EVANKELIUMI JOHANNEKSEN MUKAAN

1 Alussa oli Sana,+ ja Sana oli Jumalan luona,+ ja Sana oli jumala.*+ 2 Tämä oli alussa Jumalan luona. 3 Kaikki tuli olemassaoloon hänen välityksellään,+ eikä mitään tullut olemassaoloon ilman häntä.

Se mikä on tullut olemassaoloon 4 hänen välityksellään, oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.+ 5 Valo loistaa pimeydessä,+ mutta pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.

6 Tuli mies, joka oli lähetetty Jumalan edustajana. Hänen nimensä oli Johannes.+ 7 Tämä mies tuli todistajaksi, todistamaan valosta,+ jotta kaikenlaiset ihmiset uskoisivat hänen välityksellään. 8 Hän ei ollut se valo,+ mutta hänen oli tarkoitus todistaa siitä valosta.

9 Tosi valo, joka antaa valoa kaikenlaisille ihmisille, oli tulossa maailmaan.+ 10 Hän oli maailmassa,+ ja maailma tuli olemassaoloon hänen välityksellään,+ mutta maailma ei tuntenut häntä. 11 Hän tuli kotiinsa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. 12 Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi kuitenkin oikeuden tulla Jumalan lapsiksi,+ koska he uskoivat hänen nimeensä.+ 13 He eivät syntyneet verestä, lihan* tahdosta eivätkä miehen tahdosta vaan Jumalasta.+

14 Sana tuli lihaksi*+ ja asui meidän keskuudessamme, ja me näimme hänen kirkkautensa, sellaisen kirkkauden, jonka ainosyntyinen* poika+ saa isältä. Hän oli täynnä Jumalan* hyvyyttä ja totuutta. 15 (Johannes todisti hänestä, niin, hän huusi: ”Juuri tästä sanoin: ’Se joka tulee minun jäljessäni, on mennyt minun edelleni, sillä hän oli olemassa ennen minua.’”+) 16 Me kaikki olemme saaneet siitä, mitä hän on täynnä, niin, ansaitsematonta* hyvyyttä ansaitsemattoman hyvyyden lisäksi. 17 Laki annettiin Mooseksen välityksellä;+ ansaitsemattomasta hyvyydestä+ ja totuudesta tuli todellisuutta Jeesuksen Kristuksen välityksellä.+ 18 Kukaan ihminen ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa.+ Ainosyntyinen jumala,+ joka on Isän vierellä,*+ on selittänyt, millainen hän on.+

19 Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?”+ 20 Hän ei kieltäytynyt vastaamasta vaan sanoi suoraan: ”Minä en ole Kristus.” 21 He kysyivät häneltä: ”Mikä sitten? Oletko sinä Elia?”+ Hän vastasi: ”En ole.” ”Oletko sinä se profeetta?”+ Hän vastasi: ”En!” 22 He sanoivat hänelle: ”Kuka sinä olet? Kerro meille, niin että voimme vastata niille, jotka lähettivät meidät. Mitä sanot itsestäsi?” 23 Hän sanoi: ”Minä olen se, joka huutaa erämaassa: ’Tehkää tie Jehovalle* suoraksi’,+ niin kuin profeetta Jesaja on sanonut.”+ 24 Nämä miehet olivat fariseusten lähettämiä. 25 He kysyivät häneltä: ”Miksi sinä sitten kastat, jos et ole Kristus etkä Elia etkä se profeetta?” 26 Johannes vastasi heille: ”Minä kastan vedessä. Teidän keskuudessanne on eräs, jota te ette tunne, 27 hän, joka tulee minun jäljessäni mutta jonka sandaalin hihnaa minä en ole kelvollinen avaamaan.”+ 28 Tämä tapahtui Betaniassa Jordanin toisella puolella, missä Johannes oli kastamassa.+

29 Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan häntä kohti ja sanoi: ”Katsokaa, Jumalan Karitsa,+ joka poistaa maailman synnin!+ 30 Tämä on se, josta sanoin: ’Minun jäljessäni tulee mies, joka on mennyt minun edelleni, sillä hän oli olemassa ennen minua.’+ 31 Minäkään en tuntenut häntä, mutta tulin kastamaan vedessä siksi, että Israel voisi tuntea hänet.”+ 32 Johannes myös todisti: ”Minä näin hengen laskeutuvan taivaasta kuin kyyhkynen, ja se jäi hänen päälleen.+ 33 Minäkään en tuntenut häntä, mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedessä, sanoi minulle: ’Juuri se, jonka päälle näet hengen laskeutuvan ja jäävän,+ kastaa pyhässä hengessä.’+ 34 Minä olen nähnyt sen ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.”+

35 Seuraavana päivänä Johannes seisoi taas siellä kahden opetuslapsensa kanssa, 36 ja kun hän näki Jeesuksen kävelevän ohi, hän sanoi: ”Katsokaa, Jumalan Karitsa!”+ 37 Kun ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen sanovan tämän, he lähtivät seuraamaan Jeesusta. 38 Silloin Jeesus kääntyi, ja nähdessään heidän seuraavan häntä hän sanoi heille: ”Mitä te etsitte?” He sanoivat hänelle: ”Rabbi (joka merkitsee ’opettajaa’), mihin sinä olet majoittunut?” 39 Hän sanoi heille: ”Tulkaa, niin näette.” He menivät ja näkivät, mihin hän oli majoittunut, ja he viipyivät hänen luonaan sen päivän. Oli noin kymmenes tunti.* 40 Andreas,+ Simon Pietarin veli, oli toinen niistä kahdesta, jotka kuulivat, mitä Johannes sanoi, ja jotka seurasivat Jeesusta. 41 Hän tapasi ensiksi veljensä Simonin ja sanoi hänelle: ”Olemme löytäneet Messiaan”+ (joka on käännettynä ”Kristus”). 42 Andreas vei hänet Jeesuksen luo, ja Jeesus katsoi häneen ja sanoi: ”Sinä olet Simon,+ Johanneksen poika. Sinua tullaan kutsumaan Keefaaksi” (joka on käännettynä ”Pietari”+).

43 Seuraavana päivänä Jeesus halusi lähteä Galileaan. Hän tapasi Filippuksen+ ja sanoi hänelle: ”Tule minun seuraajakseni.” 44 Filippus oli Betsaidasta, samasta kaupungista kuin Andreas ja Pietari. 45 Filippus tapasi Natanaelin+ ja sanoi hänelle: ”Olemme löytäneet hänet, josta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeettojen kirjoituksissa: Jeesuksen, Joosefin pojan,+ Nasaretista.” 46 Natanael kuitenkin sanoi hänelle: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Filippus vastasi: ”Tule katsomaan.” 47 Jeesus näki Natanaelin tulevan häntä kohti ja sanoi hänestä: ”Tässä on oikea israelilainen, jossa ei ole mitään petollista.”+ 48 Natanael sanoi hänelle: ”Mistä sinä minut tunnet?” Jeesus vastasi hänelle: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, minä näin sinut, kun olit viikunapuun alla.” 49 Natanael sanoi: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas.”+ 50 Jeesus sanoi hänelle: ”Uskotko sinä siksi, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Sinä tulet näkemään jotain vielä suurempaa.” 51 Hän sanoi vielä: ”Minä todella vakuutan teille: te tulette näkemään taivaan auenneena ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan luo.”+

2 Kaksi päivää myöhemmin oli häät Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen äiti oli siellä. 2 Myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa oli kutsuttu häihin.

3 Kun viini oli lopussa, Jeesuksen äiti sanoi hänelle: ”Heillä ei ole viiniä.” 4 Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi meidän pitäisi olla siitä huolissamme, nainen?* Minun hetkeni ei ole vielä tullut.” 5 Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Tehkää kaikki, mitä hän teille sanoo.” 6 Siellä oli kuusi kivistä vesiruukkua, niin kuin juutalaisten puhdistautumissääntöjen mukaan vaadittiin.+ Jokaiseen niistä mahtui kaksi tai kolme nestemitallista.* 7 Jeesus sanoi heille: ”Täyttäkää ruukut vedellä.” He täyttivät ne reunoja myöten. 8 Sitten hän sanoi heille: ”Ottakaa sitä ja viekää juhlien valvojalle.” Niin he veivät. 9 Juhlien valvoja maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi. Koska hän ei tiennyt, mistä se oli peräisin (vaikka vettä ottaneet palvelijat tiesivät), hän kutsui sulhasen luokseen 10 ja sanoi hänelle: ”Kaikki muut laittavat tarjolle ensin hyvän viinin ja huonompilaatuisen sitten, kun väki humaltuu. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.” 11 Tämä oli Jeesuksen ensimmäinen ihme, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Näin hän ilmaisi loistokkaan voimansa,+ ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.

12 Sen jälkeen hän ja hänen äitinsä, veljensä+ ja opetuslapsensa menivät alas Kapernaumiin,+ mutta he eivät viipyneet siellä montaa päivää.

13 Juutalaisten pesah*+ oli nyt lähellä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. 14 Hän näki temppelissä nautojen, lampaiden ja kyyhkysten+ myyjiä sekä rahanvälittäjiä, jotka istuivat siellä. 15 Niinpä hän teki köysistä ruoskan ja ajoi ulos temppelistä kaikki, joilla oli lampaita ja nautoja, ja hän kaatoi maahan rahanvaihtajien kolikot ja kumosi heidän pöytänsä.+ 16 Hän sanoi kyyhkysten myyjille: ”Viekää nämä pois täältä! Lakatkaa tekemästä minun Isäni pyhäköstä kauppapaikkaa!”*+ 17 Hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: ”Into sinun pyhäkkösi puolesta on kuin tuli, joka palaa sisälläni.”+

18 Tämän vuoksi juutalaiset sanoivat hänelle: ”Minkä merkin* voit näyttää meille+ siitä, että sinulla on oikeus tehdä tällaista?” 19 Jeesus vastasi heille: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin pystytän sen kolmessa päivässä.”+ 20 Silloin juutalaiset sanoivat: ”Tätä temppeliä rakennettiin 46 vuotta. Sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?” 21 Hän tarkoitti kuitenkin temppelillä ruumistaan.+ 22 Kun hänet sitten oli herätetty kuolleista, hänen opetuslapsensa muistivat, että hän oli usein sanonut tämän,+ ja he uskoivat siihen, mitä Raamattuun oli kirjoitettu ja mitä Jeesus oli puhunut.

23 Kun hän oli Jerusalemissa pesah-juhlassa, monet uskoivat hänen nimeensä nähdessään ihmeet, joita hän teki. 24 Jeesus ei kuitenkaan uskoutunut heille, koska hän tunsi heidät kaikki 25 ja koska hänelle ei tarvinnut kertoa mitään ihmisestä, sillä hän tiesi, mitä oli ihmisen sisimmässä.+

3 Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen+ mies, joka oli juutalaisten hallitusmiehiä. 2 Hän tuli Jeesuksen luo yöllä+ ja sanoi hänelle: ”Rabbi,+ me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Kukaan ei voi tehdä näitä ihmeitä,+ joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssaan.”+ 3 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä todella vakuutan sinulle: jos joku ei synny uudelleen,*+ hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.”+ 4 Nikodemos sanoi hänelle: ”Kuinka ihminen voi syntyä, kun hän on vanha? Eihän hän voi mennä äitinsä kohtuun toista kertaa ja syntyä?” 5 Jeesus vastasi: ”Minä todella vakuutan sinulle: jos joku ei synny vedestä+ ja hengestä,+ hän ei voi päästä Jumalan valtakuntaan. 6 Se, mikä on syntynyt lihasta, on lihaa,* ja se, mikä on syntynyt hengestä, on henkeä. 7 Älä ihmettele, että sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudelleen. 8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen äänen, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Sama pitää paikkansa jokaisesta, joka on syntynyt hengestä.”+

9 Nikodemos kysyi häneltä: ”Miten tämä on mahdollista?” 10 Jeesus vastasi: ”Oletko sinä Israelin opettaja etkä silti tiedä tätä? 11 Minä todella vakuutan sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme siitä, mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan todistustamme. 12 Jos ette usko, kun olen puhunut teille maallisista asioista, kuinka uskoisitte, kun puhun teille taivaallisista asioista? 13 Lisäksi kukaan ei ole noussut taivaaseen+ paitsi hän, joka laskeutui taivaasta,+ Ihmisen Poika. 14 Niin kuin Mooses kohotti käärmeen erämaassa,+ niin täytyy Ihmisen Poikakin kohottaa,+ 15 jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi ikuisen elämän.+

16 Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen* Poikansa,+ jottei kukaan, joka uskoo häneen, tuhoutuisi vaan saisi ikuisen elämän.+ 17 Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan, jotta hän tuomitsisi maailman vaan jotta maailma pelastuisi hänen välityksellään.+ 18 Sitä joka uskoo häneen, ei tuomita.+ Se joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainosyntyisen Pojan nimeen.+ 19 Tuomion peruste on se, että valo on tullut maailmaan,+ mutta ihmiset eivät ole rakastaneet valoa vaan pimeyttä, sillä heidän tekonsa ovat olleet pahoja. 20 Se joka harjoittaa* pahaa, vihaa valoa eikä tule valoon, ettei häntä ojennettaisi teoistaan.* 21 Mutta se, joka tekee oikein,* tulee valoon,+ jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat Jumalan tahdon mukaisia.”

22 Tämän jälkeen Jeesus ja hänen opetuslapsensa menivät Juudean maaseudulle, ja hän viipyi siellä jonkin aikaa heidän kanssaan ja kastoi.+ 23 Myös Johannes kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä,+ ja ihmisiä tuli jatkuvasti kastettavaksi.+ 24 Johannesta ei nimittäin ollut vielä heitetty vankilaan.+

25 Johanneksen opetuslapset kiistelivät nyt erään juutalaisen kanssa puhdistautumisesta. 26 He tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: ”Rabbi, se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolella ja josta sinä olet todistanut,*+ kastaa, ja kaikki menevät hänen luokseen.” 27 Johannes vastasi: ”Ihminen ei voi saada yhtään mitään, ellei sitä ole annettu hänelle taivaasta. 28 Te itse todistatte, että minä sanoin: ’Minä en ole Kristus,+ vaan minut on lähetetty hänen edellään.’+ 29 Se jolla on morsian, on sulhanen.+ Mutta kun sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee häntä, hän iloitsee suuresti sulhasen äänestä. Samoin minäkin olen täynnä iloa. 30 Hänen täytyy tulla suuremmaksi mutta minun pienemmäksi.”

31 Hän, joka tulee ylhäältä,+ on kaikkien muiden yläpuolella. Se, joka on maasta, on maasta ja puhuu maata koskevista asioista. Hän, joka tulee taivaasta, on kaikkien muiden yläpuolella.+ 32 Hän todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut,+ mutta kukaan ei ota vastaan hänen todistustaan.+ 33 Se, joka on ottanut vastaan hänen todistuksensa, on vahvistanut,* että Jumala puhuu totta.+ 34 Hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja,+ sillä Jumala ei anna henkeä niukasti.* 35 Isä rakastaa Poikaa+ ja on antanut kaiken hänen käsiinsä.+ 36 Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä.+ Se, joka ei tottele Poikaa, ei näe elämää,+ vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään.+

4 Kun Herra huomasi fariseusten kuulleen, että hän* teki ja kastoi+ useampia opetuslapsia kuin Johannes 2 – vaikkakaan Jeesus ei itse kastanut vaan hänen opetuslapsensa – 3 hän jätti Juudean ja lähti jälleen Galileaan. 4 Hänen täytyi kuitenkin kulkea Samarian kautta. 5 Niin hän tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin lähelle peltoa, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille.+ 6 Siellä oli myös Jaakobin kaivo.*+ Matkasta väsyneenä Jeesus istui kaivolle. Oli noin kuudes tunti.*

7 Eräs samarialainen nainen tuli nostamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minulle juotavaa.” 8 (Hänen opetuslapsensa olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa.) 9 Samarialainen nainen sanoi hänelle: ”Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, vaikka olen samarialainen nainen?” (Juutalaiset eivät nimittäin ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.)+ 10 Jeesus vastasi hänelle: ”Jos olisit tiennyt, mikä on Jumalan ilmainen lahja+ ja kuka sinulta pyytää juotavaa, sinä olisit pyytänyt häneltä vettä, ja hän olisi antanut sinulle elävää vettä.”+ 11 Nainen sanoi hänelle: ”Herra, eihän sinulla ole edes sankoa veden nostamista varten, ja kaivo on syvä. Mistä sinä sitten saat sitä elävää vettä? 12 Et kai sinä ole suurempi kuin esi-isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joka joi siitä poikineen ja karjoineen?” 13 Jeesus vastasi: ”Jokaiselle, joka juo tätä vettä, tulee uudelleen jano. 14 Sille joka juo sitä vettä, jota minä annan hänelle, ei tule ikinä jano.+ Vesi, jota annan hänelle, tulee hänessä pulppuavaksi vesilähteeksi, joka antaa ikuisen elämän.”+ 15 Nainen sanoi hänelle: ”Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi tulla tänne yhä uudelleen nostamaan vettä.”

16 Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesi ja tule tänne takaisin.” 17 Nainen vastasi: ”Ei minulla ole miestä.” Jeesus sanoi: ”Olet oikeassa, kun sanoit: ’Ei minulla ole miestä.’ 18 Sinulla on ollut viisi miestä, ja mies, joka sinulla nyt on, ei ole sinun aviomiehesi. Sinä puhuit totta.” 19 Nainen sanoi hänelle: ”Herra, huomaan, että sinä olet profeetta.+ 20 Meidän esi-isämme palvoivat Jumalaa tällä vuorella, mutta te sanotte, että häntä pitää palvoa Jerusalemissa.”+ 21 Jeesus sanoi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette palvo Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. 22 Te palvotte sitä, mitä ette tunne,+ mutta me palvomme sitä, minkä tunnemme, sillä pelastus alkaa* juutalaisista.+ 23 Tulee kuitenkin aika – ja se on nyt – jolloin tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä juuri sellaisia Isä etsii palvojikseen.+ 24 Jumala on henki,+ ja niiden, jotka palvovat häntä, täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.”+ 25 Nainen sanoi hänelle: ”Minä tiedän, että tulee Messias, jota sanotaan Kristukseksi. Kun hän tulee, hän selittää meille kaiken.” 26 Jeesus sanoi: ”Minä, joka puhun sinun kanssasi, olen se.”+

27 Juuri silloin hänen opetuslapsensa saapuivat, ja he olivat yllättyneitä siitä, että hän puhui naisen kanssa. Kukaan ei tietenkään sanonut: ”Mitä sinä haluat hänestä?” tai ”Miksi puhut hänen kanssaan?” 28 Nainen jätti vesiruukkunsa, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: 29 ”Tulkaa katsomaan miestä, joka kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt. Voisiko hän olla Kristus?” 30 Ihmiset lähtivät kaupungista ja tulivat Jeesuksen luo.

31 Sillä välin opetuslapset pyytelivät häntä: ”Rabbi,+ syö.” 32 Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” 33 Niinpä opetuslapset sanoivat toisilleen: ”Ei kai kukaan ole tuonut hänelle syötävää?” 34 Jeesus sanoi heille: ”Minun ruokani on se, että teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut,+ ja vien päätökseen hänen antamansa työn.+ 35 Ettekö te sano, että sadonkorjuuseen on vielä neljä kuukautta? Minä sanon teille: Nostakaa katseenne ja katsokaa peltoja. Ne ovat valmiita* sadonkorjuuta varten.+ Jo nyt 36 sadonkorjaaja saa palkkaa ja kokoaa satoa ikuiseen elämään, niin että kylväjä ja korjaaja voivat iloita yhdessä.+ 37 Tässä pitää paikkansa sanonta ’toinen on kylväjä ja toinen sadonkorjaaja’. 38 Minä lähetin teidät korjaamaan sitä, minkä hyväksi te ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat nähneet vaivan, ja nyt te olette hyötyneet heidän vaivannäöstään.”

39 Monet siinä kaupungissa asuvat samarialaiset alkoivat uskoa Jeesukseen sen perusteella, mitä nainen sanoi, kun hän todisti: ”Hän kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt.”+ 40 Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään heidän luokseen, ja hän viipyi siellä kaksi päivää. 41 Niinpä yhä useammat uskoivat sen perusteella, mitä hän opetti, 42 ja he sanoivat naiselle: ”Emme enää usko vain sen perusteella, mitä sinä sanoit, vaan olemme itse kuulleet tätä miestä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”+

43 Niiden kahden päivän kuluttua Jeesus lähti sieltä Galileaan. 44 Jeesus itse kuitenkin sanoi,* ettei profeettaa kunnioiteta omalla kotiseudullaan.+ 45 Kun hän saapui Galileaan, galilealaiset ottivat hänet vastaan, koska he olivat nähneet kaiken, mitä hän oli tehnyt juhlassa Jerusalemissa.+ Hekin olivat nimittäin olleet juhlassa.+

46 Sitten hän tuli jälleen Galilean Kaanaan, jossa hän oli muuttanut veden viiniksi.+ Siellä oli eräs kuninkaan palvelija, jonka poika oli sairaana Kapernaumissa. 47 Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan mies meni hänen luokseen ja pyysi häntä tulemaan mukaansa ja parantamaan hänen poikansa, koska tämä oli kuolemaisillaan. 48 Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Te uskotte vain, jos näette merkkejä ja ihmeitä.”+ 49 Kuninkaan palvelija sanoi hänelle: ”Herra, tule ennen kuin lapseni kuolee.” 50 Jeesus sanoi: ”Lähde matkaan. Poikasi elää.”+ Mies uskoi, mitä Jeesus sanoi hänelle, ja lähti. 51 Hänen ollessaan matkalla hänen orjansa tulivat häntä vastaan ja kertoivat, että hänen poikansa oli elossa.* 52 Hän kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua. He vastasivat: ”Kuume lähti eilen seitsemännellä tunnilla.”* 53 Silloin isä tiesi, että se oli tapahtunut juuri sillä hetkellä, kun Jeesus oli sanonut hänelle: ”Poikasi elää.”+ Niinpä hän ja koko hänen perheensä uskoivat. 54 Tämä oli toinen ihme,+ jonka Jeesus teki tultuaan Juudeasta Galileaan.

5 Tämän jälkeen oli juutalaisten juhla,+ ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. 2 Jerusalemissa on Lammasportin+ luona allas, jonka heprealainen nimi on Betsata ja johon kuuluu viisi pylväskäytävää. 3 Niissä makasi joukko sairaita, sokeita, rampoja ja sellaisia, joiden raajat olivat surkastuneet.* 4 ——* 5 Siellä oli mies, joka oli ollut sairas 38 vuotta. 6 Jeesus näki miehen makaavan siellä, ja koska hän tiesi, että tämä oli ollut sairas jo kauan, hän kysyi mieheltä: ”Haluatko tulla terveeksi?”+ 7 Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi on kuohutettu, vaan kun minä olen menossa sinne, joku toinen astuu alas ennen minua.” 8 Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse! Ota makuualustasi* ja kävele.”+ 9 Mies tuli heti terveeksi, ja hän otti makuualustansa* ja alkoi kävellä.

Se päivä oli sapatti. 10 Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle miehelle: ”Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa makuualustaa.”*+ 11 Mutta hän vastasi heille: ”Se joka paransi minut, sanoi minulle: ’Ota makuualustasi* ja kävele.’” 12 He kysyivät häneltä: ”Kuka on se mies, joka käski sinun ottaa sen ja kävellä?” 13 Parantunut mies ei kuitenkaan tiennyt, kuka hänet oli parantanut, sillä Jeesus oli hävinnyt ihmisjoukkoon.

14 Myöhemmin Jeesus tapasi hänet temppelissä ja sanoi hänelle: ”Nyt kun sinä olet terve, älä tee enää syntiä, ettei sinulle tapahtuisi mitään pahempaa.” 15 Mies meni pois ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli parantanut hänet. 16 Koska Jeesus teki tällaista sapattina, juutalaiset alkoivat vainota häntä. 17 Hän kuitenkin sanoi heille: ”Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja myös minä teen jatkuvasti työtä.”+ 18 Juutalaiset halusivat siksi entistä enemmän tappaa hänet, sillä hän paitsi rikkoi sapattia myös sanoi Jumalaa omaksi Isäkseen+ ja teki siten itsestään Jumalan vertaisen.+

19 Sen vuoksi Jeesus sanoi heille: ”Minä todella vakuutan teille: Poika ei voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestaan vaan ainoastaan sen, mitä hän näkee Isän tekevän.+ Sitä, mitä Isä tekee, Poikakin tekee samalla tavalla. 20 Isä on näet kiintynyt Poikaan+ ja näyttää hänelle kaiken, mitä hän itse tekee, ja tulee näyttämään hänelle suurempia tekoja kuin nämä, jotta te ihmettelisitte.+ 21 Niin kuin Isä herättää kuolleita ja tekee heidät eläviksi,+ niin Poikakin tekee eläviksi ne, jotka hän haluaa.+ 22 Isä ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle,+ 23 jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita Isää, joka on lähettänyt hänet.+ 24 Minä todella vakuutan teille: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo häntä, joka on lähettänyt minut, saa ikuisen elämän,+ eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan hän on siirtynyt kuolemasta elämään.+

25 Minä todella vakuutan teille: tulee aika – ja se on nyt – jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja ne, jotka ovat kuunnelleet ja totelleet, saavat elää. 26 Isällä on elämä itsessään,*+ ja hän on sallinut myös sen, että Pojalla on elämä itsessään.+ 27 Lisäksi hän on antanut Pojalle vallan tuomita,+ koska tämä on Ihmisen Poika.+ 28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä tulee aika, jolloin kaikki haudoissa* olevat kuulevat hänen äänensä+ 29 ja tulevat esiin. Ne, jotka ovat tehneet hyvää, saavat elämän ylösnousemuksen, ja ne, jotka ovat tehneet pahaa, saavat tuomion ylösnousemuksen.+ 30 Minä en voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestani. Tuomitsen sen mukaan, mitä kuulen, ja tuomioni on oikea,*+ koska en toimi oman tahtoni mukaan vaan hänen tahtonsa mukaan, joka on lähettänyt minut.+

31 Jos vain minä todistan itsestäni, todistukseni ei ole tosi.*+ 32 On myös toinen, joka todistaa minusta, ja tiedän, että se todistus, jonka hän esittää minusta, on tosi.+ 33 Te olette lähettäneet miehiä Johanneksen luo, ja hän on todistanut totuudesta.+ 34 Minä en kuitenkaan tarvitse ihmisen todistusta vaan sanon tämän, jotta te pelastuisitte. 35 Tuo mies oli palava ja loistava lamppu, ja hetken te halusitte iloita suuresti hänen valossaan.+ 36 Mutta minulla on suurempi todistus kuin se, jonka Johannes antoi. Juuri ne teot, jotka Isäni määräsi minut tekemään – nämä teot, joita teen – todistavat, että Isä on lähettänyt minut.+ 37 Myös Isä, joka on lähettänyt minut, on itse todistanut minusta.+ Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä nähneet hänen hahmoaan,+ 38 eikä hänen sanansa pysy teissä, koska te ette usko häntä, jonka hän on lähettänyt.

39 Te tutkitte Raamatun kirjoituksia,+ koska te luulette, että niiden avulla te saatte ikuisen elämän, ja juuri nehän todistavat minusta.+ 40 Silti te ette halua tulla minun luokseni,+ niin että saisitte elämän. 41 Minä en halua kunniaa ihmisiltä, 42 mutta tiedän hyvin, että teillä ei ole rakkautta Jumalaan.* 43 Minä olen tullut Isäni nimessä, mutta te ette ota minua vastaan. Jos joku muu tulisi omassa nimessään, hänet te ottaisitte vastaan. 44 Kuinka te voitte uskoa, kun haluatte saada kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee ainoalta Jumalalta?+ 45 Älkää luulko, että minä syytän teitä Isän edessä. On yksi, joka syyttää teitä: Mooses,+ johon te olette panneet toivonne. 46 Jos te uskoisittekin Moosesta, uskoisitte minua, sillä hän on kirjoittanut minusta.+ 47 Mutta jos ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka tulette uskomaan minun sanojani?”

6 Tämän jälkeen Jeesus lähti Galilean- eli Tiberiaanjärven toiselle puolelle.+ 2 Suuri joukko ihmisiä seurasi häntä jatkuvasti,+ koska he näkivät ihmeet, joita hän teki parantaessaan sairaita.+ 3 Niin Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslastensa kanssa. 4 Pesah,*+ juutalaisten juhla, oli lähellä. 5 Kun Jeesus nosti katseensa ja näki suuren ihmisjoukon tulevan luokseen, hän sanoi Filippukselle: ”Mistä me ostamme leipää, niin että nämä ihmiset saisivat syötävää?”+ 6 Jeesus kuitenkin sanoi tämän koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi, mitä aikoi tehdä. 7 Filippus vastasi hänelle: ”200 denaarillakaan* ei saa niin paljon leipää, että siitä riittäisi jokaiselle edes vähän.” 8 Yksi hänen opetuslapsistaan, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi hänelle: 9 ”Tässä on pikkupoika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi pientä kalaa. Mutta eihän näistä riitä niin monelle.”+

10 Jeesus sanoi: ”Pyytäkää ihmisiä istumaan.” Siellä kasvoi paljon ruohoa, joten ihmiset asettuivat istumaan. Paikalla oli noin 5 000 miestä.+ 11 Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakeli ne siellä istuville. Hän teki samoin myös pienille kaloille, ja jokainen sai niin paljon kuin halusi. 12 Kun he olivat syöneet kyllikseen, hän sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään mene hukkaan.” 13 Niinpä he keräsivät palaset, jotka viidestä ohraleivästä olivat jääneet syömättä, ja niitä tuli 12 täyttä korillista.

14 Kun ihmiset näkivät hänen tekemänsä ihmeen, he sanoivat: ”Tämä on varmasti se profeetta, jonka piti tulla maailmaan.”+ 15 Koska Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat tulla ja tehdä hänestä väkisin kuninkaan, hän vetäytyi+ jälleen vuorelle yksinäisyyteen.+

16 Kun tuli ilta, hänen opetuslapsensa menivät alas järven rantaan,+ 17 ja astuttuaan veneeseen he lähtivät järven toiselle puolelle Kapernaumiin. Oli tullut jo pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen.+ 18 Järvellä nousi kova aallokko, koska puhalsi voimakas tuuli.+ 19 Mutta kun he olivat soutaneet noin viisi tai kuusi kilometriä,* he näkivät Jeesuksen kävelevän veden päällä ja tulevan lähelle venettä, ja he pelästyivät. 20 Hän kuitenkin sanoi heille: ”Minä se olen. Älkää pelätkö!”+ 21 Silloin he ilahtuivat ja ottivat hänet veneeseen, ja samassa vene tulikin maihin sinne, minne he olivat menossa.+

22 Seuraavana päivänä ihmisjoukko, joka oli jäänyt järven toiselle puolelle, näki, että siellä ei ollut venettä. Siellä oli ollut pieni vene, mutta Jeesus ei ollut astunut siihen opetuslastensa kanssa, vaan nämä olivat lähteneet sillä keskenään. 23 Tiberiaasta saapui kuitenkin veneitä lähelle sitä paikkaa, jossa ihmiset olivat syöneet leipää Herran kiitettyä Jumalaa. 24 Kun ihmisjoukko siis näki, ettei Jeesus eivätkä hänen opetuslapsensa olleet siellä, he astuivat veneisiin ja menivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta.

25 Kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta, he sanoivat hänelle: ”Rabbi,+ milloin sinä tulit tänne?” 26 Jeesus vastasi: ”Minä todella vakuutan teille: te ette etsi minua siksi, että näitte ihmeitä, vaan siksi, että söitte niitä leipiä ja tulitte kylläisiksi.+ 27 Älkää työskennelkö sitä ruokaa varten, joka katoaa, vaan sitä ruokaa varten, joka pysyy ja johtaa ikuiseen elämään+ ja jota Ihmisen Poika antaa teille, sillä häneen Isä, Jumala itse, on painanut hyväksyntänsä sinetin.”+

28 Sen vuoksi he sanoivat hänelle: ”Mitä meidän pitää tehdä, että tekisimme Jumalan tekoja?” 29 Jeesus vastasi heille: ”Tämä on Jumalan teko: uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt.”+ 30 Sitten he kysyivät häneltä: ”Minkä ihmeen sinä teet,+ niin että näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet? 31 Meidän esi-isämme söivät mannaa erämaassa,+ niin kuin on kirjoitettu: ’Hän antoi heille leipää taivaasta syötäväksi.’”+ 32 Jeesus sanoi heille: ”Minä todella vakuutan teille: ei Mooses antanut teille leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille tosi leivän taivaasta. 33 Jumalan leipä tulee alas taivaasta ja antaa elämän maailmalle.” 34 Siksi he sanoivat hänelle: ”Herra, anna meille aina sitä leipää.”

35 Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei tule lainkaan nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei tule milloinkaan jano.+ 36 Mutta kuten olen sanonut teille, te olette nähneet minut ettekä silti usko.+ 37 Kaikki, jotka Isä antaa minulle, tulevat minun luokseni, enkä minä koskaan aja pois sitä, joka tulee minun luokseni,+ 38 sillä minä olen tullut alas taivaasta+ tekemään hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, en omaa tahtoani.+ 39 Hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, on, että en kadottaisi ketään kaikista niistä, jotka hän on antanut minulle, vaan herättäisin heidät eloon+ viimeisenä päivänä. 40 Isäni tahto nimittäin on, että jokainen, joka tunnustaa Pojan ja uskoo häneen, saisi ikuisen elämän,+ ja minä herätän+ hänet viimeisenä päivänä.”

41 Niin juutalaiset alkoivat nurista hänestä, koska hän oli sanonut: ”Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta.”+ 42 He sanoivat: ”Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme?+ Kuinka hän nyt sanoo: ’Minä olen tullut alas taivaasta’?” 43 Jeesus sanoi heille: ”Lakatkaa nurisemasta keskenänne. 44 Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä,+ ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.+ 45 Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: ’Jehova* tulee opettamaan heitä kaikkia.’+ Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja oppinut, tulee minun luokseni. 46 Ei niin, että kukaan olisi nähnyt Isää+ paitsi hän, joka on Jumalan luota. Vain hän on nähnyt Isän.+ 47 Minä todella vakuutan teille: se, joka uskoo, saa ikuisen elämän.+

48 Minä olen elämän leipä.+ 49 Teidän esi-isänne söivät mannaa erämaassa ja silti kuolivat.+ 50 Tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, jotta kuka tahansa voisi syödä sitä eikä hänen tarvitsisi kuolla. 51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän tulee elämään ikuisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani maailman elämän puolesta.”+

52 Silloin juutalaiset alkoivat kiistellä keskenään. He sanoivat: ”Kuinka tämä voi antaa meille lihansa syötäväksi?” 53 Niinpä Jeesus sanoi heille: ”Minä todella vakuutan teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, ette saa elämää.*+ 54 Se joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, saa ikuisen elämän, ja minä herätän+ hänet viimeisenä päivänä, 55 sillä minun lihani on tosi ruoka ja minun vereni on tosi juoma. 56 Se joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, pysyy minun yhteydessäni, ja minä pysyn hänen yhteydessään.+ 57 Niin kuin Isä, joka elää, on lähettänyt minut ja minä elän Isän ansiosta, niin myös se, joka syö minua, tulee elämään minun ansiostani.+ 58 Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Ei ole niin kuin silloin, kun teidän esi-isänne söivät ja silti kuolivat. Se joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”+ 59 Hän sanoi tämän opettaessaan synagogassa* Kapernaumissa.

60 Tämän kuultuaan monet hänen opetuslapsistaan sanoivat: ”Tämä puhe on järkyttävää. Kuka voi kuunnella tällaista?” 61 Jeesus kuitenkin tiesi, että hänen opetuslapsensa nurisivat tästä, ja sanoi heille: ”Loukkaako* tämä teitä? 62 Entäpä jos näkisitte Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen?+ 63 Henki antaa elämää,+ lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henkeä ja elämää.+ 64 Mutta jotkut teistä eivät usko.” Jeesus nimittäin tiesi alusta asti, ketkä eivät uskoneet ja kuka kavaltaisi hänet.+ 65 Hän sanoi vielä: ”Tämän vuoksi olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä salli sitä hänelle.”+

66 Tämän takia monet hänen opetuslapsistaan palasivat siihen, minkä olivat jättäneet taakseen,+ eivätkä enää seuranneet häntä. 67 Silloin Jeesus sanoi 12 apostolille: ”Ette kai tekin tahdo mennä?” 68 Simon Pietari vastasi hänelle: ”Herra, kenen luo menisimme?+ Sinulla on ikuisen elämän sanat.+ 69 Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.”+ 70 Jeesus vastasi heille: ”Enkö minä itse valinnut teidät 12?+ Silti yksi teistä on panettelija.”*+ 71 Hän puhui Juudaksesta, Simon Iskariotin pojasta, sillä tämä aikoi kavaltaa hänet, vaikka oli yksi niistä 12:sta.+

7 Tämän jälkeen Jeesus kulki ympäri Galileaa, sillä hän ei halunnut kulkea Juudeassa, koska juutalaiset etsivät tilaisuutta tappaa hänet.+ 2 Juutalaisten lehtimajanjuhla+ oli lähellä. 3 Siksi hänen veljensä+ sanoivat hänelle: ”Lähde täältä ja mene Juudeaan, niin että myös opetuslapsesi näkisivät ne teot, joita teet. 4 Eihän kukaan tee mitään salassa, jos haluaa tulla tunnetuksi. Jos teet näitä tekoja, tee ne niin, että maailma näkee ne.” 5 Hänen veljensä eivät näet uskoneet häneen.+ 6 Niin Jeesus sanoi heille: ”Minun aikani ei ole vielä tullut,+ mutta teille sopii mikä aika tahansa. 7 Maailmalla ei ole mitään syytä vihata teitä, mutta minua se vihaa, koska minä todistan, että sen teot ovat pahat.+ 8 Menkää te ylös juhlaan. Minä en vielä mene tähän juhlaan, koska minun aikani ei ole vielä koittanut.”+ 9 Sanottuaan tämän heille hän jäi Galileaan.

10 Mutta kun hänen veljensä olivat menneet ylös juhlaan, sitten hänkin meni, ei avoimesti vaan salaa. 11 Juutalaiset alkoivat etsiä häntä juhlassa ja kysellä: ”Missä se mies on?” 12 Ihmisjoukoissa kuiskailtiin hänestä paljon. Jotkut sanoivat: ”Hän on hyvä mies.” Toiset sanoivat: ”Ei ole. Hän eksyttää ihmisjoukkoa.”+ 13 Kukaan ei tietenkään puhunut hänestä avoimesti, koska he pelkäsivät juutalaisia.+

14 Kun juhla oli puolivälissä, Jeesus meni ylös temppeliin ja alkoi opettaa. 15 Juutalaiset olivat ihmeissään ja sanoivat: ”Kuinka tämä mies tuntee Raamatun kirjoitukset* näin hyvin,+ vaikka hän ei ole opiskellut kouluissa?”*+ 16 Jeesus vastasi heille: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun vaan hänen, joka on lähettänyt minut.+ 17 Jos joku haluaa tehdä Jumalan tahdon, hän tietää, onko tämä opetus Jumalasta+ vai puhunko minä omiani. 18 Se, joka puhuu omiaan, etsii omaa kunniaansa, mutta se, joka etsii lähettäjänsä kunniaa,+ puhuu totta, eikä hänessä ole vääryyttä.* 19 Eikö Mooses antanut teille lain?+ Kukaan teistä ei kuitenkaan noudata lakia. Miksi te yritätte tappaa minut?”+ 20 Ihmisjoukko vastasi: ”Sinussa on demoni. Kuka sinut yrittää tappaa?” 21 Jeesus sanoi heille: ”Minä tein yhden ainoan teon, ja te kaikki ihmettelette. 22 Ajatelkaa tätä: Mooses on määrännyt teille ympärileikkauksen+ – se ei tosin ole Moosekselta vaan esi-isiltä+ – ja te ympärileikkaatte ihmisen sapattina. 23 Jos ihminen ympärileikataan sapattina, jotta Mooseksen lakia ei rikottaisi, oletteko minulle raivoissanne siksi, että tein ihmisen täysin terveeksi sapattina?+ 24 Älkää enää tuomitko ulkoisten seikkojen perusteella vaan tuomitkaa oikeudenmukaisesti.”*+

25 Silloin jotkut Jerusalemin asukkaista sanoivat: ”Eikö tämä ole se, jonka he yrittävät tappaa?+ 26 Silti hän puhuu julkisesti, eivätkä he sano hänelle mitään. Ovatko hallitusmiehet voineet saada varmuuden siitä, että hän on Kristus? 27 Mehän tiedämme, mistä tämä mies on,+ mutta kun Kristus tulee, kukaan ei tiedä, mistä hän on.” 28 Opettaessaan temppelissä Jeesus sanoi kuuluvalla äänellä: ”Te tunnette minut ja tiedätte, mistä minä olen. Minä en ole tullut omasta aloitteestani,+ vaan hän, joka on lähettänyt minut, on todellinen, ja häntä te ette tunne.+ 29 Minä tunnen hänet,+ koska olen hänen edustajansa, ja hän on lähettänyt minut.” 30 Niinpä he halusivat ottaa hänet kiinni,+ mutta kukaan ei onnistunut käymään häneen käsiksi, koska hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.+ 31 Monet ihmisjoukosta kuitenkin uskoivat häneen,+ ja he sanoivat: ”Kun Kristus tulee, ei kai hän tee enempää ihmeitä kuin tämä mies on tehnyt?”

32 Fariseukset kuulivat ihmisjoukon kuiskailevan tällaista hänestä, ja ylipapit ja fariseukset lähettivät virkailijoita ottamaan hänet kiinni.* 33 Jeesus sanoi: ”Olen teidän kanssanne vielä vähän aikaa ennen kuin menen hänen luokseen, joka on lähettänyt minut.+ 34 Silloin te etsitte minua mutta ette löydä minua, ja sinne, missä minä olen, te ette voi tulla.”+ 35 Sen vuoksi juutalaiset sanoivat keskenään: ”Minne tämä mies aikoo mennä, niin ettemme löydä häntä? Aikooko hän mennä niiden juutalaisten luo, jotka ovat hajallaan kreikkalaisten keskuudessa, ja opettaa kreikkalaisia? 36 Mitä hän tarkoittaa sanoessaan: ’Te etsitte minua mutta ette löydä minua, ja sinne, missä minä olen, te ette voi tulla’?”

37 Viimeisenä päivänä, juhlan suurena päivänä,+ Jeesus nousi seisomaan ja sanoi kuuluvalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, hän tulkoon minun luokseni ja juokoon.+ 38 Jos joku uskoo minuun, ’hänen sisimmästään juoksee elävän veden virtoja’,+ niin kuin Raamattu on sanonut.” 39 Hän sanoi tämän kuitenkin siitä hengestä, jonka häneen uskovat saisivat. Henkeä ei toistaiseksi ollut,+ koska Jeesus ei ollut vielä saanut korotettua asemaa.+ 40 Kuultuaan nämä sanat jotkut ihmisjoukosta sanoivat: ”Tämä on varmasti se profeetta.”+ 41 Toiset sanoivat: ”Tämä on Kristus.”+ Toiset kuitenkin sanoivat: ”Ei kai Kristus Galileasta tule?+ 42 Eikö Raamattu sano, että Kristus tulee Daavidin jälkeläisistä+ ja Betlehemistä,+ siitä kylästä, jossa Daavid asui?”+ 43 Niin ihmisjoukossa syntyi erimielisyyttä hänen takiaan. 44 Jotkut heistä halusivat ottaa hänet kiinni,* mutta kukaan ei silti käynyt häneen käsiksi.

45 Sitten virkailijat menivät takaisin ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä tänne?” 46 Virkailijat vastasivat: ”Kukaan ei ole koskaan puhunut sillä tavoin.”+ 47 Fariseukset vuorostaan sanoivat: ”Ei kai teitäkin ole eksytetty? 48 Onko kukaan hallitusmies tai fariseus uskonut häneen?+ 49 Mutta tämä ihmisjoukko, joka ei tunne lakia, on kirottua.” 50 Nikodemos, joka oli tullut Jeesuksen luo aikaisemmin ja joka itsekin oli fariseus, sanoi heille: 51 ”Eihän lakimme* tuomitse ihmistä, ellei häntä ensin kuulustella ja saada tietää, mitä hän on tehnyt?”+ 52 He vastasivat hänelle: ”Et kai sinäkin ole Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta tule* profeettaa.”*

8 12 Sitten Jeesus puhui heille jälleen ja sanoi: ”Minä olen maailman valo.+ Se joka seuraa minua, ei koskaan vaella pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.”+ 13 Fariseukset sanoivat hänelle: ”Sinä todistat itsestäsi. Sinun todistuksesi ei ole tosi.”* 14 Jeesus vastasi heille: ”Vaikka minä todistan itsestäni, minun todistukseni on tosi, koska minä tiedän, mistä olen tullut ja minne olen menossa.+ Mutta te ette tiedä, mistä olen tullut ja minne olen menossa. 15 Te tuomitsette ihmisten normien* mukaan.+ Minä en tuomitse ketään. 16 Ja jos tuomitsenkin, minun tuomioni on totuudenmukainen, koska en ole yksin, vaan Isä, joka on lähettänyt minut, on minun kanssani.+ 17 Myös teidän omaan lakiinne on kirjoitettu: ’Kahden ihmisen todistus on tosi.’*+ 18 Minä olen yksi, joka todistan itsestäni, ja Isä, joka on lähettänyt minut, todistaa minusta.”+ 19 Sitten he kysyivät häneltä: ”Missä sinun Isäsi on?” Jeesus vastasi: ”Te ette tunne minua ettekä Isääni.+ Jos tuntisitte minut, tuntisitte Isänikin.”+ 20 Hän puhui nämä sanat rahalippaiden luona+ opettaessaan temppelissä. Kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi, koska hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.+

21 Hän sanoi heille jälleen: ”Minä olen menossa pois, ja te etsitte minua, mutta te tulette silti kuolemaan synnissänne.+ Sinne, minne minä olen menossa, te ette voi tulla.”+ 22 Silloin juutalaiset sanoivat: ”Ei kai hän aio tappaa itseään, sillä hän sanoo: ’Sinne, minne minä olen menossa, te ette voi tulla’?” 23 Hän sanoi heille edelleen: ”Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä.+ Te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. 24 Siksi sanoin teille: te tulette kuolemaan synneissänne. Ellette näet usko, että minä olen se, joka olen,* te tulette kuolemaan synneissänne.” 25 He kysyivät häneltä: ”Kuka sinä olet?” Jeesus vastasi: ”Miksi edes puhun teille? 26 Minulla on paljon sanottavaa teistä ja paljon sellaista, mistä julistaa tuomio. Hän, joka on lähettänyt minut, on totuudellinen, ja minä puhun maailmassa juuri sitä, mitä olen kuullut häneltä.”+ 27 He eivät tajunneet, että hän puhui heille Isästä. 28 Sitten Jeesus sanoi: ”Sen jälkeen kun te olette kohottaneet Ihmisen Pojan,+ te tiedätte, että minä olen se, joka olen,+ enkä tee mitään omasta aloitteestani+ vaan puhun näitä asioita niin kuin Isä on minua opettanut. 29 Hän, joka on lähettänyt minut, on minun kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, koska minä teen aina sitä, mikä on hänelle mieluista.”+ 30 Hänen puhuessaan näitä asioita monet alkoivat uskoa häneen.

31 Sitten Jeesus sanoi juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pidätte kiinni minun sanoistani, te olette todella minun opetuslapsiani, 32 ja te opitte tuntemaan totuuden,+ ja totuus vapauttaa teidät.”+ 33 He vastasivat hänelle: ”Me olemme Abrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot, että meistä tulee vapaita?” 34 Jeesus vastasi: ”Minä todella vakuutan teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.+ 35 Lisäksi orja ei pysy isäntänsä talossa ikuisesti, mutta poika pysyy ikuisesti. 36 Jos siis Poika vapauttaa teidät, te tulette olemaan todella vapaita. 37 Tiedän, että olette Abrahamin jälkeläisiä. Te kuitenkin yritätte tappaa minut, koska te ette ota vastaan minun sanojani. 38 Minä puhun siitä, mitä olen nähnyt ollessani Isäni luona,+ mutta te teette sitä, mitä olette kuulleet omalta isältänne.” 39 He vastasivat: ”Meidän isämme on Abraham.” Jeesus sanoi heille: ”Jos olisitte Abrahamin lapsia,+ tekisitte Abrahamin tekoja. 40 Mutta nyt te haluatte tappaa minut – minut, joka olen kertonut teille Jumalalta kuulemani totuuden.+ Abraham ei tehnyt niin. 41 Te teette isänne tekoja.” He sanoivat hänelle: ”Me emme ole syntyneet moraalittomasta suhteesta.* Meillä on yksi Isä, Jumala.”

42 Jeesus sanoi heille: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, te rakastaisitte minua,+ sillä minä tulin Jumalan luota ja olen nyt täällä. En ole tullut omasta aloitteestani, vaan hän on lähettänyt minut.+ 43 Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette pysty ottamaan vastaan* minun sanojani. 44 Te olette lähtöisin isästänne Paholaisesta* ja tahdotte tehdä sitä, mitä isänne haluaa.+ Hän oli murhaaja alusta* asti,+ eikä hän pysynyt lujasti totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Hän valehtelee, sillä se on hänelle ominaista. Hän on valehtelija ja valheen isä.+ 45 Minä sitä vastoin kerron teille totuuden, ja siksi te ette usko minua. 46 Kuka teistä voi todistaa minun syyllistyneen syntiin? Jos puhun totta, miksi te ette usko minua? 47 Se joka on lähtöisin Jumalasta, kuuntelee Jumalan sanoja.+ Te ette kuuntele, koska ette ole Jumalasta.”+

48 Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Emmekö ole oikeassa, kun sanomme, että sinä olet samarialainen+ ja sinussa on demoni?”+ 49 Jeesus vastasi: ”Minussa ei ole demonia. Minä kunnioitan Isääni, ja te häpäisette minua. 50 Minä en kuitenkaan etsi kunniaa itselleni.+ On yksi,* joka etsii sitä* ja joka tuomitsee. 51 Minä todella vakuutan teille: jos joku noudattaa minun sanojani, hän ei ikinä näe kuolemaa.”+ 52 Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Nyt me ainakin tiedämme, että sinussa on demoni. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: ’Jos joku noudattaa minun sanojani, hän ei ikinä maista kuolemaa.’ 53 Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Abraham, joka on kuollut? Myös profeetat ovat kuolleet. Kuka sinä luulet olevasi?” 54 Jeesus vastasi: ”Jos minä nostan itseni kunniaan, kunniani ei ole mitään. Isäni saattaa minut kunniaan,+ hän, jota te sanotte Jumalaksenne. 55 Te ette kuitenkaan ole tunteneet häntä,+ mutta minä tunnen hänet.+ Jos sanoisin, etten tunne häntä, olisin valehtelija niin kuin tekin. Mutta minä tunnen hänet ja noudatan hänen sanaansa. 56 Teidän isänne Abraham iloitsi suuresti siitä, että voisi nähdä minun päiväni, ja hän näki sen ja iloitsi.”+ 57 Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Et ole edes 50-vuotias, ja silti olet nähnyt Abrahamin!” 58 Jeesus sanoi heille: ”Minä todella vakuutan teille: ennen kuin Abraham syntyi, minä olen ollut.”+ 59 Silloin he poimivat kiviä heittääkseen niillä Jeesusta, mutta hän piiloutui ja lähti temppelistä.

9 Kulkiessaan eteenpäin hän näki miehen, joka oli ollut sokea syntymästään saakka. 2 Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Rabbi,+ kuka teki syntiä, niin että tämä mies syntyi sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” 3 Jeesus vastasi: ”Ei hän tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan näin tapahtui, jotta ihmiset näkisivät Jumalan teot hänen tapauksessaan.+ 4 Meidän täytyy tehdä lähettäjäni tekoja, kun vielä on päivä.+ Tulee yö, jolloin kukaan ei voi tehdä työtä. 5 Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.”+ 6 Tämän sanottuaan hän sylkäisi maahan, teki syljen avulla tahnaa ja siveli sitä miehen silmille.+ 7 Sitten hän sanoi miehelle: ”Mene ja peseydy Siloamin altaassa” (Siloam merkitsee ’lähetettyä’). Niin mies meni, peseytyi ja tuli takaisin näkevänä.+

8 Naapurit ja ne, jotka olivat aikaisemmin nähneet miehen kerjäävän, sanoivat: ”Eikö tämä ole se, jolla oli tapana istua kerjäämässä?” 9 Jotkut sanoivat: ”Hän se on.” Toiset sanoivat: ”Ei, hän on vain samannäköinen.” Mies itse vakuutti: ”Minä se olen.” 10 Niinpä he kysyivät häneltä: ”Kuinka sinun silmäsi sitten avautuivat?” 11 Hän vastasi: ”Se mies, jonka nimi on Jeesus, teki tahnaa, siveli sitä silmilleni ja sanoi minulle: ’Mene Siloamiin ja peseydy.’+ Niin minä menin ja peseydyin ja sain näköni.” 12 Tällöin he sanoivat hänelle: ”Missä se mies on?” Hän sanoi: ”En tiedä.”

13 He veivät miehen, joka oli ollut sokea, fariseusten luo. 14 Se päivä, jona Jeesus teki tahnan ja avasi hänen silmänsä,+ oli muuten sapatti.+ 15 Siksi fariseuksetkin alkoivat kysellä mieheltä, miten hän oli saanut näkönsä. Hän sanoi heille: ”Hän laittoi tahnaa silmilleni, minä peseydyin, ja nyt minä näen.” 16 Silloin jotkut fariseuksista sanoivat: ”Se ihminen ei ole Jumalan lähettämä, koska hän ei vietä sapattia.”+ Toiset sanoivat: ”Kuinka ihminen, joka on syntinen, voi tehdä tuollaisia ihmeitä?”+ He olivat siis keskenään eri mieltä.+ 17 He kysyivät taas sokealta: ”Mitä sinä sanot hänestä? Juuri sinunhan silmäsi hän avasi.” Mies sanoi: ”Hän on profeetta.”

18 Juutalaiset eivät kuitenkaan uskoneet, että mies oli ollut sokea ja saanut näkönsä, ennen kuin kutsuivat näkönsä saaneen miehen vanhemmat luokseen. 19 He kysyivät vanhemmilta: ”Onko tämä teidän poikanne, jonka te sanotte syntyneen sokeana? Kuinka hän sitten nyt näkee?” 20 Hänen vanhempansa vastasivat: ”Me tiedämme, että tämä on meidän poikamme ja että hän syntyi sokeana. 21 Mutta me emme tiedä, kuinka hän nyt näkee, emmekä tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä. Kysykää häneltä. Hän on täysi-ikäinen. Hän saa itse vastata.” 22 Hänen vanhempansa sanoivat tämän, koska he pelkäsivät juutalaisia.+ Juutalaiset olivat näet jo sopineet, että jos joku tunnusti Jeesuksen Kristukseksi, hänet tuli erottaa synagogasta.+ 23 Tämän vuoksi hänen vanhempansa sanoivat: ”Hän on täysi-ikäinen. Kysykää häneltä.”

24 Niinpä he kutsuivat toisen kerran luokseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle.* Me tiedämme, että se mies on syntinen.” 25 Hän vastasi: ”Sitä en tiedä, onko hän syntinen vai ei. Tiedän vain sen, että olin sokea mutta nyt minä näen.” 26 He kysyivät häneltä: ”Mitä hän teki sinulle? Miten hän avasi silmäsi?” 27 Hän vastasi heille: ”Minähän jo sanoin teille, mutta te ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte kuulla sen? Ette kai tekin halua tulla hänen opetuslapsikseen?” 28 Silloin he sanoivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä olet sen miehen opetuslapsi, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. 29 Me tiedämme, että Jumala on puhunut Moosekselle, mutta sitä emme tiedä, mistä tuo mies on.” 30 Hän vastasi heille: ”Sehän tässä ihmeellistä onkin, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän avasi minun silmäni. 31 Me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä,+ mutta jos joku pelkää* Jumalaa ja tekee hänen tahtonsa, häntä hän kuuntelee.+ 32 Koskaan ennen ei ole kuultu, että kukaan olisi avannut sokeana syntyneen silmiä. 33 Jos tämä mies ei olisi Jumalan lähettämä, hän ei voisi tehdä yhtään mitään.”+ 34 He sanoivat hänelle: ”Sinä olet syntynyt täysin syntisenä, ja sinäkö opetat meitä?” Niin he heittivät hänet ulos!+

35 Jeesus kuuli, että he olivat heittäneet miehen ulos, ja tavatessaan hänet hän kysyi: ”Uskotko sinä Ihmisen Poikaan?” 36 Mies vastasi: ”Herra, kuka hän on, niin että voisin uskoa häneen?” 37 Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä olet nähnyt hänet, ja hän puhuu juuri nyt sinun kanssasi.” 38 Hän sanoi: ”Minä uskon häneen, Herra.” Sitten hän kumarsi hänelle syvään.* 39 Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan tuomiota varten, jotta sokeat näkisivät+ ja näkevät tulisivat sokeiksi.”+ 40 Hänen kanssaan olevat fariseukset kuulivat tämän, ja he sanoivat hänelle: ”Emme kai mekin ole sokeita?” 41 Jeesus sanoi heille: ”Jos olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä. Mutta nyt te sanotte: ’Me näemme.’ Teidän syntinne pysyy.”+

10 ”Minä todella vakuutan teille: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja ryöstäjä.+ 2 Mutta se, joka menee sisään portista, on lampaiden paimen.+ 3 Hänelle portinvartija avaa,+ ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään.+ Hän kutsuu omia lampaitaan nimeltä ja johdattaa ne ulos. 4 Kun hän on vienyt kaikki omansa ulos, hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. 5 Ne eivät missään tapauksessa seuraa vierasta vaan pakenevat häntä, koska ne eivät tunne vieraiden ääntä.” 6 Jeesus kertoi heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mistä hän puhui.

7 Siksi Jeesus sanoi vielä: ”Minä todella vakuutan teille: minä olen portti, josta lampaat voivat kulkea.+ 8 Kaikki, jotka ovat tekeytyneet minuksi, ovat varkaita ja ryöstäjiä, mutta lampaat eivät ole kuunnelleet heitä. 9 Minä olen portti. Se joka menee sisään minun kauttani, pelastuu, ja hän menee sisään ja ulos ja löytää laitumen.+ 10 Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.+ Minä olen tullut, jotta he saisivat elämän sen täydessä merkityksessä. 11 Minä olen hyvä paimen.+ Hyvä paimen antaa elämänsä lampaiden puolesta.+ 12 Kun palkattu työntekijä, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, näkee suden tulevan, hän hylkää lampaat ja pakenee – ja susi sieppaa niitä ja saa ne hajaantumaan – 13 koska hän on palkattu työntekijä eikä välitä lampaista. 14 Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani, ja minun lampaani tuntevat minut,+ 15 niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän.+ Minä annan elämäni* lampaiden puolesta.+

16 Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta.+ Nekin minun täytyy tuoda sisään,* ja ne kuuntelevat minun ääntäni. Näin tulee olemaan yksi lauma, yksi paimen.+ 17 Isä rakastaa minua,+ koska minä annan elämäni,+ jotta saisin sen takaisin. 18 Kukaan ei ota sitä minulta pois, vaan minä annan sen omasta aloitteestani. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta saada se takaisin.+ Tämän käskyn olen saanut Isältäni.”

19 Nämä sanat aiheuttivat jälleen erimielisyyttä juutalaisten keskuudessa.+ 20 Monet heistä sanoivat: ”Hänessä on demoni, ja hän on hullu. Miksi te kuuntelette häntä?” 21 Toiset sanoivat: ”Demonin riivaama mies ei puhu näin. Ei kai demoni voi avata sokeiden silmiä?”

22 Jerusalemissa vietettiin silloin vihkimisjuhlaa. Oli talviaika, 23 ja Jeesus käveli temppelissä Salomon pylväskäytävässä.+ 24 Silloin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: ”Kuinka kauan sinä pidät meitä jännityksessä? Jos sinä olet Kristus, sano se meille suoraan.” 25 Jeesus vastasi heille: ”Minä sanoin teille, mutta te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, todistavat minusta.+ 26 Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani.+ 27 Minun lampaani kuuntelevat minun ääntäni, ja minä tunnen heidät, ja he seuraavat minua.+ 28 Minä annan heille ikuisen elämän,+ eivätkä he ikinä tuhoudu, eikä kukaan sieppaa heitä minun kädestäni.+ 29 Ne jotka Isäni on antanut minulle, ovat tärkeämpiä kuin mikään muu, eikä kukaan voi siepata heitä Isän kädestä.+ 30 Minä ja Isä olemme yhtä.”*+

31 Taas kerran juutalaiset poimivat kiviä kivittääkseen hänet. 32 Jeesus sanoi heille: ”Te olette nähneet minun tekevän monia hyviä tekoja, jotka ovat lähtöisin Isästä. Mikä noista teoista on se, jonka vuoksi kivitätte minut?” 33 Juutalaiset vastasivat hänelle: ”Emme kivitä sinua minkään hyvän teon vaan jumalanpilkan vuoksi,+ koska vaikka sinä olet ihminen, sinä väität olevasi jumala.” 34 Jeesus vastasi heille: ”Eikö lakiinne ole kirjoitettu: ’Minä sanoin: ”Te olette jumalia”’?*+ 35 Jos Jumala sanoi ’jumaliksi’+ niitä, jotka tuomitaan Jumalan sanassa – eikä tuota raamatunkohtaa voida mitätöidä – 36 niin sanotteko te minulle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ’Sinä pilkkaat Jumalaa’, koska sanoin: ’Olen Jumalan Poika’?+ 37 Jos en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. 38 Mutta jos teen niitä, niin vaikka ette uskokaan minua, uskokaa tekoja,+ jotta oppisitte ja tietäisitte aina, että Isä on minun yhteydessäni ja minä olen Isän yhteydessä.”+ 39 Niin he yrittivät jälleen ottaa hänet kiinni, mutta hän pääsi heiltä pakoon.

40 Hän meni taas Jordanin toiselle puolelle paikkaan, jossa Johannes aluksi kastoi,+ ja jäi sinne. 41 Monet tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Johannes ei tehnyt yhtään ainoaa ihmettä, mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä miehestä, on ollut totta.”+ 42 Monet uskoivat Jeesukseen siellä.

11 Mies nimeltä Lasarus oli sairaana. Hän oli Betaniasta, Marian ja tämän sisaren Martan kylästä.+ 2 Juuri tämä Maria kaatoi Herran päälle hyväntuoksuista öljyä ja pyyhki hänen jalkansa kuiviksi hiuksillaan.+ Sairaana oleva Lasarus oli hänen veljensä. 3 Niinpä Lasaruksen sisaret lähettivät Jeesukselle viestin: ”Herra, hyvä ystäväsi* on sairaana.” 4 Mutta kun Jeesus kuuli sen, hän sanoi: ”Tämän sairauden ei ole tarkoitus olla kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi,+ ja Jumalan Poika saa kunniaa sen välityksellä.”

5 Jeesus rakasti Marttaa, hänen sisartaan ja Lasarusta. 6 Kuultuaan, että Lasarus oli sairaana, hän kuitenkin viipyi vielä kaksi päivää siellä, missä oli. 7 Sen jälkeen hän sanoi opetuslapsille: ”Mennään takaisin Juudeaan.” 8 Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Rabbi,+ juuri äsken juudealaiset yrittivät kivittää sinut,+ ja taasko olet menossa sinne?” 9 Jeesus vastasi: ”Eikö päivänvaloa ole 12 tuntia?+ Jos joku vaeltaa päivänvalossa, hän ei kompastu mihinkään, koska hän näkee tämän maailman valon. 10 Mutta jos joku vaeltaa yöllä, hän kompastuu, koska hänessä ei ole valoa.”

11 Tämän sanottuaan hän jatkoi: ”Ystävämme Lasarus on nukahtanut,+ mutta minä menen herättämään hänet.” 12 Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Herra, jos hän nukkuu, hän paranee.” 13 Jeesus oli puhunut hänen kuolemastaan, mutta he luulivat hänen puhuneen tavallisesta nukkumisesta. 14 Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: ”Lasarus on kuollut,+ 15 ja minä iloitsen teidän puolestanne, etten ollut siellä, koska nyt uskonne voi vahvistua. Mennään hänen luokseen.” 16 Tuomas, jota kutsuttiin Kaksoseksi, sanoi toisille opetuslapsille: ”Mennään mekin, niin että kuolisimme hänen kanssaan.”+

17 Saavuttuaan perille Jeesus totesi, että Lasarus oli ollut haudassa* jo neljä päivää. 18 Betania oli lähellä Jerusalemia, noin kolmen kilometrin* päässä. 19 Martan ja Marian luo oli tullut monia juutalaisia lohduttamaan heitä heidän veljensä kuoleman johdosta. 20 Kuullessaan, että Jeesus oli tulossa, Martta meni häntä vastaan, mutta Maria+ jäi istumaan kotiin. 21 Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. 22 Silti tiedän nytkin, että mitä tahansa pyydät Jumalalta, hän antaa sen sinulle.” 23 Jeesus sanoi hänelle: ”Veljesi nousee kuolleista.” 24 Martta sanoi hänelle: ”Tiedän, että hän nousee kuolleista ylösnousemuksessa+ viimeisenä päivänä.” 25 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.+ Se joka uskoo minuun, saa elää uudelleen, vaikka hän kuoleekin, 26 eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.+ Uskotko tämän?” 27 Martta vastasi: ”Uskon, Herra. Minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, hän, jonka piti tulla maailmaan.” 28 Tämän sanottuaan hän meni pois, kutsui sisarensa Marian ja sanoi hänelle muiden kuulematta: ”Opettaja+ on täällä ja kutsuu sinua.” 29 Kun Maria kuuli sen, hän nousi heti ja meni Jeesuksen luo.

30 Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään vaan oli yhä siellä, missä Martta oli tavannut hänet. 31 Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät hänen nousevan nopeasti ja menevän ulos, he seurasivat häntä, koska luulivat, että hän oli menossa haudalle*+ itkemään. 32 Tullessaan Jeesuksen luo ja nähdessään hänet Maria polvistui hänen jalkojensa juureen ja sanoi hänelle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” 33 Kun Jeesus näki hänen ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, hän huokaisi syvään* ja joutui liikutuksen valtaan. 34 Hän kysyi: ”Mihin olette panneet hänet?” He vastasivat: ”Herra, tule katsomaan.” 35 Jeesus puhkesi kyyneliin.+ 36 Silloin juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, miten kiintynyt hän oli häneen!” 37 Jotkut heistä kuitenkin sanoivat: ”Eikö tämä mies, joka avasi sokean silmät,+ pystynyt estämään hänen kuolemaansa?”

38 Huokaistuaan jälleen syvään Jeesus tuli haudalle.* Se oli oikeastaan luola, ja sen suulla oli kivi. 39 Jeesus sanoi: ”Ottakaa kivi pois.” Vainajan sisar Martta sanoi hänelle: ”Herra, hänen täytyy jo haista, sillä on neljäs päivä hänen kuolemastaan.” 40 Jeesus sanoi hänelle: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskoisit, näkisit Jumalan suuruuden?”*+ 41 Niinpä he ottivat kiven pois. Jeesus nosti katseensa taivasta kohti+ ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. 42 Minä kyllä tiedän, että sinä aina kuulet minua, mutta puhun ympärillä seisovan ihmisjoukon vuoksi, jotta he uskoisivat, että sinä olet lähettänyt minut.”+ 43 Tämän sanottuaan hän huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!”+ 44 Kuolleena ollut tuli ulos jalat ja kädet kääreisiin kiedottuina ja kasvot liinalla peitettyinä. Jeesus sanoi heille: ”Poistakaa häneltä kääreet ja antakaa hänen mennä.”

45 Monet juutalaiset, jotka olivat tulleet Marian luo ja näkivät, mitä Jeesus teki, alkoivat uskoa häneen,+ 46 mutta jotkut heistä menivät fariseusten luo ja kertoivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt. 47 Sen vuoksi ylipapit ja fariseukset kutsuivat koolle sanhedrinin ja sanoivat: ”Mitä meidän pitää tehdä, sillä tämä mies tekee monia ihmeitä?+ 48 Jos annamme hänen jatkaa tällä tavoin, kohta kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä pois sekä temppelimme* että kansamme.” 49 Mutta yksi heistä, Kaifas,+ joka oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina, sanoi heille: ”Te ette ymmärrä mitään 50 ettekä ole tajunneet, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan puolesta kuin että koko kansakunta tuhoutuu.” 51 Tätä hän ei kuitenkaan sanonut omasta aloitteestaan. Koska hän oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina, hän profetoi, että Jeesuksen piti kuolla kansakunnan puolesta, 52 eikä vain kansakunnan puolesta vaan myös hajallaan olevien Jumalan lasten vuoksi kootakseen heidät yhteen. 53 Siitä päivästä lähtien he neuvottelivat hänen tappamisestaan.

54 Tämän vuoksi Jeesus ei enää liikkunut avoimesti juutalaisten keskuudessa vaan meni sieltä erämaan lähellä olevalle seudulle, Efraim-nimiseen+ kaupunkiin, ja hän jäi sinne opetuslasten kanssa. 55 Juutalaisten pesah*+ oli nyt lähellä, ja monet menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pesahia puhdistusmenoja varten. 56 He etsivät Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaan temppelissä: ”Mitä mieltä olette? Eikö hän tule juhlaan lainkaan?” 57 Ylipapit ja fariseukset olivat nimittäin antaneet määräyksen, että jos joku saisi tietää, missä Jeesus oli, hänen tuli ilmoittaa siitä, jotta he voisivat ottaa hänet kiinni.*

12 Kuusi päivää ennen pesahia* Jeesus saapui Betaniaan, jossa Jeesuksen kuolleista herättämä Lasarus+ asui. 2 Siellä Jeesukselle tarjottiin illallinen. Martta palveli vieraita,+ mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla* Jeesuksen kanssa. 3 Silloin Maria otti kolmanneskilon* hyväntuoksuista öljyä, aitoa nardusöljyä, hyvin kallista, ja hän kaatoi sitä Jeesuksen jaloille ja pyyhki ne kuiviksi hiuksillaan. Talo täyttyi öljyn tuoksusta.+ 4 Mutta Juudas Iskariot,+ joka oli yksi hänen opetuslapsistaan ja joka aikoi kavaltaa hänet, sanoi: 5 ”Miksi tätä hyväntuoksuista öljyä ei myyty 300 denaarilla* ja rahoja annettu köyhille?” 6 Hän ei sanonut tätä kuitenkaan siksi, että hän olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että hän oli varas. Hän piti hallussaan rahalipasta, ja hänellä oli tapana varastaa siihen pantuja rahoja. 7 Niin Jeesus sanoi: ”Anna hänen olla, jotta hän tällä tavalla valmistaisi minua hautaamispäivääni varten.+ 8 Köyhät teillä on aina keskuudessanne,+ mutta minua teillä ei ole aina.”+

9 Sillä välin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että Jeesus oli siellä. He tulivat nähdäkseen paitsi Jeesuksen myös Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista.+ 10 Ylipapit neuvottelivat nyt Lasaruksenkin tappamisesta, 11 koska hänen takiaan monet juutalaiset menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen.+

12 Seuraavana päivänä suuri ihmisjoukko, joka oli tullut juhlaan, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. 13 He ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan, ja he alkoivat huutaa: ”Pelastathan hänet! Siunattu on hän, joka tulee Jehovan* nimessä,+ Israelin kuningas!”+ 14 Löydettyään nuoren aasin Jeesus istui sen selkään,+ niin kuin on kirjoitettu: 15 ”Älä pelkää, Siionin tytär. Katso! Kuninkaasi tulee aasin varsan selässä istuen.”+ 16 Hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet näitä asioita, mutta kun Jeesus oli korotettu,+ he muistivat, että nämä asiat oli kirjoitettu hänestä ja että ne olivat tapahtuneet hänelle.+

17 Ihmiset, jotka olivat olleet hänen kanssaan, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta*+ ja herätti hänet kuolleista, todistivat jatkuvasti näkemästään.+ 18 Koska ihmisjoukko kuuli hänen tehneen tämän ihmeen, se meni häntä vastaan. 19 Siksi fariseukset sanoivat keskenään: ”Näettehän, ettei tästä tule yhtään mitään. Katsokaa! Koko maailma on lähtenyt hänen peräänsä.”+

20 Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlaan palvomaan Jumalaa, oli joitain kreikkalaisia. 21 Nämä lähestyivät Filippusta,+ joka oli Galilean Betsaidasta, ja pyysivät häneltä: ”Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen.” 22 Filippus meni puhumaan Andreaalle, ja Andreas ja Filippus menivät puhumaan Jeesukselle.

23 Mutta Jeesus vastasi heille: ”Hetki on tullut, jolloin Ihmisen Poika korotetaan.+ 24 Minä todella vakuutan teille: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee,+ se tuottaa paljon satoa. 25 Se, joka rakastaa* elämäänsä,* tuhoaa sen, mutta se, joka vihaa elämäänsä*+ tässä maailmassa, tulee varjelemaan sen ja saamaan ikuisen elämän.+ 26 Jos joku haluaa palvella minua, hänen pitää seurata minua, ja siellä, missä minä olen, minun palvelijanikin tulee olemaan.+ Jos joku haluaa palvella minua, Isä tulee kunnioittamaan häntä. 27 Nyt minä olen levoton,+ ja mitä minun pitäisi sanoa? Isä, pelasta minut tästä hetkestä.+ Toisaalta tämän vuoksihan olen tullut tähän hetkeen. 28 Isä, saata nimesi kunniaan.” Silloin taivaasta kuului ääni:+ ”Minä olen saattanut sen kunniaan ja saatan sen kunniaan jälleen.”+

29 Ympärillä seisova ihmisjoukko kuuli sen ja sanoi, että ukkonen oli jyrissyt. Toiset sanoivat: ”Hänelle on puhunut enkeli.” 30 Jeesus sanoi: ”Tämä ääni ei ole kuulunut minun vuokseni vaan teidän vuoksenne. 31 Nyt on käynnissä tämän maailman tuominta. Nyt tämän maailman hallitsija+ tullaan heittämään ulos.+ 32 Mutta kun minut kohotetaan maasta,+ minä tulen vetämään kaikenlaisia ihmisiä luokseni.” 33 Tämän hän sanoi osoittaakseen, millä tavalla hän kohta kuolisi.+ 34 Ihmisjoukko vastasi hänelle: ”Laki sanoo, että Kristus pysyy ikuisesti.+ Kuinka sinä voit sanoa, että Ihmisen Poika täytyy kohottaa?+ Kuka tämä Ihmisen Poika on?” 35 Siksi Jeesus sanoi heille: ”Valo on teidän keskuudessanne enää vähän aikaa. Vaeltakaa niin kauan kuin teillä on valo, jottei pimeys saa teitä valtaansa. Se joka vaeltaa pimeydessä, ei tiedä, mihin hän on menossa.+ 36 Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon poikia.”+

Tämän sanottuaan Jeesus meni pois ja piiloutui heiltä. 37 Vaikka hän oli tehnyt niin monia ihmeitä heidän edessään, he eivät uskoneet häneen. 38 Näin täyttyi se, mitä profeetta Jesaja sanoi: ”Jehova,* kuka on uskonut siihen, minkä on kuullut meiltä?*+ Kenelle Jehovan* käsivarsi on paljastettu?”+ 39 Syy siihen, että he eivät voineet uskoa, on se, mitä Jesaja vielä sanoi: 40 ”Hän on sokaissut heidän silmänsä ja kovettanut heidän sydämensä,* etteivät he näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.”+ 41 Jesaja sanoi tämän, koska näki hänen korotetun asemansa, ja hän puhui hänestä.+ 42 Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin todella uskoivat Jeesukseen.+ Fariseusten takia he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä olisi erotettu synagogasta,+ 43 sillä he rakastivat ihmisten kunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.+

44 Mutta Jeesus sanoi kuuluvalla äänellä: ”Se, joka uskoo minuun, ei usko ainoastaan minuun vaan myös häneen, joka on lähettänyt minut,+ 45 ja se, joka näkee minut, näkee myös hänet, joka on lähettänyt minut.+ 46 Minä olen tullut valoksi maailmaan,+ jottei kukaan, joka uskoo minuun, jäisi pimeyteen.+ 47 Mutta jos joku kuulee minun sanani eikä noudata niitä, minä en tuomitse häntä, sillä en ole tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan maailman.+ 48 Sillä, joka hylkää minut eikä ota minun sanojani vastaan, on tuomitsijansa. Se, mitä* olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. 49 Minä en ole puhunut omasta aloitteestani, vaan Isä, joka on lähettänyt minut, on itse antanut käskyn siitä, mitä minun pitää sanoa ja puhua.+ 50 Tiedän myös, että hänen käskynsä merkitsee ikuista elämää.+ Siksi kaiken, mitä minä puhun, puhun niin kuin Isä on käskenyt minua.”+

13 Jeesus tiesi ennen pesah-juhlaa,* että hänen hetkensä siirtyä tästä maailmasta Isän luo+ oli tullut.+ Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat maailmassa, ja hän rakasti heitä loppuun asti.+ 2 Illallinen oli meneillään, ja Paholainen* oli jo pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen ajatuksen,+ että tämä kavaltaisi Jeesuksen.+ 3 Koska Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli menossa Jumalan luo,+ 4 hän nousi illalliselta ja laittoi päällysvaatteensa syrjään. Sitten hän otti pyyhkeen ja kietoi sen vyötärölleen.*+ 5 Sen jälkeen hän kaatoi vettä vatiin ja alkoi pestä opetuslasten jalkoja ja kuivata niitä pyyhkeellä, jonka oli kietonut ympärilleen.* 6 Kun hän tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi hänelle: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” 7 Jeesus vastasi hänelle: ”Tätä, mitä minä teen, sinä et ymmärrä nyt, mutta myöhemmin sinä ymmärrät.” 8 Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani.” Jeesus vastasi hänelle: ”Jos en pese sinua,+ sinulla ja minulla ei ole mitään yhteistä.”* 9 Simon Pietari sanoi hänelle: ”Herra, älä pese vain jalkojani vaan myös kädet ja pää.” 10 Jeesus sanoi hänelle: ”Siltä, joka on kylpenyt, ei tarvitse pestä muuta kuin jalat, sillä hän on kokonaan puhdas. Te olette puhtaat, mutta ette kaikki.” 11 Hän näet tiesi, kuka kavaltaisi hänet.+ Tämän vuoksi hän sanoi: ”Ette kaikki ole puhtaita.”

12 Kun hän sitten oli pessyt heidän jalkansa ja pukenut päällysvaatteensa ylleen, hän asettui jälleen pitkälleen pöydän ääreen ja sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä olen tehnyt teille? 13 Te puhuttelette minua ’Opettajaksi’ ja ’Herraksi’ ja olette oikeassa, sillä se minä olen.+ 14 Jos siis minä, Herra ja Opettaja, pesin teidän jalkanne,+ teidänkin pitää* pestä toistenne jalat.+ 15 Minä nimittäin näytin teille mallia, jotta tekin tekisitte niin kuin minä tein teille.+ 16 Minä todella vakuutan teille: orja ei ole isäntäänsä suurempi eikä lähetetty lähettäjäänsä suurempi. 17 Nyt te tiedätte nämä asiat, ja olette onnellisia, jos toimitte niiden mukaan.+ 18 En puhu teistä kaikista, sillä minä tunnen ne, jotka olen valinnut. Näin tämä raamatunkohta kuitenkin täyttyy:+ ’Se, joka söi minun leipääni, on kääntynyt* minua vastaan.’+ 19 Kerron siitä teille nyt ennen kuin se tapahtuu, jotta kun se tapahtuu, te uskoisitte, että minä olen se, joka olen.+ 20 Minä todella vakuutan teille: se, joka ottaa vastaan sen, jonka lähetän, ottaa vastaan myös minut,+ ja se, joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan myös hänet, joka on lähettänyt minut.”+

21 Tämän sanottuaan Jeesus tuli hyvin levottomaksi,* ja hän sanoi suoraan:* ”Minä todella vakuutan teille: yksi teistä kavaltaa minut.”+ 22 Opetuslapset alkoivat katsoa toisiaan tietämättä, kenestä hän puhui.+ 23 Yksi opetuslapsista, se, jota Jeesus rakasti,+ oli pitkällään Jeesuksen vieressä.* 24 Simon Pietari nyökkäsi siksi hänelle ja sanoi: ”Kerro meille, kenestä hän puhuu.” 25 Silloin tuo opetuslapsi nojautui taaksepäin Jeesuksen rintaa vasten ja kysyi häneltä: ”Herra, kuka se on?”+ 26 Jeesus vastasi: ”Se jolle minä annan sen leipäpalan, jonka kastan.”+ Kastettuaan leipäpalan hän antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. 27 Sen jälkeen kun Juudas oli ottanut leipäpalan, häneen meni Saatana.+ Niinpä Jeesus sanoi hänelle: ”Tee nopeammin se, mitä teet.” 28 Yksikään pöydän ääressä pitkällään olevista ei kuitenkaan tiennyt, miksi hän sanoi tämän hänelle. 29 Koska rahalipas oli Juudaksella,+ jotkut luulivat, että Jeesus sanoi hänelle: ”Osta, mitä me tarvitsemme juhlaa varten”, tai että hänen tulisi antaa jotain köyhille. 30 Niinpä hän leipäpalan saatuaan meni heti ulos. Oli yö.+

31 Kun hän oli mennyt ulos, Jeesus sanoi: ”Nyt Ihmisen Poika saatetaan kunniaan,+ ja Jumala saatetaan kunniaan hänen välityksellään. 32 Jumala itse saattaa hänet kunniaan,*+ ja Jumala saattaa hänet kunniaan heti. 33 Rakkaat lapset,* olen teidän kanssanne enää vähän aikaa. Te tulette etsimään minua, ja niin kuin sanoin juutalaisille, sanon nyt teillekin: ’Sinne, minne minä menen, te ette voi tulla.’+ 34 Minä annan teille uuden käskyn: Rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä,+ rakastakaa tekin toisianne.+ 35 Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.”+

36 Simon Pietari sanoi hänelle: ”Herra, mihin sinä olet menossa?” Jeesus vastasi: ”Sinne, minne minä olen menossa, sinä et voi seurata minua nyt, mutta seuraat myöhemmin.”+ 37 Pietari sanoi hänelle: ”Herra, miksi en voi seurata sinua nyt? Minä olen valmis kuolemaan sinun puolestasi.”+ 38 Jeesus vastasi: ”Sinäkö olet valmis kuolemaan* minun puolestani? Minä todella vakuutan sinulle: kukko ei varmasti tule kiekumaan ennen kuin olet kieltänyt minut kolmesti.”+

14 ”Älkää antako sydämenne tulla levottomaksi.+ Uskokaa Jumalaan,+ uskokaa myös minuun. 2 Isäni talossa on monta asuinpaikkaa. Ellei olisi, olisin sanonut sen teille, sillä olen menossa valmistamaan teille paikkaa.+ 3 Kun olen mennyt ja valmistanut teille paikan, tulen jälleen ja otan teidät kotiin luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.+ 4 Sinne, minne minä olen menossa, te tiedätte tien.”

5 Tuomas+ sanoi hänelle: ”Herra, emme tiedä, mihin sinä olet menossa. Kuinka voimme tietää tien?”

6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie,+ totuus+ ja elämä.+ Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.+ 7 Jos olisitte tunteneet minut, olisitte tunteneet myös Isäni. Tästä lähtien te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet.”+

8 Filippus sanoi hänelle: ”Herra, näytä meille Isä, niin se riittää meille.”

9 Jeesus sanoi hänelle: ”Vaikka olen ollut teidän kanssanne näin kauan, etkö ole oppinut tuntemaan minua, Filippus? Se joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.+ Kuinka sinä sanot: ’Näytä meille Isä’? 10 Etkö usko, että minä olen Isän yhteydessä ja Isä on minun yhteydessäni?+ Niitä asioita, jotka minä sanon teille, en puhu omasta aloitteestani,+ vaan Isä, joka pysyy minun yhteydessäni, tekee tekojaan minun kauttani. 11 Uskokaa minua, kun sanon, että minä olen Isän yhteydessä ja Isä on minun yhteydessäni. Jos ette muuten usko, niin uskokaa tekojen perusteella.+ 12 Minä todella vakuutan teille: myös se, joka uskoo minuun, tulee tekemään niitä tekoja, joita minä teen, ja hän tulee tekemään suurempia tekoja kuin ne,+ koska minä olen menossa Isän luo.+ 13 Mitä tahansa pyydättekin minun nimessäni, minä teen sen, jotta Isä saatettaisiin kunniaan Pojan yhteydessä.+ 14 Jos pyydätte jotain minun nimessäni, minä teen sen.

15 Jos rakastatte minua, noudatatte minun käskyjäni.+ 16 Minä pyydän Isältä, ja hän antaa teille toisen auttajan,* joka on kanssanne ikuisesti,+ 17 totuuden hengen.+ Maailma ei voi ottaa sitä vastaan, koska se ei näe eikä tunne sitä.+ Te tunnette sen, koska se pysyy teidän luonanne ja on teissä. 18 En jätä teitä yksin.* Minä tulen teidän luoksenne.+ 19 Vähän ajan kuluttua maailma ei enää näe minua, mutta te näette minut,+ koska minä elän ja te tulette elämään. 20 Sinä päivänä te tiedätte, että minä olen Isäni yhteydessä ja te olette minun yhteydessäni ja minä olen teidän yhteydessänne.+ 21 Se, joka ottaa vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, rakastaa minua. Sitä taas, joka rakastaa minua, minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja näytän itseni hänelle selvästi.”

22 Juudas,+ ei Iskariot, sanoi hänelle: ”Herra, mitä on tapahtunut, niin että sinä aiot näyttää itsesi selvästi meille etkä maailmalle?”

23 Jeesus vastasi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanojani,+ ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja asumme hänen luonaan.+ 24 Se joka ei rakasta minua, ei noudata minun sanojani. Sanat, jotka kuulette, eivät ole minun vaan Isän, joka on lähettänyt minut.+

25 Olen puhunut nämä asiat teille ollessani vielä luonanne. 26 Mutta auttaja, pyhä henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille sanonut.+ 27 Minä jätän teille rauhan, annan teille oman rauhani.+ En anna sitä teille sillä tavoin kuin maailma antaa. Älkää tulko levottomiksi älkääkä pelätkö. 28 Te kuulitte minun sanovan, että minä menen pois ja tulen takaisin teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, iloitsisitte siitä, että menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi.+ 29 Nyt olen siis kertonut tämän teille ennen kuin se tapahtuu, jotta uskoisitte, kun se tapahtuu.+ 30 En puhu enää paljon teidän kanssanne, sillä maailman hallitsija+ on tulossa, eikä hänellä ole mitään otetta* minuun.+ 31 Mutta jotta maailma tietäisi, että minä rakastan Isää, minä teen juuri niin kuin Isä on käskenyt minun tehdä.+ Nouskaa, lähdetään täältä.

15 Minä olen tosi viiniköynnös, ja Isäni on viljelijä. 2 Hän ottaa pois jokaisen minussa olevan oksan, joka ei kanna hedelmää, ja puhdistaa jokaisen, joka kantaa hedelmää, jotta se kantaisi enemmän hedelmää.+ 3 Te olette jo puhtaat niiden sanojen perusteella, jotka olen puhunut teille.+ 4 Pysykää minun yhteydessäni, niin minä pysyn teidän yhteydessänne. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viiniköynnöksessä, niin ette tekään voi, ellette pysy minun yhteydessäni.+ 5 Minä olen viiniköynnös, te olette oksat. Se joka pysyy minun yhteydessäni ja jonka yhteydessä minä pysyn, kantaa paljon hedelmää,+ sillä minusta erossa te ette voi tehdä yhtään mitään. 6 Jos joku ei pysy minun yhteydessäni, hänet heitetään pois kuin oksa, ja hän kuivettuu. Sellaiset oksat kootaan ja heitetään tuleen, ja ne palavat. 7 Jos pysytte minun yhteydessäni ja minun sanani pysyvät teissä, niin pyydättepä, mitä vain haluatte, se tapahtuu teille.+ 8 Isäni saatetaan kunniaan, kun te kannatte jatkuvasti paljon hedelmää ja osoittaudutte minun opetuslapsikseni.+ 9 Niin kuin Isä on rakastanut minua,+ minä olen rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. 10 Jos noudatatte minun käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isän käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.

11 Olen puhunut teille nämä asiat, jotta tuntisitte samanlaista iloa kuin minä ja olisitte täynnä sitä iloa.+ 12 Tämä on minun käskyni: rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä.+ 13 Kukaan ei voi osoittaa suurempaa rakkautta kuin se, joka antaa elämänsä* ystäviensä puolesta.+ 14 Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teitä tekemään.+ 15 En sano teitä enää orjiksi, koska orja ei tiedä, mitä hänen isäntänsä tekee. Mutta olen sanonut teitä ystäviksi, koska olen kertonut teille kaiken, minkä olen kuullut Isältäni. 16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minä asetin teidät, jotta te kantaisitte jatkuvasti hedelmää ja teidän hedelmänne pysyisi. Näin Isä voi antaa teille kaiken, mitä pyydätte minun nimessäni.+

17 Minä annan teille nämä käskyt, niin että rakastaisitte toisianne.+ 18 Jos maailma vihaa teitä, tietäkää, että se on vihannut minua ennen teitä.+ 19 Jos olisitte osa maailmasta, maailma rakastaisi* omaansa. Mutta koska ette ole osa maailmasta+ vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, maailma vihaa teitä.+ 20 Pitäkää mielessänne, mitä minä sanoin teille: orja ei ole isäntäänsä suurempi. Jos ihmiset ovat vainonneet minua, he vainoavat teitäkin.+ Jos he ovat noudattaneet minun sanojani, he noudattavat teidänkin sanojanne. 21 Mutta he tekevät teille kaiken tämän minun nimeni vuoksi, koska he eivät tunne häntä, joka on lähettänyt minut.+ 22 Jos en olisi tullut ja puhunut heille, heillä ei olisi syntiä.+ Nyt he eivät kuitenkaan voi puolustella syntiään.+ 23 Se joka vihaa minua, vihaa myös Isääni.+ 24 Jos en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita kukaan muu ei ole tehnyt, heillä ei olisi syntiä.+ Nyt he ovat kuitenkin nähneet minut ja vihanneet sekä minua että Isääni. 25 Mutta näin tapahtui, jotta täyttyisi se, mitä heidän lakiinsa on kirjoitettu: ’He vihasivat minua syyttä.’+ 26 Kun se auttaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän luota – totuuden henki,+ joka tulee Isän luota – se* todistaa minusta,+ 27 ja teidän vuorostanne tulee todistaa,+ koska olette olleet minun kanssani alusta asti.

16 Olen sanonut nämä asiat teille, jottette menettäisi uskoanne.* 2 Ihmiset tulevat erottamaan teidät synagogasta.+ Onpa tulossa aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä,+ kuvittelee palvelleensa siten Jumalaa.* 3 Mutta he tekevät näin, koska he eivät ole oppineet tuntemaan Isää eivätkä minua.+ 4 Olen kuitenkin kertonut teille nämä asiat, jotta muistaisitte minun sanoneen ne, kun niiden on aika tapahtua.+

En kertonut teille näitä asioita aluksi, koska olin teidän kanssanne. 5 Nyt olen kuitenkin menossa hänen luokseen, joka on lähettänyt minut.+ Silti kukaan teistä ei kysy minulta: ’Mihin olet menossa?’ 6 Mutta koska olen kertonut teille nämä asiat, murhe on täyttänyt sydämenne.+ 7 Minä kuitenkin vakuutan teille: teille on hyötyä siitä, että minä menen pois. Jos en mene pois, ei auttaja+ tule luoksenne, mutta jos menen, minä lähetän sen* teille. 8 Kun se tulee, se antaa maailmalle vakuuttavan todisteen synnistä ja siitä, mikä on oikein,* ja tuomiosta: 9 ensiksi synnistä,+ koska ihmiset eivät usko minuun;+ 10 sitten siitä, mikä on oikein,* koska minä olen menossa Isän luo ettekä te tule enää näkemään minua; 11 sitten tuomiosta, koska tämän maailman hallitsija on tuomittu.+

12 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette pysty ymmärtämään sitä nyt. 13 Mutta kun se* tulee, totuuden henki,+ se opastaa teidät koko totuuteen. Se ei nimittäin puhu omasta aloitteestaan, vaan se puhuu sen, minkä kuulee, ja julistaa teille, mitä on tulossa.+ 14 Se saattaa minut kunniaan,+ koska se julistaa teille sen, mitä se saa minulta.+ 15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun.+ Tämän vuoksi sanoin, että se julistaa teille sen, mitä se saa minulta. 16 Vähän ajan kuluttua te ette näe minua enää,+ ja taas vähän ajan kuluttua te näette minut.”

17 Silloin jotkut hänen opetuslapsistaan sanoivat toisilleen: ”Mitä hän tarkoittaa, kun hän sanoo meille: ’Vähän ajan kuluttua te ette näe minua, ja taas vähän ajan kuluttua te näette minut’ ja ’Koska minä olen menossa Isän luo’?” 18 He sanoivat: ”Mitä hän tarkoittaa puhuessaan ’vähästä ajasta’? Emme tiedä, mistä hän puhuu.” 19 Jeesus tiesi, että he halusivat kysyä tätä häneltä, joten hän sanoi heille: ”Kyselettekö te tätä toisiltanne, koska haluatte tietää, miksi sanoin: ’Vähän ajan kuluttua te ette näe minua, ja taas vähän ajan kuluttua te näette minut’? 20 Minä todella vakuutan teille: Te tulette itkemään ja valittamaan, mutta maailma tulee iloitsemaan. Te tulette olemaan murheellisia, mutta murheenne muuttuu iloksi.+ 21 Kun nainen synnyttää, hän tuntee tuskaa,* koska hänen hetkensä on tullut. Mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, hän ei enää muista ahdistustaan, koska hän iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. 22 Tekin tunnette nyt murhetta, mutta minä tulen näkemään teidät jälleen, ja teidän sydämenne tulee iloitsemaan,+ eikä kukaan vie teiltä iloanne. 23 Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. Minä todella vakuutan teille: pyydättepä Isältä mitä tahansa,+ hän antaa sen teille minun nimessäni.+ 24 Tähän mennessä ette ole pyytäneet yhtään mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja näin voitte olla täynnä iloa.

25 Olen puhunut nämä asiat teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en puhu teille enää vertauksin vaan kerron teille Isästä selvästi. 26 Sinä päivänä te esitätte pyyntöjä Isälle minun nimessäni. Kun sanon näin, en kuitenkaan tarkoita sitä, että minä esittäisin niitä teidän puolestanne. 27 Isä itse on nimittäin kiintynyt teihin, koska te olette olleet kiintyneitä minuun+ ja uskoneet minun tulleen Jumalan edustajana.+ 28 Minä tulin Isän edustajana ja olen tullut maailmaan. Nyt minä olen lähdössä maailmasta ja menossa Isän luo.”+

29 Hänen opetuslapsensa sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvästi etkä käytä vertauksia. 30 Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa kenenkään kysymyksiä. Tämän perusteella me uskomme, että sinä olet tullut Jumalan luota.” 31 Jeesus vastasi heille: ”Uskotteko nyt? 32 Tulee aika – ja se on jo tullut – jolloin teidät hajotetaan kukin tahollenne ja te jätätte minut yksin.+ Minä en kuitenkaan ole yksin, koska Isä on minun kanssani.+ 33 Olen sanonut teille nämä asiat, jotta teillä olisi minun avullani rauha.+ Maailmassa te kohtaatte vaikeuksia,* mutta olkaa rohkeita! Minä olen voittanut maailman.”+

17 Puhuttuaan nämä asiat Jeesus nosti katseensa taivasta kohti ja sanoi: ”Isä, hetki on tullut. Saata poikasi kunniaan, jotta poikasi saattaisi sinut kunniaan.+ 2 Sinä olet antanut hänelle vallan kaikkiin ihmisiin,*+ jotta hän antaisi ikuisen elämän+ kaikille niille, jotka olet antanut hänelle.+ 3 He voivat saada ikuisen elämän,+ kun he oppivat tuntemaan sinut, ainoan tosi Jumalan,+ ja hänet,* jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.+ 4 Minä olen saattanut sinut kunniaan maan päällä+ ja vienyt päätökseen sen työn, jonka olet antanut minun tehtäväkseni.+ 5 Korota siis nyt, Isä, minut siihen asemaan, joka minulla oli rinnallasi ennen kuin maailma olikaan.+

6 Olen tehnyt sinun nimesi tunnetuksi* niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta.+ He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat noudattaneet* sinun sanaasi. 7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä annoit minulle, on sinulta, 8 sillä olen antanut heille ne sanat, jotka annoit minulle.+ He ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät varmasti, että olen tullut sinun edustajanasi,+ ja he ovat uskoneet, että sinä olet lähettänyt minut.+ 9 Minä pyydän heidän puolestaan. En pyydä maailman puolesta vaan niiden puolesta, jotka olet antanut minulle, koska he ovat sinun. 10 Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun,+ ja minut on saatettu kunniaan heidän keskuudessaan.

11 En ole enää maailmassa, mutta he ovat maailmassa,+ ja minä olen tulossa sinun luoksesi. Pyhä Isä, suojele* heitä+ oman nimesi vuoksi, jonka olet antanut minulle, jotta he olisivat yhtä* niin kuin me olemme yhtä.*+ 12 Kun olin heidän kanssaan, minä suojelin heitä+ oman nimesi vuoksi, jonka olet antanut minulle, ja olen varjellut heitä, eikä heistä ole tuhoutunut kukaan+ muu kuin tuhon poika,+ jotta tätä koskeva raamatunkohta täyttyisi.+ 13 Mutta nyt olen tulossa sinun luoksesi, ja minä puhun näitä asioita maailmassa, jotta he olisivat täynnä samanlaista iloa kuin minä.+ 14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, mutta maailma on vihannut heitä, koska he eivät ole osa maailmasta,+ niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.

15 En pyydä sinua ottamaan heitä pois maailmasta vaan suojelemaan heitä Paholaisen* takia.+ 16 He eivät ole osa maailmasta,+ niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.+ 17 Pyhitä heidät totuudella.*+ Sinun sanasi on totuus.+ 18 Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, minäkin olen lähettänyt heidät maailmaan.+ 19 Minä pyhitän itseni heidän vuokseen, jotta heidätkin voitaisiin pyhittää totuudella.

20 En pyydä vain heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka uskovat minuun heidän sanansa perusteella. 21 Näin he kaikki olisivat yhtä,+ niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi,+ ja hekin olisivat meidän yhteydessämme, jotta maailma uskoisi, että sinä olet lähettänyt minut. 22 Minä olen antanut heille sen kunnian, jonka sinä olet antanut minulle, jotta he olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtä.+ 23 Minä olen heidän yhteydessään ja sinä minun yhteydessäni, jotta heistä tulisi täydellisesti yhtä.* Silloin maailma tietäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. 24 Isä, toivon, että ne, jotka olet antanut minulle, olisivat minun kanssani siellä, missä minä olen.+ Näin he näkisivät korotetun asemani, jonka olet antanut minulle, koska rakastit minua ennen maailman perustamista.+ 25 Vanhurskas* Isä, maailma ei ole oppinut tuntemaan sinua,+ mutta minä tunnen sinut,+ ja nämä ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. 26 Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja tulen edelleen tekemään sen tunnetuksi,+ jotta he rakastaisivat toisia samalla tavalla kuin sinä olet rakastanut minua ja minä olisin heidän yhteydessään.”+

18 Tämän sanottuaan Jeesus lähti opetuslastensa kanssa ulos Kidroninlaakson*+ toiselle puolelle, missä oli puutarha, ja hän ja hänen opetuslapsensa menivät sinne.+ 2 Myös Juudas, hänen kavaltajansa, tiesi tämän paikan, koska Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat monta kertaa kokoontuneet sinne. 3 Niinpä Juudas otti mukaansa sotilasosaston sekä ylipappien ja fariseusten virkailijoita ja tuli sinne soihdut, lamput ja aseet mukanaan.+ 4 Silloin Jeesus, joka tiesi kaiken, mitä hänelle tapahtuisi, astui esiin ja kysyi heiltä: ”Ketä te etsitte?” 5 He vastasivat hänelle: ”Jeesus Nasaretilaista.”+ Hän sanoi heille: ”Minä se olen.” Myös Juudas, hänen kavaltajansa, seisoi heidän kanssaan.+

6 Mutta kun Jeesus sanoi heille: ”Minä se olen”, he perääntyivät ja kaatuivat maahan.+ 7 Niinpä hän kysyi heiltä uudelleen: ”Ketä te etsitte?” He sanoivat: ”Jeesus Nasaretilaista.” 8 Jeesus vastasi: ”Sanoin teille, että minä se olen. Jos siis etsitte minua, antakaa näiden mennä.” 9 Näin täyttyi se, mitä hän oli sanonut: ”Niistä, jotka olet antanut minulle, en ole kadottanut ainoatakaan.”+

10 Silloin Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen esiin ja sivalsi ylimmäisen papin orjalta oikean korvan pois.+ Orjan nimi oli Malkos. 11 Mutta Jeesus sanoi Pietarille: ”Pane miekka tuppeen.+ Eikö minun tulisi juoda se malja, jonka Isä on minulle antanut?”+

12 Silloin sotilaat, komentaja ja juutalaisten virkailijat ottivat Jeesuksen kiinni* ja sitoivat hänet. 13 He veivät hänet ensin Hannaan luo, sillä tämä oli Kaifaan appi+ ja Kaifas oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina.+ 14 Juuri Kaifas oli neuvonut juutalaisia, että heille olisi hyödyksi, jos yksi ihminen kuolisi kansan puolesta.+

15 Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi seurasivat Jeesusta.+ Ylimmäinen pappi tunsi tämän opetuslapsen, ja tämä meni Jeesuksen kanssa ylimmäisen papin sisäpihalle, 16 mutta Pietari jäi seisomaan oven* ulkopuolelle. Niinpä se toinen opetuslapsi, se, jonka ylimmäinen pappi tunsi, meni ulos, puhui ovenvartijalle ja toi Pietarin sisään. 17 Ovenvartijana oleva palvelustyttö sanoi silloin Pietarille: ”Etkö sinäkin ole tämän miehen opetuslapsia?” Hän sanoi: ”En ole.”+ 18 Orjat ja virkailijat olivat tehneet hiilitulen ja seisoskelivat sen ympärillä lämmittelemässä, koska oli kylmä. Pietarikin seisoi lämmittelemässä heidän kanssaan.

19 Ylipappi kyseli Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan. 20 Jeesus vastasi hänelle: ”Minä olen puhunut maailmalle julkisesti. Minä opetin aina synagogassa ja temppelissä,+ jonne kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä sanonut mitään salassa. 21 Miksi kyselet minulta? Kysele niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä olen heille puhunut. He tietävät, mitä minä olen sanonut.” 22 Kun Jeesus oli sanonut tämän, yksi lähellä seisovista virkailijoista läimäytti häntä kasvoihin+ ja sanoi: ”Tuolla tavallako sinä vastaat ylipapille?” 23 Jeesus vastasi hänelle: ”Jos sanoin jotain väärin, todista se, mutta jos se, mitä sanoin, oli oikein, miksi lyöt minua?” 24 Silloin Hannas lähetti hänet sidottuna ylimmäisen papin Kaifaan luo.+

25 Simon Pietari seisoi yhä lämmittelemässä. He sanoivat hänelle: ”Etkö sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?” Hän kielsi ja sanoi: ”En ole.”+ 26 Yksi ylimmäisen papin orjista, sen miehen sukulainen, jonka korvan Pietari oli sivaltanut pois,+ sanoi: ”Enkö minä nähnyt sinut puutarhassa hänen kanssaan?” 27 Mutta Pietari kielsi jälleen, ja samassa kiekui kukko.+

28 Sitten he veivät Jeesuksen Kaifaan luota käskynhaltijan palatsiin.+ Oli aikainen aamu. He itse eivät kuitenkaan menneet käskynhaltijan palatsiin, jotta eivät saastuisi+ vaan voisivat syödä pesah-aterian. 29 Niinpä Pilatus tuli ulos heidän luokseen ja kysyi: ”Minkä syytöksen te esitätte tätä miestä vastaan?” 30 He vastasivat hänelle: ”Jos hän ei olisi rikollinen, emme olisi luovuttaneet häntä sinulle.” 31 Pilatus sanoi heille: ”Ottakaa hänet itse ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan.”+ Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Meidän ei ole lupa tappaa ketään.”+ 32 Näin tapahtui, jotta täyttyisi se, mitä Jeesus oli sanonut siitä, millä tavalla hän kuolisi.+

33 Pilatus meni takaisin käskynhaltijan palatsiin, kutsui Jeesuksen luokseen ja kysyi häneltä: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?”+ 34 Jeesus vastasi: ”Kysytkö sinä tätä, koska haluat itse tietää vai koska toiset ovat puhuneet sinulle minusta?” 35 Pilatus vastasi: ”Enhän minä ole juutalainen! Oma kansasi ja ylipapit luovuttivat sinut minulle. Mitä sinä olet tehnyt?” 36 Jeesus vastasi:+ ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.+ Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, minun seuraajani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille.+ Näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” 37 Silloin Pilatus sanoi hänelle: ”Oletko sinä sitten kuningas?” Jeesus vastasi: ”Sinä itse sanot, että minä olen kuningas.+ Sitä varten minä olen syntynyt ja tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta.+ Jokainen, joka on totuuden puolella, kuuntelee minua.” 38 Pilatus sanoi hänelle: ”Mikä on totuus?”

Tämän sanottuaan hän meni jälleen ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: ”En havaitse, että hän olisi syyllinen mihinkään.+ 39 Sitä paitsi teidän tapanne mukaan minun tulisi pesahina päästää joku vapaaksi.+ Haluatteko siis, että päästän vapaaksi juutalaisten kuninkaan?” 40 He huusivat: ”Ei häntä vaan Barabbas!” Barabbas oli ryöstäjä.+

19 Silloin Pilatus käski ruoskia Jeesuksen.+ 2 Sotilaat punoivat orjantappuroista kruunun, laittoivat sen hänen päähänsä ja pukivat hänet purppuranpunaiseen vaatteeseen.+ 3 He tulivat kerran toisensa jälkeen hänen eteensä ja sanoivat: ”Terve, juutalaisten kuningas!” He myös läimäyttelivät häntä kasvoihin.+ 4 Pilatus meni jälleen ulos ja sanoi juutalaisille: ”Minä tuon hänet ulos teidän luoksenne, jotta tietäisitte, etten havaitse hänen olevan syyllinen mihinkään.”+ 5 Niin Jeesus tuli ulos orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen vaate yllään. Pilatus sanoi heille: ”Katsokaa! Ihminen!” 6 Mutta kun ylipapit ja virkailijat näkivät hänet, he huusivat: ”Paaluun!* Paaluun!”+ Pilatus sanoi heille: ”Ottakaa hänet itse ja teloittakaa,* sillä minä en havaitse hänen olevan syyllinen mihinkään.”+ 7 Juutalaiset vastasivat hänelle: ”Meillä on laki, jonka mukaan hänen pitää kuolla,+ koska hän on väittänyt olevansa Jumalan poika.”+

8 Kun Pilatus kuuli, mitä he sanoivat, hän alkoi pelätä entistä enemmän, 9 ja hän meni taas käskynhaltijan palatsiin ja kysyi Jeesukselta: ”Mistä sinä olet?” Mutta Jeesus ei vastannut hänelle.+ 10 Pilatus sanoi hänelle: ”Kieltäydytkö sinä puhumasta minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja minulla on valta teloittaa sinut?”* 11 Jeesus vastasi hänelle: ”Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi sen synti, joka luovutti minut sinulle, on suurempi.”

12 Tämän vuoksi Pilatus yritti edelleen löytää keinon vapauttaa hänet, mutta juutalaiset huusivat: ”Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä. Jokainen, joka tekee itsestään kuninkaan, puhuu keisaria vastaan.”*+ 13 Kuultuaan nämä sanat Pilatus toi Jeesuksen ulos ja istui tuomarinistuimelle. Se oli paikassa, jonka nimi on Kiveys mutta heprealainen nimi Gabbata. 14 Silloin oli pesahin valmistuspäivä,+ ja oli noin kuudes tunti.* Hän sanoi juutalaisille: ”Katsokaa! Teidän kuninkaanne!” 15 Mutta he huusivat: ”Pois! Pois! Paaluun!”* Pilatus sanoi heille: ”Pitääkö minun teloittaa teidän kuninkaanne?” Ylipapit vastasivat: ”Ei meillä ole kuningasta vaan keisari.” 16 Silloin hän luovutti Jeesuksen heille teloitettavaksi paalussa.+

Sitten he veivät Jeesuksen pois. 17 Kantaen itse kidutuspaaluaan* hän meni ulos paikkaan, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi+ ja jonka heprealainen nimi on Golgata.+ 18 Siellä he naulitsivat paaluun+ Jeesuksen ja kaksi muuta miestä hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen.+ 19 Pilatus myös kirjoitti kilven ja kiinnitti sen kidutuspaaluun.* Siinä luki: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.”+ 20 Monet juutalaiset lukivat tämän kirjoituksen, koska paikka, jossa Jeesus naulittiin paaluun, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. 21 Juutalaisten ylipapit sanoivat kuitenkin Pilatukselle: ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas’ vaan kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’” 22 Pilatus vastasi: ”Minkä olen kirjoittanut, sen olen kirjoittanut.”

23 Kun sotilaat olivat naulinneet Jeesuksen paaluun, he ottivat hänen päällimmäiset vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, yhden osan kullekin sotilaalle. He ottivat myös alimmaisen vaatteen, mutta alimmainen vaate oli saumaton, koska se oli kudottu yhtenä kappaleena. 24 Siksi he sanoivat toisilleen: ”Ei revitä sitä vaan heitetään arpaa siitä, kuka sen saa.”+ Näin täyttyi tämä raamatunkohta: ”He jakoivat vaatteeni keskenään, ja he heittivät puvustani arpaa.”+ Juuri näin sotilaat siis tekivät.

25 Jeesuksen kidutuspaalun* luona seisoivat hänen äitinsä+ ja tämän sisar sekä Klopaksen vaimo Maria ja Maria Magdaleena.+ 26 Kun Jeesus näki äitinsä ja opetuslapsen, jota hän rakasti,+ seisovan lähellä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, katso! Poikasi!” 27 Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Katso! Äitisi!” Silloin tuo opetuslapsi otti hänet omaan kotiinsa asumaan.

28 Tämän jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki oli jo saatu päätökseen, hän sanoi erään raamatunkohdan täyttymykseksi: ”Minulla on jano.”+ 29 Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Niin he panivat hapanviiniin kastetun sienen iisopinvarren* päähän ja nostivat sen hänen suulleen.+ 30 Kun Jeesus oli saanut hapanviinin, hän sanoi: ”Se on saatu päätökseen!”,+ ja hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.*+

31 Koska oli valmistuspäivä+ eikä ruumiiden haluttu jäävän kidutuspaaluihin*+ sapatiksi (se oli näet suuri sapattipäivä+), juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että miesten sääret murrettaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. 32 Niinpä sotilaat tulivat ja mursivat sääret ensimmäiseltä ja toiselta hänen vieressään paalussa olevalta mieheltä. 33 Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo, he näkivät, että hän oli jo kuollut, eivätkä siksi murtaneet hänen sääriään. 34 Yksi sotilaista kuitenkin puhkaisi hänen kylkensä keihäällä,+ ja heti tuli ulos verta ja vettä. 35 Hän, joka on nähnyt sen, on antanut tämän todistuksen, ja hänen todistuksensa on tosi. Hän tietää puhuvansa totta, jotta tekin uskoisitte.+ 36 Nämä näet tapahtuivat, jotta tämä raamatunkohta täyttyisi: ”Luutakaan häneltä ei murreta.”*+ 37 Toinen raamatunkohta taas sanoo: ”He katsovat häneen, jonka he lävistivät.”+

38 Tämän jälkeen Arimatiasta oleva Joosef – joka oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikkakin juutalaisten pelosta salaa+ – pyysi Pilatukselta, että hän saisi ottaa alas Jeesuksen ruumiin. Pilatus antoi hänelle luvan, ja hän tuli ja otti ruumiin alas.+ 39 Myös Nikodemos,+ mies, joka oli tullut Jeesuksen luo ensimmäisen kerran yöllä, tuli ja toi mirhan ja aaloen sekoitusta,* yli 30 kiloa.*+ 40 Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen ja tuoksuaineet pellavaisiin käärinliinoihin+ juutalaisten hautaustapojen mukaan. 41 Siellä, missä hänet oli teloitettu,* oli puutarha ja puutarhassa uusi hauta,*+ johon ei ollut vielä koskaan pantu ketään. 42 Koska oli juutalaisten valmistuspäivä+ ja hauta* oli lähellä, he panivat Jeesuksen siihen.

20 Viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena tuli haudalle* varhain,+ kun oli vielä pimeä, ja hän näki, että kivi oli otettu pois haudalta.*+ 2 Niin hän juoksi Simon Pietarin ja sen toisen opetuslapsen luo, johon Jeesus oli kiintynyt,+ ja hän sanoi heille: ”He ovat vieneet Herran pois haudasta,*+ emmekä tiedä, mihin he ovat panneet hänet.”

3 Silloin Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät haudalle.* 4 Molemmat alkoivat yhdessä juosta, mutta toinen opetuslapsi juoksi nopeammin kuin Pietari ja saapui haudalle* ensimmäisenä. 5 Hän kumartui katsomaan sisään ja näki siellä pellavaiset käärinliinat,+ mutta hän ei mennyt sisään. 6 Sitten saapui myös Simon Pietari, joka tuli hänen perässään. Hän meni sisään hautaan* ja näki siellä pellavaiset käärinliinat. 7 Liina, joka oli ollut Jeesuksen pään ympärillä, ei ollut samassa paikassa kuin muut käärinliinat vaan erillään kokoon käärittynä. 8 Silloin toinenkin opetuslapsi, joka oli saapunut haudalle* ensimmäisenä, meni sisään, ja hän näki ja uskoi. 9 He eivät vielä ymmärtäneet sitä raamatunkohtaa, että Jeesuksen täytyi nousta kuolleista.+ 10 Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa.

11 Maria kuitenkin seisoi haudan* ulkopuolella ja itki. Itkiessään hän kumartui katsomaan hautaan,* 12 ja hän näki kahden valkopukuisen enkelin+ istuvan siinä, missä Jeesuksen ruumis oli maannut, toisen pääpuolessa ja toisen jalkopäässä. 13 He kysyivät häneltä: ”Nainen, miksi itket?” Hän vastasi heille: ”He ovat vieneet Herrani pois, enkä tiedä, mihin he ovat panneet hänet.” 14 Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisomassa mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus.+ 15 Jeesus kysyi häneltä: ”Nainen, miksi itket? Ketä etsit?” Maria luuli häntä puutarhuriksi ja vastasi hänelle: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet pois, sano minulle, mihin panit hänet, niin minä haen hänet pois.” 16 Jeesus sanoi hänelle: ”Maria!” Maria kääntyi ja sanoi hänelle hepreaksi: ”Rabbuuni!” (Tämä merkitsee ’opettajaa’.) 17 Jeesus sanoi hänelle: ”Lakkaa pitämästä minusta kiinni, sillä minä en ole vielä noussut Isän luo. Mutta mene veljieni+ luo ja sano heille, että minä nousen minun Isäni+ ja teidän Isänne luo, minun Jumalani+ ja teidän Jumalanne luo.” 18 Maria Magdaleena tuli ja kertoi opetuslapsille uutisen: ”Olen nähnyt Herran!” Hän kertoi myös, mitä tämä oli sanonut hänelle.+

19 Myöhään sinä päivänä, viikon ensimmäisenä päivänä, opetuslapset olivat koolla. He olivat lukinneet ovet, koska he pelkäsivät juutalaisia. Silloin Jeesus tuli heidän keskelleen ja sanoi: ”Olkoon teillä rauha.”+ 20 Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä.+ Kun opetuslapset näkivät Herran, he iloitsivat.+ 21 Jeesus sanoi heille uudelleen: ”Olkoon teillä rauha.+ Niin kuin Isä on lähettänyt minut,+ minäkin lähetän teidät.”+ 22 Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi heille: ”Ottakaa vastaan pyhää henkeä.+ 23 Jos te annatte jonkun synnit anteeksi, ne on annettu anteeksi. Jos te ette anna jonkun syntejä anteeksi, niitä ei anneta anteeksi.”

24 Mutta Tuomas,+ yksi 12 apostolista, se, jota kutsuttiin Kaksoseksi, ei ollut heidän kanssaan, kun Jeesus tuli. 25 Niinpä toiset opetuslapset sanoivat hänelle: ”Me olemme nähneet Herran!” Mutta hän sanoi heille: ”Jos en näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani niihin ja kättäni hänen kylkeensä,+ en varmasti usko.”

26 Kahdeksan päivää myöhemmin opetuslapset olivat jälleen koolla talossa ja Tuomas oli heidän kanssaan. Vaikka ovet olivat lukossa, Jeesus tuli heidän keskelleen ja sanoi: ”Olkoon teillä rauha.”+ 27 Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Pane sormesi tähän ja katso käsiäni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä enää epäile* vaan usko.” 28 Tuomas vastasi hänelle: ”Herrani ja Jumalani!” 29 Jeesus sanoi hänelle: ”Uskotko siksi, että olet nähnyt minut? Onnellisia ovat ne, jotka eivät ole nähneet ja silti uskovat.”

30 Jeesus tietenkin teki opetuslasten nähden myös monia muita ihmeitä, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjakääröön.+ 31 Mutta nämä on kirjoitettu, jotta uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja jotta uskonne avulla saisitte elämän hänen nimensä välityksellä.*+

21 Tämän jälkeen Jeesus näyttäytyi jälleen opetuslapsille, nyt Tiberiaanjärven luona. Hän näyttäytyi näin: 2 Simon Pietari, Tuomas (jota kutsuttiin Kaksoseksi),+ Natanael+ Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat+ ja kaksi muuta opetuslasta olivat yhdessä. 3 Simon Pietari sanoi heille: ”Minä menen kalastamaan.” He sanoivat hänelle: ”Me tulemme mukaan.” He lähtivät ja astuivat veneeseen, mutta sinä yönä he eivät saaneet mitään.+

4 Aamun sarastaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tajunneet, että se oli Jeesus.+ 5 Jeesus sanoi heille: ”Lapset,* eikö teillä ole mitään syötävää?”* He vastasivat: ”Ei!” 6 Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät sen mutta eivät jaksaneet vetää sitä takaisin, koska kaloja oli niin paljon.+ 7 Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti,+ sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kuullessaan, että se oli Herra, Simon Pietari puki ylleen* päällysvaatteensa, sillä hän oli alasti,* ja hyppäsi järveen. 8 Mutta toiset opetuslapset tulivat pienellä veneellä ja vetivät perässään verkkoa, joka oli täynnä kaloja. He eivät olleet kaukana rannasta, vain vajaan sadan metrin* päässä.

9 Kun he nousivat maihin, he näkivät hiilloksen, kalaa sen päällä ja leipää. 10 Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa niitä kaloja, joita äsken saitte.” 11 Niinpä Simon Pietari astui veneeseen ja veti maihin verkon, joka oli täynnä suuria kaloja. Vaikka kaloja oli paljon, yhteensä 153, verkko ei revennyt. 12 Jeesus sanoi heille: ”Tulkaa syömään aamiaista.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”, koska he tiesivät, että se oli Herra. 13 Jeesus meni, otti leivän ja antoi heille, ja samoin hän teki kaloille. 14 Tämä oli jo kolmas kerta,+ kun Jeesus näyttäytyi opetuslapsille kuolleista herättämisensä jälkeen.

15 Kun he olivat syöneet aamiaisen, Jeesus kysyi Simon Pietarilta: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua enemmän kuin näitä?” Hän vastasi: ”Rakastan, Herra, sinä tiedät, että olen kiintynyt sinuun.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ruoki minun karitsoitani.”+ 16 Hän kysyi häneltä toisen kerran: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” Hän vastasi: ”Rakastan, Herra, sinä tiedät, että olen kiintynyt sinuun.” Jeesus sanoi hänelle: ”Paimenna minun pieniä lampaitani.”+ 17 Hän kysyi häneltä kolmannen kerran: ”Simon, Johanneksen poika, oletko kiintynyt minuun?” Pietari tuli murheelliseksi, kun hän kysyi häneltä kolmannen kerran: ”Oletko kiintynyt minuun?”, ja sanoi hänelle: ”Herra, sinä olet selvillä kaikesta. Sinä tiedät, että olen kiintynyt sinuun.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ruoki minun pieniä lampaitani.+ 18 Minä todella vakuutan sinulle: Kun olit nuori, pukeuduit itse ja kuljit, minne halusit. Mutta kun tulet vanhaksi, ojennat kätesi ja joku toinen pukee sinut ja vie sinut, minne et halua.” 19 Hän sanoi tämän osoittaakseen, millä tavalla Pietari kuolisi ja toisi kunniaa Jumalalle. Tämän sanottuaan hän sanoi Pietarille: ”Seuraa minua jatkuvasti.”+

20 Pietari kääntyi ympäri ja näki perässään opetuslapsen, jota Jeesus rakasti+ ja joka oli myös nojautunut illallisella taaksepäin Jeesuksen rintaa vasten ja kysynyt: ”Herra, kuka sinut kavaltaa?” 21 Niinpä hänet nähdessään Pietari sanoi Jeesukselle: ”Herra, miten hänen käy?” 22 Jeesus sanoi hänelle: ”Jos haluan, että hän jää siihen asti kun tulen, tarvitseeko sinun tietää sitä? Seuraa sinä minua jatkuvasti.” 23 Niin veljien keskuudessa alettiin puhua, että se opetuslapsi ei kuolisi. Jeesus ei kuitenkaan sanonut hänelle, ettei tämä kuolisi, vaan hän sanoi: ”Jos haluan, että hän jää siihen asti kun tulen, tarvitseeko sinun tietää sitä?”

24 Tämä on se opetuslapsi,+ joka antaa tämän todistuksen näistä asioista ja joka on kirjoittanut nämä, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.

25 Jeesus teki myös paljon muuta. Jos kaikki yksityiskohdat joskus kirjoitettaisiin muistiin, luulen, että kirjoitetut kirjakääröt eivät mahtuisi koko maailmaan.+