TOINEN KIRJE KORINTTILAISILLE

1 Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli Jumalan tahdosta, ja veljemme Timoteus+ Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle sekä kaikille pyhille, jotka ovat koko Akhaiassa:+

2 Ansaitsematonta* hyvyyttä ja rauhaa teille Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

3 Ylistys kuuluu meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalalle ja Isälle.+ Hän on hellän armollinen+ Isä ja kaiken lohdutuksen+ Jumala. 4 Hän lohduttaa* meitä kaikissa koettelemuksissamme,*+ jotta me voisimme lohduttaa toisia+ sillä lohdutuksella, jota saamme Jumalalta,+ olipa heillä millaisia koettelemuksia tahansa.* 5 Niin kuin kohtaamme monia kärsimyksiä Kristuksen vuoksi,+ niin myös saamme runsaasti lohdutusta Kristuksen välityksellä. 6 Jos siis kohtaamme koettelemuksia,* se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi, ja jos meitä lohdutetaan, se koituu teille lohdutukseksi, ja tämä lohdutus auttaa teitä kestämään samoja kärsimyksiä, joita mekin kohtaamme. 7 Teitä koskeva toivomme on luja,* koska tiedämme, että niin kuin saatte osanne kärsimyksistä, niin myös saatte osanne lohdutuksesta.+

8 Me nimittäin haluamme teidän tietävän, veljet, millaiseen ahdinkoon jouduimme Aasian provinssissa.+ Olimme äärimmäisen, ylivoimaisen paineen alaisina emmekä olleet varmoja edes siitä, jatkuisiko elämämme.+ 9 Meistä tuntuikin, että olimme saaneet kuolemantuomion. Tämä tapahtui, jotta emme luottaisi itseemme vaan Jumalaan,+ joka herättää kuolleet. 10 Hän pelasti meidät suuresta kuolemanvaarasta, ja hän tulee pelastamaan meidät. Me luotamme siihen, että hän pelastaa meidät vastaisuudessakin.+ 11 Myös te voitte auttaa meitä rukoilemalla hartaasti meidän puolestamme,+ jotta monet kiittäisivät meidän vuoksemme siitä avusta, jota saamme osaksemme vastauksena monien esittämiin rukouksiin.*+

12 Olemme ylpeitä voidessamme hyvällä omallatunnolla sanoa, että olemme eläneet maailmassa ja varsinkin teidän keskuudessanne pyhyydessä ja Jumalasta lähtöisin olevassa vilpittömyydessä, emme luottaen inhimilliseen* viisauteen+ vaan Jumalan ansaitsemattomaan* hyvyyteen. 13 Me emme todellakaan kirjoita teille mistään muusta kuin siitä, minkä voitte lukea ja ymmärtää,* ja minä toivon, että ymmärrätte edelleen nämä asiat täysin.* 14 Tehän olettekin jo jossain määrin ymmärtäneet, että me olemme teille ylpeyden aihe, niin kuin tekin olette meille Herramme Jeesuksen päivänä.

15 Niinpä aioin tähän luottaen tulla ensin teidän luoksenne, jotta teillä olisi toinen tilaisuus iloita.* 16 Aioin nimittäin tulla käymään luonanne matkallani Makedoniaan, palata Makedoniasta luoksenne ja antaa teidän sitten saattaa minua osan matkasta Juudeaan.+ 17 Kun minulla siis oli tällainen aikomus, suhtauduinko asiaan kevyesti? Tai teenkö päätöksiä itsekkäistä syistä,* niin että sanon ”kyllä, kyllä” ja sitten ”ei, ei”? 18 Mutta yhtä varmasti kuin voidaan luottaa Jumalaan, ei se, mitä sanomme teille, ole ”kyllä” ja silti ”ei”. 19 Jumalan Pojasta, Jeesuksesta Kristuksesta, josta me, toisin sanoen minä, Silvanus* ja Timoteus,+ olemme saarnanneet teidän keskuudessanne, ei tullut ”kyllä” ja silti ”ei”, vaan hänen tapauksessaan ”kyllä” on tullut olemaan ”kyllä”. 20 Olipa Jumalan lupauksia miten paljon tahansa, niistä on tullut ”kyllä”* hänen välityksellään.+ Siksi me myös hänen kauttaan sanomme ”aamen” Jumalalle,+ mikä tuottaa Jumalalle kunniaa. 21 Mutta se, joka takaa, että te ja me kuulumme Kristukselle, ja se, joka voiteli meidät, on Jumala.+ 22 Hän on myös pannut sinettinsä meihin+ ja antanut meille ennakkovakuuden siitä, mitä on määrä tulla,* toisin sanoen hengen,+ sydämeemme.

23 Minä kuitenkin kutsun Jumalan todistajaksi itseäni vastaan siinä, että teitä säästääkseni en ole vielä tullut Korinttiin. 24 En tarkoita, että olemme teidän uskonne herroja,+ vaan me olemme työtovereita teidän iloksenne, sillä juuri uskonne avulla te kestätte.

2 Olen näet päättänyt, että kun tulen seuraavan kerran luoksenne, en tuo mukanani murhetta. 2 Jos nimittäin teen teidät murheellisiksi, kuka muu voi tehdä minua iloiseksi kuin se, jonka olen tehnyt murheelliseksi? 3 Sen mitä kirjoitin, kirjoitin siksi, etten saapuessani tulisi murheelliseksi niiden takia, joista minun pitäisi iloita, koska luotan siihen, että se, mikä tuo iloa minulle, tuo iloa myös teille kaikille. 4 Kirjoitin teille hyvin ahdistuneena ja suuressa sydämen tuskassa monia kyyneliä vuodattaen, mutta tarkoitukseni ei ollut murehduttaa teitä+ vaan osoittaa, miten syvästi rakastan teitä.

5 Jos joku kuitenkin on aiheuttanut murhetta,+ hän ei ole murehduttanut minua vaan jossain määrin teitä kaikkia, vaikka en halua käyttää liian kovia sanoja. 6 Sellaiselle miehelle riittää tämä enemmistön antama ankara nuhde. 7 Teidän tulisi nyt antaa hänelle halukkaasti anteeksi ja lohduttaa häntä,+ jottei liiallinen suru musertaisi* häntä.+ 8 Kehotan teitä siksi osoittamaan, että rakastatte häntä.+ 9 Kirjoitin teille myös saadakseni selville, oletteko te tottelevaisia kaikessa. 10 Sille, jolle te annatte jotain anteeksi, minäkin annan. Kaiken sen, mitä olen antanut anteeksi (jos olen antanut jotain anteeksi), olen antanut anteeksi teidän vuoksenne Kristuksen nähden, 11 jotta Saatana ei pääsisi meistä voitolle.*+ Mehän emme ole tietämättömiä hänen suunnitelmistaan.*+

12 Kun saavuin Troakseen+ julistamaan hyvää uutista Kristuksesta ja minulle avautui ovi Herran palveluksessa, 13 henkeni ei saanut huojennusta, koska en tavannut Titusta,+ veljeäni. Siksi hyvästelin heidät ja lähdin Makedoniaan.+

14 Mutta kiitos Jumalalle, joka aina johdattaa meitä voittokulkueessa Kristuksen seurassa ja levittää joka paikassa meidän välityksellämme tietoa itsestään kuin tuoksua! 15 Jumalalle me olemme Kristuksen suloinen tuoksu, jonka voivat tuntea ne, jotka pelastuvat, ja ne, jotka tuhoutuvat. 16 Jälkimmäisille se on kuoleman haju, joka johtaa kuolemaan,+ ja edellisille elämän tuoksu, joka johtaa elämään. Kuka on riittävän pätevä tähän palvelukseen? 17 Me olemme, sillä me emme kaupustele Jumalan sanaa,*+ niin kuin monet tekevät, vaan me puhumme täysin vilpittömästi, Jumalan lähettäminä, tosiaankin Jumalan edessä ja Kristuksen seurassa.

3 Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvitsemmeko, niin kuin jotkut, suosituskirjeitä teille tai teiltä? 2 Te itse olette meidän kirjeemme,+ joka on kirjoitettu sydämeemme ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. 3 On nimittäin selvää, että te olette Kristuksen kirje, jonka me olemme kirjoittaneet palveluksemme välityksellä.+ Sitä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivitauluihin+ vaan lihatauluihin, sydämiin.+

4 Meillä on tällainen luottamus Jumalaan Kristuksen kautta. 5 Emme kylläkään ajattele olevamme riittävän päteviä omien ansioidemme perusteella, vaan meidän pätevyytemme on lähtöisin Jumalasta,+ 6 joka onkin tehnyt meistä riittävän päteviä uuden liiton palvelijoiksi,+ ei kirjoitetun lakikokoelman+ vaan hengen palvelijoiksi. Kirjoitettu lakikokoelmahan tuomitsee kuolemaan,+ mutta henki tekee eläväksi.+

7 Jos lakikokoelma, joka tuomitsee kuolemaan* ja joka kaiverrettiin kirjaimin kiviin,+ syntyi sellaisessa kirkkaudessa, että israelilaiset eivät voineet katsella Mooseksen kasvoja niiden kirkkauden vuoksi,+ kirkkauden, joka oli määrä poistaa, 8 niin miksi se, mikä antaa henkeä,*+ ei olisi vielä loistavampi?+ 9 Jos siis lakikokoelma, joka langettaa tuomion,+ oli loistava,+ niin kuinka paljon loistavampi onkaan se, mikä julistaa ihmiset vanhurskaiksi!*+ 10 Niinpä sekin, mistä oli kerran tehty loistava, on menettänyt kirkkautensa suuremman kirkkauden vuoksi.+ 11 Jos se, mikä oli määrä poistaa, syntyi kirkkaudessa,+ niin kuinka paljon suurempaa on se kirkkaus, joka pysyy!+

12 Koska meillä on tällainen toivo,+ me puhumme hyvin rohkeasti* 13 emmekä tee niin kuin Mooses, joka peitti kasvonsa,+ jotta israelilaiset eivät näkisi sen loppua, mikä oli määrä poistaa. 14 Heidän mielensä kuitenkin turtui,+ ja sama peite pysyy edelleen paikallaan, kun luetaan vanhaa liittoa,+ koska se poistetaan vain Kristuksen välityksellä.+ 15 Vielä nykyäänkin, aina kun Moosesta luetaan,+ peite on heidän sydämensä päällä.+ 16 Mutta kun joku kääntyy palvelemaan Jehovaa,* peite otetaan pois.+ 17 Jehova* on Henki,+ ja siellä, missä on Jehovan* henki, on vapaus.+ 18 Me kaikki, kun peittämättömin kasvoin heijastamme kuin peilit Jehovan* kirkkautta, muutumme hänen kuvansa kaltaisiksi ja heijastamme tuota kirkkautta yhä enemmän,* juuri niin kuin Jehova,* Henki,* meitä muuttaa.+

4 Koska meillä siis on tämä palvelus meille osoitetun armon välityksellä, me emme luovuta.* 2 Olemme hylänneet sen, mikä on häpeällistä ja petollista, emmekä toimi viekkaasti tai väärennä Jumalan sanaa,+ vaan tekemällä totuuden tunnetuksi me olemme Jumalan edessä hyviä esimerkkejä kaikille ihmisille, ja näin vetoamme heidän omaantuntoonsa.+ 3 Niinpä jos hyvä uutinen, jota julistamme, on peitetty, se on peitetty niiden keskuudessa, jotka tuhoutuvat, 4 niiden ei-uskovien keskuudessa, joiden mielen tämän maailman* jumala+ on sokaissut,+ niin ettei heille säteilisi valo, joka lähtee Kristusta, Jumalan kuvaa,+ koskevasta loistavasta hyvästä uutisesta.+ 5 Kun me saarnaamme, me emme puhu itsestämme vaan siitä, että Kristus Jeesus on Herra ja että me olemme teidän orjianne Jeesuksen vuoksi. 6 Jumala itse sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”,+ ja hän on loistanut sydämeemme valaistakseen sen+ suurenmoisella Jumalan tuntemuksella Kristuksen kasvojen välityksellä.

7 Mutta meillä on tämä aarre+ saviastioissa,*+ jotta olisi selvää, että se voima, joka ylittää tavanomaisen, on lähtöisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.+ 8 Olemme ahtaalla joka tavalla, mutta emme toimintakyvyttömiä. Olemme ymmällä, mutta emme täysin umpikujassa.*+ 9 Meitä vainotaan, mutta meitä ei ole hylätty.+ Meidät on syösty maahan, mutta meitä ei ole tuhottu.+ 10 Me kestämme aina ruumiissamme samanlaista kuoleman tuottavaa kohtelua, joka tuli Jeesuksen osaksi,+ jotta Jeesuksen elämäkin tulisi ilmeiseksi meidän ruumiissamme. 11 Me, jotka elämme, joudumme jatkuvasti kasvotusten kuoleman kanssa+ Jeesuksen vuoksi, jotta Jeesuksen elämäkin tulisi ilmeiseksi meidän kuolevaisessa ruumiissamme. 12 Kuolema siis tekee työtä meissä mutta elämä teissä.

13 Koska meillä on sama uskon henki kuin se, josta on kirjoitettu: ”Minä uskoin, siksi puhuin”,+ niin mekin uskomme ja siksi puhumme. 14 Mehän tiedämme, että hän, joka herätti Jeesuksen, herättää meidätkin yhdessä Jeesuksen kanssa ja esittää meidät yhdessä teidän kanssanne.+ 15 Kaikki tämä tapahtuu teidän vuoksenne, jotta lisääntynyt ansaitsematon* hyvyys olisi entistä runsaampaa, koska yhä useammat kiittävät Jumalaa hänen kunniakseen.+

16 Sen vuoksi me emme luovuta,* vaan vaikka se ihminen, joka olemme ulkonaisesti, riutuu pois, niin varmasti sitä ihmistä, joka olemme sisäisesti, uudistetaan päivä päivältä. 17 Vaikka koettelemus* on hetkellinen ja kevyt, se tuo meille kirkkauden, joka tulee yhä suuremmaksi ja joka on ikuista.+ 18 Siksi me emme pidä katsettamme näkyvässä vaan näkymättömässä,+ sillä näkyvät ovat väliaikaisia mutta näkymättömät ikuisia.

5 Me tiedämme, että vaikka maallinen asuntomme,* tämä teltta, hajotettaisiinkin,+ niin me saamme Jumalalta ikuisen rakennuksen taivaassa, asunnon, jota ei ole tehty käsin.+ 2 Me tosiaan huokaamme tässä asumuksessa ja haluamme hartaasti pukeutua siihen, mikä on meitä varten taivaasta,*+ 3 niin että sitten kun me pukeudumme siihen, meitä ei havaita alastomiksi. 4 Me, jotka olemme tässä teltassa, huokaamme rasittuneina, sillä emme tahdo riisua sitä vaan pukeutua tuohon toiseen,+ jotta elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.+ 5 Mutta hän, joka on valmistanut meidät juuri tätä varten, on Jumala,+ joka on antanut meille hengen ennakkovakuudeksi siitä, mitä on määrä tulla.*+

6 Me olemme siksi aina rohkealla mielellä ja tiedämme, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota,+ 7 sillä meitä ohjaa usko, ei se, mitä näemme. 8 Me olemme kuitenkin rohkealla mielellä, ja me tekisimme mieluummin kotimme Herran luo kuin olisimme tässä ruumiissa.+ 9 Olemmepa siis kotona hänen luonaan tai poissa hänen luotaan, tavoitteenamme on saada hänen hyväksyntänsä. 10 Meidän kaikkien täytyy nimittäin tulla Kristuksen tuomarinistuimen eteen,* jotta jokaiselle maksettaisiin sen mukaan, mitä hän on tehnyt ollessaan ruumiissa, olipa se hyvää tai pahaa.+

11 Koska siis tiedämme, mitä Herran pelko on, me puhumme jatkuvasti ihmisille vakuuttavasti, mutta Jumala tuntee meidät hyvin. Toivon kuitenkin, että myös teidän omatuntonne tuntee meidät hyvin. 12 Emme jälleen suosittele itseämme teille, vaan annamme teille aiheen ylpeillä meistä, jotta te voisitte vastata niille, jotka ylpeilevät siitä, mikä näkyy ulospäin,+ mutta eivät siitä, mitä on sydämessä. 13 Jos nimittäin olimme järjiltämme,+ olimme sellaisia Jumalan tähden; jos olemme ajattelultamme terveitä, olemme sellaisia teidän tähtenne. 14 Rakkaus, joka Kristuksella on, pakottaa meitä,* koska olemme tulleet siihen tulokseen, että yksi kuoli kaikkien puolesta.+ Niinpä kaikki olivat kuolleet. 15 Hän kuoli kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät eläisi enää itselleen+ vaan hänelle, joka kuoli heidän puolestaan ja joka herätettiin eloon.

16 Niinpä tästä lähtien me emme katsele ketään ihmisen näkökannalta.*+ Vaikka kerran katselimme Kristusta ihmisen näkökannalta,* enää emme varmasti katsele häntä siten.+ 17 Jos siis joku on Kristuksen yhteydessä, hän on uusi luomus.+ Se mikä on vanhaa, on kadonnut. Uutta on tullut olemassaoloon! 18 Mutta kaikki on lähtöisin Jumalasta, joka sovitti meidät kanssaan Kristuksen välityksellä+ ja antoi meille sovituksen palvelustehtävän,+ 19 nimittäin tehtävän julistaa, että Jumala sovitti maailman kanssaan Kristuksen välityksellä+ eikä ottanut huomioon heidän väärintekojaan,+ ja hän uskoi meille sovituksen sanoman.+

20 Sen vuoksi me olemme lähettiläitä+ Kristuksen sijasta,+ ikään kuin Jumala esittäisi vetoomuksen meidän välityksellämme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 21 Sen joka ei tuntenut syntiä,+ hän teki synniksi* meidän puolestamme, jotta me saisimme hyväksytyn aseman Jumalan edessä*+ hänen välityksellään.

6 Työskennellessämme hänen kanssaan+ me myös kehotamme teitä: älkää ottako vastaan Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä* niin, että sen tarkoitus jää toteutumatta.+ 2 Hänhän sanoo: ”Suotuisaan* aikaan minä kuulin sinua, ja pelastuksen päivänä minä autoin sinua.”+ Nyt on erityisen suotuisa aika! Nyt on pelastuksen päivä!

3 Me emme anna mitään aihetta loukkaantumiseen,* niin että palvelustamme voitaisiin moittia,+ 4 vaan osoitamme joka tavalla olevamme Jumalan palvelijoita:+ Me kestämme monenlaisia koettelemuksia, kärsimyksiä, puutetta, vaikeuksia,+ 5 pieksemistä, vankeutta+ ja levottomuuksia. Me teemme kovasti työtä, meillä on unettomia öitä, ja näemme nälkää.+ 6 Me elämme puhdasta elämää, meillä on tietoa, olemme kärsivällisiä+ ja huomaavaisia,*+ annamme pyhän hengen ohjata itseämme, eikä rakkautemme ole teeskenneltyä.+ 7 Me puhumme totta, luotamme Jumalan voimaan,+ ja meillä ikään kuin on oikeassa ja vasemmassa kädessä* aseet, jotka auttavat meitä tekemään sitä, mikä on oikein.*+ 8 Meitä kunnioitetaan ja halveksitaan. Meistä puhutaan pahaa, ja meistä puhutaan hyvää. Meitä pidetään sellaisina, jotka pettävät toisia, mutta me puhumme totta, 9 tuntemattomina, mutta olemme tunnettuja, kuolevina,* mutta, katso, me elämme,+ rangaistuina,* mutta meitä ei ole luovutettu kuolemaan,+ 10 murehtivina, mutta iloitsemme aina, köyhinä, mutta teemme monia rikkaiksi, sellaisina, jotka eivät omista mitään, mutta omistamme kaiken.+

11 Olemme puhuneet teille avoimesti,* korinttilaiset, ja olemme avartaneet sydäntämme. 12 Meidän kiintymyksemme teitä kohtaan ei ole rajoittunutta,+ mutta teidän hellä kiintymyksenne meitä kohtaan on. 13 Niinpä tekin puolestanne – puhun kuin omille lapsilleni – avartakaa sydäntänne.*+

14 Älkää iestäkö itseänne epäsuhtaisesti* ei-uskovien kanssa.+ Mitä yhteistä on oikeudella* ja vääryydellä?*+ Mitä tekemistä valolla on pimeyden kanssa?+ 15 Entä miten sopivat yhteen Kristus ja Belial?*+ Mitä yhteistä on uskovalla* ja ei-uskovalla?*+ 16 Miten sopivat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?+ Me olemme elävän Jumalan temppeli.+ Jumalahan sanoi: ”Minä asun heidän keskuudessaan+ ja olen heidän keskellään, ja minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.”+ 17 ”’Lähtekää siksi pois heidän keskuudestaan ja erottautukaa’, sanoo Jehova,* ’ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen’.”+ ”Ja minä otan teidät vastaan.”+ 18 ”’Minusta tulee teidän isänne,+ ja teistä tulee minulle poikia ja tyttäriä’,+ sanoo Jehova,* Kaikkivaltias.”

7 Sen vuoksi, rakkaat, koska olemme saaneet nämä lupaukset,+ meidän on puhdistauduttava kaikesta, mikä saastuttaa ruumista* ja henkeä,+ ja jumalanpelkoa tuntien työskenneltävä tullaksemme täysin pyhiksi.

2 Tehkää meille tilaa sydämessänne.+ Emme ole tehneet vääryyttä kenellekään, emme ole turmelleet ketään, emme ole hyötyneet kenenkään kustannuksella.+ 3 En sano tätä tuomitakseni teitä. Olenhan ennenkin sanonut, että te olette sydämessämme, jotta kuolisimme yhdessä ja eläisimme yhdessä. 4 Puhun teille täysin avoimesti. Olen teistä hyvin ylpeä. Olen saanut runsaasti lohdutusta, ja olen tulvillani iloa kaikessa ahdingossamme.+

5 Tosin kun saavuimme Makedoniaan,+ emme saaneet* mitään huojennusta, vaan olimme edelleen kaikin tavoin ahdistettuja: ulkopuolella oli taisteluja, sisällä pelkoa. 6 Jumala, joka lohduttaa masentuneita,+ lohdutti meitä kuitenkin Tituksen läsnäololla, 7 eikä vain hänen läsnäolollaan, vaan myös sillä lohdutuksella, jota hän oli saanut teidän ansiostanne. Hän välitti meille tiedon siitä, että kaipasitte minua, tunsitte syvää surua ja olitte vilpittömästi huolissanne minusta,* ja siksi iloitsin vielä enemmän.

8 Vaikka murehdutinkin teitä kirjeelläni,+ en pahoittele sitä. Ensin kyllä pahoittelin sitä (näinhän, että tuo kirje murehdutti teitä, joskin vain hetkeksi), 9 mutta nyt iloitsen – en siksi, että tulitte murheellisiksi, vaan siksi, että murheenne johti katumukseen. Te näet tulitte murheellisiksi Jumalaa miellyttävällä tavalla, niin ettei teille koitunut mitään vahinkoa meidän takiamme. 10 Jumalaa miellyttävä murhe saa aikaan katumuksen, joka johtaa pelastukseen, eikä sitä tarvitse pahoitella,+ mutta maailman tavalla murehtiminen johtaa kuolemaan. 11 Katsokaa, miten voimakkaasti se, että tulitte murheellisiksi Jumalaa miellyttävällä tavalla, on vaikuttanut teihin! Tosiaan, se on saanut teidät puhdistautumaan, tuntemaan närkästystä, pelkoa, vilpitöntä halua ja intoa sekä oikaisemaan vääryyden.+ Olette osoittaneet olevanne joka suhteessa puhtaita* tässä asiassa. 12 Vaikka kirjoitin teille, en kirjoittanut väärin toimineen+ vuoksi enkä vääryyttä kärsineen vuoksi vaan siksi, että teidän keskuudessanne ja Jumalan edessä kävisi ilmi, miten innokkaasti haluatte totella meitä. 13 Tämä on lohduttanut meitä.

Saamamme lohdutuksen lisäksi olemme iloinneet vielä enemmän siitä, että Titus on iloinen, koska te kaikki olette rohkaisseet häntä.* 14 Olen puhunut teistä ylpeänä hänelle, eikä minun ole tarvinnut hävetä sitä, vaan niin kuin kaikki, mitä olemme kertoneet teille, on ollut totta, niin myös se, mitä olemme ylpeänä kertoneet Titukselle, on osoittautunut todeksi. 15 Hän myös kiintyy teihin aina vain enemmän muistellessaan teidän kaikkien tottelevaisuutta,+ sitä, että otitte hänet vastaan syvää kunnioitusta tuntien. 16 Iloitsen siitä, että voin joka suhteessa luottaa teihin.*

8 Veljet, haluamme teidän tietävän siitä ansaitsemattomasta* hyvyydestä, jota Jumala on osoittanut Makedonian seurakunnille.+ 2 Heidän ollessaan ahdingossa erään suuren koetuksen aikana heidän suuri ilonsa sai heidät olemaan hyvin* anteliaita syvästä köyhyydestään huolimatta. 3 He antoivat varojensa mukaan+ – voin vakuuttaa – jopa yli varojensa,+ 4 samalla kun he jatkuvasti omasta aloitteestaan hartaasti pyysivät meiltä, että saisivat ystävällisesti antaa jotain ja osallistua pyhien avustamiseen.*+ 5 He tekivät enemmän kuin me olimme toivoneet, sillä Jumalan tahdosta he antoivat ensin itsensä Herralle ja meille. 6 Niinpä me rohkaisimme Titusta+ saattamaan päätökseen työn, jonka hän oli aloittanut keskuudessanne, sen keräämisen, mitä haluatte antaa. 7 Joka tapauksessa niin kuin teillä itsellänne on runsaasti kaikkea – uskoa ja sanoja ja tietoa ja kaikkea innokkuutta ja tätä meistä teihin tullutta rakkautta – olkaa myös avokätisiä antaessanne tätä lahjaa.+

8 En sano tätä käskeäkseni teitä, vaan haluan kertoa teille toisten innosta ja koetella rakkautenne aitoutta. 9 Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen ansaitsemattoman* hyvyyden. Vaikka hän oli rikas, hänestä tuli köyhä teidän vuoksenne,+ jotta teistä tulisi rikkaita hänen köyhyytensä ansiosta.

10 Esitänkin tästä oman mielipiteeni:+ Tästä on teille hyötyä, koska jo vuosi sitten te panitte alulle tämän hankkeen ja osoititte lisäksi haluavanne toteuttaa sen. 11 Saattakaa siis päätökseen se, minkä olette aloittaneet, niin että toimitte yhtä alttiisti kuin alussa ja annatte käytettävissänne olevien varojen mukaan. 12 Jos joku on halukas antamaan, sitä arvostetaan erityisesti. Hänen ei odoteta antavan sitä, mitä hänellä ei ole, vaan hän voi antaa sen mukaan, mitä hänellä on.+ 13 En halua tehdä tästä helppoa toisille mutta vaikeaa teille, 14 vaan haluan, että tasaamisen avulla teidän nykyinen ylijäämänne korvaisi heidän puutteensa, niin että vastaavasti heidän ylijäämänsä korvaisi teidän puutteenne, ja näin saataisiin aikaan tasaus. 15 Onhan kirjoitettu: ”Sillä, jolla oli paljon, ei ollut liikaa, ja sillä, jolla oli vähän, ei ollut liian vähän.”+

16 Kiitos Jumalalle siitä, että hän on saanut Tituksen tuntemaan sydämessään samanlaista kiinnostusta teitä kohtaan kuin me tunnemme,+ 17 sillä hän on tosiaan vastannut rohkaisuun, mutta koska hän on hyvin innokas, hän tulee luoksenne omasta aloitteestaan. 18 Lähetämme hänen mukanaan veljen, jota kiitetään kaikissa seurakunnissa siitä, mitä hän on tehnyt hyvän uutisen hyväksi. 19 Tämän lisäksi seurakunnat nimittivät hänet myös matkakumppaniksemme, kun toimitamme tämän huomaavaisen lahjan Herran kunniaksi ja todisteeksi halustamme auttaa. 20 Näin vältämme sen, että joku moittisi meitä jostain, mikä liittyy tämän anteliaan lahjoituksen toimittamiseen.+ 21 Mehän ”huolehdimme kaikesta rehellisesti, emme vain Jehovan* silmissä vaan myös ihmisten silmissä”.+

22 Lisäksi lähetämme heidän mukanaan veljemme, jota olemme usein koetelleet ja jonka olemme havainneet olevan ahkera monissa asioissa, mutta nyt hän on vielä paljon ahkerampi, koska hän luottaa teihin lujasti. 23 Mutta jos Tituksesta on jotain kysyttävää, hän palvelee teitä minun kumppaninani ja työtoverinani, tai jos veljistämme on kysyttävää, he ovat seurakuntien apostoleja ja Kristuksen kunnia. 24 Todistakaa siis heille, että rakastatte heitä,+ ja osoittakaa seurakunnille, miksi me ylpeilemme teistä.

9 Minun ei oikeastaan ole tarpeellista kirjoittaa teille pyhiä varten tehtävästä palveluksesta,+ 2 koska tiedän teidän olevan alttiita, minkä vuoksi kerron teistä ylpeänä makedonialaisille, että Akhaia on ollut valmiina jo vuoden. Teidän intonne onkin innostanut suurinta osaa heistä. 3 Lähetän kuitenkin nämä veljet, jotta se, mitä olemme ylpeänä kertoneet teistä, ei osoittautuisi tässä suhteessa turhaksi ja jotta todella olisitte valmiina, niin kuin olen sanonut teidän olevan. 4 Muutoin jos makedonialaisia sattuisi tulemaan kanssani ja he toteaisivat, ettette ole valmiina, me – puhumattakaan teistä – joutuisimme häpeämään sitä, että luotimme teihin. 5 Niinpä minusta oli tarpeellista rohkaista veljiä tulemaan luoksenne etukäteen ja huolehtimaan edeltä käsin siitä, että lupaamanne runsas lahja on valmiina, jotta tuo lahja olisi osoitus anteliaisuudesta eikä sitä olisi annettu pakosta.

6 Muistakaa siis, että se, joka kylvää niukasti, myös niittää niukasti ja se, joka kylvää runsaasti, myös niittää runsaasti.+ 7 Jokaisen tulee tehdä niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta,+ sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.+

8 Lisäksi Jumala kykenee antamaan teille runsaasti kaikkea ansaitsematonta hyvyyttään, jotta teillä olisi aina kaikki, mitä tarvitsette, ja myös paljon sitä, mitä tarvitaan kaikkeen hyvään työhön.+ 9 (Onhan kirjoitettu: ”Hän on jakanut runsaasti,* hän on antanut köyhille. Hänen oikeat tekonsa pysyvät* ikuisesti.”+ 10 Hän, joka antaa runsaasti siementä kylväjälle ja leipää syötäväksi, antaa teille siementä kylvettäväksi ja moninkertaistaa sen ja saa oikeiden tekojenne* sadon kasvamaan.) 11 Te rikastutte kaikin tavoin voidaksenne osoittaa kaikenlaista anteliaisuutta, mikä saa meidän välityksellämme aikaan sen, että Jumalaa kiitetään. 12 Tämän palveluksen* tarkoitushan on paitsi täyttää pyhien tarpeet+ myös saada monet kiittämään Jumalaa. 13 He ylistävät Jumalaa tämän avustustyön* antaman todisteen vuoksi, koska te olette alistuvaisia Kristusta koskevalle hyvälle uutiselle, niin kuin olette julkisesti julistaneet olevanne, ja koska annatte anteliaasti lahjoituksia heille ja kaikille muille.+ 14 He rukoilevat hartaasti teidän puolestanne ja ilmaisevat rakkautta teitä kohtaan, koska Jumala on antanut teille ylivertaista ansaitsematonta* hyvyyttään.

15 Kiitos Jumalalle hänen sanoin kuvaamattomasta ilmaisesta lahjastaan!

10 Minä, Paavali, vetoan nyt teihin Kristuksen lempeyden ja hyvyyden*+ kautta, vaikka olen mielestänne olemukseltani vaatimaton, kun olen keskuudessanne,+ mutta rohkea, kun olen poissa.+ 2 Pyydän, että läsnä ollessani minun ei tarvitsisi olla rohkea ja ryhtyä, niin kuin aion, voimakkaisiin toimiin muutamia vastaan, joiden mielestä meitä ohjaa inhimillinen ajattelu.* 3 Vaikka elämme niin kuin muutkin ihmiset,* me emme sodi ihmisille ominaisin keinoin.* 4 Meidän sodankäyntiaseemmehan eivät ole sellaisia, joita ihmiset yleensä käyttävät,*+ vaan ne ovat Jumalan ansiosta niin voimakkaita,+ että niillä voi kukistaa linnoituksia. 5 Me kukistamme järkeilyn ja kaiken, mikä kohotetaan esteeksi Jumalan tuntemiselle,+ ja vangitsemme jokaisen ajatuksen tehdäksemme siitä tottelevaisen Kristukselle. 6 Olemme valmiita rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta,+ heti kun te olette osoittaneet olevanne täysin tottelevaisia.

7 Te katselette asioita niiden näennäisen arvon mukaan. Jos joku ajattelee itsevarmasti, että hän kuuluu Kristukselle, miettiköön hän tätä: niin kuin hän kuuluu Kristukselle, niin kuulumme mekin. 8 Vaikka ylpeilisinkin hieman liikaa siitä vallasta, jonka Herra on antanut meille rakentaaksemme teitä eikä repiäksemme teitä alas,+ en joutuisi häpeään. 9 En halua vaikuttaa siltä, että yrittäisin pelotella teitä kirjeilläni. 10 Jotkuthan sanovat: ”Hänen kirjeensä ovat painokkaita ja voimakkaita, mutta kun hän on läsnä, hän ei tee vaikutusta ja hänen puheensa on täysin mitätöntä.” 11 Sellaisten ihmisten kannattaa harkita sitä, että sen, mitä sanomme kirjeissämme ollessamme poissa, me myös tulemme tekemään ollessamme läsnä.+ 12 Me emme uskalla lukea itseämme niiden joukkoon tai verrata itseämme niihin, jotka suosittelevat itseään.+ Kun he arvioivat itseään oman mittapuunsa mukaan ja vertaavat itseään itseensä, heillä ei ole ymmärrystä.+

13 Me emme kuitenkaan ylpeile siitä, mikä on meille määrätyn alueen ulkopuolella, vaan siitä, mikä on sen alueen sisäpuolella, jonka Jumala on meille mitannut* ja joka ulottuu aina teihin saakka.+ 14 Emme todellakaan kurkota yli rajojemme ikään kuin emme ulottuisikaan teihin asti, sillä me olimme ensimmäiset, jotka tavoitimme teidät Kristusta koskeva hyvä uutinen mukanamme.+ 15 Ei, emme ylpeile meille määrätyn alueen ulkopuolella jonkun muun vaivannäöstä, vaan toivomme, että uskonne jatkaessa kasvuaan myös tekemämme työ jatkaa kasvuaan alueemme sisäpuolella. Silloin voimme tehdä yhä enemmän, 16 niin että voimme julistaa hyvää uutista teitä kauempanakin oleville maille. Näin emme ylpeile siitä, mitä on jo tehty jonkun muun alueella. 17 ”Mutta se, joka ylpeilee, ylpeilköön Jehovasta.”*+ 18 Hyväksyttyhän ei ole se, joka suosittelee itse itseään,+ vaan se, jota Jehova* suosittelee.+

11 Kunpa kestäisitte minua, vaikka vaikutan vähän järjettömältä. Ja tehän kestättekin minua! 2 Minä tunnen teistä samanlaista mustasukkaisuutta* kuin Jumala, sillä minähän kihlasin teidät yhdelle aviomiehelle tuodakseni teidät puhtaana* neitsyenä Kristuksen eteen.+ 3 Mutta pelkään, että jotenkin, niin kuin käärme petti Eevan viekkaudellaan,+ teidän mielenne saattaisi turmeltua, niin että menettäisitte vilpittömyyden ja puhtauden,* jotka Kristus ansaitsee.+ 4 Jos nimittäin joku tulee ja saarnaa toisesta Jeesuksesta kuin siitä, josta me saarnasimme, tai te saatte toisen hengen kuin sen, jonka saitte, tai toisen hyvän uutisen kuin sen, jonka otitte vastaan,+ niin sellaista te kestätte helposti. 5 En ole mielestäni osoittautunut missään suhteessa ”erinomaisia” apostolejanne huonommaksi.+ 6 Mutta vaikka en olekaan taitava puhumaan,+ minulla on varmasti tietoa, ja senhän me olemme osoittaneet teille selvästi kaikin tavoin ja kaikessa.

7 Vai teinkö syntiä, kun tein itsestäni nöyrän, jotta teidät korotettaisiin, ja julistin teille mielelläni Jumalan hyvää uutista maksutta?+ 8 Muita seurakuntia minä riistin ottamalla vastaan aineellista tukea palvellakseni teitä.+ 9 Kun olin teidän luonanne ja jouduin puutteeseen, minä en kuitenkaan ollut taakkana kenellekään, sillä ne veljet, jotka tulivat Makedoniasta, toimittivat runsaasti kaikkea, mitä tarvitsin.+ Varoin tosiaan kaikin tavoin tulemasta teille taakaksi ja varon jatkossakin.+ 10 Yhtä varmasti kuin Kristuksen totuus on minussa, en aio lopettaa tätä ylpeilyä+ Akhaian seuduilla. 11 Mistä syystä? Siitäkö, etten rakasta teitä? Jumala tietää, että rakastan.

12 Mutta aion jatkaa sitä, mitä teen nyt,+ viedäkseni tekosyyn niiltä, jotka yrittävät löytää perusteen* sille, että heitä pidettäisiin samanvertaisina meidän kanssamme niissä asioissa, joista* he ylpeilevät. 13 Sellaiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.+ 14 Eikä ihme, sillä itse Saatana tekeytyy jatkuvasti valon enkeliksi.+ 15 Ei siksi ole yllättävää, että myös hänen palvelijansa teeskentelevät jatkuvasti tekevänsä sitä, mikä on oikein.* Heidän loppunsa tulee kuitenkin olemaan heidän toimintansa mukainen.+

16 Sanon jälleen: älkää ajatelko, että olen järjetön. Mutta vaikka ajattelisittekin minun olevan järjetön, kestäkää minua, jotta myös minä voisin hieman ylpeillä. 17 Sitä mitä nyt sanon, en sano Herran esimerkin mukaan, vaan sanon sen niin kuin järjetön ihminen, itsevarmasti ylpeillen. 18 Koska monet ylpeilevät tämän maailman asioista,* minäkin ylpeilen. 19 Koska te olette ”järkeviä”, te kestätte mielellänne niitä, jotka ovat järjettömiä. 20 Tehän kestätte ketä tahansa, joka orjuuttaa teitä, ahmii omaisuutenne, riistää sen, mitä teillä on, korottaa itsensä yläpuolellenne tai lyö teitä kasvoihin.

21 Sanon tämän häpeäksemme, koska voi näyttää siltä, että toimintamme on ollut heikkoa.

Mutta jos toiset toimivat rohkeasti – puhun järjettömästi – niin toimin minäkin. 22 Ovatko he heprealaisia? Minäkin olen.+ Ovatko he israelilaisia? Minäkin olen. Ovatko he Abrahamin jälkeläisiä?* Minäkin olen.+ 23 Ovatko he Kristuksen palvelijoita? Vastaan kuin järkeä vailla: minä olen vielä huomattavammin. Olen tehnyt enemmän työtä,+ olen ollut useammin vangittuna,+ minua on piesty lukemattomia kertoja, ja olen ollut monesti lähellä kuolemaa.+ 24 Viisi kertaa olen saanut juutalaisilta yhtä vaille 40 lyöntiä.+ 25 Kolme kertaa minua on piesty raipoilla,+ kerran minua on kivitetty,+ kolme kertaa olen joutunut haaksirikkoon,+ vuorokauden olen ajelehtinut keskellä merta. 26 Olen matkustanut usein. Olen ollut vaaroissa jokien vuoksi, vaaroissa maantierosvojen vuoksi, vaaroissa oman kansani vuoksi,+ vaaroissa kansakuntien vuoksi,+ vaaroissa kaupungissa,+ vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valeveljien keskuudessa. 27 Olen nähnyt vaivaa ja uurastanut, valvonut öitä usein,+ kärsinyt nälästä ja janosta,+ ollut monesti ilman ruokaa,+ kärsinyt kylmyydestä ja ollut vähissä vaatteissa.*

28 Näiden ulkoisten seikkojen lisäksi päälleni vyöryy päivästä päivään* huoli kaikista seurakunnista.+ 29 Kun joku on heikko, enkö minäkin ole heikko? Kun joku johdetaan harhaan,* enkö minä tulistu?

30 Jos minun täytyy ylpeillä, ylpeilen siitä, mikä osoittaa minun olevan heikko. 31 Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, hän, jolle kuuluu ylistys ikuisesti, tietää, etten valehtele. 32 Damaskoksessa kuningas Aretaan alainen käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia ottaakseen minut kiinni, 33 mutta minut laskettiin korissa* maahan kaupunginmuurissa olevasta ikkunasta,+ ja pääsin pakoon hänen käsistään.

12 Minun täytyy ylpeillä. Se ei ole hyödyllistä, mutta siirryn Herran yliluonnollisiin näkyihin+ ja ilmestyksiin.+ 2 Tunnen Kristuksen yhteydessä olevan ihmisen, joka 14 vuotta sitten – ruumiissako vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala tietää – temmattiin kolmanteen taivaaseen. 3 Tunnen tosiaan sellaisen ihmisen – oliko hän ruumiissa vai erossa ruumiista, en tiedä, Jumala tietää. 4 Hänet temmattiin paratiisiin, ja hän kuuli sanoja, joita ei voi puhua ja joita ihmisen ei ole lupa sanoa. 5 Minä ylpeilen sellaisesta ihmisestä, mutta en ylpeile itsestäni, paitsi heikkouksistani. 6 Vaikka haluaisinkin ylpeillä, en olisi järjetön, sillä puhuisin totta. Minä en kuitenkaan tee niin, jottei kukaan lukisi ansiokseni enempää kuin sen, mitä hän näkee minun tekevän tai kuulee minun sanovan, 7 vain siksi että olen saanut poikkeuksellisia ilmestyksiä.

Jotta minusta ei tulisi ylpeää, minulle annettiin piikki lihaan,+ Saatanan enkeli, lyömään minua jatkuvasti, niin etten ylpistyisi. 8 Minä pyysin hartaasti Herralta kolme kertaa, että se poistuisi minusta. 9 Hän kuitenkin sanoi minulle: ”Minun ansaitsematon hyvyyteni* riittää sinulle, sillä voimani on vahvimmillaan* heikkoudessa.”+ Niinpä ylpeilen erittäin mielelläni heikkouksistani, jotta Kristuksen voima pysyisi ylläni kuin teltta. 10 Siksi olen iloinen heikkouksista, loukkauksista, puutteista, vainoista ja vaikeuksista Kristuksen vuoksi. Silloin kun olen heikko, olen voimakas.+

11 Minusta on tullut järjetön. Te olette pakottaneet minut siihen, sillä teidän olisi pitänyt puhua minun puolestani. En nimittäin ole missään suhteessa osoittautunut ”erinomaisia” apostolejanne huonommaksi, vaikka en olekaan mitään.+ 12 Tehän olette itse nähneet todisteet* siitä, että olen apostoli: suuren kestävyyden,+ merkit,* ihmeet* ja mahtavat teot.+ 13 Millä muulla tavalla olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle kuin siten, että minä en ollut teille taakkana?+ Antakaa minulle ystävällisesti anteeksi tämä vääryys.

14 Tämähän on kolmas kerta, jolloin olen valmis tulemaan luoksenne, enkä tule taakaksi. Minä en ole kiinnostunut teidän omaisuudestanne+ vaan teistä, sillä lasten+ ei odoteta säästävän vanhempiaan varten vaan vanhempien lapsiaan varten. 15 Minä puolestani kulutan erittäin mielelläni sen, mitä minulla on, ja itsenikin teidän hyväksenne.+ Jos rakastan teitä näin paljon, tuleeko minua rakastaa vähemmän? 16 Mutta olipa miten tahansa, minä en ollut teille taakkana.+ Siitä huolimatta sanotte minun olleen ”viekas” ja pyydystäneen teidät ”juonittelulla”. 17 En kai ole käyttänyt teitä hyväkseni kenenkään sellaisen välityksellä, jonka olen lähettänyt luoksenne? 18 Kehotin Titusta tulemaan luoksenne ja lähetin veljen hänen mukanaan. Ei kai Titus ole mitenkään käyttänyt teitä hyväkseen?+ Emmekö ole vaeltaneet samassa hengessä ja samoissa askeleissa?

19 Oletteko ajatelleet koko ajan, että olemme puolustautuneet teidän edessänne? Puhumme Jumalan edessä Kristuksen yhteydessä. Mutta, rakkaat, kaiken sen tarkoitus, mitä teemme, on rakentaa teitä. 20 Pelkään nimittäin, että kun saavun, te ette ehkä ole sellaisia kuin minä haluaisin enkä minä sellainen kuin te haluaisitte, vaan että onkin riitaa, kateutta, vihanpuuskia, kiistoja, parjaamista,* juoruilua,* ylpistymistä ja epäjärjestystä. 21 Ehkä, kun tulen jälleen, Jumalani nöyryyttää minua teidän luonanne, ja ehkä minun täytyy surra niiden monien vuoksi, jotka tekivät aikaisemmin syntiä mutta jotka eivät ole katuneet harjoittamaansa epäpuhtautta, seksuaalista moraalittomuutta* ja häpeämätöntä käytöstä.*

13 Tämä on kolmas kerta, kun olen tulossa luoksenne. ”Jokainen asia täytyy vahvistaa kahden tai kolmen todistajan lausunnon perusteella.”*+ 2 Vaikka olen poissa luotanne, olen ikään kuin läsnä toista kertaa, ja varoitan etukäteen niitä, jotka tekivät aikaisemmin syntiä, ja kaikkia muita siitä, että jos joskus jälleen tulen, en säästä heitä, 3 koska te haluatte todisteita siitä, että Kristus puhuu minun välitykselläni, eikä hän ole teidän keskuudessanne heikko vaan voimakas. 4 Hänet kyllä teloitettiin paalussa heikkouden vuoksi, mutta hän on elossa Jumalan voiman ansiosta.+ Mekin tosin olemme hänen tavallaan heikkoja, mutta me tulemme elämään yhdessä hänen kanssaan+ teihin vaikuttavan Jumalan voiman ansiosta.+

5 Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa. Ottakaa jatkuvasti selvää siitä, mitä itse olette.+ Ettekö ymmärrä, että Jeesus Kristus on teidän yhteydessänne? Ellei ole, olette kelpaamattomia. 6 Toivon todella teidän käsittävän, että me emme ole kelpaamattomia.

7 Me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään väärää, emme siksi, että me näyttäisimme hyväksytyiltä, vaan siksi, että te tekisitte sitä, mikä on hyvää, vaikka me näyttäisimmekin kelpaamattomilta. 8 Emmehän voi tehdä mitään totuutta vastaan, vaan voimme toimia ainoastaan totuuden puolesta. 9 Me tosiaan iloitsemme aina kun me olemme heikkoja mutta te olette voimakkaita. Rukoilemmekin sitä, että te palaisitte oikeaan suuntaan. 10 Niinpä kirjoitan nämä asiat poissa ollessani, jotta läsnä ollessani minun ei tarvitsisi käyttää ankarasti sitä valtaa, jonka Herra antoi minulle+ rakentamista eikä repimistä varten.

11 Lopuksi, veljet, iloitkaa jatkuvasti, antakaa ohjata itseänne oikeaan suuntaan, ottakaa vastaan lohdutusta,+ olkaa samanmielisiä+ ja säilyttäkää rauha keskuudessanne,+ niin rakkauden ja rauhan Jumala+ on teidän kanssanne. 12 Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. 13 Kaikki pyhät lähettävät teille terveisiä.

14 Rukoilen, että te kaikki saatte Herran Jeesuksen Kristuksen ansaitsematonta* hyvyyttä ja Jumalan rakkautta ja pyhää henkeä, josta yhdessä olette osallisia.