Raamattu voi muuttaa elämän
MITEN nuori nainen, jolla oli traaginen lapsuus, löysi elämälleen todellisen tarkoituksen? Miten yhteiskuntaa vastaan kapinoivasta väkivaltaisesta nuoresta tuli rauhaa rakastava hyvän uutisen saarnaaja? Saat vastaukset seuraavista kertomuksista.
”Kaipasin kipeästi rakkautta ja lämpöä.” (INNA LEŽNINA)
SYNTYMÄVUOSI: 1981
KOTIMAA: VENÄJÄ
TAUSTA: TRAAGINEN LAPSUUS
AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Vanhempani ovat kuuroja, ja minäkin olen syntynyt kuurona. Elämäni ensimmäiset kuusi vuotta olivat onnellisia, mutta sitten vanhempani erosivat. Vaikka olin tuolloin hyvin nuori, ymmärsin, mitä ero merkitsi, ja se koski minuun kovasti. Eron jälkeen isä ja isoveljeni jäivät asumaan Troitskiin, kun minä muutin äidin kanssa Tšeljabinskiin. Aikanaan hän avioitui uudelleen. Kasvatusisäni oli alkoholisti, ja hän pahoinpiteli usein sekä äitiä että minua.
Vuonna 1993 rakas isoveljeni hukkui. Se oli perheellemme suuri järkytys. Äiti alkoi juoda, ja kasvatusisäni tavoin hänkin ryhtyi pahoinpitelemään minua. Halusin parempaa elämää ja kaipasin kipeästi rakkautta ja lämpöä. Kävin eri kirkoissa hakemassa lohtua, mutten saanut sitä.
RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Kun olin 13-vuotias, muuan luokkatoverini, joka oli Jehovan todistaja, kertoi minulle Raamatun kertomuksia. Minusta oli mukava saada tietää sellaisista henkilöistä kuin Nooa ja Job, jotka palvelivat Jumalaa vaikeista olosuhteista huolimatta. Pian aloin tutkia Raamattua todistajien kanssa ja käydä heidän kokouksissaan.
Raamatun tutkiminen avasi silmäni monille suurenmoisille totuuksille. Oli koskettavaa saada tietää, että Jumalalla on nimi (Psalmit 83:18). Minuun teki vaikutuksen se, miten täsmällisesti Raamatussa on ennustettu ”viimeisten päivien” olosuhteet (2. Timoteukselle 3:1–5). Lisäksi olin aivan ihastuksissani siitä, että on olemassa ylösnousemustoivo: saisin nähdä jälleen veljeni! (Johannes 5:28, 29.)
Kaikki eivät kuitenkaan jakaneet iloani. Äiti ja kasvatusisä suhtautuivat vihamielisesti Jehovan todistajiin. He yrittivät painostaa minua lopettamaan Raamatun tutkimisen, mutta minä nautin kaikesta oppimastani eikä minulla ollut aikomustakaan lopettaa.
Perheen vastustusta ei ollut helppo kestää. Lisäksi koimme jälleen järkytyksen, kun myös pikkuveljeni, joka oli käynyt kanssani todistajien kokouksissa, hukkui. Todistajat olivat kuitenkin aina tukenani. Löysin heidän keskuudestaan sen rakkauden ja lämmön, jota olin kaivannut koko ikäni. Tiesin, että tämä oli oikea uskonto, ja minut kastettiin Jehovan todistajaksi vuonna 1996.
SAAMANI HYÖTY: Viimeiset kuusi vuotta olen ollut naimisissa ihanan miehen, Dmitrin, kanssa, ja palvelemme yhdessä Jehovan todistajien haaratoimistossa Pietarissa. Ajan mittaan vanhempieni suhtautuminen uskonkäsityksiini on pehmennyt.
Olen sydämestäni kiitollinen siitä, että tunnen Jehovan. Hänen palvelemisensa on antanut elämälleni todellisen tarkoituksen.
[Huomioteksti s. 19]
”Oli koskettavaa saada tietää, että Jumalalla on nimi.”
[Kuva s. 20]
Saarnatessamme kuuroille käytämme mieheni kanssa viittomakielisiä julkaisuja.