keskuudessa, myös Ihmisen Poika häpeää,+ kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.”+

9 Hän sanoi heille lisäksi: ”Minä vakuutan teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät lainkaan maista kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on jo tullut voimassaan.”+ 2 Kuusi päivää myöhemmin Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät muista erilleen ylös korkealle vuorelle. Siellä Jeesuksen ulkomuoto muuttui heidän edessään.+ 3 Hänen päällysvaatteensa alkoivat hohtaa, ja niistä tuli paljon valkoisemmat kuin millaisiksi yksikään vaatteiden pesijä maan päällä voisi niitä valkaista. 4 Heille näyttäytyivät myös Elia ja Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. 5 Silloin Pietari sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että olemme täällä. Pystytetään kolme telttaa: yksi sinulle, yksi Moosekselle ja yksi Elialle.” 6 Pietari ei oikeastaan tiennyt, mitä sanoa, sillä he olivat hyvin peloissaan. 7 Silloin muodostui pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni:+ ”Tämä on minun rakas Poikani.+ Kuunnelkaa häntä.”+ 8 Yhtäkkiä, kun he katsoivat ympärilleen, he näkivät, että heidän kanssaan ei ollut enää ketään muuta kuin Jeesus.

9 Kun he olivat tulossa alas vuorelta, hän kielsi heitä jyrkästi kertomasta kenellekään, mitä he olivat nähneet,+ ennen kuin Ihmisen Poika olisi noussut kuolleista.+ 10 He painoivat nämä sanat sydämeensä* mutta pohtivat keskenään, mitä tämä kuolleista nouseminen tarkoitti. 11 He alkoivat kysellä häneltä: ”Miksi kirjanoppineet sanovat, että Elian+ täytyy tulla ensin?”+ 12 Hän sanoi heille: ”Elia tuleekin ensin ja palauttaa kaiken ennalleen.+ Mutta miksi sitten Ihmisen Pojasta on kirjoitettu, että hänen täytyy kärsiä paljon+ ja että häntä kohdellaan halveksivasti?+ 13 Minä kuitenkin sanon teille, että Elia+ on todellisuudessa tullut, ja ihmiset tekivät hänelle, mitä tahtoivat, niin kuin hänestä on kirjoitettu.”+

14 Tullessaan toisten opetuslasten luo he huomasivat, että heidän ympärillään oli suuri ihmisjoukko ja että kirjanoppineita oli väittelemässä heidän kanssaan.+ 15 Mutta heti kun ihmiset näkivät Jeesuksen, he hämmästyivät ja juoksivat hänen luokseen tervehtimään häntä. 16 Hän kysyi heiltä: ”Mistä te väittelette heidän kanssaan?” 17 Yksi ihmisjoukosta vastasi hänelle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi, koska hänessä on mykäksi tekevä* henki.+ 18 Missä vain henki käy hänen kimppuunsa, hän paiskaa pojan maahan. Pojan suusta tulee vaahtoa, ja hän kiristelee hampaitaan ja menettää voimansa. Minä pyysin opetuslapsiasi ajamaan hengen ulos, mutta he eivät pystyneet.” 19 Vastaukseksi hän sanoi heille: ”Voi tätä sukupolvea, jolla ei ole uskoa!+ Kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne? Kuinka kauan minun täytyy kestää teitä? Tuokaa hänet minun luokseni.”+ 20 Niin he toivat pojan hänen luokseen, mutta Jeesuksen nähdessään henki aiheutti heti lapselle kouristuksia. Kaaduttuaan maahan poika kieriskeli ympäriinsä, ja hänen suustaan tuli vaahtoa. 21 Jeesus kysyi isältä: ”Kauanko tätä on tapahtunut hänelle?” Hän sanoi: ”Lapsuudesta asti, 22 ja henki on usein heittänyt hänet tuleen ja veteen tuhotakseen hänet. Mutta jos voit tehdä jotain, niin sääli meitä ja auta meitä.” 23 Jeesus sanoi hänelle: ”’Jos voit’, sanoit! Kaikkihan on mahdollista sille, joka uskoo.”+ 24 Heti lapsen isä huusi: ”Minä uskon! Auta minua siinä, missä tarvitsen uskoa!”+

25 Kun Jeesus nyt huomasi, että paikalle oli rientämässä väkeä, hän nuhteli epäpuhdasta henkeä sanoen: ”Sinä mykäksi ja kuuroksi tekevä* henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä äläkä enää mene häneen!”+ 26 Huudettuaan ja aiheutettuaan pojalle monia kouristuksia henki tuli ulos. Lapsi näytti olevan kuollut, niin että useimmat ihmiset sanoivat: ”Hän on kuollut!” 27 Mutta Jeesus otti häntä kädestä ja nosti hänet ylös, ja hän nousi. 28 Kun sitten Jeesus oli mennyt erääseen taloon, hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä heidän ollessaan keskenään: ”Miksi me emme pystyneet ajamaan henkeä ulos?”+ 29 Hän sanoi heille: ”Tämän lajin saa lähtemään ulos vain rukouksella.”

30 He lähtivät sieltä ja kulkivat Galilean halki, mutta hän ei halunnut kenenkään saavan tietää siitä. 31 Hän näet opetti opetuslapsiaan ja sanoi heille: ”Ihmisen Poika kavalletaan ihmisille. He tappavat hänet,+ mutta vaikka hänet tapetaan, hän nousee ylös kolme päivää myöhemmin.”+ 32 He eivät kuitenkaan ymmärtäneet hänen sanojaan, ja he pelkäsivät kysellä häneltä.

33 He tulivat Kapernaumiin. Kun hän sitten oli sisällä talossa, hän teki heille kysymyksen: ”Mistä te kiistelitte tiellä?”+ 34 He pysyivät hiljaa, sillä he olivat tiellä väitelleet keskenään siitä, kuka oli suurin. 35 Niin hän istuutui, kutsui 12 apostolia luokseen ja sanoi heille: ”Jos joku haluaa olla ensimmäinen, hänen täytyy olla viimeinen kaikista ja kaikkien palvelija.”+ 36 Sitten hän otti erään lapsen ja asetti hänet seisomaan heidän keskelleen. Hän kietoi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi heille: 37 ”Se, joka ottaa vastaan yhden tällaisen lapsen+ minun nimessäni, ottaa vastaan myös minut, ja se, joka ottaa vastaan minut, ei ota vastaan ainoastaan minua vaan myös hänet, joka on lähettänyt minut.”+

38 Johannes sanoi hänelle: ”Opettaja, me näimme, että joku ajoi ulos demoneja käyttämällä sinun nimeäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei ole yksi meistä.”+ 39 Jeesus kuitenkin sanoi: ”Älkää yrittäkö estää häntä, sillä kukaan ei voi tehdä ihmettä* minun nimessäni ja heti sen jälkeen puhua minusta pahaa. 40 Se, joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme.+ 41 Ja se, joka antaa teille kupillisen vettä juotavaksi, koska kuulutte Kristukselle+ – minä vakuutan teille – ei missään tapauksessa jää ilman palkkaansa.+ 42 Mutta sille, joka saa yhden näistä minuun uskovista pienistä tekemään syntiä,* olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi, jollaista aasi pyörittää, ja hänet heitettäisiin mereen.+

43 Jos kätesi saa sinut tekemään syntiä,* hakkaa se irti. Sinun on parempi astua elämään ilman toista kättä kuin mennä molemmat kädet tallella Gehennaan,* tuleen, jota ei voida sammuttaa.+ 44 ——* 45 Ja jos jalkasi saa sinut tekemään syntiä,* hakkaa se irti. Sinun on parempi astua elämään ilman toista jalkaa kuin tulla heitetyksi molemmat jalat tallella Gehennaan.*+ 46 ——* 47 Ja jos silmäsi saa sinut tekemään syntiä,* heitä se pois.+ Sinun on parempi mennä silmäpuolena Jumalan valtakuntaan kuin tulla heitetyksi molemmat silmät tallella Gehennaan,*+ 48 jossa madot eivät kuole eikä tulta sammuteta.+

49 Jokainen täytyy näet suolata tulella.+ 50 Suola on erinomaista, mutta jos se menettää suolaisuutensa, millä te saatte siitä taas suolaista?+ Teissä pitää olla suolaa itsessänne.+ Säilyttäkää rauha toistenne kanssa.”+

10 Sieltä Jeesus lähti ja tuli Juudean rajaseuduille Jordanin toiselle puolelle, ja taas ihmisiä kokoontui joukoittain hänen luokseen. Tapansa mukaan hän alkoi jälleen opettaa heitä.+ 2 Hänen luokseen tuli fariseuksia koetellakseen häntä, ja he kysyivät, oliko miehen lupa erota vaimosta.+ 3 Hän vastasi heille: ”Minkä käskyn Mooses on antanut teille?” 4 He sanoivat: ”Mooses antoi luvan kirjoittaa erokirjan ja erota vaimosta.”+ 5 Jeesus sanoi kuitenkin heille: ”Teidän kovasydämisyytenne*+ vuoksi hän kirjoitti teille tämän käskyn.+ 6 Mutta luomakunnan alussa ’hän* teki heidät mieheksi ja naiseksi’.+ 7 ’Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä,+ 8 ja niistä kahdesta tulee yhtä lihaa’,*+ niin että he eivät enää ole kaksi vaan he ovat yksi.* 9 Sen vuoksi sitä, minkä Jumala on yhdistänyt, ei ihminen saa erottaa.”+ 10 Kun he olivat jälleen talossa, opetuslapset alkoivat kysellä häneltä tästä. 11 Hän sanoi heille: ”Se joka eroaa vaimostaan ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen+ ja siten kohtelee vaimoaan väärin, 12 ja jos nainen eroaa miehestään ja menee naimisiin toisen kanssa, hän tekee aviorikoksen.”+

13 Ihmiset alkoivat nyt tuoda hänen luokseen lapsia, jotta hän koskettaisi näitä, mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.+ 14 Nähdessään tämän Jeesus närkästyi ja sanoi heille: ”Antakaa lasten tulla minun luokseni älkääkä yrittäkö estää heitä, sillä Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen.+ 15 Minä vakuutan teille: se, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, ei missään tapauksessa pääse sinne.”+ 16 Hän otti lapset syliinsä ja alkoi siunata heitä laittamalla kätensä heidän päälleen.+

17 Kun hän jatkoi matkaansa, eräs mies juoksi paikalle, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: ”Hyvä Opettaja, mitä minun täytyy tehdä, jotta perisin ikuisen elämän?”+ 18 Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Kukaan ei ole hyvä paitsi yksi, Jumala.+ 19 Sinä tunnet käskyt: älä murhaa,+ älä tee aviorikosta,+ älä varasta,+ älä todista väärin,+ älä riistä petollisesti,+ kunnioita isääsi ja äitiäsi.”+ 20 Mies sanoi hänelle: ”Opettaja, kaikkia näitä olen noudattanut nuoruudestani lähtien.” 21 Jeesus katsoi häneen, tunsi rakkautta häntä kohtaan ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu: mene, myy, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla tulee olemaan aarre taivaassa, ja tule minun seuraajakseni.”+ 22 Mutta hän tuli surulliseksi tästä vastauksesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.+

23 Katsottuaan ympärilleen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on rahaa, päästä Jumalan valtakuntaan!”+ 24 Opetuslapset yllättyivät kuitenkin hänen sanoistaan. Siksi Jeesus sanoi heille: ”Lapset, kuinka vaikea onkaan päästä Jumalan valtakuntaan! 25 Kamelin on helpompi mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”+ 26 He olivat entistä hämmästyneempiä ja sanoivat hänelle:* ”Kuka sitten voi pelastua?”+ 27 Jeesus katsoi suoraan heihin ja sanoi: ”Ihmisille se on mahdotonta mutta ei Jumalalle, sillä kaikki on mahdollista Jumalalle.”+ 28 Pietari sanoi hänelle: ”Mehän olemme jättäneet kaiken ja seuranneet sinua!”+ 29 Jeesus sanoi: ”Minä vakuutan teille: Kukaan ei ole jättänyt taloa tai veljiä tai sisaria tai äitiä tai isää tai lapsia tai peltoja minun takiani ja hyvän uutisen takia+ 30 saamatta sata kertaa enemmän nyt tänä aikana taloja, veljiä, sisaria, äitejä, lapsia ja peltoja – vainon lisäksi+ – ja tulevana aikakautena* ikuista elämää. 31 Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”+

32 He olivat nyt menossa tietä pitkin ylös Jerusalemiin. Jeesus kulki heidän edellään, ja he olivat ihmeissään, mutta jäljessä tulevat alkoivat pelätä. Hän otti taas 12 apostolia erilleen ja alkoi kertoa heille siitä, mitä hänelle tapahtuisi:+ 33 ”Olemme menossa ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika luovutetaan ylipapeille ja kirjanoppineille. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet muihin kansoihin kuuluville. 34 Nämä pilkkaavat häntä, sylkevät hänen päälleen, ruoskivat häntä ja tappavat hänet, mutta kolme päivää myöhemmin hän nousee ylös.”+

35 Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat,+ tulivat hänen luokseen ja sanoivat hänelle: ”Opettaja, me haluaisimme, että sinä teet meille, mitä tahansa sinulta pyydämme.”+ 36 Hän sanoi heille: ”Mitä haluatte minun tekevän teille?” 37 He vastasivat: ”Anna meistä toisen istua oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, kun olet korotetussa asemassasi.”+ 38 Jeesus sanoi kuitenkin heille: ”Ette tiedä, mitä pyydätte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tai tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?”+ 39 He sanoivat hänelle: ”Voimme.” Siihen Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te tulette juomaan, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, teidät tullaan kastamaan.+ 40 Mutta se, kuka istuu oikealla tai vasemmalla puolellani, ei ole minun päätettävissäni, vaan nuo paikat kuuluvat niille, joille ne on valmistettu.”

41 Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he närkästyivät Jaakobiin ja Johannekseen.+ 42 Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi heille: ”Te tiedätte, että ne, joiden katsotaan olevan kansojen hallitsijoita, määräilevät ihmisiä ja niiden suuret pitävät heitä vallassaan.+ 43 Näin ei saa olla teidän keskuudessanne, vaan sen, joka haluaa tulla suureksi teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän palvelijanne,+ 44 ja sen, joka haluaa olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, täytyy olla kaikkien orja. 45 Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan+ ja antamaan elämänsä lunnaiksi monien puolesta.”*+

46 He tulivat sitten Jerikoon. Mutta kun hän, hänen opetuslapsensa ja melkoinen ihmisjoukko olivat menossa pois Jerikosta, tien vieressä istui sokea kerjäläinen Bartimaios (Timaioksen poika).+ 47 Kun hän kuuli, että Jeesus Nasaretilainen oli kulkemassa ohi, hän alkoi huutaa: ”Daavidin Poika,+ Jeesus, ole minulle armollinen!”+ 48 Tällöin monet alkoivat nuhdella häntä ja he käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi yhä kovemmin: ”Daavidin Poika, ole minulle armollinen!” 49 Silloin Jeesus pysähtyi ja sanoi: ”Kutsukaa hänet luokseni.” Niin he kutsuivat sokean ja sanoivat hänelle: ”Ole rohkealla mielellä! Nouse, hän kutsuu sinua.” 50 Hän heitti pois päällysvaatteensa, hypähti jaloilleen ja meni Jeesuksen luo. 51 Jeesus sanoi sitten hänelle: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Sokea sanoi hänelle: ”Rabbuuni,* anna minun saada näköni takaisin.” 52 Jeesus sanoi hänelle: ”Mene, uskosi on tehnyt sinut terveeksi.”+ Heti hän sai näkönsä takaisin,+ ja hän alkoi seurata häntä tiellä.

11 Kun he olivat lähestymässä Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan+ Öljymäelle,* hän lähetti matkaan kaksi opetuslastaan+ 2 ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun tulette sinne, löydätte varsan, joka on sidottuna ja jonka selässä kukaan ei ole vielä istunut. Päästäkää se irti ja tuokaa tänne. 3 Jos joku sanoo teille: ’Miksi teette näin?’, sanokaa: ’Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen heti tänne takaisin.’” 4 Silloin he lähtivät ja löysivät ulkoa sivukadulta varsan, joka oli sidottu erään oven luo, ja päästivät sen irti.+ 5 Mutta jotkut siellä seisovista sanoivat heille: ”Mitä te teette, kun päästätte varsan irti?” 6 He sanoivat näille niin kuin Jeesus oli kehottanut, ja nämä antoivat heidän mennä.

7 He toivat varsan+ Jeesukselle ja laittoivat päällysvaatteitaan sen päälle, ja hän istui sen selkään.+ 8 Monet myös levittivät päällysvaatteitaan tielle, kun taas toiset katkoivat lehviä tien varrelta.+ 9 Edellä kulkevat ja jäljessä tulevat huusivat lakkaamatta: ”Pelastathan hänet!+ Siunattu on hän, joka tulee Jehovan* nimessä!+ 10 Siunattu on isämme Daavidin tuleva valtakunta!+ Pelastathan hänet, sinä, joka olet ylhäällä korkeuksissa!” 11 Hän saapui Jerusalemiin ja meni temppeliin. Siellä hän katseli kaikkea ympärillään olevaa, mutta koska alkoi olla jo myöhä, hän lähti Betaniaan 12 apostolin kanssa.+

12 Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, hänen tuli nälkä.+ 13 Hän näki jonkin matkan päässä viikunapuun, jossa oli lehtiä, ja meni katsomaan, löytäisikö hän siitä jotain. Tultuaan sen luo hän ei kuitenkaan löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä ei ollut viikunoiden aika. 14 Niinpä hän sanoi sille: ”Kukaan ei enää ikinä syö sinun hedelmiäsi!”+ Hänen opetuslapsensa kuulivat sen.

15 He tulivat nyt Jerusalemiin. Siellä Jeesus meni temppeliin ja alkoi heittää ulos niitä, jotka myivät ja ostivat temppelissä. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet,+ 16 eikä hän antanut kenenkään kantaa mitään temppelin läpi. 17 Hän opetti ihmisiä ja sanoi heille: ”Eikö ole kirjoitettu: ’Minun temppeliäni tullaan kutsumaan kaikkien kansojen rukoushuoneeksi’?+ Mutta te olette tehneet siitä ryöstäjien luolan.”+ 18 Ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat tästä, ja he alkoivat etsiä keinoa tappaa hänet.+ He näet pelkäsivät häntä, koska kaikki ihmiset olivat hyvin hämmästyneitä hänen opetuksestaan.+

19 Kun tuli ilta, Jeesus ja hänen opetuslapsensa menivät kaupungin ulkopuolelle. 20 Varhain aamulla kulkiessaan tietä pitkin he näkivät, että viikunapuu oli jo kuivunut juuriaan myöten.+ 21 Pietari muisti, mitä oli tapahtunut, ja sanoi hänelle: ”Rabbi, katso! Viikunapuu, jonka kirosit, on kuivunut.”+ 22 Jeesus sanoi heille: ”Uskokaa Jumalaan. 23 Minä vakuutan teille, että jos joku sanoo tälle vuorelle: ’Nouse ja heittäydy mereen’ eikä epäile sydämessään vaan uskoo, että se, mitä hän sanoo, tapahtuu, se myös tapahtuu.+ 24 Tämän vuoksi minä sanon teille: Kaikki, mitä rukoilette ja pyydätte, uskokaa jo saaneenne, niin saatte sen.+ 25 Lisäksi kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi, mitä teillä onkin jotakuta vastaan, jotta myös taivaassa oleva Isänne antaisi anteeksi teille teidän väärintekonne.”+ 26 ——*

27 He tulivat taas Jerusalemiin. Kun hän käveli temppelissä, ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat tulivat hänen luokseen 28 ja sanoivat hänelle: ”Millä valtuuksilla sinä teet näitä? Kuka on antanut sinulle nämä valtuudet tehdä näitä?”+ 29 Jeesus sanoi heille: ”Minä teen teille yhden kysymyksen. Vastatkaa te minulle, niin minä sanon teille, millä valtuuksilla minä näitä teen. 30 Oliko Johanneksen kaste+ taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle.”+ 31 Niin he alkoivat järkeillä keskenään: ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’ 32 Mutta uskallammeko sanoa: ’Ihmisistä’?” He pelkäsivät kansaa, sillä kaikkien mielestä Johannes oli todella ollut profeetta.+ 33 Niinpä he vastasivat Jeesukselle: ”Emme tiedä.” Jeesus sanoi heille: ”En minäkään sano teille, millä valtuuksilla minä näitä teen.”

12 Sitten Jeesus alkoi puhua heille vertauksin: ”Eräs mies istutti viinitarhan,+ teki sen ympärille aidan, kaivoi altaan viinikuurnaa varten ja rakensi tornin.+ Sen jälkeen hän vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille.+ 2 Aikanaan hän lähetti viljelijöiden luo orjan hakemaan heiltä viinitarhan hedelmiä. 3 He kuitenkin ottivat hänet kiinni, pieksivät hänet ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin. 4 Sitten hän lähetti heidän luokseen toisen orjan, ja tätä he löivät päähän ja häpäisivät.+ 5 Taas hän lähetti yhden, ja tämän he tappoivat. Hän lähetti lisäksi monia muita, joista toiset he pieksivät ja toiset tappoivat. 6 Hänellä oli vielä yksi: rakas poika.+ Hän lähetti hänet heidän luokseen viimeiseksi, koska hän ajatteli: ’Poikaani he kunnioittavat.’ 7 Mutta nuo viljelijät sanoivat keskenään: ’Tämä on perillinen.+ Tulkaa, tapetaan hänet, niin perintö on meidän.’ 8 Niin he ottivat hänet kiinni, tappoivat hänet ja heittivät hänet ulos viinitarhasta.+ 9 Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee? Hän tulee ja tappaa viljelijät ja antaa viinitarhan toisille.+ 10 Ettekö ole koskaan lukeneet tätä raamatunkohtaa: ’Kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut pääkulmakivi.*+ 11 Se on tullut Jehovalta,* ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’?”+

12 Tällöin he halusivat ottaa hänet kiinni,* sillä he ymmärsivät, että hän puhui tässä vertauksessa heistä. Mutta koska he pelkäsivät ihmisjoukkoa, he jättivät hänet ja menivät pois.+

13 Seuraavaksi he lähettivät hänen luokseen muutamia fariseuksia ja Herodeksen puoluelaisia saadakseen hänet puheestaan kiinni.+ 14 Saavuttuaan nämä sanoivat hänelle: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut aina totta etkä etsi kenenkään suosiota, sillä sinä et arvioi ihmisiä ulkonäön perusteella vaan opetat Jumalan tietä totuudenmukaisesti. Onko oikein* maksaa henkilöveroa keisarille vai ei? 15 Pitääkö meidän maksaa, vai eikö meidän pidä maksaa?” Hän huomasi heidän tekopyhyytensä ja sanoi heille: ”Miksi koettelette minua? Tuokaa minulle nähtäväksi denaari.”* 16 He toivat, ja hän sanoi heille: ”Kenen kuva ja nimi tässä on?” He vastasivat hänelle: ”Keisarin.” 17 Silloin Jeesus sanoi: ”Antakaa takaisin keisarille, mikä kuuluu keisarille,+ mutta Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle.”+ He olivat ihmeissään hänen sanoistaan.

18 Hänen luokseen tuli sitten saddukeuksia, jotka eivät usko ylösnousemukseen.+ He kysyivät häneltä:+ 19 ”Opettaja, Mooses on kirjoittanut meille, että jos jonkun veli kuolee ja jättää jälkeensä vaimon mutta ei lasta, hänen täytyy ottaa tuo leski vaimokseen, jotta veli saisi jälkeläisiä.+ 20 Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, mutta kun hän kuoli, häneltä ei jäänyt jälkeläisiä. 21 Silloin toinen meni lesken kanssa naimisiin mutta kuoli jättämättä jälkeläisiä, ja samoin kolmas. 22 Kukaan näistä seitsemästä ei jättänyt yhtään jälkeläistä. Viimeisenä kaikista kuoli nainenkin. 23 Kuka heistä saa hänet ylösnousemuksessa vaimokseen? Hänhän on ollut niiden seitsemän vaimona.” 24 Jeesus sanoi heille: ”Ettekö te erehdykin siksi, ettette tunne Raamatun kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?+ 25 Kun kuolleista noustaan, eivät miehet mene naimisiin eikä naisia anneta vaimoiksi, vaan he ovat kuin enkelit taivaassa.+ 26 Mutta jos ajatellaan kuolleiden herättämistä, ettekö ole Mooseksen kirjasta lukeneet orjantappurapensasta koskevasta kertomuksesta, mitä Jumala sanoi Moosekselle: ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’?+ 27 Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien. Te erehdytte pahasti.”+

28 Eräs paikalle tullut kirjanoppinut oli kuullut heidän väittelevän. Hän tiesi, että Jeesus oli vastannut heille hyvin, ja kysyi häneltä: ”Mikä käsky on ensimmäinen* kaikista käskyistä?”+ 29 Jeesus vastasi: ”Ensimmäinen on: ’Kuule, Israel, Jehova,* meidän Jumalamme, on yksi Jehova.* 30 Rakasta Jehovaa,* Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi,* koko mielelläsi ja koko voimallasi.’+ 31 Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’+ Ei ole muuta näitä suurempaa käskyä.” 32 Kirjanoppinut sanoi hänelle: ”Opettaja, sanoit hyvin ja totuudenmukaisesti: ’Hän on yksi, eikä ole toista hänen lisäkseen.’+ 33 Se, että rakastaa häntä koko sydämestään, koko ymmärryksellään ja koko voimallaan, ja se, että rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, on paljon arvokkaampaa kuin kaikki kokonaispolttouhrit ja teurasuhrit.”+ 34 Havaittuaan, että hän oli vastannut älykkäästi, Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” Sen jälkeen kukaan ei enää rohjennut kysyä häneltä mitään.+

35 Jeesus kuitenkin jatkoi opettamista temppelissä ja sanoi: ”Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika?+ 36 Pyhän hengen vaikutuksesta+ Daavid itse sanoi: ’Jehova* sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä asetan vihollisesi jalkojesi alle.”’+ 37 Daavid itse kutsuu häntä Herraksi, joten kuinka hän voi olla Daavidin poika?”+

Suuri ihmisjoukko kuunteli häntä mielellään. 38 Opettaessaan hän sanoi: ”Varokaa kirjanoppineita, jotka kuljeskelevat mielellään pitkissä viitoissa ja haluavat, että heitä tervehditään toreilla.+ 39 He haluavat etummaiset* istuimet synagogissa ja huomattavimmat paikat illallisilla.+ 40 He vievät leskiltä talot* ja pitävät näön vuoksi pitkiä rukouksia. He tulevat saamaan muita ankaramman* tuomion.”

41 Hän istuutui rahalippaita*+ vastapäätä ja alkoi katsella, kuinka ihmiset pudottivat niihin rahaa. Monet rikkaat pudottivat monta kolikkoa.+ 42 Sitten tuli köyhä leski ja pudotti kaksi pientä kolikkoa, joilla on hyvin vähän arvoa.*+ 43 Niin hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi heille: ”Minä vakuutan teille, että tämä köyhä leski pudotti enemmän kuin kaikki muut, jotka pudottivat rahaa lippaisiin.+ 44 He kaikki antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään* kaiken, mitä hänellä oli, koko elatuksensa.”+

13 Kun hän oli menossa ulos temppelistä, yksi hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: ”Opettaja, katso, miten upeita kiviä ja rakennuksia!”+ 2 Jeesus kuitenkin sanoi hänelle: ”Näetkö nämä suuret rakennukset? Tähän ei missään tapauksessa jätetä kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään alas.”+

3 Kun hän istui Öljymäellä* temppeliä vastapäätä eikä paikalla ollut muita, Pietari, Jaakob, Johannes ja Andreas kysyivät häneltä: 4 ”Sano meille, milloin nämä tapahtuvat ja mikä on merkkinä* siitä, milloin kaikki nämä ovat tulossa päätökseen.”+ 5 Niin Jeesus alkoi puhua heille: ”Varokaa, ettei kukaan eksytä teitä.+ 6 Monet tulevat minun nimessäni ja sanovat: ’Minä olen hän’ ja eksyttävät monia. 7 Lisäksi kun kuulette sotien ääntä ja sanomia sodista, älkää pelästykö. Näiden täytyy tapahtua, mutta se ei vielä merkitse loppua.+

8 Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan.+ Paikassa toisensa jälkeen on maanjäristyksiä, ja on myös nälänhätää.+ Nämä ovat suurten tuskien* alkua.+

9 Olkaa te kuitenkin varuillanne. Teitä luovutetaan paikallisiin oikeusistuimiin,+ ja teitä piestään synagogissa+ ja viedään käskynhaltijoiden ja kuninkaiden eteen minun takiani, todistukseksi heille.+ 10 Lisäksi hyvä uutinen täytyy saarnata ensin kaikille kansoille.+ 11 Mutta kun teitä viedään luovutettaviksi viranomaisille, älkää olko etukäteen huolissanne siitä, mitä sanoisitte, vaan sanokaa se, mitä teille sillä hetkellä annetaan, sillä puhumassa ette ole te vaan pyhä henki.+ 12 Lisäksi veli luovuttaa veljen kuolemaan ja isä lapsen, ja lapset nousevat vanhempia vastaan ja surmauttavat heidät.+ 13 Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni vuoksi.+ Mutta se, joka on kestänyt* loppuun asti,+ pelastuu.+

14 Mutta kun näette, että autioittava iljetys+ seisoo siinä, missä sen ei pitäisi (lukija tarvitsee havaintokykyä), silloin Juudeassa olevien täytyy paeta vuorille.+ 15 Sen, joka on katolla, ei pidä tulla alas eikä mennä sisään hakemaan mitään talostaan, 16 eikä sen, joka on pellolla, pidä palata* noutamaan päällysvaatettaan. 17 Voi naisia, jotka ovat raskaana tai imettävät noina päivinä!+ 18 Rukoilkaa jatkuvasti, ettei se tapahtuisi talvella, 19 sillä noina päivinä tulee olemaan sellainen ahdinko,+ jollaista ei ole ollut Jumalan luoman luomakunnan alusta tähän asti eikä enää tule olemaan.+ 20 Jos Jehova* ei olisi lyhentänyt niitä päiviä, kukaan* ei pelastuisi. Mutta niiden valittujen vuoksi, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.+

21 Jos sitten joku sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus!’ tai ’Katso, tuolla hän on!’, älkää uskoko.+ 22 Vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nimittäin ilmaantuu,+ ja he tekevät ihmetekoja ja ihmeitä johtaakseen harhaan, jos mahdollista, valitut. 23 Olkaa te siis varuillanne.+ Olen kertonut teille kaiken etukäteen.

24 Mutta noina päivinä, sen ahdingon jälkeen, aurinko pimenee, kuu ei anna valoaan,+ 25 tähdet putoilevat taivaalta ja taivaissa olevat voimat järkkyvät. 26 Sitten he näkevät Ihmisen Pojan+ tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella.+ 27 Sitten hän lähettää enkelit ja kokoaa valittunsa neljältä ilmansuunnalta,* maan äärestä taivaan ääreen.+

28 Ottakaa nyt oppia tästä vertauksesta, joka koskee viikunapuuta: Heti kun sen nuori oksa vihertää ja siihen alkaa tulla lehtiä, te tiedätte, että kesä on lähellä.+ 29 Samoin kun näette näiden tapahtuvan, te tiedätte, että hän on lähellä, ovella.+ 30 Minä vakuutan teille, että tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat.+ 31 Taivas ja maa katoavat,+ mutta minun sanani eivät missään tapauksessa katoa.+

32 Siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä Poika, vaan yksin Isä.+ 33 Tähyilkää, pysykää hereillä,+ sillä ette tiedä, milloin määräaika on.+ 34 Tätä voidaan verrata siihen, että mies matkusti ulkomaille, jätti talonsa ja uskoi orjilleen vastuun,*+ kullekin työnsä, ja käski ovenvartijan pysyä valveilla.+ 35 Pysykää siis valveilla, sillä ette tiedä, milloin talonisäntä tulee,+ illalla, keskiyöllä, ennen aamunsarastusta* vai varhain aamulla,+ 36 jottei hän tapaisi teitä nukkumasta,+ kun hän yllättäen tulee. 37 Sen minkä sanon teille, sanon kaikille: pysykää valveilla.”+

14 Pesah*+ ja happamattoman leivän juhla+ oli kahden päivän päässä.+ Ylipapit ja kirjanoppineet etsivät keinoa ottaa Jeesus kiinni* jonkin ovelan juonen avulla ja tappaa hänet,+ 2 mutta he sanoivat: ”Ei juhlassa. Kansahan saattaisi nousta mellakkaan.”

3 Kun hän oli Betaniassa aterialla* spitaalia sairastaneen Simonin talossa, sinne tuli nainen mukanaan alabasteripullo, jossa oli hyväntuoksuista öljyä, aitoa nardusöljyä, hyvin kallista. Nainen mursi alabasteripullon auki ja alkoi kaataa öljyä hänen päähänsä.+ 4 Tällöin jotkut sanoivat närkästyneinä toisilleen: ”Miksi tätä hyväntuoksuista öljyä haaskataan? 5 Tämä hyväntuoksuinen öljyhän olisi voitu myydä yli 300 denaarilla* ja antaa rahat köyhille!” He olivat hyvin vihaisia naiselle.* 6 Mutta Jeesus sanoi: ”Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon.+ 7 Köyhät teillä on aina keskuudessanne,+ ja voitte tehdä heille hyvää aina kun haluatte, mutta minua teillä ei ole aina.+ 8 Nainen teki, minkä voi. Hän kaatoi hyväntuoksuista öljyä päälleni valmistaakseen ruumistani hautaamista varten.+ 9 Minä vakuutan teille: missä hyvää uutista saarnataankin kaikessa maailmassa,+ myös se, mitä tämä nainen teki, kerrotaan hänen muistokseen.”+

10 Juudas Iskariot, yksi 12 apostolista, meni pois ylipappien luo kavaltaakseen heille Jeesuksen.+ 11 Kun he kuulivat sen, he ilahtuivat ja lupasivat antaa hänelle rahaa.*+ Niinpä hän alkoi etsiä tilaisuutta kavaltaa hänet.

12 Happamattoman leivän juhlan+ ensimmäisenä päivänä, jolloin pesah-uhri oli tapana uhrata,+ hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä: ”Mihin haluat, että menemme valmistamaan sinulle pesah-aterian syötäväksi?”+ 13 Silloin hän lähetti matkaan kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää kaupunkiin, niin teitä vastaan tulee mies, joka kantaa vesiruukkua. Seuratkaa häntä,+ 14 ja mihin taloon hän meneekin, sanokaa talonisännälle: ’Opettaja kysyy: ”Missä on vierashuone, jossa voin syödä pesah-aterian opetuslasteni kanssa?”’ 15 Hän näyttää teille yläkerrasta suuren huoneen, joka on kalustettu ja valmis. Valmistakaa se meille sinne.” 16 Niin opetuslapset lähtivät. He tulivat kaupunkiin ja totesivat kaiken olevan niin kuin hän oli heille sanonut, ja he tekivät valmistelut pesahia varten.

17 Illan tultua hän saapui sinne niiden 12:n kanssa.+ 18 Kun he olivat pitkällään pöydän ääressä ja söivät, Jeesus sanoi: ”Minä vakuutan teille: yksi teistä, jotka olette syömässä minun kanssani, kavaltaa minut.”+ 19 He tulivat murheellisiksi ja alkoivat sanoa hänelle yksi kerrallaan: ”En kai se ole minä?” 20 Hän sanoi heille: ”Se on yksi teistä 12:sta, se, joka kastaa leipänsä minun kanssani samaan kulhoon.+ 21 Ihmisen Poika tosin menee pois, niin kuin hänestä on kirjoitettukin, mutta voi sitä ihmistä, joka Ihmisen Pojan kavaltaa!+ Sille ihmiselle olisi ollut parempi, ettei hän olisi syntynytkään.”+

22 Kun he jatkoivat syömistä, hän otti leivän, esitti rukouksen,* taittoi sen, antoi sen heille ja sanoi: ”Ottakaa, tämä tarkoittaa minun ruumistani.”+ 23 Hän otti myös maljan, kiitti Jumalaa ja antoi sen heille, ja he kaikki joivat siitä.+ 24 Hän sanoi heille: ”Tämä tarkoittaa minun vertani,+ ’liiton+ verta’, joka vuodatetaan monien puolesta.+ 25 Minä vakuutan teille: en missään tapauksessa juo enää viiniköynnöksen tuotetta ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä Jumalan valtakunnassa.” 26 Laulettuaan lopuksi ylistyslauluja* he menivät ulos Öljymäelle.*+

27 Jeesus sanoi heille: ”Te kaikki hylkäätte minut,* sillä on kirjoitettu: ’Minä lyön paimenta,+ ja lampaat hajaantuvat.’+ 28 Mutta kun minut on herätetty kuolleista, menen teidän edellänne Galileaan.”+ 29 Pietari kuitenkin sanoi hänelle: ”Vaikka kaikki muut hylkäisivät sinut,* minä en hylkää.”+ 30 Tähän Jeesus sanoi hänelle: ”Minä vakuutan sinulle, että tänään, tänä yönä, ennen kuin kukko kiekuu kahdesti, sinä kiellät minut kolmesti.”+ 31 Mutta hän väitti kivenkovaan: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en varmasti kiellä sinua.” Myös kaikki muut sanoivat samaa.+

32 Niin he tulivat Getsemane-nimiseen paikkaan, ja hän sanoi opetuslapsilleen: ”Istukaa tässä sillä aikaa kun rukoilen.”+ 33 Hän otti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen mukaansa,+ ja hän alkoi tuntea syvää ahdistusta ja olla hyvin levoton. 34 Hän sanoi heille: ”Olen* syvästi murheellinen,+ kuolemaan asti. Jääkää tähän ja pysykää valveilla.”+ 35 Mentyään vähän matkan päähän hän kumartui maahan ja alkoi rukoilla, että jos mahdollista, se hetki menisi hänen ohitseen. 36 Hän sanoi: ”Abba,* Isä,+ kaikki on mahdollista sinulle. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan, mitä minä tahdon vaan mitä sinä tahdot.”+ 37 Hän tuli takaisin ja tapasi heidät nukkumasta, ja hän sanoi Pietarille: ”Simon, nukutko sinä? Etkö jaksanut pysyä valveilla yhtä tuntia?+ 38 Pysykää valveilla ja rukoilkaa jatkuvasti, jottette joutuisi kiusaukseen.+ Henki on tietysti altis, mutta liha on heikko.”*+ 39 Hän meni jälleen pois ja rukoili samaa asiaa.+ 40 Hän tuli taas ja tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat painuneet kiinni väsymyksestä. He eivät siksi tienneet, mitä vastaisivat hänelle. 41 Sitten hän tuli takaisin kolmannen kerran ja sanoi heille: ”Tällaisena aikana te nukutte ja lepäätte! Riittää! Hetki on tullut!+ Ihmisen Poika kavalletaan syntisille. 42 Nouskaa, lähdetään. Katsokaa! Kavaltajani on tullut lähelle.”+

43 Samassa, hänen vielä puhuessaan, saapui Juudas, yksi 12 apostolista. Hänen mukanaan oli miekoin ja nuijin varustautunut ihmisjoukko, jonka ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat olivat lähettäneet.+ 44 Jeesuksen kavaltaja oli sopinut heidän kanssaan merkistä ja sanonut: ”Hän on se, jota minä suutelen. Pidättäkää hänet ja viekää hänet pois tarkasti vartioituna.” 45 Tultuaan paikalle Juudas meni suoraan hänen luokseen ja sanoi: ”Rabbi!” ja antoi hänelle hellän suudelman. 46 Silloin he ottivat hänet kiinni ja pidättivät hänet. 47 Eräs lähellä seisovista veti kuitenkin miekkansa esiin ja sivalsi ylimmäisen papin orjalta korvan irti.+ 48 Niin Jeesus sanoi heille: ”Tulitteko miekat ja nuijat mukananne ottamaan minua kiinni kuin ryöstäjää?+ 49 Joka päivä olin teidän keskuudessanne temppelissä opettamassa,+ ettekä kuitenkaan pidättäneet minua. Mutta tämä tapahtuu, jotta Raamatun kirjoitukset täyttyisivät.”+

50 Silloin kaikki opetuslapset lähtivät hänen luotaan ja pakenivat.+ 51 Eräs nuori mies, jolla ei ollut päällään* muuta kuin hienosta pellavasta tehty vaate, alkoi kuitenkin seurata häntä lähettyvillä. Hänet yritettiin ottaa kiinni, 52 mutta hän jätti pellavavaatteensa taakseen ja pääsi pakenemaan alasti.*

53 Jeesus vietiin ylimmäisen papin luo,+ ja kaikki ylipapit, vanhimmat ja kirjanoppineet tulivat sinne koolle.+ 54 Pietari kuitenkin seurasi häntä jonkin matkan päässä ylimmäisen papin sisäpihalle asti. Siellä hän istui palvelijoiden kanssa ja lämmitteli tulen ääressä.+ 55 Ylipapit ja koko sanhedrin etsivät todistusta Jeesusta vastaan surmatakseen hänet mutta eivät löytäneet.+ 56 Monet kyllä todistivat väärin häntä vastaan,+ mutta heidän todistuksensa eivät olleet yhtäpitäviä. 57 Lisäksi jotkut muut nousivat ja todistivat väärin häntä vastaan ja sanoivat: 58 ”Me kuulimme hänen sanovan: ’Minä hajotan tämän ihmiskäsin tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, jota ei ole tehty ihmiskäsin.’”+ 59 Tässäkään asiassa heidän todistuksensa eivät kuitenkaan olleet yhtäpitäviä.

60 Sitten ylimmäinen pappi nousi heidän keskellään ja kysyi Jeesukselta: ”Etkö vastaa mitään? Etkö kuule, mitä nämä miehet todistavat sinua vastaan?”+ 61 Hän pysyi kuitenkin vaiti eikä vastannut yhtään mitään.+ Ylimmäinen pappi teki hänelle uuden kysymyksen: ”Oletko sinä Kristus, Ylistetyn Poika?” 62 Silloin Jeesus sanoi: ”Olen, ja te tulette näkemään Ihmisen Pojan+ istuvan voiman oikealla puolella+ ja tulevan taivaan pilvien mukana.”+ 63 Tällöin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Mitä me enää todistajia tarvitsemme?+ 64 Te kuulitte hänen pilkkaavan Jumalaa. Mikä on päätöksenne?”* He kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän ansaitsi kuoleman.+ 65 Jotkut sylkivät hänen päälleen,+ peittivät hänen kasvonsa, löivät häntä nyrkeillä ja sanoivat hänelle: ”Profetoi!” Oikeudenpalvelijat läimäyttivät häntä kasvoihin ja veivät hänet pois.+

66 Kun Pietari oli alhaalla sisäpihalla, sinne tuli yksi ylimmäisen papin palvelustytöistä.+ 67 Nähdessään Pietarin lämmittelemässä hän katsoi suoraan häneen ja sanoi: ”Sinäkin olit sen nasaretilaisen, sen Jeesuksen, kanssa.” 68 Hän kuitenkin kielsi sen ja sanoi: ”En tunne häntä enkä ymmärrä, mistä puhut”, ja hän meni sisäänkäynnin luo.* 69 Palvelustyttö näki hänet siellä ja alkoi taas sanoa lähellä seisoville: ”Tämä on yksi heistä.” 70 Jälleen hän kielsi sen. Vähän ajan kuluttua lähellä seisovat sanoivat taas Pietarille: ”Varmasti sinä olet yksi heistä, sillä sinähän olet galilealainen.” 71 Mutta hän alkoi kirota* ja vannoa: ”En tunne tätä miestä, josta puhutte!” 72 Samassa kukko kiekui toisen kerran,+ ja Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut hänelle: ”Ennen kuin kukko kiekuu kahdesti, sinä kiellät minut kolmesti.”+ Hän murtui ja puhkesi itkuun.

15 Heti aamun sarastaessa ylipapit sekä vanhimmat ja kirjanoppineet, toisin sanoen koko sanhedrin, neuvottelivat keskenään, ja he sitoivat Jeesuksen, veivät hänet pois ja luovuttivat Pilatukselle.+ 2 Niin Pilatus kysyi häneltä: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?”+ Hän vastasi: ”Sinä itse sanot niin.”+ 3 Ylipapit kuitenkin syyttivät häntä monista asioista. 4 Pilatus alkoi taas esittää hänelle kysymyksiä: ”Etkö sano mitään vastaukseksi?+ Etkö kuule, kuinka monia syytöksiä he esittävät sinua vastaan?”+ 5 Jeesus ei kuitenkaan enää vastannut mitään, ja Pilatus oli siitä ihmeissään.+

6 Hänellä oli aina juhlan aikana tapana päästää vapaaksi joku vanki, jonka ihmiset pyysivät vapauttamaan.+ 7 Siihen aikaan vankilassa oli Barabbas-niminen mies. Hänet oli vangittu muiden kapinan lietsojien kanssa, jotka kapinan aikana olivat tehneet murhan. 8 Niin ihmisjoukko tuli ylös ja alkoi pyytää, että Pilatus tekisi niin kuin hänellä oli tapana. 9 Hän vastasi heille: ”Haluatteko, että päästän vapaaksi juutalaisten kuninkaan?”+ 10 Pilatus näet tiesi, että ylipapit olivat luovuttaneet Jeesuksen hänelle kateudesta.+ 11 Mutta ylipapit yllyttivät ihmisjoukkoa pyytämään, että hän päästäisi vapaaksi ennemmin Barabbaan.+ 12 Vastatessaan heille taas Pilatus sanoi: ”Mitä minä sitten teen hänelle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?”+ 13 Jälleen he huusivat: ”Pane paaluun!”*+ 14 Pilatus kysyi heiltä: ”Miksi? Mitä pahaa hän on tehnyt?” Mutta he huusivat yhä kovemmin: ”Pane paaluun!”*+ 15 Tällöin Pilatus, joka halusi tehdä ihmisjoukolle mieliksi, päästi vapaaksi Barabbaan, ja ruoskitettuaan Jeesuksen+ hän luovutti hänet teloitettavaksi paalussa.+

16 Sotilaat veivät Jeesuksen sisäpihalle, toisin sanoen käskynhaltijan palatsiin, ja he kutsuivat koolle koko sotilasosaston.+ 17 He pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan ja punoivat orjantappurakruunun ja laittoivat sen hänen päähänsä. 18 Sitten he alkoivat huudella hänelle: ”Terve, juutalaisten kuningas!”+ 19 He myös hakkasivat häntä päähän ruokokepillä, sylkivät hänen päälleen sekä laskeutuivat polvilleen ja kumarsivat hänelle syvään. 20 Pilkattuaan häntä he lopuksi riisuivat häneltä purppuranpunaisen viitan ja pukivat hänelle hänen päällysvaatteensa. Sitten he veivät hänet ulos naulitakseen hänet paaluun.+ 21 He myös pakottivat palvelukseen erään ohikulkijan, kyreneläisen Simonin, joka oli tulossa maaseudulta, Aleksandroksen ja Rufuksen isän, jotta tämä kantaisi hänen kidutuspaaluaan.*+

22 Niin he veivät Jeesuksen paikkaan nimeltä Golgata, joka merkitsee ’pääkallonpaikkaa’.+ 23 Siellä he yrittivät antaa hänelle viiniä, johon oli sekoitettu mirhaa,*+ mutta hän ei ottanut sitä. 24 He naulitsivat hänet paaluun ja jakoivat hänen päällysvaatteensa heittämällä arpaa siitä, kuka mitäkin saisi.+ 25 Oli kolmas tunti,* kun he naulitsivat hänet paaluun. 26 Hänen yläpuolelleen oli kirjoitettu häntä vastaan esitetty syytös: ”Juutalaisten kuningas.”+ 27 Lisäksi he kiinnittivät hänen viereensä paaluihin kaksi ryöstäjää, toisen hänen oikealle ja toisen hänen vasemmalle puolelleen.+ 28 ——* 29 Ohikulkijat herjasivat häntä, pudistelivat päätään+ ja sanoivat: ”Hah! Sinä, joka muka hajotat temppelin ja rakennat sen kolmessa päivässä,+ 30 pelasta itsesi ja tule alas kidutuspaalusta.”* 31 Samalla tavoin myös ylipapit pilkkasivat häntä kirjanoppineiden kanssa ja sanoivat: ”Muita hän pelasti, mutta itseään hän ei voi pelastaa!+ 32 Tulkoon Kristus, Israelin kuningas, nyt alas kidutuspaalusta.* Jos sen näemme, niin me uskomme.”+ Nekin, jotka olivat paaluissa hänen vieressään, häpäisivät häntä.+

33 Kun tuli kuudes tunti,* koko maahan laskeutui pimeys, joka kesti yhdeksänteen tuntiin* asti.+ 34 Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi suureen ääneen: ”Eli, Eli, lama sabaktani?”, mikä on käännettynä ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?”+ 35 Sen kuullessaan jotkut lähellä seisovista sanoivat: ”Hän huutaa Eliaa!” 36 Silloin joku juoksi kastamaan sienen hapanviiniin. Hän pani sen ruokokepin päähän, antoi sen hänelle, jotta hän voisi juoda,+ ja sanoi: ”Antakaa hänen olla! Katsotaan, tuleeko Elia ottamaan hänet alas.” 37 Mutta Jeesus huusi suureen ääneen ja kuoli.*+ 38 Silloin pyhäkön väliverho+ repesi kahtia, ylhäältä alas asti.+ 39 Nähtyään, mitä Jeesuksen kuollessa tapahtui, hänen lähellään seisova upseeri sanoi: ”Varmasti tämä mies oli Jumalan Poika.”+

40 Jonkin matkan päässä oli katselemassa myös naisia, muun muassa Maria Magdaleena ja Maria, Jaakob nuoremman* ja Joseksen äiti, sekä Salome.+ 41 He olivat seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä,+ kun hän oli Galileassa. Siellä oli monia muitakin naisia, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin.

42 Oli jo myöhäinen iltapäivä, ja koska oli valmistuspäivä eli sapatin aatto, 43 paikalle tuli Arimatiasta oleva Joosef, arvostettu neuvoston* jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa. Hän rohkaisi mielensä, meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.+ 44 Pilatus kuitenkin ihmetteli, oliko Jeesus voinut jo kuolla, joten hän kutsui luokseen upseerin ja kysyi tältä, oliko Jeesus jo kuollut. 45 Kun hän oli saanut upseerilta varmistuksen, hän luovutti ruumiin Joosefille. 46 Ostettuaan hienoa pellavakangasta ja otettuaan hänet alas Joosef kääri hänet hienoon pellavakankaaseen ja pani hänet hautaan,*+ joka oli louhittu kallioon. Sitten hän vieritti haudan* suulle kiven.+ 47 Mutta Maria Magdaleena ja Maria, Joseksen äiti, jäivät katselemaan paikkaa, johon hänet oli haudattu.+

16 Kun sitten sapatti+ oli ohi, Maria Magdaleena, Jaakobin äiti Maria+ ja Salome ostivat tuoksuaineita mennäkseen käsittelemään niillä Jeesuksen ruumiin.+ 2 He tulivat haudalle* hyvin varhain viikon ensimmäisenä päivänä, auringonnousun jälkeen.+ 3 He sanoivat toisilleen: ”Kuka vierittäisi puolestamme kiven pois haudan* suulta?” 4 Mutta kun he nostivat katseensa, he näkivät, että kivi oli vieritetty pois, vaikka se oli hyvin suuri.+ 5 Mennessään sisään hautaan* he näkivät, että oikealla puolella istui nuori mies, jolla oli päällään pitkä valkoinen vaate, ja he pelästyivät. 6 Hän sanoi heille: ”Älkää pelätkö.+ Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka teloitettiin paalussa. Hänet on herätetty kuolleista.+ Ei hän ole täällä. Katsokaa, tässä on paikka, johon hänet pantiin.+ 7 Mutta menkää sanomaan hänen opetuslapsilleen ja Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan.+ Te näette hänet siellä, niin kuin hän teille sanoi.’”+ 8 Tultuaan ulos he vapisivat ja olivat voimakkaan tunnekuohun vallassa, ja he pakenivat haudalta.* He eivät sanoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.*+